Projekti ötökkä

Otin viime keväänä itselleni leikkimielisen tavoitteen kuvata mahdollisimman monta puutarhassa vierailevaa tai asustavaa eri hyönteislajia. Tai no, jätin osittain huomaamattani kuvaamatta mm. muurahaiset, kirvat, ripsiäiset ja sen sellaiset "vähemmän kiinnostavat" ja keskityin mielestäni hienompiin tai muulla tavoin mielenkiintoisempiin lajeihin (epätieteellistä, tiedän). Muutaman kerran kuljin puutarhassa ihan tarkoituksella hyönteisiä etsien mutta suurimmaksi osaksi kuvat on otettu silloin, kun puutarhaa kuvatessa sattui sopivasti osumaan ötökkä linssin eteen. Yritin myös etsiä kuvaamilleni ötiäisille nimet, mikä oli melko haastava tehtävä. Monta jäi tunnistamattakin. Inaturalist-sivusto oli suurena apuna nimeämisessä, sillä eihän noista otuksista muuten ota selvää millään. Perhosia tunnistan aika hyvin ihan omin avuinkin mutta löytyi niistäkin pari, joita en itse tunnistanut. 

Joku erakkomehiläinen kamomillan kukalla.

Kuvia kertyi pitkälti yli 200 mutta monesta hyönteisestä tuli otettua useampia otoksia. Eihän noita millään muista, mitä on jo kuvattu aiemmin kesällä eikä minulla toisaalta ollut silloin juuri aikaa käydä kuvia läpi ja etsiä jokaiselle nimiä. Paneuduin tunnistamiseen enemmän vasta syksyn aikana ja nyt joululomalla sain vihdoin koottua kuvat kollaaseiksi. Tässä postauksessa on noin 80 eri ötökkää, joten aika kiitettävän määrän sain kasaan, vaikka moni tunnistettu hyönteinen jäi myös kuvaamatta. Laitoin kuvateksteihin lyhyemmän jaottelun siitä, mitä kukin kollaasi sisältää ja kollaasien jälkeen sitten tarkemman määrittelyn jokaisesta kuvasta ja joidenkin kollaasien sisällöstä myös joitain lisäpohdintoja. Osassa lajit esitellään pystyriveissä, osassa vaakasuunnassa sen mukaan, mikä tuntui selkeämmältä.

Leppäkerttuja, luteita ja muita kovakuoriaisia.

Ensimmäisessä kollaasissa lajit ylhäältä alas vasemmalta alkaen:

1. rivi: ahopirkko kuopuksen kädessä, isopirkon toukka, isopirkko betonilaatalla ja ruutupirkko hämyvuokolla.

2. rivi: härkälude oksalla, kirjokauluslude ja pikkupunakuoriainen

3. rivi: kaalilude, tarhakauluslude nokkosella ja kuparikuoriainen (?) mantsuriankärhön kukassa.

4. rivi: kaunosylkikuoriainen, metsäsittiäinen ja viherkukkajäärä (?) pioninkukassa.

Luteita oli minusta viime kesänä paljon. Kuviin päässeiden lisäksi kesällä näkyi ainakin marja- ja viherluteita ja joukko luteiksi arvelemiani otuksia. Kovakuoriaisista jäi myös kuvaamatta sarvijaakko sekä melkoinen joukko niitä erikokoisia mustia "peruskoppiksia", joihin ei juuri kiinnitä huomiota, vaikka näkee niitä päivittäin. Isokokoinen metsäsittiäinen oli sen verran harvinaisempi näky patiolla kipitellessään, että se sattui pääsemään kuvaan. Leppäkertuista kuvaamatta jäi ainakin seitsen-, viisi- ja kaksipistepirkko. Leppiksiäkin oli mukavan paljon viime kesänä.

Erilaisia toukkia ja alarivissä photobombina myös yksi joukkoon kuulumaton kaveri.

Tämä kollaasi luetaan vaakarivi kerrallaan vasemmalta oikealle: 

1. rivi: hammasyökkösiin kuuluvan lajin toukka, hämykköihin kuuluvan lajin toukka ja nuoliyökkösen toukka. Kaikki kolme löytyivät luumupuusta luumuja kerätessä.

