Puutarhavuosi 2020

Joulunpyhät menivät ja vuodenvaihde lähestyy. Nyt on siis hyvää aikaa pohtia, mitä kuluneesta vuodesta jäi käteen, joten laitetaanpa taas liikkeelle vuonna 2018 aloittamani Puutarhavuosi-haaste. Haastepohjasta voit kopioida kysymykset ja valmiit vastausvaihtoehdot tai sitten vastailla kysymyksiin vapaamuotoisemmin. Itse väritin vaihtoehdoista osuvimman ja täydensin vastauksia tarkentavilla muisteloilla.

Aurinkopenkin punakosmokset hurmasivat runsaalla ja pitkään kestäneellä kukinnallaan.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Suunnittelu ja suunnilleen suunnitelmissa pysyminen ovat sellaisia toimintatapoja, jotka tulevat minulta melko lailla luonnostaan ilman sen kummempaa miettimistä. Alkukesän projektit etenivätkin kuten suunnittelin, mutta loppukesä lähti lapasesta kuin vuohenputki puutarhakompostissa ja sitä tapahtuu minulle harvemmin. Siinä ei enää auttanut edes se, että tein vähän väliä lennossa uudet suunnitelmat ja yritin pysyä niissä. Pahemmanlaatuinen lapiokuume vei voiton niistäkin.

Suunnitelmana oli kaivaa tähän nurkkaan parin neliön kukkapenkki ja tehdä sen ympäri pieni kivipolku.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kun luin tammikuussa tekemääni postausta edellisen vuoden puutarhaprojekteista, sanoin näin: " Tämän vuoden suunnitelmia katson sen sijaan hyvin positiivisin mielin: työmäärä ei ole loppujen lopuksi mitenkään valtava ja suurin osa on fyysisesti kevyttä puuhastelua." Niinpä... Antakaa minulle virtuaalinen korvatillikka, jos menen vielä joskus möläyttämään mitään vastaavaa!

Pari neliötä vasemmasta ylänurkasta venähtikin sitten "pariksi" neliöksi. Ja tässä on vain yksi projekteista!

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Muutamia kasveja ostin, mutta enimmäkseen jaoin jo puutarhassa ennestään olleita sekä siirtelin itsekseen kylväytyneitä siementaimia. Ensi kesänä uusia kasveja on tulossa varmasti autolastillinen, jos kaikki syyskylvöt sekä tulevat talvi- ja kevätkylvöt itävät. No, onpahan tuota neitseellistä mullostakin täytettäväksi.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Talvi oli tuhoisa puutarhalleni. Tuhoja tuli joka puolella ja kestävämpiäkin kasveja, kuten maksaruohoja ja nukkapähkämöä kuoli. Lopetin kuolleiden kasvien laskemisen parinkymmenen tienoilla, etten masentuisi ihan kokonaan. Onneksi muutama arkajalkana pitämäni kasvi kuitenkin selvisi, vaikka suurin osa niistäkin kärsi talvesta. Märkä syksy ja samaa rataa jatkava talvi eivät todellakaan sovi tänne!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Iloisesti soliseva luonnonpuro tai oikein kunnon metsäpuutarha. Saavuttamattomia unelmia kumpainenkin tällä tontilla.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä? 

Sää jaksaa puhuttaa aina, niin tänäkin vuonna. Lauhan ja epämääräisen talven jälkeen tuli pitkä, kylmä kevät. Erityisesti toukokuun lähellä nollaa keikkuvat lämpötilat ihmetyttivät. Onneksi kesäkuun helteet vauhdittivat kasvun takaisin normaaliin aikatauluun. Kesä-heinäkuun vaihteessa riehunut Päivö-myrsky kaatoi koivun heti talomme nurkalta ja kallisti naapurin omenapuun heidän taloaan vasten. Luumupuiden pyörähtelyä seuratessani pelkäsin niiden irtoavan juuriltaan, mutta onneksi omassa puutarhassa tuhot rajoittuivat maanrajasta katkenneisiin perennanvarsiin.

