Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!

Koska kukkii? -haaste

Ja niin on tullut taas aika laittaa liikkeelle jo perinteeksi muodostunut kukkakevään odotteluhaaste. Tarkoitus on siis veikata jo hyvissä ajoin, milloin omassa puutarhassa alkaa nuppuja poksahdella auki ja vielä päättää etukäteen veikattavat lajit. Eteläisessä osassa pitkää maatamme on jo ylpeydellä esitelty nuppuilevia lumikelloja, joten minulle tuli vähän kiire laittaa haaste kiertämään. Niille, joille tämä haaste ei ole entuudestaan tuttu, täsmennettäköön, että nuppuilevaa kasvia ei valitettavasti voi ottaa arvailuun mukaan. Sehän olisi aivan liian helppoa. Valitsemasi kasvin pitää olla tiukasti lepotilassa, olipa se sipulikukka, perenna tai puuvartinen. Esikasvattamasi kesäkukatkaan eivät siis sovi tähän kisaan.

Hyasintti 'Woodstock'

Jos on kukinnan alun veikkaaminen ollut vaikeaa aiempina vuosina, kun meillä on ollut melkein metrisiä lumihankia, niin ei se tunnu näillä hädin tuskin 30-senttisillä hangillakaan yhtään helpommalta. Perinteisesti hanget ovat voineet kasvaa melkoisen paljonkin helmi-maaliskuun lumituiskuissa. Toisaalta paksun lumiviitan suojassa maa on saattanut olla joko täysin sulaa tai ainoastaan ihan pinnasta vähän kohmeessa. Se vauhdittaa niin lumien sulamista kuin kasvien heräämistäkin. Nyt maa on melko varmasti roudassa syvemmälle, sillä pakkasta on ollut välillä aika paljonkin. Tätä kirjoittaessa mittari näyttää -16 astetta (tänään postausta viimeistellessä pakkasta on vain neljä astetta).

Monena talvena hanget ovat yltäneet tässä vaiheessa aidan yläreunaan asti.

Kuten ylläolevasta kuvasta voitte päätellä, lumitilanne on täälläkin hyvin poikkeuksellinen tänä talvena. En osaa yhtään arvata, nopeuttaako vai hidastaako se kukinnan alkamista, mutta tuskinpa sitä pystyy kukaan ennustamaan. Ryhdytäänpä siis heittelemään enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Varhaisista kevätkukkijoista valitsen tänä vuonna mukaan posliinihyasintin. Veikkaan sen kukkivan jo 25.4. Posliinihyasinttien kohta talon eteläpäädyssä sulaa yleensä hyvin nopeasti.

Tässä luumutarhan posliinihyasintteja yhdessä 'Barr's Purple' -tähtisahramien kanssa.

Seuraavana kukkii sinivuokko 6.5. Tämä on vähän riskialtis veikkaus, sillä sinivuokkoa on puutarhan varjoisammassa osassa, joka ei yleensä sula ensimmäisenä. Toisaalta lunta on nyt sen verran vähän joka puolella, että kinokset varmaan sulavat suht samaa tahtia joka puolella puutarhaa. Ainoastaan todella aurinkoinen kevät ja samaan aikaan sattuvat napakat yöpakkaset saattavat tehdä selvempää eroa aurinkoisten ja varjoisten kohtien sulamisvauhtiin.

Sinivuokko

Kolmanneksi veikattavaksi otan lehtoimikän, joista ensimmäinen voisi puhjeta kukkaan 8.5. Imiköiden kukinnan alku on aina täysi arvoitus. Ne työntävät nuppunsa näkyviin hyvinkin nopeasti ja voisi luulla, että ne poksahtavat auki samaa tahtia kuin kevätkurjenmiekat sun muut kevään aikaisimmat kukat. Siis suunnilleen niin, että yhtenä päivänä huomaat piiponkärjen pilkistävän mullasta ja seuraavana päivänä kukka onkin jo auki. Eipä vain käykään niin; lehtoimikän nuput pohdiskelevat syntyjä syviä ties miten pitkään ennen kuin ensimmäinenkään niistä uskaltaa raottaa terälehtiään. Kai ne kuulostelevat, joko on pörriäisiä liikenteessä ennen kuin avaavat mesibaarinsa.

Varjokujan lehtoimikät ovat yleensä ensimmäisinä kukassa.

