Kivinen urakka

Tämän jutun aiheena on oikeastaan jo viime kesästä mielessä muhinut peruskorjausta vailla oleva alue. Työ alkoi hyvin vaatimattomasti ihan vain pienellä kitkemisellä ja kasvien jakamisella mutta lähti sitten laajenemaan kuin kaatuva korttitalo. Miten siinä aina käykin niin?

Etelänmunkkien alue tuplaantui.

Olemme siis kivikkorinteessä ja tarkemmin sanottuna sen alkupäässä. Lähtötilanne unohtui kuvata mutta etelänmunkeilla oli käytännössä vain parin mättään kokoinen alue, josta ne olivat jo lähteneet vaeltamaan kivien väliin valtaamaan kaukasianmaksaruohojen aluetta samaan aikaan kun maksaruohot olivat päättäneet tunkea kohti etelänmunkkeja. Parin neliömetrin alueella oli lisäksi villiintynyttä tarhakohokkia ja keto-orvokkia, jotka kitkin ihan ensimmäisenä pois. Seuraavaksi kaivoin maksaruohot pois ison "hiidenkiven" kyljestä ja annoin niiltä vapautuneen kolosen kokonaan etelänmunkeille. Isoimman mättään kyljestä sai kätevästi irrotettua pari jakopalaa, joten nyt on munkeilla hyvin tilaa.

Munkkien perkaamisen jälkeen tuli mieleen ottaa kuva. Toisessa keltaisessa laatikossa on uutta multaa, toisessa ylimääräiset kaukasianmaksaruohot.

Munkeista jatkoin niiden alapuolelle hopeahärkkien reviirille. Tuossa multa- ja kasvilaatikon alla siis pitäisi olla hopeahärkkiä. Tarkkaan kun katsoo, niin näkyy siellä jokunen vaalea verso mutta suurelta osin härkit olivat ottaneet jalat alleen, syynä luultavasti aivan liian köyhä ja kuiva kasvualusta. Vaikka hopeahärkki onkin hyvin sitkeä ja viihtyy hiekkaisessa maassa, niin ei sekään näytä ihan mitä tahansa kestävän. Nyt kun kaukasianmaksaruohoa oli ylimääräisenä ja härkkiä tilaan nähden aivan liian vähän, laajensin maksaruohojen aluetta rinnettä alaspäin samalla kun perkasin voikukkia, heiniä ja ketoneilikkaa pois kasvien ja kivien väleistä. Hiekkaisen maan etuna on se, että juuret lähtevät helposti vetämällä pois elleivät ne satu olemaan kivien alla. Reunakiviä piti siis irrottaa ja kitkeminenhän on ihan turhaa, jos pihakiveyksen välissä rehottaa noin tuuhea heinäkasvusto mitä ylläolevassa kuvassa istutuslapion ympärillä on. Kokeilin siis samalla purkaa pikkuisen pihakiveystäkin, jotta saisin heinät kokonaan pois.

No nyt näyttää paremmalta!

Kävin hakemassa useamman laatikollisen multaa niin kaukasianmaksaruohojen kuin hopeahärkkienkin kasvualustan sekaan. Säkkimultaa en tälle alueelle tuhlannut, vaan otin kärhökaaripenkistä savensekaista muhevaa multaa kohdasta, josta olen perannut rönsyakankaalia pois. Jos se on riittänyt levisioille, tarhakylmänkukille, etelänmunkeille ja kaukasianmaksaruohoille, saa se luvan riittää hopeahärkeillekin! Kiveystä en purkanut tässä vaiheessa muualta kuin siitä pahiten heinittyneestä kohdasta. Itsekseen kivien väliin kasvaneet ketoneilikat siirsin rinteen juurelle. Sieltä katse ohjautuikin ränsistyneisiin isotähtiputkiin, joista olen halunnut eroon jo pidemmän aikaa.

Lähtötilanne jäi taas kuvaamatta mutta tuon kiviröykkiön tilalla oli isotähtiputkea.

