Onkos sitä saatu mitään aikaiseksi?

Keisarinviitta jaloangervo 'Europan' kukinnolla.

Helteisen heinäkuun viimeiset tunnit ovat tätä kirjoittaessa hupenemassa ja minusta tuntuu, että koko kuukausi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Julkaisukin venähti elokuun puolelle. Monelle nämä helteet ovat olleet aivan liikaa mutta itse olen nauttinut joka hetki siitä, että ulkona tarkenee käydä ihan oikeasti kesähepeneissä eikä edes tee mieli vetäistä pitkiä housuja tai takkia päälle. Olen jopa tarennut uimaan järvessä yli kahden viikon ajan melkein joka päivä, mikä on paljon enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä. Sinilevääkään ei ole vielä ilmestynyt.

Vakiorannallamme saa välillä polskia jopa ihan omassa rauhassa.

Ahkera uimaharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nyt myös kuopus on oppinut uimaan aika hyvin. Kumpikin osasi sukeltaa jo ennestään ja kuopuskin pysyi parin metrin matkan pinnalla kesän ensimmäisellä uintireissulla mutta nyt uimataitoon on tullut varmuutta ja uintimatkaan moninkertaisesti lisää pituutta. Ja lasten riemuksi huomasimme, että esikoinen voittaa juuri ja juuri minut uintikilvassa, jos minä saan käyttää pelkkiä käsiä. Kehitystä on siis tapahtunut hänenkin uimataidossaan. Viime aikojen hukkumisuutisia ja läheltä piti -tapauksia seurattuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota muihin uimareihin. Meidän vakiorannallamme käy enimmäkseen lapsiperheitä ja iäkkäämpää väkeä. Nuoriso lienee kunnan pääuimarannalla, jossa on enemmän tilaa ja monipuolisempi rantavarustus kuin tällä pelkät pukukopit sisältävällä pikkurannalla. Yksinään uimaan tulleita lapsia en ole tällä rannalla nähnyt enkä kännykkää lasten uidessa selailevia aikuisia. Yksinäisiä vanhuksia aina välillä näkyy mutta hekin uivat rannan suuntaisesti. Järkevät uimatavat ovat siis hallussa ainakin tämän rannan uimareilla. Auringonottajista voisi kommentoida vaikka mitä mutta sen jätän tekemättä. Kukin grillatkoon nahkansa miten parhaaksi näkee.

Grillikatoksen vierellä purppuraheisiangervo pieneni reilusti.

Helle ja edelleen riesanani oleva asentohuimaus ovat estäneet puutarhatöiden tekemistä. Seisaallaan tai kyykyssä pystyn tekemään aika hyvin jotain kunhan vain muistan pitää pään pystyssä. Kumartelu ja kaikenlainen heiluminen saa vielä maailman pyörimään silmissä. Luumupuiden (tai mitä niistä nyt on jäljellä) leikkaus onnistuikin vallan mainiosti. Juurivesoista kasvatettavista uusista puista saksin osan sivuversoista runkoa myöten pois, jotta jäljelle jäävät oksat olisivat tasaisesti ympäri runkoa riittävän kaukana toisistaan. Yksi saksituista on 'Viipurin Punaluumu', joka näkyy yllä olevassa kuvassa purppuraheisiangervon jämien takana. Heisiangervo repesi vajaa kuukausi sitten keskeltä kahtia ja pyysin isäntää sahaamaan siitä revennet rungot kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi alaoksaa, jotka nekin kasvavat melkein vaakatasossa. Kevensin kumpaakin, jotta ne eivät estäisi polulla kulkemista. Toivon, että pensas alkaisi tehdä juuresta uutta versoa ja muotoutuisi aikanaan tasapainoisemman näköiseksi.

Viipurilaisen takaa varjopenkistä lähti kotkansiipiä.

Helteestä huolimatta sain kaupattua torissa kotkansiipiä. Oletin, että ne menisivät vasta syksymmällä, jos silloinkaan mutta kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan kaikki mitä vain liikenee. Lähdin puolisen tuntia ennen sovittua hakuaikaa nostamaan juurakoita ja kaivoin kaikki ylimääräiset. Kaksitoista juurakkoa sieltä lähti ja kylläpä tuli heti paljon avaramman näköistä. Taidan siirtää myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä töyhtöangervon ja kotkansiipien välissä sinnittelevät varjoliljat isoksi ryhmäksi kuunliljojen ja saniaisten väliin, niin näkyy niidenkin kukinta paremmin. Töyhtöangervo ja kotkansiivet tapelkoot keskenään elintilasta.

Jaloangervot ovat alkaneet kukkia. Etualalla 'Rheinland', keskellä 'Europa' ja vaalea takana ehkä 'Peach Blossom'.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka paljon jaloangervoissa pörrää pieniä erakkomehiläisiä. Nyt angervoissa on kuhissut joukoittain kimalaisia. Yhdessä kukinnossa saattaa olla yhtä aikaa viisikin pörriä. Kimalaisia on muutenkin nyt todella paljon. Kadun pään joutoalueella oreganot ovat takuuvarma paikka bongata kimalaisia. Isotähtiputket ja nauhus ovat myös mainioita kimalaismagneetteja. Mustilanhortensiaankin ne varmasti löytävät tiensä heti kun nuput alkavat aueta. Toki monenlaisia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja päivä päivältä myös enemmän perhosia lentelee puutarhassa. Tavoitteenani on saada taas kuvattua mahdollisimman monta erilaista puutarhassa häärivää hyönteistä ja näinä "työkyvyttömyyden" päivinä ötökkäkuvasaldo onkin mukavasti kasvanut.

