Aurinkoa ja kuuraa

En tiedä, kumpaa olen kaivannut enemmän: aurinkoa vai pientä pakkasta kuuran kera. Hyvin toivottuja ilmiöitä olivat joka tapauksessa kumpikin. Vietinkin tänään useamman tunnin ulkona puuhastelemassa sitä sun tätä. Jo pelkkään kuvaus- ja ihastelukierrokseen kului aikaa ainakin puoli tuntia.

Matalalta se aurinko tässä vaiheessa syksyä paistaa, varsinkin aamupäivästä.

Lopuillakin talvetettavilla kasveilla alkoi talviunen aika, sillä siirsin ne ulkoa ja varastosta kellarin puolelle. Tänään piti ennusteen mukaan olla pari astetta lämmintä, mutta mittari oli pakkasella koko päivän ja maanpinta mukavasti jäässä. Syyssyrikkä oli edelleen kukkapenkissä, mutta nyt sen lehdet jo nuupottivat siihen malliin, että päätin kaivaa sen talviteloille. Jos ennusteen ja todellisuuden ero pysyisi samana, olisi syrikän kaivaminen viikonloppuna huomattavasti vaikeampaa eikä varastokaan kovin pitkään pysy lämpimänä, jos ulkona paukkuu pakkanen. Parempi siis tarttua toimeen varuilta nyt, johan tässä kasvit saivat vältellä tarpeeksi pitkään kellarin pimeyttä. Syrikkää piti saksia ihan reilulla kädellä, jotta sain sen sopimaan kellariin. Hassua, kuinka mietin kasveja siirtäessäni, että tänä vuonna kellarin kasvimäärä näyttää oikein hyvältä. Ja hyvähän se olikin siihen asti, että piti saada syyssyrikkä ja isompi hortensioista sopimaan mukaan. Ilmeisesti viisi 20-30-litraista ruukkua, 13 pienempää ruukkua ja yksi pahvilaatikko on liikaa 1,5 neliömetrin lattiapinta-alaan. Onneksi lehtimassaa on murto-osa siitä mitä viime vuonna eivätkä ruukut olleet läpimärkiä, joten homehtumisvaaraa tuskin on tänä talvena. Hyvillä mielin toivottelin aarteilleni rauhallisia talviunia.

Kuura muutti patjarikot kerrassaan veikeiksi.

Mehitähdet ovat kuuraisina aina hauskan näköisiä, mutta nämä tummat kivikkomehitähdet ('Dark Beauty') pistivät astetta paremmiksi.

Vielä löytyy heleämpiäkin värejä kuin vihreää ja eri sävyisiä ruskeita. Suurimmalle osalle kasveista pakkasta on jo ollut liikaa, mutta pari sinnikästä pitää väreistään kiinni viimeiseen asti.

Kaukasiantörmäkukat nuokkuvat maata kohti. Jokohan ne vihdoin luovuttavat pakkasta vastaan taiston vai jaksavatko loput nuput vielä aueta?

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on vielä punainen. Kuinkahan käy seuraavan lämpimän jakson tullessa: pysyvätkö värikkäinä vai muuttuvatko mustiksi?

Purppuraheisiangervo on näyttävän värinen pensas niin kesä- kuin syksyasussaan. Näihin lehtiin kun olisi vielä auringonvalo osunut...

Rönsyakankaalit ovat kuuran alla tummanvioletteja.

Kasvien kellariin siirtämisen lisäksi laitoin tänään havut julkisivun kukkalaatikoihin ja levittelin viimeisiä haravoituja lehtiä muutaman arkajalan talvisuojaksi. Lehtikeon saivat päälleen niin nietospensaat kuin pari tänä vuonna istutettua kärhöäkin. Samalla tuli tutkailtua tarkemmin kaikkea vihreää. Pensasryhmään istutettu 'Otson karkki' -puolukka on piilotellut koko kesän pensaiden alla ja lähtenyt vaivihkaa valloittamaan maailmaa juuri niin kuin oli tarkoituskin. Alppiruusuistakin löytyi mukavia yllätyksiä. Jos kaikki niiden nuput selviävät talven yli, on ensi kesänä tiedossa oikein loisteliasta kukintaa.

