Koomassa

Nyt se kuulkaas iski. Se töiden aloitukseen liittyvä kooma nimittäin. Päivät lipuvat kuin huomaamatta ohi ja elämä on taas tiukasti aikataulutettua. Tässä menee varmasti taas hetki ennen kuin sopeutuu rytmiin ja kaikki arjen toiminnot löytävät oman hetkensä. Puutarhassa olen ehtinyt puuhailla jotain pientä (kuten kerännyt herukat), mutta kamera on ollut harvemmin mukana. Täällä on kyllä taas satanutkin aika tiuhaan tahtiin, joten kuvaushetket ovat olleet jo sen vuoksi vähissä. Siispä kaivelin postaukseen viime viikolla julkaisematta jääneitä kuvia. Riittävän tuoreita nekin ovat jo tähän aikaan kesästä kun tahti on aivan toinen kuin keväällä ja alkukesällä.

Ensimmäinen kukkiva punahattu tällä tontilla. Tämä on keväällä hankittu 'Magnus'. Viime vuoden siemenkasvatukset eivät ole vielä innostuneet edes nuppuilemaan.

Kivikkorinteessä on kaikki melko lailla mallillaan. Tosin ainakin yksi isotähtiputki pitää vielä kaivaa pois, sillä se ei pärjännyt kivikkorinteen kuivuudessa lainkaan. Istutan tilalle ehkä jonkun maksaruohon. Pari kohtaa näyttää edelleen vajaalta mutta lähempää katsottuna siellä näkyy kuitenkin pieniä perennantaimia. Eivät vain ole vielä ehtineet rehevöityä. Viikonloppuna rinnettä kitkiessäni löysin sieltä myös monta purppurapunalatvan siementainta. Siirsin ne aidan toiselle puolelle, sillä kivikkorinteessä ne olisivat aivan liian kookkaita.

Kivikkorinteessä kukkii tällä hetkellä punatähkiä ja helminukkajäkkärää. Oikeassa reunassa aidan edessä "aukkopaikassa" on pari pientä kaukasiantörmäkukan tainta ja poistettava isotähtiputki.

Pari nokkosperhosta sain napattua samaan kuvaan. Nyt alkavat muutkin kasvit kelvata perhosille, kun mustilanhortensiassa on jo kukinta lopuillaan.

Syysleimut eivät kelpaa meillä perhosille. Tässä keväällä siirrettyjä taimia, jotka jäivät tänä vuonna lilliputtikokoisiksi.

Ensimmäiset syysasterin kukatkin ovat jo auki. Tai ainakin olen kuvitellut tämän olevan syysasteria. Ehkä se onkin elokuunasteri vai kukkivatko vanhat lajikkeet näin aikaisin?

Vasta toukokuussa kylvetyt 'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat alkaneet kukkia majapenkissä. Kukan väri on minusta todella ihana. Taustalla jaloangervot 'Cattleya' lopettelemassa kukintaa.

Lopuksi hieman perhostelua. Bongasin taas hieman poikkeavan värisen keisarinviitan. Tästä en ole ihan varma, onko kyseessä vain haalistunut tavallinen keisarinviitta vai haalistunut valesina-värimuodon keisarinviitta. Naaraasta joka tapauksessa on kyse, sillä se ei jäänyt ilman seuraa. Ja niistä oli muuten kooma kaukana!

Keisarinviitta 'Voluceau'-loistokärhöllä.

Paikanvaihdos 'Prim White' -syyshortensialle herätti huomiota ja niinpä kaksi kilpakosijaa ilmaantui paikalle pitämään pientä lentonäytöstä.

Tässä mentiin jonossa daamin luokse.

Toinen kosiskelijoista joutui väistymään ja toinen jäi tekemään vaikutusta naaraaseen. Kuvassa näkyy myös aika selvästi perhosten väriero.

Naaras ei tehnyt kosiskelua liian helpoksi, vaan siirtyi tiuhaan tahtiin kukalta toiselle.

Muutaman minuutin kukissa kosiskelun jälkeen perhoset lähtivät lentämään kieppuen toistensa ympärillä, joten ehkäpä ensi kesänä täällä lentelee taas uusi sukupolvi keisarinviittoja.