Olen saanut myös siistittyä osan kukkapenkkien välistä kulkevasta polusta. Lienee selvää, minkä osan...

Jääräpäinen kun välillä olen, niin päätin eräänä aamupäivänä edes yrittää kitkemistä. Kärhökaaripenkki ja majapenkki ovat aamusta täysin varjossa, joten suuntasin sinne. Aika hyvin sainkin kitkettyä ne osat, joihin ylsin polulta polvillani kyykkien. Haralla sain käteen vähän lisäpituutta ja kiskottua rikkoja edes pikkuisen irti mullasta keskemmältä penkkiä, jos en ihan kokonaan niitä saanut irti nyhdettyä. Polkua yritin ihan kitkemällä kitkeä mutta luovutin homman aika pian huimauksen häiritessä liikaa ja kävin hakemassa rautaharavan. Lähti niistä rikoista onneksi suurin osa ihan haravoimallakin irti.

Jokunen metri tuli siistittyä. Edellisen kuvan kuunliljat ja haltiankukat pilkistävät kuvan yläreunassa.

Näin kuivalla säällä nukkapähkämöt ovat pysyneet hienosti pystyssä myös kärhökaaripenkin puolella. Varjoisa ja rehevä kasvupaikka ei oikein sovi niille, jos sattuu olemaan vielä kosteaakin. Pähkämöt tulivat penkkiin kompostimullan mukana omin avuin mutta koska eivät näytä sieltä omatoimisesti lähtevän, niin taidanpa nyhtää ne kukinnan jälkeen pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Jos ei muuta, niin vaikka astinkiven, jolta pääsisi kätevästi leikkaamaan pähkämön vieressä kasvavan ranskantulikukan kukkineet kukat pois. Siementaimia on nimittäin löytynyt hirmuiset määrät vähän joka puolelta. Nyt niitä saisi, jos joku haluaa!

Penkin tämä pääty jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Pidän paljon kärhökaaripenkin tämän hetken kukinnasta. Portin toinen puoli loisti alkukesällä, kun tarhavaleunikot kukkivat. Pionien aikaan kukinta siirtyi keskivaiheille portin molemmille puolille ja nyt penkin alareunassa syysleimut, ranskantulikukat ja osa kärhöistä pistävät parastaan. 'Beautiful Bride' vähän ylivalottui auringon osuessa valtaviin kukkiin mutta ymmärrätte idean. Taaempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) majapenkki himmailee vielä hetken taustalla ennen kuin jaloangervot ja kuutamohortensia puhkeavat täyteen kukkaan.

Luumutarhasta ei enää paljoa polku erottunut.

Tänä kesänä kiveysten hoito on ollut todella retuperällä. Hävitin keväällä kitkentätyökaluni ja sitä etsiessä meni melkein koko kesä. Muutama päivä sitten se vihdoin löytyi kasvimaalta, kun kävin leikkaamassa kellastuneet kamomillat matalaksi. Siellä se työkalu sitten pötkötteli kasvuston seassa. Tongin heti ensimmäisenä patiolta muutaman pahiten rikkaruohottuneen sauman puhtaaksi mutta loppu työ jäi odottamaan viileämpää päivää. Pari päivää sitten tuntui, että huimaus ei häirinnyt enää niin paljoa maahan katsellessa, joten päätin parantaa olohuoneen ikkunanäkymää kitkemällä luumutarhan kivipolun ja mihin nyt käsi siitä kätevästi ylsi.

Nuotiopaikalta nouseva rinne sujui melko helposti. Myös täältä siistiytyi samalla kukkapenkin reunoja.

Kitkiessäni huomasin, että amerikanvuokko ei ole selvästikään viihtynyt polun oikealla puolella kivipenkereen päällä. Arovuokkoa ja sen pikkutaimia sen sijaan löytyy ihan liiankin kanssa. Epäilen siitä vielä tulevan ongelman, joten revin jo alkajaisiksi kaikki näkemäni siemenkodat pois. Valkoinen isotähtiputki ja pikkutöyhtöangervo näyttävät myös lisääntyvän vähän turhan reippasti, joten pitää olla tarkkana niiden kanssa. Astinkivipolun luota on kuollut mehitähtiä mutta isorikko näyttää viihtyvän hyvin. Se kukkikin tänä vuonna runsaasti, joten aion antaa sille lisää elintilaa reunuskasvina.

Tasamaalla oli haasteellisempaa mutta valmista tuli sielläkin.

Istutusalueiden keskellä on muutama valvatti, jotka selvästi ilkkuvat kumartelukyvyttömälle puutarhurille. Vähän olen antanut niille tukkapöllyä kiskomalla edes korkeammiksi uskaltautuvat kukkavarret pois ja juurta sen verran mikä niiden mukana lähtee. Se ei valvattien vaellusta estä mutta ei niiden silti tarvitse kukkimaan ruveta. Kunhan pää kestää kunnon kitkemistä, hyökkään valvattien kimppuun talikolla ja kiskon joka ikisen irvailevan lehtituppaan juurineen pois.

