Vihdoin auringonpaistetta!

Purppuraheisiangervo Tiny Wine

Ai että olin odottanut pakkassäätä ikuisen tihkusateen jälkeen. Olisin ollut aika tyytyväinen jo pelkkään pikkupakkaseen mutta kun sen kylkiäisinä tuli maanantaina kaunis auringonpaiste, niin olihan se aika luksusta. Ensimmäistä kertaa viikkokausiin lähdin ennen työpäivää kunnolla ulkoilemaan ja ehdinkin melkein tunnin verran puuhailla ennen kuin piti valmistautua töihin lähtöön. Maanantain jälkeen tosin palattiin takaisin samoihin masentaviin vesisadekeleihin mutta keskitytään nyt mieluummin niihin pakkaspäivän kuviin ja tunnelmiin.

Punahatun siemenkota

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple'

Puuhailuni oli siis lähinnä puutarhassa haahuilua ja kuuraisien kasvien kuvaamista. Tyhjensin myös vihdoin viimeiset tomaatti- ja paprikaruukut ja nostelin ne sekä osan autotallin seinustalle kertyneistä ruukuista varaston hyllyille. Yksi ruukku tosin jäi vielä puutarhakompostoriin alassuin, sillä siihen oli päässyt satamaan vettä ja eihän multa silloin irtoa ilman väkivaltaa tai plussakeliä. Tyydyin odottamaan jälkimmäistä, mitä sitä suotta niin kaunista aamupäivää tuhlaamaan turhaan riehumiseen. Hajoaisi vielä ruukkukin siinä touhussa. Karon kanssa toki riehuin senkin edestä. Karokin intoutuu juoksemaan paljon enemmän pikkupakkasella kuin vesisateella märällä nurmikolla. En kyllä saanut yhtään onnistunutta kuvaa Karon hepuleista, joten joudutte tyytymään yhteen poseeraukseen.

Neiti Nätti aamuauringossa.

Karo taas vähän säikäytti meitä. Tai hänen purukalustonsa. Hammaskiven poistossa eläinlääkäri oli katsonut, että parissa hampaassa olisi aivan kuin hammassyöpymää, mikä on kai vanhemmilla kissoilla yleinen sairaus. Oma eläinlääkärimme ei ollut koirilla nähnyt sitä. Meidän käskettiin varata kiireesti aika hammaskuviin ja uhkailtiin hampaidenpoistolla. Nyt on koiran purukalusto kuvattu ja onneksi ei ollut sitä syöpymää eikä edes tarvetta poistaa yhtään hammasta. Paria leegoa pitää vain seurata ja yrittää pitää tarkasti puhtaana, jotta alkava parodontiitti ei pääse etenemään. Samoilla eläinlääkärireissuilla otettiin varmuuden vuoksi myös perusverikokeet, kun on kuitenkin seniorikoirasta kyse. Niissä oli kaikki viitearvojen sisällä, joten muuten ei ole Karon terveyden suhteen huolen häivää. Kuulokin tuli muuten puolivahingossa todistettua toimivaksi, sillä hammaskuvausta maksaessani ja toimenpiteistä kassahenkilön kanssa jutellessani alkoi takahuoneesta kuulua hyvin surkeaa uikutusta (Karo kommunikoi normaalistikin enemmän vikisemällä, uikuttamalla ja ulvomalla kuin haukkumalla). Ääntäkään ei kuulunut ennen kuin aloin puhua ja ainakin viisi minuuttia olin kuitenkin siinä jo ehtinyt odotella. Tästä lähtien tiedämme, että Karolla on vain valikoiva kuulo silloin kun se vaikuttaa olevan täysin kuuro.

Kasvit kellarissa.

Pakkasten tultua päätin nostaa kasvit ulkovarastosta kellarin puolelle talvehtimaan. Viimeistä ruukkua nostaessa tuli ihan tunne, että olenkohan unohtanut jotain, kun kellari näyttää niin tyhjältä. Pelargonilaatikoitakin laitoin sinne kaksi, vaikka ne olisivat mahtuneet ulkoeteiseenkin. Tänä vuonna oli vain sellainen tunne, että jossain murkassa voisi olla edes vähän vähemmän ruuhkaa. No nyt on: sekä kellarissa että eteisessä. Kellarin kasveistakin vain puolet on omia ja loput ovat tulleet äidiltäni talvihoitoon.

Myyrät/hiiret ne vaan jaksavat...

