Ruukkupuuhia

Nyt on taas se aika keväästä, kun tekee mieli vähentää pikkupurkkeja ja istuttaa kasveja maahan tai lopullisiin ruukkuihinsa. Sen verran paljon on käynyt katoa sekä kukkapenkeissä että talvetetuissa kasveissa, että melkein meinasi olla jo pulaa täytekasveista. Onneksi tulin kylväneeksi viimevuotisista leijonankidoista kerättyjä siemeniä, niin oli taimia, joita lykkiä isompien kasvien juurelle. Emokasvit olivat vain 20-senttisiä, toivottavasti myös jälkeläiset ovat samaa kokoluokkaa. Aika maltillisesti taimet ovatkin kasvaneet, joten ehkä niistä ei mitään jättejä tule. Kukintaa joutuu vielä odottamaan hetken.

Monta vuotta vanha viherliljapuu sai juurelleen lahjaksi saadun neilikan ja leijonankitaa (ruukun takareunassa toistaiseksi piilossa).

Punainen viherliljapuu ei ole paras valinta punaista talonseinää vasten, mutta se nyt on toistaiseksi tuossa. Keksin sille jossain vaiheessa paremman sijoituspaikan. Se ei meinannut viime kesänä pysyä aina pystyssä kovemmassa tuulessa, joten laitoin sen ruukkuineen isomman saviruukun sisälle. Kevyt muoviruukku on talvetuksessa mukavampi, joten en lähtenyt vaihtamaan koko puskaa saviruukkuun. Patio on myös kuuma ja paahteinen, joten muoviruukku on kastelun kannalta saviruukkua helpompi vaihtoehto. Patiolla on myös samat pelakuut kuin viime kesänä (vanha valkoinen ja 'Appleblossom') sekä kellarissa talvetettu mustaluumu. Luumu sai juurelleen lobeliaa, yhden leijonankidan ja yhden rääpälekokoisen nemesian. Enempää taimia ei itänyt enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuo ainokainenkaan ehtisi koskaan kukintakokoon.

Mustaluumun aluskasvit ovat tällä hetkellä niin vaatimattomia, että kuvaan pääsi vain kukintaa aloitteleva latvus.

Mustaluumu kasvoi viime kesänä niin toispuoleiseksi, että päätin ohjata sen oksia paksulla rautalangalla vähän tasaisemmin ympäri latvusta. Oksat roikkuvat luonnostaan alaspäin mutta käänsin nyt paria oksaa pation suuntaan täyttämään latvuksen tyhjää puolikasta. Jospa ne kesän aikana puutuisivat uusiin asentoihinsa. Tällainen riippamallinen puu on kellarissa talvetusta ajatellen erinomainen. Kellarimme kun on vain puolisentoista metriä korkea, niin sinne ei kovin korkeaa puuta mahdu. Luumun runko saisi vain vahvistua vielä pikkuisen, jotta se voisi olla ilman tukikeppejä myös tuulisemmalla säällä. Vielä on tukikepit laittamatta mutta jospa tässä ei ihan hirmuista myräkkää ihan heti tulisikaan. On nimittäin ollut sen verran paljon kiireellisempääkin tekemistä, että tuollaiset pienet sivuseikat ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa.

Kokeellista tomaatinkasvatusta.

Lämmenneet päivät ja erityisesti yöt jouduttivat päätöstä istuttaa tomaatit lopullisille kasvupaikoilleen. Multatilan puolesta olisivat ehkä vielä viikon pärjänneet entisissä ruukuissaan mutta aamuin illoin kastelu ja korkeaksi venähtäneiden taimien tukeminen alkoivat tympiä. Ulkokasvatukseen kokeilemistani lajikkeista parhaiten sopiva 'Maskotka' aiheuttaa kasvutapansa vuoksi ongelmia niin amppelissa kuin ruukussakin. Se on liian rento pysyäkseen kunnolla pystyssä mutta liian pitkäversoinen ja jäykkä amppeliin. Koska kellarissa talvehtineet pelargonit kuolivat, talon julkisivun seinustalta vapautui yksi pitkä parvekelaatikko, johon lykkäsin 'Maskotkan' kyljelleen. Puolet rungosta upotin multaan ja latvus jää roikkumaan laatikon reunasta. Nyt sillä on mahdollisuus kasvaa vaakatasoon pitkin seinää naruilla tuettuna tai sitten roikkua alaspäin. Parvekelaatikkoa tuulet eivät keikuttele samaan tapaan kuin amppeleita, niin ehkä tällainen roikalekin pärjää paremmin. Isäntä siirsi laatikon telineen talon seinästä autotallin seinustalle, niin on kaikki hyötykasvit yhdessä paikassa.

'Maskotka' sai kaveriksi pari basilikaruukkua.

Vanhaan puulaatikkoon pääsi taas kolme tomaattia ('Roma', 'Cuor di Bue' sekä toinen 'Maskotka'). Ajattelin ensin vaihtaa suurimman osan viimevuotisesta mullasta mutta kuivat pintamullat kaavittuani totesin syvemmällä mullan niin muhevaksi, että lisäsin vain sekaan pikkuisen pussimultaa (ja varastolannoitteeksi kanankakkaa). Vanhoista juurakoista oli jäljellä enää pienet varrentyngät, kaikki ohuemmat juuret olivat maatuneet mullaksi. En keksi muuta syytä ilmiölle kuin viime vuonna sekaan sotkemani palaneen hevosenlannan ja biohiilen. Puutarhakompostiakin seassa oli mutta se ei ollut ensimmäinen kerta. Ehkä biohiilen ansiosta mullassa pysyi kosteustasapaino mikrobeille sopivampana, jolloin ne saivat hajotettua viimevuotiset juurakot tehokkaammin. Nyt onkin jännä nähdä, kuinka tomaatit kasvavat "vanhassa" mullassa.