Päivö-myrsky määräsi tahdin ja puut tanssivat.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ex tempore aloitettu nuotiopaikan kaivuuprojekti ja luumutarhan nurmisuikaleen muuttaminen kukkapenkiksi. Lapio heilui varmasti kymmeniä tunteja ja isäntäkin oli osan aikaa mukana.

Isäntä kaivoi suurelta osin nuotiopaikan montun ja auttoi kivien siirtelyssä.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Aitaverkko kasvimaalle. Rusakot eivät päässeet syömään vaivalla kasvatettuja vihanneksia eivätkä enää käyttäneet autotallimme takapuolta lepäilypaikkanaan. Ilmeisesti kasvimaan aitaaminen sai ne muuttamaan kulkureittinsä naapurin tontille.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Toistaiseksi ei tunnu siltä, että mikään hankinta olisi ollut virhe. Ensi kesänä sitten näkee, tuliko syysaleista napattua mukaan jotain, mikä paljastuu ensi kesänä virhehankinnaksi.

Pari vuotta sitten hankkimani kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' pääsi "ehkä virheostos" -statuksestaan eroon, sillä se talvehti myös viime talvena erinomaisesti ja kukki runsaasti heinäkuulta talveen saakka.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Perennoista pikkuampiaisyrtti: alkoi vihertää heti maan sulettua, kukki valtavasti alkukesällä ja uudelleen loppukesällä eikä maistunut rusakoille. Voi olla, että ärsyynnyn jossain vaiheessa sen valtavaan siementuotantoon, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kesäkukista jaetulle ykkössijalle pääsevät punakosmos ja purppurarevonhäntä. Talvetettavista kasveista pasuunakukka pääsi yllättämään runsaalla kukinnalla.

Vähän epämääräinen hörökkihän tämä pasuunani on, mutta kukkien ja nuppujen määrä korvaa muut puutteet ulkonäössä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Myskikurpitsa: valtasi kasvimaasta hirmuisen tilan eikä suostunut tekemään emikukkia ollenkaan. Ehkä kesän säissä oli jotain, mistä kurpitsat eivät pitäneet, sillä kesäkurpitsasatokin jäi kehnoksi.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Aurinkovarjo, aitaverkko ja nuotiopaikalle alkusysäyksen antanut tulipata olivat tämän kesän kalleimmat hankinnat ja osa niistäkin löytyi tarjoushyllyiltä. 

13. Mitä opit?

Syksyinen puunlehtiralli, jossa kärrätään kaikki omalta pihalta ja naapurista liikenevät puunlehdet kukkapenkkeihin, on vaivannäön väärti. Lehtikasojen alla talvehtivat kasvit säästyivät viime talven tuhoilta, vaikka olisi luullut, että jatkuvat vesisateet olisivat saaneet lehdet vettymään ja saaneet alleen jääneet kasviparat suorastaan mätänemään ja kuolemaan hapenpuutteeseen. Ehkä lehdet toimivatkin sen sijaan sateenvarjoina ja pitivät maanpinnan allaan kuivana. Tänä vuonna kärräsinkin lehtiä entistä useampaan paikkaan siltä varalta, että viime talven olosuhteet toistuisivat tänä talvena.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?

b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Projektia jos jonkinmoista on taas hautumassa ja odottamassa ensi kesää. Niiden lisäksi kiinnostaa, miltä hurjan muodonmuutoksen kokenut takapiha näyttää keväällä, kun sinne istuttamani sipulikukat ja muut kasvit alkavat kukkia.

Yksi kesän parhaista hetkistä on valoisa ja vehreä alkukesä. Ensi kesänä tämän atsalean vieressä kasvaakin pioni. Sininen rivi tustalla on aikaisemmin mainitsemaani pikkuampiaisyrttiä.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle ja muut näkevät, ketkä kaikki ovat jo osallistuneet.

Haastepohjan löydät klikkaamalla tästä. Pohja on sama kuin viime vuonna, joten muistatkaa korjata 6. kysymyksen vuosiluku oikeaksi.

