Suunnitelmaa pukkaa

Nyt pääsette taas kurkistamaan erään ajatushautomon tuloksena syntyneitä tuherruksia, sillä talven yli muhinut suunnitelmakeitos alkaa olla pureskeltavassa kunnossa. Marraskuun puolivälissä siivoilin pihaa talvikuntoon ja jäin seisoskelemaan pidemmäksi aikaa vanhan kasvimaan nurkalle. Aluehan alkoi muuttua kesän aikana kärhökaaren laajennukseksi ja uudeksi majapenkiksi, mutta muutos jäi marjapensaiden puoleisesta reunasta vähän kesken. Kasvimaan reuna rajasi alueen melko suoraviivaisesti nurmikkoon, mutta monien muutosten myötä vanha ratkaisu ei sovi enää joukkoon. Maanpinta muodostaa myös matalan painanteen, joka syvenee tontin laitaa kohti ja siitäpä tuli mieleen, saisiko syvimpään kohtaan tehtyä pienen kosteikon. Merkitsin linjoja naruilla, kuvasin ja mietin, hautaisiko koko ajatuksen saman tien vai tulisiko siitä jotain.

Mallailin narulla istutusalueen reunaa. Polku muodostuisi luontevasti notkon kohdalle.

Suo ratkaisisi myös erään pintavesiongelman. Autotallin nurkalle on nimittäin kertynyt pieni vesilammikko joka kevät siinä vaiheessa kun lumet alkavat sulaa ja maa on vielä roudassa. Toissa kesänä tekemäni muutokset rakennuksen nurkalla siirsivät lammikkoa jo hitusen oikeaan suuntaan, joten suunnitelmana on ohjata uuden polun avulla vedet vielä tehokkaammin suoraan alamäkeen kohti syvintä notkoa. Koko ongelman toisaalta ratkaisisi se, että kolaisi talvella osan lumesta kauemmas rakennuksesta, mutta ei puututa nyt siihen. Kukkapenkkiähän tässä ollaan suunnittelemassa!

Ja sitten paintilla mallipiirustusta. Kuvan teksteistä ei varmaan saa selvää, mutta avataan niitä seuraavaksi.

Majapenkin istutussuunnitelma kun oli jäänyt totaalisen jumiin, niin samalla sain siihenkin uutta puhtia. Istutin kesällä sinne aikamoisen määrän jaloangervo 'Cattleyaa', sillä taimia oli ja paikka oli sopivasti vapaana. Niiden kaveriksi tulisi valkokirjavaa kuunliljaa, jota minulla on takapihalla jo jaettavaksi asti ja ehkäpä äidin kuunliljapenkistä voi saada muutaman jakopalan lisää, jos nätisti pyytää. Notkon toisella reunalla pienellä kumpareella kasvaa raparperia ja tarhakulleroita, jotka saavat jäädäkin sinne. Raparperin kaveriksi siirrän takapihalta rantakukkaa, joka ei ole oikein viihtynyt siellä. Rantakukka myös kookkaana kasvina saattaisi pärjätä tontin laidalta puskeville nokkosille. Raparperin eteen ja majapenkin reunaan jää melko jyrkkä luiska, jossa kasvaa toistaiseksi vain muutama lehtoimikkä. Majapenkin etupihanpuoleiseen reunaan jaloangervojen ja kuunliljojen eteen tulisi mm. esikoita, haltiankukkaa (jos selviävät talvesta) ja rikkoviuhkaa.

Marjapensaiden suunnalta näytti marraskuussa tältä. Huonosti erottuvan verkkotötterön kohdalla melko keskellä yläreunaa on kuutamohortensia. Pientä maansiirtoakin tarvitaan, jotta polku kulkisi suon tasalla.

Suon ylittävät astinkivet johtavat majapenkin takana kulkevalle polulle. Kivistä yksi odottaa parin metrin päässä ja toivon loppujen löytyvän aluetta kaivellessa. Kuutamohortensiasta olisi tarkoitus tulla 3-5-runkoinen pikkupuu, jotta se muodostaisi visuaalisen parin majapenkin toisella puolella oleville syreeneille eikä myöskään tukkisi koko polkua.

Sama paikka näyttää toivottavasti joskus tulevaisuudessa tältä. Puutarhakompostorin peittää kesäaikaan saksankirveli.

Sitten tuleekin se hankalin osuus, eli itse suo. Tai kylmä ja kostea painanne, mikä ikinä siitä sitten käytännössä tuleekin. Pohja on melko varmasti sinistä savea, pinnassa voi olla 5-20cm parempaa multaa. Paikka on varjoisa ja vähintään kostea, mutta on mahdollista, että notkoon kertyy varsinkin keväisin vettä. Keksittekö matalia kasveja, jotka viihtyisivät näissä oloissa ja pysyisivät suht kiltisti paikoillaan? Itse suo kun ei kovin paljoa yli kahta neliötä varmastikaan olisi, niin sinne ei kaivata metrisiä maailmanvaltaajia. Yksi ehdokas on suo-orvokki, jota voisin kokeilla kasvattaa pistokkaista. Sitä kun luonnostaan kasvaa tuossa tontin lähellä kulkevan ojan pohjalla.

Ja vielä ilmakuva. Kuva on otettu heinäkuussa, joten älkää välittäkö kasvilavojen kulmista ja vanhoista käytävistä, ne on jo poistettu. Limenvihreät sutut merkkaavat suon reunan luiskaa.

