Kesäkuun hempeä loppu

Niin se vain kesäkuukin hujahti loppuunsa ja miten helteisissä tunnelmissa se päättyykään! Olen nauttinut lämmöstä, vaikka kieltämättä muutama aste vähempikin riittäisi hyvin. Ei passaa kuitenkaan valittaa, kun en kylmästä tykkää ollenkaan. Nyt kerätään kesän valoa ja lämpöä varastoon ja muistellaan talvipakkasilla sitä kaiholla.

Nimetön pioni alkaa kukkia ensimmäistä kertaa. Viime kevään nuput vei halla mutta tänä vuonna kukkia on tulossa monta. Tämä yksilö on aurinkopenkissä, kaverina bellistä ja isotähtiputkea.

Atsaleojen lisäksi myös nietospensaat kukkivat tänä vuonna aika huonosti. Kumpaankin tuli vain joitakin kukkarykelmiä kun ennen ovat kukkineet valkoisenaan. Tämän kaverina kukkii vielä vaaleanpunaisia rönsyakankaaleja.

Vuosikausien odottelun jälkeen vihdoin yksi isorikoista kukkii. Kannatti siirtää nämä viime kesänä toiseen paikkaan. Ehkä ensi vuonna kukkivat runsaammin.

Yleensä oikeanpuoleinen puistosyreeneistä on kukkinut heikommin kuin kaksi muuta mutta tänä vuonna tilanne on kääntynyt päälaelleen.

Monta vuotta kasvattelemani mysteeripensas alkaa aukoa ensimmäisiä kukkiaan ja valitettavasti nuokkusyreenin sijaan se taitaa olla ihan tavallinen puistosyreeni. Tulimme äitini kanssa siihen tulokseen, että hän on vain halunnut uteliaisuuttaan kokeilla, kuinka syreenin pistokkaan saa juurtumaan. Nyt on ihan oikeaa nuokkusyreeniä juurtumassa minulle, sillä puistosyreenistä tulee aivan liian kookas siihen kohtaan, mihin mysteeripensaan olin istuttanut. Pienempänä ja sirompana pysyvä nuokkusyreeni sen sijaan sopisi juuri siihen täydellisesti. Toivottavasti edes yksi pistokkaista juurtuisi ja pääsisi aikanaan puistosyreenin tilalle. Olen noita edellisen kuvan puistosyreeneitä saksinut ronskilla kädellä joka kesä kukinnan jälkeen, jotta saisin ne pidettyä vähän matalampina ja latvukseltaan pallomaisina, 2-4-runkoisina pikkupuina. Nyt niiden latvojen leikkaamiseen tarvitsee jo tikkaita, joten ehkä joudun jossain vaiheessa luopumaan latvan muotoilusta. Alhaalta aion edelleen napsia runkoja esiin jo senkin vuoksi, että kuunliljat mahtuvat paremmin niiden alle. Olen sitä paitsi aina ihaillut puumaisiksi kasvatettuja syreeneitä, joiden alaosissa näkyy paksut, komeat rungot eikä tiheää pusikkoa.

Tarha-alppikärhö (vai kruunukärhö?) 'Purple Dream' on alkanut vihdoin kukkia.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ja kangasajuruohot kukkivat kauniisti. Kiven kolosessa yksinäinen seittimehitähti kukkii myös ja harmonista tunnelmaa rikkoo joka paikkaan levittäytyvä keltamaksaruoho.

Keltaisessa nurkassa päivänliljat kukkivat runsaasti ja tuoksu on sen mukainen. Keltamaksaruohoa on täälläkin.

Yllätyksiltä ei voi puutarhassa välttyä, vaikka kuinka huolellisesti tekisi ja suunnittelisi jutut. Varsinkin siemenet ovat hyvin huomaamattomia, kekseliäitä ja nopeita siirtymään paikasta toiseen. Eikä kaikkia siementaimia viitsi kitkeä poiskaan kun ei tiedä, kuinka kauniita kukkia niistä aikanaan tulisikaan. Olen parin vuoden ajan ihmetellyt kivikkorinteessä hopeahärkkien seassa kasvavia sipulikukan lehtiä. Kuvittelin niiden olevan helmililjan tai ukkolaukan siementaimia ja annoin vain olla niillä sijoillaan. Nyt lehtien sekaan olikin ilmestynyt kukkia mutta eipä osunut kumpikaan veikkauksistani kohdilleen.

