Perhosia ja istutuspuuhia

Jee, meillä oli peräti kaksi sateetonta päivää putkeen! Niinpä olen viettänyt melkein jokaisen vapaahetken ulkona möyrimässä hullun lailla. Olisin tänäänkin, ellei... No, arvaatte kyllä mitä täällä taas tapahtuu. Joudan siis vihdoin laittamaan puutarhakuvia ja -kuulumisia blogiin ja seuraavaksi lukemaan teidän juttujanne. Nekin ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle monta päivää, kun työpäivän jälkeen ei ole jaksanut ja puutarhapäivän jatkeeksi on ollut rästissä olevia kotihommia.

Amiraaleja on tullut tänne joukoittain. Tämä yksittäinen oli eksynyt mustilanhortensiaan.

Mustilanhortensia kukkii näin komeasti ja siinä on yleensä perhosiakin. Nyt on vain ollut hiljaisempaa. Oikealla puolella syyshortensia 'Prim White'.

Syy mustilanhortensian, punahattujen, purppurapunalatvan, punatähkän ja monen muun kasvin "perhosettomuuteen" löytyy pation luota. Kaikki perhoset ovat nimittäin kerääntyneet syyssyrikälle. Laskin eilen syrikästä 15 nokkosperhosta, kuusi amiraalia, neljä keisarinviittaa, viisi neitoperhosta ja yhden sitruunaperhosen. Sillä hetkellä ei ollut kameraa mukana, mutta olin kuvannut pari tuntia aiemmin lyhyen videon syrikän perhosvilinästä. Syrikkä onkin ehdottomasti meidän pihan paras perhoskasvi ja houkuttavuutta vielä lisää se, että sen seasta puskee joitakin jättiverbenan kukkia. Itsekseen kylväytyneet taimet ehtivät siis tänäkin vuonna aloittaa kukinnan ennen pakkasia, vaikka sitä kovasti epäilinkin, kun ensimmäiset taimet löytyivät vasta juhannuksen tienoilla. Suurin osa syrikän pääkukinnoista on jo leikattu pois mutta kuten videosta huomaa, joka verso on tehnyt hyvin sivuhaaroja ja nuppujakin on tulossa vaikka miten paljon. Syysyrikkä kukkiikin varmasti vielä pitkään ja ilahduttaa minun lisäkseni myös perhosia ja kukkakärpäsiä. Mehiläisiä ja kimalaisia siinä ei kovin usein näe. Luulen, että syrikällä herkuttelu vaatii pitkän imukärsän, jotta meden saa imaistua kapean ja pitkänieluisen kukan syvyyksistä.

Värikkäistä perhosista voikin siirtyä vähän multaisempiin näkymiin. Uusi kaivanto on edistynyt ainakin pikkuisen. Sain takanurkan puoleisen osan siihen kuntoon, että sinne pääsi istuttelemaan kasveja. Päädyin laittamaan pienemmistä kivistä matalan reunuksen polun ja keskitasanteen reunaankin, jotta sain keskitasanteelle edes viisi senttiä paksumman kasvualustan. Vaatimattomille kivikkokasveille sekin on jo paljon varsinkin siinä tapauksessa, kun alapuolella on ja pysyy jättimäinen kivenjärkäle. Saan tehtyä vielä yhden pienen tasanteen penkin alaosaan kunhan toisen puolen mylläys loppuu eikä tarvitse mullan läjityspaikkaa. Niin ja polkukin pitää saada edes suunnilleen valmiiksi ennen kuin alimmalle tasolle pääsee istuttamaan mitään. Toinen porras on tulossa juuri sille tasolle kunhan löydän sopivan kiven. Kiven pitäisi olla tarpeeksi suuri, jotta se on tukeva kävellä, mutta takareunaltaan korkeintaan 10cm:n paksuinen, jotta sen saa polun tasalle. Erään jättiläiskiven nurkka yrittää nimittäin tunkea vähän turhan lähelle siinäkin kohdassa.

Vähän on vielä keskentekoisen näköinen. Toisen porraskiven päällekin jäi ylimääräinen kivenmurikka lojumaan. Polku on myös edistynyt sitten viime viikonlopun.