Seuraava ei nyt liity tähän suoaiheeseen juuri mitenkään, mutta olkoon vaikka loppukevennyksenä. En ole kovin liikunnallinen tyyppi ja oikeastaan liikunta ja kuntoilu on minusta melko tylsää puuhaa. Tiedän, että pitäisi kuntoilla ja olenkin silloin tällöin tehnyt jotain (lähinnä siis silloin, kun jotain kohtaa on alkanut kolottaa), mutta oma hyvinvointi ei ole riittävän hyvä motivaattori. Lisäksi mitä tahansa liikuntasuoritusta on aina seurannut puolen tunnin päästä alkava sietämätön palelu, joka jatkuu jopa tuntikausia. Suoranainen painajainen vilukissojen kuningattarelle! Koska työpäiväni menevät pääosin istuskellessa ja auton ratissa, päätin tehdä itselleni kunto-ohjelman, jossa olisi tarpeeksi motivoiva palkinto voittamaan kaikki kuntoiluun liittyvät vastenmielisyydet. Valikoin viisi lihaskuntoliikettä ja päätin, kuinka monta toistoa tarvitaan merkinnän saamiseen. Kun saan jokaiseen kohtaan merkinnän 30 päivältä, saan tuhlata puutarhaliikkeeseen 25 euroa. Ja jotta kuntoilu motivoisi vielä enemmän, päätin, että palkintoon lisätään pieni bonus, jos saan tehtyä jotain liikettä vähintään viisi kappaletta yli vähimmäismäärän. Saan tehdä liikkeet milloin vain eikä kaikkia liikkeitä ole pakko tehdä samana päivänä. Ainoa sääntö on se, että yksi liikesarja (ja mahdolliset bonustoistot) pitää vetää kerralla, jotta siitä saisi merkinnän. Bonuksen suuruuden päätän sitten, kun merkintöjä alkaa kertyä taulukkoon enemmän ja näen, olenko arvioinut toistojen määrän liian helposti saavutettavaksi. Ja tokihan siihen vaikuttaa myös hankittavien kasvien listan pituus, mutta se jääköön vain meidän salaisuudeksemme. Listaa voisikin alkaa nyt kasvattaa kosteikkokasvien osalta...

Toivepostaus: istutussuunnitelmat

Hippohiiri toivoi postausta istutussuunnitelmista ja istutusalueista. Näihin osaisi varmaan joku ammattipuutarhuri vastata paremmin, mutta esittelen nyt vähän omia tapojani suunnitella istutuksia. Meillä melkein jokainen istutusalue on lähtenyt liikkeelle tarpeesta saada juuri siihen kohtaan jotain kaunista (tai poistaa pihalta joku hankalasti siistinä pidettävä kohta). Mielessä on ehkä ollut ajatus siitä, että aikaa myöten alue laajenee johonkin suuntaan, mutta kerralla ei pienten lasten kanssa ole jaksanut eikä ehtinyt laittaa kaikkea kuntoon. Kukkarokaan ei olisi kestänyt sitä, että hankkii taimistolta valtavan määrän kasveja ja tekee kaikki valmiiksi yhdellä rysäyksellä. Isojen pensaiden ja puiden paikat on harkittu tarkkaan, mutta perennoja on lykitty milloin mihinkin kasvamaan kokoa tai kokeilemaan viihtymistään.

Kärhöt istutan kerralla lopulliseen paikkaansa. Tässä 'Piilu' muutamia lumihiutaleita kukillaan.

Puutarhan ensimmäiset "meidän" kasvit taisivat olla sivupihan kolme syreeniä ja takapihalle hankitut kaksi alppiruusua. Millekään niistä ei tehty oikeaa kukkapenkkiä, vaan kaivettiin vain palanen nurmikkoa pois ja parannettiin maata. Odotin silloin viimeisilläni esikoistamme, joten ajatuksena oli vain istuttaa jotain jo kasvamaan ja peittämään metsän reunan pusikoita. Myöhemmin sitten voisi poistaa niiden ympäriltä lisää nurmikkoa ja tehdä muita istutuksia. Kasvimaan teimme myös heti ensimmäisenä keväällä. Ensimmäinen varsinainen kukkapenkki oli kivikkorinteen alku. Halusimme saada esikoisen ristiäisiin pihaantuloa vähän siistimmäksi ja paahteinen luiska oli omiaan kivikkokasveille.

Tästä kuvasta näkee hyvin, kuinka istutusalueet ovat pala kerrallaan laajentuneet. Aikamoinen palapeli!

Pikku hiljaa istutuksia on tullut lisää ja entiset ovat laajentuneet. Koska olen käyttänyt istutusalueisiin puutarhassa ennestään ollutta multaa, on ollut pakko varautua maasta nouseviin rikkaruohoihin ja kasvattaa alueilla vähintään yksi kesä vain kesäkukkia ennen perennojen istutusta. Siinä on ollut toisaalta hyvää aikaa miettiä tulevia perenna- tai pensasistutuksia. Kesäkukkien avulla huomaa hyvin, onko värimaailma mieluisa tai ovatko kasvit sopivan korkuisia kyseiseen kohtaan. Samalla tulee seurattua sitä, kuinka hyvin kosteus pysyy maassa vai sopisiko alue paremmin kuivan paikan kasveille. Muutaman kukkapenkin olen suunnitellut talven aikana melko perusteellisesti ja kevään tullen toteuttanut ne saman tien. Niistä olen kertonut esimerkiksi postauksissa Kun inspiraatio iskee ja "3D-pihasuunnitteluohjelma".

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' ei ole mokkonaankaan hallaöistä, vaan aukoo kukkiaan tasaiseen tahtiin.

Jos suunnittelen aivan uutta aluetta, merkitsen sen kivillä, kepeillä tai narulla. Katselen aluetta eri puolilta ja siirtelen merkkejä niin kauan, että olen tyytyväinen. Saatan pitää merkit useamman päivänkin nurmikolla ja pyöritellä suunnitelmia päässäni ennen kaivamiseen ryhtymistä. Kun alue on mulloksella, piirtelen maahan kepillä tai lapionkärjellä hahmotelmaa istutuksista. Jos alueelle on tulossa puita tai pensaita, laitan niiden kohdille erilaisia merkkejä, joita siirtelen niin kauan, että ne asettuvat sopiville paikoille. Esimerkiksi postauksessa Nurmikko pienenee, monttu laajenee olen käyttänyt risuja ja kiviä. Suunnitelmia muuttavat myös maata kaivaessa ilmestyneet kivenjärkäleet, kuten seuraavasta kuvasta voi huomata.

Tänä kesänä kaivettu nuotiopaikka-alue muutti paikkaa ja muotoa moneen kertaan kaivamisen edistyessä. Kuvan alareunassa nurmikolla näkyy vielä vihreä pyykkinaru tulevan istutusalueen reunan merkkinä.

Nuotiopaikka-alueelle en ole suunnitellut istutuksia ollenkaan paperilla, vaan olen kaivaessani miettinyt, mitä kasveja sinne haluaisin ja missä olisi niille sopivimmat paikat. Viimeisen kaivettavan osan kivitilanteesta en edes tiedä, mutta suunnitelmissa olisi istuttaa sinne ainakin pari koivuangervoa. Katsotaan, kuinka käy. 

Tässä vielä muutama päivä sitten otettu ilmakuva luumutarhasta ja siihen liittyvästä nuotiopaikka-alueesta.