2. rivi: pilkkuiltayökkösen toukka, täplätupsukkaan toukka ja villakarvajalan toukka (tämä löytyi myös luumupuusta).

Alin rivi: harsokorennon (?) toukka ja kamomillan kukan takaa kurkistava mauriainen (?), kompostista löytynyt kultakuoriaisen/sarvikuonokkaan/tms. toukka sekä ranskantulikukilla herkutellut pistiäisen toukka (mahdollisesti Tenthredo scropulariae). Ranskantulikukat olivat syksyllä melkoista pitsiä toukka-armeijan jäljiltä.

Pistiäisiä, korentoja, sekalaista settiä sekä pari hämähäkkiä (vaikka eivät hyönteisiä olekaan).

Ylärivissä vasemmalta oikealle: joku yhteiskunta-ampiaislaji, joita oli loppukesällä hirmuisesti isotähtiputkilla, hyönteishotellissa asuva erakkoampiainen (joku koloampiaislaji?) sekä joku harsokorentolaji.

Keskimmäinen rivi: ilmeisesti aikuinen Tenthredo scropulariae -pistiäinen (kts. edellinen kollasi), punasyyskorento ja kukkahämähäkki narsissin torvella.

Alarivi: syreenikeijukas, lanttuperhonen (?), jonka kuvan löysin vasta, kun perhoskollaasi oli jo tehty, sekä hämähäkki (ehkä korosteriipukki).

Vaikka emme ihan vesistön lähellä asukaan, meillä lentelee yllättävän paljon sudenkorentoja. Usein suuresta koostaan huolimatta ne ovat hankalia kuvattavia. Joskus joku laskeutuu paistattelemaan päivää johonkin kivelle tai aidan päälle ja jos on tarpeeksi nopea ja varovainen, saattaa onnistua kuvaamaan korennon ennen kuin se pyrähtää lentoon. Viime kesänä useampi kuvaan osunut korento sattui olemaan punasyyskorento, mutta ainakin ruskohukankorennon näin (ja tunnistin) silloin kun kamera ei sattunut olemaan käden ulottuvilla.

Perhosia ja isossa kuvassa myös kimalainen ja kärpänen.

Ylärivissä vasemmalta oikealle: amiraali syysleimulla, herukkaperhonen purppurapunalatvalla, kaalitarhayökkönen, keisarinviitta nauhuksella ja ketohopeatäplä kaukasiantörmäkukalla.

2. rivi: lauhahiipijä oreganolla, neitoperhonen syyssyrikällä, isossa kuvassa keisarinviitan valesina-värimuoto punahatulla ja viimeisenä nokkosperhonen kivikkotörmäkukalla.

3. rivi: tummapapurikko kehäkukalla, pikkukeltasiipi (?) oreganolla, sitruunaperhonen syyssyrikällä.

Alimmalla rivillä: paatsamasinisiipi, vadelmavillaselkä, pikkukultasiipi oreganolla, kirjoverkkoperhonen ja mahdollisesti vyömessinkiyökkönen nukkapähkämöllä.

Kuvaamatta jäi useita sinisiipiyksilöitä mutta lentoajan ja selvästi tummemman sinisen värin perusteella ne olivat jotain muuta lajia kuin aikaisin lentävä paatsamasinisiipi. Joskus aiempina vuosina sain tunnistettua niittysinisiiven, joten oletettavasti myös joku viime kesän sinisiivistä oli sellainen. Sinisiivet ovat jostain syystä todella vaikeita kuvattavia. Illan hämärissä tai jopa öisin en kierrellyt kameran kanssa ulkona, joten yöllä lenteleviä kiitäjiä, kehrääjiä tai yökkösiä ei osunut kameraan, ellen sattunut muiden puutarhapuuhien lomassa törmäämään päivälevolla olleeseen perhoseen. Näin myös kaaliperhosen, suruvaipan, metsänokiperhosen ja joitain pienempiä hopeatäpläperhosia mutta niitä en saanut kuvatuksi.

Kukkakärpäsiä ja muutama muu kärpänen.

Ensimmäinen pystyrivi vasemmalla: kaksi pistesurria kevätvuohenjuurella, hakakirvareihin (?) kuuluva kukkakärpänen voikukalla ja ilmeisesti myös hakakirvareihin kuuluva laji mustaluumun kukassa.

