Joutomaiden kukkaloistoa

Meillä on tontilla ja osittain sen ulkopuolella muutama turhanpäiväinen joutoalue, johon ei oikein pysty kunnon istutuksia laittamaan eivätkä ne nurmikkonakaan ole sen parempia. Niinpä niihin on tehty niittymäisiä alueita. Tein tammikuussa postauksen kivikkorinteen alla olevasta kadun pään lumenkasausalueesta, jossa on isoin joutolämpäreistämme. Viime kesänä alue oli jo aika kivan näköinen mutta nyt se on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Kostea kesä näkyy selvästi myös sen kasvussa, vaikka kaikki siellä olevat lajit pärjäävät mainiosti myös kuivissa oloissa.

Pienellä alueella on ainakin kahdeksaa eri kasvia kukassa. Löydätkö kaikki?

Jos joku innostui edellisestä kuvasta laskemaan kukkia, niin kuvasta on tunnistettavissa seuraavat: myskimalva, oregano, karpaattienkello, (syys?)maitiainen, keltamaksaruoho, keto-orvokki, valkomaksaruoho sekä niittyhumala. Löysitkö kaikki? Valkoiset täplät aikalailla kuvan yläosassa ovat bellistä, mutta sitä ei kuvasta tunnista, jos ei tiedä sitä siellä olevan.

Myskimalvan seassa kukkii myös ketoneilikkaa, joka on runsastunut oikein mukavasti sitten viime vuoden.

Myös siankärsämöä on viime vuotta enemmän. Sekin sopii oikein hyvin myskimalvan sekaan.

Tarhakeijunkukka 'Hans' menee niittykasvina aivan yhtä hyvin kuin puutarhassakin. 

Vähän matalampaa: kelta- ja valkomaksaruohoa ja niiden seassa sammalleimua.

Minun piti keväällä tehdä yhtä sun toista tälläkin alueella mutta enpä tehnyt siellä muuta kuin kävin kitkemässä voikukat, rönsyleinikit ja ahosuolaheinät. Viime kesänä minua häiritsi siellä oleva melko iso lämpäre rentohaarikkoa mutta muut niittykasvit ja istuttamani maanpeitekasvit ovat levinneet sen verran hyvin, että haarikko on jäämässä alakynteen. Vielä sitä on siellä vaikka miten paljon, mutta se ei pistä enää niin pahasti silmään. Jos saan inspiraation, voisin käydä ainakin siirtämässä yllä olevasta kuvasta sammalleimun väljemmille vesille. Se ei kukkiessaankaan oikein näkynyt tuolta, joten siirto olisi siinäkin mielessä perusteltu toimenpide.

Särmäkuismaa en muista viime kesänä nähneeni mutta nyt se kukkii. Hyvin onnistui piilottelemaan kukintakokoon saakka.

Mielestäni tämä on syysmaitiainen, mutta en mene vannomaan. Bellikset ovat vähän rähjääntyneen näköisiä mutta eivät ne tuolta välistä oikein näykään ennen kuin ihan läheltä katsottuna. 

Niittyhumala ja keltamaksaruoho. Seassa myös nurmiröllin (?) röyhyjä.

Siinäpä runsaimmin kukkivaa kohtaa. Oli sen verran tuulista, että perhosia ei juurikaan näkynyt mutta kimalaisia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä oli runsaasti liikkeellä.

Naapurin puolelta katsottuna näyttää oikein hyvältä. Aurinkopenkin ritarinkannukset pilkottavat purppurapunalatvan takaa.

Kadun päässä oreganot vasta aloittelevat ja kun ne pääsevät vauhtiin, tulee pörriäisille juhlat. Sinistä väriä tulee pieni pilkahdus lisää kun kivikkorinteen päässä aidan edessä oleva ritarinkannus aloittaa kukinnan. Ylläolevassa kuvassa se näkyy vasemmanpuolimmaisen punaisen aitatolpan kohdalla. Jatketaan seuraavaksi tuon valotolpan takaa pilkistävän roska-astian luo. Siellä oli toinen joutoalueista ja vielä ihan kokonaan omalla alueella. Muutama vuosi sitten perustin sinne pikkuniityn, johon aloin kylvää ja istuttaa erilaisia ketokasveja. Ehkä pikkuketo olisi ollut kuvaavampi nimitys alueelle. Kapea ja jyrkkä luiska täynnä kaikki vesitilkkaset ja ravinteet imeviä siperianpihdan juuria ei nimittäin anna kovin kummoisia eväitä millekään vaativammalle kasvillisuudelle ja hankala se oli ruohonleikkurillakaan ajella. Nyt se saa rehottaa rauhassa ja minä vain seuraan, mitä sinne milloinkin ilmestyy.

