Tukka putkella puutarhassa

Neitoperhonen kirjokevättähdellä.

Jäätävän kylmän huhtikuun ja työkiireiden takia tämän puutarhan kevättyöt pääsivät ruuhkautumaan pahan kerran. Menin jo laskuissani sekaisin, mitä pitäisi tehdä milloinkin ja olenko vielä unohtanut jonkun superkiireellisen homman. Niinpä tein lauantaiaamuna itselleni työlistan ja laitoin sen puutarhaessun taskuun. Listasta huolimatta eteen tuli aina joku askare, mikä piti ehdottomasti tehdä juuri sillä hetkellä ja kun illalla tarkistin, olinko muistanut kaiken, sain yliviivattua vain kolme kohtaa. Ei ihan tainnut mennä putkeen joko listan laatiminen tai sen noudattaminen.

Viimeisimpänä lajissaan kukkii kevätsahrami 'Flower Record'.

Päivän ensimmäisiä töitä oli valkosipulien lannoittaminen ja veriapilan, retiisin, tillin ja kesäkukkien kylväminen. Ne unohtuivat edelliseltä kylvökerralta. Istutin myös muutaman sellerin ja itävyystestin tuloksena tulleet salaatintaimet. Kun olin myös kastellut kaikki, tuli mieleen tarkistaa, joko ranskanrakuuna ja sitruunamelissa ovat heränneet. Jälkimmäisestä ei vielä näkynyt elonmerkkiäkään mutta ranskanrakuunan piippoja kurkisteli pinnan tuntumassa vaikka miten paljon. Muistin jonkun ohjeen sanoneen, että rakuuna kannattaa jakaa parin vuoden välein ja koska nyt oli alkamassa puskan kolmas kesä, päätin tarttua talikkoon ja kiskoa sen ylös. Sen verran oli kookkaaksi kasvanut, että istutin takaisin vain kolmasosan ja laitoin pienemmistä jakopaloista myynti-ilmoituksen tori.fi:hin. Kaksi alkua odottaa vielä noutajaa, jos joku lähialueilla asuva haluaa hyvin talvenkestävää kantaa.

Ei ole ollut näemmä talvehtimisongelmia ranskanrakuunalla.

Olisiko talvehtimismenestyksen salaisuus sitten siinä, että istutin ranskanrakuunan jo alkujaankin melkein kymmenen sentin syvyyteen hiekkamultaiseen kasvilavaan? Syksyisin täytän vielä lavan kukkuroilleen, ettei syksyn aikana satava vesi varmasti jää lillumaan sinne. Tätä niksiä ei missään rakuunan istutusohjeessa ole mainittu, vaan havaitsin sen toimivan, kun upotin kesän ajan ruukussa kasvaneen rakuunan talveksi maahan ja huomasin sen keväällä lähteneen hyvin kasvuun, vaikka olikin syvällä. Niinpä en sitten missään vaiheessa nostanut sitä pinnan tuntumaaan kasvamaan ja nytkin itselle jäänyt jakopala pääsi takaisin samaan tuttuun syvyyteen. Siirsin sitä vain pikkuisen enemmän lavan takalaitaan, jotta sen eteen mahtuisi istuttamaan tai kylvämään jotain matalampaa.

Salamatkustajana tullut narsissi 'Ice Follies' on tuplannut kukkamääränsä. Hyvä, hyvä!

Parin ohikulkiessa nypätyn voikukan läheltä bongasin lehtokotilon, joten jatkoin kitkemistä keskemmälle kukkapenkkiin ja leikkelin samalla viimevuotisia perennanvarsia. Rikkaruohojen kitkeminen vaihtui välillä kotiloiden kitkemiseksi mutta sainpahan majapenkin ja melkein koko kärhökaaripenkin siivottua kummastakin laadusta. Pari muutakin potentiaalista kotilokohdetta tuli tarkistettua ja todettua, että löytyy niitä joitain sieltä sun täältä muttei vielä ongelmaksi asti. Rikkaruohot ja kotilot eivät olleet listallani mutta niihin tuhraatui pari tuntia päivästäni. En voi kyllä sanoa, että olisi hukkaan mennyt se työ. Onpahan aika monta kotiloa vähemmän munimassa jälkikasvua ja jossain vaiheessa ne rikkaruohotkin olisi pitänyt kitkeä.

Narsissi 'Apricot Whirl' ehkäpä?

Viimevuotisen puutarhakompostin möyhennys oli listallani ihan jo siitäkin syystä, että säkeissä odotti hepanlantaa kompostin vauhdittajaksi. Sen sain tehtyä eikä aikaakaan mennyt kuin pieni hetki. Minun möyhentäessäni kompostoria, Karo möyhensi majapenkin istumapaikan alle hiekkaan kunnon kuopan pesäkseen. Kuten aina, valmiissa kuopassa ei sitten kelvannutkaan ottaa nokosia, vaan kuoppa kaivettiin ihan vain kaivamisen ilosta. Joku on myös kaivellut tunnelia varjokujan hiekkakäytävälle. Syvyyttä tunnelilla on parisenkymmentä senttiä. Olemme yrittäneet kytätä, onko asukas kimalainen vai joku maassa asuva mehiläinen tai peräti ampiainen, mutta toistaiseksi emme ole onnistuneet näkemään ketään. Hiiren tunneliksi kolo lienee aivan liian pieni.

Kuka asuu puutarhassamme?