Ruukkuihin istutin 'The Amateurin', 'Vilman', 'Cereza Amarillan' sekä 'Balkonzauberin', kaksi taimea ruukkuunsa. Joskus minulla on ollut kolmekin tomaattia isossa ruukussa mutta se on vaatinut enemmän huolenpitoa. Helpommalla pääsee, kun on vain kaksi kussakin. Kahdessa amppelissa on 'Tumbling Tom Rediä' ja yhdessä kaupasta ostettu 'Verino'. Se piti viedä tuliaisina mutta unohdimme sen auton takakonttiin. Niinpä jätin sen sitten itselle. 'Evakon' istutin kasvilavaan. Kaksi maustepaprika 'Lombardoa' istutin yhteen ruukkuun ja toiseen kaksi chili 'Hungarian Yellow Wax Hotia'. Toiseen parvekelaatikkoon tuli pelkästään sitruunabasilikaa ja krassia.

Kolmanteen parvekelaatikoista istutin toisen 'Vilman' ja sitruunabasilikaa (vasemmalla) sekä tavallista basilikaa.

Monta talvea eteisessä viettänyt rosmariini selvisi taas hyvävointisena uuteen kesään. Sen paakku oli niin täynnä juuria, että isompi ruukku tuli sillekin tarpeeseen. Vaihtoehtoina oli joko tavallinen musta iso taimiruukku tai anopinkielellä ennen ollut iso altakasteluruukku. Päädyin altakasteluruukkuun, jotta talvettaminen olisi helpompaa eikä tarvitsisi etsiä aluslautasta. Vähän jouduin rapsuttelemaan vesisäiliön täyttöputken puoleiselta sivulta ja pohjasta juuristoa pienemmäksi, jotta sain yrtin mahtumaan uuteen ruukkunsa. Entinen ruukku oli hieman korkeampi mutta leveyssuunnassa rosmariinilla on nyt hyvin tilaa kasvaa.

Rosmariinilla alkaa olla jo kunnolla kokoa. Uusi ruukku on halkaisijaltaan 25cm.

Seinusta valmiina kesään. Vedän vielä toistaiseksi harsot ruukkujen eteen suojaamaan iltapäivän paahteelta.

Nyt on myös kaikki kasvimaan kylvöt tehty ja kurkut istutettu maahan. Istutin jälkikompostoriin kesäkurpitsan seuraksi tällä kertaa kaksi kurkkua ja krassia. Jälkikompostorissa on kasvutilaa 60*60cm, minkä yksi kesäkurpitsa itsekseenkin täyttäisi vallan mainiosti. Kurkut ja krassit lähtevät kuitenkin versomaan kompostorin ulkopuolelle, joten kaikkien luulisi saavan valoa riittämiin. Eri asia sitten on se, riittääkö 320 litraa multaa viidelle kasville. Neljälle riitti hyvin ja jos tämäkin kesä menee ongelmitta, niin ensi vuonna voi kokeilla sitten kuutta kasvia.

Lasten kasvimaa on heidän leikkialueensa laidalla.

Lapset kylvivät maaliskuussa mummolassa itselleen 'Aztek'-tomaatteja. Taimet jäivät suurimmaksi osaksi minun hoidettavaksi esikasvatuksen aikana mutta nyt lapset saivat istuttaa tomaatit lopullisiin astioihinsa ja huolehtivat niistä jatkossa itse. Kumpikin halusi istuttaa myös yhdet lehtikaalit tomaattien kaveriksi ja saivat valita, mitä nopeakasvuista kylvävät vielä kaalien ja tomaattien juurelle. Kuopus halusi omaan laatikkoonsa retiisiä, esikoinen salaattia. Lisäksi he saivat kylvää herneitä yhteen minulta tarpeettomaksi jääneeseen ruukkuun.

Se hyötykasveista, tässä kellarissa talvehtineen pitsipihlajan latva. Ihan kuin pikkuinen palmu.

Viime keväänä aurinkopenkissä rellestänyt vesimyyrä melkein tuhosi edellissyksyn alesta hankkimani pitsipihlajan. Ruukkuun istuttaminen ja huolellinen hoito sai puun kuitenkin toipumaan mutta vielä sen juuripaakku ei ollut niin kunnollinen, että olisin uskaltanut istuttaa sitä maahan. Laitoin sen kuitenkin reilusti isompaan ruukkuun ja istutin juurelle pari leijonankitaa. Kuvien ottamisen jälkeen tuin sivulle päin kasvavan ylimmän oksan uudeksi latvaksi. Se olikin hyvä sitoa narulla kiinni vanhaan latvantynkään, niin ei tarvinnut upottaa tukikeppiä ruukkuun puun rungon viereen. Vielä kun muistaisi pitää tämän kesän ruukkua niin päin, että latva ohjautuisi itse suorempaan aurinkoa kohti kasvaessaan.

Pitsipihlaja koko komeudessaan. Tuo hassu alaoksa joutaisi kyllä poistaa.

Ja kun on päässyt todella monesta ruukusta eroon tai ainakin vaihtanut pienempiä suurempiin, niin tokihan tilallekin on jotain hankittava. Viikonloppuna täällä oli taimitapahtuma, josta tein jälleen kerran hyviä löytöjä. Erikoisempi valkovuokko kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja tajusin vieressä olleista kerrannaisista valkovuokoista, että ostin niitä toissa keväänä samalta myyjältä. Siinä jutellessamme kävi ilmi, että viime keväänä hankittu tummapärskäjuuri oli myös häneltä hankittu. Nyt hänen pöydältään löytyi vielä karhunlaukkaakin, jota olen yrittänyt turhaan kasvattaa siemenistä. Taidanpa jatkossakin etsiä hänen myyntipisteensä heti ensimmäisenä, jos vaikka löytyisi joka kerralla jotain jännittävää. Karhunlaukan istutin mustaherukan alle, valkovuokko pääsi kärhökaaripenkkiin erilleen tavallisista valkovuokoista.