Nuotiopaikan takaa uusin alue oli helposti kitketty. Vesiheinät jätin kuihtumaan alppiruusujen ja kärhön juureen.

Lähipäivinä pitäisi ottaa pusseja mukaan puutarhaan ja kerätä siemensatoa tulevien vuosien varalle. Aika moni kesäkukka- ja perennansiemenpussi tyhjeni keväällä ja nyt voisi olettaa tulevan laadukasta siemensatoa kun sade ei ole päässyt pilaamaan pölyttäjien lentämistä tai siementen tuleentumista. Tuoksuherneistä tuli tänä vuonna kerrassaan herkullisia laventelin ja kirsikanpunaisen sävyjä, joita pitää ehdottomasti kerätä talteen. Myös valkoinen on kestosuosikkini, sillä sitä voi yhdistää minkä tahansa muun värin kanssa. Monesta kasvista pitää kerätä siemenpankkia talteen, jotta on sitten talvitappioiden varalle paikkausmateriaalia. Haluaisin myös tehdä jonnekin pienen alueen, johon voisi kylvää perennansiemeniä tai istuttaa esikasvatettuja perennoja tai kukkapenkistä löytyneitä pieniä siementaimia vähän niin kuin taimipankiksi.

Tästä kuvakulmasta näkyy rikkaruohojen sijaan runsasta kukintaa.

Vielä olisi useampikin neliömetri kivipolkuja ja kiveyksiä kitkettävänä kukkapenkeistä puhumattakaan. Paahteisemmat paikat jätän suosiolla viileämmille keleille, vaikken niin helteestä kärsikään. En kuitenkaan aio ottaa auringonpistosta tai kärähtänyttä ihoa tähän vielä lisäriesaksi. Päivän kuumimmat hetket olen tehnyt sisällä rästihommia. Eilen näpräsin uudet vyötärökuminauhat viisiin housuihin. Yhden tuulipuvun takin vetoketjun korjausta aloittelin mutta paikallisista liikkeistä ei löytynyt käypäistä osaa. Takki jäi siis vielä odottamaan käyntiä monipuolisemmassa liikkeessä. Villasukkapari odottaa vielä parsimista ja työlistalla on myös lasten kaappien läpikäyminen. Koulut alkavat jo ensi viikolla, joten pitää tarkistaa, että kummallakin on varmasti koulukelpoista vaatetta. Kynäpenaalit sun muut tykötarpeet ovat myös kuulemma mystisesti hävinneet jonnekin kesän aikana. Herukat eivät ole meillä vielä kypsiä mutta mansikoita lapset ovat keränneet joka päivä pienen rasiallisen. Kävin myös lasten kanssa mustikassa ja vaikka marjaa oli kohtuullisesti, niin saalis tällaiselta toistaitoiselta porukalta oli vain pari litraa. Ostimme sitten laatikollisen kotiovelle tuotuna paikalliselta kerääjältä.

Päivän kärhönä 'Elsa Späth'. Katsokaa, miten valtava kukkamöykky!

Sadettta on meille osunut kolmen viikon aikana vain pari alle millin kuuroa. Pihdan alta rönsyansikat ovat nuupottaneet jo pitkään mutta muualta puutarhasta löytyi vasta pari päivää sitten ensimmäiset nuupottavat kasvit. Yllättäen ne olivat aurinkopenkin isotähtiputket. Eilen iltapäivällä purppurapunalatvojen latvat hieman nuokkuivat mutta nekin olivat nousseet yön aikana ylös. En ole kastellut perennapenkkejä kertaakaan, joten täytyy olla tyytyväinen kasvien kuivuudenkestoon. Pelkäsin, että sateisten viime kesien vuoksi kaikkien juuret olisivat jääneet tyytyväisinä pintamultaan mutta selvästi juuret ovat osanneet hakeutua syvemmälle. Liiterin kulmalla IBC-kontissa on vielä pieni vesitilkka pohjalla. Se riittää ehkä juuri ja juuri ruukkukasvien kasteluun, minkä jälkeen pitää turvautua vesijohtovedellä kasteluun, jos sadetta ei sattuisikaan vielä tähän osumaan. Jännityksellä seuraan, miten käy ennusteissa näkyville sadepäiville. Aurinkoista elokuuta!

Heinäkuun lopun kärhökatselmus

Nyt on tämän kesän loistokärhösesonki kunnolla alkanut ja melkein joka puutarhanäkymään osuu kärhö tai useampi. Siispä on aika tehdä loppukesän ensimmäinen kunnon kärhökierros. Aloitetaan heti pihaantulosta, jossa näyttävimmin kadulla kulkijoille esiintyy loistokärhö 'Elsa Späth'.

'Elsa Späth' on mahtavan suurine kukkineen yksi lempikärhöistäni.