Päivään mahtui myös tomaattien ja chilien kuskaamista varjopaikasta toiseen auringon liikkeiden mukaan. Ja tietysti myös taimien kastelua. Tomaatteja siirrellessä huomasin pelakuiden kaipaavan tuoreempaa multaa, joten siirtelin nekin käsiteltäviksi. Ja kun multasäkki ja kanankakka olivat valmiina, tein saman käsittelyn myös juuri heränneelle verenpisaralle. Toinen verenpisaroista saattaa olla vainaa mutta annetaan sille vielä pari viikkoa armonaikaa ennen kompostin kutsua. Kellarissa talvehtinut syyssyrikkä pääsi vakipaikalleen patiopenkkiin. Se talvehti hyvin ja on alkanut heräillä ihan äskettäin. Kahden kärhön istuttaminen oli listalla mutta sitä en ehtinyt tehdä. Aikaa meni myös kukinnan edistymisen seuraamiseen ja pörriäisten puuhien tutkimiseen. Ja patiokalusteiden paikoilleen tuontiin ja grillaamiseen. Tai ne olivat enimmäkseen isännän hommia mutta ei grilliherkkuja ihan sekunnissa hotkita.

Aurinkopenkin vanhoja jouluhyasintteja, taustalla pörhäkämpi 'Fondant'.

Aurinkopenkistä löytyi myös yksi sininen sekoituksesta tullut hyasintti.

Isompi projekti on ollut naapurin viimesyksyisten syreeninrunkojen jatkojalostus. Ne ovat olleet pari viikkoa levällään pitkin nurmikkoa mutta nyt piti saada valmista, sillä ruoho kasvaa näillä keleillä aivan liian vauhdikkaasti. Lauantaina sain kyhäelmän siihen pisteeseen, että seuraava vaihe oli paikoilleen siirto ja viimeistely. Sen teimme isännän kanssa heti sunnuntaiaamuna. Talven aikana mielessä jalostui ajatus puisesta seinäkkeestä kasvimaalle ja nyt sellaisen sitten sain. Tuli vähän massiivisempi näkösuoja kasvimaan kulmaan kuin entiset pari pientä palaa raudoitusverkkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli vähän eri näköinen mutta kun ei sitä saanut niillä käkkyröillä toteutettua, mitä oli käytettävissä, niin tuollainen siitä sitten tuli. Ihan ok ja paranee varmasti, kun köynnökset alkavat peittää sitä. Kuvan ottamisen jälkeen istutin muutaman tuoksuherneen lavan takareunaan ja hallanvaaran mentyä ohi lavaan tulee vielä kahta erilaista papua.

Aiemmin esitelty ranskanrakuuna kasvaa myös samassa lavassa.

Sunnuntain puuhat olisivat jatkuneet pitkälti samaan malliin kuin lauantaina mutta Karopa laittoi suunnitelmat uusiksi. Karo oli meidän mukana aamupäivän ulkona seuraten ihan normaalisti meidän ja naapurien puuhia. Yhdentoista maissa se meni muun perheen mukana sisälle eikä mennyt kauaa, kun isäntä tuli koira sylissään ulos ja kertoi, että Karon takajalat pettivät alta eikä se päässyt lattialta ylös. Koko takapää oli ihan vetelänä eivätkä jalat ottaneet yhtään painoa alle. Ei kun selvittämään, missä on lähin eläinlääkäripäivystys ja pikaisen puhelun jälkeen ajelemaan Kuopiota kohti.

Luumutarhan viime syksynä istutettu hyasinttisekoitus, taustalla pystykiurunkannus 'Beth Evansia'.

Eläinlääkärissä jalat pelasivat liikkeessä jo kutakuinkin normaalisti mutta asentotuntoaistissa oli häikkää ja diagnoosiksi tuli mahdollinen hermopinne. Kipulääkekuurin kanssa päästiin kotiin ja 2-4 viikkoa pitää pitää Karo "häkkilevossa", eli ei juoksemista, hyppimistä, portaissa kävelyä, lenkkeilyä, eikä edes ympäri huushollia tai pihamaata tallustelua. Kaikki muutamaa askelta pidemmät paikanvaihdokset Karo kulkee sylissä. Karolle on selvästi vaikeaa ymmärtää, että sen ei tarvitse nousta seisomaan, kun joku on tulossa rapsuttelemaan eikä varsinkaan riehaantua hihnan nähdessään. Ei ole mennyt vielä jakeluun, että hihna tarkoittaa nyt pissillä käyntiä omalla pihalla eikä lenkille lähtöä. Omaa petiään Karo on kaivellut hyvin tarmokkaasti useammankin kerran paino tukevasti takajaloilla ja etujalat vimmatusti kuopien. Kuinka kerrot koiralle, että sen pakollisen kaivamisen voisi aivan hyvin suorittaa kolmella jalalla seisten, kun ei superlon-patja siitä sen kummemmaksi kuitenkaan mylläänny?

Jänisverkosta ja harjateräksen pätkistä kyhättiin toipilaalle neliömetrin kokoinen ulkotarha, jota testailtiin eilen illalla.

Vaihtelua sisällä pötköttelyyn tuo ulkona pötköttely lasten kanssa kyhätyssä tarhassa. Sieltä näkee koko sivupihan, ison osan etupihasta, pikkuisen kadulle ja myös vähän yhden naapurin pihalle.  Pakkolepo ei ole kenestäkään kivaa mutta jospa Karo sen verran malttaisi nyt lepäillä, että vaiva paranisi ihan kotihoidolla. Onneksi se ei enää ole nuori koira, jolla energiaa riittää enemmän kuin tällaisella seniorineidolla. Ja onneksi Karo on sheltti eikä mäyräkoira tai corgi. Niille pakkolepoa samassa tilanteessa olisi nimittäin määrätty 6-8 viikkoa, jos oikein muistan. Lyhyt aikahan tämä siihen verrattuna on. Nyt lähden ulos ja otan Karon mukaan tarhaansa. Se saa mukaan pakastimesta kongin täynnä syötävää, niin on pitkäksi aikaa mieluista tekemistä. Sen jälkeen kelpaakin ottaa sisällä pidemmät nokoset.