'Otson karkki' kimmelsi auringonpaisteessa. Kuvan reunoilla näkyy osa pikkuisista puolukantaimista ja lisää löytyi vaikka miten paljon. Osa oli melkein puolen metrin päässä emokasvista.

Tästä isommasta alppiruususta laskin nuppuja 17kpl, pienemmästä niitä löytyi kymmenen.

Alppiruususta jouluruusuun, joka piristää kuurasta kimmeltävällä vihreydellään kuunliljojen hieman lättänää olemusta.

Voi kunpa näistä pikkupakkasista seuraisi suoraan talvi eikä tarvitsisi enää ihmetellä vesisateita ja kurakeliä. Johan niitä on tarpeeksi tälle syksylle riittänytkin. Aurinkoista viikkoa!

Blogilomalla tapahtunutta

Hei taas ja aurinkoista alkanutta syyskuuta! Vaikka muutaman päivän blogilomaa pidinkin, niin ei Hiidenkivellä suinkaan ole koko aikaa lomailtu. Tai ainakaan kasvit eivät ole lomailleet. Osa on jo uusintakierroksella.

Puolukka 'Otson karkki' teki keväällä pari kukkaa, mutta pölytys epäonnistui eikä yhtään raakiletta lähtenyt kasvamaan. Uusintayritys ei varmasti tuota sen parempaa lopputulosta.

Kesäkuussa muutaman kukan tehnyt pasuunakukka kukkii nyt kunnolla. Lapset kävivät nykäisemässä pari nuppua irti, mutta jäihän näitä vielä jokunen jäljellekin. Lehdistä näkee, että lannoitusta olisi saanut olla vähän enemmän.

Kivikkosuopayrtti taitaa kukkia jo kolmatta kertaa tälle kesälle. Mikäpäs siinä, kukkikoon aivan vapaasti minun puolestani.

Tuoksuherneet ovat kukkineet yksittäisten kukkien voimin jo jonkin aikaa, mutta ovat vasta nyt saaneet isomman vaihteen päälle. Pitää muistaa seuraavalla kerralla istuttaa näitä reilusti samaan kohtaan, nyt tässä on vain kolme tainta.

Talon julkisivun ilme koheni pikkuisen, kun öljysimme rappuset ja ulko-oven. Johan ne olivatkin vuosien saatossa ehtineet muuttua kulahtaneiksi. Pahiten säiden vaikutuksesta kärsineet eteläpäädyn räystäslaudatkin saivat uutta maalia pintaansa, mutta koko taloa ei ollut vielä tarvetta kiertää.

Kauempaa katsottuna rappusesta ja vanhasta ovestakin tuli kuin uusia. Räystäslautojen ilmeen muuttumista ei huomaa, jos ei osaa katsoa, mutta ovi näkyy pitkälle kadulle asti.

Rungollinen verenpisara innostui kukkimaan kunnolla.

Lasten mielestä aurinkopenkin "hiidenkivelle" pitää päästä kiipeilemään ja koska heitä ei saa pidettyä sieltä poissakaan, tein sinne luvallisen kulkuväylän. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa kanaverkkohäkki kiven ympärille, sillä esikoisen mielestä kiveltä pitää päästä myös hyppäämään kasvien päälle. Yksi maksaruohoista jo sai täysosuman. Kiviä siirrellessä oli hyvä kaivaa päivänliljat pois, mistä taas seurasi yhtä sun toista. Päivänliljojen väleistä löysin myös roppakaupalla kevätkurjenmiekan sipuleita, jotka istutin kasvien väleihin. Mitäpä niitä muualle siirtämäänkään, kun kerta näyttävät tuossa viihtyvän.

Tukeva reitti isolle kivelle kulkee kaukasianmaksaruohojen ja nukkapähkämön välistä. Toin yhden isomman kiven ja asettelin pari paikalla ennen ollutta kiveä nukkapähkämöiden taakse rajaamaan kivikkorinnettä aurinkopenkistä.