Vanhoista haastepostauksista huomasin, etten ole veikannut kertaakaan tarhajouluruusujen kukintaa. En löytänyt niistä syksyllä kukkanupuiksi tunnistettavaa kasvustoa, joten poikkeuksellisen aikaista kukintaa ei liene luvassa. Mitä pidemmälle keväässä mennään, sitä vähemmän huhtikuun sään ailahtelut vaikuttavat kevään etenemisvauhtiin. Siispä tarhajouluruusu ja hyasintit alkavat kukkia suunnilleen normaaliaikataulussaan toukokuun puolivälissä, 16.5.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber'.

Haastan mukaan Kivipellon Sailan, Rikkaruohoelämää ja Saaripalstan koska heidän puutarhoistaan taisi jo löytyä lumikellon nuppuja ja muitakin piipottelijoita. Heillä ei siis ole aikaa vitkutella, jos haluavat osallistua haasteeseen.

Jouluhyasintteja, vaaleanpunainen hyasintti 'Fondant' sekä kevättähtien jämiä.

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Jännittäviä veikkailuhetkiä!

Kaikenlaisille äideille

Äitienpäivän kunniaksi valitsin kameran tähtäimeen pelkästään kukkakuvia. Siltä varalta, että äitienpäivä olisi kovin pilvinen, kaikki otokset on räpsitty eilen aurinkoisessa, joskin välillä melkein jäätävän tuulisessa säässä. Nyt onneksi näyttää lupaavasti siltä, että tästäkin päivästä on tulossa aurinkoinen ja vielä eilistä lämpimämpikin. Oikein mainio äitienpäivän sää siis! Tässäpä vielä kukkasia ihan jokaiselle äidille.

Uutta ja vanhaa kukkasta sulassa sovussa.

Yllä oleva kuva onnistui ihan vahingossa odotettua paremmin. Ilmeisesti jostain ikkunasta heijastui auringonvalo sopivasti kameran linssiin ja kuvaan tuli itsekseen aika kiehtova tunnelma. Vanha ja nuori yhdistyvät samaan kuvaan kuin siinä olisi joukko äitejä ja isoäitejä yhdessä.

Tuuhea kimppu vaaleajouluruusun kukkia toi mieleeni mammojen juorukerhon. Kiihkeä supatus vain käy, kun toisiaan kohti kääntyneet kukat kuiskivat salaisuuksia toisilleen.

Kevätsahrami 'Pickwick' ihastuttaa taidokkaine suonituksineen.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on täsmälleen samansävyinen kuin 'Pickwickin' tummimmat juovat.

Kirkkaassa auringonpaisteessa oli hankala kuvata luumupuu 'Laatokan Helmen' alla kasvavia valkoisia ja violetteja krookuksia yhdessä mutta pakko oli saada talteen näin hyvin onnistunut yhdistelmä. 'Ruby Giantia' istutin vasta viime syksynä ja toivon, että se täyttäisi yhtä tehokkaasti maata kuin muut tähtisahramit. 'Pickwick' on nimittäin ollut todella hidas lisääntymään mutta sinnikkäästi ne samat kymmenen mukulaa kukkivat joka vuosi. Vain pari on tehnyt sivumukulan tai sitten samasta mukulasta nousee kaksi kukkaa. Mutta aurinko paistaa äitienpäivänä myös yksinäisille ja enkelilasten äideille.

Parin metrin päässä luumu 'Kuntalan' juurella eri kulttuurit ovat alkaneet hiljalleen lähestyä toisiaan. Siinä on joukko eri maista saapuneita äitejä lapsineen. Ehkäpä muutaman vuoden päästä rohkeammin vaeltelevat posliinihyasintit ja kevättähdet ovat tehneet tuttavuutta tiiviimmissä ryppäissä viihtyvien kevätkurjenmiekkojen ja tähtisahramien kanssa. Lisäksi yli-innokasta kerhontätiä leikkivä puutarhuri saattaa vähän avittaa tutustumista ja laittaa erilaiset tyypit tekemään yhdessä jotain ryhmäytymisharjoitusta.

Normaalien posliinihyasinttien seassa kukkii myös yksi puhtaanvalkoinen mätäs. Erilaiset äidit hyväksytään myös puutarhassa.