Testailua ja rakentelua

Nyt tulee kunnon pläjäys puutarhassa joko lasten kanssa tai omaksi iloksi tehtäviä puolitieteellisiä kokeita joka keittiön kaapista löytyvin välinein. Eiväthän ne tarkkaa maa-analyysia vastaa millään mutta jonkinlaista suuntaa näistäkin voi saada ja vähintäänkin hupia juhannuksen viettoon.

Tällaista multaa löytyy aurinkopenkistä.

Ensimmäisenä testasimme mullan pH:ta etikan ja ruokasoodan avulla. Etikalla saisi ohjeen mukaan selville, onko maa emäksistä, ruokasooda emäksisenä aineena puolestaan reagoisi maan happamuuteen. Koska olen laiska kalkitsemaan ja suurin osa puutarhakasveista joka tapauksessa viihtyy lievästi happamassa maassa, en lähtenyt etikkaa lotraamaan muualle kuin valkosipulien juurelta otettuun multaan. Reaktio oli hyvin olematon, eli tuhkasta huolimatta multa oli todennäköisesti melko neutraalia tai pikkuisen happaman puolella.

Muutama kupla ja hyvin vaimeaa sihinää tuli, kun yhdistettiin kasvimaan multaa etikkaan.

Soodatestissä sekoitettiin ensin pari ruokalusikallista ruokasoodaa ja saman verran vettä, minkä jälkeen lisättiin liuokseen multaa. Testasin reaktiota vertailun vuoksi havu-rodomultaan (pH 5,3) ja pussimultaan (pH 6,7). Pari lusikallista multaa otin pensasmustikan vierestä ja toisen näytteen luumupuun juurelta, jonne keväällä laitettiin aika reilusti tuhkaa. Kuten arvata saattaa, pussimullasta tuli yhtä laimea reaktio kuin etikalla valkosipulien mullasta. Havu-rodomullasta tuli tasaista pikkukuplaa ja vaimeaa sihinää, pensasmustikkamullasta hieman maltillisempaa kuplintaa ja tarkasti kuunnellen hitusen sihinää, ja luumupuun mullasta vain pientä kuplintaa. Ennakko-oletus piti muuten paikkansa mutta oletin etukäteen, että luumupuun juurella olisi ollut emäksisempää maata, eli vielä vähäisempi reaktio kuin melkein neutraalista pussimullasta.

Ylhäällä vasemmalla havu-rodomulta, oikealla pensasmustikoiden multa, alhaalla vasemmalla luumutarha ja oikealla säkkimulta.

Aikamme purkkien kuplimista seurattuamme piti keksiä, mihin etikkaiset ja ruokasoodaiset kuravellit kipataan. Koulun kemiantunneilta jäi mieleen, että happo ja emäs neutraloivat toisiaan ja muodostavat vettä sekä käytetyistä aineista riippuvaisia yhdisteitä. Etikan ja ruokasoodan reaktiossa syntyy hiilidioksidia, vettä ja suolaa (natriumasetaatti, jota käytetään mm. säilöntäaineena). Siispä lirautin lasten iloksi etikkalientä kuhunkin soodapurkkiin. Johan tuli näyttävämmät reaktiot! Kaadoin liemiä purkista toiseen niin kauan, että kuplinta loppui, minkä jälkeen erottelin enimmät nesteet yhteen purkkiin ja kiinteämmät kuravellit kippasin lämpökompostoriin. Nesteet imeytän kuivikkeeseen ja laitan kompostiin vasta sen jälkeen (oli tarkoitus tehdä se jo mutta purkki unohtui seinän varteen...).

Yhdistä ruokasoodaliuos, multa sekä etikka, ja saat kuohuvaa kuravelliä.

Toinen testi suoritettiin keräämällä ensin litran verran multaa eri paikoista (aurinkopenkin uudempi osa, luumutarha, majapenkki ja viimekesäinen puutarhakomposti) ja kuivattamalla näytteet auringonpaisteessa. Kivet, madot ja muut ei-mullat keräsin pois. Yhteen astiaan laitoin kuivumaan litran hiekkaa. Testinäytteitä kerätessäni kiinnitin huomiota siihen, että joka kukkapenkissä multa oli selvästi kostean tuntuista jo parin sentin syvyydeltä, vaikka edellisestä sateesta oli jo 12 päivää aikaa ja on ollut lämmintä ja aurinkoista. Pahoittelut niille, joilla satoi edellisen kerran kuukausi sitten. Kastellessa taas olen usein huomannut, että vesi lähtee imeytymään maahan saman tien kaikkialla muualla paitsi niissä parissa penkissä, joiden kasvualusta on käytännössä kokonaan turvepitoista ostomultaa. Arvostan nopeaa imeytymistä, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kastella hieman kaltevaa kukkapenkkiä ja todeta veden juoksevan suoraan kengille tai kiveykselle. Imeytymisen lisäksi mullan pitäisi kuitenkin myös pidättää hyvin vettä, jotta ei tarvitsisi olla koko ajan kastelemassa ja sitä halusinkin tällä testillä selvittää. Ja vasta tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen, että olisi pitänyt vertailun vuoksi ottaa yksi näyte myös siitä tilatusta turvemullasta.