Vasemmalla alppiwulfenia, keskellä valkovuokko ja oikealla karhunlaukkaa.

Alppiwulfenia löytyi Keski-Suomen suunnalta tulleelta myyjältä, jolla oli paljonkin erikoisuuksia kyydissään. Itseäni ei niin kiinnostanut mm. niittyleinikin erikoismuodot mutta alppiwulfenia kuulosti niin eksoottiselta, että se oli pakko napata mukaan. Yritin kysellä, millaiseen paikkaan se pitäisi istuttaa ja vastaus oli, että multaan. Haha. Sain kuitenkin selvennystä, että ei ole niin ronkeli kunhan maahan vain pääsee. Kuulemma käyttäytyy nätisti, eli kasvaa omana mättäänään eikä lähde naapuriin riehumaan. Istutin sen nyt kokeeksi kivikkorinteeseen kuolleiden kivikkotörmäkukkien tilalle. Katsotaan, kuinka se siinä alkaa viihtyä.

Uusi valkovuokko lähikuvassa. Olisiko tälle kellään lajikenimeä tiedossa?

Olen ottanut ilon irti näistä hellesäistä. Ihan toista laatua kuin vuosi sitten ja sadevesisäiliötkin pääsivät jo tyhjenemään. Taisipa olla ensimmäinen kerta kahteen tai ehkä jopa kolmeen vuoteen. Huomiselle on vielä muutaman tunnin työhomma mutta sitten tämä tyttö pääsee kesäloman viettoon. Kunpa sää jatkuisi yhtä kesäisenä kuin nyt.

Ruukkujen lumipesua ja muita kevätpuuhia

Kesäaika alkoi ja sen kunniaksi ihana lämmin, auringonpaisteinen sää helli tänään meitä. Jos ei olisi ollut lunta, olisi voinut lämpötilan perusteella luulla, että ollaan jo toukokuussa. Ränneistä kuului iloinen lorina ja lapset löysivät ensimmäiset kuravellit. Karokin on jättänyt parit kuraiset tassunjäljet terveisiksi rusakoille. 

Kuratassu-Karo nautiskeli kuraleikkien välissä auringosta lumessa pötkötellen.

Pihaantulossa jääkerros rusahti sen verran lupaavasti jalan alla, että hain rautalapion ja avitin pikkuisen kevättä. Kummasti lumet alkavat sulaa nopeammin kun aurinko lämmittää päivän verran tummaa kiveystä, joka jatkaa sulatushommia vielä pitkään auringonlaskun jälkeenkin.

Aamulla liukastelu alkoi heti rappusilta.

Nyt pääsee jo pari askelta sulaa kiveystä pitkin. Kuistin vierustaltakin lähti aikamoinen pala jäätä pois.

Kivikkorinnettä oli parin päivän aikana paljastunut kelpo siivu. Kasvejakin alkaa jo pilkottaa. Suurin osa vihreästä on keltamaksaruohoa.

Tämä vihreä matto on kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Tänä vuonna sen talvehtiminen onnistui näemmä oikein mainiosti.

Piti tuostakin kohdasta vähän vauhdittaa sulamista. Pian reunasta pääsee liukastelematta hakemaan postin.

Nyt viimeistään tuli varmistus sille, että kasvimaan paikanvaihdos oli viime kesän paras päätös. Lumi on sulanut aikamoista vauhtia autotallin ja aidan välistä ja seinän vierustalla on jo metrin verran maata näkyvissä. Samaan aikaan lumipenkka kutistuu aidan puolelta vastaan. Vielä viikko sitten rusakot pääsivät melkein koipiaan nostamatta kulkemaan verkkoaidan yli ja sitä ne olivat ahkerasti tehneetkin. Nyt lumet ovat painuneet niin paljon, että rusakot eivät pääse hyppäämälläkään aidan yli. Ensimmäisestä kaksikerroksisesta lavakauluksesta näkyy jo reunaa. Suurin osa kasvilavoista on yksikerroksisia, mutta ei mene kauaa kun nekin alkavat paljastua. Aion kokeilla ainakin porkkanan aikaista kylvöä heti kun maanpinta on vain sulanut. Muistaakseni minulle jäi vielä palsternakankin siemeniä, jotka pääsevät myös ensimmäisten joukossa multaan.

Laitoin syksyllä tähän nurkkaan kaksi lavakaulusta päällekkäin ja jos hyvin käy, syyskylvetyt palsternakat ja joku muu (pinaatti vai mitähän siihen rivin laitoinkaan?) alkavat pian itää.

Vaikka kevät onkin edennyt ison harppauksen, ei ehkä tarvitse ihan vielä alkaa marjapensaiden kevätleikkausta miettiä...

Lapsille piti keksiä ulkona uutta viihdykettä, sillä saman kuravellin hämmentäminen ei sujunut enää sovussa. Olin silloin kantamassa varastosta taimiruukkuja rappusille seuraavia koulintoja varten ja keksin kysyä, haluaisivatko lapset tehdä niillä lumikakkuja. Taka-ajatuksena minulla oli tietysti se, että ruukut esipuhdistuvat siinä touhussa ja lisäksi pihan korkein kinos saa kevyen mutakuorrutuksen ja sulaa nopeammin.

Likaiset ruukut ovat nyt melko puhtaita ja pihalle syntyi pieni konditoria. Muutama kakku sai vielä "suklaata" koristeeksi. Maistuis varmaan sullekin!

Kuraleipurien työskennellessä Karo käytti nenäänsä. Tällä kertaa etsittävänä oli ihan omia nappuloita, ei jäniksenpapanoita.