Päivänliljojen tilalle tuli kiviä, 'Srawberries and Cream' -maksaruohoa sekä kolme silmäkatanaa. Tyhjälle kohdalle jaan ensi keväänä maksaruohoa ja laitan ehkä vielä muutaman silmäkatanan lisää, kunhan näen, kuinka viihtyvät tuossa. Bellikset lähtevät pois kokonaan, kunhan saan lisättyä nukkapähkämöiden ja bellisten välissä olevaa kaukasianmaksaruohoa koko matkalle.

Tuoksuvatukan myrkytyksen takia kesäkukilla ollut aurinkopenkin osa näyttää nyt aika rehevältä. Leijonankidat, bellikset ja tarhakukonkannukset kukkivat komeasti ja voikukat täyttävät välit. Purppurarevonhännätkin ovat vihdoin alkaneet viihtyä.

Aurinkopenkin 'Stella d'Oro' -päivänliljat siirtyivät talon julkisivun edustan pensasryhmän päätyyn kääpiöauringonkukkien ja ruskavärejä saavan atsalean seuraksi.

Sadonkorjuuta tehdään sitä mukaa kun satoa kypsyy. Suippopaprikoissa on ollut raakileita todella kauan ja aloin jo epäillä, etteivät meinaa kypsyä ollenkaan, mutta nyt vihdoin pitkä odotus palkittiin. Chilien ja 'Patio Red' -paprikan kypsymistä vielä odotellaan. Chilit ovat alkaneet muuttua vihreistä mustiksi, joten kai nekin pian alkavat punertaa.

Makeita,joskin pienenpuoleisia olivat omat suippopaprikat.

Valkosipulit on nostettu ajat sitten ja osa syötykin, mutta loput olivat "kuivumassa" (=unohtuneet) liiterin kuistilla. Nyt sain aikaiseksi siistiä ne. Toistaiseksi eri lajikkeet erottaa värin puolesta, mutta varrentyngän pituuden perusteella ne erottaa myöhemminkin kun violetti väri häviää. 

Kärhöillekin kuuluu hyvää. Takapihalla mantsuriankärhön kukinta on aika pitkälti ohi, mutta muut kukkivat täyttä päätä. Aurinkopenkissä kasvava tiukukärhö 'Arabella' kukkii hyvin, mutta loistokärhö 'Elsa Späth' on vähän vaisu esitys. Penkin maa on hyvin hiekkapitoista eikä kärhöjen istutuskuoppaan sekoitettu komposti ja säkkimulta riitä pidättämään tarpeeksi kosteutta kuivana kesänä. Myös ritarinkannukset kärsivät kuivuudesta ja ehkä myös siperiankurjenmiekat, jotka eivät suostu kukkimaan. Olenkin nyt tuonut kottikärryllisen kivikkorinteestä löytynyttä savimultaa ja sekoitellut sitä aurinkopenkin kuivuudesta kärsivien kasvien ympärille maanparannusaineeksi. Vielä tarvitaan ainakin yksi kärryllinen lisää. Toivottavasti savilisäys auttaa kasveja tulevina kuivina kesinä.

'Elsa Späth' on kukkinut tänä vuonna melko vaisusti, mutta koko ajan on kuitenkin jokunen kukka auki ja nuppuja tulee.

Kärhökaaren loistokärhöt pärjäävät hienosti. Tämän kaaren alta on nyt mukava mennä kasvimaalle.

Nyt aloitan teidän postauksienne tutkimisen. Bloggerin lukemiston mukaan minulla on useita neljä päivää sitten tulleita postauksia lukematta, joten hetki taitaa mennä ennen kuin pääsen takaisin aikatauluun kiinni. Mukavaa viikkoa!

Pensaiden pistokaslisäyksestä

Muutamassa postauksessa olen näyttänyt pieniä pensaiden taimia, jotka äitini on minulle lisännyt pistokkaista. Nyt näytän, mitä osalle niistä kuuluu ja kerron pensaiden pistokaslisäyksestä. Omalla pihallani kasvaa äitini pistokkaista kaksi purppuraheisiangervoa, yksi pensashanhikki ('Creme Brule'), syyshortensia ('Prim White'), koivuangervo sekä keijuangervo ('Little Princess').

