Vähän erilainen kantopuutarha

Lupasin edellisessä postauksessa esitellä uusinta työmaata. Urakka olisi varmasti jo valmis, ellei tänään olisi satanut puolta päivää vettä. Kävin aamupäivällä muutaman tunnin sadekamppeissa ulkona, mutta käytin ajan mm. sadevesijärjestelmien tarkistukseen ja etanoiden keräämiseen. Lehtokotiloita en onneksi löytänyt, tavallisia pelto- ja valepeltoetanoita vain. Alankin elätellä toiveita, että ne kaksi aikaisemmin löytynyttä kotiloa olivat vain satunnaisia harhailijoita eivätkä merkki lehtokotiloiden järjestäytyneestä hyökkäyksestä. Koska varsinainen projekti ei ole vielä ihan valmis, näytän kakkosprojektin, jota tein yhdessä lasten kanssa.

Kantopuutarhan takaosa säilyi melko lailla ennallaan. Etualalla ihan tavallinen ojakellukka, sen vasemmalla puolella esikko, valkovarjohiippa ja sormivaleangervo, taustalla hiirenportaita (?) sekä sekalaisia luonnonkasveja. Tontin raja menee juurakoiden kohdalla, joten niiden takana on sitä mitä luonto nyt sattuu tarjoilemaan.

Ajatus oli tehdä keijupuutarha ja sinne keijuille talo pienestä saviruukusta, jolle ei ollut muuta käyttöä. Keräsimme ison kasan tasapintaisia kiviä ja pesimme ne. Pesun jälkeen kivet lajiteltiin koon ja värin mukaan, tosin työn edetessä tuli selväksi, että kivet piti asetella koon ja muodon mukaan olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Minulta meni vajaa kolme tuntia liimata kuumaliimalla kivet kiinni ruukkuun, mutta tulipahan hieno lopputulos, vaikka itse sanonkin! Täytimme ruukun mullalla, istutimme sammalta katoksi ja asettelimme mökin puutarhaan. Lapset tekivät keijuille nurmikon sammalesta (omalta pihalta irrotettu!) ja auttoivat aidan tekemisessä. En ehtinyt eilen tehdä viimeisiä silauksia, joten otin vain nopeasti kännykällä mökistä kuvan. Mitäpä sitä suotta kameraa hakemaan keskentekoisen projektin taltioimista varten.

Nämä keijut asuvat sammalkattoisessa kivitalossa.

Tänään etanajahdin jälkeen päätin lähteä jatkamaan keijupuutarhaa. Heti paikalle saavuttuani totesin kolmen tunnin työn menneen hukkaan, sillä useampi kivi oli tipahtanut mökin kyljestä irti. Kun nostin talon ylös, melkein kaikki loputkin kivet ropisivat liimoineen päivineen keijupuutarhan nurmikolle. Ei ollut sateenkestävä keijumökki se... Saviruukku ei selvästi ollut tarpeeksi huokoinen kuumaliimalle eikä kastuminen varmaan auttanut asiaa yhtään. Toisaalta, eipä se liima kivissäkään kovin tukevasti kiinni ollut, vaikka mökki tuntui valmiina hyvinkin vankalta.

Keijujen kodin takana "metsässä" varjoliljat nuokuttelevat sirosti nuppujaan lemmikkien keskellä.

Muita puuhastellessani mietin, mistä saisi tehtyä keijutalon kakkosversion. Varastosta löytyi kivasti harmaantunut puunpätkä ja heinäseipään tappeja. Sahasin puun toisen pään katon muotoon ja halkaisin vasaran ja puukon avulla tapit pitkittäin halki. Pätkin tapit oksasaksilla ja siistin niitä hieman puukolla. Kuumaliiman kestävyys edellisessä projektissa ei vakuuttanut, joten turvauduin vanhaan kunnon eri keeperiin. Sillä ainakin puupinnat saa liimattua toisiinsa lujasti. Kuivumisaika oli vähän toista kuin kuumaliimalla, mutta jospa keijumökki nro 2 olisi ensimmäistä edes vähän kestävämpi. Ikkunoita mökissä ei ole, mutta lasten mukaan keijut taikovat sinne ikkunat silloin kun ihmiset eivät näe.

