Viisivuotiskatsaus

Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut puutarhassa tehtyä pidemmällä ajanjaksolla. Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa puolivalmiina jo syksystä lähtien, mutta sopivaa aikaa sen viimeistelyyn on ollut aika harvakseltaan tarjolla. Halusin koota postaukseen kuvakollaaseja eri puolilta puutarhaa, ja vaikka kuvittelin ottaneeni viime kesänä tarpeeksi monta yleiskuvaa sopivilta suunnilta, niin eipä niitä ihan noin vain löytynytkään satojen kuvien joukosta. Viimein sain kuitenkin väsättyä muutaman paljonpuhuvan kollaasin. Aloitetaan kivikkorinteestä, sillä sen pihaantulija kohtaa meille tullessaan ensimmäisenä. Tai no, sen näkevät ihan kaikki kadulla liikkujat, olivatpa tulossa meille, postilaatikoille tai kelle tahansa neljästä naapuristamme.

Ylävasemmalla on google mapsista löytynyt kuva toukokuulta 2009, muut ovat itse ottamiani. Vanhoista kuvista näkyy, että edellisillä asukkailla on ollut joskus jonkinlainen "kivijuttu" aidanpäädyn kohdalla. Mullos aidan pitkällä sivulla oli tuoksuvatukkaa.

Google mapsista löytyi myös seuraava kuva, josta näkyy kadulta sivupihallemme. Kuva on aika epätarkka, mutta keskellä sivupihaa erottuu puunkanto. Joku naapureista sanoi joskus, että edelliset asukkaat olisivat kaataneet suuren kuusen sivupihalta. Paksuja, lahonneita puunjuuria löytyikin aika paljon kärhökaaripenkkiä kaivaessani. Kuva selittää myös sen, miksi kärhökaaren edustalla nurmikko painui neliömetrin alueelta kuopalle ensimmäisinä vuosina täällä asuessamme: nurmikon alle peitetyt kannon jäänteet siellä vain lahosivat.

Kanto erottuu juuri ja juuri tässä google mapsin katunäkymästä otetussa kuvakaappauksessa (2009).

Tullaan seuraavaksi kadulta pihan puolelle ja katsotaan etupihalta kohti sivupihaa. Talon edustalta on poistettu kummallinen aitapömpeli ja tilalle on tullut pensasryhmä ja leveämpi kulkuväylä, joka ei kylläkään näy enää pensaiden takaa pihan puolelle. Siellä se parin metrin levyinen "lasten moottoritie" kuitenkin on. Kuusen kannon kohdalla näkyy vielä hienoinen kumpare, mutta ei enää kovin suurta kukkulaa. Vuonna 2015 ottamani kuvat on pääasiassa räpsitty 22.4. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet, mutta maisemat eivät vielä viherrä juurikaan.

Emme vieläkään tiedä, mikä tarkoitus tuolla yläkuvien aitaratkaisulla on ollut. Pyykinkuivauspaikka? Vilvoittelupaikka saunan jälkeen?

Jatketaan kierrosta sivupihalle, josta oli hankalin löytää sopivia kuvia. Seuraavan kollaasin vasemmanpuoleiset kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta, muissa joutuu vähän vaivaamaan aivonystyröitä. Ylärivin keskimmäisen kuvan keskellä näkyy hansaruusupuska, josta hankkiuduin eroon 2016. Kärhökaaripenkki, joka näkyy alarivin keskimmäisessä kuvassa, on aloitettu ruusupuskan poistossa tulleesta kaivannosta. Ruusu oli tuossa Karon, valkoisten leimujen ja kärhöportin väliin jäävällä alueella. Liiterirakennuksen oikealla puolella näkyvä karviaispuska asettuu suunnilleen alakuvassa näkyvien vaaleanpunaisten jaloangervojen kohdalle. Ylärivin oikeanpuoleisen kuvan oikea ylänurkka asettuu alla olevan kuvan heinäseiväsaidan kohdalle. Tarkkaan kun katsotte, niin vuoden 2015 kuvassa (otettu kesäkuussa) hieman keskiviivan oikealla puolella oleva koivu näkyy vuoden 2020 kuvassa keskiviivan vasemmalla puolella siinä, missä on eriväristen kuunliljojen raja.