Huomasin kasveja siirrellessä, että toisesta pelakuulaatikosta oli käyty nyppimässä lehtiä pois. Ne löytyivät metrin päästä ämpäristä, johon olin aiemmin kesällä sullonut etanaraesäkin. Joku hiirulainen oli nimittäin käynyt jyrsimässä säkin alareunaan reiän, josta valui etanaraetta pitkin lattioita. Eipä paljoa ämpäri auttanut, sillä nyt säkin yläosaan oli jyrsitty useitakin reikiä ja ovelasti piilotettu ne pelargonin lehdillä ja kompostikuivikeämpäristä haetuilla valkosipulin kuorilla sekä juurilla. Kyllä näyttää olevan oikeaa hiirten herkkua tuo etanarae! Kantta ei ollut tähän hätään laittaa ämpärin päälle mutta nostin sen varaston kaappiin ja laitoin vielä rautakangenkin nojaamaan ovea vasten, jotta jyrsijät eivät herkuttelisi koko talvea etanarakeella. Varastossa on ollut hiirenloukkukin viritettynä mutta myyrä ei ole erehtynyt menemään siihen. Olisi varmaan pitänyt laittaa etanaraetta syötiksi. Siirsin kuitenkin loukun eri nurkkaan, jos vaikka sillä saisi tuholaisen nalkkiin.

Lahopuu oli puskenut pakkasella kosteutta sisältään hauskaksi lumipölyksi.

Vaikka puutarha vaikuttaa täysin mustanruskeankirjavalta, niin löytyi sieltä purppuraheisiangervojen lisäksi myös pikkuisen muita värejä. Keijun- ja haltiankukat pysyvät nätteinä talven tuloon saakka ja varsinkin luumutarhan laajennukseen oli tullut tehtyä oikein yllättävän lupaava loppusyksyn istutus. Perennojen kaverina on myös alppiruusu, joten edes yksi kohta puutarhasta on talven tuloon saakka katseltavan näköinen kunhan kasvit vielä vähän kasvavat.

Etualalla tupastiarella 'Pink Skyrocket', keskellä itse risteytettyjä keijunkukkia, ylälaidassa tarhavarjohiippoja.

Kellukkaristeymäkin yrittää pysyä edustuskelpoisena vielä tähän aikaan vuodesta.

Alan hiljalleen kallistua siihen, että ovat nuo kellukatkin ihan kivoja kasveja, vaikka niiden kukinta onkin vähän sellainen joka suuntaan harottava ja kukatkin ovat pienemmänpuoleisia. Kuvan kellukka odottaa edelleen lopullista paikkaansa, jonka ehkä pitäisi olla hieman kauempana polusta kuin mitä se nyt on. Ei kuitenkaan kovin kaukana, jotta sen ruska-asua pystyy hyvin ihastelemaan ja kyllähän ne kellukat taitavat keväälläkin herätä hyvissä ajoin. Näkyvälle paikalle olisi siis ihan hyvät perusteetkin.

Muut kärhöt ovat mustuneet ajat sitten mutta tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on edelleen vihreänä.

Kuurainen kuutamohortensia

Leikkasin osan mustilan- ja syyshortensioiden kukinnoista pois, jotta lumi ei talvella taivuttaisi oksia ihan niin paljoa. Ei niitä aina ehdi käydä ravistelemassa ajallaan pois. Muutenkin minusta on kiva, jos pensaat pysyvät talvellakin suht ryhdikkäinä eivätkä hautaudu heti lumen alle. Pienemmät kukinnot ja vahvoihin oksiin vähän isommatkin jätin koristamaan pensaita. Ruskeasta väristään huolimatta ne ovat minusta kauniita kuuraisina ja puuterilumen hunnuttamina.

Sama heisiangervo Tiny Wine kuin aloituskuvassa.

Tämä aamu valkeni hyvin harmaana ja räntäsateisena. Maa on jo hitusen vaaleampi kuin kertaakaan tänä syksynä. Jokohan se nyt alkaisi kääntyä talveen? Hyvää viikonloppua!

Puutarhaflown kyydissä

Loistokärhö 'Ville de Lyon' joutui antamaan pakkaselle periksi, vaikka nuppuja olisi ollut vielä vaikka kuinka.

Lähdin tänään aamupäivällä ulos enimmäkseen pakkasen pakottamana, jotta saisin loput sellerit nostettua ennen kuin maa jäätyy liian syvältä. Kaksinkertainen harso ei paljoa enää auta, jos ympärillä paukkuu melkein yhdeksän asteen pakkanen. Sellereitä nostaessa tulikin mukavan lämmin, joten päätin jatkaa puutarhapuuhien parissa. Aurinkoinen ja tuuleton pakkassää oli juuri sitä, mitä tähän aikaan syksystä kaipasin vapaapäivänä, joten puuha toisensa perään valmistui kuin huomaamatta. Flow vei mennessään ja vasta viisi tuntia myöhemmin vatsan kurniessa maltoin lähteä sisälle. 

Myrskytuulten laannuttua pääsi nostamaan kaatuneen kärhötuen pystyyn. Puistoatsalea 'Illusia' on saanut kivasti väriä.