Tähtiputket olivat jääneet rinteeseen vain sen vuoksi ettei minulla ollut mitään niiden tilalle. Nyt oli, nimittäin komeamaksaruoho 'Matrona', joten adios vaan isotähtiputket. Aurinkoinen kuva haittaa hahmottamista mutta maksaruohon oikealla puolella kukkii komeasti keltatörmäkukka. Kuvan oton jälkeen istutin pienen keltatörmäkukan taimen 'Matronan' vasemmalle puolelle. Törmäkukat ovat suht lyhytikäisiä ja oletettavasti tuo kaksi vuotta kukkinut taimi heittää henkensä lähivuosina. Silloin 'Matrona' tulee paremmin näkyviin pihaantulosta kun nyt se jää vielä törmäkukan taakse piiloon. Tummasävyinen 'Matrona' oletettavasti sopii myös kauniisti yhteen keltatörmäkukan kanssa. Kevätvuohenjuuret ovat levittäytyneet vähän turhan paljon mutta nyt en tehnyt niille mitään. Sen sijaan pikkuisen siistiytynyt pihaantulon kiveys sai alempana rinteessä olevan kuopille painuneen ja vähän rikkaruohottuneenkin kiveyksen näyttämään todella surkealta. Pari päivää sitä katselin ja seuraavan vapaapäivän tullen tartuin toimeen.

Tässä oli jo yläreunasta pari riviä purettu ja ladottu paikoilleen ja seuraavan kohdan purku menossa.

En rohjennut purkaa kovin isoa alaa kerrallaan, jotta ei kohta olisi koko pihaantulo auki. Nostelin reunasta lähtien pahiten rikkaruohottuneen alueen laatat pois ja siirsin keskemmälle samaan järjestykseen. Sitten nypin rikkaruohot juurineen pois, tasasin reunasta hiekkaa ajouran kohdalta painuneiden laattojen alle ja ladoin ylimmän rivin takaisin ennen kuin purin muutaman seuraavan rivin. Näin etenin rinnettä alaspäin ja purettu alue laajeni vähitellen alareunastaan seitsemän laatan levyiseksi. Kiveyksen parissa ährätessäni kuuntelin youtubesta musiikkia. Kuten varmaan tiedätte, youtube lätkäisee silloin tällöin mainoksia väliin. Jossain vaiheessa tuli sitten aika lopettaa purkaminen ja latoa laatat takaisin paikoilleen, jotta parin tunnin päästä töistä tuleva isäntä pääsisi autolla pihaan. Viimeisen laattarivin keskimmäiset laatat menivätkin nätisti paikoilleen mutta reunimmaisten kanssa tuli ongelmia. Ei auttanut kuin hivutella koko laattariviä ylhäältä alkaen milli kerrallaan tiukempaan, jotta alariviin tulisi väljyyttä. Kun nousin seisomaan siirtyäkseni ylärinteeseen, youtubesta pärähti soimaan...

..."Tää hyvältä näyttää..."

No ei kyllä juuri sillä hetkellä näyttänyt, mutta täytyy sanoa, että olipahan osuva ajoitus mainoksella! Kyseinen mainosrenkutus ei todellakaan ole suosikkejani mutta sillä hetkellä kyllä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin. Olen sekä sarkasmin että tilannekomiikan ystävä ja nyt molemmat yhdistyivät huvittavalla tavalla. Kiveys aaltoilee edelleen vähän mutta enää tuolla korjatulla kohdalla ei ole niin jyrkkäreunaisia monttuja tai yksittäisiä kallellaan olevia kiviä kuin ennen. Ajoura nousi joistakin kohdista jopa kaksi senttiä ja laatoituksen reuna kivikkorinteen puolelta laski saman verran, minkä varmasti huomaa viimeistään talvella lumia kolatessa.

Tässäpä kasvualustanäyte kivikkorinteestä. Ei mullan hitustakaan, vain hiekkaa ja pikkukiviä.

Viimeinen urakka oli latoa kivikon reunakivet paikoilleen. Siinäpä sitä olikin taas pähkäilemistä, sillä huolellisesta purkamisesta huolimatta kivet eivät enää asettuneetkaan samalla lailla paikoilleen kuin ennen. Ja ihan varmasti laitoin kivet sivummalle odottamaan täsmälleen siinä järjestyksessä ja asennossa kuin ne olivat alunperin rinteessä olleet! Onneksi sentään kävi näin päin, että kolme kiveä jäi ylimääräiseksi kuin että kiviä olisi jäänyt puuttumaan.