2. pystyrivi: hoikkakirvareihin kuuluva kukkakärpänen kamomillalla, joku kärpänen lehdellä, pikkuruinen hoikkakirvareihin kuuluva laji maksaruoholla.

3. rivi: joku kärpänen, Tachina-suvun kukkakärpänen isotähtiputkella, ampiaisvieras oreganolla ja Empis livida.

4. rivi: joku aitosurrilaji oreganolla, syrphini-heimon kukkakärpänen voikukalla ja keltasäärihelosurri nepalinhanhikilla.

Kimalaisia

Ylärivissä vasemmalta oikealle: pensaskimalainen kurjenpolvella, kartanokimalainen kivikkotörmäkukalla ja kivikkokimalainen (?) nukkapähkämöllä.

Keskimmäisessä rivissä: mantukimalaiskoiras (?) oreganolla, peltokimalainen lehtoimikällä ja joku loiskimalainen kivikkotörmäkukalla.

Alimmassa rivissä: joku kimalainen oreganolla, tarhakimalainen (?) palloesikolla ja joku mantukimalaisryhmän laji luumunkukalla.

Mehiläisiä

Ylärivi vasemmalta oikealle: joku erakkomehiläinen isorikon kukalla, erilainen erakkomehiläinen nepalinhanhikilla sekä joku verhoilijamehiläinen (?) hyönteishotellissa.

Keskimmäinen rivi: punajalkavakomehiläinen (naaras) kivellä, Lasioglossum-suvun erakkomehiläinen (pitkäsarvimehiläinen?) ja verimaamehiläinen rotkolemmikillä.

Alin rivi: tarhamehiläinen (?) myskimalvalla, joku verhoilijamehiläisiin kuuluva laji kehäkukalla ja raitamaamehiläisiä (?) neulaskarikkeessa.

Ensi kesän tavoitteeksi taidan ottaa sata kuvattua ötökkää ja laajentaa valikoimaa hyönteisistä hämähäkkeihin ja esimerkiksi kasvimaalla möngertäviin "tuhatjalkaisiin" sun muihin pikkuotuksiin. Osan projektista voisin delegoida lapsille, jotka kävivät jo viime kesänä joko esittelemässä minulle löytämiään ötököitä tai sitten hakemassa minut kameroineni paikalle nähdessään jotain mielenkiintoista. Esikoiselle voisi jo antaa tehtäväksi kuvien ottamisen, mikä varmasti kerryttäisi nopeasti ötökkäsaldoa. Yksi tavoite voisi myös olla yöperhosten ja kiitäjien etsiminen esimerkiksi syreenien kukinta-aikaan. Tällainen tarkempi perehtyminen oman puutarhan asukkaisiin on tavattoman mielenkiintoista ja valaisevaa. Siinä oppii tuntemaan hyödylliset pölyttäjät, tuhoja aiheuttavat tyypit ja niitä syövät kaverit, sekä maaperän kunnossapitäjät. Lisäksi näkee, mitkä kasvit ovat vain tiettyjen lajien suosiossa ja mitkä houkuttelevat laajempaa hyönteisjoukkoa. Tarttuisiko joku seurakseni haasteeseen kuvata oman puutarhansa pieniä asukkaita?

EDIT: Postaukseen olisi kuulunut myös pihkaoksahukka ja vuohenkellosoukkomehiläinen, joita asusteli taas hyönteishotellissa useita. Kummastakin on varmasti kuviakin jossain talle-nimisessä paikassa ja kun niitä ei löytynyt, unohdin ne myös postauksesta.

Keisarin matkassa

Komea keisarinviitta on yksi niistä loppukesän kookkaista päiväperhosista, jonka saapumista kyttään joka vuosi. Niitä kun on näkynyt yleensä vain yksittäin eikä välttämättä edes joka vuosi. Tänään bongasin ensimmäisen ja melkein juoksin sen perässä ympäri pihaa. Mokoma oli niin kiireinen olevinaan, ettei ehtinyt pysähtyä kuin pari sekuntia paikassaan. Tarkenna siinä sitten kameraa ja yritä etsiä parasta kuvauskulmaa!

Tietysti piti korkeimpaan avonaiseen 'Hagley Hybridin' kukkaan eksyä!