Yllä oleva kuva on parin päivän takaa, 19.10.-23. Täällä oli melkoiset puhurit aiemmin tällä viikolla ja myös viime viikon aikana. Yläpainoiseen kärhötukeen oli tuulen hyvä tarttua, kun ei ollut kiviäkään jalkojen ankkurina. Ihme, että ainoastaan aurinkopenkin kärhötorni kippasi nurin. Ehkä siihen osuivat kovimmat tuulenpuuskat. Tuulen lisäksi täällä on satanut melkein jatkuvasti. Ei nyt ihan sataa milliä, mitä joissain paikoin, mutta paljon enemmän kuin puolet siitä. Joka paikka oli ihan riittävän läpimärkää eikä kukkapenkkeihin viitsinyt mennä tallomaan satunnaisina sateettomina hetkinä. Nurmikkokin litisi jalan alla. Pakkanen kovetti juuri sopivasti maanpintaa, joten nyt sai huoletta tallustella missä vain. Kaunis auringonpaiste tuli kivana plussana.

Samaa penkkiä 20.10.-23, kun pakkasta oli -6 astetta.

'Illusia' lähikuvassa kuuratimanttien koristamana. Väri ei ehtinyt kunnolla punaiseksi, vaan jäi oranssin ja vihreänkirjavaksi.

Sellerien noston jälkeen keräsin kasvimaalta harsot ja tyhjentyneet tomaattiruukut sun muut sinne unohtuneet pikkutavarat pois. Harsoja varastoon viedessäni päätin "nostaa" ruukkuperunat ja -porkkanat, jotta niiden kookkaat ruukut eivät veisi jo muutenkin vähäistä lattiapinta-alaa. Jänisverkot kun piti saada varaston "takahuoneesta" ulos. Jostain syystä en ikinä opi, että ensin pitää ottaa verkot ulos ennen kuin tuo yhtään kasvia varastoon. Pakkasen takia kasveja ei voinut nostaa väliaikaisesti ulos odottamaan, joten siirtelin ruukut vain mahdollisimman tiiviisti, jotta saisin välioven edes puoliksi auki. Olipahan keinottelua kerrakseen ujutella paksuja ja painavia verkkorullia ulos kapeasta ovenraosta ja sitten vielä mahdollisimman nopeasti ulko-ovesta pihalle, ettei varastoon tulisi liikaa kylmää ilmaa.

Saaripalstan Sailalle kuva pakkasen jäädyttämästä 'Jose Auberginesta'. Tämä oli kyllä kauniimpi sulana...

Joka tapauksessa sain verkot pihalle ja kaikki suojattavat puut ja pensaat turvaan talttahampailta. Tukikeppejäkään en ollut upottanut paikoilleen sulan maan aikaan, mutta rautakangella sitä on ennekin ne hommat hoidettu. Eipähän tarvitse varoa, missä astelee, kun on jäinen maa jalkojen alla. Pari päivää sitten takapihalla olikin yksi pienehkö rusakko selvittelemässä talvilaitumien ruokalistaa. Nyt on "ravintolat" suljettu pupujusseilta ja samalla syksyn tärkein askare tehtynä. Lykkäsin sitä hommaa eniten jatkuvien sateiden takia mutta iso syy oli myös se, että odotin luumupuiden karistavan lehtiään. Tänä vuonna oli niin paljon muumiotautia, että olisin halunnut haravoida luumujen lehdet kompostiin ennen verkkojen laittoa. Luonto oli kanssani eri mieltä aikatauluista ja piti luumupuut täydessä lehdessä. En lähtenyt riipimään vihreitä lehtiä oksista, vaan virittelin suosiolla verkot nyt, kun oli hyvä sää ja sopiva meininki päällä. Voihan sitä vaikka marraskuussa raottaa verkkoja sen verran, että saa enimmät lehdet haravoitua puiden alta, jos sattuu sellainen inspiraatio iskemään.

Kärhökaaripenkin 'Herbstfreude' jääkukkaisena.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei ihan päässyt paistattelemaan auringossa.

Takapihan verkotuksista ei tullutkaan otettua kuvaa, sillä totesin yhden kohdan tarvitsevan vielä yhden tukikepin lisää. Kepakkoa ja rautakankea hakiessani unohduin sitten ihan muihin puuhiin, joten kuva jäi odottamaan toista päivää. No, voitte kuvitella mielessänne vihreät luumupuut verkkojen takana. Ottakaa vaikka mallia seuraavan kuvan pensasmustikoista, joista vain puolet ehti saada punaista väriä. Tallottu polku toisen ja kolmannen mustikkapensaan välissä oikealta laskettuna ei muuten ole minun tekosiani. Lapsilta kuulemma "karkasi pallo monta kertaa keskelle penkkiä". Sen vuoksi piti talloa oikein moottoritie, joka kiemurteli ympäri penkkiä. Todellinen selitys lienee se, että jäiset rönsyakankaalit rapisivat kivasti jalkojen alla, minkä lisäksi niiden päällä kulkiessa jäi hienot jäljet. En viitsinyt mokomasta pultteja heittää kun ei ollut mitään arvokasta ruhjottu. Akankaali kestää tuon vertaisen tallomisen vallan mainiosti.