Valmis tältä osin. Ei täydellinen mutta paljon siistimpi kuin ennen.

Arvatkaa vaan, häiritseekö nyt silmää peratun osan ja katualueen välinen kolmemetrinen suikale tai koko pihaantulon vasen puoli, joka on vielä pahemmin montulla kuin tämä perkaamani puoli? Vai häiritsisikö eniten sittenkin todella ruohottunut ja kuoppainen pätkä rinteen yläosasta ulko-ovelle? Se, jota näkyy ihan pikkuisen yllä olevan kuvan ylälaidassa irtokivien yläpuolella. Ai kamala, ei varmaan kannattaisi edes tehdä mitään kun siitä seuraa väistämättä entistä isotöisempi jatko-osa. Tämäkin toisen päivän kiveysprojekti nielaisi viisi tuntia päivästä ihan tuosta vain.

Alarinnekin kaipaisi perkaamista ja tasoittamista, vaikka se ei niin rikkaruohoinen olekaan kuin kohennettu alue.

Kivikkorinteen vanhin osa, jota tässä projektissa tuli uudistettua, on ollut hiekkaisen kasvualustan takia aika helppohoitoinen. Rikkaruohoja sinne ei ole juurikaan tullut ja nekin on ollut helppo nykäistä pieninä pois kun eivät ole suuriksi edes viikkokausien aikana kasvaneet. Lisäämäni multa voisi muuten muuttaa tilannetta mutta olinkin mielestäni ovela ja lisäsin multaa syvemmälle kasvualustaan. Pintaan jäi useamman sentin kerros hiekkaa ja pikkukiviä. Niinpä siemenrikkaruohot joutuvat edelleen kärvistelemään kuivassa ja karussa hiekassa kun taas syvemmälle juurensa ulottaneet kivikkokasvit saavat lisäravinteita ja kosteutta muhevasta mullasta ainakin jonkun aikaa. Hiekkamaalla kun on tunnetusti tapa "syödä" aikanaan kaikki multa ja muukin eloperäinen aines. Niin minunkin rinteessäni oli käynyt.

Marmorimehitähdet saivat myös multaa kasvualustaansa.

Yksi hitaasti etenevä projekti on myös kivikkorinteen juurella. Suunnitelmanani on vähentää hiljalleen kadun päästä nurmikkoa ja korvata se maanpeitekasveilla ja luonnon ketokasvillisuudella. Perkasin nyt kivikkorinteen uudemmalta puolelta yhden pinkin sammalleimun kokonaan pois ja laitoin sen tilalle vaaleampaa 'Candy Stripesia'. Sen pitäisi vähän rauhoittaa alkukesän värien sekamelskaa kivikkorinteen keskivaiheilta ja samalla sain reilusti sammalleimua nurmialueen tilalle. Projekti kadun pää nytkähti taas askelen eteenpäin. Pinkkiä sammalleimua voisi perata vähän lisääkin, sillä se uhkaa nielaista alleen ison alueen kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tehdä samana päivänä.

Valkoisella ympyröity alue oli ennen nurmikkoa. Nyt siinä on sammalleimua ja ketoneilikkaa.

Tänään näyttäisi tulevan kaunis päivä eikä varmasti ole liian kuumaa rankempiinkaan urakoihin. Aion lähteä pian ulos ja katsoa, mikä puuha sitä veisi mennessään. Kivikkorinteessä kun ei kärhöjä ole, niin turvaudun takapihaan päivän kärhön valinnassa. Nuotiopaikan portissa kukkiikin nyt oikein nätisti, vaikka rusakko kävi alkukesällä hakemassa sieltä vähän välipalaa. Onneksi syömingit olivat jääneet kesken ja ehdin kietaista verkon kärhön suojaksi.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Aurinkoista viikonloppua!

Pioneja ja kivikon kasveja

Eipä ole ennen tainnut meillä pionit kukkia vielä juhannuksena. Heti juhannuksen jälkeen ovat yleensä ensimmäiset kukat auenneet mutta tänä vuonna jo juhannusaattona oli monta kukkaa auki aurinkoisemmilla paikoilla kasvavista pioneista. Tällä hetkellä kukassa on neljä pionia, kahta eri lajiketta. Puolivarjossa kasvavat perintöpionit eivät ihan vielä kuki, mutta vaaleanpunaista väriä on jo niidenkin nupuissa näkyvissä. Katsellaanpa siis aurinkopenkin ja pensasryhmän pionikaunottaria.