Tänä kesänä pikkuniityllä kukkii erityisen paljon ketoneilikkaa ja yksi silkkiunikko.

Aikaisempina vuosina pikkuniityllä on kasvanut paljon päivänkakkaraa. Jostain syystä ne hävisivät melkein kokonaan viime talvena (myös takapihalla olevalta niittyrinteeltä). Joitain siementaimia sieltä löytyy ja pari kukkivaakin yksilöä, joten ehkäpä jonain vuonna niityllä on taas valkovoittoinen kukkaloisto. Koska pikkuniityn ja niittyrinteen lajistot eivät ole vielä täysin vakiintuneet, olen keväisin esikasvattanut niittysiemenseosta ja istuttanut taimet niityilleni. Tänä keväänä kylvöksestä ilmestyi kaksi silkkiunikkoa, jotka sattuivat kumpikin vielä pikkuniitylle. Kovin runsasta niiden kukkaloisto ei ole, sillä kumpikin on avannut yhden kukan kerrallaan ja vielä vuorotellen. Jos tekevät siemeniä, kerään ne talteen ja kylvän ensi keväänä. Itsekseen kylväytymisessä on se vaara, että siemenet valuvat rinteen alaosaan tai lähtevät tuulen mukaan.

Pikkuniitty jatkuu vähän aidan takanakin, mutta siellä kukinta on hieman vaisumpaa.

Pikkuniityllä kukki keväällä muutamia idänsinililjoja ja etelänkevätesikoita. Scillat ovat pärjänneet siellä esikoita paremmin mutta jotain keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja sinne pitäisi saada lisää. Keto on nimittäin aika karun näköinen kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka, jolloin ensimmäiset päivänkakkarat alkavat kukkia. Siis sellaisena vuonna, jolloin eivät ole hävinneet edellisen talven aikana! Heinäkuussa kukintaa alkaa olla jo runsaammin. Ketoneilikka on viihtynyt pikkuniityllä aika hyvin, samoin niittyhumala. Muutamia hiiren- tai aitovirnoja on myös, mutta niitä pidän vähäsen silmällä ja kitken tarvittaessa etteivät valloita koko aluetta. Niistä tulee minusta helposti sotkuinen yleisvaikutelma. Jotain harvaa heinää niityllä kasvaa ja niitä saakin olla siellä täytteenä kun eivät selvästikään ole tukahduttamassa kauniimmin kukkivia lajeja. Kukkapenkkiin yrittäneen siankärsämön siirsin pikkuniityn laitamille tuomaan loppukesään kukintaa ja vihreyttä. Tällainen keto kun vähän ränsistyy syksyä kohti. Haluaisin tuonne myös ruusuruohoa. Muutama voikukka ja koivun taimi pitää aina joka vuosi kitkeä pois, mutta muuten pikkuniitty on ollut hyvin huoltovapaa. Näin pienen alueen niittämiseenkään ei tarvita viikatetta, vaan homma hoituu parissa minuutissa vaikka keittiösaksilla.

Ketoneilikkaa, niittyhumalaa ja pikkuisen keltamaksaruohoa sekä hopeahanhikkia. Näkyy siellä muutama päivänkakkaran kuihtunut kukkakin, jotka viskasin toiselta niityltä karistamaan tuohon siemenensä.

Olen vanhempieni pihalta kaivanut pikkuniitylle muutaman kissankellomättään ja varmuuden vuoksi kerännyt niistä siemeniäkin. Kylvin siemenet tammikuussa ja kylmäkäsittelyn jälkeen sain suunnilleen miljoona minikokoista kissankelloa. Istutin osan niityille ja osan roska-astian toiselle puolelle, jossa sattui olemaan sopivasti tyhjää tilaa. Olen suunnilleen koko kesän ajan etsinyt pikkuniityltä niitä aiemmin siirrettyjä kissankelloja ja surrut sitä, että taisivat nekin hävitä talven aikana. Tänään kuitenkin löysin kaksi kissankellon kukkaa ja vielä eri kohdista niittyä, joten ainakin kaksi on elossa. Siinä vasta kasvi, joka on mestari piiloutumaan kukintaan saakka!

Kissankello, päivänkakkara ja ketoneilikkaa suloisesti yhdessä.

Niittysiemenseos loppui tänä keväänä, joten jatkossa pikkuisten niittyjeni on tultava toimeen omillaan. Todennäköisesti kerään jatkossakin mieluisista ketokasveista siemeniä, jotta huonon talven tullessa kohdalle ei pääsisi tulemaan kovin pitkäaikaisia aukkopaikkoja. Tästä tuli jo sen verran pitkä juttu, että jätetään niittyrinteen tutkiminen parempaan hetkeen. Mieluusti johonkin sellaiseen kun siellä sattuisi kukkimaankin jotain.