Rohkeita ja seikkailunhaluisia äitejäkin mahtuu mukaan. Varjokujalla lehtoimikän keskellä kukkiva yksinäinen posliinihyasintti lienee jäänne siitä, kun ennen vesimyyrän ilmestymistä keksin istuttaa posliinihyasinttia varjokujan alkupäähän. Seuraavana keväänä ihmettelin, miten aiemmin päivällä komeasti korkealla olleet kukinnot olivat vajonneet maanpinnan tasalle. Alta löytyi valtava myyräntunneli mutta onneksi ainakaan kaikkia sipuleita ei oltu syöty. Siirtelin kaikki löytämäni toiselle puolelle pihaa mutta ilmeisesti joku oli jäänyt ja vaihtanut paikkaa. Koska tapahtumasta on jo neljä vuotta eikä varjokujalla ole näkynyt kukkivia posliinihyasintteja, sipuli oli varmaan joutunut myyrän hampaissa liian syvälle ja siltä kesti näin pitkään nousta takaisin sopivalle kasvusyvyydelle. Tai sitten sinne on jotenkin eksynyt siemen talon toiselta puolelta. Oli miten oli, näin rohkealle seikkailijalle nostetaan hattua ja toivotellaan hyvää äitienpäivää.

Kultasahrami 'Golden Yellow' edustaa perinteisempiä äitejä, lämpimiä ja pullantuoksuisia (ei kirjaimellisesti mutta mielikuvana). Niistä viimeiset ovat alkaneet kukkia, kun ensimmäiset ovat kuihtuneet jo viikko sitten. Terälehden takaa kurkkiva erakkomehiläinen lienee naapurin lapsi, joka on tullut kyläilemään.

Ei äitivertausta tähän, mutta onko tämä nyt sitä kerroksellista istutusta?

Loppuun vielä muutama kuva keväisen puutarhan kestosuosikkikohdastani: aurinkopenkin kevätkukkaniitystä. Siellä lienee menossa oikein iloiset kahden suvun äitienpäiväjuhlat. Vuosi vuodelta porukkaa on enemmän ja tarjoiluista (=kanankakka) nautiskellaan sulassa sovussa juoruillen samalla koko vuoden kuulumiset. Pian porukka liukenee paikalta tavatakseen taas ensi vuonna uudelleen.

Kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja pikkuisen keskimääräistä suuremmat kevättähdet.

Kevätkurjenmiekka 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä isokevättähti 'Roseaa'.

Naputtelin tämän postauksen sängyssä samalla kun odottelin aamupalaa. Muu perhe on touhunnut jo pari tuntia keittiössä ja kokkaillut ties mitä herkkuja. Tuoksut ainakin lupaavat hyvää ja vaikuttaisi siltä, että pian pääsee maistelemaan.

Ilta-auringon lämmittäessä.

Iloista, onnellista ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Toukokuun alussa puutarhassa tapahtuu

'Kuntalan' alla kukkivat posliinihyasintit, tähtisahramit sekä ensimmäinen kevätkurjenmiekka.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla kevät edistyi ison harppauksen. Luumupuu 'Kuntalan' alla kevätkukkaniitty on taas pikkuisen runsaampi kuin viime keväänä, vaikken istuttanut sinne syksyllä yhtään aikaisin kukkivan kasvin sipulia lisää. Entiset sipulit ovat runsastuneet mukavasti ja tähtisahramimättäistä voisi jo tiheimmistä väleistä kaivella osan erilleen ja levittää laajemmalle alueelle. Kevätkurjenmiekat näyttäisivät olevan suunnilleen kaikki hengissä mutta eivät niin runsaina mättäinä kuin aurinkopenkissä, jossa näyttäisi olevan niille erityisen mieluisa paikka. Nyt maasta on alkanut nousta myös kirjopikarililjan hennompia versoja ja ensimmäisiä narsissin piippoja. Hieman sivummalla pystykiurunkannukset ovat lehdessä mutta eivät ihan vielä kuki.

Ensimmäiset esikonkukat aukesivat 2.5.

Koska kukkii? -haasteessa ei ole vielä tullut täysosumia mutta eipä kyllä napakymppejäkään. Isoin huti tähän asti tuli esikoiden kohdalla, joiden veikkasin aloittavan kukinnan 7.5. Seuraavaksi pitäisi kukkia tarhakylmänkukan 13.5. Saa nähdä, kuinka käy. Luumutarhassa yksi tarhakylmänkukka on saanut nostettua pari nuppuaan viiden sentin korkeudelle mutta kaikki muut ovat vielä aivan maanrajassa. Ne tuskin ehtivät kukkaan viikossa, kun on ennustettu niin kylmää säätä, joten heitän kaiken toivoni luumutarhan karvanuppuun. Sen muuten pitäisi vielä olla se erityisen suloinen yksilö. Viimeisenä veikkasin 15.5. tulppaanien kukintaa. Kovin näyttää epävarmalta sekin, sillä vanhat tulppaanit ovat nousseet harvinaisen heikosti. No, ei menetetä toivoa vielä.