Itse risteytetty 'Minna-Elina' (perintöpioni 'Elinan' ja 'Karl Rosenfieldin' jälkeläinen) ihan kukinnan alussa.

Sama pioni tänään puoliltapäivin sateen jälkeen. Tämä yksilö on pienempi kahdesta.

'Minna-Elinalla' on kiehtova tapa liukuvärjätä kukkansa kukinnan edetessä. Vasta auennut kukka on melko tumma, ehkäpä suunnilleen samaa sävyä kuin luonnonvarainen ketoneilikka mutta hyvin pian terälehtien ulkoreunat lähtevät muuttumaan lähestulkoon valkoisiksi. Lopulta tummanpinkkiä on enää terälehtien tyvillä. 'Minna-Elinan' (tai oikeastaan kahden sellaisen) kaverina kasvaa viime syksynä saamani pioni, joka on jakopalan jakopala aikoinaan isäni mummon puutarhassa kasvaneesta pionista. Se ei kuitenkaan vielä tänä vuonna kuki mutta lähti kasvuun sen verran reippaasti, että eiköhän ensi vuonna nähdä siitäkin jo ensimmäinen kukka. Näiden kolmen lisäksi samassa ryhmässä kasvaa myös toistaiseksi nimetön vaaleakukkainen ihanuus.

Tämäkin prinsessaunelma muuttuu kukinnan edetessä melkoisesti, kuten kuvasta näkyy.

Aurinkopenkin pioniryhmä. Uusin tulokas piilottelee näiden keskellä.

Viittakurjenmiekkojen kukinta-aikaan ihasteli, kuinka niiden violetit kukat sopivat upeasti aidan eteen istutettuun keltaheisiangervo 'Dart's Goldiin'. Nyt huomasin, kuinka hienosti heisiangervo tulee korostamaan 'Minna-Elinan' sävyä. Kylläpäs sattui kerrankin menemään hyvin nämä värien ryhmittelyt! Ja niin hienosti, kuin kukkineet laukat olisivat muodoltaan pioninkukkiin sopineet, leikkelin tänään kaikki pois aurinkopenkistä. Huvin vuoksi laskin kukinnot samalla ja tasan sata niitä meni lämpökompostoriin. Eiköhän sata laukankukintoa ole aivan riittävästi muutaman neliömetrin alalle?

'Dart's Gold' teki yhden kukinnonkin.

Olen kitkenyt pari päivää lemmikkejä (ja voikukkia, ratamoita, valvattia, vesiheinää sun muuta) ja todennut, että kohtuukokoisia aukkopaikkoja on sittenkin tullut myös aurinkopenkkiin. Harmillisesti osa aukoista on sen verran lähellä kookkaammaksi kasvavia kasveja, että ihan viereen ei viitsi istuttaa mitään kovin pitkäikäistä kasvia. Taktisesti istutin sinne viime kesänä mm. kaukasiantörmäkukkaa ja punahattua, mutta oletin niiden kestävän pari-kolme vuotta, jonka jälkeen ne olisivatkin saaneet heittää henkensä. Nyt on kuitenkin selvää, että kuolleen näköiset puskat todella ovat kuolleita eivätkä vain nukkumassa. Ensi kevään esikasvatuslistalle laitetaan siis jotain korkeahkoa kesäkukkaa, jolla saa täytettyä penkin taka- ja keskiosan aukkopaikkoja. Penkin etualalle istuttelin matalaa leijonankitaa mutta ne ovat niin kääpiöitä, että belliksetkin kukkivat leijonien kukkia korkeammalla. Pitää siis jättää kääpiökokoiset leijonankidat kesäkukkaruukkujen aluskasveiksi ja kehitellä jotain 20-30-senttistä kasvia etualalle, jos syksyllä ei saa jaettua talvesta selvinneistä perennoista tarpeeksi paikkaustaimia.

Pensasryhmän pioni on samaa lajiketta kuin aurinkopenkin vaaleakukkainen pioni.