Ajatella; maaliskuuta ei ole jäljellä kuin pari päivää ja sitten on huhtikuu! Maaliskuu jo pikkumaistiaisiksi maata näytti, mutta huhtikuu on täällä päin sitä aikaa kun lumet lähtevät ja ensimmäiset kevätkukkijat alkavat esitellä kukkiaan. Kuukauden kuluttua voi olla kukassa jo ainakin krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja lehtoimiköitä, ehkä jouluruusujakin. Miten kutkuttava ajatus!

Toivepostaus: lapset puutarhassa

Lasten osallistuminen puutarhatöihin on aihe, johon tulee joka vuosi uusia näkökulmia. Lapset kun kasvavat ja oppivat uusia taitoja. Tähän postaukseen kimmokkeen heitti Ulla (Rannanpihassa-blogi), joka toivoi minun kertovan lastemme osuudesta puutarhan istutuksissa, kastelussa ja muissa puutarhapuuhissa sekä varsinkin sadon syömisessä. Tällä kokemuksella voisin sanoa, että 1-2-vuotias lapsi on ollut ihan hankalin puutarhakaveri: intoa, omaa tahtoa ja näkemystä olisi enemmän mitä yksi puutarha kestää, mutta taitoa ja sääntöjen noudattamiskykyä alle murto-osa siitä, mitä äiti toivoisi. Esikoinen oli vielä kolmivuotiaanakin aivan mahdoton täystuho, mutta rauhallisemman kuopuksen kanssa puutarhailut sujuivat suht helposti. Kuluneena kesänä lapsista oli monta kertaa jopa apua puutarhapuuhissa. Kuvia tuli otettua yllättävän vähän, sillä eihän se kamera ole ollut juuri silloin mukana kun lapset ovat pinkaisseet hetkeksi leikeistään minua auttamaan. Muutamia kännykällä näpättyjä otoksia löytyi ja lisäksi kaivelin pari vanhaa, ennen julkaisematonta kuvaa, kun en halunnut käyttää blogissa aiemmin julkaistuja kuvia.

Valmiina hommiin! Tässä esikoinen noin parivuotiaana.

Vauvaiän jälkeen lapset ovat saaneet osallistua ikänsä mukaisiin puuhiin puutarhassa. Herneiden kylväminen ja kukkasipulien pudottelu valmiiksi kaivettuihin kuoppiin sujuu hetkittäin riittävän hyvin jo 2-vuotiaalta ja sipulin sekä joidenkin juuresten sadonkorjuu jopa sitäkin nuoremmalta. Kasteluhommat ovat olleet mieluisia ihan pienestä pitäen, tosin vesi on osunut useammin hiekkaleluihin, kuorma-autoihin tai kenkiin kuin kasvimaalle tai ruukkuihin. Lapset ovat välillä olleet mukana kaivamassa kuoppia taimille ja kukkasipuleille tai kaatamassa kanankakkaa kuoppiin. Kumpikin on myös saanut kokeilla ottaa taimen irti ruukusta (lasten kokeiltavaksi kannattaa valita vähän ronskimpaa käsittelyä kestävä taimi, esim. samettikukka tai paprika). Tänä kesänä lapset olivat usein mukana hakemassa kasvimaalta salaattitarpeita tai kasviksia ruuanlaittoa varten. Varsinkin pulleiden herneenpalkojen etsiminen oli heistä mieluista puuhaa.

Esikoinen noin parivuotiaana auttamassa punajuurten sadonkorjuussa.

Kukkapenkkipuuhissa lapset ovat olleet tänä kesänä mukana enemmän kuin aikaisempina vuosina. Enimmäkseen he ovat kehitelleet omat leikkinsä äidin kaivamille mulloksille, mutta ovat he kuljettaneet välillä rikkaruohokasoja kompostiin ja ylimääräisiä pikkukiviä kivenkeräyspaikalle. Joskus kuorma-auton kyydissä kulkee taimia, kukkaruukkuja tai siemenpusseja, joskus istutuslapio tai porkkanoita. Mukana lapset kuitenkin useimmiten puuhastelevat. Heitä kiinnostaa myös kovasti, minkä nimisiä kasveja minä milloinkin istutan. Aika monta kukkaa he kesän aikana oppivatkin nimeämään.

Tältä kesältä löytyi pari kuvaa lapsista puutarhatöissä. Nuotiopaikka kaivettiin (ainakin osittain) konevoimia apuna käyttäen. Huomatkaa hienosti parkkeeratut kuormurit.

Istutuksista ja muista puutarhapuuhista lasten osuus on aika vähäinen, mutta sadon syömisessä he ovat mestareita. Suurin osa kasvattamistani hyötykasveista menee varmasti lasten suuhun. Päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset..Ehkä meille on vain sattunut normaalia suvaitsevaisemmat lapset ruoka-asioissa, mutta varmasti kasvatuksellakin on oma osuutensa. Emme tainneet isännän kanssa ostaa kertaakaan valmiita lasten purkkiruokia edes silloin kun perheessä oli taapero ja vauva, vaan kokkasimme itse ja muokkasimme muun perheen ruokia vauvalle sopivaksi. Uskon, että kun lapset ovat jo alusta lähtien tutustuneet erilaisiin kasviksiin, he eivät ole myöhemminkään vierastaneet niitä.

Ei ihan lähde, totesi esikoinen.

Kasvikset maistuvat meidän lapsille parhaiten raakana, mutta syövät he niitä eri tavoin kypsennettyinäkin. Ruokaa tehdessä leikkuulaudalta häviää vaivihkaa niin porkkanat, kaalit, sellerit kuin sipulitkin. Kummallakin on muutama sellainen kasvis, joka ei maistu jossain muodossa, esim. kuopuksella kypsennetty paprika tai esikoisella raaka kesäkurpitsa. Marjat ja hedelmät maistuvat, ja varsinkin pakastemarjoja lapset söisivät umpijäisinä vaikka miten paljon. Satomääriä siis pitää saada kasvatettua, jotta omaankin suuhun jäisi jotain. Siinäpä haastetta tuleville vuosille!

