Pyhäinpäivän kukkayllätys

Luulin jo, ettei puutarhasta löydy pakkasten ja jatkuvien vesisateiden jäljiltä yhtään kukkaa. Olin väärässä, vaikka kukkia ei montaa löytynytkään. Joukossa oli kuitenkin yksi superyllätys, jonka nähdessäni meinasin oikeasti pudota pyrstölleni hämmästyksestä. Kävellään kuitenkin pihakierros siinä järjestyksessä kuin sen itsekin aamupäivällä tein ja pidetään jännitystä vielä hetki yllä.

Luulin, että lapset jekuttivat, kun sanoivat satavan lunta. Purppuraheisiangervon lehdille oli kuitenkin jäänyt hyvin hentoinen kuorrute todisteeksi tapahtumasta.

Ranskantulikukka puskee edelleen nuppuja. Senkin lehdillä oli aavistuksenomainen puuterointi.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on ällistyttävän sitkeä. Jopa kärhöjen lehdet ovat tässä vaiheessa syksyä mustuneet.

Syyssyrikkä ei hätkähdä pakkasia tai lunta; kuihtuneiden kukintojen seasta nousee aina vaan uusia nuppuja. Ne tuskin jaksavat enää aueta.

Luumutarhan suojaisimmasta kolkasta löytyi nuppuileva lehtosinilatva. Tällä puolen pihaa syysasterissakin on vielä väriä.

Tontin lämpötilaolot kävivät taas hyvin selville. Etupihalla syysasterin kukat olivat ruskettuneet jo sen näköisiksi, ettei niistä ole enää mitään iloa. Myös komeamaksaruohon kukinnoissa näkyi mustaa. Takapihalla luumutarhassa asterit ovat vielä melko hyvän näköisiä ja komeamaksaruohot melkein vahingoittumattomia. Sivupihan lehtosinilatva oli jo mennyt mustaksi kun takapihalla se oli vielä oikein virkeä. Pakkanen osuu kuitenkin myös takapihalle, sillä suklaakosmos oli viimein luovuttanut. Minun piti kaivaa se jo aikaisemmin kellariin talvehtimaan mutta sehän pääsi unohtumaan. Toivottavasti sen juurakolle ei ole käynyt kuinkaan. Onneksi maa ei ole päässyt vielä jäätymään.

Yöllä satanut vesi oli jäädyttänyt myskimalvojen nuput ja avautumassa olleet kukat.

Ja tässä se superyllätys: en edes tiennyt, että syksyllä hankkimani jouluruusu 'Pretty Ellen Spotted' aikoisi kukkia. Nuppu oli piiloutunut kasvin taakse tuuheiden lehtien lomaan.

Ehdin jo kulkea kasvin ohi, kun pieni vilahdus pinkkiä osui näkökentän laidalle. Tarkemmalla tutkimisella löysin toisen nupun puskan keskeltä.

En voi uskoa, miten iloiseksi yksi pieni kukka voi ihmisen tehdä. Tuntui, kuin koko väsyttävän pimeä, harmaa ja kylmä marraskuun päivä olisi kirkastunut yhdessä hetkessä. Alunperin lähdin ulos vain siksi, että halusin etsiä maljakkoon edes muutaman kukan tai pikkuisen vihreää viikon vanhalle leikkoneilikalle kaveriksi. Sen lisäksi, että löysin muutamia maljakkokelpoisia kukkia, pääsin näkemään ihka ensimmäisen punaisen jouluruusun kukan tällä tontilla. Sitä en raskinut ottaa maljakkoon ihasteltavaksi, sillä joskus ulkoa tuodut jouluruusujen kukat ovat kuihtuneet hyvin nopeasti sisätiloissa. Tuleepahan ulkoiltua useammin, kun pitää käydä ihastelemassa jouluruusua.

Keräsin kimppuun kohmeisia maksaruohoja, lehtosinilatvaa, myskimalvaa ja jouluruusun lehtiä. Sitaisin ne yhteen ruskealla ja vanhan roosan sävyisillä paperinaruilla.

Enpä olekaan ennen kerännyt jäisiä leikkokukkia ja vihreitä puutarhasta. Jännä nähdä, kuinka pitkään ne kestävätkään maljakossa ja jaksavatko lehtosinilatvojen nuput aueta. Kasvien sulaessa ne ovat selvästi lähteneet ojentumaan pystympään ja muutenkin ryhdistäytymään. Kuvissa ovat vielä vähän retkallaan, sillä kimppu oli pakko kuvata saman tien sitomisen jälkeen ennen kuin tulisi aivan liian hämärää. Päivän valoisimmalla hetkelläkään valo ei enää meinaa riittää sisällä kuvaamiseen, vaikka olisi kaikki lamput päällä. Sen näkee hyvin edellisestä kuvasta, jossa ikkunan puoleiset maksaruohot ovat sen värisiä kuin pitääkin ja varjon puolella olevat näyttävät mustilta. Ehkä joskus saan perusteellisen keittiöremontin ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan valaistuksen. Kelpaisi sitten kuvata kukkia sisätiloissakin.