Näytteet kuivumassa. Ylhäällä luumutarhan multa ja hiekka, alarivissä vasemmalta puutarhakomposti, majapenkki ja aurinkopenkki.

Kävin välillä pöyhimässä näytteitä, jotta ne kuivuisivat tasaisesti. Yöksi otin laatikot eteiseen ja nostin seuraavana päivänä taas aurinkoon. Kun näytteet olivat kuivuneet, ne kaadettiin muovipusseihin ja lisättiin kaikkiin 6dl vettä. Valitsin veden määrän niin, että multa muuttui jokaisessa pussissa vähintään löysähköksi velliksi. Lapset olivat hyvänä apuna "löllöttämässä" pusseja, jotta mihinkään ei varmasti jäisi kuivaa multaa. Lopuksi tökkäsin puutikulla pusseihin muutamia reikiä ja aloin valutella niistä vettä astiaan.

Ensimmäisenä hiekkanäyte, josta irtosi n.2,75dl vettä.

Ennakko-oletuksena arvelin puutarhakompostin ja majapenkin mullan pidättävän vettä parhaiten ja aurinkopenkin maan huonoiten. Luumutarhan multa oli viime syksyn laajennusosasta otettua maata, jonka vedenpidätyskyvyn arvelin olevan jotain muiden välimaastosta. Mullassa oli kuitenkin myös savihippusia, joiden pitäisi pidättää vettä. Testitulokset osoittivat kuitenkin ennakko-oletukseni vääriksi: hiekasta irtosi n.2,75dl vettä, puutarhakompostista reilu 2dl, luumutarhasta vajaa 2dl, majapenkistä vajaa desin verran ja aurinkopenkistä hädin tuskin puoli desiä. Sekä puutarhakompostin että aurinkopenkin vedenpidätyskyky yllättivät.

Luumutarhan multa oli jo alunperinkin muita vaaleampaa. Ei siis ollut yllätys, että siitä irtosi toffeen väristä kuravettä.

Majapenkistä irtosi selvästi alle desin verran melko tummaa lientä. Mullassa on siis varmaankin paljon humusta.

Aurinkopenkin tilkkasta en viitsinyt edes kaataa mittakannuun. Yllättävän tummaa tämäkin.

Kaadoin lopuksi multanäytteet pusseistaan takaisin laatikoihin, jotta voin vertailla vielä niiden koostumusta. Tuli ihan lapsuuden kuravellileikit mieleen! Aurinkopenkin multa oli hyvin vetistä ja tasalaatuista löllöä, joka ei olisi voinut imeä enää pisaraakaan vettä. Sen koostumuksesta tuli mieleen lähinnä mutainen järvenpohja. Luumutarhan maa tuntui karkeammalta, vaikka sekin oli vielä aika löysää. Majapenkin multa tuntui samalta kuin kynnetyn viljapellon ojanpohjalta keväällä kaivettu mutavelli. Puutarhakomposti oli mehevänkosteaa mössöä, sellaista kivaa puristeltavaa.

Märät multanäytteet (määrät ovat suunnilleen samat, mutta yksi laatikoista vain muita isompi). Ylhäällä hiekka ja puutarhakomposti, alhaalla aurinkopenkki, luumutarha ja majapenkki.

Testin jälkeen otin vielä aurinkopenkin mullasta kourallisen ja sotkin sen puhtaaseen veteen. Halusin nimittäin vielä selvittää pikkuisen lisää maan rakennetta ja ainesosien suhteita. Parin tunnin päästä kupin pohjalle oli kertynyt selvä kerros maa-ainesta mutta neste oli tasaisen väristä. Seuraavana aamuna (noin 12 tunnin päästä) pinnassa oli hieman kirkkaampaa nestettä mutta mitään kovin selkeää kirkastumista kuitenkaan edelliseen iltaan nähden ei ollut tapahtunut. Pohjalle kertynyt lieju oli melko tasalaatuista ja ja hienojakoista. Ihan karkeinta ainesta oli vain hyvin vähän pohjalla ja pinnassa kellui hyvin vähän kasviroskaa.

Kourallinen aurinkopenkin maata vedessä.

Tämän testin perusteella lisäisin aurinkopenkkiin reilummin kompostia ja ehkä märkyydestä kärsivien kasvien ympärille myös karkeaa hiekkaa. Vaikka multa on kaivaessa tuntunut hiekkaiselta, se on kuitenkin paikoin helposti tiivistyvää ja tämä testi osoitti, että se ilmiselvästi imee vettä kuin sieni. Ehkä siis hiekkaisuuden tuntu onkin ollut vain merkki siitä, että maassa on hienojakoisempaa hiesua tai hietaa. Toisaalta kasvimaalla yksi lava tuntuu päästävän veden läpi hyvin helposti, joten sinne voisi siirtää aurinkopenkistä maata pidättämään kosteutta. Luumutarhan multa kaipaa reippaasti kompostia, minkä tiesin ennestäänkin. Sehän on vain tontin pohjamaata, johon on sotkettu nurmiturpeista irrotettua hieman parempaa maata ja vasta vähän kompostia. Humusta ei ole vielä riittävästi, minkä huomaa jo väristäkin. Majapenkissä kaikki kasvaa ja viihtyy, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. Kärhökaaripenkki ja grillikatoksen takana oleva varjopenkki ovat samaa laatua.

Mansikoille tehtiin marjavarkaiden varalta aitaus.