Heinäkuun alun väri-ilottelua

Huikea kukkatykitys vain jatkuu kun yhä uudet kukkijat avaavat nuppujaan. Kärhöissäkin on jo useita kukkia auki, mutta kurkataan vielä pioneita ennen kuin niiden kukinta on kokonaan ohi. Pääkukat ovat jo alkaneet varista, mutta sivunupuista riittää kukintaa vielä hetkeksi. Taisi olla ensimmäinen vuosi, kun meille ei ole sattunut tuulta tai sadetta juuri pionien komeimman kukinnan ajaksi. Kimalaisetkin ovat onnessaan, sillä muhkean 'Elina'-pionin kukan sisältä löytyy runsain määrin siitepölyä ja varmaan mettäkin. Ei tarvitse kuin hetken aikaa seurailla pionipuskaa, kun kuulee jonkun kukan sisältä surinaa ja näkee täriseviä terälehtiä. Pian kukasta poistuu astetta keltaisemmaksi muuttunut kimalainen täysien siitepölyvasujen kanssa.

'Elina'-pioni on kimalaisten suosiossa. Kukkiin pusketaan heti kun nuput vain avautuvat edes sen verran, että sisälle pääsee.

Tässä komeampi 'Elinoista'. Ehkä ensi vuodeksi voisi harkita parempia tukia kuin pari oksankarahkaa, jotka tällä nyt on.

Olisi niin hauskaa kuvata puutarhaa laajemmista kuvakulmista, mutta sivupihalla se on aivan mahdotonta nyt. Keskellä nurmikkoa on nimittäin edelleen melko iso kasa hiekkaa, pienehkö kasa kivituhkaa sekä lautapino ja autotallin seinustalla pari pinoa halkoja odottamassa liiteriin vientiä. Laudat odottavat sitä, että isäntä ehtii tehdä pari pientä nikkarointiprojektia, kivituhkaa olen kärrännyt pikkuisen melkein joka päivä ja hiekalle pitää keksiä joku huomaamattomampi säilytyspaikka. Tämän kesän hiekkaleikit on nimittäin nyt leikitty ja kävi ilmi, että jossain oli tapahtunut pieni laskuvirhe. Hiekkaa jäi ehkä kuution verran enemmän yli mitä olin suunnitellut. Näillä helteillä en jaksa minäkään rehkiä lapion ja kottikärryn ääressä.

Ai että, kun olisi ollut kiva saada tämä näkymä ilman ylimääräisiä roippeita. 'Elinat', kurjenpolvet, jalopähkämöt ja myskimalvat kukkivat ensimmäistä kertaa komeasti yhtä aikaa ja kärhökaaripenkki näyttää edes jostain kulmasta valmiilta.

Siirrytään etupihalle ja kurkataan aurinkopenkkiä. Siellä isotähtiputket, tarhakeijunkukka 'Hansit' ja ritarinkannukset komeilevat nyt päätähtinä. Tiukukärhö 'Arabella' aloittelee ja suureksi yllätyksekseni myös aurinkopenkin siperiankurjenmiekoista yksi kukkii. Kukkavarsia on kolme ja jokaisessa on muutama nuppu. Kukkia on ollut parhaimmillaan vain kaksi auki yhtä aikaa, mutta on sekin parempi kuin viisi vuotta ilman kukan kukkaa. Ainoa kukkiva yksilö on vieläpä se, josta lohkaisin keväällä puolet toiseen paikkaan. Kurjenmiekka nimittäin tunkeili vähän turhan lähelle puistoatsalea 'Illusiaa'. Unohdin kaivaessani täyttää kuopan uudella mullalla, joten kurjenmiekka joutui odottelemaan juuristo osittain paljaana muutaman päivän ennen kuin sai kompostimultaa montun täytteeksi. Liekö shokkikäsittely sitten järkyttänyt niin paljon, että kurjenmiekka päätti viimeisenä konstinaan lykätä kukat ilmoille ettei hullu puutarhuri kaiva koko puskaa kompostin täytteeksi. Ehkä kokeilen ensi vuonna samaa konstia kahdelle muulle yksilölle.

Isotähtiputket sointuvat minusta kivasti 'Hansiin'. Ritarinkannukset tuovat korkeutta ja näyttävyyttä. Yksi siperiankurjenmiekan kukkakin siellä näkyy, tuossa 'Hansien' edessä.

Kivikkorinteen puolella kukkivat nyt sininen loistosalvia sekä kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'. Naapurin edessä näkyy pinkkiä myskimalvaa, jonka siemeniä heittelin naapurin suostumuksella tuoksuvatulta vapautuneelle mullokselle.