Puumökki maastoutuu kivilinnoitusta paremmin kantopuutarhaan. Oikealla puolella kasvaa matalaksi jäävä jaloangervo, mökin taakse siirsin valkovarjohiipan, joka minusta sopii täydellisesti keijupuutarhan henkeen.

Kurkataanpa lähemmin itse mökin yksityiskohtia. Ovi on kaarnanpalanen, jonka puuta vasten ollut puoli oli minusta juuri sopivan näköinen tähän tarkoitukseen. Jyrsin sen sivuleikkurilla sopivan muotoiseksi. Sama ovi oli kivimökissä, mutta tähän puumökkiin liimasin pienen kiven sijaan puunpalasen rivaksi. Oven yläpuolella on "jalokivi", eli muisto häämatkaltamme. Löysimme silloin eräältä luontopolulta melkein läpikuultavia kvartsinpalasia, joita otin pari mukaan. Lapset ovat aina silloin tällöin ihastelleet niiden kimmellystä, joten pitihän yksi niistä laittaa keijumökkiin. Aita on tehty tuoksuvatukan kuivista oksanpätkistä ja tökitty vain suoraan multaan.

Oven yläpuolella oleva kvartsinpalanen säihkyy auringossa kauniisti. Rappukiveksi löytyi omalta pihalta vähän isompi valkoinen kivi, ehkä kvartsia sekin, vaikka onkin vähän sameampi.

Oven pielessä on tietysti kukkaruukku toivottamassa keijuvieraat tervetulleiksi (kukat pitänee vaihtaa päivittäin, sillä ruukku on vain ontto oksanpätkä, johon pujotin muutaman lemmikin kukinnon).

Aidassa on portti, jotta keijut pääsevät seikkailemaan syvemmälle metsään. Portin vieressä on kivinen pöytäryhmä.

Varjorikot siirsin tänne toiselta puolelta pihaa. Keijukaismaailmaan sopivia kukkasia ovat minusta nämäkin.

Vähän kauempaa. Vasemmassa reunassa on matalaksi jäävä kuunlilja, joka kesän edetessä muuttuu valkoreunaiseksi. Keijujen ulko-ovelta johtaa kiviaskelmat "nurmialueen" laitamille ihmisten polun luokse.

Jyrkässä rinteessä on oltava jykevät portaat, jotta keijujen on turvallista sipsutella mäkeä alas.

Kuvakulma keijujen korkeudelta. Taustalla lemmikkien keskeltä kurkistelee risulintu. Ojakellukan keväinen kukinta antaa värikkäämpien kaunottarien loistaa, syksymmällä kukat ovat näyttävämpiä.

Keijuilla on aika laaja pihanurmikko. Ehkä sinne ilmestyykin kesän mittaan lisää pikkuruisia yksityiskohtia. Mökin ympärillä oleva "metsikkökin" on vielä vähän harva. Seuraavan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevan sormivaleangervon alla on kaksi aho- tai metsäorvokin tainta, joiden toivon levittäytyvän isommalle alalle. Sekin olisi täydellinen kasvi keijupuutarhaan. Siirsin myös vaaleanpunaiseksi värittyvän valkovuokon taaempaa kantopuutarhasta keijujen mökin lähelle. Se ei oikein tuntunut viihtyvän edellisessä kohdassaan, mutta ehkä uusi ympäristö satujen maailmassa on sille mieluisampi.

Tässä vielä koko keijupuutarhan alue ja samalla kantopuutarhan etuosa. Takaosaa ei paljon erotukaan nyt kun lemmikit peittävät kaiken alleen.

Huomenna aion jatkaa pääprojektini loppuun, siitä tulee kuvia sitten seuraavaan postaukseen. Hei vaan!

Toivepostaus: varjon ja metsäpuutarhan kasveja

Tarha-alppikärhö 'Albina plena' kuuluu uusimpiin metsäpuutarhan kasveihini.