Ilmeisesti äidiltäni on tullut salamatkustajana hopeahärkin sekaan lehtolaukkaa. Saavat siirron johonkin parempaan paikkaan.

Punavalkoisen, matalahkon akileijan siementaimista yksi oli tällainen tavallinen tummanvioletti ja korkea lehtoakileija. Kukinnan jälkeen matka käy kompostiin.

Ja tässä sellainen mitä niiden akileijojen piti olla.

Itselleen tuntemattomien kasvien jakaminen on aina jännittävää. Silloin se muuttuu kaksin verroin jännittävämmäksi, jos juurakko osoittautuu erilaiseksi, mitä on kuvitellut. Viime syksynä jaoin sekä rantalaukkaneilikkaa että kivikkotörmäkukkaa. Jälkimmäisen jakaminen onnistui helposti ja kaksi kolmesta taimesta lähti hyvin virkeänä keväällä kasvuun. Kolmaskin alku on lähtenyt kasvamaan, mutta se on selvästi huonokuntoisempi kuin muut. Rantalaukkaneilikan jakaminen oli sen sijaan varsin haastava toimenpide, sillä mätästä ei tuntunut saavan lohkeamaan millään ja kahteen jakotaimeen jäävät juuret olivat niin pieniä, etten uskaltanut istuttaa paloja edes kivikkorinteeseen. Lykkäsin taimet aurinkopenkin puolelle kärhön juureen, jotta ne eivät kuollessaan tekisi rumaa aukkopaikkaa kivikkoon. Sieltä ne kumminkin molemmat lähtivät sen näköisinä kasvuun kuin eivät olisi mitään kummallista huomanneetkaan ja kukkivat yhtä hyvin kuin kivikkorinteessä oleva yksilö. Ne jäävät nykyisellä paikallaan vähän turhan piiloon, joten jossain vaiheessa niitä odottaa siirto näkyvämpään kohtaan.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukkii kivikkorinteessä nukkapähkämön ja kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' kaverina.

Loistokärhö 'Omoshiro' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Pienet lehdet sen seassa kuuluvat tarhaviinikärhö 'Krakowiakille'.

Meillä oli alkuviikolla muutaman päivän ajan sukulaisia kylässä. Aika meni seurustellessa, grillaillessa ja lapsia uimarannalle viedessä. Heti ensimmäisenä iltana tiputin vahingossa kännykkäni patiolle ja tietysti näyttö alaspäin ja suojakotelo auki. Kuului hyvin sievä pläts ja näyttöön tuli kerralla komea hämähäkinseittikuvio ja pieniä sirpaleita mureni isoimmista röpelöistä. En kiellä, etteikö yhdellä "kuplavesilasillisella" olisi saattanut olla jotain osuutta kömpelyyteen. Känny oli jo ostettaessa vanhaa mallia, joten uuden näytön sijaan päätin valtuuttaa isännän etsimään minulle kokonaan uuden puhelimen. Puolet eilisestä päivästä menikin sitten uutta luuria asennellessa ja tietoja siirrellessä. Onneksi ainoastaan whatsapp-viestit jäivät siirtymättä eikä hermokaan meinannut mennä kuin pari kertaa.

Se siitä luurista... Äiti näytti sitten lapsille esimerkkiä, kuinka kännykälle käy, kun sitä käsittelee huolimattomasti. En suosittele kokeilemaan perässä.

Uudella puhelimella piti kokeilla kukkien kuvaamista. Itse risteytetty pioni Minna-Elina (emona perintöpioni 'Elina', isänä 'Karl Rosenfieldt') alkaa avata tämän kesän ensimmäistä kukkaansa.