Luumutarhan alkuperäisen laajennussuunnitelman löydät postauksesta Virtuaalihyppy tulevaisuuteen. Ei ne suunnitelmat ja todellisuus kohdanneet taaskaan ja hyvä niin. Ehkä paras (ja kantapään kautta opittu) vinkki, mitä minulla on istutussuunnitelmien tekemiseen antaa, on se, että kaiva ensin ja suunnittele istutukset / hanki kasvit vasta sitten. Ei ole kovin miellyttävää huomata puulle kuoppaa kaivaessa, että vastassa onkin kallio 20 sentin syvyydessä. Kaikkia mullokselle myllättyjä kohtia ei myöskään tarvitse kasvittaa saman tien, vaan niihin voi kylvää kesäkukkia tai vaikka salaattia ensimmäisen vuoden ajaksi ja hankkia kasvit vasta myöhemmin. Ensimmäiset suunnitelmat jalostuvat todennäköisesti paremmiksi, kun jättää asian muutamaksi kuukaudeksi hautumaan. Toivottavasti tämä kummallinen sepustus vastasi edes osittain Hippohiiren kysymykseen. Hyvää viikonloppua!

Tyhjiä tauluja

Eikös aina neuvota, että valmistele ensin alue, johon haluat istutuksia ja hanki vasta sen jälkeen kasvit? Olen ottanut neuvosta vaarin aivan kirjaimellisesti (ja osin melkein tahattomasti), sillä täällä on nyt varmaan ennätyksellinen määrä pihamaata mulloksella. Osaan alueista on jo jonkinlainen suunnitelmantynkä, mutta osa vaatii vielä hmm... sanotaanko "pientä" hiomista. Ideoita saa siis heitellä ja rohkaista yllytyshullua minääni. Aloitetaan vanhalta kasvimaalta, josta on alkukesän aikana hävinnyt muutama metri käytäviä ja tilalle tullut kymmeniä kottikärryllisiä multaa. Kuvat ovat viime viikolta, sillä oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo silloin. Kaikkea muuta tuli sen sijaan tielle, joten postaus kuvineen jäi odottamaan. Älkää siis ihmetelkö kukkivia tulppaaneita, valkovuokkoja ja helmililjoja!

Marjapensasalueen suunnasta näyttää tältä. Penkeissä kasvavat sulassa sovussa valkosipuli, porkkana, leijonankita, siperiankurjenmiekka sekä loistokärhö 'Omoshiro'. Tyhjää multatilaa on yli puolet alueesta.

Kärhökaaripenkki siis leveni keskikohdaltaan kohti tontin reunaa. Ensi vuonna olisi tarkoitus siirtää loputkin kasvilavat pois ja pyöristää marjapensasalueen puoleinen kulmaus nätisti linjaan muun istutusalueen kanssa. Kaariportilta lähtevä käytävä halkaisee alueen kahtia ja johtaa risumajalle. Toinen käytävä kulkee poikittain risumajan edestä. Risumajan ympärillä on oma penkkinsä, joka periaatteessa kuuluu kärhökaaripenkkiin, mutta ehkä tulee saamaan oman nimen joskus. Risumajan ympärillä kasvaa tällä hetkellä muutama kuunlilja, jaloangervoja, kuutamo- sekä syyshortensia, kummitädiltä saatuja syys- ja kiiltoleimuja sekä alkukesällä ostamani haltiankukka ja lapinnauhus. Nauhus on vain kasvamassa kokoa; se päätyy ensi keväänä kivikkorinteen takimmaiseen päätyyn.

Haltiankukka 'Twilight' etualalla, lapinnauhus 'Hietala' sen takana. Haltiankukka voisi ehkä jopa jäädä tälle alueelle, mutta pitää miettiä sitä vielä kesän mittaan. Vasemmassa reunassa pari valkosipulia.

Jos mietitte, miksi valkosipuleita kasvaa vähän joka puolella, syy on se, että istutin ne syksyllä ennen kuin sain vuosisadan älynväläyksen siirtää kasvimaa autotallin seinustalle. Ajattelin ensin, että annan niiden kasvaa siellä, mihin ne istutin, mutta sitten en olisi saanut tehtyä kulkuväylää risumajan edestä puutarhakompostille. Siispä päätin nostaa vasta maanpinnalle ehtineet valkosipulit polun tieltä isoina paakkuina toiseen penkkiin.

Minusta tuntuu, että risumajalle johtavan käytävän istutukset tulevat olemaan symmetrisiä... jonkinlaista muotopuutarhan henkeä ehkä.

Itse risumaja saa myöhemmin tukevamman rakenteen, jotta siihen voi istuttaa alppikärhön kiipeilemään. Materiaali ja muoto on vielä mietintämyssyssä, mutta joku korkeampi rakennelma sopisi minusta aika kivasti sen kohdalle. Puutarhakompostorin eteen on nimittäin tulossa myös korkeutta, sillä teemme siihen kevyen seinäkkeen peittämään kompostoria ja ryteikköistä metsänpohjaa pation suuntaan.

Puutarhakompostorista syreeneihin päin on ollut pelkkää mullosta. Löysin siihen vihdoin 'Albina Plena' -kärhön, mutta seinäke vielä puuttuu. Etualalla kasa pikkukiviä odottamassa siirtoa kivikkorinteeseen.

Hiekkalaatikon suunnasta: seinäke tulisi siis jaloangervojen ja kärhön väliin ja kaartaisi penkin takareunan myötäisesti kohti risumajaa.

Sain risumajapenkin etureunaan matalat oksareunukset, kun pätkin jänisverkkojen tukikeppeinä olleet kepakot sopiviksi pätkiksi. Osa ei olisi enää kestänytkään siinä käytössä, sillä ne olivat pari vuotta sitten pois kaivetusta lumipalloheidestä leikattuja oksia. Se on sitten syksyn murhe, mistä saan tukikepit verkoille ensi talveksi.

Tässä alue pationpuoleisesta nurkasta katsottuna.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä kärhökaaripenkkihän laajeni viime kesänä autotallin seinustalta hävinneen hiekkakasan kohdalle. Se on ollut paikkaansa hakevien kasvien penkkinä ja talvetuspaikkana syyskylvöruukuille ja murateille. Nyt sen etualalle on kylvetty suorakylvönä vanhojen kesäkukkien siemenpussien jämät ja kuten kuvasta näkyy, ei itämistuloksella voi ainakaan vielä kehuskella. Tälle ex-tempore-toteutetulle jämäpenkinpätkälle ajattelin istuttaa ainakin kiiltoleimua, valkoista jaloangervoa ja kevätkukintaa tuomaan valkovuokkoa ja aikaisia sipulikukkia.