Syyssyrikkä onkin parempi kuvauspaikka. Tämä resusiipinen yksilö on koiras. Sillä on etusiivissä neljä paksua, mustaa juovaa (koirassuonta), joista erittyy naaraita houkuttelevaa feromonia.

Kuvasin välillä neitoperhosia ja sinnehän keisarinviittakin sitten pölähti. Neitoperhoset ruokailevat mukavan rauhallisesti verrattuna vilkasliikkeiseen keisariin.

Ja taas 'Hagley Hybridin' kukille.

Välillä päivänkakkara 'May Queenille'. Ei tosin ruokailemaan, vaan levittelemään siipiä.

Nokkos- ja neitoperhonen sekä keisarinviitta samassa kuvassa.

Tuli hetki, jolloin perhoset yhtäkkiä vain kaikkosivat. Lähdin katselemaan, olisivatko ne vaihtaneet ruokailupaikkaa. Pation reunalla kukkivat kiinanasterit ovat välillä houkutelleet perhosia. Nyt niissä ei näkynyt mitään. Huomasin sen sijaan kosmosten välissä jotain violettia. Tuoksumiekkaliljana istuttamani kasvi onkin gladiolus 'Passos'. Ja niitä on ainakin kolme. Hups! Näin siinä käy, kun lykkää kaikki laatikon pohjalle jääneet pikkusipulit johonkin purkkiin ja kasvattelee muutaman vuoden kokoa.

Tuoksumiekkalilja onkin 'Passos'. Mikäs siinä, nätti on tämäkin. Ostin näitä pussillisen viisi vuotta sitten.

Kivikkorinteessä kukkii nyt monia perhosiakin houkuttelevia kasveja. Kadonneet perhoset ovat varmaan siellä.

Ei näkynyt perhosia kivikkorinteessä. Kimalaisia oli sen sijaan vaikka miten monta. Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' houkuttelee niitä jopa kuihtuvana. Tässä kaksi aivan uudennäköistä yksilöä Kuvaa kimalainen -haasteeseen.

Takaisin patiopenkkiin syyssyrikän ja kärhöjen luo. Ja hep! Siellähän näkyy oranssia! Onkos tällä yksilöllä muuten ehyemmät siivet kuin sillä aikaisemmalla resupekalla?

Naaras! Äkkiä kuva! Oho, mikäs siihen...

"No hellou beibi! Meille vai teille?"

Ja niin liihotteli keisarinviittapariskunta matkoihinsa.

Perhoskesä

Haaveilen kunnon perhospuutarhasta ja joka vuosi olen hankkinut lisää perhosia houkuttelevia kasveja. Kesät 2016 ja 2017 olivat meillä säiden puolesta huonoja perhosille, joten vuosi sittenkään perhosia ei juuri lepatellut, vaikka kesä oli oikea perhosten unelma. Jotain vaikutusta sillä kuitenkin oli, sillä kuluneena kesänä meillä on ollut perhosia enemmän kuin koskaan. Nyt on siis hyvä hetki paneutua Marja-Liisan (Tuhansia Sivuja -blogi) yksivuotissynttäripostauksessani esittämään kysymykseen:

Mitä perhosia olette jo bonganneet/tunnistaneet ja ovatko perhoset aivan erityisesti joidenkin kukkasten perään?

Päätin tehdä luettelon kesän aikana tunnistamistani perhosista ja kasveista, joissa ne vierailivat. Laitoin luetteloon perhoset aakkosjärjestykseen ja niiden perään kasvit suunnilleen suosituimmuusjärjestyksessä.

Amiraali: punatähkä, purppurapunalatva, nukkapähkämö

Amiraali nukkapähkämöllä.

Herukkaperhonen: purppurapunalatva, nukkapähkämö, punatähkä,

Herukkaperhonen punatähkällä. Meillä ainoastaan tämä punainen punatähkä kelpaa perhosille, valkoisessa ei ole näkynyt yhtään ruokailijaa.

Hopeatäplät: kääpiöauringonkukat, jättiverbena, voikukka, kehäkukka, syysmaitiainen, oregano

Angervohopeatäplä oreganolla. Isommat hopeatäplät eivät tänä vuonna välittäneet oreganon kukista.