Mukavaa elokuun puolta väliä!

Siipien lepatusta

Nyt käy sellainen vilske puutarhassa, ettei meinaa malttaa muuta tehdäkään kuin pyöriä kameran kanssa paria valittua kasvia ympäri. Nyt oli pakko pitää pieni tauko kuvaamisesta, sillä kamerasta loppui akku. Tuli siis sopiva hetki siirtää kuvasaalista tietokoneelle ja tänne blogiin.

Keisarinviittoja on tänä vuonna paljon. Sitä aikaisemmin näkemääni harvinaista, tummaa värimuotoa ei ole enää näkynyt toisin kuin näitä tavallisia. Tässä pari repalesiipistä koirasta.

Hortensiat ovat tällä hetkellä jättäneet jopa maksaruohot ja purppurapunalatvat kauas jälkeensä perhoskasveina. Tokihan melkein pari metriä korkea ja yhtä leveä pensas täydessä hunajantuoksuisessa kukassaan vetää hyönteisiä puoleensa. Laskin kerran sen yhdellä puolella olevan kerralla viisi neitoperhosta, kuusi nokkosperhosta, kaksi amiraalia ja kolme keisarinviittaa. Siihen vielä kimalaiset päälle. Toisella puolella pensasta oli varmasti lisää perhosia. Suurin osa tämän postauksen hortensioilla ruokailevista perhosista taitaa kyllä olla syyshortensia 'Prim Whiten' kukilta. Siihen kun osui kuvaushetkellä valo mukavammin kuin mustilanhortensialle.

Neito- ja nokkosperhonen sattuivat samaan kuvaan. Syyshortensian ensimmäiset kukinnot alkavat jo punertua kauniisti.

Tämä amiraali ei ollut oikein vielä oppinut hortensialla ruokailun saloja.

Kerta toisensa jälkeen se yritti työntää imukärsänsä komeisiin laitakukkiin ennen kuin hoksasi niiden seassa lymyilevät oikeat kukat, joista saa vatsansa täyteen.

Syyssyrikkä antaisi varmasti kovan vastuksen hortensioille, jos se ei pitäisi juuri nyt kukinnassaan taukoa. Sen ensimmäinen kukinta meni nopeasti ohi heinäkuun helteissä eivätkä uudet nuput ole vielä kunnolla alkaneet aueta. Toisesta kukinnasta onkin tulossa varmasti ensimmäistä näyttävämpi nyt kun maa on kosteaa ja ilma viileämpi kuin heinäkuussa. Syyssyrikän vieressä on useampi jätttiverbena  houkuttelemassa perhosia jo valmiiksi tienoille odottamaan syrikän kukkien avautumista.

Siemenestä itsekseen kylväytyneet jättiverbenat ovat jo hyvin kukassa ja täydentävät talvetetun yksilön kukintaa. Neitoperhoset ovat jättiverbenan vakiovieraita.

Myös nokkosperhoset pitävät jättiverbenasta. Nämä kaverukset olivat hetken aikaa samalla kukinnolla, mutta ehtivät siirtyä edes vähän erilleen ennen kuin sain kuvan otettua.

Vaikka hortensiat ja jättiverbena ovatkin tällä hetkellä parhaat perhosmagneetit, on meillä myös muita hyviä perhoskasveja. Satunnaisia perhosia näkee pensashanhikeilla, maksaruohoilla, punatähkillä ja purppurapunalatvoilla. Punatähkästä minulla on punaista ja valkoista lajiketta ja minusta punainen on niistä parempi hyönteismagneetti. Ensimmäisen kaunopunahatun nupun aukeamista olen odottanut jo pitkään. Tuskin yksi kukka kovin paljoa perhosia houkuttelee, mutta kerran kukkinut yksilö ehkä kukkii ensi vuonna jo näyttävämmin ja jos sen kaveritkin kukkivat, saan ehkä viimein kuvia myös punahatuilla ruokailevista perhosista. Johan sitä on monta vuotta yritettykin!

Myös helminukkajäkkärällä näkee silloin tällöin perhosia, vaikka sen kukinta alkaakin mennä jo ohi.