Merkkasin kuusenoksilla lähinnä lapsia varten, että penkin etureunaan on kylvetty siemeniä.

Jämäpenkissä talvehtinut valkovarjohiippa kukki yllätyksekseni ensimmäistä kertaa. Söpö on, vaikkakin mahdottoman vaikea kuvata. Tämä siirtyy loppukesällä kantopuutarhaan.

Etupihalla aurinkopenkissä suunnitelmat ovat muuttaneet muotoaan kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä siellä kukkivat pikkuampiaisyrtit, joita istutin viime kesänä vähän joka puolelle nähdäkseni, missä ne viihtyvät. Taimia kun oli valtavasti. Ne lähtivätkin joka puolella hyvin kasvuun, mutta selvästi parhaiten aurinkopenkissä, joten aion laittaa niitä talven aikana kuolleiden bellisten tilalle. Pitää vain syksyllä siirtää ne vähän järkevämmin penkin etulaitaan. Niiden taakse tulevista kasveista sen sijaan ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa, joten tämä kesä mennään samalla suunnitelmalla kuin viime kesäkin, eli kesäkukilla. Osan kylvin toukokuussa suoraan maahan ja osa oli esikasvattamiani taimia. Loppukesällä tässä pitäisi kukkia ainakin kosmosta, jättiverbenaa ja leijonankitaa.

Tällä kohdalla mylläsi vesimyyrä keväällä, joten yhtään laukkaa ei ole aloittelemassa kukintaa. Onneksi perennat ja puuvartiset jäivät myyrältä huomaamatta.

Tätä olen esitellyt tänä keväänä kerta toisensa jälkeen, mutta menköön vielä kerran. Kurjenpolven siemenistä iti ainoastaan kaksi, joten ensi keväänäkin pitää esikasvattaa paljon kesäkukkia.

Takapihalla olevassa varjopenkissä ei ole tyhjää mullosta, kiitos esikkojen, ukkolaukkojen, lemmikkien ja kevätkaihonkukan. Iso aukkopaikka siellä kuitenkin on, sillä talven aikana kuunliljojen ja saniaisten välistä kuolivat todennäköisesti särkynytsydän 'Alba' sekä kaksi puna-valkoista akileijaa. Pitää seurailla, nouseeko niistä mikään kesän mittaan vai pitääkö istuttaa jotain muuta tilalle.

Onpahan edes joku nurkka tontista vehreää. Kuva on otettu ennen kuin laukat aloittivat kukinnan.

Ruutuvihko ja kynä ovat koko ajan valmiina päähän pälkähtäville ideoille ja uusille suunnitelmille. Aikani kun pyörittelen niitä mielessäni ja kiertelen puutarhassa vihkon kanssa, nousee varmasti joku ajatus mieleen. Ja onhan vielä ensi talvikin aikaa miettiä istutuskarttoja. Pidän kyllä mielettömästi uuden suunnittelusta, joten kiva kesä on tiedossa, kun sommittelen mielessäni kasvipalapelejä.

Virtuaalihyppy tulevaisuuteen

Eteisessä kukkivat kevättähdet ja valkoinen scilla, joiden puutarhassa kasvavat serkut aloittavat kukintansa ehkä kuukauden kuluttua. Mutta se ei ole tämän postauksen hypähdys tulevaisuuteen, vaan hyppäämme peräti muutaman vuoden päähän. Mielikuvituksen tukena on valokuvia höystettynä epämääräisillä piirustuksilla. Kuulostaako kummalliselta?

Scilla ja kevättähdet kukkivat eteisessä.

Aloitetaan alusta: aamupäivän puutarhakierroksella palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen takapihan ja parin ylimääräisen kasvin osalta. Päätin jo viime syksynä tehdä pation viereen istutusalueen, johon tulisi äitini pistokkaasta kasvattama syyshortensia 'Vanille Fraise' sekä kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser'. Niiden juurelle ajattelin hennon vaaleanpunertavakukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka siemeniä kylvin syksyllä.

Siinä se työmaa odottaa viimeisten lumien sekä roudan sulamista.

Aiemmin suunnitelmissa on ollut kasvittaa luumutarhan ja metsänreunapenkin välissä oleva nurmikaistale, mutta se on jäänyt, kun ei ole ollut tarpeeksi kasveja eikä suunnitelmaa (kasvit tosin puuttuvat edelleen, mutta se on sivuseikka enää tässä vaiheessa kun visio on olemassa). Ongelmana on ollut se, kuinka yhdistän pation viereen tulevan penkin nykyiseen luumutarhaan niin, että lopputulos ei näytä kummalliselta tai ole hankala ruohonleikkurilla ajettava. Ratkaisua ei tullut unessa, vaikka pyörittelin suunnitelmia koko talven mielessäni. En tiedä, mistä ajatus päähäni putkahti, mutta aamulla puutarhassa kierrellessäni pysähdyin pensasmustikoiden välissä odottavien pikkujasmikkeiden ja mysteeritaimen luokse. Jäin tuijottamaan niiden silmuja kun yhtäkkiä keksin, että mysteeritaimi voisi sopia metsänreunapenkin taka-alalle ja siihen pikkujasmike kaveriksi. Tämä se puuttuva osa oli, nyt koko alue näkyi selvänä mielessäni. Seuraavana tulee niitä lupaamiani valokuvia höystettynä oikein ammattimaisilla paint-tuherruksilla. Merkkasin kuviin violetilla viisikulmiolla siellä jo olevan purppuraheisiangervon ja tummanvihreällä alppiruusun. Limenvihreät viisikulmiot ovat alueelle istutettavia kasveja.

Patiolta lähtee kivipolku suoraan luumupuiden väliin (harmaat sekä oranssit viivat). Etualan vihreä viisikulmio on 'Vanille Fraise' ja sen viereen tulee kasvimaan luona lojuva kivi istumapaikaksi. Potkaiskaa kivi mielessänne puolisen metriä kauemmas pation tästä reunasta. Metsän reunassa korkeampi viisikulmio on mysteeripensas ja sen edessä pikkujasmike.

Olohuoneen ikkunasta näkyi eilen kunnon raekuuro. Tästä kulmasta huomaa, kuinka mysteeripensas ja jasmike sijoittuisivat ikkunanäkymään. Ne myös tavallaan rajaisivat istutetun alueen lasten pelinurmesta samoin kuin lampun vieressä oleva luumupuu.