Lanttuperhonen: valkoapila, oregano, jättiverbena, lemmikit, voikukat

Lanttuperhonen näkyi oreganon kukilla melko usein.

Metsänokiperhonen: kuusikossa ja heinikoissa tontin ulkopuolella, valkoapila
Neitoperhonen: purppurapunalatva, mustilanhortensia, jättiverbena, syyssyrikkä, kääpiöauringonkukka, punatähkä

Neitoperhonen syyssyrikällä.

Nokkosperhonen:  purppurapunalatva, jättiverbena, maksaruohot, isotähtiputki, oregano, syyssyrikkä, punatähkä, mustilanhortensia

Nokkosperhosille kelpaavat suunnilleen kaikki kukat. Tässä pari kamtsatkanmaksaruohoilla.

Ohdakeperhonen: voikukat, kevätvuohenjuuri, jättiverbena, kääpiöauringonkukka, kehäkukka

Ohdakeperhonen kääpiöauringonkukilla.

Ritariperhonen: Lensi rönsyakankaalien kukinnan aikaan ja oli ehkä käynyt niissä. En ehtinyt kameran kanssa seuraamaan. Äitini puutarhassa rönsyakankaali on varmin paikka bongata ritariperhonen.
Sinisiivet: lemmikki, valkoapila

Niittysinisiipinaaras pysähtyi nurmikolla kukkiville apiloille.

Sitruunaperhonen: kääpiöauringonkukka, syyssyrikkä, jättiverbena

Melkein täydellinen naamioituminen. Taaempana olisi ollut hailakamman värisiä auringonkukkia, joista sitruunaperhosta ei olisi juuri erottanut.

Minusta oli jännittävää huomata, kuinka jotkut perhoset vierailevat lähes kaikissa samaan aikaan kukkivissa kasveissa kun toisille kelpaa vain jokin tietty kukka. Myös se yllätti, kuinka jokin aiempien vuosien perhosmagneetti jäikin tänä vuonna perhosilta tyystin huomioimatta. Suurin tällainen yllättäjä oli oregano, joka on aiempina vuosina ollut takuuvarma paikka havaita perhosia, myös isoja päiväperhosia. Tänä vuonna se jäi selvästi muiden perhoskasvien jalkoihin. Perhoset eivät myöskään löytäneet meillä syreenejä, kangasajuruohoa eivätkä syyysleimuja, vaikka kaikki kukkivat hyvin. Tulevina vuosina odotan erityisesti syyssyrikän tehoa perhoskasvina. Nyt se on vasta pieni, joten voi olla, että se jäi sen vuoksi vähän huomiotta.

Jättiverbena oli positiivinen yllätys perhoskasvina: kauniilla säällä ei tarvinnut minuuttia kauempaa odottaa perhosia kameran kanssa, vaikka lähistöllä oli muitakin hyviä perhoskasveja.

Kannattaa myös muistaa, että perhoset tarvitsevat toukilleen ravintokasveja. Nokkonen on hyvä, mutta joskus toukat haluavat gourmet-aterioitakin.

Pikkuiltayökkösen toukka herkutteli elokuussa tarhakeijunkukka 'Hansin' lehdellä.

Kukapa sitä joka päivä kaurapuuroa söisi, jos tarjolla on [täydennä tähän oma herkkusi]. Nyt ovat perhoset käyneet täältäkin aika vähiin. Toivottavasti niitä taas ensi kesänä lentelee entistä enemmän. Kiitos Marja-Liisalle kivasta postausaiheesta!

Kukkia, perhosia ja puistovisiitti

Neitoperhonen laskeutui pensashanhikki 'Creme Brulen' kukille.

Perhosia lentelee täällä joka päivä. Osan tunnistan, mutta kaipaisin apua yhden suuren kaunottaren lajinmääritykseen. Tunnistamista ei suinkaan helpota hieman repaleiset siivet ja epätarkat kuvat, mutta ehkä täällä liikkuu minua pätevämpiä perhosten tunnistajia, jotka tunnistavat tämän jättiverbenalla viihtyneen perhosen.

Joku siipivaurioinen hopeatäplä, mutta mikä? Keisarinviittako?

Yllättävä tuulenpuuska keikautti sopivasti perhosen nurinperin, joten takasiivistä ehjempi näkyy nyt paremmin.