Pensasmustikat, luumu ja revontuliatsalea 'Rosy Lights' poistettu rusakoiden talviruokalistalta.

Viime vuonna harmittelin sitä, että verkot loppuivat kesken. Sitten löysin varastosta vielä yhden aloittamattoman verkkorullan, jolla sainkin paketoitua melkein kaikki suojattavat. Tänä vuonna verkot loppuivat ihan oikeasti kesken. Pari ryhmää sai ilmeisesti väärät verkot, sillä verkot menivät niissä osittain päällekkäin enkä viitsinyt lähteä enää vaihtelemaan niitä oikeille paikoilleen. Moni puska taas oli selvästi kasvanut leveyssuunnassa ja tarvitsi aiempaa pidemmän verkon. Näiden yhteissummana mongolianvaahtera, majapenkin kuutamohortensia ja tarha-alppikärhö 'Albina Plena' jäivät kokonaan ilman verkkoa ja majan alppikärhöiltäkin jäi metrin verran uupumaan takaosasta. No, konstit on monet kun puute on suurin. Naapurin syreeninkarsinnasta tuli paksujen runkojen lisäksi oikein tuuheita latvuksia, joita virittelin kärhöjen tyvialueiden suojaksi. Pääsivät risut kunnolla hyötykäyttöön ennen kuin joutuvat ensi kesänä hakettimen kitaan. Korkeammalla olevia versoja suojailen sitten kun hanki kasvaa.

Rusakoille tiedoksi: täällä ei suinkaan ole 'Albina Plena', vaan pelkästään tiheä syreenipuska. Hus pois!

Verkkoja laitellessa silmiin osui syyssyrikkä, joka oli edelleen patiopenkissä. Perunoiden ja porkkanoiden ruukuista tulikin juuri sopivasti sulaa multaa, johon syrikkä oli hyvä istuttaa. Samalla istutin myös kolme jättiverbenan tainta, jotka tulivat syrikän mukana nousseen jäisen multakimpaleen mukana. Ne olivat kasvaneet syrikän takana myskimalvojen seassa, joten en ollut edes huomannut niitä aiemmin. Kuvittelin vain, että jättiverbenoiden siemenpankki olisi jo hävinnyt kokonaan, kun taimia ei alkukesällä alkanut näkyä lainkaan. Ilmiselvästi siellä oli vielä kolme itämiskykyistä siementä, jotka saavat nyt mahdollisuuden selvitä talven yli. Toivottavasti eivät ottaneet nokkiinsa pakkasesta, jäätyneestä mullasta ja kovakouraisesta käsittelystä. Jätin taimet aluksi ulkovarastoon sulamaan ja jos näyttävät vielä elinkelpoisilta, tuon ne talveksi ulkoeteiseen tarkempaan seurantaan.

Jääköntin reunasta piti nakutella irti kolme vähän jo kärsinyttä jättiverbenan tainta. Kaikkea sitä kokeileekin...

Unohdin tarkoituksella ruukkuhortensian nurkan taakse paleltumaan ihan umpijäähän, jotta sitä ei enää tekisi mieli pelastaa kellariin talveksi. Myös daaliat jätin paleltumaan, sillä kaksi märkää kesää on todistanut niiden hyötysuhteen kovin vaatimattomaksi. Gladioluksista otin vain muutaman valkokukkaisen mukulan talteen, sillä niille ei ole ensi kesänä enää juurikaan tilaa kukkapenkeissä. Alennushyllyiltä olen pysynyt poissa, jotta sieltä ei lähtisi mukaan uutta kärhöä, jotain talvetuskelpoista kesäkukkaa tai ruukkuun istutettavia kukkasipuleita. Kaikki hyvät aikomukset uhkaavat romuttua, sillä aiemmin syksyllä pelastin jo yhden leijonankidan talvetettavaksi ja nyt jättiverbenat. Päädyin myös ottamaan nuokkusyreenin pienen pistokastaimen kellariin toiseksi talvekseen. Tässä sitä taas nähdään, että jos ei ole jo valmiiksi tulossa talvetustiloihin aivan poikkeuksellisen mahdotonta tungosta, houkutus haalia sinne yhtä sun toista kasvaa hyvin suureksi.

Syyssyrikkää piti vähän karsia ennen varastoon vientiä. Vieressä vastaistutetut jättiverbenat.

Salkoruusu 'Nigra' oli alkanut tehdä uutta lehteä juuresta.