Miten saa lapset parhaiten puutarhatöihin?

Otsikon kysymyksen esitti Hippo Hiiri yksivuotissynttäripostauksessani ja siihen yritän nyt vastata parhaani mukaan. Hiidenkiven jälkikasvu on alle kouluikäistä ja käsittelenkin aihetta taapero- ja leikki-ikäisten näkökulmasta, mistä on nyt kertynyt kokemusta muutaman vuoden ajalta.

Tässä on menossa yksi ehdottomasti suosituin pihapuuha, minkä osaa tehdä jokainen kävelevä lapsi...

... nimittäin koirankakan hautaus. Teen lapiolla syvän viillon nurmikkoon ja pudotan Karon jätökset sinne. Lapset hyppivät nurmikon taas tasaiseksi. Tätä tehdään meillä aina kun tavaraa tipahtaa nurmikolle, niin ei tarvitse pyykätä kenkiä tai vaatteita.

Kaiken lähtökohta ainakin meillä on se, että lapset saavat osallistua halutessaan mihin hommaan vain. Ja toisaalta saavat olla osallistumatta, jos eivät halua. Työvälineitä käytetään luovasti, välillä myös äidin työkaluja. Eikä aina ihan oikeaan tarkoitukseenkaan. Istutuslapiollani on mm. hakattu reikiä pilkkomista odottaviin pölleihin.

Lapset keräsivät kaikki puutarhatöihin käyttämänsä työvälineet kuvattavaksi. Karo tuli ihan itse ihmettelemään touhua eikä siis kuulu lasten käyttämiin työkaluihin.

Asioiden kuljettaminen ympäri pihaa on meidän lapsille mieluista puuhaa. Siirrettäviä kasveja, kiviä ja multaa on kuljetettu kottikärryn lisäksi kuorma-auton kyydissä ja potkupyörän ohjaustangossa ämpärissä roikkumassa. Samalla tavalla kulkevat vaikkapa nauriit kasvimaalta ulko-ovelle tai (avaamattomat!) siemenpussit ulko-ovelta kasvimaalle. Kaivurilla on kaivettu kuoppia ja tasoitettu maata. Kastelukannuilla voi veden lisäksi ripotella hiekkaa "lannoitteeksi". Haravalla on pääasiassa pöllytetty multaa, mutta sitähän voisi ehkä käyttää myös lehtien tai nurmikon haravointiin.

Kylväminen ja istuttaminen ovat myös lapsista mieluisia tehtäviä. Kuopuksesta oli hauskaa kylvää keväällä kasvimaalle siemeniä ja hän jaksoikin ripotella niitä yllättävän kärsivällisesti. Esikoinen vauhdikkaampana persoonana pitää enemmän istutuspuuhista, jossa saa kaivaa kuoppia eikä tarvitse näprätä niin pikkutarkasti. Molemmat lapset pitävät kastelemisesta ja sadonkorjuusta.

Olin kitkemässä kun esikoinen tuli viereen ihmettelemään. Hän pyysi, voiko ottaa yhden kasvin leikkeihinsä ja tuli hetken kuluttua ruukutettu kukka mukanaan.

Viimeisin pihaprojekti, jossa lapset olivat melkein koko ajan mukana, oli viimeisten kivituhkien siirtäminen pihan laidalle, ja murske- ja kivituhkakasojen alla tiivistyneen maan muokkaminen kylvökuntoon. Kun alue oli pehmitetty, kitketty neljä kottikärryllistä rikkaruohoa pois, kaivettu "jokunen" kivi pois, tuotu uutta multaa ja tasoitettu, kylvimme porukalla uudet nurmikonsiemenet. Viimeiseksi lapset saivat kastella kylvöksen ihan vesiletkulla ja sitä he olisivat jatkaneet varmasti puoli päivää, jos en olisi laittanut hanaa kiinni.

Harso ei ihan riittänyt peittämään koko kylvöstä, joten visuaalisina esteinä sekä Karolle että lapsille on myös kuormalavoja, kiviä, metalliverkkoa, lapioita ja koivunrunko.

Sivusin samaa aihetta vähän eri kulmasta keväällä postauksessa Lapsiperheen puutarhassa, josta löytyy lisää vinkkejä lasten puutarhapuuhista. Parhaiten lapset saa siis mukaan puutarhatöihin antamalla heidän osallistua omien taitojensa mukaan haluamallaan hetkellä ja haluamansa aikaa. Itse voi näyttää mallia tai neuvoa,  mutta sillä ei välttämättä ole mitään vaikutusta.

Lapsiperheen puutarhassa

1-vuotissynttäripostaukseni postausaiheiden purkaminen jatkuu Vaarin torpan puutarha -blogin Pirkon kysymyksellä:

"Miten ehdit lapsiperheen äitinä tehdä noin paljon puutarhapuuhia ja vielä laatia perusteellisia postauksia aiheista? Ja miten otat lapset mukaan puutarhan hommiin ensi kesänä?"

Varoitan, että tähän ei voi vastata lyhyesti, joten hakekaa kahvikupponen ja ottakaa hyvä asento. Vastaus ajan riittämiseen on tehokas ajankäyttö ja hyvä muisti. Minulla on tapana suunnitella mielessäni mahdollisimman paljon asioita valmiiksi ja sitten sopivan rakosen tullessa tehdä ne rivakasti pois alta. Teen myös usein montaa asiaa yhtäaikaa. Varmasti yli puolet postauksistani olen suunnitellut kirjoittamista vaille valmiiksi kotitöiden tai kukkapenkin kaivamisen aikana. Myös toisten blogien lukeminen ja kommenttien kirjoittaminen onnistuu vallan mainiosti vaikka ruokaa laittaessa, kun tietokone on keittiön työtasolla. En katso juurikaan televisiota eikä minulla ole muita harrastuksia, joten aikaa jää tarpeeksi bloggaamiseen ja puutarhaan.