Se niistä maa-ainestesteistä. Rakennusprojektejakin täällä on tehty. Tai ehkä mansikoille kyhättyä aitausta ei voi kutsua vielä rakentamiseksi, kun siihen on upotettu vain tolppia pystyyn ja laitettu niihin muutamalla naulalla ja ruuvilla jänisverkkoa ympäröimään mansikkamaata. Kunhan raakileita alkaa tulla, pingotamme lintuverkon katoksi suojaamaan mansikat linnuilta ja pörröhäntäisiltä marjavarkailta.

Työhuoneen vanhasta portaasta ei löytynyt tämän parempaa kuvaa. Eipä tuota ole tehnyt mieli kuvaillakaan.

Ihan oikeaa rakentamista sen sijaan oli työhuoneen ulko-ovelle tehty porras, joka piti tehdä jo viime kesänä. Ei vain silloin mukamas ehditty tai muuten vain löydetty siihen sopivaa hetkeä. Vanha betoninen palikka jätettiin puukoteloinnin alle ja näin saatiin siistittyä koko pation ilmettä. Uusi porras on myös paremmalla istumakorkeudella kuin entinen rappu eikä polta helteisinäkään päivinä ihan niin paljoa paljaan jalan alla kuin tumma betoniin upotettu liuskekivi.

Nyt kelpaa kulkea vaikka paljain varpain pihalle.

Tällaista täällä on hellepäivien iloksi puuhasteltu. Iloista juhannusta! Taitaa olla sateinen sellainen tiedossa ainakin meillä.

Avointen satoa, osa 3

Tervetuloa mukaan pihakierroksen kolmanteen osaan, eli tässä jatkamme takapihalta patioalueelle ja sieltä sivupihan kautta kasvimaalle. Tällä alueella ovat myös puutarhan vanhimmat ja komeimmat kärhöt, paljon jaloangervoja ja muutenkin rehevimmät kukkapenkit, joten tutkittavaa riitti avointen puutarhojen aikaan ja toivottavasti tälläkin kierroksella voi hetkeksi pysähtyä silmäilemään kuvia tarkemmin. Kunnon Grande Finale siis.

Takapihalta päädyttiin suoraan näihin näkymiin. Loistokärhö 'Voluceau' kukkii vasemmalla, kärhökaaripenkki häämöttää edessä.

Ja tuolta päin tänne tultiin. Ruukkuryhmässä on kolme pelakuuta ja iso ruukku petuniaa (ja juurakkoa kasvatteleva kärhö jurottaa siellä seassa).

Pation seinäkkeessäkin kukkivat vielä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue', vaikka niiden huippukukinta olikin jo vähän ohi. Myös syyssyrikkä keräsi ihastusta.

Harmittelin sitä, kun sattui tuulinen päivä, sillä tyynellä ja aurinkoisella säällä syyssyrikässä olisi ollut paljonkin perhosia. Yksi amiraali ja neitoperhonen taisivat pyörähtää hetken aikaa kuvattavina tapahtuma-aikaan. Silti pensas oli ihmettelyn, ihastelun ja valokuvaamisen kohteena ja moni itsekseen kiertelijöistä tuli ihan kysymään, mikä se on. Niille, jotka olivat opastetulla kierroksella, olin aika usein kertonut jo talon päädyn ruukkuryhmän kasveista, että talvetan ne kellarissa. Siinä vaiheessa kun päästiin syrikän kohdalle ja kerroin senkin päätyvän kellariin talveksi, alettiin jo kysellä, miten suuri kellari meillä olikaan. Ja olihan siellä viime talvena myös ne 50 alppiruusun tainta.... Täytyy myöntää, että joka syksy talvetukseen tulevien kasvien määrä kauhistuttaa minuakin, mutta sinne ne vain kaikki ovat aina sopineet.

Tässä muutamana päivänä syrikällä poikenneita perhosia, kun eivät näyttäytyneet avointen aikaan. Ylhäällä herukkaperhonen neitoperhonen ja keisarinviitta, alhaalla sitruunaperhonen, amiraali ja nokkosperhonen.

Osa patiosta ja kolmiopenkistä, syrikkä ja saman penkin kärhöseinäke jäävät tästä vasemmalle. Pation pöydälle laitoin näytille muutamia kuvia puutarhan lähtötilanteesta.

Edellisestä kuvasta käännytään 180 astetta ympäri katsomaan kärhökaaripenkkiä.

Kärhöportti oli hienosti kukassa tapahtumapäivänä, tosin kuvassa näyttää aika valjulta.

Kärhökaari- ja majapenkki keräsivät varmaan eniten ihailuja koko päivän aikana. Eikä ihmekään, sillä ovathan nuo tuuheat jaloangervokasvustot ja komeasti kukkineet kärhöt näyttäviä. Penkkien välissä kiemurteleva polku oli varsinkin lapsista hauska ja kärhöporttia kuvattiin paljon. Eräs kävijä sanoi, että siinä kelpaisi ottaa vaikka rippikuvia. Majapenkin istumapaikasta paljastui ongelma, jota en itse pitkäjalkaisena ollut huomannut lainkaan. Penkki saattaa nimittäin keikahtaa, jos aikuinen istahtaa sen etulaitaan ja kun istumakorkeus on säädetty nimenomaan meidän pitkien ihmisten mukaan, niin ainakin pari yllätystä taisi vieraille syntyä. Pahoittelut tästä! Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan lentänyt nenälleen tai saanut pieniä sydämentykytyksiä kummempia vammoja. Muutenhan penkki on hyvinkin tukeva istua eikä tämäkään ongelma vaadi kuin pientä hienosäätöä. Se korjataan varmasti ennen seuraavia puutarhavieraita!