En ole salkoruusua ennen kasvattanut, joten sen sielunelämä on aivan vierasta minulle. Kuulemma jotkut kestävät useamman vuoden toisten jäädessä vain kaksivuotisiksi. Kuuluukohan 'Nigra' niihin pidempi-ikäisiin vai onko salkoruusuille normaalia kasvattaa uusia lehtiä juuresta kasvukauden päätteeksi? Kova tuuli oli kaatanut sen komeat kukkavarret ikävästi kulkuväylälle, joten nykäisin ne tylysti juuresta poikki. Pisin kukkavarsi olikin huikeat 378cm pitkä. Odotin sen kasvavan maksimissaan parimetriseksi, mitä useimmat nettisivut lupailivat. Jossain taisi lukea 250cm, mutta enpä muista mistään lukeneeni yli kolmen metrin pituuskasvusta. Jos puska on ensi keväänä hengissä, se saa vaihtaa majapaikkaa johonkin näkyvämmälle paikalle pällisteltäväksi. Ehkä etupihalle, niin saavat naapurit taas ihmeteltävää.

Yksi vaaleajouluruusu nuppuilee jo ahkerasti. Tätä yksilöä kevättää joka syksy.

Nyt taitaa meiltä kukinnat olla tältä syksyltä kukittu. Pakkasta on ollut jo melkein pari vuorokautta yhteen menoon ja alimmillaan mittariin on tallentunut -8,9 astetta. Tätä kirjoittaessa on -6,3 astetta mutta eiköhän se taas yön aikana kiristy. Se ei oikeastaan haittaa, kun kaupanpäällisinä on niin kaunista auringonpaistetta. Se on oikein virkistävää pitkän pimeän ja sateisen kauden jälkeen.

Päivän kärhöksi löytyi melkein auki ehtinyt tarha-alppikärhö 'Purple Dream'.

Kivaa viikonlopun jatkoa!

Syksyn ensimmäiset kuurakuvat

Tänne saakka selvittiin ennen kuin meillä oli yön aikana sen verran pitkään pakkasta, että ehdin kuvaamaan kuuraisia kasveja. Kuvat ovat eilisaamulta ja kuten kaikista niistä voi päätellä, ei pakkasta ollut edes kovin paljoa, vain asteen verran. Poikkeuksena syksyn aiempiin hallaöihin lämpötila oli tällä kertaa useamman tunnin pakkasen puolella, joten kuuraakin ehti muodostua edes pikkuisen. Tässäpä valikoituja palasia kuuran kauneimmin koristamista kasveista.

Suklaakosmoksen jo ennestäänkin dramaattisen tummat kukat saivat kuurasta ja jäätyneistä vesipisaroista hyytävän hienon lisäsäväyksen.

Dramatiikkaa ei puutu myöskään kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' ruusukkeista.

Kivikkokasveista löytyy paljon pakkasenkestäviä kasveja. Mehitähdet ovat keväällä aivan samannäköisiä kuin syksyllä ennen lumien satamista. Niitä ei hätkäytä mikään. Kuura tuo niiden koristeellisen muodon upeasti esille ja kesällä helposti massaan hukkuva kasvi nouseekin kivikkotarhan tähdeksi. Useimmat kivikon maanpeitekasvit, kuten sammalleimut ja ristikit sekä monet maksaruohotkin kestävät erinomaisesti hallan puraisuja. Myöhään kukkivat törmäkukat kestävät myös hyvin syksyn kylmiä kelejä.

Ristikit ovat kukkineet jo pitkään, nyt kuuran koristamina.

Kivikkotörmäkukka 'Sea Pink' nuokkuu kylmän yön jäljiltä, mutta kuuran sulettua nämäkin kukat nousivat terhakkaasti pystyyn ja nuput jatkavat kehittymistään yhä uusiksi kukiksi.

Vaikka olen tänä vuonna valittanut säistä ehkä jopa ennenkuulumattoman paljon (anteeksi!), on sentään syksyssä ollut se hyvä puoli, että kovat pakkaset eivät ole vielä iskeneet tänne. Jonain vuonna ensimmäinen viiden asteen pakkanen on näpäyttänyt jopa syyskuun alussa ja senhän tietää, ettei silloin ihastella enää lokakuun puolivälissä kaunista ruskaa. No, ei sitä ihastella puiden osalta nytkään, sillä viime viikon mittaan on ollut navakkaakin tuulta, mutta perennoista ja pensaista löytyy vielä hienoja värejä.

Jaloangervojen ruskaa ei yleensä pääse ihastelemaan, sillä halla vetää ne herkästi lötköiksi.

Tuoksumataran kuurainen ulkoasu on kerrassaan valloittava, vaikka se ei kovin värikästä ruskaa ole saanutkaan.

Kanadanatsalea 'Violetta' saa helakan oranssin ruskan. Kelloköynnös on kurotellut yhden versonsa atsalean koristeeksi.

Puistoatsalea 'Illusia' on edelleen suosikkini syysvärisistä atsaleoista ja sen sävy vain paranee syksyn edetessä.

Purppuraheisiangervolla on myös oikein hurmaava ruska.

Loppuun vielä hienoisesti kuurainen kärhökuva.