Elsa on ollut hieman tempukas kärhö. Se on kyllä noussut joka vuosi ja kasvanutkin yleensä ihan kohtuullisesti, mutta monena vuonna kukinta on jäänyt vaisuksi. Sillä on vähän turhan karu ja kuiva kasvupaikka, ja vieressä olleet ritarinkannuksetkin ovat varmasti ottaneet oman osansa, vaikka olen yrittänyt silloin tällöin tarjoilla erityisesti kärhölle extra-herkkuja ja lisäkastelua. Liekö syynä viileä ja kostea alkukesä vai ravinnesyöppöjen ritarinkannusten häviäminen, mutta tänä vuonna kärhö on kasvanut huomattavasti runsaampana ja versot ovat jonkun verran pidempiäkin kuin aiempina vuosina. Nuppuja on tulossa paljon ja jo avautuneet kukat ovat soppalautasen kokoisia.

Aurinkopenkin etuosan kolme kärhöä kukassa.

Elsalla olisi oikeasti neljä kärhökaveria mutta kadulta katsottuna sen vasemmalla puolella kärhötuessa ei kuki tällä hetkellä kuin tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113'). 'Etoile Violette' on joko nukkumassa tai sitten se ei vain ole vielä ehtinyt kukkaan. Todennäköisemmin Etoile nukkuu, sillä en muista sen kukkineen viime kesänäkään. PERNILLEJÄ on tuessa nyt kaksi, sillä istutin ensimmäisen kaveriksi äidiltäni tulleen ylimääräisen taimen. En lähtenyt näillä helteillä oikomaan sen versoja ylemmäs tukeen, vaan jätin lähelle maanrajaa varjostamaan juuristoaluetta. Varjostava kasvillisuus kun on olematonta ritarinkannusten puuttumisen ja värililjojen kääpiömäisen kasvun takia. Liljat pitää kukinnan jälkeen siirtää muualle ja keksiä aidan viereen ritarien tilalle muuta kasvillisuutta. Mieluusti jotain korkeaa, jotta voisi paremmin kuvata penkkiä etupihan puolelta ilman, että naapureita näkyy kovin paljoa. Tai voisihan sitä kai periaatteessa rakentaa pienen seinäkkeenkin Elsan ja PERNILLEN väliin ja istuttaa siihen vielä pari kärhöä lisää. Harkitsemisen arvoinen idea sekin.

Naapureita piilotettu niin paljon kuin pystyy, jotta kaikki kolme kärhöä näkyvät samassa kuvassa.

PERNILLE ('Zo09113')

Tiukukärhö 'Arabellan' tukeminen nousee aina kesäisin yleiseksi puheenaiheeksi. Se kun ei lehtiruotejaan mihinkään tukiin kieputtele, vaan tuen puuttuessa luikertelee maata myöten ja nojailee versoillaan mihin vain eksyy . Aiempina vuosina olen tökkinyt risuisia oksia kärhön ympärille ja ohjaillut versoja niiden väliin, jotta sen tyvialue ei jäisi ihan paljaaksi versojen kaartuessa sivuille. Idea on ollut toimiva ja kärhöstä on muodostunut silloin matalahko ja leveä kukkakumpare. Toivoin kuitenkin sen kukkien nousevan vähän korkeammalle, joten "tilasin" isältäni keväällä 'Arabellalle' räätälöidyn tuen. Siinä on eri korkeuksilla kolme kehää, joista jokaisessa on muutama jänne. Renkaat on asetelu niin, että jänteet menevät keskenään eri suuntiin ja ylhäältä katsottuna tuen sisälle muodostuu ikään kuin väljä ristikko. Korkeutta lieriömäisellä tuella on noin metrin verran.

'Arabella' ja aitaa vasten taustalla Elsa.

Jo tämän ensimmäisen kesän perusteella tämänmallinen tuki on osoittautunut loistavaksi 'Arabellalle'. Kärhö on pysynyt hienosti tuen sisällä ja sen ulkopuolelle eksyneiden versojen ohjaaminen takaisin omaan osoitteeseensa on ollut helppoa. Kehien jänteet estävät tuulta siirtämästä kaikkia versoja tuen yhteen reunaan, joten kukkiakin on nyt tasaisesti joka puolella. Aitaverkosta tehty lieriö toimisi myös, mutta jos sen ulkopuolelle kasvaa verso, sitä ei noin vain pujotellakaan takaisin tuen sisälle. Tällainen harva ratkaisu antaa paljon enemmän armonaikaa ohjailuun ja myös pitkäksi venähtäneen verson saa helposti pujoteltua tuen sisälle ilman vaaraa verson katkeamisesta.

Ylin kehä on jaettu jänteillä neljään lohkoon (x ympyrän sisällä).

Loppukesän aikana 'Arabellan' versot venyvät vielä pituutta ehkä jopa metrin verran, joten todennäköisesti kärhöstä muodostuu komea kukkapylväs latvojen lähtiessä roikkumaan. Nythän se on lähinnä vihreä pylväs kukkahatulla. Kukkahattu on nyt toisaallakin. Nuotiopaikan seinäkkeessä mantsuriankärhö aloittelee juuri kukintaa ja toistaiseksi kukkia on vain seinäkkeen yläosassa. Parin päivän sisällä kärhö muuttuu varmasti taas suureksi, valkoiseksi kukkapilveksi.

Mantsuriankärhön kukat tuoksuvat hunajaiselle.