Aurinkopenkin mongolianvaahtera kukki ensimmäistä kertaa ja nyt sitä koristavat upeat siemenkodat. Osittain näiden takia halusin mongolianvaahteran. Taustalla niitä myskimalvoja, tässä päässä on myös pari valkoista.

Pikkuniityltä hävisi talven aikana monta kasvia, mutta onneksi kumpikin kissankelloista ja osa ketoneilikoista on hengissä. Valkoinen on jotain minikokoista, harsomaista kasvia, jota kasvaa myös pihalaattojen väleissä.

Lasten tämän hetken lempikukka on metsämansikalta tuoksuva pikkujasmike. Ylänurkassa näkyy karpaattienkelloja, joista osa kukkii matalana mättäänä ja osa jopa 30 sentin korkuisina roikaleina.

Jatketaan varjokujalle. Siellä leijuu mahtava tuoksucocktail, sillä sormivaleangervojen lisäksi siellä kukkivat nyt varjoliljat. Vielä viikko sitten myös keltaisen nurkan päivänliljojen tuoksu leijaili varjokujan puoleenväliin saakka. Nyt ne ovat jo lopettaneet kukinnan tältä kesältä. Seuraavat varjokujan tuoksukasvit taitavatkin olla köynnöskuusama ja tuoksuherneet.

Varjokujan varjoliljat eivät ilmeisesti olleet alkukesällä varmoja, mihin suuntaan kukkavarret pitäisi kääntää. Onneksi kaikki päättivät kuitenkin kasvaa suunnilleen ylöspäin. Sipulit olivat istuttaessa aika pieniä, joten kukintakin on vielä vähän vaisua.

Varjokujalla koruköynnös on innostunut kukkimaan kunnolla. Hauskasti suurin osa kukinnoista roikkuu samassa ryppäässä. Latvat ovat kiivenneet jo sen verran korkealle, etten pysty niitä enää ohjailemaan. Nyt saavat löytää reittinsä omin päin.

Takapihalla ensimmäinen valkoisen isotähtiputken kukka on auennut. Taustalla olevat peittokurjenpolvet alkavat olla myös jo kukintansa ehtoopuolella.

Loistokärhöistä ensimmäisenä (jos talvehtineiden versojen kukkia ei lasketa) ehti aukaista kukkansa 'Multi Blue'. Tänään niiden kaveriksi oli ilmestynyt muutama 'Hagley Hybridin' kukka.

Ihana kärhöaika on siis alkanut. Tänä vuonna kärhöt tulevat nuppujen määrästä päätellen kukkimaan todella komeasti, joten ei tarvitse miettiä, mistä keksisi jutun juurta. Illalla kärhöt pääsevät maistelemaan vähän tujumpaa evästä, sillä toinen erä nokkoskäytettä on valmistunut. Aika vähän lannoitan ja hoivailen yleensä kasvejani, mutta kärhökaunottaret ovat ansainneet pientä hemmottelua alkukesällä. Sittenpä ne saavat pärjäillä ilman ylimääräisiä apuja ensi kevääseen saakka. Ainoa harmituksen aiheeni on mantsuriankärhö, jolle toissa talvi oli kohtalokas. Kaivoin eilen sen juurakon ylös ja totesin, että suurin osa juurista oli kuivanut ja melkein koko tyvi lahonnut. Otin tyvialueelta yhden viidentoista sentin mittaisen melkein elävän näköisen juurenpätkän ruukkuun, jos siitä vaikka jaksaisi joskus nousta verso. Loput juurakosta kaivoin takaisin maahan maatumaan. Pitää keksiä jotain muuta sen tilalle. Vaikka mantsuriankärhön menetys vähän harmittaa, olen silti tyytyväinen siitä, että päätin kaivaa juurakon ylös. Nyt ei ainakaan tarvitse enää odotella ja pitää toivonkipinää yllä, vaan voi suosiolla istuttaa sen paikalle jotain muuta.

Tänä aamuna aukesi myös pari 'Voluceaun' samettisen punaista kukkaa. Ohjasin alkukesällä muutaman verson viereiseen syyshortensiaan, joka alkaa myös aivan pian kukkia.

Lämmintä päivää teille!

Puutarhani luonnonkukat

Nyt tulee kukkaisia kollaaseja, sillä Vaarin torpan puutarhan Pirkon inspiroimana muistin, että puutarhani luonnonkukat ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Kahdella pikkuruisella niitylläni oli jo viime kesänä mukavasti kukintaa, vaikka ikää niillä ei ole kuin pari-kolme vuotta. Niittyjen kukkaloistoa täydentää mukavasti tontin laitamien pusikot, joista trimmataan vain heinikot matalaksi, mutta jätetään kukkivat kohdat kasvamaan. Kurkataanpa, mitä kaikkea täällä kasvaakaan.

