Hempeitä syksyn sävyjä

Syyskukkijat ovat usein räikeän oransseja tai keltaisia mutta meillä syksyn värimaailma ei poikkea kovin kummoisesti kesän väreistä. Valkoisista ja vaaleanpunaisista kasveistakin löytyy nimittäin monta syyskukkijaa niille, jotka eivät niin riemunkirjavista väreistä välitä. Tässäpä meidän puutarhan syysvärejä.

Vihdoin ja viimein loistokärhö 'Ville de Lyon' suvaitsee aukoa nuppujaan.

'Ville de Lyon' antoi odottaa kukintaa ennätyksellisen pitkään. Nuppuja kyllä alkoi ilmestyä hyvissä ajoin mutta niiden avautuminen kesti suunnilleen kolme ikuisuutta. Tämä on kärhön ensikukinta, joten tietysti jännitin myös sitä, olenko saanut oikeaa lajiketta. Johtuisiko kärhön iästä vai köyhästä kasvualustasta, mutta kukat ovat hädin tuskin viisisenttisiä ja niistä puuttuvat heteet tyystin. Väri on kuitenkin oikea, joten olettaisin kärhön olevan kuitenkin Ville. Ensi keväänä istutan sille kaveriksi 'Josephine Regalin', joka viettää talven kellarissa kasvattamassa juuristoaan suuremmaksi. Yritän samalla ujuttaa parempaa multaa Villenkin juurille, jos se vaikka antaisi sille lisäspurttia. Nuotiopaikan ympäristössä kun on vain sitä multaa, mitä siellä sattui olemaan ja sillä kestää aikansa parantua kärhöille sopivaksi.

Parin metrin päässä Villestä aloittelee kukintaa pensashanhikki 'Lovely Pink'.

Pation luona on kaksi syyshortensiaa: etualalla 'Prim White' ja taaempana 'Vanille Fraise'. Tämän kuvan otin kylläkin kolmiopenkin maanpeitekasvien takia.

Kolmiopenkin kärkeen lomareissulta löytämäni kirjavalehtinen oregano 'White Spreckled' on ihastuttanut kesän ajan. Sen valoisa ulkonäkö oli jo ennen kukintaa hauskan näköinen mutta nyt kun siinä on vielä valkoisia kukkiakin, se oikein tuo kivasti eloa istutukseen. Hortensian oikealla puolella ristikit näyttivät ruskettuvan heinäkuussa kokonaan mutta ne ovat elo-syyskuun aikana virkistyneet kummasti ja jopa kukkivat. Ei tuo syyskukinta niin näyttävä ole kuin pääkukinta alkukesällä mutta tarkkaan kun katsoo, niin liilat kukat erottuvat kuvastakin.

Siinä missä 'Prim Whiten' kukinnot pysyvät terhakkaasti pystyssä, 'Vanille Fraisen' överikokoiset hattarat taipuvat melkein maahan asti. Sininen kukka polun varrella on piiankieli.

Edellisen kuvan oton jälkeen kävin koristelemassa luumupuut.

Räkätit löysivät 'Laatokan Helmen' kellastuvat luumut, joten piti tehdä jotain. Ensi hätään silppusin muutaman muovikassin ja ripustelin suikaleita tikkaiden avulla oksankärkiin. Keräsin samalla 1,5kg kypsiä ja puolikypsiä luumuja pois, jotta saisimme itse syödä edes osan niistä. Aika hyvin muovisuikaleet pitivät rastaat poissa, joten eilen keräsin samanlaisen lastin luumuja. Ensimmäistä kertaa luumusatoa mitattiin kappalemäärän sijaan kiloissa. Melkein kaikki on jo syöty ja nyt odotellaan, että 'Kuntalan' ja 'Viipurin punaluumun' sato kypsyy. Hienoista punerrusta niissä jo näkyy mutta menee varmasti vähintään viikko ennen kuin yksikään on syöntikypsä.

'Laatokan Helmen' juurella nepalinhanhikki 'Ron McBeath' kukkii toista kuukautta. Kaverina on keto-orvokkia, jota en raskinut kitkeä pois, ja näkyypä siellä pari hopeahärkinkin kukkaa.

Keväällä kylvetyt sinikatanat kukkivat. Taustalla kuunliljaa 'Halcyon'.

Majapenkissä ei paljoa kuki. Tai hetkinen, mikäs se tuolla tuijan ja ruskettuneiden jaloangervojen takaa pilkistää?

Kuutamohortensiahan se siellä yrittää kurotella angervojen läpi ja yli. Ehkä ensi keväänä voisi vähän kurittaa lähimpiä angervoja.