Kaivamista ja varsinkin suurien kivien ylös kampeamista hidastaa hyvin paljon se, että maa on läpimärkää. Tuolla kohdalla on syvemmällä savisilmäkkeitä, jotka oikein liimaavat kivet kiinni maahan. Sitten kun kiven nurkkaa saa edes pikkuisen ylöspäin, ei ole toivoakaan siitä, että multa valuisi itsekseen kiven alle auttamaan nostossa. Läpimäräksi kastunut maa tarttuu pahimmillaan isoiksi möykyiksi lapioon eikä suostu valumaan mihinkään. Onneksi eiliseen mennessä maa oli jo sen verran kuivunut, että sai hommia edistettyä vähän joka puolella. Varsinkin metsänpuoleinen reuna oli kuivunut aika hyvin ja kiitos siitä kuulunee suurille kuusille, joiden juuret näyttävät imevän hyvin tehokkaasti kosteutta. Ehkä osa kiitoksista menee myös jyrkästi viettävälle maalle, jonka tiiviiksi tinttautuneesta pinnasta sadevedet ovat valuneet alamäkeen toisin kuin vasta myllätyltä mullokselta. Ihan niin pölisevän kuivaa multa ei kuitenkaan ole, miltä se tuossa ylläolevassa kuvassa etualalla näyttää.

Istutukset ovat vielä hyvin harvoja, mutta sieltä ne tuuhettuvat ja keväällä esikasvatetaan täydennystä.

Ylimmälle tasanteelle istutin lähimmäs hanhikkeja komeamaksaruoho 'Frosty Mornin'. Sen oikealle puolelle jäi naapurilta saatu vaaleanpunainen isomaksaruoho, joka on jo kukkinut. Se saattaa ajan kanssa lähteä siitä, sillä sen kasvutapa ei täysin miellytä. Alkukesällä se kasvaa nätisti pystyssä, mutta kukinta-aikaan alkaa taipuilla pitkin maata. Tänä kesänä sen retkahteleva ominaisuus on vielä korostunut, kun jatkuvat sateet ovat piiskanneet versoja alaspäin. 'Frosty Mornin' vasemmalle puolelle istutin kivikkokurjenpolvi 'Ballerinan'. Kolmikon edessä on oikeassa reunassa pieni sinilemmiön taimi, keskellä japaninmaksaruoho 'Lidakense' ja vasemmalla kaksi tähtilevisian tainta. Tähtilevisioiden ja kurjenpolven väliin taisin lykätä pari kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alemmalla tasanteella on oikealla takana sinikatanan jakotaimia, seuraavaksi sulkaneilikka 'Albus' ja vasemmalla kevätpitkäpalkoa. Tasanteen etualalla ja vähän takareunassakin on lisää kivikkomehitähtiä.

Tähtilevisian taimet ovat kokoluokkaa euron kolikko. Lisää näitä siirrän ensi keväänä.

Nuotiopaikan puoli on aloitettu. Multakasan alle jäi muutamia toivon mukaan helposti nousevia murikoita, joita alan kaivella sitten kun nurmet on otettu pois tieltä ja on joku paikka, mihin läjittää maata.

Nuotiopaikan toinen puoli on jo hyvin vehreä. Keskellä kulkeva kivipolkukin peittyy jo pensaiden taakse.

Huomasin, että nuotiopaikan seinäkkeessä kiipeilevä tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' on samansävyinen kuin taaemman seinäkkeen edessä kukkiva syysleimu (lajike ehkä 'Starfire'). Niinpä päätin tehdä lisää tilaa syysleimulle, jotta väripari näkyisi tulevaisuudessa selvemmin. Istumakiven takana oli ennen valkokukkaista kurjenmiekkaa, josta laitoin nyt myynti-ilmoituksen nettiin. Kuten ehkä muistatte, aloin kyllästyä kukkimattomiin kurjenmiekkoihin ja nyt aika monesta niistä on hankkiuduttu eroon. Samaan myynti-ilmoitukseen laitoin puistosyreeniksi osoittautuneen mysteeripensaan, jonka tilalle on tulossa nuokkusyreeni. Eilen eräs ostaja lähti tyytyväisenä auton takakontti täynnä kurjenmiekkoja ja puistosyreenin latvat etupenkille kurkkien. Etupihalta sain isoimman kurjenmiekan samaan kyytiin ja loputkin varmasti menevät kaupaksi kun käytännössä puoli-ilmaiseksi lähtevät. Harmikseni helminukkajäkkärä ei ole herättänyt kiinnostusta samalla lailla kuin valkokukkainen kurjenmiekka. Sitä taitaa siis komposti kutsua.