Jättiverbena on oikein mainio perhoskasvi, jolla on parhaimmillaan lennellyt kuusi perhosta yhtäaikaa. Ja tässähän halusin kuvata juuri tuon keskellä olevan pikkukukinnon ja kaikki kolme perhosta vain lehahtivat kesken kuvanoton mukaan... hah. Ylhäällä oikealla edellisten kuvien perhonen, alavasemmalla nokkos- ja ohdakeperhonen.

Pieni syyssyrikkäni on alkanut myös houkutella jo perhosia. Tässä neitoperhonen sekä iso kukkakärpänen.

Mustilanhortensiassa on näkynyt yhtä aikaa neljä neitoperhosta, mutta yksikään ei ole suostunut kunnolla kuvattavaksi. Tämäkin piilotteli mieluummin varjoissa siivet supussa kuin tuli kameran eteen. Menossa mukana myös photobomb-kimalainen.

Piipahdin tässä yhtenä päivänä myös Kuopiossa Valkeisenlammen puistossa. Lupailin jo alkukesällä puiston kukkivista pensaista postatessani käväiseväni siellä myös loppukesällä ihastelemassa hortensioita ja nauhuksia, joten tässäpä muutama kuva niistä. 

Muhkeat hortensiat olivat täydessä kukassa. Tarkempi lajinmääritys jääköön näidenkin osalta asiantuntijoille.

Rosariossa ruusut kukkivat ja ennen kaikkea tuoksuivat. Taustalla vasemmalla muutama kukkiva hortensia.

Alkukesällä en käynyt lammen uimarannan puoleisessa päässä ollenkaan. Siellä kukkivat nauhukset. Älkää kysykö, mikä taivaalla on. Joku lintu ehkä?

Kuopion keskusta näkyy lammen toisella puolella. Nauhuksissa pörräsi kimalaisia ja kukkakärpäsiä sekä yksi ohdakeperhonen, joka ei säikkynyt tuulenpuuskia.

Uimarannan vieressä on isoista kivenjärkäleistä tehty istuskelupaikka. Kuopion maamerkki, Puijon torni, näkyy taustalla kukkulan laella.

Eilen töistä tullessa postilaatikossa odotti Viherrin-blogin arvonnassa voittamani puutarhauskottava extrapalkinto. Kiitos Eevalle!

Muovitasku ja kirjanmerkki tulivat kauniin kortin saattelemana. Muovitasku pääseekin heti tositoimiin ja ehkä kirjanmerkkikin viimeistään talvella, kun on aikaa kirjojen lukemiseen.

Kirjoitin tämän postauksen kukkivan anopinkielen tuoksussa. Ressukka luuli kai joutuneensa unohdetuksi työhuoneen nurkkaan ja päätti ilmoittaa olemassa olostaan puskemalla kukkavanan. Nolottaa myöntää, mutta kukan huomasi ensimmäisenä illalla työhuoneessa ollut isäntä. Oma huomioni on kesän aikana täydellisesti puutarhassa ja sisäkukat saavat pärjätä omillaan. Omillaan saa pärjätä myös blogimaailma pienen hetken, sillä pidän muutaman päivän mittaisen blogiloman. Palataan asiaan ensi viikolla. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Perhosia, kukkia ja idea

Hauskaa, miten perhoset yhtäkkiä pölähtävät paikalle, kun aurinko hetkeksi pilkistää pilven rakosesta ja tuuli tyyntyy. Huomasin ohdakeperhosen lentelevän jättiverbenoissa ja jäin seuraamaan sitä, kun neitoperhonenkin tuli apajille. Välillä amiraali pyörähti kunniakierroksen, muttei malttanut laskeutua kukille. Kun seisoo liikkumatta aivan kukkien vieressä, voi päästä todella lähelle siivekkäitä kaunottaria.

Jos ohdakeperhonen olisi ollut yhtään lähempänä, olisin joutunut peruuttamaan saadakseni siitä kuvan. Nyt riitti pienimuotoinen limboesitys.

Tämä parivaljakko oli sentään inhimillisen kuvauestäisyyden päässä. Siivet auki auringon suuntaan, tietysti.