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Rikkaruohoelämää

Saaripalsta

Unelmia ruusuista

Käväisepä täältä lukemassa, kuinka muut ovat vastailleet:

Unelmia ruusuista

Kukka & Kaali

Hirnakan torppa

Rikkaruohoelämää

Tuplasti terapiaa

Kottikärryn kääntöpiiri

Navettapiian puuhamaa

Lappalainen etelässä

Saaripalsta

Puutarha on kotini

Viherrin

Päivänpesän elämää

Puutarhan lumo

Selätön puutarhuri

Kukkia & haaveita

Anun puutarha

Pihakuiskaajan matkassa

Oravankesäpesä

Salainen puutarha

Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.

Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.

Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.

Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.

Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

Hämärtyvässä elokuun illassa

Nyt on saatu taas nauttia kauniista säästä ja kesäisestä lämmöstä. Tai no, itse olen viettänyt aikaa lähinnä työsähköpostin viestejä selvitellen, auton ratissa ja työpaikalla. Onneksi vielä illalla lasten nukahdettua on ollut niin lämmintä, että on voinut rauhassa haahuilla ympäri pihamaata nyppimässä kuihtuneita kukkia ja kastelemassa ruukkuja. Ja kamera kulkee tietysti mukana. Tässä kuvasaalista eilisillalta.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' kukkii ensimmäistä kertaa runsaasti.

Tiistaina oli sentään vapaapäivä. Minun piti kitkeä mutta sainkin inspiraation nykäistä kivikkorinteestä aidan edestä rumasti retkottavat maksaruohot kokonaan pois. Siirsin tilalle vähän turhan etualalla ollutta punatähkää, jonka paikalle tuli valkoista myskimalvaa. Pari karpattienkellon pikkutaintakin pääsi omiin kolosiinsa.

Kivikkorinteessä on tällä hetkellä väriä melkein joka lähtöön, mutta väliäkös tuolla. Ei meillä muutenkaan ole kaikki ihan sävy sävyyn. Keltainen ja oranssi sentään puuttuvat värikimarasta.

Vierekkäin kasvavat kaukasiantörmäkukka ja pikkuampiaisyrtti sopivat upeasti yhteen. Ensi kesänä tuo kaukasiantörmäkukan eteen istuttamani valkoinen myskimalvakin kukkii.

Sinivalkoista löytyy muualtakin: patiopenkissä kukkivat syyssyrikkä, jättiverbena, päivänkakkara ja myskimalva. Pensasryhmässä kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyy pikkuampiaisyrttiä, päivänkakkaraa ja syyshortensiaa.

Kärhökaaressa 'The President' sekä 'Justa' kukkivat taas hauskasti kerroksittain. Aivan köynnösportin etureunassa ylhäällä näkyy muutamia 'Princess Katen' nuppuja.

Ja arvatkaapa, mitä lähti töistä tullessa taimimyymälän alelaarista mukaan, vaikka piti käydä tutkimassa kukkasipulivalikoimaa?

10 euron 'Sinikka'-luumu. Mihinkähän tämän nyt sitten istuttaisi?

Olisi siellä ollut myös rungollinen kirsikka 'Shedraja' ja kuriilienkirsikka 'Ruby', mutta sain pidettyä järjen päässäni ja ymmärsin, että autoon ei vain mahdu montaa puuta. Yhdessäkin oli tekeminen saada se ujutettua autoon niin, että lapsetkin vielä mahtuvat turvaistuimiinsa. Oli muuten näkemisen arvoiset ilmeet muksuilla, kun hain heidät päiväkodista. Kotimatkalla takapenkiltä kuului vielä hämmästynyt huudahdus: "Laitoitko sinä luumullekin turvavyön?" No tietysti laitoin, että juuripaakku pysyisi paikoillaan pelkääjänpaikalla eikä oksia katkeilisi yhtään enempää. Lehtiä karisi vähän autoon pujottaessa, mutta ehkä se ei haittaa.