Punatähkä 'Floristan Weiss' ja kaksi kimalaista, joiden lajia en tiedä. Loiskimalaisia kenties?

Punakosmoksissa ei juuri perhosia näe, mutta melkein joka kukasta löytyy kimalainen. Tänä vuonna suurin osa kosmoksista sattui olemaan melkein valkoista.

Yksi taimista oli näin tumma, yksi vähän vaaleampi ja kaikki loput edellisen kuvan kaltaisia. Viime vuonna oli toisinpäin.

Perhosista ja kimalaisista toisenlaisiin siivekkäisiin. Manasin jo alkukesällä suurta kirvojen määrää. Erityisesti luumupuut kärsivät kirvojen massahyökkäyksestä. En halunnut kuitenkaan ruiskuttaa kirvoja millään myrkyllä, sillä samalla olisin tullut hävittäneeksi apunani häärivät hyönteiset. Jo alkukesällä luumupuissa näkyi paljon petopistiäisiä, pelottavan näköisiä toukkia ja muita mönkiäisiä, jotka selvästi pistelivät kirvoja hyvällä halulla poskeensa. Iltaisin luumupuiden lehtien yläpinnoilla näkyi myös joukoittain kimalaisia, jotka näyttivät lipovan kirvojen mesikastetta. Leppäkerttuja en silloin juurikaan löytänyt, mutta nyt loppukesällä niitäkin on alkanut näkyä. Juuri sopivasti samaan aikaan kun kirvojen määrä taas on lähtenyt nousemaan. Eilen siirsin kaksi seitsenpistepirkkoa muualta puutarhasta luumupuun lehdille tekemään työtään.

Tämä yksilö oli ilmeisesti nääntyä nälkään maa-artisokan latvassa, sillä heti kirvat löydettyään se alkoi kiskoa niitä hyvää vauhtia suuhunsa.

Kevään siemenkasvatuksista oli ilmestynyt näin kaunis loistosädekukka. Nyt kun saisi tämän selviämään talven yli, niin ehkä tässäkin näkyisi ensi vuonna hyönteisiä.

Mukavaa viikonloppua!

Elämää puutarhassa

Puutarhassa riittää näin loppukesällä vilskettä. Puutarhurin (ja hänen perheenjäsentensä) lisäksi täällä lentelee todella paljon hyönteisiä, perhoset ja kimalaiset ehkä eniten näkyvillä. Nelijalkaisiakin puutarhasta nauttijoita näkyy, tosin jotkut niistä kuuluvat niihin vähemmän arvostettuihin puutarhavieraisiin.

Neitoperhoset ovat niin kiitollisia kuvattavia, sillä ne malttavat pysyä pitkiä aikoja paikoillaan siivet levällään eivätkä säiky kovin helposti edes lähelle tulevaa kameraa.

Ja niitä riittää! Syyssyrikällä on ollut parhaimmillaan yhtä aikaa kahdeksan neitoperhosta. Yläkuvissa neitoset ovat löytäneet syötävää kivikkotörmäkukalta ja jättiverbenalta.

Kivikkokimalaiskoiraalla on hauska keltatupsuinen kuono. Tämä yksilö oli löytänyt ensimmäiset punatähkä 'Alban' kukat.

Saman lajin toinen edustaja oli ottanut perusteelliset siitepölykylvyt punakosmoksessa.

Neljän ruuhka purppurapunalatvalla. Oikeassa alanurkassa kivikkokimalainen, muita en tunnista.

Hei, muistakaahan muuten osallistua kimalaishaasteeseen nyt kun niitä vielä näkee!

On meillä kukkakärpäsiäkin. Tämä värikäs vekkuli on nopean googlettelun perusteella ehkä kaunosurri. Saa korjata, jos joku tunnistaa paremmin.

Sattuipa tässä eräänä päivänä nurmikonleikkauksen yhteydessä niin, että kasvimaan portti jäi toisesta päästä auki peräti puolen vuorokauden ajaksi. Eikö jo siinä ajassa yksi rusakonpoikanen ollut löytänyt tiensä selleripenkkiin. Olin menossa kameran kanssa katsomaan, olisiko kasvimaalla mitään kuvattavaa, joten tuholaisen vierailusta jäi todisteet muistikortille.