Kaimani Mama's garden -blogista toivoi postausta varjon kasveista ja metsäpuutarhasta. Metsää meidän tontilla ei ole, mutta ehkä kantopuutarha on tarpeeksi lähellä metsäpuutarhaa. Toki tonttia kolmelta sivulta ympäröivä metsä luo vähän metsäistä tunnelmaa ja varjoalueita pihan laitamille. Minusta puutarhassa on tärkeää huomioida se, että katsottavaa riittää läpi kasvukauden, olipa kasvupaikka auringossa tai varjossa. Siispä myöhään keväällä heräilevien kasvien kaveriksi tarvitaan aikaisia kukkijoita ja ensimmäisiin syyshalloihin hyytyvien rinnalle ikivihreitä tai niitä, jotka häviävät näkyvistä vasta kun lumi peittää ne. Meillä varjopaikat ovat pääasiassa savipohjaisia ja/tai runsasmultaisia ja hyvin vettä pidättäviä, joten kasvillisuuskin on pitkälti sen mukaista. Kuivaan varjoon minulla ei ole tarjota kasveja, sillä en ole vielä sellaista kasvia löytänyt, joka pärjäisi puutarhamme ainoalla kuivalla ja varjoisalla paikalla.

Aikaisimpiin varjon kukkijoihin kuuluu meillä lehtoimikkä, jota olen jakanut moneen kohtaan. Tämä yksilö on kantopuutarhassa.

Metsäpuutarhaan sopii minusta todella hyvin luonnonkasvit. Usein melko vaatimattomiin oloihin tyytyvinä ne pärjäävät varmasti puutarhakasvien seassa ja hyvään multaan päästyään kukkivat melko näyttävästikin. Hyvänä esimerkkinä tästä on lehtoimikkä, jota löysin tontin rajan tuntumasta pari pientä yksilöä muutamia vuosia sitten. Siirsin toisen isolla juuripaakulla parempaan multaan ja se on kasvanut kokoa niin hyvin, että olen saanut siitä jakopaloja moneen paikkaan. Tänä vuonna löysin pari siementaintakin. Vaikka lehtoimikkä kukkii ensimmäisten kasvien joukossa heti lumen sulettua, pysyy se kauniina myöhään syksyyn saakka. Suunnitelmissa on myös hankkia joskus valkotäpläimikkää koristeellisemman lehdistön takia.

Kärhökaaripenkin metsään rajautuvassa päädyssä kukkii keväällä helmililjoja, valkovuokkoja, kevätkaihonkukkaa ja pikkuisen ketunleipää (ei näy kuvassa) silloin kun jaloangervot ja kuunliljat ovat vasta heränneet.

Valkovarjohiippa on myös aika uusi tuttavuus, joka kukkii tässä kuvassa väliaikaisella paikallaan. Siirsin sen kukinnan jälkeen kantopuutarhaan, jossa se vaikuttaisi viihtyvän oikein mainiosti.

Varjopenkki grillikatoksen takana on kesäkuun alussa sinivoittoinen, kun lemmikit, kevätkaihonkukat ja helmililjat kukkivat. Myöhemmin väri muuttuu valkoiseksi, kun sormivaleangervo, varjolilja ja töyhtöangervo aloittavat.

Lemmikit ovat vallanneet myös kantopuutarhan. Esikot ovat lopettelemassa. Kuvassa kukkii myös ojakellukka (saniaisten edessä oksankarahkojen välissä).

Kantopuutarhasta löytyi aho-orvokkia, josta siirsin jakopaloja varjokujalle aluskasviksi.

Heinäkuulle näyttävää kukintaa saa töyhtöangervosta, valeangervoista ja varjoliljoista. Varjoliljat ja töyhtöangervo nousevat keväällä melko aikaisin, valeangervot lähtevät kasvuun verkkaisemmin ja kärsivät myös hallaöistä. Jos haluaa tuoksuvia kasveja, varjolilja ja valeangervot ovat hyvä valinta.

Myrsky ja rankkasateet saivat varjoliljat nojailemaan sormivaleangervoihin, töyhtöangervoon ja kotkansiipeen. Käy se näinkin.