Varjokujalla punavalkoinen verenpisara kukkii komeasti. Toisessakin on paljon kukkia, mutta vähemmän kuin kuukausi sitten.

Kantopuutarhan 'Erica' -jaloangervot alkvat vihdoin värittyä. Varjoliljoissa näyttää olevan muutamia siemenkotia.

Patiolla majaileva pasuunankukka on antanut odottaa nuppujensa kasvamista ikuisuuden. Vihdoin kukat alkavat aueta. Harmi vain, että lehdet ovat kellastuneet samaa tahtia. Pian koko puskassa ei ole kuin kukkia jäljellä. Aika komea kukinta kuitenkin näin toiselle kesälle, vai mitä olette mieltä?

Nuppuja ja avonaisia kukkia on nyt yhteensä reilu 40kpl, vaikka nuppuja on karissut elokuun mittaan useita.

Ensi kesäksi pasuuna pääsee varmaan tuohon ruukkuun, missä nyt on pelakuita ja paprika. Saviruukku pääsi aina välillä kuivahtamaan liikaa ja varmaan osittain siitä johtuu isompien lehtien kellastuminen ja tippuminen. Lannoituskin olisi ehkä voinut olla runsaampaa. Ensi vuonna haluaisin siitä korkeamman, jotta avonaiset kukat roikkuisivat paremmalla katselukorkeudella.

Väri on minusta aika kiva, kun vain pääsee kukkaa alhaalta päin katsomaan.

Ja sitten taas työn ääreen päiväksi. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vielä kaunista säätä, joten puutarhassa ehkä tapahtuukin jotain. Ainakin loput mustaherukat pitää kerätä ja se 'Sinikka' istuttaa. Ehkä myllään myös vihdoin ja viimein ainakin yhden pitkään odottaneen kukkapenkin. Aurinkoista perjantaipäivää!

Blogilomalla tapahtunutta

Hei taas ja aurinkoista alkanutta syyskuuta! Vaikka muutaman päivän blogilomaa pidinkin, niin ei Hiidenkivellä suinkaan ole koko aikaa lomailtu. Tai ainakaan kasvit eivät ole lomailleet. Osa on jo uusintakierroksella.

Puolukka 'Otson karkki' teki keväällä pari kukkaa, mutta pölytys epäonnistui eikä yhtään raakiletta lähtenyt kasvamaan. Uusintayritys ei varmasti tuota sen parempaa lopputulosta.

Kesäkuussa muutaman kukan tehnyt pasuunakukka kukkii nyt kunnolla. Lapset kävivät nykäisemässä pari nuppua irti, mutta jäihän näitä vielä jokunen jäljellekin. Lehdistä näkee, että lannoitusta olisi saanut olla vähän enemmän.

Kivikkosuopayrtti taitaa kukkia jo kolmatta kertaa tälle kesälle. Mikäpäs siinä, kukkikoon aivan vapaasti minun puolestani.

Tuoksuherneet ovat kukkineet yksittäisten kukkien voimin jo jonkin aikaa, mutta ovat vasta nyt saaneet isomman vaihteen päälle. Pitää muistaa seuraavalla kerralla istuttaa näitä reilusti samaan kohtaan, nyt tässä on vain kolme tainta.

Talon julkisivun ilme koheni pikkuisen, kun öljysimme rappuset ja ulko-oven. Johan ne olivatkin vuosien saatossa ehtineet muuttua kulahtaneiksi. Pahiten säiden vaikutuksesta kärsineet eteläpäädyn räystäslaudatkin saivat uutta maalia pintaansa, mutta koko taloa ei ollut vielä tarvetta kiertää.

Kauempaa katsottuna rappusesta ja vanhasta ovestakin tuli kuin uusia. Räystäslautojen ilmeen muuttumista ei huomaa, jos ei osaa katsoa, mutta ovi näkyy pitkälle kadulle asti.

Rungollinen verenpisara innostui kukkimaan kunnolla.