Pensasryhmän pioni oli alunperinkin kuorman kookkain taimi, joten ei ihme, että se kukkii nyt ihan valtoimenaan. Laskin tänään avonaisia kukkia 19 kappaletta. Joka varressa on pääkukan lisäksi yhdestä kolmeen sivunuppua, joten kukkien yhteismäärä lähestyy varmasti viittäkymmentä ellei jopa mene yli. Pionin vierellä kukki yhdellä kukalla myös viime kesänä siirretty siperiankurjenmiekka. Sen sävy oli hitusen sinisempi mutta yhtä tumma kuin ylläolevan kuvan oikeassa reunassa kukkivilla pikkuampiaisyrteillä. Luulisin, että se sopinee myös kauniisti pionin väriin, kun ne jonain vuonna toivottavasti kukkivat yhtä aikaa. Yllätyin, että kurjenmiekka edes kukki uudella paikallaan. Sen verran se kuitenkin otti nokkiinsa siirrosta, että jäi vain hädin tuskin 30cm:n korkuiseksi. Ehkä se ensi kesään mennessä unohtaa turhat kiukuttelut.

Kurjenmiekka 'White Excelsior' ei ollutkaan keväinen versio, vaan hollanninkurjenmiekka.

Kurjenmiekat ovat totisesti yllättäneet tänä vuonna. Luulin syksyllä istuttavani keväällä kukkivaa kurjenmiekkaa ja harmittelin aika paljon, kun yksikään ei kukkinut ja lehtiäkin nousi vain muutama. Olin myös autuaasti unohtanut istuttaneeni sipuleita aurinkopenkin puolelle ja muistin vain kivikkorinteen istutuspaikat. Kolme lehtitupsua kymmenestä sipulista tuntui kovin vähäiselle. Jossain vaiheessa kevättä aloin miettiä, missä viipyvät heinätähdet, joita istutin kurjenmiekkojen kaveriksi ja päädyin sitten siihen, että kurjenmiekkamaiset lehdet taitavatkin olla heinätähtiä ja kurjenmiekat ovat vainaita. Siinä vaiheessa kun mysteerikasveista osa alkoi kasvattaa selvää kurjenmiekan kukkanuppua muistuttavaa pötkylää, suuntasin nettiin ja löysin kevätkurjenmiekan sijaan hollanninkurjenmiekka 'White Excelsiorin'. Kymmenestä sipulista neljä kukkivaa ja yksi lehtitupsu muuttuikin yhtäkkiä iloiseksi yllätykseksi. Pettymys sen sijaan oli se, että yksikään heinätähti ei suostunut nousemaan. Niitä ei sitten tarvitse jatkossa hankkia.

Hollanninkurjenmiekoista kaksi kukkivaa näkyy tässä kuvassa. Bongaatteko?

Toissa talven kellarissa viettäneet hollanninkurjenmiekat istutin viime kesänä maahan mutta niistä ei ole noussut edes pientä lehdenkärkeä. Niille kävi samoin kuin sitä edelliselle hollanninkurjenmiekkakokeilulleni, joten tämänkertaisesta onnistumisesta huolimatta taidan jättää jatkossa hollanninkurjenmiekatkin kaupan hyllylle. Kasvakoot nuo onnistuneesti talvehtineet niillä sijoillaan niin kauan kuin viihtyvät, vaikka ovatkin jokainen hassusti melkein parin metrin päässä toisistaan. Jospa joku olisi osunut sellaiseen kohtaan, että jäisi edes muutaman vuoden iloksi.

Etelänmunkki 'Blaulicht' selvästi viihtyy, kurjenmiekka seuraavana, taustalla uusi levisia ja takimmaisena loistosalvia.

Kurjenmiekan kaverina piti kasvaa sinikatanaa, jonka sekaan kurjenmiekan lehdet olisivat naamioituneet oikein hyvin. Harmillisesti vain juuri tuossa kohdassa kasvaneet katanat menivät heittämään henkensä talven aikana. Tungin tilalle ennen reissuun lähtöä hätäpäissäni muutaman lapinvuokon pikkutaimen. Pikkutaimen tosiaan, sillä niitä ei kuvasta erota eikä kovin hyvin livenäkään. Ihan läheltä katsottuna taimet sentään vielä löytyvät. Etelänmunkille kivikkorinne on kolmas asuinsija ja nyt näyttää siltä, että vihdoin sille on löytynyt mieluisa paikka, jossa se myös näyttää hyvälle. Annan sille luvan levittäytyä ihan vapaasti, jos vain niin tykkää ja taidanpa kokeilla myös sen siemenlisäystä.