Mysteeripensaan lehdet näyttävät syreenin lehdiltä, mutta äidilläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että hän olisi ottanut syreeneistä pistokkaita. Ehkä todennäköisin vaihtoehto on pihajasmike, vaikka lehdet ovatkin vähän erikoisen näköiset minusta. Mutta oli mikä hyvänsä, niin kasvuvauhdin perusteella siitä tulee todennäköisesti kookkaampi kuin pikkujasmikkeesta. Valitsemassani paikassa sillä on tilaa kasvaa kookkaammaksikin, kunhan vain siirtää pikkujasmikkeen tarvittaessa kauemmas.

Maan tasalta otetusta valokuvasta on ehkä vähän hankala hahmottaa mittasuhteita ja kasvien sijoittumista sen tarkemmin, joten otin viimesyksyisen ilmakuvan käsittelyyn. Siinä on samat värikoodit kuin edellisissä kuvissa, mutta lisäsin siihen myös valkoiset kuusikulmiot luumupuiden latvuksien merkiksi. Kivipolut merkitsin oranssilla ja uuden kukkapenkin rajan vaaleansinisellä. Pation ja grillikatoksen luona on jo ennestään kaksi kiveä istumapaikkoina. Koska kivillä on melkein pari metriä välimatkaa, täydentää kolmas istumakivi ryhmän "koronaturvalliseksi seurustelualueeksi".

Tämän kesän urakkaa olisi väli patiolta luumupuihin ja seuraavalle vuodelle jäisi sitten luumupuiden ja metsänreunapenkin välisen ruohokaistaleen kaivaukset. Tänä kesänä onkin hyvin aikaa miettiä kasveja ja aloittaa jo niiden kasvattaminen.

Ilmakuvasta näkee, että luumupuiden ja metsänreunapenkin väliin jää tilaa vaikka mille. Leikittelin myös ajatuksella istuttaa vielä jokin pikkupuu nykyisen metsänreunapenkin keskivaiheille, mutta se ajatus voi kaatua liian suuriin kiviin. Tuohon kohtaan on varmasti haudattu kaikki ylimääräiset kivet koko tontilta ja ainut konsti, millä sain edes perennoille tarpeeksi syvän kasvualustan, oli kammeta päällimmäiset kivet pengerrykseksi kukkapenkin takareunaan. Ilmakuvassa kivireunuksesta onkin osa näkyvillä. Muistelen, että piirrettyjen pensaiden kohdalla olisi sen verran juurille tilaa, että pystyvät kasvamaan, mutta se selviää sitten kun maa sulaa. Uudella alueella olisi myös tilaa atsaleoille. Takapiha on jo nyt aika suojaisa, ja kunhan puut ja pensaat kasvavat, suojaisuutta tulee vielä lisää ja se tarkoittaa sitä, että lajikevalikoima laajenisi huomattavasti. Jos jossain kohdassa meidän kylmää tonttia uskaltaa kokeilla III-vyöhykkeen kasveja, niin se on juuri tuolla takapihalla. Olen aivan täpinöissäni näistä suunnitelmista! Huomaako sen?

Minä en ole vielä päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, mutta rusakko ja lapset toteuttavat itseään hyvinkin vapaasti kasveistani välittämättä. Kummallekaan ei taida mahtaa mitään. Isäntä vei eilen lapset ulkoilemaan, jotta saan tehdä rauhassa töitä. Kun he palasivat sisälle, lapset selittivät innoissaan leikkineensä kuravellissä (olivat muuten sen näköisiäkin!). Paljastui, että he olivat möyrineet juuri siinä mulloksella, johon yhdessä lasten kanssa viime syksynä kylvimme niittykasvien siemeniä ja johon olen koko kevään ajan kieltänyt heitä menemästä. Moka oli omani, sillä en huomannut muistuttaa isäntää siitä. Ei kuulemma voi mitenkään muistaa, jos olen yhden kerran monta kuukautta sitten sanonut kylväneeni jotain johonkin ja lapsethan eivät muistaneet asiaa senkään vertaa. No, jospa siellä joku niittykasvikin vielä lähtisi kasvuun. Onneksi vain pintamulta oli sulana, niin siemenet eivät ole ainakaan hautautuneet monen sentin syvyyteen. Osa tosin saattoi matkata kuorma-auton lavalla ympäri pihamaata...

Tänään minulle paljastui se, että kuravellirallia oli vedetty suoraan kukkapenkkini läpi! Niittykylvös on kuvan vasemmassa ylänurkassa. Onneksi kukkapenkin puolella kasvoi vain kevätkaihonkukkaa ja nekin ovat vasta nousemassa, niin ei tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. 

Rusakolla on ilmeisesti ollut tarkoituksena muotoilla koivuangervosta pallo, mutta homma on jäänyt vielä kesken.

Onneksi piipot jaksavat aina piristää. Vannon, että eilen aurinkopenkissä ei näkynyt yhden yhtä kevätkurjenmiekan piippoa. Tänä aamuna niitä oli jo vaikka miten monta. Lisäksi näkyi muutama eri näköinen piippo, joiden täytyy olla hyasintteja.

Kovin ruskeasävyinen on vielä tämäkin kuva, mutta kyllä siellä piippojakin näkyy.

Taas on kylmempää luvassa, mutta pikkuiset yöpakkaset tai räntäkään eivät enää estä päässäni pyöriviä istutussuunnitelmia! Heti kun maa sulaa, alkaa lapio heilua. Koko talvihan tässä on odoteltu sitä, että pääsee jatkamaan syksyllä kesken jääneitä puuhia. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Tuumasta toimeen

Tässä postauksessa ei ole yhtäkään kaunista kevätkukkijaa, ainoastaan mullantuoksuisia uuden istutusalueen työvaihekuvia. Ja homma jää vielä kaiken kukkuraksi kesken! Osa teistä saattaa muistaa talvella saamani inspiraation sivupihan suunnitteluun. Muistinvirkistystä löytyy Kun inspiraatio iskee... -postauksesta. Pation ja etupihan kivihommat on tarkoitus aloittaa vasta touko-kesäkuussa, joten tuumin, että tässähän on hyvin aikaa tehdä kukkapenkkihommat sitä ennen. Sivupihalta oli sopivasti routakin jo sulanut ja lisäpontta homman aloittamiseen toi se, että lapset kiipeilevät ja hyppivät mielellään multakasassa ja senhän tietää sitten, minkä näköisiä lapset ja vaatteet sen jälkeen ovat. Multakasa on siis tuhottava.