Lasten mielestä aurinkopenkin "hiidenkivelle" pitää päästä kiipeilemään ja koska heitä ei saa pidettyä sieltä poissakaan, tein sinne luvallisen kulkuväylän. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa kanaverkkohäkki kiven ympärille, sillä esikoisen mielestä kiveltä pitää päästä myös hyppäämään kasvien päälle. Yksi maksaruohoista jo sai täysosuman. Kiviä siirrellessä oli hyvä kaivaa päivänliljat pois, mistä taas seurasi yhtä sun toista. Päivänliljojen väleistä löysin myös roppakaupalla kevätkurjenmiekan sipuleita, jotka istutin kasvien väleihin. Mitäpä niitä muualle siirtämäänkään, kun kerta näyttävät tuossa viihtyvän.

Tukeva reitti isolle kivelle kulkee kaukasianmaksaruohojen ja nukkapähkämön välistä. Toin yhden isomman kiven ja asettelin pari paikalla ennen ollutta kiveä nukkapähkämöiden taakse rajaamaan kivikkorinnettä aurinkopenkistä.

Päivänliljojen tilalle tuli kiviä, 'Srawberries and Cream' -maksaruohoa sekä kolme silmäkatanaa. Tyhjälle kohdalle jaan ensi keväänä maksaruohoa ja laitan ehkä vielä muutaman silmäkatanan lisää, kunhan näen, kuinka viihtyvät tuossa. Bellikset lähtevät pois kokonaan, kunhan saan lisättyä nukkapähkämöiden ja bellisten välissä olevaa kaukasianmaksaruohoa koko matkalle.

Tuoksuvatukan myrkytyksen takia kesäkukilla ollut aurinkopenkin osa näyttää nyt aika rehevältä. Leijonankidat, bellikset ja tarhakukonkannukset kukkivat komeasti ja voikukat täyttävät välit. Purppurarevonhännätkin ovat vihdoin alkaneet viihtyä.

Aurinkopenkin 'Stella d'Oro' -päivänliljat siirtyivät talon julkisivun edustan pensasryhmän päätyyn kääpiöauringonkukkien ja ruskavärejä saavan atsalean seuraksi.

Sadonkorjuuta tehdään sitä mukaa kun satoa kypsyy. Suippopaprikoissa on ollut raakileita todella kauan ja aloin jo epäillä, etteivät meinaa kypsyä ollenkaan, mutta nyt vihdoin pitkä odotus palkittiin. Chilien ja 'Patio Red' -paprikan kypsymistä vielä odotellaan. Chilit ovat alkaneet muuttua vihreistä mustiksi, joten kai nekin pian alkavat punertaa.

Makeita,joskin pienenpuoleisia olivat omat suippopaprikat.

Valkosipulit on nostettu ajat sitten ja osa syötykin, mutta loput olivat "kuivumassa" (=unohtuneet) liiterin kuistilla. Nyt sain aikaiseksi siistiä ne. Toistaiseksi eri lajikkeet erottaa värin puolesta, mutta varrentyngän pituuden perusteella ne erottaa myöhemminkin kun violetti väri häviää. 

Kärhöillekin kuuluu hyvää. Takapihalla mantsuriankärhön kukinta on aika pitkälti ohi, mutta muut kukkivat täyttä päätä. Aurinkopenkissä kasvava tiukukärhö 'Arabella' kukkii hyvin, mutta loistokärhö 'Elsa Späth' on vähän vaisu esitys. Penkin maa on hyvin hiekkapitoista eikä kärhöjen istutuskuoppaan sekoitettu komposti ja säkkimulta riitä pidättämään tarpeeksi kosteutta kuivana kesänä. Myös ritarinkannukset kärsivät kuivuudesta ja ehkä myös siperiankurjenmiekat, jotka eivät suostu kukkimaan. Olenkin nyt tuonut kottikärryllisen kivikkorinteestä löytynyttä savimultaa ja sekoitellut sitä aurinkopenkin kuivuudesta kärsivien kasvien ympärille maanparannusaineeksi. Vielä tarvitaan ainakin yksi kärryllinen lisää. Toivottavasti savilisäys auttaa kasveja tulevina kuivina kesinä.