Ensi keväänä pistän syysleimun palasiksi ja istuttelen istumakiven taakse. Saavatpahan seinäkkeestä ja kivestä tukea seuraavana sateisena kesänä.

Kärhökaaren oikealla puolella on enää jämäkukkia mutta onneksi vasen puoli on vielä värikäs. 'Jan Pawel II' alkaa vasta päästä vauhtiin, 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid' ovat pääkukinnan loppumetreillä.

Päivän kärhö olkoot siis komeakukkainen loistokärhö 'Jan Pawel II'.

Tämän postauksen kirjoittamisen aikana satoi 10mm vettä. Lisäksi aamuyöstä oli satanut muutaman millin ja tuskinpa päivä tästä on selkeämmäksi muuttumassa tuolla pilvimassalla. Muutaman vuoden takaista Putous-ohjelman sketsihahmoa mukaillen voisin sanoa: Ottakaa nämä sateet jo pois täältäääää!

Avointen satoa, osa 3

Tervetuloa mukaan pihakierroksen kolmanteen osaan, eli tässä jatkamme takapihalta patioalueelle ja sieltä sivupihan kautta kasvimaalle. Tällä alueella ovat myös puutarhan vanhimmat ja komeimmat kärhöt, paljon jaloangervoja ja muutenkin rehevimmät kukkapenkit, joten tutkittavaa riitti avointen puutarhojen aikaan ja toivottavasti tälläkin kierroksella voi hetkeksi pysähtyä silmäilemään kuvia tarkemmin. Kunnon Grande Finale siis.

Takapihalta päädyttiin suoraan näihin näkymiin. Loistokärhö 'Voluceau' kukkii vasemmalla, kärhökaaripenkki häämöttää edessä.

Ja tuolta päin tänne tultiin. Ruukkuryhmässä on kolme pelakuuta ja iso ruukku petuniaa (ja juurakkoa kasvatteleva kärhö jurottaa siellä seassa).

Pation seinäkkeessäkin kukkivat vielä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue', vaikka niiden huippukukinta olikin jo vähän ohi. Myös syyssyrikkä keräsi ihastusta.

Harmittelin sitä, kun sattui tuulinen päivä, sillä tyynellä ja aurinkoisella säällä syyssyrikässä olisi ollut paljonkin perhosia. Yksi amiraali ja neitoperhonen taisivat pyörähtää hetken aikaa kuvattavina tapahtuma-aikaan. Silti pensas oli ihmettelyn, ihastelun ja valokuvaamisen kohteena ja moni itsekseen kiertelijöistä tuli ihan kysymään, mikä se on. Niille, jotka olivat opastetulla kierroksella, olin aika usein kertonut jo talon päädyn ruukkuryhmän kasveista, että talvetan ne kellarissa. Siinä vaiheessa kun päästiin syrikän kohdalle ja kerroin senkin päätyvän kellariin talveksi, alettiin jo kysellä, miten suuri kellari meillä olikaan. Ja olihan siellä viime talvena myös ne 50 alppiruusun tainta.... Täytyy myöntää, että joka syksy talvetukseen tulevien kasvien määrä kauhistuttaa minuakin, mutta sinne ne vain kaikki ovat aina sopineet.

Tässä muutamana päivänä syrikällä poikenneita perhosia, kun eivät näyttäytyneet avointen aikaan. Ylhäällä herukkaperhonen neitoperhonen ja keisarinviitta, alhaalla sitruunaperhonen, amiraali ja nokkosperhonen.

Osa patiosta ja kolmiopenkistä, syrikkä ja saman penkin kärhöseinäke jäävät tästä vasemmalle. Pation pöydälle laitoin näytille muutamia kuvia puutarhan lähtötilanteesta.

Edellisestä kuvasta käännytään 180 astetta ympäri katsomaan kärhökaaripenkkiä.

Kärhöportti oli hienosti kukassa tapahtumapäivänä, tosin kuvassa näyttää aika valjulta.