Valkoisia ja sinisiä lemmikkejä kasvaa ympäri tonttia, mesimarjaa sekä vaaleanlilaa metsäkurjenpolvea on toistaiseksi vain parissa kohdassa.

Yksittäistähtiä ovat myös ylärivissä olevat lehtoimikkä ja lehtosinilatva sekä alarivin metsä- tai aho-orvokki (voi olla joku muukin). Hiirenvirnaa (vai onkohan tässä kuvassa kenties aitovirna?) kasvaa muutamassa kohdassa.

Alkukesällä metsänpohjaa peittää valkoisenaan kukkiva oravanmarjamatto. Ahomansikka aloittaa kukinnan samoihin aikoihin. Särmäkuisma sen sijaan kukkii vasta loppukesällä.

Ojakellukoita meillä kasvaa useammassa paikassa, mutta näyttävin siitä tulee kantopuutarhan paksussa multakerroksessa. Kukintaa riittää koko kesän ajaksi, kun kuihtuvia kukkia leikkaa pitkin kesää pois. Taustalla saniaisia (soreahiirenporras?) sekä lemmikkejä.

Parin neliön kokoinen niittyrinne on aloitettu kolmisen vuotta sitten siirtämällä sinne päivänkakkaraa, puna-ailakkia, esikoita, ketoneilikkaa ja niittyhumalaa. Paikalla oli lähinnä heinikkoa, ahomansikkaa, koiranputkea sekä voikukkaa. Aina kun muualta puutarhasta tai vanhempieni luota on löytynyt sopiva kasvi, olen kaivanut voikukan tai pari pois ja istuttanut tilalle mieluisamman kasvin. Myös muutaman koiranputken olen kaivanut pois. Toissa keväänä rikoin parista kohdasta maanpintaa ja kylvin niihin niittysiemenseosta, josta on lähtenyt kasvuun ainakin päivänkakkaroita ja niittyhumalaa. Parin viime kesän aikana olen siirtänyt sinne myös metsäkurjenpolvia, särmäkuismaa sekä ojakellukkaa ja kylvänyt huonolla menestyksellä kissan- ja harakankelloja. Jos siellä ei tänäkään vuonna niitä kasva, siirrän taimia vanhempieni pihapiiristä tai kylvän siemeniä ruukkuun ja istutan myöhemmin valmiit taimet.

Niittyrinteen kukintaa keskikesällä. Violetit täplät maanrajassa ovat hiirenvirnaa ja niittyhumalaa, keltaiset niittyleinikkiä. Päivänkakkarat ja koiranputki kukkivat korkeammalla ja saavat niityn erottumaan pidemmän matkan päähän.

Punaiset esikot ovat viihtyneet yllättävän hyvin kuivassa niittyrinteessä. Valkovuokkoja ei kasva niityllä, mutta sitäkin enemmän tontin varjoisammilla kohdilla. Olen siirtänyt sitä myös kukkapenkkeihin. Vasemmassa alanurkassa kukkivat valkoinen ja punainen puna-ailakki sekä tummanlila metsäkurjenpolvi.

Etupihalle roska-astian viereen hankalaan kohtaan perustamani pikkuniitty on oikeammin todella kuivan paikan keto. Sinnekin on löytynyt lajeja, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Siirsin pikkuniitylle viime kesänä myös muutaman pienen etelänkevätesikon siementaimen sekä idänsinililjoja. Saa nähdä, kukkivatko ne siellä tänä keväänä. Niittysiemensekoituksesta iti myös ainakin yksi hopeahanhikki, joka kukki yhden kukan voimin viime vuonna. Senkin pitäisi pärjätä kuivilla paikoilla, joten toiveissa on runsaslajinen kukkaketo pihaantuloon. Haluaisin saada myös tälle niitylle kissankelloja.

Kuivalla kedolla ovat viihtyneet erinomaisesti päivänkakkara, ketoneilikka ja niittyhumala. Oikean alanurkan keto-orvokin (?) ja belliksen siirsin viime kesänä, joten niiden menestyminen on vielä kysymysmerkki.

Päivänkakkaroiden kukkiessa pikkuniittykin oli söpö, vaikka kasvustoista näkeekin, että alue on vielä alkutekijöissään. Taustalla kadun päädyssä kukkii valkoapilaa yhtä runsaana kuin nurmikollamme.