Takapihalla muut kärhöt ovat vasta nupullaan ja sivupihalle mennessä loistokärhö 'Kaiserin' ensimmäinen kukinta ehti jo mennä ohi. Pörröiset jämät ovat kuitenkin vielä jäljellä ja tämän vuoden versoissa näkyy paljon nuppuja. 'Kaiserin' kaveri loistokärhö CORINNE ('Evipo063') saattaa myös olla jo nupullaan. Patiolla loistokärhö 'Voluceau' aukaisi eilen ensimmäisen kukkansa ja patiopenkin seinäkkeessä SAMARITAN JO ('Evipo075') kukkii edelleen. Niistä ei nyt ole kuvia, sillä suuntana on kärhökaaripenkki.

Kärhöportissa PRINCESS KATE ('Zoprika') alkaa päästä vauhtiin, 'Justa' ja 'The President' ovat vasta aloittelemassa.

Yllä olevan kuvan taustalla näkyy majapenkkiä, jossa tarha-alppikärhö 'Purple Dreamissa' on edelleen muutamia kukkia auki. Majan toiselta puolelta löysin myös yhden sinisen alppikärhön kukan. Miten mainiota, että alppikärhöt kukkivat loistokärhöjen kukintaan saakka! Kärhöportin toisella puolella loistokärhö 'Jan Pawel II' on kiivennyt portin yläosaan saakka mutta sen nuput ovat vielä aika pieniä. Onneksi sen kukintaan saakka voi ihastella portin toisen puolen kärhöloistoa kunhan kukkia vain avautuu lisää.

'The President' kykenee myös tekemään valtavan suuria kukkia. Tämän halkaisija oli noin 17cm.

Kärhökaaripenkissä on kärhöportin kuuden kärhön lisäksi myös yhdeksän muuta kärhöä. Niistä JOSEPHINE ('Evijohill') saattaa olla kokonaan menetetty, sillä se ei noussut viime kesänä eikä ole vieläkään herännyt. En lähde kuitenkaan kaivamaan sitä, sillä saattaisin samalla vaurioittaa sen kavereita. Nouskoot joskus jos on hengissä ja jos ei, niin hyvästelemme sen tyynesti. Se oli sen verran nuorempi kärhö, ettei siihen ehtinyt syntyä tunnesidettä. Jos ei selviä edes ensimmäisestä talvestaan, niin joutaa olla selviämättä.

JOSEPHINEN puutetta ei huomaa, kun loistokärhöt 'Rouge Cardinal' ja 'Beautiful Bride' (valkoinen) pääsevät kunnolla vauhtiin.

Oli loistoidea istuttaa 'Rouge Cardinal' BB:n kaveriksi. Tummanpunainen, samettinen väri sopii muutenkin hyvin puhtaan valkoiseen mutta nyt kun kärhöt kukkivat yhtä aikaa, niin Briden tummanpunaiset heteetkin ovat sävy sävyyn Cardinalin kanssa. Kärhöjen ympärillä toistuu muutenkin tähän aikaan kesästä valkoinen ja purppurainen väri. Valkoisena kukkivat ranskantulikukat ja syysleimut. Purppuraista väriä tulee kärhöjen juurella kasvavista tummanpurppuraisista maksaruohoista ('Jose Aubergine'), taustalla purppuraheisiangervosta 'Tiny Wine' ja syysleimujen takana penkin reunuskasvina olevista tarhakeijunkukista ('Midnight Rose').

Mikä väripari!

Cardinalin ja Briden kohdalla kärhökaaripenkin läpi kulkevan polun toisella puolella ei juuri nyt kuki kärhöjä, joten jatketaan keskemmälle penkkiä. Siellä loistokärhö 'Omoshiro' aloitteli jo pionien kukinnan loppumetreillä. Sillä on kaverina tarhaviinikärhö 'Krakowiak', joka on kukkinut joka vuosi vasta myöhemmin syksyllä. Niin se näyttäisi tekevän tänäkin vuonna. Vaikka runsas yhteiskukinta on komeaa, niin tykkään kyllä myös tästä tyylistä, että kukin kärhöistä saa ottaa pääroolin omalla hetkellään. Silloin sama kohta kukkii pidemmän aikaa, vaikkakin usein vähän vaatimattomammin.

'Omoshiro' kukkii tänä vuonna melko vaisusti.

Syy 'Omoshiron' vaatimattomaan kukintaan löytyy normaalia huonommasta talvehtimisesta. Siitä taisi nousta keväällä ainoastaan kaksi versoa ja eihän niillä niin komeaa kukintaa aikaiseksi saa kuin kymmenen verson voimin. Kärhö on muuten ollut hyvävointinen, joten tuskinpa sillä mitään hätää on. Luultavasti se vain huilailee vähän tänä kesänä ja on sitten ensi vuonna entistä komeampi. Tosin nyt kun kuvaa katsoin, niin huomasin muutaman epäilyttävän kellertävänä nuokkuvan lehden. Pitää käydä tarkistamassa, ettei mikään puutarhariesa ole käynyt katkaisemassa siitäkin versoa. Kärhökaaripenkin kärhöt olivatkin toistaiseksi säästyneet nelijalkaisilta ahmateilta.

Laitetaan päivän kärhöksi kaunis 'Omoshiro'. Reipastuhan ensi kesäksi!

Nyt vain odotellaan lisää kärhöjen nuppujen poksahtelua.

Kukkii ne rodot täälläkin!

'Haaga' tukikeppeineen.