Kasvimaan kukkasissa ei illalla työpäivän jälkeen enää kuhina käynyt. Ahkeraliisat somistavat puutarhakompostorin reunuksia. Vihdoinkin niille on ollut tarpeeksi lämmintä, joten ovat alkaneet kukkia kunnolla.

Kukka se on kesäkurpitsallakin. Ja jääkaappiin lähtivät tämän kesän kesäkurpitsat numero 3 ja 4. 

Edes jossain kasvimaan penkissä näyttää ahtaalta. Tässä on taskunpohjakylvös, lehtikaali ja bonusperuna (=jonkun aiemman vuoden kylvöksestä jäänyt ylläri).

Syyssyrikkä on alkanut aukoa ensimmäisiä kukkiaan. Siirsin sen jättiverbenan viereen, jotta perhoset varmasti löytävät sen. Korkeutta kun tällä on hädin tuskin puoli metriä.

Se kukista, siirrytään siihen ideaan. Marjapensasalueella on takanurkassa paljon tyhjää tilaa. Siinä oli ennen mustaherukka, mutta se oli vanha ja raihnainen, ja kärsi parin metrin päässä olevasta isosta koivusta ja muista puista. Leikkasimme sen pari vuotta sitten maata myöten pois, mutta emme ole keksineet mitään sen tilalle. Sen kohdalle paistaa aurinko suunnilleen tunnin ajan illalla, joten mitään valoa vaativaa siihen ei kannata istuttaa. Istuttaessani uutta mustaherukkaa mietin, mitä ihmettä tuolle nurkalle tekisi. Ei sitä viitsisi kokonaan kivituhkalla peittää ja pieni nurmikkolämpäre takimmaisessa nurkassa näyttää hassulle sekin. Se jäisi myös melko varmasti leikkaamatta, jos koko muu alue on katettu kivituhkalla ja kuorikkeella.

Olisiko tuossa oman mustikkamaan paikka? Kivituhka-alue on pikkuisen laajentunut, mutta vielä on pahasti kesken.

Keksin, että entäs jos kaivaisi kuopan ja vuoraisi sen ensin juurimatolla ja sitten sinisellä savella, jota löytyi uuden marjapensaan kohdalta puolikas multasäkillinen ja todennäköisesti löytyy myös kaivettavalta alueelta yllin kyllin lisää. Sitten täyttäisi vuoratun kuopan turpeen ja mullan sekoituksella ja istuttaisi sinne metsämustikkaa. Pensasmustikka vaatii valoa tuottaakseen kunnolla satoa, mutta metsämustikka pärjää synkässä kuusimetsässä, joten miksei siis tuossakin? Alkuun voisi kokeilla vaikka neliön aluetta ja laajentaa sitä jopa neljän neliön kokoiseksi, jos idea näyttäisi toimivan. Mietin myös, viihtyisikö mesimarja mustikan kanssa vai onko tuossa sillekin liian varjoisaa?

Olisi mukava kuulla ajatuksianne tällaisesta ideasta. Onko siinä järjen hiventäkään ja voisiko se jopa onnistua? Kasvaako kenenkään puutarhassa metsämustikkaa siirrettynä?

Kaikenlaista eläjää ja lapiohommia

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tarhakukonkannuksia ja olin jo melkein päättänyt, että saivatkin jäädä yhden kesän kokeiluiksi. Melkein kaikki taimet ovat kasvaneet maata myöten luikerrellen ja piilotelleet kauniita kukkiaan mullan ja rikkaruohojen seassa. Ainoastaan kaksi yksilöä on kasvanut alusta lähtien pystyssä. Nyt toinen niistä kukkii.

Herkullisen liila tarhakukonkannus, joka pysyy hienosti pystyssäkin. Hyvä tuki myös hämähäkin seitille. Löydätkö kuvasta seitin tekijän?

Tummansininen nojailee purppurarevonhäntiin ja muodostaa varsin sähäkän yhdistelmän. Onneksi taustalla retkottava (kysykää lapsilta!) hempeän vaaleanpunainen leijonankita rauhoittaa tilannetta.