Kivikkorinteestä kuoli paljon kattomehitähtiä mutta jostain syystä patiopenkissä ei tullut lainkaan tuhoja.

Patiopenkki on vielä työn alla. Alunperin siinä oli tarkoitus kasvaa pääasiassa päivänkakkaraa ja myskimalvaa mutta ne olivat liian innokkaita leviämään siemenistä. Penkin etuosan keskivaiheille istutettu komeamaksaruoho 'Herbstfreude' tuntuu pärjäävän, vaikkei kasvakaan niin komeana kuin kosteammassa mullassa olevat kaverinsa. Viime kesänä päätin vähentää päivänkakkaroita ja myskimalvoja ja korvata ne mehitähdillä. Penkin etureunasta tulikin jo oikein hyvä mutta takareunaan jäi isoja aukkopaikkoja. Nappasin tänään pari isoa mätästä kattomehitähteä penkin takaosaan, jotta saan etureunaan lisää tilaa tummemman punaiselle kivikkomehitähti 'Dark Beautylle'. Vaikka nyt on hellettä luvassa, niin tuskinpa kokonaisena multapaakkuna siirretty mehitähtirypäs paikanvaihdoksesta suuttuu. Seittimehitähtiä oli talven jäljiltä vain kaksi pientä hengissä, joten kattomehitähti, kivikkomehitähti ja pallomehiparta olkoot jatkossa patiopenkin yläosan pääkasvit. Alaosan päätähtiä ovat syyssyrikkä ja kärhöt, ja niiden välit yritän täyttää sammalleimulla. Patiopenkin kärhöistä 'Multi Blue' on herännyt, 'Hagley Hybrid' vielä uneksii.

Päivällinen tänään.

En kovin usein ruokakuvia postaile mutta tänään tuli sen verran onnistunut kokeellisen keittiön lopputulos, että laitetaan vinkiksi muillekin. Ensin laitettiin pastavesi kiehumaan. Pannulle silputtiin paketti pekonia ja sen kaveriksi erilaisia vihreitä sipuleita (tuoretta ruohosipulia, ilmasipulin vartta, purjoa pakastimesta ja valkosipulin lehtiä), kaurajuuren lehtiä, lehtikaalia sekä pakastimesta viimeiset viimevuotiset salkopavut. Kypsymisajat huomioiden toki, ei kaikkea kerralla! Kun pastat olivat melkein kypsiä, pekoni-vihersilpun sekaan kaadettiin itse tehtyä pestoa (olin tehnyt aiemmin isomman annoksen pestoa basilikasta ja lehtikaalista ja sitä laitettiin silloin tuoreeltaan pakastimeen). Lopuksi pippuria ja hitusen lisää suolaa sekä loraus sitruunanmehua, minkä jälkeen mössö sekoitettiin pastaan ja nosteltiin lautasille. Annosten päälle kukin sai raastaa oman makunsa mukaan parmesaania ja lisätä tuoretta basilikaa sekä ruohosipulin kukkia. Yllättäen myös lapset tykkäsivät.

Päivän kärhönä taas 'Purple Dream', kun ei täällä ihan vielä muita kuki.

Päivän kärhön kanssa saattaakin tulla vielä tiukkaa, sillä moni kärhö on noussut todella hitaasti. Seuraavan jutun kärhö on jo selvillä mutta sitä seuraava on täysi arvoitus. Ehkä joku kuitenkin löytyy.

Kiva, kivempi...

...Kivin koristeltu piha. Kivi, kivet, kiviä, kivissä, kivistä, kiviin. Postaus ilman kukkasia, mutta kiviä sitäkin enemmän. Kaikki yhdessä puutarhassa ja vain murto-osa pääsi kuviin.

Kivissä valkoisia kuvioita.

Kivissä valkoisia raitoja. Pyöreitä ja kulmikkaita murikoita.