Tänä keväänä on näkynyt blogeissa paljon upeasti kukkivia alppiruusuja ja atsaleoja. Kannanpa minäkin korteni kekoon nyt kun täälläkin on vihdoin päässyt rodojen kukinta kunnon vauhtiin. Aloituskuvan 'Haaga' on ollut minulla pari vuotta. Se on äitini vanhan alppiruusun taivukas ja siksi muodoltaan vähän eriskummallinen. Sen runko on paljas ja varsin vänkyrä, ja kaikki kasvu on keskittynyt latvaan. Sillä onkin tukikeppi apuna ympäri vuoden, jotta varsinkaan lumikuorma ei kaataisi sitä talvella nurin. Tuskinpa tuota haittaa kesälläkään nojailla samaan kepakkoon. 'Haagan' juurella on kolme siemenlisättyä alppiruusua kasvamassa. Ehkä ne antavat aikanaan 'Haagalle' lisätukea.

'Haaga' majailee suon takana. Etualalla kukkii muuten edelleen tarhajouluruusu.

Muutama metri suolta vasemmalla on seuraava kukkiva rodonsukuinen: revontuliatsalea 'Rosy Lights'. Sen ympärillä olikin melkoinen väripläjäys vielä viikko sitten, kun atsalean nuput alkoivat aueta. Samaan aikaan heti atsalean välittömässä läheisyydessä oli nimittäin kukassa myös vaaleansinistä lemmikkiä, viimeisiä tulipunaisia 'Big Love' -tulppaaneita, rönsyakankaalia, ensimmäisiä tarhavaleunikkoja sekä kaiken kukkuraksi jokunen voikukka. Nyt on onneksi hieman harmonisemmat näkymät, vaikka aika sähäkkä tuo valeunikon ja atsalean liitto onkin. Kumpaakaan en ole kuitenkaan siirtämässä ja tuskinpa lähden tulppaaneillekaan etsimään uutta sijoituspaikkaa.

'Rosy Lights' kukkii vasemmalla, 'Haaga' pilkistelee kärhöportin taustalla näkyvän haavan rungon vieressä.

Atsalean olisi tarkoitus kasvaessaan peittää näkymää puutarhakompostorille. Sinne johtava polku on atsalean kohdalla ja siksi etupihalta katsoessa kompostori näkyy aika selvästi. Atsalea ottikin viime kesänä ihan hyvän kasvuspurtin, joten ehkäpä jo parin vuoden kuluttua kompostori ei enää pistä silmään kukkapenkin taustalta.

20.6. oli vielä tulppaneista jämät jäljellä.

Vielä kolmas kuva samasta puskasta (kuva 22.6.). Vilkaiskaapa vasempaan ylänurkkaan.

Eipä turhaan Navettapiika antanut kukkimistakuuta tälle siperiankurjenmiekalle.

Olen aivan häkeltynyt tuosta kurjenmiekan kukkamäärästä. Niin monta vuotta meni tuskaillessa viherkasveina käyttäytyviä kurjenmiekkoja ja nyt on jo toinen kesä putkeen, kun isompi kukkii komeasti ja pienempikin aikoo tänä kesänä kukkia useamman kukkavarren voimin. Tosin viime kesänä olin reissussa juuri pääkukinnan aikaan mutta näin silloinkin ensimmäiset ja viimeiset avonaiset kukat sekä mukavan määrän nuppuja. Kiitos vielä Navettapiialle näin kukkimishaluisesta kurjenmiekasta! Omat kurjenmiekkani ovat vielä paljon matalampia kuin Navettapiian siperialainen, joten niiden kukintaa joutuu odottelemaan aika pitkän tovin. Yleensäkin ovat kukkineet vasta heinäkuun puolella (jos edes kukkivat), joten jännitämme vielä ainakin pari viikkoa. Se siitä sivupolusta, takaisin rodoihin. Hilpaistaan kurjenmiekan luota kärhöportin läpi etupihalle pensasryhmän luo.

Kas näin. Se kukkiva kurjenmiekka jää kärhöportin oikealla puolella olevan pionin taakse piiloon.

Kumpikin puistoatsalea 'Illusia' kukkii ihan valtoimenaan. Niihin ei edes mahtuisi enempää kukkia ja miten vahva tuoksukin niistä nyt leviää pitkän matkan päähän! Pensasryhmän 'Illusia' on hieman korkeampi kuin aurinkopenkin puska mutta aurinkopenkissä 'Illusia' onkin keskittynyt levittäytymään enemmän sivusuuntaan. Yksi oksista on itse asiassa hieman hankalasti jo polun päällä mutta pääseehän sen yli vielä hyppäämään. Ehkä muutaman vuoden kuluttua pitää siirtää polkua, ellei raski leikata oksaa lyhyemmäksi. Toisaalta kapeampi pensas olisi helpompi suojata talvella jänöiltä.

Aurinkopenkin 'Illusia' on yhtä loistava kukkapallo kuin pensasryhmän kaverinsa.

Siirrytään seuraavaksi takapihalle, sillä sieltäkin löytyy raportoimisen arvoista kukintaa. Alppiruusu 'Mikkeli' on nyt parhaassa kukassa ja sen lähellä myös puistoatsalea 'Satomi' kukkii. Kärhökaaripenkissäkin olisi ollut 'Mikkeli', mutta siinä on vasta pari kukkaa auki. Varjoisa kasvupaikka viivästyttää kukintaa selvästi.

