Vain kolme kuvaa kuukaudessa: elokuu

Kristiina K:n kehittelemä kolmen kuvan haastesarja saa jatkoa elokuun E-kirjaimella alkavista kuvista. 

Laitetaan poikkeuksellisesti päivän kärhö ensimmäiseen kuvaan. Se on tällä kertaa loistokärhö 'Elsa Späth', joka on todella innostunut kukkimaan tänä vuonna. Se on ollut joka vuosi aika vaisu kukkija, vaikka onkin tehnyt muutaman ison kukan ja useampia pieniä. Nyt kun moni muu kärhö on jäänyt kovin mitättömän näköiseksi, Elsan reipas kasvu ja kukinta on ollut hyvin iloinen yllätys.

Toiseen kuvaan pääsee EHOSTUS. Uunikompleksin edustan laattojen maalaamisesta jäi sopivasti maalia tähteeksi, joten sillä sudittiin ulkoeteisen ja isomman eteisen väliin jäävän pikkueteisen laatoitukselle uusi ilme (kyllä, ymmärsitte oikein: meillä on kolme eteistä. Mikä suunnittelun kummajaiskukkanen). 80-luvun ruskea ja beige värimaailma ei ole koskaan ollut mieleeni ja nyt tuli tilaisuus päästä taas parista neliömetristä eroon. Karmeita kaapinovia joudun vielä sietämään, ellei jostain löydy peililiukuovia lähes ilmaiseksi, mutta kylläpä tämäkin pikkutila raikastui kummasti, kun tummuneet paneeliseinät ja katto maalattiin reilu viikko sitten muun maalauksen yhteydessä valkoisiksi. Vielä pitää sutia ovenkarmeja valkoisiksi. Pintoja suojatessa kävi nimittäin pieni informaatiokatkos, kun jouduin itse hyppäämään keittiön puolelle apukäsiksi. Siksi osa karmista on valkoinen ja osa entisellään.

Tässä vaiheessa vielä kävi mielessä, että tulikohan tehtyä virhe. Valmiina näyttää kuitenkin paremmalta kuin entinen.

Kolmanteen kuvaan pääsivät ENKELIT. Vanhempieni seniorikoirat Emma ja Maisa nukkuivat kesän aikana pois. Maisa tassutteli koirien taivaaseen kesäkuussa ja meidän Karon siskopuoli Emma elokuun alussa. Maisa olisi täyttänyt näinä päivinä 15 vuotta ja Emma marraskuussa 16, joten pitkät ja hyvät elämät kumpikin ehti viettää ilman isompia vaivoja. Vielä ei onneksi ole yhtä talvisen näköistä kuin 20.3.2020 otetuissa otoksissa, mutta tietokoneeltani löytyneistä kuvista näissä kummankin karvakuonon olemus tuli mielestäni parhaiten esille.

Kaikkien kaveri Maisa vasemmalla: "Tännekös sinä hävisit?". Emma oikealla vekkuli pilke silmäkulmassaan: "Joko mennään vai saisiko hienosta poseerauksesta kenties namia?".

Emma oli ehkä jopa älykkäin tuntemistani koirista ja hallitsi jossain vaiheessa lähes 50 temppua. Asioiden opettaminen Emmalle oli helppoa, sillä hän teki namipalkkaa vastaan melkeinpä mitä vain ja ketjutti asioita mielessään ällistyttävän nopeasti. Hän oppi ihan itse mm. ilmoittamaan haukkumalla, jos äitini puhelin alkoi soida ja näytti, missä se soi. Hän ilmoitti myös, jos Maisalle tuli huono olo. Emmalta ei jäänyt mikään normaalista poikkeava huomaamatta. Maisakin osasi kaikenlaista mutta hän ei jonninjoutavasta temppuilusta niin innostunut. Hän oli aina hyväntuulinen eikä turhista murjottanut. Maisan vahvuus oli esittää höntimpää mitä onkaan ja saada kaikki hyvälle tuulelle. Taito se on sekin. Ison aukon jättivät kumpikin lähtiessään.