Syyskuuta hellesäässä

Kerrannainen kosmos on intoutunut kukkimaan.

Nytpä on ollut harvinainen elo-syyskuun vaihde; ei ole tarvinnut hallaöitä pelätä. Parina yönä on käynyt yhdeksässä asteessa mutta kurkuillekaan ei ole käynyt hassusti. Päivisin taas on saanut nauttia melkein hellelukemista ja mikäli sääennusteita on uskominen, lämpöä riittää vielä ainakin viikoksi.

Kasvimaalla hauskanväriset borlotto-pavut pullistuvat.

Kun on lämmintä, hyötykasvitkin kasvavat vielä kohisten. Salkopavut eivät jostain syystä jaksaneet enää kasvaa, vaan kertasadon tehtyään kuivettuivat kaikki. Borlotot sen sijaan kukkivat vielä täyttä päätä ja työntävät papua sen minkä kerkiävät. Olen kerännyt keskenkasvuisina syötäviksi sellaiset palot, joihin on tulossa alle viisi papua. Kaikki sitä isommat palot olen jättänyt pullistumaan. Niistä oli tarkoitus kerätä pavut kuivumaan, sillä pakastintila alkaa olla jo hyvin vähissä. Vanhemmillani on tänä vuonna tulossa aivan järjetön omenasato ja mehua on meidänkin pakastimessa jo monta kymmentä litraa, heillä litramäärä on varmasti kolminumeroinen. Omenasosetta on myös tullut meille pari ämpärillistä ja lisää varmasti tulee syksyn mittaan monen vuoden tarpeiksi. Onneksi oman puutarhan sadosta menee pakastimeen enää pari rasiaa timjamia ja ehkä pikkuisen rosmariinia. Tomaatit ja paprikat tulee syötyä tuoreeltaan. Näyttäisi lupaavasti siltä, että ainakin muutama puska ehtii kypsytellä hyvin koko satonsa ennen pakkasia. Parempia tomaateistakin tulee, kun saavat kypsyä ulkona.

Viipurin punaluumun yllätyssato.

Luumupuumme kärsivät todella pahasti viime talvesta ja luulimme, että tänä vuonna ei tule yhtäkään luumua. Hämmästys olikin melkoinen, kun 'Viipurin punaluumun' alaoksasta osittain tuivion oksien seasta löytyi viisi kypsyvää luumua. Olipa hyvä, etten leikannut kyseistä, hyvin matalalla kasvavaa oksaa viime kesänä pois. Se oli nimittäin ainut puun oksista, joka selvisi talvesta ilman isompia vaurioita. Hyvähän sillä oli köllötellä pakkasten yli syvällä hangen uumenissa. Koko muu puu näyttää kuivaneen pystyyn, mutta sai kuitenkin armonaikaa ensi kesään. Jos kuivilta näyttävät oksat eivät tule ensi vuonnakaan lehteen, luultavasti pitää kaataa sekin puu pois. Uusi lupaavan näköinen juurivesa onkin jo kasvamassa.

Loistokärhö 'The President' kukkii sittenkin ihan kivasti tänä kesänä. Tarhaviinikärhö 'Justa' kantaa myös kortensa kekoon.

Viime aikoina en ole joutanut blogeja katselemaan tai muutenkaan puutarha-asioita puuhailemaan. Remontti on vienyt edelleen kaiken ylimääräisen ajan mutta nyt se on vihdoin luullakseni tältä erää taputeltu. Viikonloppuna ja nyt alkuviikosta urakoimme ulkoeteisen, mikä olikin vähän mielenkiintoisempi projekti. Ilmankosteus kun nousi lauantain sateen takia melkein kahdeksaankymmeneen prosenttiin. Piti ihan laittaa ilmalämpöpumppu kuivattamaan huoneilmaa, jotta maalatut seinät kuivuisivat. Irrotimme myös sisemmät ikkunalasit, sillä talvella kovemmilla pakkasilla niihin kertynyt jää oli sulaessaan lahottanut karmeja. Onneksi pahimmissakin paikoissa oli vain parin millin syvyydelle pehmennyttä puuta ja suurimpaan osaan riitti pelkkä pinnan siistiminen. Tulipahan opeteltua kittaamista ja samalla tietysti karmit maalattiin valkoisiksi. Lisäsimme myös tiivisteitä ulkoruutuihin, jos vaikka jäätymisongelmaa saisi sillä pikkuisen hillittyä ja lämmitystarvetta vähennettyä. Lopuksi pesin tietysti kaikki kolme ikkunaa. Pienen vessan ikkunan pesu jäi vielä jollekin toiselle päivälle (tai ensi keväälle tai johonkin hamaan tulevaisuuteen), mutta nyt on kukkaeteinen valmis talvetettaville kasveille. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse pitkään aikaan tuoda niitä suojaan kylmältä. Eteinen on nimittäin ihanan avara nyt, kun osa kengistäkin on unohtunut ties minne.

Vasemmalla maalaus juuri aloitettu ja oikealla valmis ulkoeteinen (tai suurin osa siitä).

Seuraava isompi urakka onkin sitten siivota kaikki remonttisotkut pois. Vaikka suojapahveja ja teippejä onkin laitettu aika hyvää tahtia roskiin sitä mukaa kun niitä on otettu pois, on kaikenlaista muuta remonttitarviketta jäänyt lojumaan "sopivasti käden ulottuville". Samalla on hankaloitunut muiden tavaroiden omille paikoilleen laitto, kun siirrettyjä huonekaluja sun muuta on aina tiellä. Ketjureaktio on seurannut toistaan hyvin lahjakkaasti, mutta vähän siellä sun täällä on ilme raikastunut ja uudistunut. Lisäksi pääsin vihdoin eroon eräästä edellisen asukkaan keräilykohteesta. Ette arvaa, kuinka paljon muovisia seinäkoukkuja voikaan piilottaa yhteen huusholliin! Vessan seinät oli suunnilleen päällystetty koukuilla ja paljon niitä oli keittiössäkin. Vessasta ylimääräiset (=kaikki) koukut saatiin pois jo vuosia sitten vessaremontin yhteydessä mutta keittiössä piilotteli vielä muutamia. Tässä mylläyksessä nekin revittiin vihdoin pois.

Viimeiset. Ei tule ikävä!