Ja tässä sama pionilajike kuin ensimmäisessä kuvassa mutta eri penkissä kasvava yksilö. Tähän sattui minusta varsin ihana väriyhdistelmä.

Helteistä pian alkavaa heinäkuuta ja toivottavasti sopivasti sadettakin välillä!

Hankala kasvupaikka: lumenkasausalue

Tämä postaus pureutuu kasvupaikkaan, jollainen varmaan monelta löytyy: kuiva, tiivis ja köyhä kasvualusta, johon talvella tulee valtavat kasat lunta ja mahdollisesti myös hiekoitushiekkaa. Keväällä kohta voi olla pitkään läpimärkä kun lumet sulavat. Kaiken kukkuraksi aurinko saattaa paahtaa aluetta aamusta iltaan, kuten meillä. Sinne ei viisi oikein mitään istutuksia tehdä mutta ei sitä haluaisi ihan hoitamattomanakaan pitää. Nurmikko saattaa näyttää siellä hyvältä alkukesällä ja syksyllä, mutta jo parin viikon hellejakson jälkeen nurmi on karrelle palanut eikä ilahduta muita kuin ruohonleikkaajaa (joka saa siis huilia syyssateisiin saakka). Meillä sellainen alue on kivikkorinteen juurella kadun päässä. Se on tonttimme ulkopuolella mutta kuten kaupunkialueella yleensä, sen hoito kuuluu silti asukkaille. Tuoksuvatukoiden tuhoamisen jälkeen alueelle jäi iso rikkaruohoja puskeva mullos, jonka kasvittamiseen kysyin naapurilta luvan. Osa kohdasta kun sattuu olemaan hänen ruohonleikkuualueellaan. Lupa heltisi, joten pääsen nyt esittelemään, mitkä kasvit menestyvät haastavissa oloissa.

Kesä-heinäkuun vaihteessa alue on värikkäimmillään. Oreganon tummat nuput sopivat komeasti keltamaksaruohon keltaiseen kukkamattoon.

Aloitetaan keväästä. Täällä on talvisin yleensä runsaasti lunta ja kadun päähän tuleekin joka talvi monen metrin korkuiset kinokset, jotka painavat varmasti monta tonnia. Vaikka suurin osa lumesta haetaan yleensä maalis-huhtikuun taitteessa pois, tulee sulamisvettä silti aika paljon. Toukokuussa kadun pää onkin hyvin vihreä. Osa kasveista on siemenestä kylvetty, osa taimina istutettu ja loput itsekseen levinneitä. Maasta puskee hirmuisesti ratamoa ja rönsyleinikkiä, joita kitken säännöllisesti vähemmäksi ja korvaan mieluisammilla lajeilla. Peltolemmikit kitken pois ennen kukintaa ja jätän näyttävämmin kukkivat puistolemmikit jäljelle. Myös ahosuolaheinä yrittää tunkea sekaan ja kovasti yritän pitää senkin kurissa. Helpommin sanottu kuin tehty... Omin avuin tulleista kasveista keto-orvokki ja siankärsämö saavat jäädä, sillä ne kukkivat myös silloin kun muu kukinta on hyvin vähissä. Myös ketoneilikka ja niittyhumala kuuluvat suosikkeihini, sillä niiden lehdet ovat kauniin tummanvihreitä läpi kesän. Keltamaksaruohoa kasvoi nurmen seassa jo silloin kun muutimme ja se saa minun puolestani levitä vapaasti, vaikka onkin kukinnan jälkeen aika ruskea.

Bellikset ja itsestään levinneet lemmikit aloittavat kukinnan. Kevätvuohenjuurten päällä aurauslunta on talvisin suunnilleen metristä puoleentoista, lemmikkien niskassa voi olla kolmekin metriä lunta.

Keto-orvokki kuuluu myös kevään ensimmäisiin kukkijoihin. Tämä yksilö puskee keltamaksaruohon seasta.