Maja ei ollut ihan niin vehreä kuin viime kesänä suunnittelin, mutta omapa oli vikani, kun en muistanut suojata alppikärhöjä jäniksiltä.

Jos majaan pääsi turvallisesti istumaan, näkymä oli tällainen.

Suolla kukki pari ahkeraliisaa samoissa sävyissä kuin jaloangervot sen vieressä majapenkissä.

Marjapensasalueen suunnasta kohti majapenkkiä ja kärhökaarta. Suo pilkottaa vähän jaloangervojen tällä puolella.

Edellisestä kuvasta siirryttiin vasemmalle. Tältä suunnalta näkyy syysleimuja ja penkkien välissä kiemurteleva polku. Majapenkin purppuraiset keijunkukat ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' tuovat kontrastia.

Vieressä oli myös hyönteishotelli, jonka viereen tulostin kuvia joistakin hotellin asukkaista.

Kasvimaalla näytti onneksi tänä vuonna rehevämmältä kuin viime vuonna. Amppelitomaatitkaan eivät olleet enää sellaisia rääpäleitä kuin kesäkuussa.

Meillä kävijät pitivät erityisesti siitä, että puutarhassa oli avaruuden tuntua eikä joka paikkaa ollut tupattu täyteen, vaikka kukkaistutuksia olikin runsaasti. Yleisvaikutelma oli selkeä ja huolella mietitty, ja kasviyhdistelmät onnistuneita. Köynnöstukia ja -seinäkkeitä tutkittiin paljon ja kamerat lauloivat sekä niiden, että niitä koristavien kärhöjen kohdalla. Vaikka osa kärhöistä ei ehtinyt kukkaan ja toiset olivat jo vähän ohikukkineita, niin onneksi muutamassa oli vielä näytiksi oikein komeaa kukintaa. Tulevina vuosina kukkarunsaus vain lisääntyy, kun uudemmat kärhöistä pääsevät vanhojen kanssa samoihin mittoihin. Kivisistä yksityiskohdista kivikkorinne, kivipolut ja nuotiopaikka olivat kävijöiden mieleen. Kivipolkujen pohjatöistä udeltiin ja siitä, kuinka saan ne pidettyä rikkaruohottomina. Kuten kävijöillekin kerroin, kivipolkujen alla ei ole mitään kankaita ja rikkaruohojen kitkemiseen saumoista käytän useamman tunnin kesän aikana. Kitkemällä kivikkorinnekin pysyy siistinä. Kysymyksiä riitti myös kärhöjen istuttamisesta (=oikein syvälle), talvisuojauksesta (=ei mitenkään), leikkaamisesta (=kuivat pois) ja lannoittamisesta (=kanankakalla ja nokkoskäytteellä heinäkuun alkuun saakka). Aika moni kyseli myös kompostoinnista, perenna-alueiden lannoittamisesta ja lehtokotiloista.

Kasvimaalta kun tuli autotallin edestä takaisin etupihalle, näki vielä kärhökaaripenkin tätäkin päätä tarkemmin. Jaloangervot olivat täälläkin komeasti kukassa.

Itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. vesimyyrän karkotukseen, suon kasvivalintoihin ja runsaan luumusadon hyödyntämiseen. Eräältä rouvalta sain tuliaisiksi karhunjuuren siemeniä ja niitähän on tietysti päästävä kylvämään jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Mitä kuvista katsoin, niin varsin hauskannäköisestä kasvista on kyse. Päivä oli minusta todella antoisa ja kävijät toinen toistaan mukavampia. Oli ihana jutella heidän kanssaan, kuulla itse kunkin kokemuksia eri kasveista ja ylipäätään puhua samanmielisten harrastajien kanssa kunnolla puutarhaa. Tuli tavattua myös yksi saman kadun asukas, jonka iloisen värikkäitä kukkapenkkejä olen ohikulkiessani aina kaula pitkällä kurkkinut. En vain ole koskaan sattunut olemaan jalkaisin liikkeellä juuri samaan aikaan kun hän on ollut puutarhuroimassa, jotta olisin voinut pyytää pientä pihakierrosta. Sain kutsun tulla joku kerta vaikka ovikelloa soittamaan, jos ei satu tiet muuten kohtaamaan. Aionkin hyödyntää kutsun vielä jonain päivänä.

Etupihan kiveystä en huomannut opastetuilla kierroksilla esitellä, mutta ehkä omatoimikiertelijät senkin bongasivat. Karpaattienkellot kukkivat vielä kohtuullisesti, joten niillä oli tässä hyvä peittää naapuri.

Sattuipa päivän mittaan muuten vielä eräs ainakin itseäni näin jälkikäteen huvittava keskustelu. Eräs kävijä vinkkasi auringonhatun olevan oikein hyvä perhoskasvi. Nimi ei ollut minulle ennestään tuttu eikä siinä tilanteessa pääni toiminut tarpeeksi nopeasti, jotta olisin yhdistänyt tieteellisen nimen punahatuksi. Sotkin kaiken lisäksi kasvin johonkin keltakukkaiseen ja olin ainakin hieman yllättynyt, kun vieras sanoi niitä olevan myös punaisia. Illalla googlen avulla kuitenkin selvisi, että suorastaan surullisen tuttu kasvi oli kyseessä.

Vuosien yrittämisen ja kymmenien kuolleiden taimien jälkeen pääsen vihdoin ihailemaan punahatun kukintaa omassa puutarhassa.