Lopulliseksi maalattujen pintojen saldoksi tuli laipiot kuudesta huoneesta, seiniä kolmessa huoneessa, leivinuuni-puuhella-takka-muuri-kokonaisuuden värinvaihdos possunpinkistä valkoiseksi ja saman uunikompleksin kaakelit niin luukkujen ympäristössä kuin tulisijojen edustalla lattialla sekä keittiön välitilan ja pikkueteisen lattian kaakelit samalla sävyllä. Maalia sudittiin myös ulkoeteisen sisäpuolen ikkunanpuitteisiin sekä avainkaappiin ja ulkoeteisen hanska-heijastin-koiranhihna-yms.-lokeroon. Tällä hetkellä ehkä eniten tulee katseltua keittiötä ja täytyy sanoa, että jos ei ole koukkuja ikävä, niin ei ole epämääräisen beigejä kaakeleitakaan. Nyt, kun niiden väri vaihtui, koko keittiö näyttää ryhdikkäämmältä ja jotenkin myös vanhat kaapin ovet aivan kuin kirkastuivat, kun välitilassa on selvästi vahvempi sävy tuomassa kontrastia. Työskentelytaso tosin on edelleen pilaantuneen taikinan värinen, mutta se nyt saa luvan kelvata siihen saakka, että koko keittiö menee uusiksi.

Ylhäällä keittiön välitilan ilme ennen, alhaalla jälkeen. Kaakelit eivät kyllä luonnossa ole ihan noin siniset kuin kuvassa.

Remontti lopetettu, koulu aloitettu, tosin jälkimmäinen vähän hämmentynein mielin. Aiemmista opinnoista ja työkokemuksesta saa hyväksiluettua hyvällä tuurilla jopa yli puolet kursseista ja jäljelle jää pääasiassa vain niitä kivoja, uusia juttuja. Tosin juuri se osa-alue, jota eniten odotin, lykkääntyy opettajan puuttumisen takia. Työn alla onkin nyt ollut opintosisältöjen tutkimista ja selvittelyä, mitkä vanhoista opinnoistani korvaavat minkäkin nykyisen opetussuunnitelman kurssin. Lisäksi kymmenessä vuodessa pakollisten englannin ja ruotsin kurssien opintopisteiden määrä on noussut kolmesta viiteen, joten kieliopinnoista en päässyt ihan kokonaan luistelemaan pois. Onneksi ainakin englannin opettajalle riittää, että teen itsenäisesti kahden opintopisteen edestä kirjallisia töitä ja yhden videon. Toivon, että kevätlukukaudella alkavan ruotsin kanssa selviää samantapaisella projektilla.

Luumutarhassa kukkivat syysleimu 'Starfire', syysasteri sekä loistokärhöt 'Polish Spirit' ja 'Ville de Lyon'.

Että sellaista tänne hetkeksi mykistyneiden linjojen päähän kuuluu. Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin ja viimein tehdä puutarhassakin jotain. Saa nähdä, mitä se 'jotain' sitten on. Ehkä todennäköisimmin kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkelyä. Kumpaistakin puuhaa tuntuu riittävän aina.

Päivän kärhönä 'Polish Spirit'.

Nauttikaahan kesäisen lämpimistä ja aurinkoisista syyssäistä!

Syksyn kesäisin päivä

Herukkaperhonen purppurapunalatvalla

Nyt ei voi säätä moittia edes puolikkaan ajatuksen vertaa. Oli nimittäin niin kaunis ja lämmin päivä syyskuuksi, että olisi kelvannut heinäkuullekin. Pihalle mennessä oli suunnitelmana puuhailla yhtä sun toista mutta jumahdin heti ensimmäisenä aurinkopenkin purppurapunalatvojen luo, sillä siellä oli käynnissä melkoiset päiväperhosten kokoontumisajot. Korkeampi purppurapunalatva on jo kukkinut mutta matalampi 'Phantom' sen vieressä on juuri nyt parhaassa kukassaan ja siinä riittää vilskettä.

Kaksi nokkosperhosta, kolme amiraalia ja yksi neitoperhonen osui tähän kuvaan.

Amiraaleja näkyi kerralla seitsemän, neitoperhosia viisi, nokkosperhosia laskin kuusi, yksi herukkaperhonen ja vielä yksi keisarinviittakin. Lisää perhosia oli varmasti muissa kukkapenkeissä. Heti purppurapunalatvan alapuolella aidan toisella puolella punatähkät ovat hyviä perhoskasveja. Lisäksi etupihalla kookas mustilanhortensia ja sivupihalla syyssyrikkä houkuttelevat myös paljon perhosia. Punahatuissa ei juuri sillä hetkellä ollut niin vilkasta lentoliikennettä, vaikka nekin ovat yleensä perhosten ja pörriäisten suosiossa. Olen oikein mielissäni siitä, että näitä lentäviä puutarhaseuralaisia on runsain määrin. Niitä on niin mukava seurata.

Nokkosperhonen, amiraali ja joku kukkakärpänen.

Syysasteri 'Patricia Ballard'.

Vaihdoin keväällä aurinkopenkissä syysasteri 'Patricia Ballardin' ja punahatun paikkoja. Viime kesänä penkin etuosaan istutettu syysasteri nimittäin retkotti kaikkien naapurikasvien päällä ja kasvoi punahattua korkeammaksi. Ei ollut kovin toimiva yhdistelmä se, joten siirsin asterin aidan viereen takimmaiseksi. Siellä sille ei ole niin paljoa vieruskavereita alleen haudattavaksi. Ehkä siirron vuoksi asteri on nyt jäänyt kovin maltillisen kokoiseksi mutta eiköhän asia korjaannu ensi vuonna. Pelkäsin, että siirron takia asteri ei ennättäisi kukkia tänä vuonna kunnolla mutta olihan siinä jo ensimmäinen kukka auennut. Aivan samassa aikataulussa se näyttää meillä kukkivan kuin liilakukkainen syysasterikin.

Syysvuokko 'Pamina'.