Kesäkuun puolivälissä lumenkasauspaikka alkaa muuttua värikkäämmäksi. Silloin kukkivat bellikset, kangasajuruoho, hopeahärkki, keltamaksaruoho, myskimalva, sammalleimu sekä niittyhumala. Istuttamani kasvit ovat pääasiassa heti kivikkorinteen juurella, jossa aloitin testaamaan eri lajien kestoa näissä oloissa. Keväällä pääsen laajentamaan lämpäreitä, sillä kaukasianmaksaruohoa lukuunottamatta kaikki ovat viihtyneet hyvin. Samalla rikkaruohot joutuvat taas pikkuisen väistymään.

Ylhäällä kukassa on bellis, myskimalva, kangasajuruoho ja hopeahärkki, keskikuvassa keltamaksaruoho ja niittyhumala. Alhaalla kukkii myskimalva, bellis ja pieni alku sammalleimua.

Yleissilmäys illan hämärissä 22.6.2021. Kukassa keltamaksaruohot, tarhakeijunkukka 'Hans' (tolpan juuressa), päivänkakkara, hopeahärkki ja kangasajuruoho. Muutama valkoapilamätäskin näyttää kukkivan ja jokunen myskimalva. Kukkineet lemmikit on jo kitketty pois.

Viikkoa myöhemmin 27.6.2021 aloittaa ketoneilikka. Sen ja ison keltamaksaruoholämpäreen välissä on pääasiassa rikkaruohostoa, jonka korvaan keväällä muilla kasveilla.

Kesä-heinäkuun vaihteen kukkijoita: ylhäällä ketoneilikka, karpaattienkello ja myskimalva, alhaalla valkomaksaruoho, tarhakeijunkukka 'Hans', myskimalva ja oregano.

Heinäkuun alussa myskimalvat ja oreganot kukkivat komeimmillaan ja alueesta on tullut perhosten ja pörriäisten taivas. Kukassa on vielä hopeahärkkiä, valkoapilaa ja bellistä.

Tässä kuvassa vasemmalta oikealle keltamaksaruohoa, myskimalvaa, karpaattienkelloa, valkomaksaruohoa ja oreganoa.

Oregano ja ainakin viisi nokkosperhosta.

Meillä satoi viime kesäkuussa säännöllisesti vettä, joten kadun pään nurmikkokin pysyi pitkään melko vihreänä. Viimeiset sateet tulivat juhannuksen tienoilla ja 7.7. nurmikko alkoi jo rutista jalan alla. Maanpeitekasvit sen sijaan porskuttivat iloisesti. Hopeahärkin ja valkomaksaruohon osuutta aion kasvattaa selvästi, sillä niistä tulee hyvin väriä myös kukinta-ajan ulkopuolella. Tarhakeijunkukka 'Hans' on ollut suurin yllättäjä, sillä en uskonut sen viihtyvän muualla kuin kukkapenkin kuohkeassa mullassa. Muutama sellainen pääseekin kokeilemaan eloaan keskemmällä lumenkasausaluetta, niin tulee vähän korkeuttakin matalien maanpeitekasvien sekaan. 'Hans' myös kukkii käytännössä koko kesän ajan, mikä ei ole haitaksi lainkaan.

Verratkaa kuvan etureunan harmaata nurmikkoa kivikkorinteen reunakivien edustaan. Tässä vaiheessa paahtavaa kuivuutta oli kestänyt vasta alle kaksi viikkoa.

Heinäkuun puolivälistä alkaen lumenkasausalueen kukinta oli hyvin vaisua. Siankärsämöt kukkivat mutta niitä oli vain muutama pieni rypäs, joten kovin näyttävää kukintaa ne eivät saaneet aikaiseksi. Niiden lehdet pysyvät kauniin tummanvihreinä läpi kesän eivätkä ne säikähdä tallaamista, joten sopivat mainiosti tällaiselle alueelle. Yllä olevassa kuvassa siankärsämöitä näkyy myskimalvojen jatkeena kuvan vasemmassa reunassa.