'Elsa Späth' on kukkinut tänä vuonna melko vaisusti, mutta koko ajan on kuitenkin jokunen kukka auki ja nuppuja tulee.

Kärhökaaren loistokärhöt pärjäävät hienosti. Tämän kaaren alta on nyt mukava mennä kasvimaalle.

Nyt aloitan teidän postauksienne tutkimisen. Bloggerin lukemiston mukaan minulla on useita neljä päivää sitten tulleita postauksia lukematta, joten hetki taitaa mennä ennen kuin pääsen takaisin aikatauluun kiinni. Mukavaa viikkoa!

Valmista!

Ensimmäinen pasuunankukka, jonka olen saanut koskaan kukkimaan.

Valmis? Mitä, puutarhako? No ei sentään, mutta monta keskeneräistä pikkuprojektia on valmistunut. Isoin muutos sivupihan yleisilmeeseen tuli jo sillä, että viimeinenkin laattalava on nyt tyhjennetty. Lava sisälsi reunakiviä, jotka on nyt kaivettu paikoilleen. Patiolle ja etupihan pensasryhmään reunakivet laitettiin jo aiemmin, mutta autopaikan reunus sekä pieni pätkä talon seinustalta puuttui vielä. Ei puutu enää!

Kyllä se vaan kunnon rajaus selkeyttää kummasti yleisilmettä. Vielä kun saisi halkokuorman ja kivituhkakasan pois.

Pation laatoitus suunniteltiin alkamaan niin, että reunakiveys jatkuu yhtenäisenä kukkapenkkiin asti.

Patiopenkkikin on nyt kokonaan reunustettu kivillä. Siellä on myös viime vuonna tekemäni lintuallas.

Linnut kylpevät kai mieluummin metsän puolella olevassa ojassa kuin betonivadissa. Ehkä kivikkokasvit pitävät tästä enemmän.

Reunakiviä jäi muutamia yli ja sehän poiki vielä yhden parin tunnin pikamuutoksen liiterin edustalle.

Ennen-kuva halkojen ja muiden ylimääräisen roinan raivauksen jälkeen.

Jälkeen. Kuvan ehdin ottamaan vasta illalla, joten kivituhkalla näkyy lastenkin leikkijäljkiä.

Siistiytyi kummasti. Hiekkalaatikon vierellä olevat vanhat reunakivet ovat edelleen vinksallaan mikä minnekin päin.

Sama toisesta kulmasta. Melkein kaikki patiolaatoituksen kolot on jo täytetty luonnonkivillä. Kolmiopenkin reunustaminen on vasta aloitettu. Loppui kivet kesken...

Jotta työt eivät lopu kesken, on vielä pari pientä työmaata jäljellä. Keväällä teimme uuden puutarhakompostorin kuormalavoista ja laudoista. Sen toinen puoli on vielä kesken, mutta pystyy sitä jo vähän täyttämään. Kompostorin yläreunoihin olen istuttanut ruukuissa ahkeraliisaa ja sivuille maahan keijunmekkoja. Niiden on tarkoitus kiivetä risuja pitkin ylöspäin ja naamioida kompostorin sivuja. Valmiilla puoliskolla on viime kesän rikkaruohokasat ja niiden päällä kasvamassa kesäkurpitsa.

Puutarhakompostorin toinen puoli on vielä pikkuisen vaiheessa, mutta kompostin edusta sen sijaan on valmis. Tai no, tännekin tarvitaan joku järkevä reunus kukkapenkkiin. Ihme linssilude tuo koira.

Polku istumakivelle kaipaa myös lisää kiviä. Kuvassa näkyy myös ainut keskeneräinen patiolaatoituksen kolonen.

Kesken se on afrikansinisarjankin kukinnon avautuminen vielä. Kumpikohan ehtii ensin: minä saada työt valmiiksi vai tämä kaikki kukkansa auki?

Pikku hiljaa, pikku hiljaa se puutarha täälläkin valmistuu. Aurinkoista viikkoa!