Uusia postauksia kirjoitan yleensä iltaisin kun lapset ovat nukkumassa ja isäntä töissä. Minulla on koko ajan useita postauksia työn alla ja kirjoitan sitä, josta tuntuu juuri sillä hetkellä tulevan tekstiä. En sen kummemmin silloin mieti sisältöä tai aihepiirissä pysymistä, annan vain sormien naputella näppäimistöä. Muokkaan ja korjailen tekstiä jonain toisena päivänä. Edellisen kappaleen jälkeen ette varmaan ylläty, jos kerron, että syön kirjoittaessani iltapalaa...

Puutarhapuuhissa pätee sama kuin kotitöissä, eli ulos mennessäni suuntaan suoraan ennalta suunnittelemaani kohtaan ja rupean rivakasti hommiin. Viime kesänä isännällä oli paljon sellaisia työvuoroja, että hän lähti töihin puolenpäivän aikoihin. Kuopus oli silloin vielä niin pieni, että jäi aamupäiväksi isännän kanssa sisälle ja esikoinen lähti minun mukaani ulos. Kun esikoinen lähti lounaalle isännän ja kuopuksen kanssa, jäin vielä hetkeksi jatkamaan ja tulin sisälle juuri ennen kuin isäntä lähti töihin. Jos isännällä oli aamuvuoro, pääsin kukkapenkkiin hänen tultua kotiin. Isännän vapaapäivinä sain olla enemmän pihahommissa, usein jopa ihan itseksenikin.

Saa nähdä, millaisiksi ensi kesän rutiinit muodostuvat, kun kuopus on isompi ja haluaa mukaan ulos. Esikoinen oli hänen ikäisenään aivan mahdoton riiviö kukkien kannalta ja koko ajan sai olla silmät selässä. Kukkien nuput olivat suurin houkutus, erityisesti pionin, pioniunikon, verenpisaroiden ja kuunliljojen.

Pirkko kysyi myös, kuinka aion ottaa lapset mukaan puutarhan töihin. Olen tullut siihen tulokseen, että tietyn ikäisiä lapsia kiehtoo ihan eniten kaiken tuhoaminen ja repiminen. Meillä nurmikolla olevat voikukat ovat "lasten kukkia", eli niitä saa repiä ja nuppuja kerätä yms. Sopivalla hetkellä kippaan vaivihkaa ämpäreihin tai hiekkaleluihin kerätyt kukat ja nuput kompostiin. Kylvöhommat ovat myös lapsista hauskoja. Kylvöjä voi esivalmistella laittamalla mullan valmiiksi ruukkuihin ja ottamalla lapset mukaan siementen ripottelu- ja kasteluvaiheessa.

Aivan pieneltäkin lapselta onnistuu siementen kylväminen, kun siemenet kaataa ensin äidin kämmenelle ja lapsi saa ripotella ne siitä ruukkuun. Kuopus kylvää olkikukkia.

Esikoinen auttoi viime keväänä keijunmekkojen ruukuttamisessa. Sotkua vähentää, kun multa ja täytettävä ruukku ovat samassa astiassa.

Tietysti lapset pääsevät kiinnostuksensa mukaan myös puutarhatöihin. Esikoinen oli viime kesänä mm. repimässä nurmiturpeita aurinkopenkin laajennuksesta ja raahasi niitä kasaan tai heitteli puhdistamiani turpeita kukkapenkin pohjalle.

Hyvin tarpeellinen homma on myös uuden kukkapenkin mullan tasaus ja jyräys.

Rikkaruohoja, multaa, hiekkaa tai kiviä kärrätessä meillä oli esikoisen kanssa usein juoksukilpailu, jonka lapsi sai tietenkin voittaa. Ei muuten tarvinnut kuntosalille lähtöä edes puolta sekuntia miettiä viime kesänä! Kottikärrykilometrejä kertyi kaiken kaivamisen ja kivien siirtelyn lisäksi varmasti enemmän kuin laki sallii!

Kottikärryt sopivat myös tähän tarkoitukseen. Lapsillamme ei ole oikeasti keltaiset päät...

Kasvimaalla otan lapset mukaan kylvö- ja kastelupuuhiin. Annan heille tänä vuonna myös oman nurkan kasvimaasta ja saavat kylvää sinne mitä haluavat. Esikoisen kanssa olemme sopineet, että leikkipaikalla olevaan kasvulaatikkoon istutetaan esikoisen kasvattamat kasvit ja niistä kypsyvän sadon saavat tietenkin lapset syödä. Elättelen toiveita, että ikiomat kasvit saisivat lapset jättämään äidin kasvit rauhaan. Toinen, todella suuri toiveeni olisi, että esikoinen olisi jo ohittanut pahimman tuhovaiheen ja pitäisi myös kuopuksen poissa pahanteosta. Onkohan liikaa toivottu?

Välillä pitää kyhätä esteitä lasten ja kasvien väliin.

Lapsista kaikki ötökät ovat kiinnostavia ja senkin voi valjastaa "hyötykäyttöön": viime kesänä esikoinen teki melkein joka päivä kirvatarkastuksia kasveille. Hänellä oli myös lupa ampua kirvoja vesipyssyllä tai litistää niitä sormilla. Jos sattui löytymään leppäkerttu, se siirrettiin yhdessä kirvaiseen kasviin ja seurattiin, milloin se kipittelee syömään kirvoja. Harmiksemme leppäkerttu lensi yleensä tiehensä mieluummin kuin alkoi aterioimaan :D

Kirvantorjuntaa daaliasta hellepäivänä.