Tästä postauksesta jäi vielä puuttumaan mesiangervo ja vuohenkello. Jälkimmäiset yritän hävittää, mutta ihanasti tuoksuvat mesiangervot saavat toistaiseksi kasvaa rauhassa. Niitä onkin runsaasti tontin kahdella sivulla mutta yhtään kunnollista kuvaa en silti niistä löytänyt. Miten olen voinut jättää ne kuvaamatta, vaikka niitä ei voi olla huomaamatta kukinta-aikaan! Odotan mielenkiinnolla, miltä niityt näyttävät tänä vuonna ja onko sinne ilmestynyt kauan kaipaamiani kissankelloja. Minulla on myös seurannan alla kohta, josta kitkin viime kesänä pois pihlaja-angervopusikon. Todennäköisesti alueella kukkii kesällä ainakin lemmikkejä, sillä niitä on takapiha muutenkin täynnä. Muutamia puna-ailakkeja ja saniaisia kasvoi alueen reunamilla viime kesänä, enkä panisi niidenkään levittäytymistä pahakseni.

Mullos kivireunan ja puiden välissä oli aiemmin pihlaja-angervoa. Toivottavasti jo ensi kesänä jotain muuta. Luonto saa hoitaa (pikkuisen ohjattuna) homman, sillä mullos on melkein kokonaisuudessaan kunnan puolella.

Kaipaisin myös vinkkejä loppusyksyllä kukkivista ketokasveista, sillä niityt ränsistyvät syksyä kohti. Olen leikannut osan päivänkakkaroista ensimmäisen kukinnan jälkeen mataliksi ja ne jatkavatkin kukintaansa vähän pidempään, mutta varsinkin pihaantulon niitty kaipaisi jonkun syksyllä kukkivan lajin. Olisiko teillä ehdotuksia?

Uusia juttuja

Melkein viikko sitten vihjaisin jo vähän, että täällä on taas myllätty. Toinen muutos sai alkunsa alppiruusun ja jaloangervojen siirtämisestä, toinen autotallin seinustalla kolme vuotta olleen maakasan tyhjenemisestä. Katsotaan kuitenkin ennen mulloskuvia luumutarhan uudet kukkijat.

Rusolaukka alkaa availla ensimmäisiä kukkiaan.

Rusolaukka on tämäkin, mutta ihmettelin tuota möllyskää. Itusilmuko siellä on?

Luulin istuttamieni lehtolaukkojen olevan vaaleanpunaisia. Valkoisilta nämä näyttävät, mutta ei haittaa. Eivätpähän riitele minkään värin kanssa. Toivoisin kyllä, että kukkisivat hieman näyttävämmin, mutta ehkä kukinta runsastuu tulevina vuosina.

Metsänreunapenkki näytti melkein kelvolliselta niin kauan kuin lemmikkien valtameri peitti kaiken alleen. Nyt lemmikit olivat kukkimisensa kukkineet ja niiden kuihtuneiden varsien alta paljastui isot alat tyhjää mullosta. Alkukesällä siirsin penkistä pois alppiruusun ja kolme 'Amethyst'-jaloangervoa. Nyt siirsin jaloangervoilta vapautuneeseen tilaan istumakiven viereen penkin aurinkoisemmasta päästä 'Erica'-jaloangervoja, jotta niistä tulisi yhtenäisempi ryhmä. Penkin päähän ritarinkannusten eteen istutin kolme kaunopunahattua, niiden eteen harjaneilikoita ja aivan penkin etureunaan loistosalviaa. Kaikki ovat viime syksyn syyskylvöjä. Katsotaan, kuinka ne viihtyvät vai tuleeko kasvivalikoimaan ensi vuonna taas muutoksia.

Uudet istutukset ovat vasemmassa laidassa. Keväällä istutin pieniä varjoliljan sipuleita ritarinkannusten oikealle puolelle. Yksi niistä jo kukkiikin. Kiven takana on pieniä valkoisen siperiankurjenmiekan taimia, jotka toivottavasti tulevaisuudessa nousevat istumapaikan "selkänojaksi".

Penkki jatkuu vielä pikkuisen vasemmalle, mutta siellä ongelmaksi tulevat pinnan alla olevat jättimäiset kivet. Niiden takia kasvualustan syvyys on aika olematon. Pitää katsoa, jos keksin jonkun kivisen jutun sinnekin. Iso kivi tai kallion laki on nimittäin istumakiven ja polunkin alla ja se hankaloitti pitkään istutusten tekemistä. Onneksi löytyi sopiva kivi istumapaikaksi ja yksi ongelma ratkesi mukavasti.

Vähän pidän teitä jännityksessä ennen kuin esittelen seuraavan mylläyskohteen. Vuosi sitten perustetulla pikkuniityllä on uusia kukkijoita ja alue alkaa jo näyttää ihan kedolta.