Keväällä pensashanhikin taimi oli kymmenisen senttiä korkea, nyt jo puolet keväällä ostetuista. Kukkia on joka latvassa. Ensi vuonna kokoero tasoittuu vielä lisää.

Syyshortensia 'Prim White' on saavuttanut kääpiöauringonkukkien ja etualalla olevan puistoatsalean korkeuden.

'Prim White' innostui heinäkuun puolivälissä tekemään neljä minimaalisen kokoista kukkaakin.

Äitini on lisännyt itselleen pihajasmiketta, mustilan- ja kuutamohortensiaa, sekä syyshortensiaa. Kesäkuussa hän otti myös pikkujasmikkeen pistokkaita minun pensaistani, jotta saisin puuttuvan taimen pensasryhmääni. Kaikki viisi pistokasta ovat nyt juurtuneet ja talvehtivat tulevan talven todennäköisesti ruukuissaan maahan kaivettuna. Ensi kesänä ne ovat istutusvalmiita, jos selviävät ensimmäisestä talvestaan.

Tämän kesän pikkujasmikkeet. Eturivissä oikeanpuoleinen on tehnyt jo pari uutta versoa mullan altakin, takarivissä keskimmäisellä on myös pieni alku tulossa.

Pistokaslisäystapoja on kolmenlaisia: kesäpistokkaat puutumattomista, syyspistokkaat puolipuutuneista ja talvipistokkaat täysin puutuneista versoista. Näissä on pistämisajankohdan lisäksi erona se, että talvi- ja kesäpistokkaat saattavat pärjätä jo ensimmäisen talvensa ulkona, syyspistokkaat pitää yleensä talvettaa sisätiloissa. Monia kasveja saa juurrutettua kaikilla kolmella tavalla, mutta osa juurtuu helpoiten johonkin tiettyyn aikaan. Netistä ja kirjoista löytää enemmän tietoa eri kasvien lisäysajankohdista.

Pistokkaasta kasvatettu taimi, jonka nimilappu oli hävinnyt johonkin. Pehmoiset, sileät lehdet alta ja päältä.

Joidenkin kasvien lisäys onnistuu pelkästään latvapistokkaista, toiset juurtuvat myös varsipistokkaasta. On myös niitä, joille riittää se, että unohtaa leikkausjätteet lojumaan mullan pinnalle (esim. pajut). Varminta on käsittääkseni käyttää aina latvapistokasta, sillä auksiinin, eli juurtumishormonin, tuotanto tapahtuu juuri siellä.

Purppuraheisiangervoni näyttivät tältä melko tasan vuosi sitten, eli ensimmäisenä kesänään. Korkeutta oli hädin tuskin kymmenen senttiä.

Nyt ne näyttävät tältä. Isompi on hyvinkin polvenkorkuinen, pienempi on keskittynyt kasvattamaan useampia versoja pituuskasvun sijaan.

Äitini on lisännyt pensaita ainoastaan kesäpistokkaista. Niiden keräysaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Pensaasta leikataan sopivan mittainen pätkä uutta kasvua. Ja siinäpä sitä olikin pohtimista, mikä se "sopiva" on! Tiheänivelvälisillä kasveilla, kuten vaikkapa angervoilla, mullan pinnalle jätetään muutama lehtipari ja mullan alle parin nivelvälin verran versoa. Jos nivelvälit ovat harvassa, kuten hortensioilla, otetaan pistokkaaseen pari nivelväliä, joista toinen jää mullan alle. Isot lehdet voi leikata puoliksi, jotta haihdunta olisi vähäisempää.

Jos tämän pensashanhikin latvan ottaisi pistokkaaksi, nypittäisiin kaikki rastitetut vihreät pois ja leikattaisiin pistokas alimman lehden alapuolelta.

Mallina syyshortensia: viivalla merkityt lehdet leikattaisiin viivan kohdalta poikki, rastitetut otettaisiin kokonaan pois. Pistokas katkaistaisiin poistetun lehtiparin alapuolelta.