Nyt viikon maljakossa kavereita odotellut neilikka ei ole enää yksinäinen.

Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

Violetin sävyjä

Aloitin syksyllä värisarjan, jossa esittelen puutarhani eri värisiä kasveja. Tähän postaukseen olen kerännyt violetin eri sävyjä liilasta hyvin tummaan violettiin. Määrällisesti eniten violetteja kukkijoita meillä on loppukeväällä ja alkukesällä sekä loppukesästä alkaen, kun kärhöt aloittavat kukinnan. Läpi kasvukauden on kuitenkin melkein joka hetki jotain liilaa tai violettia kukassa. Viime kesänä tuli myös hankittua monta tähän postaukseen sopivaa kasvia, jotka eivät vielä kukkineet, ja joitakin jaoin isommalle alalle, joten ensi kesänä voikin olla aivan erilainen tilanne kunkin ajankohdan päävärien suhteen.

Krookus 'Vanguard' on ihanan hempeä sävyltään.

Ensimmäisiä violetteja kukkijoita ovat krookukset ja kevättähdet. Heti niiden jälkeen aloittaa edellisten asukkaiden jäljiltä metsänpohjaa laajana kasvustona peittävä pikkutalvio. Toukokuun lopulla aloittavat kukintansa saksankurjenmiekka sekä palloesikko, jonka ostin viime keväänä.

'Flower Record' sai aikaiseksi ainoastaan yhden kukan. Sipuleita oli kuitenkin 15kpl.

Pelastin keväällä 2015 yhden isokevättähden kukkivan taimen nurmikolta. Viime keväänä niitä oli jo monta kukassa. Kiitos edelliselle asukkaalle tästä söpöläisestä.

Laskin pikkutalvion tämän postauksen kasveihin mukaan, vaikka tarkalleen ottaen metsä ei kuulukaan tonttiimme. Pari versoa yrittää kuitenkin kurotella herukoita kohti, joten ei varmaan mene montaakaan vuotta, että tästä on tullut vuohenputken kaltainen riesa.

Liila palloesikko näyttää ennemminkin pinkiltä tässä ilta-auringossa otetussa kuvassa. Tämän talvehtiminen jännittää hiukan.

Tämä vanha saksankurjenmiekka on luotettava alkukesän kukkija.

Tulppaanin 'Queen of Night' lasken myös kuuluvaksi tähän postaukseen, vaikka se ei ihan violetti olekaan. Vähän valaistuksesta riippuu, onko tässä mustanpuhuvassa kaunottaressa enemmän punaista vai violettia pohjasävynä.

Photobomb-tulppu tunki kuvaan, kun yritin saada tuulisena päivänä (miksi ihmeessä!?) kuvattua taustalla olevaa kolmen ryhmää.
Kamera oli jollain automaattiasetuksella ja tarkensi sopivasti lähimpään kohteeseen.

Kesäkuussa kukkivat ukkolaukat ja osittain niiden kanssa päällekkäin aloittelee kurjenpolvi. Kesäkuun lopulla alkavat kukkia kangasajuruoho ja puistosyreenit.

Lajikenimeä vailla oleva (tarha?)kurjenpolvi oli syksyllä jo sen verran kasvanut, että sain jaettua sen muutamaan osaan.

Kangasajuruoho 'Magic Carpet' on väriltään jotain vaaleanpunaisen ja liilan välilltä. Kauempaa näyttää violetimmalta, joten laitoin tämän siksi tähän postaukseen.

Puistosyreenejä.

Heinäkuussa aloittavat kukinnan kuunliljat, joista liilakukkaisia minulla on viittä erilaista. Uusimmista tulokkaista ei ole vielä kuvia, mutta melko samanlainen kukkahan niissä on kaikissa. Muutama muukin heinäkuun kukkija löytyy.

Etualalla ilmeisesti isoraitakuunlilja (hosta undulata 'Albomarginata'), taustalla oleva keltaisempi on 'Gold Standard'.

Pienikokoinen kuunlilja, jonka tummat kukat näyttävät suhteettoman suurilta kasvin kokoon nähden. Lajike saattaa olla 'Pilgrim'.

Keväällä siirretty pieni jalopähkämö olisi tarvinnut enemmän kastelua, mutta jaksoi silti tehdä yhden minikokoisen kukinnon.

Lehtosinilatva oli viime kesän yllätyslöytö kasvimaalta. Väriltään tämä on sinisen ja violetin rajamailla.

Karpaattienkello

Ja sitten päästäänkin asiaan, nimittäin näihin loppukesän kaunottariin. Tiukukärhö 'Arabella' aloittaa kärhöjen juhlat, heti sen perässä loistokärhö 'Elsa Späth' sekä tarhaviinikärhö 'Justa'. Myöhäisempiä ovat loistokärhöt 'Multi Blue' sekä 'The President'.