Varjokujan töyhtöangervo näkyy kukkiessaan portin läpi kadulle saakka. Kuvassa näkyy myös varjolilja ja sormivaleangervo.

Heinäkuun lopusta elokuun loppuun varjo- ja metsäpuutarhan kukinnasta pitävät huolen jaloangervot ja kuunliljat. Jaloangervoissa on koko- ja värivalikoimaa valtavasti ja kuunliljojen lehdissä vaihtelua vähintään yhtä paljon. Joidenkin mielestä kuunliljojen kukinta on toisarvoinen tai jopa mitätön, mutta minusta niilläkin on oma viehätyksensä. Osalla on korkeat ja harvat kukinnot, toisilla matalat ja tuuheat. Kukat voivat olla valkoisia tai eri sävyisiä liiloja. Jotkut kukkivat vähän hillitymmin, toiset puskevat kymmenittäin kukkavarsia ja vetävät näyttävyydessä vertoja mille tahansa kasville.

Jaloangervo 'Brautschleier' on yksi suosikeistani samoin kuin sen takana oleva komeasinikuunlilja 'Elegans' valkoisine kukkineen. Esikot tuovat penkin etureunaan kukintaa keväällä. Aivan takimmaisena näkyy pikkuisen sulkavaleangervon lehtiä.

Kantopuutarhasta löytyy minikokoinen jaloangervo 'Younique' (?).

Kantopuutarhan takana kunnan puolella kasvaa kultapiisku, joka toivottavasti kasvaessaan pitää saniaisten kanssa heinikkoa kurissa. Se on näyttävä luonnonkasvi keltaisen ystäville, mutta ei kuki täysvarjossa. Meillä se jää juuri talon varjon ulkopuolelle ja saa mitä ilmeisimmin tarpeeksi valoa kukintaan.

Syksyllä ennen hallaöitä kukinta alkaa ainakin meillä olla varjopaikkojen osalta ohi, mutta erilaiset lehtimuodot ja -värit tulevat hyvin esille. Kuvissa näkyvää valkoreunaista pientä kuunliljaa on tarkoitus lisätä varjokujalle, sillä sen väritys tuo valoa vihreiden kasvien joukkoon.

Osa kantopuutarhasta elokuussa. Erilaiset lehtimuodot tuovat mielenkiintoista katseltavaa. Keskellä kuvaa juurakon vieressä piilottelee postauksen alkupuolella ollut valkovarjohiippa. Sen oikealla puolella kasvaa ojakellukka, jolla on minusta kiva lehdistö.

Syyskuun alussa varjokujalla kukkivat enää viimeiset kuunliljat ja jaloangervot (kuvan oikeassa ylänurkassa). Vasemmassa reunassa aidan edessä komean kokoiseksi pulskistunut lehtoimikkä. Kuunlilja ja sormivaleangervo kärsivät viime talvesta ja vesimyyrästä ja jäivät siksi minikokoisiksi.

Meidän puutarhan varjoisilla paikoilla pärjääviä kasveja:

aho-orvokki

alppi- ja tarha-alppikärhöt

alppiruusu

esikot

helmililja

jaloangervot

jouluruusu

ketunleipä eli käenkaali

kevätkaihonkukka

krookus

kuunliljat

lehtoimikkä

lemmikki

(metsä)mustikka

narsissi

ojakellukka

pikkutalvio

rönsyansikka

saniaiset (kotkansiipi, soreahiirenporras ja joku tunnistamaton)

tupastiarella

töyhtöangervo

valeangervot

valkovuokko

varjohiippa

varjolilja

Lisää puutarhaan sopivia luonnonkasveja postauksissa Hyvää luonnonkukkien päivää! sekä Puutarhani luonnonkukat. Noissa postauksissa on kasveja auringosta varjoon ja kuivasta kosteille paikoille, toisin kuin tässä, johon valikoin varjossa viihtyviä. Nyt olisi myös teillä tilaisuus jakaa lisää vinkkejä varjon ja metsäpuutarhan kasveista. Mitä suosittelisitte erilaisille varjopaikoille? Jaa kokemuksiasi kommenteissa tai tee vaikka oma postauksesi aiheesta.