Minulla alkoi tänään syysloma. Loma tulee tarpeeseen ainakin siinä mielessä, että nyt jää vihdoin aikaa lukea kirjojen lisäksi myös blogeja ja saattaa puutarhatyöt ajan tasalle. Sääennusteita kun katsoo, niin kuurakuvia voi olla pian enemmänkin tulossa ja se tietää myös sitä, että on saatava viimeiset puutarhapuuhat tehdyksi. Iloista syyslomaa niille, jotka sitä saavat viettää! Muille aurinkoisia lokakuun päiviä!

Rapsakka puutarha

Meillä kävi viime yönä ensimmäistä kertaa pakkasella tänä syksynä. Mittarit näyttivät vielä tunti sitten alle nollaa. Naapureilla oli jo aikaisemmin tällä viikolla ollut maa kuurassa mutta nyt halla hiipi meidänkin kukkulalle. Vaikka kuurainen puutarha onkin kaunis, en silti olisi toivonut sitä ihan näin aikaisin.

Pensasmustikka 'Alvarin' kuuraista tyylinäytettä rönsyakankaalin kanssa.

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple' ja nöyrät kosmokset.

Lisää nöyriä kosmoksenkukkia.

Tummalehtiset kasvit, kuten purppuraheisiangervot näyttävät erityisen kauniilta kuuraisina.

Nyt testataan kelloköynnöksen pakkasenkestävyys. Nuppuja nimittäin olisi vaikka miten paljon.

Pasuunakukka ei kestänyt pakkasta, varsinkaan kun oli jo valmiiksi ruukustaan irti revittynä. Taustalla eilen kasvitettua aluetta.

Ten eilen täyden puutarhapäivän, vaikka sää olikin hyytävän kylmä. Tuhosin muutaman kesäkukkaruukun ja siirtelin patiolta ja varjokujalta kasvit lähemmäs ulko-ovea, jotta ne on tarvittaessa helpommin suojattavissa. Edellisen kuvan pasuunakukka sai heinäkuun helteissä vihannespunkkeja riesakseen, joten sen kohtalo oli jäädä tänä vuonna pois talvetettavien joukosta. Sen mullat päätyivät parantamaan luumutarhan maata. Jaoin eilen aurinkopenkin tarhakeijunkukka 'Hansit', sillä ne eivät tänä vuonna enää oikein kukkineet. Syykin selvisi, kun kaivoin kasvit ylös: niiden keskusta oli jo alkanut selvästi lahota. Kahdesta isosta taimesta tuli kaksikymmentä jakopalaa, joita ripottelin uusimpien kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Varjokujan päähän tullut uusin mullos sai keskemmälle väriminttua ja reunaan paljon 'Hansia'. Loput 'Hansit' päätyivät luumutarhaan, josta kaivan ensi keväänä ainakin osan myyntiin, jos puutarhaseura järjestää täällä päin taas taimitoritapahtuman. Eilen sellainen taas oli mutta tarjonta oli huomattavasti keväistä vähäisempää. Löysin mukaan kuitenkin lapinvuokon taimen, jonka istutin myös luumutarhaan. Toivottavasti viihtyy siellä.

Purppurarevonhännät näyttävät aika surkeilta pakkasyön jälkeen. Tuleekohan tästä päivästä kukkapenkkien siivouspäivä?

Todistettavasti yksi alppikärhön taimistani on sininen. Saa nähdä, jaksaako nuppu aueta ollenkaan.

Kasvimaalla ei näytä kovin rapsakalta. Etualalla palsternakat roikkuivat aivan rentoina laatikkonsa reunojen yli.

Kivikkorinteen alkupää koki eilen pienen muutoksen.

Kivikkorinteessä puutarhan nimikkokiven edessä kituliaasti kasvaneet isorikot saivat eilen häädön. Ajattelin niitä kaivaessani, että kivikkokasvi ja kuivuutta sietävä kasvi tarkoittavat varmastikin eri asiaa. Osa isorikon pienemmistä taimista nimittäin heitti henkensä heinäkuun aikana ja loputkin näyttivät hyvin nuutuneilta. Nyt kaikki henkiin jääneet näyttivät kuitenkin virkeiltä. Siirsin taimet edellisessä postauksessa vilahtaneen luumutarhan oikopolun viereen. Jospa viihtyisivät siellä paremmin. Mietin pitkään, mitä laittaisin isorikkojen tilalle ja viimein päädyin siirtämään kivikkotörmäkukka 'Pink Mistin'. Se kun viihtyi erinomaisesti muutaman metrin päässä alempana kivikkorinteessä ja kukkii runsaasti melkein koko kesän. Edelleenkin siinä on paljon kukkia ja nuppuja. Taimi oli tuuheutunut jo sen verran kookkaaksi, että sain sen jaettua kolmeen osaan. Niillä saikin täytettyä hyvin isorikoilta jääneen alueen.