Isännän puutarhapuuhia ovat konehommat, myös ruohonleikkuu. Meillä on keräävä ruohonleikkuri, jonka säiliöön kertyvän silpun levitän kasvimaalle ja kukkapenkkeihin katteeksi. Lapset saavat olla siinä avuksi. Viime kesänä kuopus istui kottikärryissä ruohosilppukasassa ja tiputteli sieltä kottikärryn sijoittelusta riippuen joskus jopa oikeaan paikkaan silppua. Esikoinen työnteli silppua omalla pikkuisella kottikärryllään.

Lapset ovat olleet myös mukana istuttamassa kasveja ja kukkasipuleita. Eihän ne aina menneet ihan oikein päin ja välillä saivat vähän ronskia käsittelyäkin, mutta tuskinpa siitä suuttuivat. Olen yrittänyt ottaa lapsia mukaan mahdollisimman moneen puutahatyöhön, vaikka omat hommat silloin hidastuvatkin kun pitää neuvoa ja välillä korjaillakin työn jälkeä. Olen kokenut sen kuitenkin helpommaksi kuin sen, että lapsi keksii jotain pientä kiusaa ja jäynää, kun ei saa osallistua. Sekin hidastaa omaa työtä, että pitää koko ajan käydä tarkistamassa, mitähän nurkan takana tapahtuu. Helpompi vain ottaa lapsi mukaan tekemään ja keksiä jotain sopivaa tekemistä, mistä päästäänkin keksimällä keksittyihin puutarhatöihin.

Kuopus, pikkutöyhtöangervot, lapiot ja vesiämpäri sopivat hyvin samaan kottikärryyn.

Esimerkiksi kastelukannun tai istutuslapion voi aivan hyvin itse jättää johonkin piiloon ja pyytää lasta etsimään. Multapaakkuja ei välttämättä itse asiakseen hajottaisi, mutta lapsista se on valtavan hauskaa puuhaa. Miksi siis ei voisi antaa lapselle tehtäväksi hajotella kaivaessa tai maata kääntäessä syntyneitä multapaakkuja? Samalla lapsi voi kerätä kivet pois mullan seasta. Lierojen etsimisestä ja siirtämisestä sovittuun paikkaan voi myös tehdä tärkeän tehtävän.

Syksyllä on hyvää aikaa pestä kukkaruukut kevään esikasvatuksia varten.

Kiitos Pirkko hyvästä kysymyksestä. Toivottavasti lapsiperheet saivat tästä postauksesta uusia ideoita tulevan kesän varalle. Onko teillä hyväksi havaittuja puutarhapuuhia, mistä alle kouluikäiset lapset nauttivat?

Sisustus uusiksi, eli taimia

Hyvää naistenpäivää! Meillä sitä vietetään kasvattaen pieniä pikkuisen suuremmaksi. Tai kasvavathan ne itsekin, lapset ja taimet siis kun huolehtii perusasioista. Tässä huushollissa taimien elämisen edellytyksiin kuuluu niiden suojeleminen pikkupuutarhureilta.

Sain vihdoin ratkaistua suurimman taimikasvatusongelmani. Ensimmäinen kylvös, eli kasvualustatestailuni, oli saunassa kasvilampun alla, mutta ongelmaksi tuli nopeasti itäneiden paprikantaimien venyminen hujopeiksi. Aioin laittaa kasvilampun makuuhuoneeseen, jossa olisi viileämpää, mutta kuopus mokoma oppi aukaisemaan sen oven. Monenlaista lukkoviritelmää mietimme isännän kanssa, mutta kaikki olisivat vaatineet reikien poraamista sekä oveen että karmiin. Vihdoin keksimme toimivan systeemin, josta ei jää jälkiä rakenteisiin ja sain taimet viileämpään ja valoisampaan tilaan.

Metalliketjua kahvan ja naulakon väliin, naarmuuntumista estämään pakkauspehmustetta, sanomalehteä ja maalarinteippiä.

Sohvapöytä piti siirtää turvallisuussyistä makuuhuoneeseen, sillä lapset hyppivät sen päällä. Siitä tuli hyvä taimipöytä, kun laitoin pahvilaatikon korokkeeksi. Nyt taimet saavat valoa myös ikkunan kautta.

Ensimmäisenä itäneet kuukausimasikat ovat jo näin "isoja".

Olen luvannut esikoiselle, että hän saa kasvattaa muutaman ihan oman kasvin ja hoitaa niitä aurinkoisina päivinä takkahuoneen ikkunalla. Hoitaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että hän saa kastella ne minun kanssani. Toinen taimista koki kovia heti ensimmäisenä hoitopäivänä: löysin sen illalla puoliksi ylös kaivettuna retkottamasta mullan pinnalla. Onneksi taimi toipui, kun sai juurensa takaisin multaan.

Esikoisen hoidokit. Erotatte varmaan kovemman koulun käyneen taimen? Näille voisi varmaan lisätä vähän multaakin...

Pian taimimäärä lisääntyy huomattavasti, sillä kylvin eilen lasten kanssa neljää erilaista basilikaa, kahta tomaattia, miinanköynnöstä sekä olkikukkaa. Olkikukan siemenet ovat vanhoja ja viime vuonna niistä ei itänyt yksikään, joten ajattelin tänä vuonna kylvää niitä ihan reilusti ja käyttää vaikka kaikki siemenet pois, jos näyttää siltä, että ensimmäinen kylvös ei idä. Jatkan kasvualustatestailua tomaatilla ja miinanköynnöksellä. Basilikat ja olkikukat kylvin kylvömultaan. Kylvökset pääsivät saunan lämpöön, mistä siirrän ne makuuhuoneeseen sitä mukaa kun itävät. Laitoin myös tarhakukonkannuksen siemeniä jääkaappiin kylmäkäsittelyyn.