Nimetön köynnöskuusama aukoo vielä nuppujaan. Tänä vuonna se kukki hyvin vaisusti ja vain pari kukintoa kerrallaan oli yhtä aikaa auki.

Punahatut nojailevat aurinkopenkin aitaan yhtenä ryppäänä. Ei ole kimalaisilla ja perhosilla pitkä matka kukasta kukkaan, jos vain tuohon osuvat.

Kerrannainen kosmoskukka 'Double Click'. Aiemmin esitelty valkoinenkin on vielä komeasti kukassa.

Toissayönä meillä oli ensimmäistä kertaa mennyt pakkaselle. Maa oli kuurassa varjopaikoista vielä aamukymmeneltä, vaikka asteita ei kovin paljoa ollutkaan ollut. Ehdin edellisenä iltana kerätä kaikki kylmänarat kasvit varastoon tai ulkoeteiseen ja suojata seuraavaksi arimmat harsoilla, joten vahinkoja ei päässyt tapahtumaan. Kukkapenkkeihin en laittanut harsoja ja ilmeisesti mikään kasvi ei ollut niissäkään kärsinyt vielä kylmästä. Daaliat ja asteritkin olivat yön jäljiltä melko terhakkaasti pystyssä. Kukkapenkissä ne saavat hieman suojaa muista kasveista, joten pienet nollan alitukset eivät vielä säikäytä niitä pahasti. Toivon silti, että kovemmat pakkasyöt pysyvät vielä pitkään loitolla.

Syksy on sitten kun syysasteri aloittaa kukinnan. Eli nyt. Kuvassa aurinkopenkin 'Patricia Ballard'.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Sunnuntain valkoiset kukkaset

Havahduin tänään siihen, että tässä vaiheessa kesää on aivan pakko tehdä hortensioista oma postauksensa. Ensimmäinen niistä kun alkaa jo karistaa kukkiaan. Koska minulla ei ole kuin muutama hortensia, nappasin joukkoon muutaman muunkin värimaailmaan sopivan kukkijan. Samalla sain ujutettua mukaan pitkästä aikaa pari kärhöäkin. Meillä satoi yöllä ja vielä aamupäivälläkin vettä, joten kukat eivät olleet ihan parhaassa ryhdissään. Valkoisten kukkien kuvaamiseen sää sen sijaan oli paras pitkään aikaan.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' oli aamupäivällä erityisen kuvauksellinen sadepisarahelminauha kaulallaan.

Pensasryhmän mustilanhortensia karistaa jo selvästi kukkiaan. Sen vasemmalla puolella pensashanhikit 'Creme Brule' sekä oikealla puolella syyshortensia 'Prim White' kukkivat sen sijaan vielä pitkään.

Mustilanhortensian kukat (oikealla) ovat selvästi 'Prim Whiten' kukkia pienemmät.

'Prim White' vaihtaa kukinnan edetessään kauniisti väriä vihertävästä valkoisen kautta vaaleanpunertavaan.

Toinen 'Prim White' on pation vieressä loistokärhö 'Voluceaun' kaverina. Kärhön paras kukinta on jo ohi, mutta eiköhän yksittäisiä kukkia aukea pitkälle syksyyn saakka.

Syyshortensioissa olisi valtavasti erilaisia lajikkeita. Olen vähän vieroksunut syyshortensioita, sillä ne ruskistuvat täällä yleensä jo heti ensimmäisissä syyshalloissa. Joinain vuosina hallaöitä saattaa olla jo elokuun alkupuolella, joten hortensioiden kukinta-aika jäisi aika lyhyeksi. Äitini on kuitenkin innostunut lisäämään hortensioita pistokkaista, joten taimia on kulkeutunut minullekin muutama: kaksi 'Prim Whitea' ja kaksi 'Vanille Fraisea'. Kyttäänkin nykyään entistä ahkerammin sääennusteita, jotta ehdin tarvittaessa suojaamaan hortensiat harsoilla. Toivon niiden myös saavan vähän suojaa lämpöä keräävistä kiveyksistä, rakennuksista ja muusta kasvillisuudesta. Ehkä parhaiten hallalta suojassa on nuotiopaikan luona oleva 'Vanille Fraise'. Takapihalle on muodostunut etupihaa suojaisampi pienilmasto ja se ehkä innosti kolmivuotiaan pistokastaimen jo kukkimaan. Nuppuja on muutamassa latvassa mutta yhdessä on jo valtavan kokoinen kukinto auki.