Luminen suonsilmäke vappuna.

Eilen, 4.5. lumesta oli jäljellä enää rippeet.

Olen päässyt monena keväänä tekemään ensimmäiset kylvöt kasvimaalle jo huhtikuun loppupuolella. Tänä vuonna vähän venähti myöhäisemmäksi ja siemeniä pääsi maahan vasta vappuna. Huhtikuun loppupuoli oli niin kylmää, ettei edes kannen alla ollut lava sulanut sen vauhdikkaammin kuin muutkaan. Nyt se oli jo kunnolla sulanut, joten pääsin kylvämään paria erilaista salaattia, mustajuurta, naurista ja retiisiä. Rucolaakin piti kylvää mutta unohdin sen kokonaan. Lavan yläosan ovat toistaiseksi vallanneet perennakylvökset, jotka olivat reilu pari kuukautta hangessa saamassa kylmäkäsittelyä. Tämän vuoden kylvöjen lisäksi seassa oli viime keväältä muutama ruukku, joissa ei näkynyt vielä viime kesänä mitään elonmerkkiä. Nyt pariin oli ilmestynyt joitakin taimia mutta veikkaan niiden olevan ennemminkin koivuja kuin kylvämiäni lajeja. Tosin sirkkalehtiasteella taimia on vähän haastavaa erottaa toisistaan, joten annan niidenkin kasvaa hetken aikaa ennen lopullista tuomiota.

Ensimmäiset kylvökset kasteltu suolta kerätyllä lumella. Ruukuissa hankikylvöt heräilemässä. Niitäkin piti vähän kastella.

Silloin kun satoi vettä, oli myös pakkasen mahdollisuutta, joten en ottanut sadevettä talteen. Siksipä sitä ei ole nyt ollut tarjolla, kun olisi pitänyt kastella kylvöksiä tai talvetettuja kasveja. Niin kauan kun lunta riitti, olen käyttänyt sitä kasteluun mutta nyt sekin on vihdoin loppu. Liiterin nurkalla on ämpärit mutta IBC-konttiin en ohjaa sadevettä ennen kuin olemme saaneet sen putsattua. Autotallin nurkalla taas on tapahtumassa muutoksia, joita täysinäinen vesitynnyri saattaisi haitata, joten toistaiseksi pitää pärjätä ämpärityylillä, jos ei halua vesijohtovettä käyttää kasteluun. Onneksi maa on vielä talven jäljiltä sen verran kosteaa, etteivät kylvöksetkään ihan hetkessä kuivu.

Surkeimman näköinen siemenestä kasvatetuista alppiruusuista.

Muistaako kukaan vielä äitini ja minun alppiruusujen siemenlisäyskokeilua? Kesällä 2020 risteyttämäni siemenet pääsivät multaan loppuvuodesta 2020 ja taimia iti ihan hirveästi. Ensimmäiseen syksyyn selvinneet taimet talvetettiin ensimmäisen talven (2021-22) yli meidän kellarissa. Seuraavana talvena kellarissa talvehti vain muutama ja loput olivat maassa pääosin hyvällä menestyksellä. Talvi oli suotuisa, joten tappioita ei omassa puutarhassani tullut lainkaan, äidilläni taisi joku yksittäinen taimi kuolla. Viime syksynä viimeinenkin taimi pääsi maahan viemästä kellaritilaa. Mennyt talvi oli kuitenkin selvästi hankalampi pienille alppiruusuille, sillä useammasta on mustunut latvoja samaan tapaan kuin tuolla yllä olevan kuvan rodolla. Muutama näyttäisi kuitenkin talvehtineen oikein hyvin. En aio kaivaa noita huonomman näköisiäkään pois ennen kuin ovat selvästi kuolleet tyveä myöten, mutta ehkä niillä ei ole ihan niin hyvin sattuneet perimälotossa kylmänkestogeenit kohdilleen kuin niillä paremmin talvehtineilla. Nuppuja ei ilmeisesti ole vielä yhdessäkään, joten edelleen joutuu jännittämään, millaiset kukat niihin tulee.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähti-hyasinttiniitty siistiytyi ja sai kompostimultaa päälleen.