Nurkasta oli pistelty vahapavut poskeen.

Aidan rusakonkestävyys tuli ainakin testattua moneen otteeseen. Sellerinvarret rutisivat pupun pomppiessa nurkassa ennen kuin se vihdoin ymmärsi kääntyä ympäri ja kirmata avonaista porttia kohti.

Kovin paljoa tuhoja rusakko ei ollut saanut aikaan, mutta tästä sokeriherneen palosta on turha saada siemeniä ensi vuoden kylvöihin. Ei muuta kuin nauha uuteen palkoon merkiksi.

Toivottavasti sama yksilö sai niin pahat traumat kasvimaalta, että kiertää koko kirotun paikan kaukaa. Karo sen sijaan taitaa olla vain tyytyväinen rusakoiden uudelleen alkaneista vierailuista, sillä tuoretta evästä löytyy niiden jäljiltä nurmikolta joka päivä niin paljon kuin vain maha vetää.

Pitäähän se nyt välillä kuvata karvaistakin kukkasta, tosin ovat nuo revonhännätkin aika karvaisen tuntuisia.

Oikein mukavaa viikon jatkoa!

Viehkeä valkoinen, osa 3

Reilu vuosi sitten aloittamani värisarja sai jo yhden osan verran jatkoa, kun esittelin edellisessä postauksessa lisää puutarhani valkoisia kukkijoita. Valkoisia kukkijoita tuli viime kesänä niin monta lisää, etteivät kaikki edes mahtuneet yhteen postaukseen, joten tässä tulee jatkoa. Edellinen postaus päättyi kesäkuun alkupuoliskolle, nyt jatkamme siitä eteenpäin.

Tupastiarellat aloittivat meillä kukinnan kesäkuussa ja jatkoivat pakkastentuloon saakka.

Särkynytsydän 'Alba' ei ole vieläkään innostunut kukkimaan kovin näyttävästi, vaikka onkin kasvanut pikkuisen isommaksi joka vuosi. Ehkäpä ensi kesänä...

Valkoinen lemmikki ja koristelaukka 'Cameleon'? Nämä pienet laukat kukkivat aivan eri värisinä mitä niiden piti, joten vähän ihmeissäni odotan ensi kesää. Mitähän maasta sitten paljastuu, kun sipulit ovat toivon mukaan isompia ja kotiutuneet kunnolla?

Isorikko kukkii kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle.

Isoin koivuangervoistani kukki komeasti vanhalla paikallaan. Ensi kesänä se kukkii aurinkopenkissä kahden kaverin kanssa.

Myskimalva 'Alba' kukkii kesäkuun puolivälistä jopa pitkälle syksyyn, kun muistaa leikellä kuihtuvia kukkavarsia välilllä pois.

Siirrytään heinäkuun puolelle ja jatketaan kohti syksyä.

Varjoliljasta näkyi sarjan ensimmäisessä postauksessa vain muutama nupullinen varsi töyhtöangervon takana. Varjoliljani on vanhaa suomalaista kantaa ja tuoksuu ihanasti heinäkuun alussa.

Jaloangervo 'Weisse Gloria' kasvaa kärhökaaren viime kesänä tehdyssä laajennusosassa.

Syyshortensia 'Prim White kasvatteli ensimmäisestä kukinnostaan valtavan kokoisen.

Punatähkä 'Floristan Weiss' aloittelee elo-syyskuussa ja jatkaa myöhään syksyyn. Punainen punatähkä houkuttelee mielestäni enemmän perhosia kuin tämä valkoinen.

Miten ihmeessä näitä valkoisia kukkia on näin paljon ehtinyt kertyä? Muutamasta kasvista minulla ei ole vielä kukintakuvia, joten sarjaan on tulossa ehkäpä vuoden päästä vielä neljäskin osa. Seuraavana jatketaan kuitenkin seuraavaan väriin, joka on keltainen. Uskokaa tai älkää, mutta niitäkin on tullut pari lisää.