Kärhökaari- ja majapenkki keräsivät varmaan eniten ihailuja koko päivän aikana. Eikä ihmekään, sillä ovathan nuo tuuheat jaloangervokasvustot ja komeasti kukkineet kärhöt näyttäviä. Penkkien välissä kiemurteleva polku oli varsinkin lapsista hauska ja kärhöporttia kuvattiin paljon. Eräs kävijä sanoi, että siinä kelpaisi ottaa vaikka rippikuvia. Majapenkin istumapaikasta paljastui ongelma, jota en itse pitkäjalkaisena ollut huomannut lainkaan. Penkki saattaa nimittäin keikahtaa, jos aikuinen istahtaa sen etulaitaan ja kun istumakorkeus on säädetty nimenomaan meidän pitkien ihmisten mukaan, niin ainakin pari yllätystä taisi vieraille syntyä. Pahoittelut tästä! Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan lentänyt nenälleen tai saanut pieniä sydämentykytyksiä kummempia vammoja. Muutenhan penkki on hyvinkin tukeva istua eikä tämäkään ongelma vaadi kuin pientä hienosäätöä. Se korjataan varmasti ennen seuraavia puutarhavieraita!

Maja ei ollut ihan niin vehreä kuin viime kesänä suunnittelin, mutta omapa oli vikani, kun en muistanut suojata alppikärhöjä jäniksiltä.

Jos majaan pääsi turvallisesti istumaan, näkymä oli tällainen.

Suolla kukki pari ahkeraliisaa samoissa sävyissä kuin jaloangervot sen vieressä majapenkissä.

Marjapensasalueen suunnasta kohti majapenkkiä ja kärhökaarta. Suo pilkottaa vähän jaloangervojen tällä puolella.

Edellisestä kuvasta siirryttiin vasemmalle. Tältä suunnalta näkyy syysleimuja ja penkkien välissä kiemurteleva polku. Majapenkin purppuraiset keijunkukat ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' tuovat kontrastia.

Vieressä oli myös hyönteishotelli, jonka viereen tulostin kuvia joistakin hotellin asukkaista.

Kasvimaalla näytti onneksi tänä vuonna rehevämmältä kuin viime vuonna. Amppelitomaatitkaan eivät olleet enää sellaisia rääpäleitä kuin kesäkuussa.

Meillä kävijät pitivät erityisesti siitä, että puutarhassa oli avaruuden tuntua eikä joka paikkaa ollut tupattu täyteen, vaikka kukkaistutuksia olikin runsaasti. Yleisvaikutelma oli selkeä ja huolella mietitty, ja kasviyhdistelmät onnistuneita. Köynnöstukia ja -seinäkkeitä tutkittiin paljon ja kamerat lauloivat sekä niiden, että niitä koristavien kärhöjen kohdalla. Vaikka osa kärhöistä ei ehtinyt kukkaan ja toiset olivat jo vähän ohikukkineita, niin onneksi muutamassa oli vielä näytiksi oikein komeaa kukintaa. Tulevina vuosina kukkarunsaus vain lisääntyy, kun uudemmat kärhöistä pääsevät vanhojen kanssa samoihin mittoihin. Kivisistä yksityiskohdista kivikkorinne, kivipolut ja nuotiopaikka olivat kävijöiden mieleen. Kivipolkujen pohjatöistä udeltiin ja siitä, kuinka saan ne pidettyä rikkaruohottomina. Kuten kävijöillekin kerroin, kivipolkujen alla ei ole mitään kankaita ja rikkaruohojen kitkemiseen saumoista käytän useamman tunnin kesän aikana. Kitkemällä kivikkorinnekin pysyy siistinä. Kysymyksiä riitti myös kärhöjen istuttamisesta (=oikein syvälle), talvisuojauksesta (=ei mitenkään), leikkaamisesta (=kuivat pois) ja lannoittamisesta (=kanankakalla ja nokkoskäytteellä heinäkuun alkuun saakka). Aika moni kyseli myös kompostoinnista, perenna-alueiden lannoittamisesta ja lehtokotiloista.

Kasvimaalta kun tuli autotallin edestä takaisin etupihalle, näki vielä kärhökaaripenkin tätäkin päätä tarkemmin. Jaloangervot olivat täälläkin komeasti kukassa.

Itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. vesimyyrän karkotukseen, suon kasvivalintoihin ja runsaan luumusadon hyödyntämiseen. Eräältä rouvalta sain tuliaisiksi karhunjuuren siemeniä ja niitähän on tietysti päästävä kylvämään jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Mitä kuvista katsoin, niin varsin hauskannäköisestä kasvista on kyse. Päivä oli minusta todella antoisa ja kävijät toinen toistaan mukavampia. Oli ihana jutella heidän kanssaan, kuulla itse kunkin kokemuksia eri kasveista ja ylipäätään puhua samanmielisten harrastajien kanssa kunnolla puutarhaa. Tuli tavattua myös yksi saman kadun asukas, jonka iloisen värikkäitä kukkapenkkejä olen ohikulkiessani aina kaula pitkällä kurkkinut. En vain ole koskaan sattunut olemaan jalkaisin liikkeellä juuri samaan aikaan kun hän on ollut puutarhuroimassa, jotta olisin voinut pyytää pientä pihakierrosta. Sain kutsun tulla joku kerta vaikka ovikelloa soittamaan, jos ei satu tiet muuten kohtaamaan. Aionkin hyödyntää kutsun vielä jonain päivänä.

Etupihan kiveystä en huomannut opastetuilla kierroksilla esitellä, mutta ehkä omatoimikiertelijät senkin bongasivat. Karpaattienkellot kukkivat vielä kohtuullisesti, joten niillä oli tässä hyvä peittää naapuri.

Sattuipa päivän mittaan muuten vielä eräs ainakin itseäni näin jälkikäteen huvittava keskustelu. Eräs kävijä vinkkasi auringonhatun olevan oikein hyvä perhoskasvi. Nimi ei ollut minulle ennestään tuttu eikä siinä tilanteessa pääni toiminut tarpeeksi nopeasti, jotta olisin yhdistänyt tieteellisen nimen punahatuksi. Sotkin kaiken lisäksi kasvin johonkin keltakukkaiseen ja olin ainakin hieman yllättynyt, kun vieras sanoi niitä olevan myös punaisia. Illalla googlen avulla kuitenkin selvisi, että suorastaan surullisen tuttu kasvi oli kyseessä.

Vuosien yrittämisen ja kymmenien kuolleiden taimien jälkeen pääsen vihdoin ihailemaan punahatun kukintaa omassa puutarhassa.

Tässäpä tämän pienen puutarhamme yleisnäkymät ja tuli käytyä aika perusteellisesti läpi samalla kun sain vielä laittaa itselleni muistiin kokemukset ensimmäisestä Avoimet puutarhat -kokemuksesta. Oikein lämpimät kiitokset kaikille meillä kävijöille mieleenpainuvasta päivästä, kaikista kysymyksistänne ja todella ihanista kommenteistanne! Yhtä lämpimät kiitokset myös eilisille Kuopion puutarhaseuran vierailijoille sekä tällä virtuaalivierailulla olleille blogin lukijoille!

Edellisen osan takapihan alueesta löydät tästä.

Aurinkoa ja perhosia

Yksi työviikko taas takanapäin ja edessä ilmeisesti aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämminkin viikonloppu. Esimakua siitä oli jo tänään tarjolla ja ennen töihin lähtöä ehdin pikaisesti käydä kurkkaamassa, mitä puutarhassa tapahtuu. Perhosia oli ainakin todella runsaasti liikkeellä ja ihmekös tuo kun on satanut ja tuullut niin pitkään etteivät ole ressukat päässeet kai ruokailemaan edes pieniksi hetkiksi.

Ohdakeperhonen kosmoksella. Tänä kesänä ohdakeperhoset ovat olleet selkeästi vähemmistössä, joten oli kiva bongata tämä yksilö.

Viime vuonna huomasin, että meillä paras paikka punakosmoksille näyttäisi olevan aurinkopenkki. Maa on siellä vähän hiekkaisempaa kuin muualla tontillamme minkä lisäksi aurinko paistaa siihen käytännössä koko päivän. Monelle kesäkukalle se on turhan kuiva ja karu kasvupaikka mutta kosmokset kukkivat siellä runsaasti. Jopa suorakylvettyinä ne ehtivät hyvin kukkaan. Olen silti varmuuden vuoksi esikasvattanut muutaman taimen, jotta kukinta alkaisi aikaisemmin. Korkeiksi ja aika hennon näköisiksi kasveiksi kosmokset pysyvät yllättävän hyvin pystyssä, joten kukat näkyvät näin elokuun loppupuolella hyvinkin aidan yli kadulle.