Aloitin vihdoin kukkapenkkienkin siistimisen. Silputan viimevuotisista jämistä mahdollisimman paljon niille sijoilleen ja viskon sen verran kompostimultaa päälle, etteivät korrenpätkät ihan pienimmästä tuulenvireestä lähde lentelemään. Maatuvatkin nopeammin, kun on vähän multaa päällä. Vasta sitten kun maassa on jo paksulti silppua, kärrään ylimääräiset kompostoriin. Puutarhakompostin valmis puoli on vielä jäässä mutta sain pinnalta kaavittua yhden kottikärryllisen multaa kukkapenkkiin kärrättäväksi. Ensimmäisenä siistin aurinkopenkin kevätkukkaniittyä, jotta vihdoin ja viimein kukinnan aloittaneet kevätkurjenmiekat näkyisivät paremmin. Historiallisen pitkään niillä tänä vuonna menikin. En muista, että tuolla kohtaa olisi koskaan ensimmäinen kurjenmiekka aloittanut kukinnan vasta toukokuun puolella. Sitten kun ensimmäinen nuppu vihdoin aukesi, poksahti suuri joukko kerralla heti perään. Ehkä ne tarvitsivatkin jonkun rohkean ilmoittamaan, että on jo kevät. Pääkukinta lienee näillä keleillä vasta ensi viikon loppupuolella ja jos ei taivaalta tule jalkapallon kokoisia rakeita, äitienpäivänä voi olla oikein kaunis näky, kun taaemmaksi istutetut sipulikin ovat alkaneet kukkia.

Edellisen postauksen salakukkija-'Alida' on tuolla kaukana, aivan aidan edessä. Bongaatteko sieltä säihkyvänsinisen täplän?

Siirtohommiinkin jo pääsin, tosin en vielä istuttanut mitään, vaan kaivoin kolme koivuangervoa pois. Tai en kaivanut itse, vaan isäntä tuli avuksi. Eli jos tarkkoja ollaan, pääsinkö sittenkään edes siirtopuuhiin? Leikkasin kuitenkin ihan itse pensaat mataliksi, eli tein sentään jotain asian eteen. Maa oli sulanut vasta kymmenen sentin syvyydelle, joten isännän apu tuli ihan tarpeeseen. Pensaat lähtivät vanhemmilleni ja ne oli pakko saada kyytiin silloin kun he tulevat, olipa maa jäässä tai ei. Heidän puolestaan niillä ei olisi ollut kiire mutta itse halusin saada puskat pois heti kun vain mahdollista. Nyt oli helpompi kaivaakin kun ei ollut vielä muu kasvillisuus kunnolla herännyt. Kunhan maa sulaa kärhökaaripenkistä, siirrän angervojen tilalle viime syksynä hankitun keltaheisiangervon. Jos se kestää yhtä hyvin vesimyyrän hyökkäyksiä kuin 'Diabolo', on taas yksi nurkka aurinkopenkistä hitusen myyränkestävämpi.

Koivuangervoista jäi vain kuopat ja kasa risua jäljelle. Ja aidasta paljastui taas muutama läpilaho lauta.

Puutarha-aitamme on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ehkä se vielä jonkun vuoden pysyy pystyssä. Koivuangervoja kaivaessa yksi laudoista sai pienen osuman ja siitä putosi kärki kivikkorinteen puolelle. Talvella taas toisesta kohdasta aitaa oli katkennut samalla lailla yksi kärki. Kummankin tilalle löytynee vielä aiemmin poistetuista aidanpätkistä ehjempi lauta ja jos käyttökelpoisia lautoja on useampia, niin uusitaan pari muutakin lautaa, jotka pysyvät tällä hetkellä kasassa käytännössä pelkän maalin ansiosta. Sitten kun "varaosia" ei enää riitä tai aita mätkähtää tuulessa kumoon, pitänee miettiä uuden aidan rakentamista. Uutta puutavaraa tuohon ei ruveta hankkimaan, kun tolpat olisi joka tapauksessa uusittava lähivuosina eikä samanlaisia maahan upotettuja puutolppia taideta haluta. Nyt riittää, että aita pysyy pystyssä edes jotenkin. Sen takiahan siinä on kukkapenkit ympärillä, ettei kukaan pääse nojailemaan...

Kyytiläisiä posliinihyasinttiin laskeutuneessa kimalaisessa.