Vanhaa ja uutta kokeilua.

Laitoin sotkun rajoittamiseksi ensin itse kaikkiin purkkeihin multaa ja nimiteipit ja otin lapset mukaan vasta kylvövaiheessa. Tässä esikoinen kastelee olkikukkakylvöstä.

Meillä saunotaan aika harvoin, joten kylvökset sopivat hyvin olemaan lauteilla.

Kasvualustatesti etenee melkein ongelmitta. Ensimmäisestä kylvöksestä olen koulinut itäneet taimet omiin ruukkuihinsa. Taimipurkkien kippaamisen seurauksena totesin, että itämättömät kuukausimansikan siemenet taisivat hautautua purkin pohjalle, joten kylvin niitä lisää. Ajattelin mansikoiden kohdalla tehdä kokovertailua pelkästään ensimmäisenä koulituista taimista. Kaksi viikkoa itämisestä ei vielä kovin suurta eroa eri kasvualustoissa kasvaneissa taimissa ole. Juurissakaan ei vielä kouliessa eroja näkynyt.

Kasvualustatestin tilanne 7.3. Yliviivatut mansikantaimet kuukahtivat joidenkin päivien sisällä kylvöastioiden kaatumisen jälkeen. Hentoiset taimet varmaan taittuivat siinä rytäkässä eivätkä jaksaneet kasvaa.

'Patio Red' -paprikoissa ei näy vieläkään elonmerkkejä ja olen kylvänyt niitä kylvölautalle kahdesti lisää, eli yhteensä 16 siementä. Mullassa olevat ovat nahistuneet ja kutistuneet olemattomiin, kylvölautalla olevat ovat kivikovia ja aika vaaleita. Kokeilin eilen illalla repiä osasta viimeisimmäksi itämään laitetuista kovaa siemenkuorta rikki, sillä valoa vasten katsottuna kaikkien siementen sisällä näyttäisi olevan jonkinlainen idun alku. Voisikohan olla mahdollista, että niiden siemenkuori vain on liian paksu tai sitkeä eikä sirkkajuuri pääse sen läpi?

Siemenkylvöjen lisäksi hyödynsin tämänpäiväisen plussakelin ja toin kellarista muutaman kasvin eteiseen. Tositoimet alkavat siis aivan pian ja kohta joka paikka pursuaa taas kasveja. Hauskaa!

Upein ruskapensas ja yksityiskohtia syyspihalta

Olen aivan mykistynyt puistoatsalea 'Illusian' syysväristä, joka hehkuu henkeäsalpaavan punaisena auringonpaisteessa. Atsalea ei ollut millänsäkään useista pakkasöistä eikä ensilumesta, vaan jatkaa kaikessa rauhassa syysasuunsa pukeutumista.

Ihana, leiskuva punainen!

Luumupuiden verkotuksesta jäi verkkoa yli, joten suojasin tämänkin ihanuuden jäniksiltä. Kuvaamista verkko vähän häiritsee.

Siperiankurjenmiekan kelta-vihreä syysväri korostaa atsalean punaisuutta. Hieno parivaljakko!

Kasvimaa alkaa olla syyskunnossa: valkosipulit on istutettu ja maa-artisokkasato syöty. Muutama mukula jätettiin taas ensi vuotta varten kasvamaan. Pelkäsin, että maa-artisokat jäivät pieniksi, kun alkukuun pakkaset palelluttivat varret niin aikaisin, mutta satoa tulikin oikein mukavasti: kolmesta varresta reilu puolikas ämpärillinen.

Ensi vuoden maa-artisokkasato kasvaa vanhalla paikallaan kuvan etunurkassa. Varret ja lehdet jätin niiden sekä valkosipulien katteeksi. Kasvimaalla talvehtii myös pari amppelimansikkaa.

Lasten jäljiltä voi löytyä vaikka mitä yllätyksiä. Liiterimme oveen oli ilmestynyt haltiakieltä ja varjokujan sammalikkoon pientä kauneusvirhettä.

Uskaltaakohan liiterin oveakaan enää avata vai joutuuko siitä aivan muualle kuin liiteriin?

Esikoisella oli ilmeisesti tiukka sählypeli itsensä kanssa.

Polku alkaa sammaloitua aika kivasti. Vielä jokunen rikkaruoho ja yksittäisiä heinänkorsia yrittää näyttää neniään.

Jos lapset osaavat tehdä oman pikkusilauksensa pihaan, niin osaa koirakin: pallolla leikkiessään törmäsi lasten leikkipaikan vieressä kasvavan luumupuun jänisverkkoon.

Pitäisi kai laittaa jotain huomionauhaa jänisverkkoihin, että koirakin huomaisi väistää :D

Jokohan ensi keväänä isompi alppiruusumme kukkisi ensimmäistä kertaa? Nuppuja näyttäisi olevan neljä. Toissakeväänä oli myös nuppuja, mutta rodo kuivatti ne pois. Ehkä se päätti silloin kukkimisen sijaan kasvaa kokoa.

Toivoisin kukinnan onnistumista ensi keväänä.

Tänään oli upea ilma; aurinkoista ja lämmintä. Jopa minä tarkenin melkein t-paidassa! Loput kukkasipulit pääsivät maahan, harava heilui hetken ja takapihan pihlaja-angervopöheikkö pieneni taas pikkuisen laidoilta. Lisäksi aloitin uuden kiviprojektin, joka ei todennäköisesti tule valmiiksi vielä tänä syksynä. Esittelen sitä sitten, kun siinä on muutakin näytettävää kuin alku :)

Toivottavasti nämä kauniit syyssäät jatkuvat mahdollisimman pitkään! Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa!