Ensimmäinen kevätkuukausi!

Helmikuu päättyi kauniin aurinkoisissa, joskin tuulisissa tunnelmissa. Ensimmäinen kevätkuukausi on siis alkanut. Vaikka lunta on paksulti, ovat talitintit ja viherpeipot jo selvästi alkaneet sirkuttaa pontevammin. Ne tietävät, että kevät on tulossa ja kannattaa vallata pian parhaat pesäpaikat ennen kuin muuttolintuja alkaa saapua. Koska tänään ei saisi muita kuin harmaita, lumisateisia kuvia, postausta koristaa helmikuun viimeisten päivien kuvasaldo.

Jäädytetty hyasintti koristaa nyt hankea ulko-oven edustalla.

Hyasinttien kukintojen yksi kerrallaan lakastuessa ajattelin kokeilla niiden jäädytystä maitopurkeissa. Joka talvihan noita jäisiä kukkakuutioita näkee somessa, joten piti sitten kokeilla itsekin. Ei tullut kirkasta ja kaunista kukkapalikkaa pihan koristeeksi mutta ihan hauska kuitenkin. Hyasintista oli irronnut liilaa väriä, joka oli kertynyt kuution alaosaan (kuvassa yläosa, hyasintti oli purkissa varsi ylöspäin). Lisäksi jääpalikassa oli halkeamia, kuplia, samentumia ja erilaisia pintakuvioita siellä sun täällä. Aurinkoisella säällä jää kuitenkin kiiltelee kauniisti ja hyasintin pinkki väri alkaa hehkua. Tein toisenkin jääkuution mutta kun ei ollut pakkasta tarpeeksi, se ei ehtinyt jäätyä kokonaan ennen maitopurkista irrottamista. Jätin sen rappuselle jäätymään lisää, mutta kova tuulenpuuska oli kaatanut sen sillä seurauksella, että jääpalikan yläosa oli hajonnut pirstaleiksi.

Parin päivän päästä näistä 'Delft Blue' -hyasinteista saa materiaalia kukkajäihin. Väri on kuvassa liian sininen, luonnossa se on violetimpi.

Viime viikon lumisateet nostivat hanget sen verran korkealle, että rusakoille tuli helppoja reittejä puuvartisten kimppuun. Etupihan pitsipihlajasta oli käyty napsimassa pari oksankärkeä ja takapihalta 'Kuntala'-luumupuusta typistetty aika montakin alaoksaa. Näin toki ikkunasta lauantaina, että verkon yli saattaa jo rusakko päästä yli, mutta en laiskuuttani lähtenyt heti lapioimaan lumia. Sunnuntaiaamuna ikkunasta näkyi jäljet, kuinka rusakko oli seinän viereltä lähtenyt pomppimaan suoraan luumupuuta kohti, hypännyt verkon yli ja mennyt herkuttelemaan. Onneksi ei ollut rungosta jyrsinyt kuorta, vaan tyytynyt herkuttelemaan ohuemmilla oksankärjillä ja syyshortensialla. Muiden verkolla suojattujen kasvien kimppuun ainakaan kyseinen pitkäkorva ei ollut edes yrittänyt mutta varmuuden vuoksi lapioin kaikkien verkkojen ympärille kunnon vallihaudat ja laitoin vielä pari kepakkoa lisää 'Kuntalaa' ympäröivien verkkojen tueksi. Onpahan ainakin vähän hankaloitettu rusakkojen pääsyä puun kimppuun.

Siinä meni alaoksilta paljon potentiaalisia kukkasilmuja mutta onneksi ei tämän pahempaa tapahtunut. Papanoita tuli kelpo kasa.

Revin kärhöportista luvallista evästä rusakoille. Jos ne vaikka pupeltaisivat mieluummin näitä kuin alkaisivat kiipeillä verkkojen yli.

Tuholaisesta toiseen: murattien kirvojenhäädöstä on tullut tänä talvena varsinainen tahtojen taisto. Kirvat eivät antaneet kevyemmillä konsteilla periksi mutta enpä aikonut itsekään luovuttaa. Lappalainen etelässä -blogin Nilan vinkistä kokeilin eräänä päivänä laittaa toisen murateista puoleksi tunniksi ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö aika ollut liian lyhyt vai pakkasta liian vähän, mutta ei silläkään päässyt kaikista kirvoista eroon. Mielestäni niiden määrä kuitenkin väheni jonkun verran mutta muratti ei ollut mokkonaankaan. Muutaman päivän seurailun jälkeen päätin eilen viskata kummankin puskan tunniksi hankeen. Sää oli tuulinen, minkä oletin tehostavan pakkasen purevuutta. Varmuuden vuoksi otin kirjavalehtisestä muratista kolme pistokasta ja kunnon huuhtelun jälkeen upotin ne vielä vesilasiin. Kahdesti piti vaihtaa vesi ja huuhdella oksat uudelleen ennen kuin sain kaikki kirvat pois. On ne sitkeitä!

Muratit hangessa. Kuinkahan käy?

Tunnin jälkeen. Siellä vielä koivet heiluivat kirvoilla, joten mokomat kestävät kylmääkin.

Tunnin ulkoilun jälkeen totesin, että kohmeisia kirvoja roikkuu edelleen laumoittain oksilla. Kokeilin huuhdella niitä kylmällä vedellä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Siispä viskasin muratit uudelleen ulos, tällä kertaa peräti kahdeksi tunniksi. Nostaessani muratteja hangesta huomasin niiden oksista karisseen valtavasti kirvoja lumen päälle. Taisi tepsiä. Oksilla näkyi vielä yksittäisiä kirvoja mutta kun ne karisteli paperille, ei niissä näkynyt minkäänlaisia elonmerkkejä edes sitten kun olivat varmasti jo sulaneet. Tänä aamuna en löytänyt kummastakaan muratista yhtään kirvaa. Vihdoin kuukauden raivoisan taistelun jälkeen uskallan ehkä julistaa itseni ainakin välierien voittajaksi.

Tepsi valitettavasti myös muratteihin...

Latvat ottivat nokkiinsa pakkasesta mutta varsinkin kirjavalehtisen tyviosat ovat selvinneet aika hyvin. Vähän saksimista, niin eiköhän noista pian entistä ehommat saada.

Täysin asiallisten kommenttien siirtyminen roskapostiin on ollut muutaman viime kuukauden aikana ongelma useammassa blogissa. Itsekin joudun joitain kommentteja joka viikko palauttamaan takaisin näkyville mutta nyt sattui ensimmäisen kerran niin, että löysin roskakorista oman kommenttini. Hieman huvitti. Millähän perusteella blogger kommentteja siirtelee roskiin kun ei blogin kirjoittajakaan säästy sensuurilta?

Taiteelliseksi loppukuvaksi muratin pistokkaat umpsukkeluksissa. Jos tunnin kylvetyksestä kirvat selviävät, niin niillä on varmasti sukelluslaitteet!

Oletteko muuten huomanneet, että yle areenaan on tullut katsottavaksi Puutarhakauden kahdeksas kausi? Muutaman jakson olen jo ehtinyt katsoa ja kunhan ensi viikolla alkaa täälläkin hiihtoloma, on aikaa katsella kaikki loput ja tarkistaa, onko muihin puutarhaohjelmiin ilmestynyt uutta katsottavaa. Kevään lähestymisen huomaa kalenterin lisäksi myös siitä, että puutarhaohjelmia alkaa tulla katsottavaksi. Minusta se on vähän hölmö ajankohta, sillä niistä olisi paljon enemmän iloa, jos tulisivat loppuvuodesta tai tammi-helmikuussa, jolloin puutarha nukkuu talviunta eikä ole vielä esikasvatettaviakaan hoivattavana. Ei taida olla puutarhaihmisiä ohjelmien esitysajankohtia päättämässä. No, onneksi täällä ei vielä pitkään aikaan mene jokainen vapaahetki piippojahdissa. Joutaa siis ainakin osan ohjelmista katsomaan. Iloista kevättä kaikille!

Kukkajäitä

Se olisi sitten marraskuu, vuoden synkin kuukausi. Meidän puutarhassamme kaikki kasvit näyttävät siltä, että kaipaavat jo lunta peitokseen, ja täytyy myöntää, että minäkin kaipaisin lumen tuomaa valoisuutta. Sääennusteiden mukaan sitä ei kuitenkaan ole lähiaikoina luvassa, joten jotain muuta piristystä täytyy keksiä. Lupailin edellisessä postauksessani lisää kukkia ja kynttilöitä. Tässä niitä sitten olisi jäiden kanssa tarjoiltuna.

Meillä oli jonkun aikaa sen verran pakkasta, että kokeilin jäädyttää viimeisiä kukkia lyhdyksi. Kukat olin kerännyt ennen pakkasia maljakkoon sisälle, eivätkä ne olisi kestäneet enää kauniina paria päivää pidempään. Jäädytettyinä niistä saa nauttia paljon pidempään. Minun ensimmäinen tekeleeni pääsi kuvausten jälkeen pakastimeen, sillä tällä kelillä se sulaisi muutamassa tunnissa. Otan sen takaisin ulos pakkasten tultua.

Auringonpaisteessa kukkajäälyhty on kaunis puutarhan koriste.

Toissapäivänä oli vielä muutama aste pakkasta ja kaunis, aurinkoinen sää.

Kannattaa kiinnittää kukat jollakin pitkin ämpärin laitoja, sillä muuten ne alkavat kellua tai eksyvät lyhdyn keskiosaan. Minä laitoin pikkutalvion versot parista kohtaa valkoisella ompelulangalla ja teipillä kiinni ämpärin kylkeen. Vaalean harmaa olisi ehkä ollut valkoista parempi valinta, sillä lankaa ei saa nyppäistyä valmiista lyhdystä irti. Syysasterit on kiinnitetty teipillä ämpärin yläreunaan.

Mukamas huolellisesta asettelusta huolimatta kukat lähtivät jo tässä vaiheessa hieman sooloilemaan. Enää niitä ei voinut kuitenkaan kiinnitellä paremmin, joten tällä mennään.

Valmiissa lyhdyssä näkyy sisällä kukkia ja lehtiä, jotka eivät ole jääneet jään sisään. Leikkasin osan saksillä pois, mutta osa sai jäädä. Tuskinpa ne siellä paljoa haittaavat.

Kokeilin myös jäädyttää maitopurkissa kukkajäitä. Kolmesta kokeilusta yksi epäonnistui täysin ja toinen on melkein kelvollinen. Kolmannen jäädytin suoraan pakastimessa, mutta eipä siitäkään tullut oikein sellaista, mitä mielikuvissani näin. Lohkeilu oli kaikkien kukkajäiden ongelma. Lisäksi ne olivat keskeltä sameita.

Pelargoni ei oikein toiminut jäädytettynä, sillä sen kukat pyrkivät nousemaan yhdeksi ryppääksi pintaa kohti.

Syysasterin kukka erottui valkoista pelargonia paremmin sameasta jäästä. Lohkeilu oli tämänkin jääpalikan ongelma.

Oletteko koskaan jäädyttäneet kukkia jäälyhtyihin tai muuten puutarhan koristeeksi? Onko olemassa jotain niksiä, miten saisi halkeilun estettyä ja vähän kirkkaamman värin jäähän? Itse olen nähnyt näiden omien tekeleitteni lisäksi lisäksi myös kakkuvuoassa ja matalalla vadilla tehtyjä jääkoristeita. Vieläkö löytyy joku samalla periaatteella tehty idea, jota kannattaisi kokeilla?