Tässäpä tämän pienen puutarhamme yleisnäkymät ja tuli käytyä aika perusteellisesti läpi samalla kun sain vielä laittaa itselleni muistiin kokemukset ensimmäisestä Avoimet puutarhat -kokemuksesta. Oikein lämpimät kiitokset kaikille meillä kävijöille mieleenpainuvasta päivästä, kaikista kysymyksistänne ja todella ihanista kommenteistanne! Yhtä lämpimät kiitokset myös eilisille Kuopion puutarhaseuran vierailijoille sekä tällä virtuaalivierailulla olleille blogin lukijoille!

Edellisen osan takapihan alueesta löydät tästä.

Työlistalta rivi pois

Avoimiin puutarhoihin on enää hitusen reilu kuukausi aikaa ja tehtävälista on edelleen melkein yhtä pitkä kuin keväällä. Laiskuus on iskenyt pahan kerran eikä tällaisella helteellä kyllä kannatakaan mitään isompia urakoita tehdä. Yksi työlistani tehtävistä oli tarkistaa juhannuksen jälkeen lähialueen puutarhamyymälät ja kesäpihat, jos vaikka niistä löytyisi halvalla täydennystä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Eilen kävinkin tekemässä tarkistuskierroksen. Kesäkukkia ja mieluisia perennoja ei oikein löytynyt kärhöistä puhumattakaan mutta edullisia hyötykasveja oli tarjolla aikamoinen valikoima. Sorruinkin sitten laajentamaan kasvimaan tarjontaa ja samalla unohdin tavoitteeni talvetettavien kasvien määrän vähentämisestä.

Suklaakosmos pääsi kuvaamisen jälkeen kukkapenkkiin, eli yksi aukkopaikka sentään vähemmän.

Tässä koko kuorma: vasemmalla suklaakosmos, hopeinen etualalla curry-yrtti, eli italianolkikukka, sen takana ranskanrakuuna ja oikealla chili 'Joyride'.

Minulla piti olla tänä vuonna kasvimaalla viisi uutta kasvia testissä mutta hommahan kariutui siihen, että kamomilla, sitruunamelissa ja minttu eivät suostuneet itämään, vaikka kylvin niitä moneen kertaan niin sisälle kuin uloskin. Mintun tilalle hankin lomareissulta suklaamintun ja sitruunamelissankin ostin kesällä valmiina taimena. Nyt on varaa vaikka epäonnistua jonkun kanssa, sillä curry-yrttiä ja rakuunaa en ole koskaan itse yrittänyt kasvattaa. Rakuuna on sentään tuttu kuivamausteena. Talvetusongelma lisääntyy sillä, että kaikki nämä pystyy teoriassa talvettamaan. Ranskanrakuuna tosin saattaa talvehtia maahan istutettunakin, jos vain uskallan sitä kokeilla. Suklaakosmos ei tuota ongelmaa, sillä se talvetetaan daalian tapaan kellarissa, joten valoisiin tiloihin jää vain curry-yrtti ja chili. Istutin kasvimaalle tulevat uudet ostokset ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse syksyn tullen kaivaa maasta ylös.

Kärhökaaripenkki on nyt sini-valkosävyinen. Kaariportissa kärhöt kasvavat rehevästi ja ensimmäinen kurottelee jo kaaren huipulla.

Kuljetaan seuraavalla työmaalle kärhökaaripenkin kautta. Siellä kukkii nyt näkyvimmin rönsyakankaalia, bellistä, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea. Syreenit ovat komeassa kukassa penkin takalaidassa tontin rajalla. Pian kukkaan puhkeavat 'Elina'-pionit ja jalopähkämöt, jolloin sävymaailma muuttuu kerrasta lämpimämpään suuntaan. Pionien varret ovat alkukesän sateiden ansiosta kasvaneet valtavan pitkiksi ja kummassakin yksilössä on valtava määrä nuppuja. Laitoin jo varmuuden vuoksi niille tukikepit, jotta saan tarvittaessa vedettyä versoja narulla pystympään. Sadekuuroja on harmillisesti ennustettu juuri kun 'Elinat' alkaisivat kukkia. Kärhökaaripenkkiä lähempää tarkasteltuna löytyy pienempiäkin kukkijoita. Tarhavaleunikko on aukaissut kolme sivunuppuaan ja metsän rajassa näkyy myös ukkolaukkojen korkealla keikkuvia palloja.

Vielä lähempää tutkimalla löytyy tarhakullero 'Alabaster', jonka istutin viime syksynä.

Sitten on myös kasveja, joita pitää tutkia melkein suurennuslasin avulla. Vuodentakainen amerikanvuokon taimi teki kesäkuun puolella ensimmäisen kukkansa, joka oli suorastaan surkuhupainen ilmestys. Verholehtien sisällä oli oikeastaan vain kukan keskusta, josta sojotti pari hyvin kapeaa terälehdenomaista huitulaa. Nyt seuraava nuppu on auennut ja se alkaa jo muistuttaa oikeaa kukkaa.

Amerikanvuokon toinen kukka on kooltaan hädin tuskin peukalonpään kokoinen. Olisikohan seuraava jo täysin oikeanlainen?