Syyskuun alussa olin kuvannut kangasajuruohon ja hopeahärkin muodostamaa mattoa. Reunoilla juuresta uudelleen kasvun aloittaneita myskimalvoja ja oreganoja. Leikkasin ne nimittäin kukinnan jälkeen mataliksi.

Tällaisen "joutoalueen" kasvivalinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon pystyy käyttämään aikaa hoitotoimenpiteisiin ja saavatko kasvit levittäytyä täysin villisti vai eivät. Myskimalva ja oregano ovat perhosten ja pörriäisten suosiossa ja selviävät uskoakseni ihan missä vain. Ne myös tekevät valtavasti itävää siementä, joten kuihtuneet kukinnot on käytävä saksimassa pois ennen siementen kypsymistä, jos ei halua niiden valtaavan koko aluetta. Aloitin itse leikkaamisen siinä vaiheessa kun kukinnossa oli enää muutamia nuppuja aukeamatta. Leikkasin kukkavarret kokonaan pois, jotta jäljelle ei jäisi katkottuja tynkiä. Puutarhakasveista hopeahärkki, kangasajuruoho, sammalleimu ja valkomaksaruoho pärjäsivät ilman hoitamista eivätkä ole ainakaan vielä levittäytyneet riesaksi saakka. 'Hansin' kuihtuneita kukkia kävin silloin tällöin leikkaamassa pois ihan vain yleisen siisteyden takia. Bellis tekee myös paljon siemeniä, mutta läheskään kaikki sen taimet eivät selviä talvesta, joten tilanne pysyy aika hyvin hanskassa. Ketokasveista ketoneilikka, päivänkakkara, siankärsämö, keto-orvokki ja niittyhumala ovat levittäytyneet hyvin maltillisesti. Ne saisivat minun puolestani ottaa oman tilansa vähän vauhdikkaamminkin.

Keto-orvokki kukki vielä 26.9.

Jos teillä on vastaavanlainen alue oman tonttinne rajalla ja haluatte tehdä siihen muutoksia, kannattaa varmuuden vuoksi kysäistä lupaa kunnan puistotoimesta. Täällä lupa heltisi saman tien, mutta varoitettiin siitä, että mitään kiinteitä rakennelmia tai huoltotoimien estäviä juttuja ei saa tehdä. Kovin suuria rahallisia panostuksiakaan ei kannata tällaiselle alueelle uhrata, sillä jonain keväänä traktorin kauha saattaa kaapaista iloisesti lumen mukana myös pintamaata mennessään. Suurimmalle vaurioriskialueelle aion minäkin jättää olemassa olevan nurmikon, mutta ainakin kuvissa näkyneen rikkaruohoalueen korvaan mieluisammilla lajeilla jo tänä vuonna. Syksyllä jo pikkuisen aloitin urakkaa. Jos aikaa ja kasveja riittää, laajennan aluetta myös kivikkorinteen alkupäätä kohti.

Juhannuksen kukkakierros

Ihmeellisen lämmin kesäkuu jatkuu ihmeellisen lämpimänä juhannuksena. Kukkaloistossakaan ei ole moitteen sijaa, vaikkakin viime vuoteen verrattuna kukinta-aikataulu laahaa edelleen pikkuisen jäljessä. Tehdäänpä kuitenkin kukkaisa kierros juhannuksen tunnelmissa.

Tämä juhannus on ukkolaukkojen juhlaa. Mehiläisetkin sen tietävät.

Varjopenkin parikymmentä ukkolaukkaa näkyvät kauas. Pihlaja on jo lopettelemassa kukintaa.

Aurinkopenkissäkin on parikymmentä laukkaa ja lisää löytyy kärhökaaripenkistä, joten pörriäisille on nyt evästä ympäri pihamaata. Pikkuampiaisyrtit ja pikkusydämet tuntuvat olevan myös suosittuja eväspaikkoja. Ja ehkä kamerassanikin oli jotain kiinnostavaa, sillä herukkaperhonen laskeutui sen päälle, kun kuvasin takapihalla laukkoja.