Kärhökaaripenkin loppuosasta, majapenkistä, marjapensasalueelta, kasvimaalta ja patiolta en saanut aikaiseksi kollaaseja, sillä niistä puuttuivat kokonaan kuvat sellaisista suunnista, mistä olin ne 2015 kuvannut. Yritän muistaa kuvata niitä toukokuussa ja uuden postauksen niistä silloin. Tallustellaan sen sijaan takapihalle, joka koki viime kesänä valtavan myllerryksen ja jäi "pommin jäljiltä" -kuntoon talveksi. Ylärivin kuvissa tilanne huhti- ja kesäkuulta 2015, keskirivissä reunimmaiset touko-kesäkuussa 2020 ja keskimmäinen kuva sekä alarivin kaksi kuvaa syyskuulta 2020. Kiinnitän huomionne ylärivin oikeanpuoleiseen kuvaan. Grillikatoksen vieressä näkyvän monirunkoisen vaahteran kaadoimme ja luiskaan liukumäeksi kallistuneet betonilaatat olen kärrännyt parempaan käyttöön. Sitä en tiedä, miksi edelliset asukkaat ovat laittaneet laatat portaiksi metsään. Ei tuolla suunnalla niin kauniit maisemat tai hyvät marjamaastot ole, että juuri tuosta olisi kannattanut kulkea. Sainpahan laattoja muihin projekteihin ja vaahteran paikalle rehevän varjon istutusalueen.

Takapihan nurmikenttä on kokenut aikamoisen myllerryksen ja muutos jatkuu tänä vuonna.

Vilkaistaan vielä varjokujalle ja palataan takaisin etupihalle. Varjokujalla ei ollut yhtikäs mitään ensimmäisinä vuosina. Aloitin sen tekemisen vasta kesällä 2018 ja pari isompaa muutosta on tulossa vielä tänä vuonna. Ulkorappusen vieressä oli rikkaruohottunut pöheikkö punakoisoa, tarhatyräkkiä ja idänunikkoa. Kaikki lähtivät heti ensimmäisenä kesänä pois ja tilalle tuli kiveystä. Rakensimme myös uudet portaat, sillä vauvanvaunujen kanssa oli todella hankala kulkea ovesta ulos ilman nostoapuria. Viime kesänä laajensin kiveystä ja keltaisen nurkan päivänliljapenkkiä ja nyt odotan jännityksellä, tuliko ratkaisusta onnistunut. Kiveys on sulattanut lunta vauhdilla ja laajennusosan päivänliljat alkavat jo paljastua.

Varjokujan ennen-kuva on otettu aamulla huhtikuun lopussa, jälkeen-kuva ilta-auringossa toukokuun lopussa. Viime kevät oli kylmä, joten kasvua ei hirveästi siellä näy.

Kiitos seurastanne tällä aikamatkalla!

Ja lapio heiluu!

Kääpiöauringonkukka 'Music Box'

Tänään on lapio heilunut pitkästä aikaa oikein urakalla. Isäntä aloitti aamupäivällä ja lopetti suunnilleen siinä vaiheessa kun lapio hajosi. Minä jatkoin lyhyempivartisella kakkoslapiolla vielä muutaman tunnin sen jälkeen. Muutama kivi kammettiin ylös ja multaakin ehkä kuution verran, ruohotuppaita samanlainen kasa lisäksi. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä kymmenen euron 'Sinikka'-luumusta, jolle piti etsiä paikka.

On siellä ehkä jotain tapahtunut... Oikeasta alanurkasta lähtevän polun suunta vaihtuu kaartumaan loivasti vasemmalle, eli peittokurjenpolvia pitää vähän siirtää.

Polku kulkisi siis tuosta multakasan oikealta puolelta kohti lapiota ja rautakankea.

Olemme koko kesän ajan pohtineet sopivaa paikkaa keväällä hankitulle tulipadalle. Vahvin ehdokas on ollut takapihalla rinteessä, jossa tiesimme olevan isoja kiviä. Joka ikinen talvi routa liikuttelee niitä sen verran, että nurmikkoon ilmestyy monttuja. Lisäksi nurmikko on siellä lähinnä apilan, valvatin ja voikukansekaista sammalikkoa. Minähän sen keksin, että jos kaivaisi nuotiopaikalle montun ja pengertäisi sen isoilla kivillä, niin lopputuloksesta voisi tulla aika kiva. Kivipengerryksen päällä olisi istumapaikkoja riittämiin vähän isompiinkin illanviettoihin ja yksi pihan ongelmakohdista poistuisi.

Ja sinnehän on ilmestynyt nuotiopaikan alku! Kiviä löytyi isoja ja vielä isompia. Pieniä murikoita on jo viety useampi kuorma toiseen paikkaan odottamaan käyttöä.