Päivänkakkaroiden ja aho-orvokkien seuraksi on tullut ketoneilikkaa.

Ensimmäinen niittyhumalakin kukkii jo.

Ja sitten takaisin mullantuoksuun. Alkukesällä esittämäni ajatus kukkapenkin tekemisestä autotallin seinustalle sai niin paljon täällä kannatusta, että päätin toteuttaa sen. Olisin kyllä tehnyt sen joka tapauksessa, sillä ylimääräistä multaa sattui olemaan eikä tuossa kohdassa ollutta mullosta viitsinyt kovin kauaa pitää paljaana, sillä rikkaruohothan siihen olisivat pian levinneet. Lapset saivat myös uuden leikkipaikan, sillä heistä on valtavan hauskaa jytyyttää polkutraktorilla laattojen yli mäkeä alas. Käytävän päässä on varmuuden vuoksi ylimääräinen laatta ja koivupölkky turvaamassa seinustalla olevia pikkutaimiani. Traktori kyllä pysähtyy itsekseen ennen pölkkyä, mutta ennakoin sitä tilannetta, että jompi kumpi keksii työntää toisen päin ruukkupaljoutta.

Etureunan 'Halcyon'-kuunliljat olivat ennen suorassa rivissä aivan kurjenpolvien edessä. Pientä kanttausta siis...Käytin kukkapenkin reunalaatat uuden polun astinkivinä. Välissä on kivituhkaa. Pari kaivaessa löytynyttä kiveä on myös jo odottelemassa kavereita.

Kärhökaari-penkki alkoi laajeta kesäkuun lopulla, kun löysin alesta pitkään himoitsemani 'Princess Kate' -tarhalyhtykärhön. Istutuksista ei ole vielä kunnollista ajatusta. Haluaisin ainakin kärhöjä ja mieluusti kaariportin käytävän ylle. Kärhökaari-penkin puoli on aurinkoisempi, mutta heti käytävän toisella puolella on autotallin takia varjoisampaa. Tästä(kin) tulee kiva projekti.

Käytävän viereen istutin muutaman väärässä paikassa olleen belliksen ja niiden taakse kaunopunahatun pikkutaimia. Kurjenpolvet siirtyvät kuunliljojen taakse lähemmäs kaariporttia. Pidennän myös penkkiä puolisen metriä ja laitan syysleimut lähinnä marjapensaita olevaan päätyyn.

Syksyllä aion purkaa marjapensaiden välistä kivipenkin ja käyttää kivet uuden alueen takareunan pengerrykseen. Sillä saan ruhtinaallisen vähintään puolen metrin syvyisen kasvualustan penkin takareunaan.

Taustalla näkyvän kivipenkin kivistä saa mukavan pengerryksen seinustalla kulkevan laatoituksen ja kukkapenkin rajalle.

Kärhökaari-penkkiä laajentaessa ja polun kohtaa kaivellessa totesin, että yksi tontin kivisimmistä kohdista taitaa olla juuri tuossa: reilun parin neliön alueelta löytyi yhteensä kaksi kottikärryllistä pienempiä kiviä ja muutama isompi järkäle. Minulla kävi tuuri, sillä suurimmassa osassa oli vähintään yksi sileä pinta, joten ne sopivat hyvin patiolta metsänreunapenkkiin johtavalle polulle. Enää puuttuu puolisen neliötä ja polku olisi vihdoin valmis. Pitää ehkä "kantata" joku kukkapenkin reuna uudelleen...

Nyt alkaakin olla se aika vuodesta, jolloin on pakko laittaa aina loppuun pakollinen kärhökuva:

Tiukukärhö 'Arabella' ehti maassa talven yli olleista kärhöistäni ensimmäisenä kukkaan. Nuppuja on paljon ja kärhö on lähtenyt juuri toivotulla tavalla kiertämään isoa kiveä, joten innolla odotan, toteutuuko visioni kivestä sinisen kukkapilven keskellä.

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa viikkoa!

Heinäkuun alun näkymiä

Hienoa heinäkuuta! Minä jo aamulla ikkunasta ulos katsoessani ajattelin, että heinäkuu alkaakin oikein lupaavasti, kun mittarissa on 19 astetta lämmintä, aurinko paistaa ja tuulee kevyesti. Ja sää pysyikin muutaman tunnin sellaisena. Nyt sataa (taas!) vettä. Ihan varmasti siinä on jokin taika, että juuri silloin sataa kun pionin kukat alkavat aueta! Eikä siltä voi välttyä, vaikka puutarhassa olisi vain kaksi pionia.

Perintöpioni 'Elinan' melkein täysin auennut kukka, taustalla tarhakurjenpolvea.

Tänä vuonna tässä 'Elinassa' on peräti 30 nuppua, muutama kukka on jo melkein auki. Kärhöportin toisella puolella olevasta laskin 20 isompaa. Aikamoinen parannus viime vuoteen, jolloin kummassakin oli kymmenisen kukkaa. Taustalla viimeiset kivituhkat odottavat lapiota ja kottikärryä.

Aurinkopenkin vaaleanpunaisen värin herruus jäi hetkelliseksi, sillä nyt sinne on ilmestynyt pari sinistä kukkaa. Sain viime viikolla äidiltäni sinisen siperiankurjenmiekan taimen, jossa oli pari kukkanuppua. Luulin sen suuttuvan siirrosta, sillä alkukesällä siirretty tarhakurjenmiekka veti takaisin kaikki tulossa olleet nuppunsa ja kuivatti vielä lehtienkärkiäkin varmuuden vuoksi. Onneksi tämä ei ollut niin nirppanokka, vaan aukaisi ainakin ensimmäisen nupuistaan.

Toivottavasti tämä ei jatkossa käyttäydy samalla tavoin lehtiperennan tavoin kuin valkoiset siperiankurjenmiekkani, vaan kukkisi edes silloin tällöin.

Ensimmäinen kukkiva tarhakukonkannus sattui olemaan samaa sinisen sävyä kuin parin metrin päässä oleva siperiankurjenmiekka. Minusta tämä olisi voinut kasvaa vähän korkeammaksikin: nyt varrella on mittaa hädin tuskin 20cm ja sekin vähä luikertelee maata myöten.

Kahdesta sinisestä väripilkusta huolimatta punainen on aurinkopenkin vallitseva väri. Ihanat leijonankidat...

... ja isotähtiputket kukkivat näyttävästi. Aidan edessä on se korkea purppurapunalatva, mitä olen haikaillut pitkään. Sain keväällä jakopalan tuttavalta, mutta näytti vähän siltä, että se suuttui hellekelillä siirrosta, joten en maininnut blogissa mitään. Nyt se on niin lupaavasti kasvussa, että pääsee jo pikkuisen näyttäytymään täälläkin.

Kurkkasin aidan yli kivikkorinteen puolelle. Isotähtiputket alkavat kukkia sielläkin ja ovat muutkin kasvit rehevöityneet. Kevätvuohenjuurille rinteen tämä pää on varmaan liian kuiva ja paahteinen, sillä ne ovat aurinkoisina päivinä nuupottaneet lehtiään. Siirränkin ne tuoksuvattujen paikalle syksyllä, jos vatukosta on päästy siihen mennessä eroon.

Pian rinteessä kukkii isotähtiputkien lisäksi maksaruohoja. Keskellä tummimman vihreinä nousevat punatähkät alkavat myös muodostaa nuppuja.

Tältä näyttää tuoksuvatukko tasan kolme viikkoa myrkytyksestä. On sillä jotain vaikutusta ollut, mutta riittiköhän yksi käsittely kuitenkaan?

Pihaantulosta näyttää tältä. Vatuissa on vielä aika paljon (liikaa) vihreää minusta. Tältä puolelta näkyvät myös kivikkorinteen karuimmassa osassa kukkivat keltamaksaruohot.

Jotkut kivistä ovat suoraan juurimaton päällä, joidenkin alla on sentti-pari hiekkamultaa. Keltamaksaruoho viihtyy mainiosti.

Kivikkorinnettä vastapäätä pihatien toisella puolella olevalla pikkuniityllä kukkii päivänkakkaroiden seurana pieni (aho-)orvokki. Sen vieressä on ihan minikokoinen bellis, sillä siirsin orvokin aiemmin aurinkopenkistä bellisten keskeltä niitylle enkä alkanut repiä juuria erilleen toisistaan.

Etupihalla pikkujasmikkeet aloittelevat kukintaa. Pian niiden metsämansikkainen tuoksu leviää ympäri etupihaa.

Pation luo kolmiopenkkiin istuttamani 'Voluceau' on aukaissut kaksi kukkaa. Osa lehdistä taisi kärsiä jossain vaiheessa kylmästä tai auringonpaisteesta, mutta onneksi uusi kasvu näyttää paremmalta.

Kellarissa talvetettu jättiverbena on myös aloittanut kukinnan. Värinsä puolesta tämä ei ole paras valinta punaista seinää vasten, mutta harmaisiin kiviin sopii kauniisti. Ja viihtyy loistavasti paahteisella kasvupaikallaan. Perhosia vielä odotellaan. Ehkä ne ilmestyvät sitten kun kukkia on enemmän auki.

Mukavaa uutta viikkoa ja kukkaisaa heinäkuuta!