Pieni 'Arabella' auringonpaisteessa. Noin puolessa lähteistä tämä on tarhakellokärhö, lopuissa tiukukärhö. Tiukukärhö kuulostaa hauskemmalta, joten
 käytän sitä niin kauan, että saan faktatietoa siitä, kumpi tämä virallisesti on.

Upea 'Elsa Späth'. Tästä ihanuudesta voi lukea lisää Lempikukkani-haasteesta.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii ahkerasti suloisin, pienehköin kukin.

'Multi Blue' oli niin pieni taimi, että talvehtii nyt kellarissa. Toivottavasti kasvatteli kesän aikana kunnon juuret, että pärjää sitten jatkossa maassa.

Loistokärhö 'The President' on tummimman violetti kärhöistäni.

Syksyn päättää komeasti syysasteri, joka ei hätkähdä pakkastakaan.

Syysasterin ehdoton valttikortti on pakkasenkestävyys ja myöhäinen kukinta-aika. Harva kasvi on kukassa enää lokakuun lopussa, säistä riippuen jopa marraskuun alussa.

Tässä olivat puutarhani violetit kukkijat. Tämä olikin värisarjassa seitsemäs postaus ja pikku hiljaa alkavat värit käydä vähiin. Seuraavana vuorossa on sininen. Aiemmat postaukset löydät tämän linkin takaa. Mukavaa loppuviikkoa!

Heinäkuun alun kukkijoita

Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Kesäkuun lopussa satoi täällä sen verran paljon vettä, ettei kuivuus taas hetkeen vaivaa. Nyt kun ei enää ole isompia projektejakaan tehtäväksi, niin on mukava vain kierrellä puutarhassa ihastelemassa kukkia, puuhastella pikkujuttuja ja suunnitella syksyn tehtävälistaa.

Ilmeisesti tämä on lehtosinilatva.

Olen jo parina kesänä ihmetellyt, mikä kasvi kasvaa kasvimaamme laidalla. Joku vaisto käski säilyttämään sen ja seurailemaan sen käyttäytymistä. Tänä vuonna se vihdoin kasvatti useamman kukkavarren ja kun kukkia alkoi aueta, muuttui mysteerikasvikin tunnistettavaksi: jos en ihan väärässä ole, se on lehtosinilatva. Se on vähän tiellä nykyisessä olinpaikassaan ja ajattelinkin keksiä sille uuden kodin jostain kukkapenkistä.

Lehtosinilatva tukkii jo kulkuväylän. Taustalla kasvimaan takareunan leinikit odottavat pois nyhtämistä.

Aurinkopenkissä ritarinkannukset alkavat kukkia. Tänä vuonna osa niistä yltääkin jo kunnolla aidan yli.

Aurinkopenkin pinkinkirjavaan värimaailmaan sekoittuu nyt sähäkkää sinistä. Monsteripikkusydän kukkii komeimmillaan.

Kivikkorinteessä kukkii nyt räväkän keltaisen keltamaksaruohon tasapainottajana valkomaksaruoho.

Valkomaksaruoholla on herkän pitsimäiset kukinnot.

'Elina'-pioni ei ollut sateista mokkonaankaan ja kukkii nyt kauneimmillaan. Tosin ensimmäiset kukat alkavat varmaan tämän tai huomisen aikana lakastua, mutta molemmissa on vielä yksi sivunuppu tiukasti kiinni.

Herkän pehmoinen 'Elina'.

 Ruukussa kasvava hortensiani alkaa myös aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Taas vaaleanpunaisena, vaikka istutin sen keväällä rodomultaan ja pari kertaa se on saanut myös kahvitilkkasen. Ehkä sitä pitäisi lannoittaakin rodolannoitteella, jotta sen saisi sinistymään.

Hortensian kukinto on mielestäni tässä vaiheessa kauneimmillaan.

Särkynytsydän 'Alba' jurotti keväällä pitkään ja suvaitsee nyt vasta kukkia. Korkeuttakin kasvilla on huimat 30cm. Mutta ei se mitään, pääasia, että kukkii. Voin aivan hyvin kuvata sitä kontillani kuunliljapuskien välistä.

Ehkä ensi vuonna hän uskaltaa nostaa ujot kukkansa hieman korkeammalle.

Kukkakärpästen, kimalaisten ja kovakuoriaisten herkkupidot ovat takapihalla parhaimmillaan, kun kukassa ovat sulkavaleangervo, töyhtöangervo ja arkkiviholliseni pihlaja-angervo. Varjoliljakin alkaa aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Hetken aikaa takapihalla on seesteisen valkoinen värimaailma.

Sulkavaleangervon kukkia on käytävä haistelemassa monta kertaa päivässä.

Töyhtöangervo alkaa pikkuhiljaa kotiutua varjopenkkiin.

Pihlaja-angervo taisi suuttua kevää kurittamisesta eikä tehnyt kuin muutaman kukinnon sinne tänne.

Kaunista heinäkuuta!