Kivikkorinteen kasvit, osa 4

Vielä riittää kivikkorinteessä kasveja esiteltäväksi yhden postauksen verran. Nyt ovat vuorossa kivikkorinteen korkeimmat kasvit. Suurin osa kuvista on otettu ennen kivikkorinteen suurmylläystä, sillä siirtelin kasveja vasta kukinnan jälkeen. Katseet ja ajatukset alkavat tässä vaiheessa vuotta kääntyä pikku hiljaa kevääseen (ai, eikö teillä?!), joten tämä postaus edetään peruuttamalla syksystä takaisin kevääseen.

Loistosädekukka hehkuu lämpimänpunaisena syyskesällä. Kukat ovat alussa keltaisemmat ja muuttuvat kukinnan edetessä tiilenpunaisiksi. Menin jo heti sotkemaan aiotun järjestyksen, sillä loistosädekukka aloittaa jo heinäkuulla kukintansa. Tämä vain sopi mielestäni paremmin postauksen aloituskuvaksi kuin seuraava kuva.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Miten hempeä väri! Tämä on kivikkorinteeni viimeisimpänä kukintansa aloittava kasvi.

Punatähkä kukki runsaasti viime kesänä. Kivikkorinteen vuosi sitten tehty jatko-osa näytti tältä ennen tämän vuoden suurmylläystä.

Punaväriminttu pääsi kukinnan jälkeen kokonaan kivikkorinteen puolelle ja osa valkoisista syysleimuista sen taakse. Mitäpä sitä hyvää yhdistelmää suotta vaihtamaan.

Helminukkajäkkärä kukki heinäkuussa äitini puutarhassa. Tästä puskasta sain syksyllä jakopalan kivikkorinteeseeni.

Joku näistä ritareista pääsi kivikkorinteen päätyyn, jossa maa on savisempaa ja aidan varjo tuo helpotusta auringonpaahteeseen. Veikkaan, että siirron sai oikeassa reunassa oleva tummansininen, mutta varma en enää siitä ole.

Oregano siirtyi aurinkopenkistä kivikkorinteeseen. Sen siementaimia löytyy todennäköisesti ensi kesänä aivan joka paikasta, sillä en muistanut leikata sen kaikkia kuihtuneita kukkia tarpeeksi aikaisin pois.

Sinikatana 'Alba' (=silmäkatana 'Bicolor') on viime kesän uusi kasvituttavuus minulle. Ihastuin sen ulkonäköön yhtä paljon kuin pahuksen rusakot katanan kukkien makuun. Ensi kesän ostoslistalle laitetaan siis tukkupakkaus valkosipulijauhetta.

Tarhakeijunkukka 'Hans' on viihtynyt mainiosti kivikkorinteen yläpuolella aurinkopenkissä. Siirsin syksyllä yhden kokeeksi kivikkorinteen puolelle, toivottavasti viihtyy sielläkin yhtä hyvin.

Kevätvuohenjuuret kukkivat toukokuun puolivälistä alkaen. Siirsin syksyllä nämä kolme taustalla pilkottavan tuoksuvatukon kohdalle kosteampaan maahan.

Postauksesta jäi puuttumaan kaunopunahattu, sillä pienet taimeni eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Ehkäpä ensi kesänä sitten nähdään niidenkin kukintaa. Nyt on kivikkorinteen kasvivalikoima käyty läpi. Jos joku jäi lukematta, pääset kurkkimaan niitä seuraavista linkeistä:

Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)
Kivikkorinteen kasvit, osa 3 (matalat kivikkokasvit)

Seuraavissa postauksissa päästään kesätunnelmista ajankohtaisempiin näkymiin. Kukkien ja ruskavärien sijaan tiedossa on lumisia kuvia, sillä meillä on vietetty koko marraskuu hyvin talvisissa maisemissa. Muistaakseni olen kolannut pihan jo neljä kertaa ja yhden kerran sain delegoitua väärään aikaan paikalle osuneelle veljelleni. Säiden haltija on taas tänä vuonna päättänyt, että lunta sataa juuri silloin kun isäntä on töissä ja rouva kotona. No, tuleepahan taas treenattua ensi kesän kaivuu-urakoita varten.

Lunta riittää mukana kuljetettavaksi asti!

Iloista viikkoa!