Palataan kukkakierrokselta takaisin työlistalle. Ensimmäinen kohde on takapihalla, johon isäntä rakensi viime kesänä köynnösseinäkkeitä ja portin nuotiopaikalle. Ne saimme vihdoin maalattua mustiksi. Oli jo aika työlästä pitää kärhöjä ja kelloköynnöksiä irti puuosista, jotta ne eivät olisi maalatessa tiellä. Pääsin myös vihdoin täyttämään kukkapenkkien aukkopaikkoja. Lemmikkejä kitkiessä huomasin, että harjaneilikoita ja myskimalvoja oli kuollut talvella eivätkä ihan kaikki lehtosinilatvatkaan olleet lähteneet kovin reippaina kasvuun. Täydennyskasveja oli jo ruukuissa odottelemassa mutta en halunnut istuttaa niitä paikoilleen ennen maalausurakkaa.

Istumakiven takana on ensimmäinen seinäke. Siinä kiipeilevät kelloköynnös, loistokärhö 'Innocent Blush' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Polkukin on vihdoin kitketty loppuun.

Edellisestä kuvasta on tässä hypätty vasemmalle astinkiviä pitkin, jolloin päädytään nuotiopaikalle johtavalle kivipolulle.

Huomasin heti kun olimme maalanneet rakenteet, että kaikki vaaleanpunaiset ja liilat kukat nousevat nyt paljon paremmin esille kun niillä on taustalla mustaa eikä kestopuun väriä. Luumutarhassa onkin nyt runsaasti niitä sävyjä, kun peittokurjenpolvet, kivikkosuopayrtit ja erilaiset laukat kukkivat. Yksi kukinto on myös puistosyreeniksi paljastuneessa mysteeripensaassa ja tummempaa violetinsävyä tulee lehtosinilatvasta, joka valitettavasti retkottaa lemmikkien kitkennän jäljiltä maata vasten. Retkottajia ovat myös harjaneilikat, joita kukkii ainoastaan kaksi hyvin hentoa vartta koko luumutarhan alueella.

Lehtosinilatvalle ja harjaneilikalle retkotuskilvassa vetää vertoja kurjenpolvi 'Birch Double'. Ensi vuonna tämän ympäriltä pitänee kitkeä lemmikit pois jo heti keväällä.

Kuvassa kaikki näyttää olevan vinksin vonksin, luonnossa onneksi melkein suorassa. Ovat kuitenkin maalattuja!

Nyt kun maalaushommat on tehty, pääsin jatkamaan kitkemistä ja täydentämään samalla istutuksia. Maa oli paahteessa tinttautunut kivikovaksi mutta kyllä siihen lapio pystyi. Positiivinen puoli sentään oli se, että kuivuudesta ei vielä ole viitteitä. Ei siis tarvitse kastella muita kuin vasta istutettuja tai siirrettyjä kasveja. Kyllä, minä hölmö siirtelen myös heinäkuun helteillä kasveja, jos inspiraatio sattuu kohdalle. Yleensä kasvit kestävät senkin, jos vain tarpeeksi suurella juuripaakulla niitä siirtää. Saa nähdä, kuinka käy neidonkurjenpolvelle, jonka juurien ympäriltä hiekkainen multa irtosi saman tien kun sain kasvin ylös. Koko juurakko hajosi siinä samalla neljään osaan. Epäilinkin, että kasvi oli aivan liian kuivassa kohdassa kun ei jaksanut kunnolla kasvaa moneen vuoteen. Siirsin juurenpätkät pikkuruisine lehtitupsuineen multavampaan kohtaan ja kastelin kunnolla. Nyt niillä on ainakin pieni toivo kasvaa rehevämmin.

Varjokujan kautta seuraavaan kohteeseen. Varjokujalla kukkii nyt komeasti töyhtöangervo ja keltaisen nurkan puolella päivänliljat.

Ilta-aurinko vähän hämää, mutta portin vieressä oleva pienempi seinäke sudittiin myös mustaksi. Seinäkkeessä kasvavat loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike', portissa vähän sitä sun tätä.

Aidan edusta näyttää nyt kovin tyhjältä, sillä kaivoin keväällä kaikki vesimyyrältä jääneet pikkusydämet äidilleni. Kyllästyin pikkusydänten retkottamiseen, liian nopeaan tilanvaltaamiseen ja loppukesällä rumasti kellastuvaan ulkonäköön. Vesimyyrän tunneli puskan keskellä oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai ämpärin tulvimaan yli. Istutin niiden tilalle leijonankitaa ja asteria, mutta vähän hitaasti ne ovat lähteneet kasvuun. Ehkä pitäisi käydä kastelemassa niitä vähän useammin. Siellä on myös muutama rypäs sinikatanaa ja tarhakylmänkukkaa. Ne vain eivät kunnolla erotu kuvassa, vaikka ihan hyvässä kasvussa ovatkin. Heti seinäkkeen vieressä kasvaa hyvin rehevä kasvusto kurjenmiekkaa 'Black Swan', jonka olen odottanut kukkivan edes joskus. Ei vaikuta nuppuja tulevan tänäkään vuonna, vaikka tuohon kohtaan osuu varjoa vasta iltaseitsemän jälkeen. Päätinkin, että syksyllä kurjenmiekat lähtevät ja tilalle tulee Päivänpesän Katjalta saamani pikkuruinen pionintaimi ja ehkä jotain muutakin. Puutarhani ei selvästikään ole kurjenmiekkaystävällinen, kun ei kuki siperiankurjenmiekat eivätkä nämä paksujuuriset lajikkeet. 

Edellisen kuvan vasemmassa reunassa näkyi osa purppuraheisiangervosta, joka on myös innostunut kukkimaan komeasti.

Heinäkuun helteet jatkuvat vielä ainakin hetken. Toivottavasti sää säilyy kuitenkin mukavan kesäisenä, vaikka ei ihan kolmeakymmentä astetta olisikaan.