Pensasryhmässä hanhikit kukkivat valkoisenaan. Mustilanhortensiakin näyttää kukkivan, vaikka sen kukinta onkin jo ohi. Talon nurkassa harsomörkö. Pari pelakuulaatikkoa jäi tosin suojaamatta.

Olipa muuten oikein mukava yllätys huomata harsoja varaston kaapista kaivellessa, että ne ovat hapertuneet pölyksi. Kaksi harsoa meni suoraan roskiin ja kolmas heti sen jälkeen kun leväytin sen nurmikolle auki. Harsosilppu vain pöllysi pitkin puutarhaa, sillä harso ei kestänyt edes omaa painoaan. Tyhmyyttäni kiroten aloin kerätä parin neliösentin kokoisia harsonpalasia nurmikolta ja varovasti rullasin harson mytyksi muovisäkkiin. Vanhoista harsoista ehjin oli jo tomaattien suojana kasvimaalla. Toiseksi ehjin ja samalla ainoa jäljelle jäänyt tapaus meni kuistin nurkkaan. Olin etukäteen ajatellut, että säästäisin lavakauluksiin sopiviksi mittaamani harsot ainoastaan kasvimaakäyttöön, mutta nyt piti laittaa yksi kuistin toisella puolella olevien ruukkujen päälle. Hortensiat joutuivat jäämään tällä kertaa ilman harsoja.

Pasuunakukan ruukku pääsi murateille ja jouluatsalealle. Vieressä varjokujalla ollut viherliljapuu sekä pelakuu patiolta.

Harvoin olen tehnyt syysasetelmia mutta tänä vuonna sellainen syntyi ihan omista tarpeista. En ottanut kasveja pois omista ruukuistaan, joten ne on helppo nostaa sitä mukaa sisälle kun lämpötilat käyvät liian kylmiksi. Pitää lähteä myöhemmin päivällä tarkistamaan, mitkä kasvit ovat selvinneet pakkasesta. Ainakin aurinkopenkin kosmokset ja kivikkorinteen törmäkukat ovat alkaneet nousta pystympään sitä mukaa kun auringon lämpö  on sulattanut niitä. Toivottavasti myös muut kasvit virkistyvät, jotta ei tarvitse ihan vielä alkaa siistiä lötköjä varsia virkeämpien kasvien päältä kompostiin. Onko teillä ollut jo hallaöitä?

Kaikkea sitä...

Varaston ikkunaan oli syntynyt upea taideteos.

Hanget kantavat nyt sen verran hyvin, että pitkään puutarhasta poissa pysyneet rusakot päättivät heittäytyä suorastaan röyhkeiksi. Eräänä iltana tietokoneella istuessani huomasin, että kaksi pitkäkorvaa oli pomppinut suoraan keittiön ikkunan eteen kinoksen päälle ja näytti etsivän mehukkaita oksankärkiä karvaisten vatsojensa täytteeksi. Huidoin äkäisesti ikkunasta ja onnistuin karkottamaan molemmat. Toinen hyppäsi hangen päältä piharinteeseen ja liukasteli kadulle, toinen pomppi varjokujaa kohti. Eivät olleetkaan mokomat hukkuneet kinoksiin. Kävin aamulla lasten ja Karon kanssa lähimaastossa seikkailemassa. Kevyempi väki pääsi liikkumaan jalkaisin, itse tarvitsin sukset. Jänisten jälkiä löytyi metsän puolelta ja läheisestä taimikosta sen verran paljon, että on selvää, ettei pupukanta ole täältä ainakaan vähenemässä. Siispä ostoslistalle laitetaan tänäkin vuonna säästöpakkaus valkosipulijauhetta.

Varaston ikkuna ulkopuolelta. Minulle tulee kuviosta mieleen kuurapuu.

Meillä on ollut aina koiratalouksille tuttu kompostointiongelma: luut. Ne eivät oikein maadu kompostissa, vaikka miten monta kertaa kulkisivat sen läpi. Kompostimullan seassa olevia luita ei voi myöskään jättää maan pinnalle, ettei Karo syö niitä. Luita kertyy sen verran harvoin, että olemme laittaneet ne sekajätteisiin. Äskettäin paistoimme joulualeista hankitun kokonaisen kalkkunan, josta tuli luita aikamoinen kasa. Päätin testata, hapertuisivatko ne yhtään leivinuunissa paistamalla. Otin testierään siipiluut ja yhden isomman koipiluun ja laitoin ne paistumaan viimeisten punaisten hiilien seuraksi. Alku näytti hyvälle, mutta siinä vaiheessa kun vedin sammuneet hiilet pois ja jätin luut vielä paistumaan, alkoi kaamea käry levitä pitkin keittiötä ja varsinkin työhuonetta, jossa isäntä oli parhaillaan tietokoneen välityksellä yhteydessä kavereihinsa. Olin joutunut jo luiden paistoa suunnitellessani naurun kohteeksi ja nyt vitsit vain yltyivät (kavereilla ei taida olla puutarhahulluja puolisoita). Kostin tämän tietenkin kuskaamalla kärventyneet luunpalaset kattilassa työhuoneen ovesta pihalle. Harmi vain, kun hajujen siirto ei onnistu tietokoneen välityksellä, niin olisivat isännän kaveritkin saaneet nauttia aromeista. Tiedoksenne, että "hyvin kypsynyt" luu ei tuoksu kukkasille... Testi jatkui seuraavana päivänä, jolloin edelleenkin löyhkäävät luut piti saada palasiksi. Kippasin luut ämpäriin ja kokeilin rautalapion kärjellä naputella. Ei mennyt kuin pari minuuttia ja koko kasa oli hajonnut melkein jauhoksi. Hommaan ei tarvittukaan alasinta ja lekaa! 