Viime syksynä syysaleista napatut syysvuokot ovat syysasterin ohella pitäneet jännitystä yllä. Ensimmäinen kokeiluni jokunen vuosi sitten kuoli heti ensimmäisenä talvenaan mutta viime talvi oli sen verran suotuisa ja taimet kookkaampia kuin ensimmäinen yritykseni, että kumpikin talvehti hienosti. Kävin tutkimassa vuokkoni siinä vaiheessa kun blogeissa alkoi näkyä ensimmäisiä nuppuja, mutta kummassakaan ei näkynyt vielä minkäänlaista merkkiä nuppuilemisesta. Vasta pitkän ajan päästä ilmestyivät ensimmäiset nupun alut ja nyt nuput näkyvät jo selvästi. Koska sääennusteissa on luvattu lämmintä keliä, pääsen minäkin hyvin todennäköisesti näkemään vihdoin ensimmäiset syysvuokon kukat omassa puutarhassani.

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath'

Nepalinhanhikilla on hieman erikoinen kasvutapa mutta niin suloiset kukat ja pitkä kukinta-aika, että oikeastaan tykkään siitä sen kasvutavasta huolimatta. Sen lehtiruusuke on melko kompakti mutta kukkavarret lähtevät suoraan sivuille joka ilmansuuntaan. Aikansa sivusuuntaan kasvettuaan ne kaartuvat ylöspäin ja nostavat kukkansa taivasta kohti. Olen istuttanut nepalinhanhikit kolmion muotoon melko lähekkäin toisiaan, jotta niiden väliin ei jäisi kukatonta kohtaa. Viime talven aikana vain kolmas niistä meni heittämään henkensä, joten aukkohan sinne lopulta taas muodostui. Onneksi on noita vapaaehtoistyöntekijöitä (Sailalta opittua termiä lainatakseni), kuten lemmikki ja nukkapähkämö, jotka täyttivät edes tyhjää mullosta. Kunhan hopeahärkki levittäytyy riittävästi, se saa ottaa lemmikkien ja nukkapähkämön paikan haltuunsa. Sen väri sopii minusta hienosti nepalinhanhikin kukkien väriin.

Hyönteisverkostani ei enää taida olla suojaamaan tuhohyönteisiltä...

Kasvuharsojen silppuuntuminen on jokakesäinen harmituksen aihe. Eivät nuo hyönteisverkotkaan näytä olevan sen vahvempaa tavaraa. Onneksi tuo oma hyönteisverkkoni ei sentään hajoa pieneksi silpuksi, vaan repeää siististi joka suuntaan jo pelkästä pienestä tuulenvireestä. Ensimmäisten isompien repeämien ilmaannuttua olenkin käyttänyt sitä lähinnä pitämään rastaat erossa pensasmustikoista. Nyt mustikkapensaissa ei ole enää kuin yksittäisiä marjoja jäljellä, joten verkolle tuli uutta käyttöä.

'Viipurin punaluumussa' punertaa jo reilusti.

Keksin käyttää hyönteisverkkoa apuna luumujen keräämisessä. Luumupuiden alusia kun on tullut kitkettyä vähän huonosti tässä viime aikoina ja onhan siellä ihan tarkoituksella istutettuakin aluskasvillisuutta, niin puusta putoavat luumut häviävät helposti sinne sekaan. Ensimmäisenä toki keräsin lasten kanssa kaikki jo valmiiksi pudonneet luumut pois mutta ennen puun ravistelua levitimme hyönteisverkon puun alle. Siitäpä olikin sitten helppo löytää pudonneet luumut ja varmasti kolhujakin tuli hedelmiin paljon vähemmän, kun luumut tippuivat pehmeän kasvimaton päälle levitetylle verkolle.

'Kuntalasta' löytyi muutamia kypsiä luumuja.

Tämän syksyn ensimmäinen erä kypsiä luumuja oli varsin muhkea. Kahdesta 'Kuntalasta' saatiin yhteensä 770g, 'Laatokan Helmestä' 2,47kg ja 'Viipurin punaluumusta' 2,1kg. Vaikka keräsin jo kesällä pahiten luumukääriäisen ja muumiotaudin saastuttamia hedelmiä kompostiin, löytyi niitä nytkin kolmasosa ämpärillistä. Puiden latvoihin en toki kesällä lähtenyt tikkailla kiipeämään, joten suurin osa tautisista luumuista tuli varmasti sieltä. Ja koska jollain lailla vialliset hedelmät karisevat yleensä ensimmäisenä, niin nytkin kerätystä sadosta reilusti yli puolet piti jatkojalostaa saman tien ja vain muutama litra jäi siltään syötäväksi. Seuraavana kypsyvät luumut ovat varmasti paljon isompia ja laadultaan parempia kuin tämä ensimmäinen erä.

Isossa kopassa on yli puolet 'Viipurin punaluumua' ja niiden päällä kerros 'Laatokan Helmeä'. Punaisessa kipossa 'Kuntaloiden' sato.

Keittelin 'Viipurin punaluumuista' viime syksyn reseptillä "lumpsuppia" (luumuketsuppia). 'Laatokan Helmen' vialliset luumut keitin hilloksi. Minulta meni ensin tunti silputessa luumuista toukansyömiä kohtia pois ja sitten toinen mokoma kiehautetuista luumuista kiviä noukkiessa. Tulin siihen tulokseen, että hedelmälihaa menee vähemmän haaskuun, jos erottelen kivet vasta keittämisen jälkeen. Joistakin luumuista kivi lähti helposti irti jo ennen keittämistä mutta suurin osa oli tiukasti kiinni. Samalla kun urakoin luumujen parissa, keittelin kolmannessa kattilassa punajuuria. Jos on kerta seistävä hellan ääressä, niin sama vahtia useampaa keitosta kerralla. Mukavampi olisi ollut puuhastella kukkapenkeissä mutta käytinpähän hyödyksi halvan sähkön päivän. Tausta"musiikki" tuli tietenkin pyykkikoneesta.

Luumupuusta tipahti hyönteisverkolle myös näin korea otus, joka paljastui villakarvajalan toukaksi. Kuvassa se mönkii etusormeni päällä.

Huomasin jo heinäkuun lopulla 'Laatokan Helmessä' erikoisen näköisen toukan. Silloin ei ollut kameraa mukana enkä enää hetken päästä muistanut lähteä sitä hakemaankaan, joten toukka jäi kuvaamatta. Tuntomerkitkään eivät silloin jääneet niin hyvin mieleen, että olisin osannut jälkeenpäin etsiä samanlaisen netistä. Unohdin koko asian, kunnes luumuja hyönteisverkolta kerätessäni löysin ison, karvaisen ja värikkään toukan luumujen seasta. Netistä lajia googlaillessani tuumin, että taitaapa olla kyseessä sama kaveri kuin silloin heinäkuussa tai hänen sisaruksensa. Siirsin toukan metsän puolelle vadelmapuskaan. Jatkakoot siellä elämäänsä. Itse perhonen on harmaankirjava ja kuten nimestä voi päätellä, sen jalat ovat hyvin pörröiset. Kaksi muutakin toukkaa tippui luumupuista, mutta niitä en ole vielä onnistunut tunnistamaan. Villakarvajalan toukkaan verrattuna ne olivat sangen tylsiä, tavallisia ja pieniä.