Enpä muuten kesäkukkia istuttaessani tullut ajatelleeksi ollenkaan, että istutin aurinkopenkkiin kurjen (siperiankurjenmiekka) eteen revon (=ketun), leijonan ja kukon. Varsin eläimellistä menoa, varsinkin kun rusakot poikasineen kirmailivat melkein joka yö näiden keskeltä kadulle. Onneksi meno on nyt rauhoittunut ja puutarha on muuttunut perhosten valtakunnaksi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota perhosten suosimien kasvien yksittäisten kukkien ulkonäköön. Aivan kaikki eivät hivele silmiä, kun tarkemmin katsoo.

Nokkosperhonen esittelee jättiverbenan varsin kauniita kukkia.

Amiraalin nurinkurinen tyylinäyte hassusti hapsottavasta punatähkästä. Aika monet kasvit aukaisevat ensin kukinnon alimman kukan ja jatkavat siitä ylöspäin. Miettikääpä vaikka leijonankitaa tai ritarinkannusta. Punatähkä aloittaa latvasta.

Purppurapunalatvan yksittäinen kukka on varsinainen rumilus. Harva tukka sojottaa kuin sähköiskun saaneena joka suuntaan. Onneksi perhoset eivät hätkähdä erikoisempaa ulkonäköä, vaan ymmärtävät katsoa pintaa syvemmälle. Ruokailemassa neitoperhonen.

Takapihalla oleva valkea varjopenkki on kokenut pientä uudelleenmuotoilua ja järjestelyä. Pidensin ja levensin penkkiä jo aiemmin kesällä grillikatoksen suuntaan, mutta nyt pidensin sitä hieman myös varjokujaa kohti. Aion vielä jossain vaiheessa leventää ja pidentää penkkiä, mutta olkoon nyt toistaiseksi tuon muotoinen. Pitää ensin keksiä joku kiva reunuskasvi jaloangervojen eteen ja jotain sulkavaleangervon toiselle puolelle. Nyt kun illat alkavat jo olla aika pimeitä, olen huomannut, kuinka kauniilta valkoiset jaloangervot ja kuunliljat näyttävät ikkunasta katsottuna.

Tämän päädyn tein jo aiemmin. Siisrin kuunliljojen välistä kaikki 'Brautschleier'-jaloangervot omaksi ryhmäkseen laajennukseen. Etureunaan istutin tädiltäni saatuja esikoita, joiden väreistä minulla ei ole mitään aavistusta. Siirtelen niitä sopiviin kohtiin ensi keväänä.

Sulkavaleangervo siirtyi vajaan metrin tänne päin. Nyt se on keskellä ikkunoiden välistä seinänpätkää. Sen ja kuunliljojen väliin jaoin äidiltäni saamat kaksi valtavaa 'Weisse Gloria' -jaloangervoa reiluksi ryhmäksi. Pieni jouluruusun siementaimi siirtyi sulkavaleangervon eteen.

Sitten kärhökaaren kaunottaria.

'Justan' väri on tismalleen sama kuin penkin etureunassa olevien 'Halcyon'-kuunliljojen kukat.

'Piilu' alkaa päästä vauhtiin. Sen väri taas sopii hienosti komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' nuppuihin ja myöhemmin punastuviin kukkiin.

Jos muutamia viikkoja sitten olleet kovat tuulet eivät olisi taivuttaneet vaalean 'Jan Pawel II':n versoja poispäin kaariportista, niin se ja tummansininen 'The President' paiskaisivat kättä kaaren huipulla. Siinä missä aurinkopenkissä on eläimellistä menoa, niin kaariportissa on toinen ääripää: paavi, presidentti ja prinsessa ('Princess Kate', ei kuki vielä).

Esikoinen on ilmiselvästi innostunut nyt floristin hommista. Katkoin eilen etupihan pelargoneista kuihtuvia kukintoja pois. Kuopus halusi pari kukintoa itselleen ja kiikutti ne nurkan taakse, missä esikoinen oli leikkimässä. Kuulin heidän jutustelevan ja pian kuopus tuli hakemaan lisää kukkia. Hetken päästä hän kävi pyytämässä vielä lisää ja juoksutti nekin pois. Sain työni tehtyä ja lähdin katsomaan, mitä lapset puuhastelevat. Esikoinen esitteli ylpeänä istuttamiaan kukkia ja käski äidin ottaa niistä kuvan.

Esikoinen istutti kukkalähetin tuomat pelargonit ämpärilliseen hiekkaa kasvamaan

 Aurinkoista uutta viikkoa!