Näkymä tulevan pation ruokaryhmän kohdalta. Pressumytty oli tuossa jäälämpäreen kohdalla; alkutalvella piti tilata halkoja lisää ja pressu jäi silloin tuohon lojumaan. Siinä on muuten pihan isoin jäätikkö. Vähissä ovat lumet meidänkin tontilta jo.

Ja tässä suunnitelma, johon pyritään. Syreenit ja luumu ovat paikoillaan, yksi pensasmustikka pitää siirtää polun tieltä.

PÄIVÄ 1 (eilen)

Sivupihalla maa on savipohjaista ja nurmikko lähestulkoon pelkkää sammalta ja ratamoa, joten en aio kääntää maata sen kummemmin, vaan kaivan ainoastaan syreenien ja tulevan kukkapenkin väliin lapionpiston syvyisen ojan, johon laitan suikaleen vahvaa muovia hidastamaan syreenien juurien etenemistä kukkapenkkiin. Lopun alueesta peitän sanomalehdellä ja pahvilla ja lapioin multakasan niiden päälle kohopenkiksi. Kompostimultaakin olisi tarkoitus käyttää maanparannuksessa kunhan Karon silmä välttää.

Aluksi hahmottelin penkin etureunan muotoa sanomalehdillä. Tämä kuva on otettu "ruokaryhmän" kohdalta.

Sama kaari näyttää näin loivalta kolmiopenkin kärjestä katsottuna (hahmottamista helpottava ilmakuva löytyy postauksen lopusta).

Patiopenkin edestä katsottuna näkymä olisi tämä. Seuraavaksi kaivoin muovin syreenien eteen ja peitin alueen sanomalehdillä.

Ensimmäisen parituntisen saimme lasten kanssa täytettyä penkin kapeampaa päätä. Kärräsin multaa viitisen kottikärryllistä ja heittelin hyvän tovin suoraan kasastakin, mutta eihän siitä valmista vielä tullut. Onpahan sanomalehdet sen verran peitelty, etteivät tuulen mukana lähde lentelemään.

Kapeaankin suikaleeseen uppoaa yllättävän paljon multaa. Vielä saa kärrätä päälle vähintään toisen samanpaksuisen kerroksen, että alkaa riittää.

PÄIVÄ 2

Tämä päivä alkoi kompostimullan kärräämisellä. Myös multakasa vajui kiitettävästi. Halusin saada pensasmustikan ja alppiruusun siirrettyä ja se toi lisäpuhtia lapiourakkaan. Pensaiden kohdalle kaivoin kunnon montut, jotka täytin havunneulasten, käpyjen, rodomullan ja "kasamullan" seoksella. Nyt niillä pitäisi olla hyvät oltavat ja varsinkin alppiruusun olosuhteet paranivat, kun se pääsi melko aurinkoisesta ja ehkä jopa kuivahkosta paikasta kosteampaan puolivarjoon. Alun perin ajattelin vuorata alppiruusun istutusalueen juurimatolla, jotta se saisi kasvaa omassa rauhassaan ilman kilpailevia puun juuria. Sen monttua kaivaessani en löytänyt yhtään puunjuurta, joten päätin säästää ja jättää juurimaton pois. Ehkä savinen pohjamaa tarjoaa sen verran kosteutta ja ravinteita, ettei puidenkaan ole tarvinnut etsiytyä juurillaan pihanurmikon alle.

Urakka jäi tähän vaiheeseen. Polun paikka on jätetty mylläämättä. Multakasan eteen jätin toistaiseksi kulkuväylän, sillä etualan puolikaari tarvitsee vielä lisää multaa. Ensimmäisen kuvan jäätikkökin on muuten jo sulanut.

Alppiruusu istutettu. Sen takana on vielä parisen neliötä istutusaluetta täyttämättä. Uudet puutarhakompostorit on tarkoitus rakentaa vanhan punotun kehikon paikalle ja sen vasemmalle puolelle.

Harvinaista kyllä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että alkuperäiseen suunnitelmaan ei tule juurikaan muutoksia!

Talven aikana laiskistuneet lihakset joutuivat nyt ensimmäiselle koetukselle ja ainakin toistaiseksi tuntuvat olevan hyvin hengissä. Kunhan tämä treeni on tehty, niin eiköhän kuukauden päästä alkava hiekan ja betonilaattojen kärrääminenkin suju helpommin. Tästä se pihan muutos taas lähtee käyntiin!

Kun inspiraatio iskee...

... niin se sitten iskee voimalla. Tiedättehän sen tilanteen, että yhden asian muutoksesta tulee idea seuraavaan ja sitä seuraavaan ja...? Minulle kävi nyt juuri niin. Olen pyöritellyt talven mittaan silloin tällöin mielessäni sivupihan muutosta.

Komeasinikuunlilja 'Elegans'

Ensi kesänä valmistuvalta patiolta on nyt lievästi sanottuna tylsät näkymät suoraan kunnan ryteikköiseen metsään ja koiranputkea kasvavaan heinikkoon, vaikka onhan siinä luumupuu ja kolme puistosyreeniä jo kasvamassa näkösuojaksi. Lasten leikkipaikan vieressä olevan Pisara-penkin ja kasvimaan välissä ei sitten olekaan mitään muuta katsottavaa kuin rikkaruohoinen ja sammaleinen nurmikko. Puutarhajätteelle on tarkoitus tehdä pari kompostikehikkoa kasvimaan takareunaan ja nehän ne vasta kauniita ovatkin patiolta katsella!

Kesällä 2016. Näkymä on edelleen sama, vaikka heinikon reunassa olevat kolme syreeniä ovat kasvaneet metrin verran korkeammiksi ja kuvan oikeasta laidasta on kaadettu muovipussilla merkitty laho koivu sekä sen juurella oleva pihlaja. Kuvan vasemmassa laidassa näkyisi nyt pikkuisen pisara-penkkiä ja oikeassa laidassa vähän kasvimaata.

Olen myös pohtinut, mitä tekisin takapihan metsänreunapenkille. Toinen siellä olevista alppiruusuista ei oikein tunnu viihtyvän. Ehkä paikka on kuitenkin liian aurinkoinen ja kuiva sille. Muutenkin penkki on kaivannut jotain muutosta ja selkeämpää ideaa. Puutarhalehtiä ja -kirjoja selatessani löysin seuraavan kuvan, josta ajatusten lumipallo lähti vyörymään.