Parin päivän shoppailujen satoa.

Luumutarhan takaosassa kärhöt ja syysleimut kukkivat.

Huomenna on varmaan ihan pakko ryhdistäytyä joka paikan valtaavien rikkaruohojen kurittamisessa. Luumutarhassa lemmikit rehottavat turhan mallikkaasti yhdessä voikukkien, valvattien ja ratamojen kanssa. Muista pitäisi päästä eroon pikimmiten mutta osa lemmikeistä saa jäädä. Poluilla niidenkään ei sentään tarvitsisi rehottaa. Jossain kaiken rehotuksen keskellä pitäisi olla muutama punahatun ja tarhakylmänkukan taimikin. Toivottavasti ovat hengissä. Ja jos en pian leikkele isotähtiputken ja myskimalvojen kukkavarsia, niitäkin taimia löytyy pian joka paikasta. Onneksi on sentään lämmintä ja hyvää säätä huomisellekin, niin ehkäpä saan edes jonkun nurkan siistittyä.

Päivän kärhönä on 'Polish Spirit'.

Viikonloppuja!

Laiskamadon syyspuuhat

Minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen syyslaiskotus. Osittain olotila johtuu varmasti säistä, sillä pakkasöiden puuttuessa puutarha on pysynyt jotakuinkin katseltavassa kunnossa ja toisaalta sadepäivinä ei ole tehnyt mieli edes yrittää ulos. Niinpä olen vapaahetkinä vain nököttänyt kirjan kanssa sohvalla tai puuhaillut jotain muuta neljän seinän sisällä. Olen erittäin iloinen siitä, että lämpötila on nyt pysynyt plussan puolella. Mitä pidempään kunnon pakkaset pysyvät poissa, sitä lyhyemmän aikaa kestää musta ja pimeä loppusyksy ennen talvea.

Näin lähelle maa-artisokan kukintaa meillä ei ole taidettu koskaan päästä. Jokohan tänä vuonna ehtisi edes yksi kukka aueta?

Tänään paistoi hetkittäin kauniisti aurinko mutta navakka tuuli sai puutarhakärpäset pysymään piilossa. Liiteriä sentään täytimme koko perheen voimin. Vielä olisi pari mottia puuta pätkittävä haloiksi ja ladottava katon alle ennen talven tuloa. Viimeiset pari pussia kukkasipuleita istutin viikko sitten, joten nekään eivät pakota ulos. Valkosipulien istuttamisessa olen edennyt jo niin pitkälle, että olen päättänyt, mihin kohtaan kasvimaata kynnet lykkään. Tänään sain aikaiseksi erotella istutettavat kynnet ruokakäyttöön tulevista, joten nyt homma olisi vain istuttamista vaille valmis. Kasvimaan talviteloille laitto sen sijaan tyssää siihen, että osa satokasveista on nostamatta ja toisissa lavoissa kukkii iloisesti kehäkukkia, joita en raski vielä nyhtää pois. Niinpä seinustalla odottaa edelleen tyhjentämistä pitkä rivi kesäkukka-, tomaatti- ja paprikaruukkuja.

Kuka näitä raskisi vielä kitkeä pois?

Onko muilla samaa ongelmaa kuin minulla, että suosikkikasvikset kuuluvat pitkän kasvukauden vaativiin lajeihin? Sellerit, palsternakat ja purjot kasvavat vielä ensimmäisten hallaöiden jälkeen hyvinkin kokoa, samoin maa-artisokat ja ruusukaalit. Vaikka mm. porkkanat, herneet, pavut, salaatit ja valkosipulit on kerätty talteen tai syöty ajat sitten, ei kasvimaalla ole vielä yhtään kokonaan tyhjää lavaa. Tyhjiä nurkkia sen sijaan löytyy kun nopeammin satoa tekevät kasvit on kerätty pois hitaiden tieltä. Aukkopaikat pitää vain etsiä ruusukaalien ja sellereiden leveälle levittäytyvien lehtien alta.

Sellerien maanpäälliset osat näyttävät lupaavan muhkeilta.

Ensimmäistä kertaa olen saanut mustajuuret kasvattamaan ainakin kohtuullisen kokoiset lehtitupsut, juurten koosta tai laadusta ei ole mitään tietoa. Mustajuurikin kuuluu syksyllä viimeisten joukossa nostettaviin juureksiin. Sen voisi nostaa maa-artisokan tapaan myös keväällä, mutta enpä taida siihen saakka malttaa odotella. Näin harvinainen herkku pitää nautiskella jo ennen talvea, ettei juureksille vain tapahdu mitään talven aikana. Mustajuurien lehdet ovat alkaneet kaatuilla laatikon reunan yli ja mietin, onko se sadonkorjuun merkki.

Jokohan mustajuuret olisivat kasvunsa kasvaneet vai vieläkö juurille tulee pituutta tai paksuutta?

7,5 litran taikinakulhoon mahtuu kuutisen kiloa luumuja. Tämä setti on jo syöty ja jatkojalostettu.

'Viipurin punaluumun' satokausi jatkuu edelleen. Kävin tänään keräämässä puolisentoista kiloa luumuja, sillä viimeiset tuosta edellisen kuvan kulhollisesta pyöräytettiin paistokseksi. Olisin kerännyt enemmän mutta varasin mukaan liian pienen astian. Isäntä pääsee keräämään huomenna lasten kanssa loput ja sitten pitää miettiä, mitä tekisi sadon painosta revenneelle oksalle. Ainakin repeämä pitää siistiä, jotta puu pääsee paremmin parantamaan haavapintaa, mutta kannattaisiko haavapintaan laittaa jotain suojaksi vai antaa olla paljaaltaan? Ihme, että revenneen oksan vieressä rungon toisella puolella kasvanut oksa säilyi ehjänä. Sen oksakulma oli nimittäin minusta jyrkempi kuin tuon revenneen oksan. Taidan varmuuden vuoksi lyhentää ja keventää sitä jo kevättalvella, jos vain sattuisi sopivaa säätä ja hankiaiset (kantohanki) kohdalle. Uusimpien ohjeiden mukaan luumunsukuisia puita saisi leikata aikaisin kevättalvella tammi-helmikuussa, jolloin nestevirtaukset eivät ole vielä alkaneet. Luulen, että näillä korkeuksilla ehtisi leikata vielä maaliskuun alkupuolellakin. En laskisi tammikuuta vielä lähellekään kevätkuukaudeksi kun helmikuussakin saattaa olla vielä lähes -30 asteen pakkasia.