Kivissä juovia, suuntaan jos toiseenkin. Suoraan, kierteellä ja mutkalla.

Mielikuvituksellisia kuvioita ja värejä.

Kiehtovia väriyhdistelmiä ja yksityiskohtia, jopa kiiltäviä kiviä.

Pelkkää harmaata? Ei suinkaan! Värejä löytyy joka lähtöön, kirkkaampia ja himmeämpiä, punaista ja sinistä, myös sitä harmaata.

Erilaisia pintoja: röpelöä, koloa, nystyrää, uria. Karheaa ja silkinsileää.

Kiviä kasvien kanssa, kasveja kivillä. Sammal kasvaa nopeasti, jäkälä hitaasti.

Kiviä jonossa...

... kiviä pengerryksissä...

... kiviä sikin sokin ja ryhmissä. Eri kokoisia kiviä yhdessä.

Kiviä betonilaattojen keskellä, betonilaattoja kivien keskellä. Kiviä poluissa ja käytävillä. Saumoissa kivituhkaa, hiekkaa ja sammalta.

Isoja kiviä, isompia järkäleitä, jättimäisiä lohkareita, hiidenkiviä. Istumapaikkoja, tulevaisuudessa myös pöytätaso.

Sydämellisiä kiviä, kivirakkautta, rakkautta kiviin.

Kivittä ei Hiidenkiven puutarhaa ole tehty. Kivaa!

Loman loppu

Heittipä viikonlopuksi kesäiset helteet ja kaupanpäällisiksi niin kostean ilman, että melkein trooppiselta tuntuu! Puutarha nauttii näistä keleistä ehkä jopa vielä enemmän kuin minä. Viikon varrelta on kertynyt sekalainen setti kuvia, joista keräsin tähän postaukseen vähän aiheesta toiseen poukkoilevan kokonaisuuden. Aloitetaan primadonnistani.

Tarhaviinikärhö 'Justa' aukaisi ensimmäiset kukkansa.

'The President' on ollut pitkään kärhökaaripenkin tähti, mutta nyt syysleimut ja jaloangervot vetävät oman osansa huomiosta. 'Justasta' ei ole vielä kilpailemaan näyttävyydessä, mutta ehkä viikon päästä sekin on loistokkaammin esillä.

Patiopenkin kärhöseinäkkeessä on iloinen kärhöjen ja tuoksuherneiden sekamelska. Syyssyrikkä ei meinaa jaksaa kannatella painavia kukintojaan.

Joskus sitä miettii, mitähän on ajatellut jotain kasvia istuttaessaan. Luumutarhan näkyvimmällä paikalla kasvaa neidonkurjenpolvi, joka herää keväällä myöhään, leviää hyvin hitaasti ja kukkii vaatimattomasti. Viime kesänä en tullut kiinnittäneeksi siihen niin suurta huomiota, sillä mantsuriankärhö ja leijonankidat toivat väriä ja vehreyttä penkkiin. Tänä vuonna sen sijaan neidonkurjenpolven ympärillä on valtava tyhjyys, sillä syyshohdekukat ja rusokurjenpolvi kuolivat talvella, mantsuriankärhö ei ole vieläkään noussut enkä istuttanut kesäkukkiakaan luumutarhaan yhtään. Keräsinkin jo ensiavuksi ympäri pihamaata levinneitä orvokintaimia ryppääksi valotolpan juurelle, jotta penkissä olisi edes vähän enemmän väriä. Kunhan keksin neidonkurjenpolvelle uuden paikan, se saa siirtyä pois ja tehdä tilaa jollekin muulle.

Neidonkurjenpolvi on minusta vähän turhan vaatimaton melkein luumutarhan näkyvimmälle paikalle. Siirretyt orvokit taustalla.

Viime kesänä juurrutetut karjalanneidon pistokkaat kukkivat jo aika hyvin. Hortensiakin kukkii alhaalla, joskin ei niin näyttävästi kuin viime vuonna.

Kantopuutarhan taakse aivan rajan tuntumaan on ilmestynyt kultapiisku.