Aurinkopenkissä kukkii laukkojen lisäksi rusakon talvella puoliksi parturoima puistoatsalea 'Illusia'. Muistakaa suojata talveksi atsaleanne, ettei käy niin kuin minulle ja puolet kukista häviää jo silmuina rusakon ahneeseen suuhun!

Pensasryhmän pienempi atsalea sen sijaan kukkii valkoisena pallona. Taustalla pikkuampiaisyrttiä ja päivänkakkaraa 'May Queen'.

Alppiruusujen kukintojen määrä tuplaantui viime vuodesta, sillä takapihan alppiruusu teki viisi kukintoa ja sivupihalle viime kesänä siirretty pienempi alppiruusu kolme. Kumpikin kukkii valitettavasti vähän piilossa, sillä kukat vain pilkistelevät pikkuisen pihan puolelle. Isompi alppiruusuista on tehnyt kukkansa vielä kaiken lisäksi koko puskan sisälle. Onneksi pienemmän kukat näkyvät hienosti, jos huomaa kiertää pensaan taakse ihastelemaan.

Kimalainen oli juuttunut alppiruusun kukkien tahmeisiin varsiin. Lentoon päästyään se laskeutui sormivaleangervon lehdelle ja meinasi ressukka juuttua seuraavaksi sinne. Ongelmat ne on hyönteisilläkin!

Takapihalla kukkivat sävy sävyyn pallolaukat, arovuokot ja nyppykurjenpolvet. Huomatkaa myös komeasti leinikinkeltaisena kukkiva kukkanurmikko.

Hyönteishotellin kattoterassillakin kukkii. Asukkaita meinasi olla myös kukkalaatikossa. Räkättirastas joutuu valitettavasti etsimään pesäpaikan muualta.

Riippapelargoni kukkii kauniisti kuistin nurkalla.

Kivikkorinteen juhannus näyttää vaaleanpunavoittoiselta. Ylhäällä vasemmalla kivikkotörmäkukka ja oikealla kangasajuruoho 'Magic Carpet, lyydianmaksaruoho sekä keltamaksaruoho. Alhaalla vasemmalla sammalleimu ja oikealla rantalaukkaneilikka 'Sea Pink', josta joku on katkaissut toisen nupun.

Ensimmäinen punakosmoksen kukka kukkii 20-senttisessä varressa.

Hyvää, rauhallista ja lämmintä juhannusta!

Kivikkorinteen kasvit, osa 3

Sarja kivikkorinteen kasveista jatkuu tänään matalilla ja "matalilla" kivikkokasveilla. Ensimmäiset ovat siis oikeasti matalia, "matalat" muuten matalia, mutta nostavat kukkansa korkeuksiin. Sekava sepustus, mutta tiedätte, mitä tarkoitan, kun näette kuvat. Maksaruohot, mehitähdet ja levisiat esittelin kahdessa ensimmäisessä postauksessa, joten jätän ne pois tästä postauksesta. Tämän päivän kasviesittelyt tehdäänkin värijärjestyksessä.

Hopeahärkki vetää huomion keskikesällä valkoisena hohtavalla kukinnallaan. Muun ajan kasvukaudesta se on kauniin hopeinen.

Isorikko kukkii osittain samaan aikaan hopeahärkin kanssa, mutta nostaa kukkansa paljon korkeammalle.

Tarhakylmänkukka 'Alba' on kivikkorinteeni ensimmäinen kukkija. Vasta nyt muistin, että minun piti vaihtaa sen ympärille tummemmat kivet, jotta valkoiset kukat tulisivat paremmin esille taustastaan.

Tarhakylmänkukan ihanat siemenhahtuvapalleroiset jäävät koristamaan kasvia pitkäksi aikaa kukinnan jälkeen. Yksi suosikkikasvejani.