Latvassa on vielä ehkä pari kiloa tummanpunaisiksi kypsyneitä herkkuja. Revennyt oksakin näkyy kuvassa. Muovipussin suikaleet ovat pitäneet linnut hyvin poissa.

Osa talvetettavista kasveista odottelee seinän vieressä joko eteiseen tai kellariin vientiä.

Tässä vaiheessa syksyä ihmettelen aina, mihin ihmeeseen mahdutan kaikki talvisäilytykseen tulevat kasvit. Määrä tuntuu taas todella suurelta, vaikka olen hävittänyt jo kaksi ruukkuhortensiaa, kaksi daaliaa ja yhden ison verenpisaran. Yhden murateista istutin alkukesällä maahan ja sinne se saa talveksi jäädäkin. Talvehtii, jos talvehtii. Alppiruusun taimista puolet on myös istutettu maahan. Yllä olevassa kuvassa on muuten vain puolet talvetettavista kasveista. Loput, eli pieni kärhöarmeija (pikaisesti laskettuna niitä on jo kymmenen) ja sekalainen joukko muita lähinnä kellariin meneviä kasveja odottelee talven tuloa autotallin seinustalla tai maassa. Nyt toivon vain, että pakkaset pysyvät edelleen loitolla, jotta minun ei tarvitse kiikuttaa koko kasviarsenaalia talviteloille ihan vielä. Mitä lyhyemmäksi talvetuskausi jää, sitä paremmin kasvit ovat minusta talvehtineet.

Etualan suklaakosmos on myös menossa kellariin talveksi. Sopii kivasti komeamaksaruohoon, eikös vain?

Pientä leipomisinspiraatiota on alkanut tulla, kun leivinuunia on nyt lämmitetty tiheämpään. Viime talvena tekemäni vaalea leipäjuuri on ollut valitettavan huonolla hoidolla kesäaikaan ja arvelin sen olevan jo menetetty tapaus. Alkukesästä muistin vielä ruokkia sitä reilun viikon välein mutta avoimien puutarhojen lähestyessä sekin unohtui kokonaan. Niinpä Fanniksi nimeämäni juuriressukka joutui olemaan jääkaapin ylähyllyllä varmaan kaksi kuukautta ilman tuoreita jauhoja. Otin juuren huoneenlämpöön muutama päivä sitten ja ruokin sen, jotta saisin nyt viikonloppuna kokeiltua taas juurileivän leipomista. Varuilta laitoin keväällä kuivaamaani juurta toiseen astiaan heräilemään, jos laiminlyöty juuri ei ole enää elossa. Ihme kuitenkin tapahtui ja jääkaappijuuri heräsi jopa nopeammin kuin kuivattu juuri. Taikina kohosi oikein mallikkaasti ja vaikka leivän muotoilu oli yhtä epätoivoista sähellystä kuin ensimmäisellä kerralla, sain aikaiseksi kaksi hyvin rumaa, mutta maukasta ja yllättävän hyvin kohonnutta leipää. Osan muotoiluongelmista laitan kyllä leipomisalustan syyksi. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa leivonta-alustaa/leivinlautaa. Olen niin monesta paikasta lukenut ja kuullut ylistystä siitä, että piti ihan itsekin testata, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä. Meillä on sellainen ihan keittiön kaapistoon rakennettuna mutta en ole koskaan tullut sitä käyttäneeksi. Nyt kun sitä kokeilin, en edelleenkään tiedä, miksi se olisi sen parempi kuin ruokapöytä. Puhdistaminen oli hankalaa eikä alusta pysynyt tukevasti paikoillaan pöydän päällä. Kertokaa leivonta-alustojen puolestapuhujat, mikä leivonta-alustasta tekee niin ylivertaisen pöytään verrattuna. Mikä on sen idea?

'Ville de Lyon' kukkii edelleen. Takapihalle ei ole pakkanen osunut senkään vertaa kuin etupihalle.

Konnanyrtti kukkii ilahduttavan runsaasti tänä vuonna. Seuranaan sillä on viimeisiä syyshortensian kukintoja ja kelloköynnöstä.

Näin syksyllä sitä katselee puutarhaa sillä silmällä, mitkä kasvit pysyvät edustavan näköisinä mahdollisimman pitkään. Moni keväällä aikaisin heräävistä kasveista ränsistyy nopeasti syksyllä ja toisaalta ne, joiden luulee jo kuolleen edellisen talven aikana kun ei mitään elonmerkkiä näy toukokuun lopussa, ilahduttavat vielä ensilumien sataessa. Esimerkiksi ritarinkannus ja saksankurjenmiekat ovat olleet pitkän aikaa mustia kun taas kivikkotörmäkukat näyttävät aivan samalta kuin kaksi kuukautta sitten ja kukkivat edelleen täyttä päätä. Tähän aikaan vuodesta taidan olla sitä mieltä, että nukkukoon joku kasvi vaikka juhannukseen saakka kunhan pysyy talven tuloon saakka kauniina. Keväällä on kuitenkin niin paljon sipulikukkia ja kaikkea muuta ihasteltavaa, että yksittäiset hitaammin heräilevät kasvit hukkuvat massaan. Syksyllä, kun päivät pimenevät ja osa kasveista on suuttunut hallan puraisuista, nousevat kestävämmät kasvit entistä suurempaan rooliin. Pitäisikin tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Ehkäpä sitten kun syksy vielä vähän tästä etenee ja yhä useampi kasvi on valmiina ottamaan talven vastaan.

Aurinkopenkin tämä pää ja kivikkorinne ovat edustavan näköisiä pitkälle syksyyn. Maksaruohoista jos olisi vielä käynyt leikkaamassa kuihtuneet kukat pois...