Toisen erän luita jätin hieman vaaleammaksi. Luukasan pystyi jopa kuvaamaan sisällä ennen jäähtymään viemistä. Kuskasin luut ulos jäähtymään käytöstä poistetulla paistinpannulla.

Kokemuksista viisastuneena laitoin loput kalkkunan luut uuniin jo hyvissä ajoin ennen hiilien sammumista, jotta ne olisivat valmiita ennen kuin pellit pitää laittaa kiinni. Tällä kertaa kaikki käryt menivät suoraan piipun kautta ulos, tosin jätin luutkin vähän vaaleammiksi. Vaaleammat luut eivät hajonneet yhtä helposti kuin oikein tummiksi hiiltyneet, mutta aika hyvin sain nekin murskattua. Enää pitää miettiä, laittaisiko luumurskan siltään kompostiin vai voisiko sen peräti haudata suoraan pensaan tai kärhön istutuskuoppaan lannoitteeksi. Toistaiseksi se on kannellisessa jäätelörasiassa koiran ja muiden eläinten ulottumattomissa.

Vähän yli seitsemänkiloisen kalkkunan luut kutistuivat suunnilleen kahdeksaan desiin.

Ehkä en jatkossa ala paistamaan yksittäisiä luita, mutta jos luita sattuu kertymään isompi kasa ja on leivinuunin lämmityskausi tai kesällä sopivasti nuotio valmiina, niin ei tämä liian iso urakka ollut myöhemmin toistettavaksi. Päätyypähän taas vähän vähemmän biojätettä sekajätteisiin.

Valkoisen lehtosinilatvan taimet alkavat olla koulintakokoisia.

Myös sellereitä pääsee jo koulimaan. Näitä on kiva koulia, kun tuoksuvat niin hyvälle.

Toin yhden syyskylvöruukun sekä tammikuun alussa tehtyjä hankikylvöjä 2.3. sisälle. Ensimmäinen kaukasiantörmäkukan taimi nosti päätään 4.3. Tänä aamuna löysin myös kaksi loistosalvia 'Rose Queenin' tainta, joten eipä kauaa tarvinnut itämistä odotella. Muistin myös kylväneeni syksyllä muutamia loistokärhön siemeniä, jotka piti tuoda maaliskuun alussa sisälle. En vain enää muista, mihin ne syksyllä hautasin. Pitänee käydä kaivamassa syyskylvöruukut uudestaan esille ja tarkistaa joka ruukun merkinnät.

Osuin tällä kertaa melkein oikeaan kohtaan kylvölaatikoita kaivellessani. Toissa talvena kaivoin ensin metrin verran väärästä paikasta. Pitäisi ehkä merkitä laatikot pitkällä oksalla, niin ne löytyisivät helpommin myös silloin kun ovat hautautuneet paksun hangen alle.

Ensimmäinen kaukasiantörmäkukka kurkkii hiekan seasta. Nopeaa toimintaa!

Näyttää lupaavasti siltä, että pääsen vielä kevään aikana puutarhamyymälöihin. Itselleni tekemästäni kuntoiluhaasteesta on jo kolmasosa tavoitteista tullut täyteen. Lisäksi olen saanut tehtyä sen verran ylimääräisiä toistoja kaikkiin liikesarjoihin, että kasveihin käytettävissä oleva rahasummakin on kasvanut jo parilla eurolla. Kuntoillessani olen mietiskellyt, mitkä kasvit nousevat hankintalistan kärkeen. Tarvitsen ainakin pari valkokukkaista kärhöä, rotkolemmikin, sinivuokon (ihan minkä värisenä tahansa), sinikämmenen, valkoisen rentukan, jotain punalehtistä... Ja jos tuo aurinkopenkin kitulias mongolianvaahtera on taas kerran palelluttanut pätkän latvastaan, niin sen tilalle tulee joku kaunis pikkupuu tai syreeni tuomaan näkösuojaa naapuriin. Tässähän saa ihan tosissaan ähkiä kuntoillessa, jotta rahasumma kasvaa tarpeeksi suureksi ja riittää kaikkiin ostoksiin!