Nyt kokeilemme äitini kanssa uutta aluevaltausta: syyspistokkaat 'Otson karkki' -puolukasta, jonka ostin alelaarista kesällä. Yksi taimi ei oikein riitä pensasryhmäni reunuskasviksi, joten jollain lailla sitä on monistettava. Puolukkaa ja muita varpuja lisätään puolipuutuneista pistokkaista syyskesällä. Nyt on siis oikein hyvä aika kokeilla sitä. Pistokas katkaistaan siten, että mukaan tulee kuluneen kesän puutumaton kasvu ja pätkä melkein puutunutta versoa. 

Pitkässä versossa näkyy hyvin vaaleanvihreä tämän kesän kasvu, tummemman vihreät vanhat lehdet ja ihan alhaalla jo ruskeaksi puutunutta versoa. Vartta taivuttamalla huomaa hyvin, miten paljon notkeampaa tämän kesän kasvu on verrattuna vanhempien lehtien kohdalla olevaan puolipuutuneeseen versoon.

Pistokkaat lähdössä äitini hoiviin. Ne on katkaistu tummemman vihreiden lehtien kohdalta ja nypitty liiat lehdet pois. Näissä on vielä pikkuisen varaa tarvittaessa napsaista vartta lyhyemmäksi ennen multaan laittoa.

Pistokkaat laitetaan taimimullan ja hiekan seokseen ja suojataan muovihupulla. Äitini pitää pistokaskokeilunsa sisällä valoisalla, muttei aurinkoisella ikkunalla ja huolehtii päivittäin niiden tuuletuksesta. Tästä eteenpäin homma jatkuu kuten minkä tahansa kasvin pistokaslisäyksessä: jossain vaiheessa pistokkaat pärjäävät ilman suojausta ja uutta kasvua alkaa ilmestyä. Kevättalvella viimeistään pitäisi puolukoissakin jo näkyä uutta kasvua. Jännitetään, miten käy. Toivottavasti ensi kesänä saan istutettua pensasryhmään jo kivan ryhmän 'Otson karkkeja'.

Perennakaruselli pyörii

Parin sateisen päivän ja viileämmän sään ansiosta uskaltaa jo aloittaa jokakeväisen ja -syksyisen kasvikarusellin. On se ihmeellistä, miten kasvit eivät vain koskaan onnistu kerrasta löytämään oikeita paikkojaan, vaikka miten huolellisesti olisi niitä paperilla suunnitellut ja moneen kertaan miettinyt. Ja joskus luonto tekee tahallaan kiusaa, niin kuin kävi karpaattienkelloilleni.

Tässä alkuperäinen tilanne. Parturoidut karpaattienkellot etualalla, kaukasianmaksaruohoa niiden ja ison kiven välissä.

Niillä oli täydellinen paikka kivikkorinteen etureunassa hopeahärkin ja nukkapähkämön välissä. Ne viihtyivät siinä hyvin ja olivat juuri oikean kokoisia ja värisiä. Täydellisen yhtälön tulivat pilaamaan pahuksen pitkäkorvat, jotka käyttävät pihakiveystämme kiitoratana kadulle ja haukkaavat ohikulkiessaan karpaattienkellojen nuput, kukat ja osan lehdistäkin välipalaksi. Kerran kun oppivat mutustelemaan gourmet-herkkuja, eivät ne enää olleetkaan huijattavissa valkosipulijauheella. Tosin välillä oli niin tuulistakin, että suurin osa valkosipulijauheesta lähti varmasti aina tuulen mukaan ennen jänisten saapumista.

Tällainen näky on odottanut aivan liian monena aamuna.

Yksi karpaattienkelloryhmää rajaavista kivistä on aika erikoisen näköinen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.

Siirsin eilen karpaattienkellot hieman taaemmaksi kiven eteen ja kaukasianmaksaruohot penkin reunaan. Toivottavasti tällainen pieni siirto harhauttaisi jäniksiä sen verran, että jättävät karpaattienkellot rauhaan. Ainakaan sapuska ei ole ihan heti kulkuväylän vieressä helposti saatavilla. Penkin visuaalinen ilme muuttui hieman, mutta ihan kivalta tämäkin näyttää. Varsinkin sitten, jos karpaattienkellot saavat kukkia jatkossa rauhassa.