Edellisen kuvan yläosassa näkyi tämä silmänilo: puistoatsalea 'Illusia', jota ihastelen joka syksy. Ei pettänyt tänäkään vuonna!

Perennasiemenkirjeeseen osallistuneille sen verran väliaikatiedotusta tässä vaiheessa, että kirje on matkalla keskimmäiselle osallistujalle ellei ole jo perjantaina päässyt kohteeseensa on saavuttanut puolivälin ja lähtee tänään eteenpäin. Marjukka blogista Tutkimusmetsän puutarha laittoi loppuviikolla pientä maistiaista siitä, mitä siemeniä kirjeessä on nyt mukana. Onpa jännittävää odotella kirjeen etenemistä ja nähdä, millaisia ihanuuksia sieltä yltää tänne saakka ja toisaalta, ovatko itse laittamani siemenet kelvanneet kellekään.

Vielä löytyy kärhöjä

Hengissä ollaan ja vieläpä sen verran tolpillaankin, että pääsin kiertämään puutarhan kunnolla ympäri ensimmäistä kertaa melkein viikkoon. Kärhöt oli päästävä tarkistamaan, vaikka ei mitään muuta jaksaisi siellä tehdäkään. Loput kukkasipulit joutavat odottamaan ja tuskinpa rikkaruohotkaan puutarhaa vielä muutamaan päivään saavat haudattua alleen. Tehdään siis kärhökierros.

Loistokärhö 'Piilun' kukkia joutuu vähän etsiskelemään lehtien alta, mutta sieltä niitä vielä löytyi.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ei suotta piilottele kukkiaan. Näin kylmällä säällä avautuvat nuput ovat todella pinkkejä verrattuna täysin avonaisiin kukkiin (ylhäällä).

Etualalla kukkii 'Hagley Hybrid', taustalla vielä lisää 'Jan Pawel II':n kukkia.

Princess Kate nuppuilee runsaasti. Avonaiset kukat ruskettuvat nopeasti syksyn kosteassa ja koleassa kelissä.

Loistokärhö 'Elsa Späth' oli tehnyt salaa yhden kukan.

Elsan lähellä olisi ollut vielä kukassa tänä kesänä istutetut tarhaviinikärhöt 'Pernille' ja 'Etoile Violette' mutta enpä huomannut niistä ottaa kuvia. Toisaalta niitä onkin tullut kuvattua niin monta kertaa, että ovat varmasti saaneet jo oman hetkensä parrasvaloissa. Tiukukärhö 'Arabellastakin' olisi löytynyt vielä jokunen kukka kuvattavaksi, mutta sen yleisilme alkaa olla jo niin ränsistynyt, että jäi kuvaamatta. Muutakin ränsistynyttä aurinkopenkistä hallaöiden ja sateiden jäljiltä löytyy. Penkin yleisilme kohenisi kummasti, jos kaikki ruskettuneet kesäkukat kävisi saksimassa mataliksi.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii runsaasti mutta retkottaa samalla ihan joka suuntaan eivätkä ruskettuneet kosmokset pelasta asiaa lainkaan.

Talven yli maassa ollut gladiolus kukkii nyt. Se on saanut aidasta ja purppuraheisiangervosta suojaa hallalta.

Takapihalla loistokärhö 'Innocent Blush' ja tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' kukkivat vielä hienosti. On siellä jokunen kelloköynnöksenkin kukka.

Vaikka korona ei meillä mitään hirmuisen vakavia ja rajuja oireita aiheuttanutkaan, vei se ainakin meiltä aikuisilta tehokkaasti voimat pois. Jokaisella meistä oli hieman erilaiset oireet; lapsilla lähinnä nuhaa ja pientä kuumeilua parina iltana, minulla sitkeästi 39-40 asteen välillä pyörinyttä kuumetta ja kohtalaista yskää, isännällä muutaman päivän kuumeilun (max.39 astetta) lisäksi yskää, iho-oireita ja osittainen makuaistin menetys. Saa nähdä, kuinka pitkään jälkioireista joutuu kärsimään. Tähän saakka tauti oli kuitenkin melko helposti kestettävissä, vaikka sairastelu ei koskaan kivaa olekaan. Maatessa päivät kuluivat. Heti ensimmäisenä kuumeettomana päivänä oli pakko tehdä jotain keittiön pöydällä odottaneelle luumukasalle. Kymmenen kiloa ei nimittäin kovin nopeasti vajunut pelkästään tuoreena syömällä. Päädyin kokeilemaan luumuhilloa. Ensimmäinen pieni erä päätyi pilttipurkkeihin, toinen erä pakasterasioissa pakastimeen. Vielä pöydällä odottaa pari-kolme kiloa luumuja ja puussa lisää kunhan ne kävisi joku vain keräämässä.

Viipurilaisen punaluumun hedelmistä tuli upean väristä hilloa. Oikeanpuoleinen purkki jäi vajaaksi ja syödään ensimmäisenä pois aamupuuron kaverina.

Vielä loppuun kuva nuotiopaikan luota: 'Ville de Lyon' aloitti kukinnan viimeisenä ja jatkaa varmasti talven tuloon saakka.

Ruskavärit alkavat hiipiä vihdoin meillekin. Peräti puolet pensasmustikoista punastelee ja pari atsaleaakin jo vähän. Naapurin aronia-aita on muuttunut epämääräisen vihreän-punertavankirjavaksi mutta eiköhän muutaman päivän päästä pääse taas ihastelemaan punaisena hehkuvaa näkyä. Värikästä ruska-aikaa!

Tulikohan mokattua?

Loistokärhö 'Ville de 'Lyon' kukkii pienesti ja pienin kukin nuotiopaikan portissa.

Syysaleista löytyy usein todella hyviä kasveja pilkkahintaan. Kuinka monta perennaa ja pensasta meillekin on tullut alelaareista ja usein jäänyt puutarhan vakituisiksi asukkaiksikin. Muutama on myös menehtynyt mutta harmitus ei ole ollut liian suuri kun hankintahintakin on ollut vain pari kolikkoa. Erityisesti näillä korkeuksilla arat kasvit hankin mieluummin eurolla tai parilla kuin normaalihinnalla. Nietospensaiden kohdalla kävi aikanaan tuuri (hinta tasan yksi euro), sillä kummatkin ovat viihtyneet hyvin paksun hangen suojissa. Nyt tuli kuitenkin hankittua jotakin, minkä menestymisestä ei ole lainkaan takeita. 