Siirsin loppukesällä erivärisiä belliksiä kivikkorinteen juurelle, missä maa on selvästi kosteampaa kuin rinteessä eikä aurinkokaan porota ihan aamusta iltaan. Keväällä nähdään, miten ne siellä viihtyvät vai onko paikka lumien sulamisvesien takia liiankin kostea keväisin.

Nukkapähkämö, eli lampaankorva viihtyy kuivimmassa ja karuimmassa mahdollisessa paikassa. Se kuuluu myös niihin kasveihin, jotka nostavat kukat korkeuksiin, vaikka ovat muuten matalia. Leikkaan kukkineita varsia pois, sillä muuten tämän siementaimia löytyy aivan joka puolelta.

Luulin siirtäneeni luonnonvaraisen ketoneilikan kokonaan pois kivikkorinteestä niittyjen puolelle, mutta sen alkuja tupsahtelee edelleen kivien väleistä. Olkoon sitten kun kerta näyttää viihtyvän, onhan se nättikin.

Alkusyksyn alelaarista löysin rantalaukkaneilikan 'Sea Pink'. Vasemmalla toivekuva ensi kesälle, oikealla tilanne lokakuulta.

Lapset aiheuttavat usein ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja kauhunkiljaisuja puutarhassa. Kovan onnen patjarikkokin on saanut osansa, ellei enemmänkin. Sain puutarhaystävältä taimen toissa kesänä. Minulla ei vielä silloin ollut sille paikkaa, joten annoin sen kasvaa kesän ajan ruukussaan kokoa. Kuopus onnistui saamaan ruukun käsiinsä ja harjoitti tutkivaa puutarhurointia sillä seurauksella, että kasvi oli palasina ja mullat pitkin pihakiveystä. Keräsin palaset ruukkuun ja hoivailin parhaani mukaan siihen asti, että sain istutettua sen kivikkorinteeseen. Lapsilla on tapana katsella kivikkorinteessä surraavia pörriäisiä, joten en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, kun kuopus muutama päivä myöhemmin seisoi kivikkorinteen luona. Hetkeä myöhemmin tajusin tehneeni virheen, kun näin lapsen kaivelevan maata kivien välissä. Tietenkin juuri patjarikko joutui uudelleen uhriksi!

Toissa kesän kaltoinkohtelusta huolimatta patjarikko kukki viime kesänä. Eihän tämä nyt mitenkään loisteliasta kukintaa ole, mutta ainakin kasvi on hengissä.

Sammalleimua sain äitini ystävältä viime kesänä. Ilmeisesti tämän pitäisi olla sitä "tavallista" violetinpunaista. Varmistuksen näemme ehkäpä jo ensi keväänä.

Kangasajuruoho 'Magic Carpet' kukkii runsaasti aivan matalana mattona.

Kylvin keväällä ristikin siemeniä. Vasemmalla taas toivekuva, oikealla lokakuun todellisuus. Jospa ensi keväänä tulisi edes muutama kukka.

Lopuksi kivikkorinteen siniset sähikäiset. Loistosalviasta en tainnut ottaa edes taimikuvaa. Yksi viime syksynä kylvetyistä taimista ehti tehdä nuput, mutta ei aukaista niitä ennen pakkasia, joten salvioita ihastellaan ensi kesänä, jos talvehtiminen onnistuu. Sinilemmiö sen sijaan ihastutti viime kesänä häikäisevän sinisellä kukinnallaan.

Sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii sopivasti yhtäaikaa hopeahärkin kanssa. Tosin kukintaa riittää ripotellen pitkin kesää.

Tässä kukintaa parhaimmillaan. Värikin on juuri näin sininen kuin kuvassa.

Tässäpä olivat kivikkorinteeni matalat kasvit. Seuraava postaus onkin sarjan  viimeinen osa. Esittelen siinä kaikki loput, eli korkeat ja näyttävät kasvit. Oikein mukavaa huomista isänpäivää kaikille iseille ja isoisille!

Jos edelliset kivikkokasvipostaukset ovat jääneet huomaamatta, niin seuraavista linkeistä pääset tutkimaan niitä:
Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)