Kivikkorinteen yläosan uudistettu ilme. Samalla tuli putsattua rikkaruohoja laattojenkin väleistä.

Ja sama talolta päin.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ovat täyttäneet alueensa, joten siitä sai otettua muutaman mytyn takapihalle luumutarhaan. Luumutarhaa ei ole sen kummemmin perustettu kuin peitetty vain nurmi parisen vuotta sitten sanomalehdillä ja viiden sentin hiekkakerroksella. Luumupuille on tietenkin kaivettu asianmukaiset montut. Vanhasta nurmikosta puski ensimmäisenä kesänä sinnikkäästi voikukkia ja muutamia juolavehnän korsia katekerroksen läpi, mutta olen aina kitkenyt niitä pois sitä mukaa kun nostavat päitään. Tänä vuonna sieltä ei montaa alkua ole noussutkaan, joten nyt uskaltaa jo istuttaa perennoja.

Hopeahärkkiä on tarkoitus levittää vähitellen peittämään koko alue keijunkukista tuivioihin. Lyhdyn alla olevalla mytyllä oli valtavan pitkät versot, joita en hennonut leikata poiskaan. Peittääpähän nopeammin ison alueen.

Korallikeijunkukkia oli alunperin vain rinki luumupuun ympärillä, mutta nyt jaoin niistä pari isointa ja laajensin ryhmää sivuille päin. Luumutarhan tässä osassa onkin kunnolla värien leikkiä.

Korallikeijunkukat alkavat valmistautua jo syksyyn. Onkohan millään muulla kasvilla näin neonpinkkiä ruskaväriä?

Korallikeijunkukan punainen väri hehkuu hopeahärkkiä vasten.

Hopeahärkin ja tuivion yhdistelmä.

Tuivioiden toisella puolella kasvaa purppuraheisiangervo, joka tuo tummempaa sävyä luumutarhaan.

Luumutarhan värisuora jatkuu kuunliljoihin ja päättyy taustan sekametsään. Hopeahärkki toistaa mielestäni kivasti istumakiven värejä.

Olohuoneen ikkunan alla komeasinikuunliljat ovat viihtyneet niin hyvin, että niiden vieressä oleva ryhmä 'Brautschleier'-jaloangervoa näytti kääpiökokoiselta. Nostin yhden kuunliljan... tai siis yritin nostaa. Juuripaakku oli niin valtava, että se piti pistää lapiolla puoliksi ennen kuin sain sen kammettua ylös. Isomman puolikkaan istutin takarivin jatkoksi ja pienempi puolikas meni ongelmakujanteelle. Jaloangervot siirsin toistaiseksi eturiviin kuunliljan paikalle, mutta luulen, että tämäkään ratkaisu ei ole lopullinen.

Lähtötilanne, tosin heinäkuun puolelta. Jaloangervot näyttivät vähän hoopoilta kahden kookkaan kasvin välissä.

Uusittu ilme. Ei oikein hyvä ole näinkään, mutta hieman kuitenkin parannusta alkuperäiseen.

Pari ruukussa odottanutta kasviakin pääsi tänään kukkapenkkiin.

Ystävältä saadut myskimalva 'Alban' taimet pääsivät patiopenkkiin.

Puolukka 'Otson karkki' sai kodin pensasryhmästä mustilanhortensian ja puistoatsalea 'Illusian' välistä. Sen kasvualustaa paransin hiekalla, kävynsuomuilla, havunneulasilla sekä happamalla mullalla.

Aamulla sataa tihuutti vettä, mutta jo ennen puoltapäivää sää muuttui pilvipoutaiseksi. Harvinaista herkkua sellaiset päivät, että on yhtä aikaa täydellinen puutarhailusää, sopiva aika jakaa ja siirrellä perennoja sekä isäntä lapsenvahtina. Monta kohtaa koki muodonmuutoksen tai ainakin pientä yleisilmeen kohennusta, kun sain rauhassa ahkeroida.

Loppuun pakollinen kärhökuva. 'Piilu' jaksaa edelleen kukkia.

Millainen puutarhailusää teillä on ollut ja onko lapio päässyt helteiden jälkeen töihin?