Elokuussa alkaa vimmattu sadon säilöminen. Kävin vielä eilen keräämässä naapurin kanssa vadelmia vakiopaikaltamme, mutta se taisi olla viimeinen reissu siellä, sillä marjat alkavat mennä jo ylikypsäksi. Talon takaa varjoisasta metsästä saa kerättyä vielä hetken aikaa välipalamarjat ja ehkä pakastimeenkin vielä vähän, jos vain aikaa riittää. Sieltä kerääminen on hidasta, sillä marjoja on vain siellä täällä harvakseltaan ja tiheä pusikko lisäriesana. Onneksi herukoita ei tarvitse vielä muutamaan päivään kerätä isompia määriä. Kasvimaalta saa kerätä joka päivä jotain. Jos ei muuta, niin salaattia ja herneitä riittää. Vahapapuja on vielä vähän tulossa, mutta uusia kukkia ei ole enää näkynyt, joten niiden satokausi on pian ohi. Salko- ja ruusupavut vasta aloittelevat. Pensasmustikat ovat aloittaneet pääsadon kypsyttelyn ja niitä saa kerätä suunnilleen kourallisen joka päivä. Päädyin kiskomaan myskikurpitsan pois, sillä siinä ei näkynyt vieläkään yhtään kurpitsanalkua. Se puski vain tupsun hedekukkia joka lehtihangasta ja levittäytyi käytävien lisäksi myös viereiseen kasvulavaan. Kiitettävästi se oli kuitenkin pitänyt melkein parin neliön alalta rikkaruohot kurissa. Ensi vuonna en enää kasvata myskikurpitsaa, vaan käytän senkin tilan johonkin tuottoisampaan.

Pensasmustikoita, kesäkurpitsa 'Diamant F1', ensimmäinen patty pan -kurpitsa 'Sunburst', 'Patio Red' -paprikoita sekä tomaatteja 'Maskotka' ja 'Rosella' (paprikoiden oikealla puolella yksi kpl).

Lapsille piti saada jotain tekemistä, joten nostimme osan valkosipuleista. Vasemmapuoleisesta lajikkeesta jätin loput vielä kasvamaan kokoa, sillä niiden lehdet olivat vielä kokonaan vihreitä.

Pensashanhikit 'Creme Brule' kukkivat jo hyvin.

Valeistutuksessa odottava pensashanhikki 'Lovely Pink' kukkii myös. Aika hempukka.

Kivikkorinteeseen olen kärrännyt kesän aikana ainakin pari kottikärryllistä pikkukiviä. Nyt loppupäässäkin näkyy enemmän kiviä kuin paljasta mullosta, vaikka talven aikana kuolleiden kasvien tilalle istutetut taimet eivät olekaan vielä ottaneet omaa tilaansa haltuun. Kuinkahan monta sipulikukkaa olen tullut siinä samalla haudanneeksi kivien alle? No, kaivellaan ne sitten taas keväällä esille.

Kivikkorinne näyttää kuvassa vaatimattomammalta kuin silmin nähtynä. Kadulta katsottuna aurinkopenkin purppurapunalatvat ja kosmokset näkyvät hauskasti aidan yli. Helminukkajäkkärä kukkii näyttävästi ison kiven kohdalla.

Maksaruohot 'Stewed Rhubarb Mountain' (vas.) ja 'Strawberries and Cream' kukkivat yhtä aikaa loistosalvian kanssa. Aidan alus on näemmä kitkemättä...

Turkestaninmaksaruoho kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Tämä on niin nätti!

Keisarinviittanaaras (vai kutsuisiko tätä peräti keisarin morsiameksi, heh) herkutteli purppurapunalatvoilla.

Viimeinen kesälomapäivä lähenee uhkaavasti loppuaan. Kuinkahan tässä osaa taas töitä tehdä, kun ei ole uhrannut loman aikana työasioille ajatustakaan? Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin hetki menee aikataulujen rukkaamisessa ennen kuin työt, lasten kuskaamiset, kotityöt, puutarha-aika ja blogielämä on saatu tasapainoon. Sitä k-alkuista epidemiaa en uskalla edes ajatella. Onneksi kesä ei ole vieläkään ohi ja vapaapäiviksikin saattaa osua mainioita puutarhasäitä. Tai jos ei osu, niin herukat kerätään sadetakki päällä, kukkasipulit istutetaan rautakangella ja kitkeminen jätetään suosiolla ensi kevääseen! Leppoisaa sunnuntai-iltaa!