Tässä kuvassa jokin sai ajatukset laukkaamaan. Kuva on kirjasta Kukoistava puutarha (Gummerus, 2008).

En tiedä, mistä ajatus tuli, mutta keksin, että sivupihallahan maa on selvästi kosteampaa ja suoraa auringonpaistetta sinne tulee vasta illalla. Alppiruusun lajike on 'Mikkeli', eli siitä tulee aika kookas vanhemmiten. Sen kun sijoittelee oikein, sen pitäisi peittää näkymä ruokaryhmästä puutarhakomposteille. Alppiruusun ympärille ja syreenien eteen voisi laittaa ison ryhmän erilaisia jaloangervoja ja kuunliljoja ja täyttää niiden välit sipulikukilla. Syreenejä olen leikannut alusta lähtien kasvamaan puumaisiksi, jotta ne eivät veisi alaosistaan hirveästi tilaa. Siispä melko lähelle niitä voi istuttaa perennoja, kunhan rajaa uuden istutusalueen juurimatolla, ettei syreenien juuristo vie voimaa muilta.

Koska lasten puuvärit olivat sopivasti käden ulottuvilla, lapset nukkumassa ja isäntä töissä, päätin pitkästä aikaa piirtää visiotani paperille. Mittakaava saattaa olla mitä sattuu, sillä yhtään kuvaa patiolle tulevan ruokaryhmän kohdalta meillä ei ole. Piirrosta piti myös täydentää Paintilla, jotta kuvasta saisi paremmin selvää ja mm. valkoisetkin kasvit erottuisivat hyvin.

Puuväreillä ja Paintilla hahmoteltu kuva visiostani. Tämä kuva on siis visio muutaman vuoden päähän, kun puut ja pensaat ovat vähän kasvaneet.

Ja tietysti hahmotelma piti piirtää syksyllä otettuun ilmakuvaankin. Siitä näkee selkeämmin, miten kaikki sijoittuvat. Mustat neliöt kasvimaan takareunassa ovat ne rakennettavat kompostikehikot. Patiolla oleva ruokaryhmä on ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa. Kompostien edessä iso vihreä kuusikulmio on se siirrettävä alppiruusu. Sen molemmin puolin istutusalueen takaosassa olisi korkeampaa jaloangervoa. Violetin ympyrän lajikkeeksi ajattelin takapihalla olevaa 'Amethystiä' ja valkean 'Weisse Gloriaa'. Vaaleanpunaiset pyörylät alppiruusun edessä ovat hempeän sävyistä japaninjaloangervoa, jota siirsin kasvimaan viereen jo viime kesänä (lajike ehkä 'Peach Blossom'). Liilat soikiot voisivat olla 'Gold Standard' -kuunliljaa ja niiden oikealla puolella oleva valkoinen soikio 'Elegans'-komeasinikuunliljaa. Niitäkin saan itseltäni.

Keltaiset viivat ovat vielä ajatushautomossa, oranssit viivat suunniteltu istutusalueen raja ja ruskeat viivat polun reunat. Pienet vihreät kuusikulmiot ovat pensasmustikoita, joista yksi pitää siirtää uuden polun tieltä. Aiemmassa piirroskuvassa näkyvä syyshortensia tulisi kolmiopenkin kärkeen.

Myös jaloangervo 'Amethyst' viihtyisi ehkä paremmin sivupihalla kuin metsänreuna-penkissä.

Äitini 'Weisse Gloria' -ryhmä näytti tältä kesällä 2010. Kuulemma näistä saisi jokusen jakopalankin jo otettua.

Uuden alueen kaareva linja ei oikein käy kärhökaari-penkin nykyiseen suorakaiteen malliseen muotoon, joten mitäpäs sitä muutakaan sitten tekisi kuin muokkaisi kärhökaaren uuteen alueeseen sopivaksi! Kovin paljoa sitä ei voi laajentaa, sillä patioalueen ja kärhökaaren välistä pitää sopia peruuttamaan traktorilla halkokuorma lähemmäs liiteriä, mutta kyllä pienen pyöristyksen voi aina tehdä. Tästähän sitten seuraa se, että kaariportin toistakin puolta pitää muotoilla uuteen linjaan sopivaksi. Ja mitenkäs se aivan kuin luonnostaan kaareutuisi aika luontevasti autotallin seinustalta etupihaa kohti...? Ilmakuvassa ne keltaiset viivat olivat nyt tätä pohdintaa.

Supersöpö hempukka, eli japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?)

'Gold Standard' -kuuniljoja pitää jakaa ja siirtää keväällä, jotta alppiruusu ja jouluruusu sopivat kasvamaan. Näistä saankin muhkeat alut sivupihalle.

Sivupihan pahin ongelma on nyt ratkaistu. Kaaripenkin uudistusta pitää pohtia lisää joskus toiste. Metsänreunapenkkiin jäi alppiruusun ja kolmen 'Amethyst'-jaloangervon kokoiset aukot. Mitäs sinne keksisi? Muokkasin sitä jo viime syksynä mm. istuttamalla penkin takalaitaan kolme ritarinkannusta. 'Erica'-jaloangervot voisi siirtää penkin varjoisampaan reunaan 'Amethystien' tilalle, jolloin aurinkoisempaan päähän voisi istuttaa jotain muuta. Ehkä tämänkin penkin muotoa pitää vielä vähän viilata...

Metsänreunapenkin projektialue loppukesän hätäensiavun jälkeen... Siirrettävä alppiruusu näkyy vasemmassa reunassa penkin kärjessä.

Näin se lumipallo lähti taas vyörymään. Mitähän tästä vielä talven mittaan tuleekaan? Jatkoa on luvassa joskus myöhemmin, kunhan ajatukset tästä kirkastuvat. Oliko tässä valtavan pitkässä ajatusketjussa mitään järkeä ja käykö teille koskaan näin, että ideoita vain alkaa tulla niin nopsaan, että hädin tuskin pysyy kynä perässä?

Kesäisten suunnitelmien täyteistä viikonloppua!

Askartelua ja siemeninventaario

Vaikka kevätkylvöjä ei meillä kannata ennen helmi-maaliskuun vaihdetta juuri aloitella, en malttanut pysyä enää poissa siemenvarastoistani. Askartelin myös joulun aikaan tulleesta paperipussista siemenpusseja, jotta pääsisin eroon muutamasta teipatusta suodatinpussin rumiluksesta sekä minigrip-pusseista. Helposti sähköistyvistä muovipusseista on inhottavaa yrittää saada varsinkin pieniä siemeniä ongittua ulos.

Yhdestä käytetystä paperipussista sai askarreltua neljä isompaa ja neljä pienempää siemenpussia.

Itse pussi on hieman jäykempää paperia, jonka toivon kestävän useamman vuoden käyttöä. Jatkokäyttöä varten näissä on aukollinen tasku, johon saa näppärästi pujotettua aina uuden etiketin, kun sisältö vaihtuu. Nämähän voisi koristella vaikka miten hienosti, mutta päädyin nyt tällaiseen simppeliin pikaratkaisuun.

Läppäpuolelle liimasin palan kontaktimuovia, josta läppää kiinni pitävä teippi on helppo irrottaa ja kiinnittää uudelleen vaikka kymmeniä kertoja. Avaamisen helpottamiseksi teipin alareuna on kertaalleen taitettu.

Jos nämä pussit kestävät käytössä muutamankin vuoden, sanoisin, että lahjapakettina ollut paperipussi on niin hyvin hyötykäytetty kuin on mahdollista. Siemenpussien jälkeen jatkoin askartelua pikkuisen erityyppisellä projektilla. Vanha puutarhamuistiinpanovihkoni oli jo täyteen tuherrettu ja sen lisäksi käsin piirretty istutuskartta niin sekava, ettei siitä saanut enää selvää. Niinpä oli aika ottaa uusi lehtiö käyttöön. Uusi vihko on tällä kertaa kierreselkäinen, jotta tarpeettomaksi käyneet muistiinpanot ja suunnitelmat on helppo repäistä välistä pois.

Vanhasta vihkosta otin talteen edellisvuosien kasvimaakartat ja tein niille pienen säilytystaskun uuden vihkon kasvimaaosioon. Vasemmalla on kumppanuuskasvilista ja oikealla taskun alla ensi kesän kasvimaasuunnitelma, jota olen jo pikkuisen aloittanut.

Uuden vihkon monisivuinen istutuskartta on valtava parannus edelliseen vihkoon, jossa kaikki kasvit oli sovitettu yhden sivun kokoiseen karttaan ja numerolista oli useamman sivun mittainen. Kasvit, joista minulla on useampi lajike, kuten kärhöissä, numeron perässä on vielä kirjain. Esimerkiksi koodi 18K on mantsuriankärhö ja 32B jaloangervo 'Fanal'. Jokaisella kasvilla on listassa vain yksi numero, joten pikkuisen joutuu selaamaan sivuja, jos samaa kasvia on useammassa penkissä. Etsimistä helpottaa kuitenkin numerojärjestys, josta näkee suoraan, onko etsittävä kasvi kenties listan alku- vai loppupäässä. Jokaisen puuvartisen olen merkinnyt karttaan omalla ympyrällään, muut kasvit ainoastaan alueittain. Niistä ei minusta ole mitään järkeä merkitä kappalemäärää.

Uusi pihakartta muuttui simppelimmäksi: koko pihan karttaan on numeroitu eri istutusalueet...

... jotka esitellään yksityiskohtaisemmin seuraavilla sivuilla. Jokainen kasvilaji on numeroitu ja sen mahdollisimman tarkka paikka piirretty karttaan.
Tälla aukeamalla on aurinkopenkki, varjokuja ja keltainen nurkka.

Hankimme edelliseen kotiin nettikirpparilta kapean laatikoston, jolle ei ole ollut oikein järkevää käyttöä tässä kodissa. Viime kesänä huomasin sen sopivan hienosti siemenpussien säilytykseen. Nyt kävin varastot läpi ja järjestelin siemenet odottamaan kevään kylvöpuuhia.

Laatikosto on kodinhoitohuoneessa, jotta sekä siemenaarteeni että pieni orkidea ovat lapsiportin takana turvassa pikkutuhol... puutarhureilta.

Ylimmässä laatikossa on yksivuotisten kesäkukkien siemeniä suunnilleen kylvöajankohdan mukaan lajiteltuna.

Seuraavassa laatikossa syötäviä lajiteltuna vain esikasvatettaviin ja suorakylvöisiin.

Kolmannessa laatikossa on perennojen siemeniä. Vielä pitäisi muutama pussi askarrella lisää, sillä siemeniä on vielä suodatin- ja muovipusseissa
ja jopa talouspaperin sisällä rahkapurkissa!

Kahdessa alimmassa laatikossa on tyhjiä siemenpusseja, nimilappuja ja muuta kylvöissä mahdollisesti tarvittavia pikkutavaroita. Varastoa läpikäydessä huomasin, että joka laatikossa on jonkun verran ylimääräisiä siemeniä. Osan nappasin mukaan syksyllä alennusmyynneistä siltä varalta, jos vaikka innostuisin niitä kasvattamaan ja perennalaatikkoon taisi vähän lipsahtaa syksyn siemenkirjeestä ylimääräistäkin... Säilyypähän noissa itävyydet yleensä aika hyvin, eli kaikkia ei tarvitse onneksi kerralla kylvää.

Eteisen välioveen on mukava ennen joulua askarrella silkkipaperista lumihiutaleita. Lasin takana pysyvät turvassa pikkukätösiltä.
Joutaisivat pikku hiljaa pois, kuten muutkin joulukoristeet.

Viimeiset askartelut olivatkin täällä blogin puolella. Lisäsin sivun ylälaitaan uuden 100 lintua -haasteen ja siirsin vanhan huomaamattomampaan kohtaan. Uudessa haasteessa on linkki sinne, jos jotakuta kiinnostaa käydä kurkkimassa. Kävin myös läpi blogin oikeassa reunassa olevan Kivoja puutarhablogeja -listani, johon en ollut muistanut lisätä kaikkia seuraaamiani blogeja. Yritin löytää kaikki puuttuvat, mutta mainitse toki, jos oma blogisi ei ole siellä, vaikka tiedät minun seuraavan sitä. Ketään ei ole tarkoitus syrjiä :)

Uuden vuoden lumimyräkkä hautasi ennen joulua tehdyt lumilyhdyt kinoksen sisään. Ovat kyllä mielestäni kauniita noinkin.

Mielelläni ottaisin myös vastaan parannusehdotuksia blogin ulkoasun ja käytettävyyden suhteen. Onko jotain, mikä ei toimi tai on muuten vain sekava tai epäkäytännöllinen? Tai onko joku aihe, mistä toivoisit minun postaavan? Iloista uutta viikkoa kaikille!