Ensimmäinen 'Vanille Fraisen' kukinto on suunnilleen puolet koko verson pituudesta. Aika huima.

Myös majapenkissä oleva kuutamohortensia on äitini pistokaskokeilun tuloksia. Pitää keväällä siirtää jaloangervoja vähän kauemmas tämän ympäriltä.

Onkos teillä muuten sellaista erikoisuutta kuin maanpeitedaalia? Minulla on. Sen lajikenimi on 'Wittem' ja aikaisempina vuosina se on kyllä kasvanut ihan hienosti pystyssä. Tänä vuonna sen kanssa ei kuitenkaan mennyt juuri mikään putkeen. Toukokuun alkupuolen lämmin jakso sai sen hurahtamaan ruukussaan kunnon kasvuun ja sitten kun tuli parin viikon kylmä jakso, jolloin daalian piti tyytyä muiden kasvien mukana hämärähköön ulkovarastoon, sen versot alkoivat kasvaa hontelompina valoa kohti. Kun säät taas suosivat ulkoilua, oli niin tuulista, että daalia retkotti varret joka suuntaan. Kun viimein sain daalian istutettua maahan, satoikin melkein joka päivä vettä. Jo ennestään rennot varret lakosivat lopullisesti vesipisaroiden painosta eikä auttanut sekään, että katkaisin osan versoista lyhyemmiksi. Ensi vuodeksi laitetaan muistiin se, että daalian saa tuoda kellarista vasta aikaisintaan huhtikuun lopussa. Silloin se ei ehkä ehdi kasvaa liian suureksi ennen maahan istutusta ja kestää paremmin tuulet ja sateet. Ehkä myös kevyt tukeminen olisi voinut auttaa asiaa...

Komeasti daalia peittää reilun neliömetrin kokoisen alueen ja onhan siinä kukkia ja nuppujakin, mutta soisin niiden kyllä kasvavan mieluummin ylöspäin kuin maata myöten.

Iltapäivän poutainen hetki houkutteli perhoset ulos piiloistaan. Tällä kertaa olin kameran kanssa valmiina ja sainkin ihan kunnon kuvan suruvaipasta mustilanhortensialla.

Loppuun vähän aurinkoisempi kärhökuva kuin alussa. Loistokärhö 'Jan Pawel II' on vihdoin alkanut aukoa ensimmäisiä kukkiaan. Ja tietysti taas kerran kärhökaaren huipulla eikä silmien tasalla.

Tällainen valkoinen kattaus tallentui kameran muistikortille tänään. Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa!

Kuivuuden kummat vaikutukset

Ei tässä oikein muuta voi todeta kuin sen, että heinäkuu muuttuu koko ajan kummallisemmaksi. Alkukuussa oli vielä perinteistä heinähellettä ja kuivuutta, mitä usein heinäkuussa on. Tämä kylmä jakso taas ei ole ollut yhtään mieleeni, sillä jatkuvasti puhaltava kolea tuuli vielä tehostaa kasvien haihduttamista. Tyynellä säällä puutarhalla ei ehkä olisi vielä mitään hätää ja yöllä kertyvä kaste pääsisi imeytymään maahan ja kasvien iloksi. Nyt tuuli kuivattaa kaiken ja kukkapenkkien pintamaa alkaa pölistä meilläkin. Ilmeisesti syvemmältäkin alkaa olla kosteus vähissä, sillä muutamat kasvit ovat alkaneet reagoida kummallisesti.

Kärhö 'Hagley Hybrid' on tehnyt muutaman heteettömän minikokoisen kukan.

En ole kastellut kärhöjäni heinäkuussa lainkaan, joten moni niistä on jäänyt normaalia matalammaksi ja kukat jopa useita senttejä pienemmiksi kuin kosteana kesänä. Jos elokuun alkupuolellakaan ei näytä tulevan kunnon saderintamaa, pitää viritellä kasteluletku ja kastella kärhöjen lisäksi varmasti paljon muutakin. Uskon, että yksi kuivempi jakso keskellä kesää ei vaikuta kovin paljoa kärhöjen ensi kesän versomäärään. Jos sen sijaan alkusyksykin on kuivaa, saattaa se jo näkyä.

'Hagley Hybrid' ja 'Piilu' kukkivat kärhökaaripenkissä. Kuivuus ei näytä haittaavan vasemmassa reunassa olevaa 'Jan Pawel II':ta, sillä sen latvat huitelevat kärhöportin huipulla vakaana aikomuksenaan tavoitella pilviä.