Välillä kimalaisten kyydissä näkee joukoittain punkkeja. Ne eivät ole sitä samaa lajia, joka kiusaa ihmisiä ja kotieläimillä ja levittää tauteja, vaan Parasitus- tai Parasitellus -sukuihin kuuluvien petopunkkien nuoruusvaiheita. Ne tarttuvat kimalaisen turkkiin kukista tai sen synnyinpesästä ennen talvehtimista. Sitten ne liftaavat kimalaisen kyydissä niin kauan, että kuningatar saa pesän perustettua ja alkavat syödä pesässä koisaperhosten ja toisten punkkilajien munia ja muita pieneliöitä. Ne ovat siis ihan hyödyksi kimalaisille, vaikka näky voi joskus olla aika hurja, jos samaan kimalaiseen on kerääntynyt hirmuinen määrä punkkeja. Punkit voivat syödä pesään kerättyä siitepölyäkin ja siten hieman vähentää pesän ruokavarastoja mutta ilmeisesti hävikki ei ole niin suurta, että niitä voisi haitallisiksi kutsua. 

Botanical Blue -nimellä syksyllä istuttamani krookukset kukkivat pensasryhmässä...

... ja näyttävät aivan samoilta kuin nämä takapihalla kukkivat tähtisahramit 'Ruby Giant'.

Tulipahan saatua nimi yhdelle epämääräisen nimen omaavalle kasville. 'Ruby Giant' on sitäpaitsi oikein soma, joten ei haittaa, että sattui tulemaan samaa lajiketta toisellekin puolelle pihaa. Krookuksista hypätään taimien pariin. Sain vihdoin hankituksi vahvempaa multaa tomaateille sun muille esikasvatettaville ja päätin vielä eilisen puutarhapäivän päätteeksi ruukuttaa nopeasti taimia isompiin purkkeihin. Alunperin oli tarkoitus tuoda helpotusta ainoastaan tomaateille ja chileille, mutta pienissä ruukuissa kärvisteleviä sellereitä katsellessani päätin laittaa niillekin tilavammat asumukset. Ja sitten alkoi näyttää siltä, että sini-ikiviuhkotkin huusivat tilaa juurilleen. Ja voi rähmä, leijonankidat ovat jo tekemässä neljättä lehtiparia eikä niitä ole edes koulittu!

Siinä vaiheessa kun kaikki tähänastiset taimet olivat suunnilleen huokaisseet helpotuksesta päästessään suurempiin purkkeihin ja olin jo aloittanut taimien kuskauksen takaisin omille paikoilleen, huomasin keittiön ikkunalla kuusi lehtikaalia pikkuruisissa ruukuissaan. Ilta oli jo niin pitkällä että lapsetkin olivat jo kömpimässä sänkyihinsä ja itselläni alkoi selässä tuntua lattialla kykkiminen monen tunnin puutarhailun jälkeen, joten kaalit saivat luvan jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos sää näiden kylmien jälkeen alkaisi taas lämmetä, taidan istuttaa kaalit suoraan kasvimaalle minikasvarin tai harsojen suojiin. Viimeisenä pikahommana kylvin muutamia avomaankurkun ja -50% hinnalla bongaamani kurpitsa 'Uchiki Kurin' siemeniä. Joku uusi kokeilu tuli siis tällekin vuodelle. Mietinkin jo aiemmin talvella, että voisi kokeilla jotain talvikurpitsaa ja nyt kun sattui osumaan siementarjous sopivasti kohdalle, niin tartuin tilaisuuteen.

Ensimmäinen erä isommissa purkeissa, vaihteeksi hoidin homman eteisen puolella, johon tulvi ulkoeteisestä auringon lämmittämää ilmaa.

Tänään oli muuta ohjelmaa koko päivän tarpeiksi eikä sääkään suosinut puutarhailua, joten mikään ei edistynyt puutarhassa. Mutta pyykinpesukoneemme toimii vihdoin! Juhlahetki! Halvan sähkön aikaan olikin hyvä hetki pestä lasten paksuimpia toppakamppeita kesäsäilöön. Kevyttoppavaatteet jätin vielä odottamaan oikeasti kesäisempiä kelejä. Toivottavasti niitä nyt on pian tulossa, sillä eihän nyt tähän aikaan keväästä enää pakkasta kaivattaisi, saati sitä valkoista ainetta, josta juuri päästiin eroon. Vai onko vielä joku, joka ei saaanut tehdä lumitöitä riittävästi talven aikana?