Siemenestä itsekseen kylväytynyt leijonankita on varsin herkullisen värinen. Sävy on luonnossa vielä tummempi kuin tässä kuvassa.

Katsoin paikallisen K-raudan kesäpihalla mustaluumuja (Prunus cistena) jo siinä vaiheessa kun ne olivat puoleen hintaan myynnissä. Googlasin ja totesin, etten uskalla vielä siihen hintaan I-vyöhykkeellä menestyvää kasvia hankkia. Seuraavalla tarkistuskierroksella puiden hinta oli tiputettu kymmeneen euroon. Niitä oli jäljellä vielä viisi tainta ja kovasti jo sormia syyhytti napata yksi mukaan. Googlasin uudelleen ja jätin taas puut myymälään. Päätin, että jos niiden hinta tippuu vielä lisää, niin sitten uskallan kokeilla. Puoliksi toivoin, että joku ehtisi ostaa kaikki ennen kuin itse ehdin paikalle. Pari päivää sitten ohi kulkiessani huomasin aidan läpi, että vielä kesäpihalla näyttää olevan joitain kasveja jäljellä ja kun aikaa oli, kävin katsomassa. Yksinäinen mustaluumun reppana oli vaahterantaimien seassa ja hintaa enää vitonen. Nyt olen sitten mustaluumun onnellinen, mutta samalla vähän kauhistunut omistaja.

Tuntemattomaan perusrunkoon vartettu mustaluumu. Tuo perusrungosta lähtevä oksa pitää vielä käydä leikkaamassa pois.

Ensimmäinen talvi ei aiheuta päänvaivaa, sillä taimi mahtuu hyvin kellariin sitten kun ulkona tai ulkovarastossa tulee sille liian vilu. Ajattelin vielä istuttaa sen pikkuisen suurempaan ruukkuun, sillä nykyinen näytti olevan aika täynnä juuria. Eipähän kuivu talven aikana niin herkästi. Ongelmaksi tuleekin sitten seuraavat talvet, sillä eräällä ystävälläni oli hyvin suojaiseen paikkaan maahan istutettuna mustaluumu. Se pärjäsi muutaman talven yli pakkaspeitteellä suojattuna, mutta menehtyi sitten talvena, jolloin olosuhteet olivat hyvin suotuisat talvehtimiselle. Meillä mikään kohta tontista ei ole edes yhtä hyvä kuin ystäväni tontin epäsuotuisin paikka, joten taisinpa hankkia itselleni ruukussa kasvatettavan puun. Ruukkupuusta saa kyllä näyttävän lisän kesäkukkavalikoimaan, eli ihan hukkaan vitonen ei varmasti mennyt.

Syyshortensia 'Prim White' punertuu nätisti.

Ongelmia tuleekin sitten syksyllä, kun pitäisi miettiä, mihin puu menee talveksi. Talvetustila ei sinällään ole ongelma; onhan meillä kellari, jossa kasvit yleensä talvehtivat vallan mainiosti. Suurempia pulmia sen sijaan tulee kellarin koosta. Jos latvaoksat osuvat kellarin kattoon jo nyt, kuinka saan taimen mahtumaan kellariin vuoden tai kahden päästä? Leikkaamalla varmaan menettää seuraavan kevään kukinnan vai tekeekö mustaluumu kukkasilmut vasta keväällä? Ulkoeteisessä korkeutta riittäisi isommallekin puulle mutta 10 astetta taitaa olla aivan liian paljon talvehtimiseen. Pakkasen puolelle meneviä lämpöeristettyjä ulkovarastotiloja olisi myös tarjolla, mutta kuoleeko puu, jos juuripaakku jämähtää umpijäähän? Auringolta, tuulelta ja äkillisiltä lämpötilan vaihdoksilta varastotkin antaisivat suojaa ja tuskinpa niissä lämpötila muutenkaan menisi niin alas kuin ulkona. Mikähän mahtaisi olla paras talvetuspaikka? Kylläpä yksi taimihankinta aiheutti melkoisen aivomyrskyn pariksi päiväksi. Suosittelen pysymään poissa alelaareilta!

Mikä ihme monsterikasvi keskellä kuvaa on?

Ihmetystä ja kummastusta aiheuttaa myös edellisen kuvan kasvi. En muista kasvattaneeni moista eikä samanlaisia ole muualla puutarhassa. Lehdet ovat pehmeät ja karvaiset. Kylvin tuohon kohtaan piiankieltä ja istutin joitain jämätaimia, mm. mustasilmäsusannan, punahatun ja purppurarevonhännän (joka ei jaksanut kasvaa), mutta mikään niistä tuo ei varmasti ole. Se ei myöskään ole kehäkukka, vaikka lehdet vähän siltä näyttävätkin. Jossain vaiheessa tuli mieleen joku päivänhattu, mutta nyt en ole siitäkään varma. Kiinnitin jo aiemmin kesällä huomiota taimeen, sillä se ei vaikuttanut miltään rikkaruoholta. Jätin sen siis kasvamaan ja sitä se on tehnytkin; pituutta sillä alkaa olla 70cm, jos lasketaan maata myöten suikertanut tyvi mukaan. Ehkä arvoitus pian ratkeaa, sillä latvoissa näyttää olevan jo nupun alkuja.

'Viipurilaisen punaluumun' oksat notkuvat punertuvien hedelmien painosta. Eivät ole ihan vieläkään kypsiä mutta enää ei mene kauaa.

Konnanyrtti kukkii tänä vuonna aika hyvin. Kelloköynnös on tunkenut lonkeronsa tämänkin puskan sekaan.