Isäntä oli saanut hädin tuskin nurmen kaivettua pois, kun kävi ilmi, että aivan pinnassa on sen kokoinen kivi, ettei sitä saa ilman järeämpää kalustoa liikkeelle. Kiven ympäriltä kaivettiin maatakin aika syvälle ja kivi vain jatkui ja jatkui alaspäin. Varmaan edelliset asukkaat olivat ajatelleet, että tuossa se ei häiritse ketään. Eikä häirinnytkään ennen kuin yhdet höyrypäät päättivät tehdä juuri siihen nuotiopaikan... Tuttavapiiriin ei kuulu ihmisiä, jotka olisivat voineet käväistä sivubisneksinään räjäyttämässä kiven. Mietimme sitäkin, olisiko mitään järkeä rälläköidä kiveä ja moukaroida sitten sen korkeimmasta kohdasta palasia irti. Tulimme siihen tulokseen, että siirretään koko kaivantoa n.70cm sivummalle, jotta kiven korkein kohta jää pengerryksen kohdalle. Samalla piti siirtää polun paikkaa alemmas, jotta nuotiolle voi kompastelematta tuoda ruokatarvikkeita grillattavaksi. Kivi tulee osittain näkymään pengerryksen vierellä, mutta ei ehkä häiritse liikaa nuotiopaikan käytettävyyttä.

Toinen iso kivi löytyi vielä aivan pengerryksen reunasta, mutta se on sen verran jyrkemmin pystyssä, ettei haitttaa juurikaan. Vihreä naru merkkaa tulevan istutusalueen rajoja. Multakasan alta on nurmi jo poistettu, joten istutusalue on hyvin aloitettu.

'Sinikkaan' tämänpäiväinen kaivanto liittyy sen verran, että pohdimme, olisiko sille tilaa nuotiopaikan ja talon väliin tulevassa istutusalueessa. Alkuperäinen suunnitelma oli istuttaa aluellee mm. pensashanhikkeja ja perennoja. Ostinkin jo kesällä yhden 'Lovely Pink' -hanhikin kasvamaan kokoa ja antamaan pistokasmateriaalia. Ja onhan minulla pari kärhöäkin odottelemassa sopivaa paikkaa. Luumupuun suhteen totesimme, että sen oksat saattaisivat tulla jo muutaman vuoden päästä liian lähelle nuotiota tai vähintäänkin sen ääressä istujia, joten puu päätettiin istuttaa sivupihalle. Kärhökaaripenkissä oli jo valmiiksi pensasmustikoiden keskellä tyhjää tilaa, johon luumupuu istui kauniisti. Puusta tulee aikanaan kivasti korkeuttakin köynnösportin ja risumajan kohdalle tulevan rakennelman kaveriksi.

Ainakin lähinnä luumua oleva 'Aino' pitää siirtää keväällä muualle, sillä se ei todennäköisesti tule viihtymään aivan luumun juuressa. Täälläkin tuli vastaan isoja kiviä, jotka sanelivat puun paikan.

Koko päivänä ei onneksi satanut kuin pari hassua pisaraa, jotka eivät kastelleet mitään. Tänne ennustetut kuurosateet kiersivät onneksi meidät ja niinpä nuotiopaikka edistyikin vauhdilla. Mikään muu ei sitten edistynyt pätkääkään, mutta otin kuitenkin pari kuvaa aurinkopenkistä, jossa ei ainakaan vielä ole ihan mahdoton rikkaruohoviidakko.

Aurinkopenkissä on kivasti lehtimuotojen ja värien vaihtelua. Valkoinen matto tummalehtisten maksaruohojen edessä on suorakylvettyä tuoksupielusta.

Etualalla maksaruoho 'Strawberries and Cream', sen takana maata peittää sinisenä pilvenä kukkiva tiukukärhö 'Arabella'. Loistokärhö 'Elsa Späth' komeilee aidalla.

Voi olla, että huomisaamuna menee hetki päästä liikkeelle ennen kuin lihakset vertyvät. Nuotiopaikalta pitäisi vielä kaivaa vähän maata pois, että saa kunnon kerroksen kivituhkaa pohjaksi. Lisäksi pitäisi kammeta kivet paikoilleen ja kaivaa istutusalueen kohdalta nurmet pois. Jos nuotiopaikan tekeminen hapottaa liikaa, niin onhan siinä vieressä metsänreunapenkkikin odottamassa perusteellista mylläystä. Sieltä pitäisi kaivella kaikki kukkasipulit ja suurin osa perennoista ylös, tuoda lisää multaa ja istuttaa uudet kasvit tilalle. Nyt ei tekeminen hetkeen lopu kesken!

Uusia juttuja

Melkein viikko sitten vihjaisin jo vähän, että täällä on taas myllätty. Toinen muutos sai alkunsa alppiruusun ja jaloangervojen siirtämisestä, toinen autotallin seinustalla kolme vuotta olleen maakasan tyhjenemisestä. Katsotaan kuitenkin ennen mulloskuvia luumutarhan uudet kukkijat.

Rusolaukka alkaa availla ensimmäisiä kukkiaan.

Rusolaukka on tämäkin, mutta ihmettelin tuota möllyskää. Itusilmuko siellä on?

Luulin istuttamieni lehtolaukkojen olevan vaaleanpunaisia. Valkoisilta nämä näyttävät, mutta ei haittaa. Eivätpähän riitele minkään värin kanssa. Toivoisin kyllä, että kukkisivat hieman näyttävämmin, mutta ehkä kukinta runsastuu tulevina vuosina.

Metsänreunapenkki näytti melkein kelvolliselta niin kauan kuin lemmikkien valtameri peitti kaiken alleen. Nyt lemmikit olivat kukkimisensa kukkineet ja niiden kuihtuneiden varsien alta paljastui isot alat tyhjää mullosta. Alkukesällä siirsin penkistä pois alppiruusun ja kolme 'Amethyst'-jaloangervoa. Nyt siirsin jaloangervoilta vapautuneeseen tilaan istumakiven viereen penkin aurinkoisemmasta päästä 'Erica'-jaloangervoja, jotta niistä tulisi yhtenäisempi ryhmä. Penkin päähän ritarinkannusten eteen istutin kolme kaunopunahattua, niiden eteen harjaneilikoita ja aivan penkin etureunaan loistosalviaa. Kaikki ovat viime syksyn syyskylvöjä. Katsotaan, kuinka ne viihtyvät vai tuleeko kasvivalikoimaan ensi vuonna taas muutoksia.

Uudet istutukset ovat vasemmassa laidassa. Keväällä istutin pieniä varjoliljan sipuleita ritarinkannusten oikealle puolelle. Yksi niistä jo kukkiikin. Kiven takana on pieniä valkoisen siperiankurjenmiekan taimia, jotka toivottavasti tulevaisuudessa nousevat istumapaikan "selkänojaksi".

Penkki jatkuu vielä pikkuisen vasemmalle, mutta siellä ongelmaksi tulevat pinnan alla olevat jättimäiset kivet. Niiden takia kasvualustan syvyys on aika olematon. Pitää katsoa, jos keksin jonkun kivisen jutun sinnekin. Iso kivi tai kallion laki on nimittäin istumakiven ja polunkin alla ja se hankaloitti pitkään istutusten tekemistä. Onneksi löytyi sopiva kivi istumapaikaksi ja yksi ongelma ratkesi mukavasti.

Vähän pidän teitä jännityksessä ennen kuin esittelen seuraavan mylläyskohteen. Vuosi sitten perustetulla pikkuniityllä on uusia kukkijoita ja alue alkaa jo näyttää ihan kedolta.

Päivänkakkaroiden ja aho-orvokkien seuraksi on tullut ketoneilikkaa.

Ensimmäinen niittyhumalakin kukkii jo.

Ja sitten takaisin mullantuoksuun. Alkukesällä esittämäni ajatus kukkapenkin tekemisestä autotallin seinustalle sai niin paljon täällä kannatusta, että päätin toteuttaa sen. Olisin kyllä tehnyt sen joka tapauksessa, sillä ylimääräistä multaa sattui olemaan eikä tuossa kohdassa ollutta mullosta viitsinyt kovin kauaa pitää paljaana, sillä rikkaruohothan siihen olisivat pian levinneet. Lapset saivat myös uuden leikkipaikan, sillä heistä on valtavan hauskaa jytyyttää polkutraktorilla laattojen yli mäkeä alas. Käytävän päässä on varmuuden vuoksi ylimääräinen laatta ja koivupölkky turvaamassa seinustalla olevia pikkutaimiani. Traktori kyllä pysähtyy itsekseen ennen pölkkyä, mutta ennakoin sitä tilannetta, että jompi kumpi keksii työntää toisen päin ruukkupaljoutta.

Etureunan 'Halcyon'-kuunliljat olivat ennen suorassa rivissä aivan kurjenpolvien edessä. Pientä kanttausta siis...Käytin kukkapenkin reunalaatat uuden polun astinkivinä. Välissä on kivituhkaa. Pari kaivaessa löytynyttä kiveä on myös jo odottelemassa kavereita.

Kärhökaari-penkki alkoi laajeta kesäkuun lopulla, kun löysin alesta pitkään himoitsemani 'Princess Kate' -tarhalyhtykärhön. Istutuksista ei ole vielä kunnollista ajatusta. Haluaisin ainakin kärhöjä ja mieluusti kaariportin käytävän ylle. Kärhökaari-penkin puoli on aurinkoisempi, mutta heti käytävän toisella puolella on autotallin takia varjoisampaa. Tästä(kin) tulee kiva projekti.

Käytävän viereen istutin muutaman väärässä paikassa olleen belliksen ja niiden taakse kaunopunahatun pikkutaimia. Kurjenpolvet siirtyvät kuunliljojen taakse lähemmäs kaariporttia. Pidennän myös penkkiä puolisen metriä ja laitan syysleimut lähinnä marjapensaita olevaan päätyyn.

Syksyllä aion purkaa marjapensaiden välistä kivipenkin ja käyttää kivet uuden alueen takareunan pengerrykseen. Sillä saan ruhtinaallisen vähintään puolen metrin syvyisen kasvualustan penkin takareunaan.

Taustalla näkyvän kivipenkin kivistä saa mukavan pengerryksen seinustalla kulkevan laatoituksen ja kukkapenkin rajalle.

Kärhökaari-penkkiä laajentaessa ja polun kohtaa kaivellessa totesin, että yksi tontin kivisimmistä kohdista taitaa olla juuri tuossa: reilun parin neliön alueelta löytyi yhteensä kaksi kottikärryllistä pienempiä kiviä ja muutama isompi järkäle. Minulla kävi tuuri, sillä suurimmassa osassa oli vähintään yksi sileä pinta, joten ne sopivat hyvin patiolta metsänreunapenkkiin johtavalle polulle. Enää puuttuu puolisen neliötä ja polku olisi vihdoin valmis. Pitää ehkä "kantata" joku kukkapenkin reuna uudelleen...

Nyt alkaakin olla se aika vuodesta, jolloin on pakko laittaa aina loppuun pakollinen kärhökuva:

Tiukukärhö 'Arabella' ehti maassa talven yli olleista kärhöistäni ensimmäisenä kukkaan. Nuppuja on paljon ja kärhö on lähtenyt juuri toivotulla tavalla kiertämään isoa kiveä, joten innolla odotan, toteutuuko visioni kivestä sinisen kukkapilven keskellä.

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa viikkoa!

Tilannepäivitys patiolta

Sää suosi vihdoinkin juuri oikeana päivänä: aurinko paistoi, joten patiolla tapahtui melkeinpä ihmeitä. Ihan valmiiksi urakka ei vielä tullut, vaikka aamuyhdeksältä aloitimme ja illalla seitsemän jälkeen lopetimme.

Aamupäivä kului vielä pohjia tehdessä, mutta lounaan jälkeen alkoi laattojen asettelu. Tässä ensimmäiset kolme paikoillaan.

Välipalakahveille lähdettäessä olivat patio ja pääkulkuväylä etupihalta patiolle laatoitettu.

Illalla lopetimme työt tähän vaiheeseen. Kulkuväylät liiterille ja grillikatokselle ovat myös melkein valmiita.

Jokusen tovin käytimme tuon ison istumakiven nostamiseen. Se oli talven aikana uponnut vähän liian syvälle laatoitukseen nähden. Nyt se on mukavammalla istumiskorkeudella. Grillikatokselta liiterille johtava käytävä on vielä pikkuisen kesken.

Murskekasa on loppu ja puolet kivituhkasta käytetty. Reunakivien asennusta on tiedossa huomiselle, jos ei ihan kaatamalla sada vettä.

Patiolla ja kulkureiteillä olevat aukkokohdat on tarkoitus täyttää luonnonkivillä, jotta laatoitus sopisi paremmin sekä etupihan viime kesänä tehtyyn kiveykseen että patiolta takapihalle johtavaan luonnonkivipolkuun.

Patiolla ja pääkulkuväylillä käytimme 50cm*50cm betonilaattoja, kulkuväylät patiolta liiterille ja grillikatokselta liiterille on tehty 40cm*40cm laatoilla. Värieron etupihalla käytettyihin vanhoihin betonilaattoihin huomaa selvästi, mutta luonnonkivien kanssa väriero ei ole ihan niin silmiinpistävä. Vielä muutama työvaihe, niin saadaan kantaa ruokaryhmä patiolle.

Tulppaaneita ja vähän muutakin

Tulppaanijuhlat ovat täällä aluillaan. Koleiden säiden takia suurin osa on vielä tiukalla nupulla, mutta ensimmäiset ovat jo hyvin vauhdissa.

'Hakuun' on viime syksynä löytämäni ihanuus. Olen iloinen, että ostin niitä yhden sijaan kaksi pussillista. Pian niiden taustalla ja seassa välkkyy lemmikkimeri.

Luumutarhassa 'Pink Impressionit' alkavat värittyä. Taustalla edellisen kuvan 'Hakuun''-tulppaanit, muutama 'Delnashaugh'-narsissi, tuomi ja aavistus lemmikkien sinistä.

Ihanan hempeää värimaailmaa odotettavissa. Jostain syystä sivummalla olevat lemmikit aloittivat kukinnan aikaisemmin.

Etupihan pensasryhmässä alkavat aivan pian kukkia 'Carnaval de Rio' -narsissit, joilla on hauskat valkoreunaiset lehdet ja vihreänkirjavat nuput.

Kimppu 'Exotic Emperor, tulppaaneja kukkii kärhökaaripenkissä helmililjojen ja valkovuokkojen kanssa yhtä aikaa. Niiden jälkeen kohoavat korkeuksiin kuvan oikeassa alanurkassa näkyvät 'Queen of Night' -tulppaanit.

Kärhökaaressa 'White Parrot' -tulppaanit alkavat raotella nuppujaan. Saa nähdä, kuinka pitkäikäisiksi nämä jäävät, mutta ainakin ne kukkivat tämän yhden kerran.

Sirkustelttatulppaanit ('Peppermint Stick') ovat voimissaan. Nyt onneksi kaukana hempeän pehmoisista pastelliunelmistani.

Vihdoin täällä oli sateeton päivä ja saimme patiotyömaan kunnolla edistymään. Tänään siirsimme noin 8 tonnia mursketta pation pohjaksi. Onneksi ei ollut tuon pidempi matka, niin urakka sujui joutuisasti. Seuraava vaihe on täryttäminen, joka tehdään myöhemmin tulevalla viikolla, kun vanhempani pääsevät avuksi. Täryttämisen jälkeen laitetaan suodatinkangas ja kerros kivituhkaa, minkä jälkeen päästäänkin jo laatoittamaan. Toivottavasti sää suosisi silloinkin.

Ensimmäinen urakka valmis. Mursketta jäi pikkuisen varalle, jotta voi täyttää täryttämisessä painuneita kohtia.

Nyt saadaankin pitää muutama lepopäivä kevyempien töiden parissa. Rakenteluhommat ovat kesken ja nurmikko pitäisi leikata ensimmäistä kertaa. Monen monta ruukkua kesäkukan taimiakin odottaa istuttamista, mutta ehkä odottelen vielä hetken säiden lämpenemistä. Tulppaanijuhlan lisäksi meillä vietetään nyt umemia, eli luumunkukan katselujuhlaa. 'Laatokan Helmi' on aukaissut suurimman osan kukistaan. Saa nähdä, onko näillä keleillä tarpeeksi pölyttäjiä liikkeellä, jotta saisimme syksyllä ensimmäiset maistiaisluumut. Nyt siis taas vaihteeksi sataa vettä.

'Laatokan Helmi' kukkii.

Miten odotankaan sitä, että luumupuut kasvavat isommiksi ja kukkivat valtoimenaan vaaleanpunaisten ja valkoisten tulppaanien sekä sinisten lemmikkien kanssa yhtäaikaa. Olohuoneen sohvalta avautuvat näkymät antavat jo pienen aavistuksen tulevasta ja kertovat, että oikeilla jäljillä ollaan. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Belliksiä ja tonneittain tavaraa

Blogini yksivuotissynttäripostaukseen tuli monen monta mielenkiintoista kysymystä ja postausaihetta. Edelliseen kysymykseen vastaamisesta onkin jo vierähtänyt hetkinen, joten päätin ottaa Parasta aikaa -blogin Tarjan esittämän kysymyksen käsittelyyn. Se koskee belliksiä ja kuuluu näin:

"Kiinnostaa miten olet saanut Bellikset noin kukoistamaan pihallasi? Millainen on maaperä ja onko jotain hoitoniksejä niille? Itselläni Bellikset yleensä tahtovat kadota parin vuoden jälkeen."

Kevään ensimmäiset bellikset tuntuvat usein olevan vaatimattomamman näköisiä kuin myöhemmin kesällä ilmestyvät.

Yksi viime kesän upeimpia kaunokaisia.

Odotin tämän kysymyksen kanssa tarkoituksella näin pitkään, jotta näen, kuinka eri puolilla tonttia kasvavat bellikset ovat talvehtineet. Talvituhoja tuli luumutarhassa, jossa melkein kaikki isot bellikset olivat talven aikana kuolleet. Siementaimia nousee kuitenkin sen verran, että kuukauden päästä tuskin on enää tyhjää aukkoa. Sekä  kärhökaaressa että aurinkopenkissä bellikset ovat talvehtineet tänäkin vuonna oikein hyvin.

Luumutarhassa oli lumen sulettua monen monta tällaista "heinämyttyä". Tosin tässä kuolleen belliksen tyveltä nousee pienempi, joka peittää pian kuihtuneet versot.