Etualalla lemmikkien rehotusta, taustalla komea 'Mikkeli' ja ukkolaukan kukinnon yläpuolella 'Satomi'.

Minun on pitänyt jo pitkään ottaa jänisverkkojen tukikeppeinä olleet kepakot pois mutta kaksi on vielä jäänyt poistamatta (ollaanpas sitä nyt saamattomia). Verkot sentään olen kerännyt jo pois. Etualan lemmikit kitkin tänään kokonaan pois, sillä niiden seassa oli aika paljon rikkaruohoja. Pitäisi vielä kehitellä sopivat kasvit lemmikkien tilalle mutta jatketaan siitä aiheesta jossain toisessa postauksessa. Samoin kivipolkujen kitkennästä, joka on edelleenkin tekemättä, sillä olen hävittänyt hyvin lahjakkaasti juuri kivien välien kitkentään räätälöidyn työkaluni.

Tässä lienee 'Mikkelin' kukintaennätys.

Luumutarhan 'Mikkeli' aukaisee aina kukkansa jotenkin hyvin yllättäen. Muutama päivä sitten ei ollut kuin pari yksittäistä kukkaa raottumassa, nyt melkein kaikki nuput ovat auki. Kärhökaaripenkin 'Mikkeli' taas aukoo nuppujaan hyvin verkkaisesti ja venyttää kukintaa pitkälle ajalle. Jännä, miten kasvupaikka voi vaikuttaa niin paljon.

'Satomin' tyylinäyte.

'Satomi' paleltui pahasti toissa talvena ja pelkäsin jo viime keväänä, että se on kokonaan heittänyt henkensä. Melko alhaalta rungosta alkoi kuitenkin hiljalleen versoa uutta kasvua ja syksyyn mennessä 'Satomi' olikin jo kasvanut oikein mallikkaasti. Viime syksy ja talvi olivat suotuisat ja vaikka lunta oli vähän, niin hädin tuskin puolisäären korkuinen pensas sai siitäkin vähästä riittävästi suojaa. Yllätyin ihan, miten hienosti se nyt kukkiikaan valtavan suurin kukin.

'Satomi' ja 'Mikkeli' sekä retkottava illakko. Risu oikeassa laidassa on puistoatsalea 'Tarleena'.

Jostain syystä 'Satomin' vieressä kasvava 'Tarleena' näyttää todella huonolta. Se selvisi toissa talvesta ja kukki viime kesänä yllättävän hyvin mutta nyt se on melkein kokonaan kuivunut käkkyrä. Muutama kukkasilmu oli selvästi rapisevan kuiva ja pari latvaa napsahti taivuttamalla poikki. Osa latvoista vaikuttaa kuitenkin vielä taipuisilta, joten odotellaan rauhassa. Pensaan alaosaan on myös puhjennut pari lehteä, joten ei se ihan kokonaan ole kuollut. Pitää vain muistaa kastella sitä ahkerasti ja antaa heinäkuun lopulla syyslannosta, niin eiköhän se siitä ala elpyä. Lopuksi vielä yksi ihan pikkuruinen sivupolku.

Vihdoin minullakin on isotähtihyasintti.

Äidiltäni pari vuotta sitten tullut pieni isotähtihyasintin jakotaimi kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sehän yllätti tekemällä suoraan peräti kaksi kukkavanaa. Oikein kivoja tällaiset yllätykset!

Miten mahtava puutarhaviikonloppu!

Karo ja mahtava tarhakylmänkukka.

Takana on niin mahtava puutarhaviikonloppu ettei paremmasta väliä. Oli kesäisen lämmintä ja aika hurahti kuin huomaamatta puutarhassa häärätessä. Joka paikkaa kolottaa nyt sen verran lahjakkaasti, että totisesti tietää jotain tehneensä. Minun viikonloppuni alkoi perjantaina iltapäivästä, jolloin postauksen aloituskuva on otettu. Tarhakylmänkukilla on suht kookkaat kukat mutta tuo yksilö laittoi ainakin kaikki meidän pihan ennätykset uusiksi. Kukan halkaisija oli suunnilleen 12cm. Nyt onkin jännä seurata, aukeavatko saman kasvin muut nuput yhtä suuriksi.

Kesän ensimmäinen kärhön istutus. Käänsin toki kärhön pystyyn ennen peittämistä. Versot ylivalottuivat, ne ovat oikeasti vihreitä.

Katsastin perjantai-iltapäivän puutarhakierroksen yhteydessä osan kärhöistä ja ilahduin suuresti, kun löysin peräti neljästä ensimmäiset elonmerkit. Siitä inspiroituneena päätin kaivaa kärhökaaripenkistä pari syysleimua pois ja istuttaa niiden tilalle pari vuotta isossa saviruukussa majailleen loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sekä samaan monttuun pienemmän pistokastaimen samaa lajiketta. Kumpikin oli kasvattanut oikein hyvät juuret, joten eivätpä ne olisi ruukuissaan enää tätä kesää viihtyneetkään. Suunnittelin jo viime kesänä istuttavani 'Beautiful Briden' ja 'Evijohillin' kaveriksi jonkun varman kukkijan. 'Evijohill' oli nimittäin yksi niistä kärhöistä, jotka jäivät viime kesäksi unten maille. 'Beautiful Bride' kukki komeasti ja on nytkin herännyt. Cardinal oli kasvanut sen verran reippaasti, että sen versot ylsivät hyvin maanpinnalle, joten kuopan sai täyttää ihan kokonaan. Istutuksen jälkeen laitoin kärhöille isäni tekemän uuden tuen. Kuvasta ei erota, mutta malli on sama kuin muutama metri taaempana olevalla tuella.