Punakosmokset ovat myös kimalaisten mieleen. Tänä vuonna kosmosten värimaailma oli vaalea: ainoastaan pari tummanpunaista yksilöä sattui sekaan.

Kosmosten kaverina kukkii purppurapunalatva 'Phantom'. Pioniunikot ovat tehneet yksittäisiä kukkia, mistä todisteena komeita siemenkotia.

Illalla pihaan ajaessani huomasin suuren, vaalean täplän varjokujan portin yllä. Arvasin heti, että sen täytyy olla ensimmäinen kelloköynnöksen kukka. Ja niinhän se olikin. Nuppuja olisi ollut silmienkin korkeudella vaikka kuinka monta, mutta tietysti se ihka ensimmäinen auennut kukka oli mahdollisimman korkealla.

Kuvassa kukka meinaa kadota taustan sekaan mutta oikeasti se erottuu kadulle saakka jopa auton tuulilasin läpi.

Kuinkas kauan siinä menikään, että kukat värittyvät violeteiksi? Violetteja nimittäin keväällä kylvin.

Syyssyrikkä kukki tänä vuonna kahteen kertaan. Ensimmäinen kukinta oli heinäkuussa helteiden takia hyvin nopeasti ohi ja kesti jonkun aikaa ennen kuin syrikkä sai uudet nuput aikaiseksi. Kukintatauko sattuikin juuri sopivasti mustilanhortensian parhaaseen kukinta-aikaan ja nyt kun hortensia on kukkansa kuihduttanut, on syrikkä parhaassa iskussaan. Patiopenkin ympärillä leijuu tyynellä säällä mahtava hunajantuoksu. Ei ihme, että perhoset rakastavat kasvia.

Patiopenkki on nyt violetti kun kukassa ovat yhtä aikaa jättiverbenat ja syyssyrikkä. Mutta missäs ne perhoset?

Tässä jokunen. Amiraaleja pääasiassa ja pari nokkosperhosta lisäksi.

Muutama lisää. Laskin parhaimmalla hetkellä syrikässä ja jättiverbenoissa pyörivän lähes 20 perhosta. Vilske siis kävi.

Olen jo alkanut miettiä kesäkukkien talvettamista. Jättiverbenoiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla: ne kun näyttävät kylväytyvän kiitettävän reippaasti itsekin. Ehkä en ota tänä vuonna yhtään tainta kellariin. Myös pasuunankukka on jäämässä pois talvetettavien listalta. Siihen iski heinäkuun helteillä vihannespunkkiarmeija, josta tuskin pääsisi eroon. En halua vihannespunkkeja kellariin tai keväällä esikasvatusten riesaksi, joten pasuuna ei tule näkemään ensi kevättä. Koska kellarista vapautuu sen myötä paljon talvetustilaa, ajattelin jättää kokeeksi syyssyrikän vähän kookkaammaksi. Olisi kiva, että sen kukinnot nousisivat kunnolla näkösälle.

Illalla olohuoneen ikkunasta näkyi, kun jotain muuta kuin syyssyrikkä nousi nuotiopaikalta näkösälle.

Tällainen grillimaisteri meillä... Vai mallailiko tulipesän tilavuutta ja tarjoili itseään grillattavaksi?

Tässä ollaan varmaan keräämässä salaattia grilliherkkujen kylkeen.

Ei näemmä pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen. Juuri olen iloinnut siitä että tänä vuonna rusakoita ei ole kovin usein pihallamme näkynyt ja heti yksi tulee silmien eteen keekoilemaan. Grillirusakko sai kuitenkin nopeasti jalat alleen, sillä heti kun tarpeelliset kuvat oli otettu, annoin lapsille luvan häätää pomppupetterin tiehensä. Kyllä huomasi, että rusakoita ei ole tänä kesänä montaa kertaa pihalta häädetty, sillä voin melkein vannoa nähneeni rakettimoottorit pupun selässä kun se säikähti lasten mekastusta. Jos sillä vauhdilla olisi mennyt kurvi pitkäksi ja rusakko olisi törmännyt kuuseen, olisivat käpyjen lisäksi myös oravat tippuneet puusta!

'Piilu' ja 'Jan Pawel II'. Aikamoinen kokoero kukilla ja 'Piilukin' sentään luetaan loistokärhöksi. Pitäisi ihan käydä mittanauhan kanssa mittailemassa Paavon muhkeita kukkia.