Ihana kesäkuu!

Kevät vaihtui sulavasti liukuen kesäksi ja kukkaloisto alkaa olla sen näköistäkin. Varsinkin takapihalla kukkii nyt loisteliaasti, siitä pitävät atsalea ja tulppaanit huolen. Lisäksi lemmikit ja luumupuut aloittelevat kukintaansa.

Kanadanatsalea 'Violetta' on puutarhani uusimpia tulokkaita ja esittelee nyt upeinta kukkaloistoaan. Taustalla tulppaani 'Hakuun'.

Narsissi 'Delnashaugh' talvehti huonosti ja viidestä sipulista ainoastaan yksi kukkii.

Luumutarhassa kukkii komea rypäs 'Pink Impression' -tulppaaneita. Kanadanatsalea näkyy taustalla.

Keltaluumu 'Laatokan Helmen' ensimmäiset avautuneet kukat. Koko puu on yhtä täynnä nuppuja kuin tämä oksa.

Vaikka takapihalla on pääasiassa sinisiä lemmikkejä, on luumutarhaan kertynyt niitä paljon valkoisena. Siirsin sinne viime kesänä kaksi yksilöä ja ne ovat saaneet aikaiseksi kiitettävän määrän valkoisia siementaimia. Jotta luumutarhan lemmikit pysyisivätkin valkoisina, kitkin joukosta kaikki sinikukkaiset pois. Valkoisten lemmikkien vierellä on ryhmä sinivalkoisia japaninakileijoja, jotka ovat nyt nupullaan. Luumun, akileijojen ja valkoisten lemmikkien yhteiskukinnasta tulee varmasti oikein kaunis. Luumutarhaa ihastellessa ei voi välttyä kuulemasta äänekästä sirkutusta. Kuusitiaisten poikaset ovat kasvaneet sen verran, että niiden piipitys kuuluu jo pitkän matkan päähän.

Kuusitiaisten pönttöä ei tarvitse tarkkailla minuuttiakaan nähdäkseen jomman kumman emoista tuovan ruokaa nälkäisille poikasille.

Jatketaan luumutarhasta kantopuutarhan ja varjokujan suuntaan. Saniaiset ovat alkaneet rullailla lehtiään auki ja jaloangervot nousta. Tupastiarellat vielä miettivät, mutta toivon mukaan ovat hengissä. Lemmikit ja valkovuokot aloittelevat kukintaa.

Jaloangervo 'Erican' punaiset versot oikein hehkuvat ilta-auringossa, tosin kuvassa ne erottuvat vain hädin tuskin (risulinnun kohdalla, keskellä kuvaa).

Aidan vieressä töyhtöangervo on ottanut kunnon spurtin ja köynnösportti on saanut vihdoin maalia pintaansa.

Koko perhe osallistui maalaukseen, tosin lapset vain hyvin valvotusti ja pienen hetken.

Mietimme pitkään, olisivatko köynnösportti ja pation kärhöseinäke parempia valkoisina vai mustina. Talon ikkunanpuitteet ja muut yksityiskohdat ovat valkoisia, mutta räystäslaudat ja syöksytorvet mustia. Päädyimme mustaan, jotta raudoitusverkkoa ei tarvitsisi suojata. Musta väri näyttää myös hyvältä vaaleanpunaisten kukkien kanssa ja varsinkin köynnösportti maastoutuu paremmin kadulta katsottuna kuusimetsään kuin se olisi valkoisena tehnyt.

Patiopenkin kärhöseinäke maalattiin samalla kertaa. 'Multi Blue' ei ole vielä herännyt, mutta 'Hagley Hybrid' yltää pian jo raudoitusverkkoon. Istutin vaaleanpunaiset tuoksuherneet sen kaveriksi siltä varuilta, ettei 'Multi Blue' herääkään.

Syksyn alennusmyynneistä löytämäni valkovarjohiippa on vihdoin herännyt. Syysvuokko sen sijaan antaa odottaa itseään.

Kärhökaaripenkissä on nyt isänmaallinen värimaailma, kun 'Exotic Emperor' -tulppaanit, valkovuokot ja helmililjat kukkivat.

Valkovuokkoja ja helmililjoja.

Tähän näkyyn on hyvä lopettaa. Kukkaisaa kesäkuuta!

Kevään kaipuu -haaste

Sain tämän Puutarhahetki-blogin Tiiun aloittaman haasteen Sirkulta Kukkia & Haaveita -blogista. Pidän talvestakin, mutta silti poden vaikeusasteeltaan vaihtelevaista kevätkaipuuta. Yleensä kevätkaipuu nostaa päätään heti vuodenvaihteen jälkeen tammikuun aurinkoisina pakkaspäivinä, mutta tänä talvena pitkäksi venähtänyt syksyinen sää aiheutti aikamoisen talvikaipuun, joka sai kevätkaipuun painumaan taka-alalle.

Kun auringonnousu alkaa näkyä olohuoneen ikkunasta, ollaan jo hyvinkin kevättä kohti menossa. Tosin tästä auringonnoususta seurasi pilvinen päivä.

Nyt kun helmikuu näyttää melko normaalilta helmikuulta, niin alkavat lipastossa piilottelevat siemenpussitkin hypähdellä niin, että laatikot melkein kolisevat. Markettien ja puutarhamyymälöiden siemenhyllyt on moneen kertaan katsastettu läpi, mutta mukaan ei ole lähtenyt kuin pari pussia. Hamstrasin nimittäin viime syksynä alehyllyiltä yhtä sun toista, joten kaikki suunnitelmissa oleva on jo valmiina odottamassa kylvöä.

Ensimmäisiä pikkutaimia kasvilampun alla viime keväänä: kuukausimansikoita.

Kaipuuta eivät yhtään lievitä blogeissa pyörivät kevätkuvat eivätkä Etelä-Suomessa maasta nousevat piipot ja jopa ensimmäisten kevätkukkijoiden kukkanuput. Mutta mitäs siitä, ei kai se haittaa, jos odottaa into pinkeänä kevättä?

Kevään ensimmäisiin ja odotetuimpiin kukkijoihin kuuluvat kevätkurjenmiekat. Ovatkohan ne lisääntyneet viime vuodesta?

Isokevättähden teerälehdet kimmeltävät helmiäisen lailla.

Olohuoneen ikkunan alla on jo monta vuotta kukkinut 'Thalia' -orkideanarsisseja sekä 'Exotic Emperor'-tulppaaneita. Aamupäivän aurinko siivilöityy seinustalle puiden lomasta.

Tänä vuonna odotan erityisesti kantopuutarhan kevättä. Siirsin sinne tontin takanurkkauksesta suloisesti punastelevia valkovuokkoja, ja onhan siellä esikoita, kevättähtiä ja jouluruusukin. Toteutuukohan mielikuvani saniaisten auki rullautuvien lehtien ja kantojen edessä lainehtivasta herkän hempeästä kukkamatosta?

Aluksi puhtaan valkea...

... pian herkästi punasteleva...

... ja lopulta näin kauniin pinkki.

Hetki vielä pitää odottaa kevään väriloistoa ja kaikkia ihanuuksia, mitä maasta ponnistaa. Todennäköisesti näkymät ovat täällä vielä parisen kuukautta melko valkoisia, vaikka pakkaset hetkeksi väistyivätkin.

Puutarhakompostori nukkuu hangen alla.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

Haastan mukaan selailemaan kevätkuvakansioitaan seuraavat blogit:

Keijunkukkaset

Maalaiskaupungin piha

Puutarha on kotini

Mukavaa viikonloppua!

Sekalainen kuvakattaus

Työelämään palaaminen kesän jälkeen varmasti sekoitti pääni, sillä tekstiä ei vain nyt synny, vaikka mieli tekisi jotain puutarhasta kirjoitella. Huomasin myös sen, että "kehtuuttaa" lähteä kitkemään kukkapenkkejä, vaikka alkukesällä levitetyn, voikukan siemeniä sisältävän ruohosilpun seuraukset näkyvät nyt hyvinkin selvästi. Ehkä tämä olotila johtuu osittain myös runsaista sateista, joita täällä on nyt ollut joka päivä jo kyllästymiseen asti. Maa on kastunut jo vähintään lapionpiston syvyydelle, ellei syvemmällekin, eikä puutarhatöistä selviä kuivin vaattein. Onneksi puutarhassa kiertely sentään innostaa vielä ja kuviakin tulee samalla otettua. Käydään siis pikaisella kuvakierroksella eilisillan hämärtyessä.

Ulko-ovelta näemme heti daalian kauniissa kukassa. Lajike on 'Wittem'.

Aurinkopenkissä huomion varastaa puulilja 'Friso', jonka kaikki viisi kukkaa ovat nyt auki. Taustalla kukkii mm. isotähtiputkea, bellistä ja leijonankitoja. Vasemmassa nurkassa purppurapunalatva 'Phantom' aloittelee kukintaa. 

Varjokujan suuntaan mennessä kukkii gladiolus 'Passos', jonka sipuleita ostin keväällä 2015. Luulin, että ne kaikki hävisivät jo ajat sitten, mutta tämä yksi oli eksynyt tuoksumiekkaliljojen sekaan ja kukkii nyt. Taustalla sen sävyihin kauniisti sopivia sarvileukoijia, jotka avaavat illalla huumaavan tuoksuiset kukkansa.

Varjokujan kaunottaria ovat ehdottomasti nämä valkokirjavat kuunliljat. Nuorempina näyttivät 'Pilgrim'-lajikkeelta, mutta ehkä eivät kuitenkaan ole sitä. Onko jollain parempaa lajiketuntemusta? Kitkemistä riittäisi varsinkin täällä. Varjokujan sammalpolkukin on kadonnut heinän sekaan.

Kantopuutarhan tupastiarellat ovat yllättäneet minut erittäin positiivisesti pitkällä kukinnallaan. Näitä pitää ehdottomasti lisätä myös varjokujalle aluskasviksi. Kaverina kukkii 'Erica'-jaloangervoa.

Kantopuutarhan takaosassa luonnontilaisella alueella risulintu on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, vaikka siinä ei ole senttiäkään rautalankaa vahvikkeena. Joitakin valvatteja, leskenlehtiä ja vadelmia olen käynyt kesän mittaan repimässä, mutta muuten kasvillisuus on saanut kehittyä omaan tahtiinsa. Risulinnun eteen on ilmestynyt kaunis pieni saniainen ja yhteen juurakon koloseen jäänyt puolukanvarpu on kasvanut mukavasti kokoa. Risulinnun takana kasvoi jo keväällä pieni mustaherukka, joka sai jäädä paikoilleen.

Ehkä kantopuutarhan takaosastakin tulee ihan kelvollinen, vaikka se saakin kehittyä melkolailla itsekseen. Tontin raja menee siis suunnilleen risulinnun kohdalla, joten mitään radikaaleja ratkaisuja siellä ei voi tehdä.

Takapihalla ei ole oikein mitään kuvauksellista juuri nyt, joten päätetään kierros lempipaikkaani: kärhöportin alle.

Tällä puolella 'Jan Pawel II' on aukaissut muutamia kukkia ja 'Piilu' kukkii aika hyvin peräti 170 sentin korkuisena. Toisella puolella takana 'The President' kurottelee korkeuksiin ja 'Justa' kukkii alempana. Aivan portin etuosassa oikealla 'Princess Kate' kiipeilee hieman 'Justaa' korkeampana ja olin näkevinäni jo aivan pienen nupunkin.

Portin alla yksi 'The Presidentin' kukka on auennut katsomiskorkeudelle 'Justan' kaveriksi.

Tulihan sitä tekstiä kuitenkin pikkuisen, kun alkuun vain pääsi. Ehkä pitäisikin hakea hara ja kokeilla vapaapäivän kunniaksi, kävisikö niiden voikukan taimien kanssa yhtä hyvin. Tai aloittaa kivikkorinteen tuoksuvattujen kaivaminen...