Luumutarha on tasamaalla ja maa on siellä multaista. Aurinkopenkissäkin bellikset ovat tasamaalla, mutta siellä pohjamaa on todella hiekkaista ja ainoastaan pintamaa on multaisempaa, tosin sekin hiekansekaista. Kärhökaaressa maa on myös multaista, mutta penkki on rinteessä ja bellikset ovat selvästi viettävällä kohdalla penkin päädyssä noin 20cm ympäröivää nurmikkoa ylempänä. Belliksille näyttäisi siis olevan selvästi etua siitä, että talvella niiden kohta pysyy varmasti kuivana. Kuivuudesta tosin oli haittaa helteisenä viime kesänä, jolloin jouduin itse kastelemaan osaa aurinkopenkin belliksistä. Niillä hiekansekaista multaa oli ainoastaan 10cm ja ne joutuivat olemaan koko päivän auringonpaisteessa. Metrin päässä paksummassa multakerroksessa kasvavat bellikset pärjäsivät paremmin.

Bellikset saavat kasvaa minulla aika vapaasti omissa oloissaan. Välillä käyn leikkelemässä kuihtuneita kukintoja pois, mutta yleensä annan niiden siementää vapaasti. Silloin ei haittaa, jos osa kuolee talven aikana. Bellis itää ja kasvaa hyvin nopeasti kukkimiskokoon ja ymmärrän hyvin, miten siitä voi tulla jopa rikkaruoho. Se ei taida hävitä kasvuvauhdissa yhtään vaikkapa vesiheinälle, mutta on vain paljon sitä nätimpi. Pidemmälle jalostettuja belliksiä en ole koskaan kasvattanut, sillä minusta nämä kevyempikukkaiset ovat suloisempia. Niissäkin värivaihtelua löytyy aika paljon ja osa kukista on kerrannaisempia kuin toiset. Mukana on myös yllätysmomentti, sillä ei koskaan tiedä, millaisia kukkia mistäkin siementaimesta tulee. Joskus mukana on todella kauniita yksilöitä. Sen verran puutun "luonnon jalostustoimintaan", että kitken pieni- ja harvakukkaiset yksilöt pois. Lisää belliksiäni löytyy Kaunokaisia-postauksesta (klik klik).

Sitten otsikon lupaamaan tavaramäärään. Eilen aamulla meille tuli kuorma-auto pihaan ja toi vähän askarreltavaa.

Hyvin mahtui: renkaat menivät lähimmillään puolen metrin päästä kukkapenkin nurkasta.

Ensimmäinen ja toinen lava betonilaattoja. Niiden takana näkyy pikkuisen aloitettua puutarhakompostoria. Huomatkaa myös kompostin edessä oleva rikkaruohokasa, joka alkaa olla korkeampi kuin kompostorin vasemmalla puolella oleva multakasa.

Tässä kolmas, neljäs ja viides sekä pala raudoitusverkkoa. 

Puutavaraa tuli myös muutama metri. Patiohommat odottavat isännän kesälomaa, mutta lautojen ja raudoitusverkon työstäminen on jo aloitettu. Katsotaan, milloin niistä saa kuvauskelpoista materiaalia.

Piha näyttää nyt enemmän rakennustyömaalta kuin koskaan, vaikka patiolle tulevat maa-ainekset eivät vielä olekaan tontilla. Yritän ummistaa silmäni pahiten keskeneräisiltä kohdilta ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Isäntä on luvannut väkerrellä emännän piirtämiä hahmotelmia aina kun töiltään ehtii. Ehkä ne saadaankin valmiiksi ennen kuin niihin tulevat kasvit alkavat kaivata kiipeilytukea. Toiveissa olisi myös päästä patiolle grillaamaan ja ruokailemaan jo kesäkuun aikana. Työtä riittää siis!

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Kivikkorinne laajenee

Viikonloppuna alkoi tapahtua entisessä tuoksuvatukossa, johon istutin alkukesällä reilu sata leijonankitaa ja joitakin muita kesäkukkia. Ensimmäisenä leikkasin leijonankidat matalaksi ja otin kaikki leikkokukaksi kelpaavat ämpäriin. Itselläni on jo niin monta kukkakimppua, että annoin naapureille vapaat kädet hakea kukkia omaksi ilokseen.

Maljakkokelpoisia leijonankitoja tuli 1,5 ämpärillistä. Ensimmäisen ämpärillisen kävi eräs naapurin rouva hakemassa jo siinä vaiheessa kun olin saanut vasta osan leijonista leikattua. Nämä loput hävisivät pikku hiljaa päivän mittaan.

Keräsin kesäkukkien varret ja juurakot omaan kasaansa ja aloin lapioida maata vanhan kevytpeitteen päälle. Pienempiä kiviä löytyi ihan mukavasti ja piti sieltä kammeta ylös muutama isompikin järkäle. Tuoksuvatun juurakoita löytyi jokunen, enkä välttämättä saanut kaikkia pois vieläkään. Enää sillä ei ole niin paljoa väliä, sillä juurimaton pitäisi pysäyttää niiden eteneminen.

Parhaimmillaan istutusalueelle tuli syvyttä puolisen metriä, etureunaankin tulee reunakivien ansiosta 25-30 sentin syvyinen kasvualusta.

Kun olin kaivanut suunnilleen viiden neliön alan kuopalle, aloin asetella juurimattoa. Hankin 5*2,6 metrin kokoisen juurimaton, jottei tulisi tuoksuvatun verson mentäviä saumoja istutusalueelle. Kun olin saanut kivikkorinteen puoleisen reunan ja ylänurkan aseteltua kohdilleen, aloin asetella alareunan kiviä paikoilleen. Joitakin oli jo valmiiksi rinteen juurella, mutta muutama piti vyöryttää omalta pihalta tänne. Onneksi osa matkasta oli sentään alamäkeen! Kun ensimmäinen pätkä oli valmiina, piilotin kesäkukkien jämät istutusalueen pohjalle ja lapioin rinteestä kaivettua hiekkamultaa päälle.

"Mitä IHMETTÄ sinä oikein tiet?!" kysyi naapurin rouva, kun pyörittelin kiviä paikoilleen. Vastauksen kuultuaan päivitteli "Voe hyvänen aeka!" Meidän naapurustossa ei ole ilmiselvästi totuttu tällaiseen... :D

Tähän päättyi lauantain kivinen, hiekkainen ja hikinen viisituntinen. Sunnuntaiaamu alkoi mullan kärräämisellä, sillä rinteestä kaivetusta maasta saa hakea multahippusia hiekan seasta. Edellinen asukas oli aikoinaan nurmikkoa perustaessaan tilannut paksun kerroksen kunnon multaa, joka otettiin alkukesän pensasryhmän ja patioalueen kaivamisessa talteen. Toki siinä on valtavasti rikkaruohon juuria, mutta ne olen nyppinyt joka lapiollisesta pois. Mitään valtaisaa rikkaruohojen siemenpankkia siinä ei onneksi ole. Jatkoin myös kivireunusta muutamalla kivellä ja laajensin aluetta vielä hieman tuoksuvatukon suuntaan.

Tässä on jo päästy pikkuisen istuttamaankin.

Rinteen yläosasta olisi voinut nostaa maata vielä kymmenisen senttiä, mutta halusin saada mahdollisimman nopeasti kasvit istutettua, sillä pääsen isännän ja omien töiden takia vasta viikon kuluttua seuraavan kerran rauhassa tekemään puutarhatöitä. Jääpähän ensi kevääksikin jotain tekemistä.

Sunnuntaina kuuden tunnin työn jälkeen näytti tältä. 

Yön jälkeen kasvit näyttivät jo paljon pirteämmiltä.

Kasvien väleissä olevat kivet muuttavat todennäköisesti vielä paikkojaan. Nyt ne ovat turhan lokeromaisesti aseteltuja, sillä niiden päätarkoitus oli estää kasteluvettä valumasta pois istutusten juurelta.

Etureunaan juurimaton päälle ajattelin antaa matalien maksaruohojen levittäytyä matoksi. Kuvan vasemmassa alanurkassa ei ole juurimattoa, mutta laitan siihenkin suikaleen, jotta ei tarvitse tapella rikkaruohojen kanssa ja tulee siisti reuna.

Rinteen etureuna on vielä sepelikuorma-auton jäljiltä mutkalla. Sen korjaan jossain vaiheessa kunhan kiireellisemmät hommat on tehty.

Tein myös alkuperäisessä kivikkorinteessä pieniä uudelleenjärjestelyjä.

Tätä kun verrataan viimevuotiseen tilanteeseen, niin ehkä jotain pientä muutosta on havaittavissa.

Kesäkuun puoliväli viime vuonna.

Tästä tulikin jo niin pitkä selostus, että jätän kivikkorinteen kasvien esittelyn seuraavaan postaukseen. Loppukevennyksenä kuntojumppa Hiidenkiven tapaan: 

1. Ota omille voimillesi selvästi liian iso kivi ja vyörytä sitä aivan liian pitkä matka ja mieluusti viimeiset pari metriä epätasaisessa maastossa ehkä jopa ylämäkeen. Ota seuraava kivi ja tee sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja... Toista vielä sittenkin kun et enää yhtään jaksaisi.

2. Pienen huilauksen (=lapioi ja kärrää useampi kottikärryllinen multaa) jälkeen jatka asettelemalla 5-20 kilon painoisia kiviä seuraava tunti.

3. Voit hyvällä omallatunnolla jättää seuraavan kuntosalikäynnin väliin.

Meillä ei tarvita kahvakuulia!

Aurinkoista maanantaita!