Nuotiopaikan luona uusi kaivanto edistyi oikein mukavasti viime viikonloppuna. Isäntä tuli avuksi jättikiven siirtämiseen ja aika tovi sitä saatiinkin yhdessä hivutella ensin ylöspäin kukkapenkin pohjalta ja sitten uudelle paikalleen polulle. Pääsin kuitenkin viimein kärräämään kompostia kuopan täytteeksi ja istuttamaan muutaman kasvin. Kalkitusta en laittanut, sillä istutin ruukusta isoimman jalohortensian maahan ja kolme pientä alppiruusua sen kaveriksi. Hortensia tuntui jo viime syksynä aivan liian isolta kellarissa talvetettavaksi, joten päätin nyt luopua sen talvettamisesta. Koska sitä ei mahdu tuomaan keväällä sisälle esikasvatukseen, kukinta alkaa joka tapauksessa myöhässä. Nytkin siinä on vasta muutama kukka auki ja melkein joka latvassa nuppuja tulossa. Talvehtikoot maassa, jos on talvehtiakseen. Jos se ei talvehdi kunnolla tai ei ehdi maassakaan kasvaessaan kukkia kesän aikana, saa aikanaan antaa tilaa muille kasveille. Toivoisin sen kyllä kukkivan, sillä sen kukkien väristä saisi melko luotettavaa tietoa maan happamuudesta. Oma veikkaus on, että tuossa kuusikon edessä maa olisi luonnostaan hyvin hapanta.

Nurmialueen puolelta näyttää tältä. Sain kivipengerryksen valmiiksi ja polkukivien väliin hiekkaa.

Nuotiopaikalta katsottuna. Kukkapenkistä kaivettu jättikivi on tuossa sammaleisen pengerryskiven oikealla puolella.

Oma projektinsa oli jättikiven upottaminen polun täytteeksi. Ongelmaksi meinasivat muodostua polun kohdalla vastaan tulevat kivet, joita ei ollut toivoakaan saada pois. Jättikivellä kun oli paksuutta ohuimmasta kohdasta 20cm ja paksuimmasta melkein 30cm, niin ei meinannut löytyä sopivaa paikkaa, jossa sen pinta olisi jäänyt polun tasalle. Tarpeeksi laajalta alueelta kun kaivoin, löytyi juuri ja juuri sopivan kokoinen kolonen, johon isäntä sai jättikiven asettumaan. Sekin vaati melkoisen paljon pyörittelyä, jotta saimme ohuimman kohdan kivestä asettumaan tukevasti alle jääneen kiven päälle ja paksuimman kohdan uppoamaan kivien väliin. Toivottavasti routa ei pahasti liikuttele alle jääneitä kiviä, jotta polulla pääsee ensi vuonna vielä kulkemaan kompastumatta.

Jättikivi vasemmalla edessä. Oikein mainio polkukivi se onkin: tasainen ja tukeva. Alppiruusun taimet ovat keskellä penkkiä.

Hortensian taakse istutetut alppiruusun taimet ovat niitä äitini ja minun risteytyskokeiluja. Talvetan muutaman kellarissa mutta suurimman osan niistä olen istuttanut maahan. Tuohon penkkiin pääsi toistaiseksi kolme tainta mutta viimeistään sitten kun alkavat kukkia, kaksi siirtyy muualle. Kolme alppiruusua on aivan liikaa noin pienelle alueelle, mutta hidaskasvuisina sopivat hyvin olemaan siellä toistaiseksi. Alppiruusujen alle istutin tarhatiarella 'Pink Skyrocketin'. Rodojen, tiarellan ja hortensian lisäksi penkkiin jäi viime vuonna istutettu vaaleanpuna-valkoinen japaninakileijaristeymä. Ensi keväänä istutan aidan viereen mantsuriankärhön ja loistokärhön 'Diamond Ball'. Sopivaa paikkaa odottelevat myös kellarissa talvehtivat loistokärhöt 'Multi Pink' ja 'Andromeda'. Ehkäpä jompi kumpi päätyy seinäkkeeseen kolmanneksi, jos vain saan kaivettua tarpeeksi laajan kuopan kolmelle kärhölle. Ehkä on vähän typerää istuttaa kärhöjä happaman maan kasvien kavereiksi, mutta jos eivät tule toimeen, siirretään alppiruusut ja hortensia muualle. Onpahan sitä kalkkia ennenkin ripoteltu täsmäiskuna joillekin kasveille enemmän ja joillekin jätetty laittamatta.

Toivon, että tarhatiarella 'Pink Skyrocket' olisi pidempiaikainen ilo kuin aiempina vuosina istutetut tupastiarellat.

Ensimmäinen pensasmustikka alkaa olla punainen. Joissakin on hitunen punerrusta ja osa on vielä aivan vihreitä.

Meillä on tänä vuonna ruska selvästi myöhäisemmässä kuin viime vuonna. Koivut ovat vasta hiljalleen alkaneet saada kellertävää sävyä ja melkein kaikki atsaleoista ovat edelleen aivan vihreinä. Eniten ruskan sävyjä näkyy etupihalla paikoissa, johon parin viikon takainen hallayö osui pahiten. Pihlajista takapihan huonokuntoinen puu ja kauempana saman kadun varrella olevan naapurin pihapuu ovat värittyneet punaisiksi kun muut vasta harkitsevat asiaa. Märällä kesällä oli varmasti osuutta asiaan, sillä olen blogeista ihastellut Etelä-Suomen kuivuudesta kärsineiden alueiden komeaa ruskaa.  Harvinaista, että ruska-aika alkaa etelässä aiemmin kuin täällä. Toisaalta olen iloinen siitä, että vihreys säilyy pidempään. Lehdetöntä aikaa kestää muutenkin suunnilleen miljoona vuotta ruskan ja lumentulon välissä, joten en pane pahakseni kesäisten näkymien säilymistä edes hitusen pidempään. Sehän tietää todennäköisesti myös sitä, että ruska-aikakin kestää normaalia myöhempään, ellei sitten tule kovia pakkasöitä, jotka vetävät lehdet saman tien vihreistä mustiksi.

Loppukevennykseksi muutama kuva viikonloppuna 9-vuotissynttäreitään viettäneen Karon lahjanaukaisusta. Kaurahiutalepaketti oli sullottu täyteen pahvipakkauksia, joiden sisältä löytyi raksuja. Karo tykkäsi selvästi lahjastaan.

Värikästä syyskuun loppupuoliskoa!

P.S. Blogger temputtelee täälläkin. Lukuluettelooni oli ilmestynyt yhdeltä bloggaajalta suunnilleen kaikki postaukset, myös vanhat jutut, ja ne olivat syrjäyttäneet kaikki uudet postaukset. Ei siis riittänyt pelkästään se, että kommenttien julkaisu tökkii ja blogit latautuvat hitaasti, vaan piti myös pistää kapuloita rattaisiin uusimpien postausten lukemiseen. Kerrankin kun en ollut edes päiväkausia jäljessä siinä puuhassa! Hoh hoijjakkaa.