Aurinkoista viikonloppua!

Koomassa

Nyt se kuulkaas iski. Se töiden aloitukseen liittyvä kooma nimittäin. Päivät lipuvat kuin huomaamatta ohi ja elämä on taas tiukasti aikataulutettua. Tässä menee varmasti taas hetki ennen kuin sopeutuu rytmiin ja kaikki arjen toiminnot löytävät oman hetkensä. Puutarhassa olen ehtinyt puuhailla jotain pientä (kuten kerännyt herukat), mutta kamera on ollut harvemmin mukana. Täällä on kyllä taas satanutkin aika tiuhaan tahtiin, joten kuvaushetket ovat olleet jo sen vuoksi vähissä. Siispä kaivelin postaukseen viime viikolla julkaisematta jääneitä kuvia. Riittävän tuoreita nekin ovat jo tähän aikaan kesästä kun tahti on aivan toinen kuin keväällä ja alkukesällä.

Ensimmäinen kukkiva punahattu tällä tontilla. Tämä on keväällä hankittu 'Magnus'. Viime vuoden siemenkasvatukset eivät ole vielä innostuneet edes nuppuilemaan.

Kivikkorinteessä on kaikki melko lailla mallillaan. Tosin ainakin yksi isotähtiputki pitää vielä kaivaa pois, sillä se ei pärjännyt kivikkorinteen kuivuudessa lainkaan. Istutan tilalle ehkä jonkun maksaruohon. Pari kohtaa näyttää edelleen vajaalta mutta lähempää katsottuna siellä näkyy kuitenkin pieniä perennantaimia. Eivät vain ole vielä ehtineet rehevöityä. Viikonloppuna rinnettä kitkiessäni löysin sieltä myös monta purppurapunalatvan siementainta. Siirsin ne aidan toiselle puolelle, sillä kivikkorinteessä ne olisivat aivan liian kookkaita.

Kivikkorinteessä kukkii tällä hetkellä punatähkiä ja helminukkajäkkärää. Oikeassa reunassa aidan edessä "aukkopaikassa" on pari pientä kaukasiantörmäkukan tainta ja poistettava isotähtiputki.

Pari nokkosperhosta sain napattua samaan kuvaan. Nyt alkavat muutkin kasvit kelvata perhosille, kun mustilanhortensiassa on jo kukinta lopuillaan.

Syysleimut eivät kelpaa meillä perhosille. Tässä keväällä siirrettyjä taimia, jotka jäivät tänä vuonna lilliputtikokoisiksi.

Ensimmäiset syysasterin kukatkin ovat jo auki. Tai ainakin olen kuvitellut tämän olevan syysasteria. Ehkä se onkin elokuunasteri vai kukkivatko vanhat lajikkeet näin aikaisin?

Vasta toukokuussa kylvetyt 'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat alkaneet kukkia majapenkissä. Kukan väri on minusta todella ihana. Taustalla jaloangervot 'Cattleya' lopettelemassa kukintaa.

Lopuksi hieman perhostelua. Bongasin taas hieman poikkeavan värisen keisarinviitan. Tästä en ole ihan varma, onko kyseessä vain haalistunut tavallinen keisarinviitta vai haalistunut valesina-värimuodon keisarinviitta. Naaraasta joka tapauksessa on kyse, sillä se ei jäänyt ilman seuraa. Ja niistä oli muuten kooma kaukana!

Keisarinviitta 'Voluceau'-loistokärhöllä.

Paikanvaihdos 'Prim White' -syyshortensialle herätti huomiota ja niinpä kaksi kilpakosijaa ilmaantui paikalle pitämään pientä lentonäytöstä.

Tässä mentiin jonossa daamin luokse.

Toinen kosiskelijoista joutui väistymään ja toinen jäi tekemään vaikutusta naaraaseen. Kuvassa näkyy myös aika selvästi perhosten väriero.

Naaras ei tehnyt kosiskelua liian helpoksi, vaan siirtyi tiuhaan tahtiin kukalta toiselle.

Muutaman minuutin kukissa kosiskelun jälkeen perhoset lähtivät lentämään kieppuen toistensa ympärillä, joten ehkäpä ensi kesänä täällä lentelee taas uusi sukupolvi keisarinviittoja.

Mukavaa elokuun puolta väliä!