'The President' on jäänyt kauas normaalista kasvukorkeudestaan ja kukkii sikin sokin 'Justan' kanssa.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kurotellut latvansa 'Jan Pawel II':n kaveriksi pilviä kohti mutta on silti aukaissut muutamia kukkia myös katselukorkeudelle.

Kärhökaaripenkissä tilanne ei ole sentään vielä kovin paha toisin kuin aurinkopenkissä. Aurinkoinen kasvupaikka yhdistettynä hiekkapohjaan ei ole otollinen kasvualusta varsinkaan kärhöille, vaikka niiden istutuskuoppiin olisi sotkettu savimultaa ja kompostia. Tiukukärhö 'Arabella' kukkii luotettavasti, vaikka sen versoille ei olekaan kertynyt ihan sitä pituutta mitä normaalina vuonna. Loistokärhö 'Elsa Späth' sen sijaan osoittaa selvästi mieltään. Sillä on normaalivuonna puutarhani suurimmat kukat. Ne ovat kirjaimellisesti ruokalautasen kokoisia. Tänä vuonna kukkien koko on lähempänä kahviasettia eikä versoillakaan ole mittaa kuin hädin tuskin metrin verran. Elsan vieressä kasvavia keijunkukkia pitää jakaa tänä syksynä, joten taidanpa samalla kaivella vähän suuremman kuopan ja vaihtaa taas kerran osan hiekkamullasta savisempaan, kompostilla höystettyyn multaan.

Ei kovin näyttävää kukintaa Elsalta tänä vuonna, mutta hengissä sentään on.

Kärhökaaripenkissä ei kuivuus vielä muita kasveja vaivaa kuin kärhöjä. Pensasmustikoille olen varmuuden vuoksi vienyt välillä ämpärillisen per kasvi vettä, mutta kaikki muut ovat saaneet pärjätä omillaan. Jaloangervoille paikka on ilmiselvästi hyvä, sillä niissä ei näy mitään kuivuuden merkkejä. Takapihalla olevissa jaloangervoissa alkaa sen sijaan olla jo kuivia lehdenkärkiä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei ole kuivuudesta tietääkseenkään. Se on ilmiselvästi tämän kesän kukkakuningatar.

Tuulen vuoksi daalia 'Wittem' retkottaa joka suuntaan ja kukkii maata vasten.

Onko käynyt jo ilmi, etten oikeastaan pidä tuulisesta säästä? Eräänä iltana suorastaan vihasin navakkaa puuskatuulta, sillä huomasin Karoa ulos päästäessäni pation vieressä kasvavissa peittokurjenpolvissa jotain kummallista. Ensimmäinen ajatus oli, että toinen yksilöistä lurpotti kuivuuden vuoksi, mutta lähempää näin, että koko puska oli ylösalaisin puolen metrin päässä siitä mihin se oli istutettu. Tuulenpuuska oli katkaissut kurjenpolven maanrajasta niin, että juuret olivat jääneet maahan. Lykkäsin puskan yöksi vesiastiaan ja aamulla pilkoin sen pistokkaiksi. Toivottavasti lähtevät kasvuun ja tekevät vahvat juuret ennen talvea.

Jos kaikki juurtuvat, saan seitsemän uutta kurjenpolvea. 

Ei liity kuivuuteen tai tuuleen millään lailla, mutta pakko laittaa kuva pistokkaasta kasvatetusta kuutamohortensiasta, joka kukkii ensimmäistä kertaa. Jaloangervot sen ympärillä ovat 'Cattleya'-lajiketta.

Eräänä aamuna sain esikoiselta aiheeseen sopivan kuvan. Hän on selvästi tarkkaillut äidin toimia, sillä kuvassa oli äiti puutarhassa asettelemassa ämpäreitä pystyyn. Aurinkoinen sää oli nimittäin kuvassa vaihtunut yllättäen kaatosateeksi. Pitänee pyytää häneltä lisää samankaltaisia taideteoksia, sillä myöhemmin samana päivänä alkoi oikeasti sataa vettä. Lienee sanomattakin selvää, missä ja mitä oli silloin tekemässä?

Tuleekohan esikoisesta taiteilija vai kenties meteorologi? Ämpärit on kuitenkin selvästi mitoitettu puutarhan vedentarpeeseen nähden sopivan kokoisiksi.

Saa nähdä, toteutuvatko iltalehtien otsikot ja päättyykö heinäkuu tosiaan sateisissa tunnelmissa. Viikon sääennusteen mukaan tänne olisi tulossa peräti 0,1mm vettä parina päivänä. Wau, mikä wedenpaisumus...