Cardinal ja kumppanit etualalla uudessa tuessaan.

Perjantain puutarhapuuhat jatkuivat ylimääräisten kasvien kartoittamisella. Ensi lauantaina on taas täällä päin taimitapahtuma, jolle ajattelin mennä vähintään katsomaan, löytyisikö joitain uusia kasveja omaan puutarhaan. En ole pariin vuoteen ollut itse myymässä siellä taimia ja vähän jo viime syksynä katselin muutamia kasveja sillä silmällä, että niitä pitäisi jakaa. Siementaimiakin oli jonkun verran ilmestynyt. Päätin siis kerätä kaikkea ylimääräistä ja katsoa, kertyykö niistä niin paljon, että kannattaisi nähdä ruukuttamisen ja hinnoittelun vaiva. Tätä juttua sunnuntai-iltana kirjoittaessa on selvää, että kyllä niitä taimia kertyi ihan myytäväksi asti.

Lauantai oli kirjaimellisesti kakkapäivä. Tässä sitä itseään viimevuotisessa puutarhakompostissa.

Lauantaina käväisin jokakeväiseen tapaani työkaverin tallilla hakemassa pollen parasta. Palaneempaakin tavaraa (purukuivikkeella) olisin saanut kaivella lantalan perukoilta mutta nyt oli enemmän tarvis kompostin vauhdittajalle kuin suoraan maanparannukseen käytettävälle tuotteelle. Suuntasimme siis suoraan laitumelle keräämään tuoreempaa jätöstä. Yhdellä heidän hevosistaan on vallan mainio tapa tehdä tarpeensa aina samaan kohtaan aitausta. Siitäpä oli helppo lapioida tyhjät multasäkit täyteen kikkareita. Heppa on kaurattomalla dieetillä, joten eipä kasva kaurahalmettakaan puutarhakompostoriini näistä tuotoksista. Neljästä säkistä kaksi meni puutarhakompostoreihin ja kolmas jälkikompostoriin. Viimevuotiseen puutarhakompostiin ja jälkikompostoriin sekoitin kikkareet talikolla, tämän vuoden kompostikakkua kasaan kerroksittain. Neljäs säkki jäikin vielä odottamaan sitä, että saan kuskattua uutta kitkentäjätettä puutarhakompostoriin.

Kärhökaaripenkin tämä lohko ei vielä kuki kovin runsaasti. Ensi keväänä on toivottavasti parempi tilanne.

Kärhökaaripenkki on jäänyt syksyn kukkasipulien istutuksessa vähän lapsipuolen osaan. Sinne ei näe niistä ikkunoista, joista tulee eniten katseltua alkukeväästä, joten aikaiset kukkijat ovat painottuneet enimmäkseen takapihalle ja aurinkopenkkiin. Kärhökaaressa onkin sitten vastaavasti enemmän laukkoja ja tulppaaneita, sillä myöhemmin keväällä tulee pyörittyä useammin ulkona ihastelemassa kukintaa. Tänä keväänä päätin, että on aika alkaa aikaistaa myös kärhökaaren kevätkukintaa. Istutin jo aiemmin kaikki kellarissa talvehtineet kultasahramit ja osan hyasinteista penkin yläosaan, josta niiden pitäisi näkyä myös etupihalle, kun olen töihin lähdössä tai sieltä tulossa. Viime joululta säästämäni hyasintit upotin hieman sahrameita alemmas rinteeseen, jossa kukkii tällä hetkellä ainoastaan vuosi sitten keväällä istutetut räväkänpinkit 'Jan Bos' -hyasintit. Ilmeisesti pari toissajouluista hyasinttia on myös noussut ja kukkinee pian. Paikka siis kelpaa hyasinteille. Usein suositellaan, että jouluhyasintit ja keväällä kukkivina hankitut sipulikukkaruukut istutettaisiin maahan vasta syksyllä, mutta minusta kevätistutus on mukavampaa. On helpompi nähdä, mihin ne kannattaisi sijoitella, kun muu kasvillisuus on vielä matalaa ja näkee myös, mihin kaivataan kukintaa milläkin hetkellä.

Joulun jämät. Hyasintit ovat jo tuleentumassa mutta amaryllis se vain porskuttaa edelleen.

On tuo amaryllis sitten sitkeä! Kukinnan jälkeen viskasin sen pahvilaatikkoon yhdessä hyasinttien kanssa ja jätin ulkoeteisen nurkkaan odottamaan kompostiin vientiä. Koko talven seurasin, kun se kasvatteli lehtiään eikä suostunut nahistumaan sitten millään. Joskus huhtikuun alkupuolella taisin viedä laatikon sipuleineen ulkovarastoon, jossa siis ei ole mitään lämmitystä. Välillä lämpötila saattoi käydä pakkasen puolellakin mutta eipä näytä tuo puska tietävän, että amaryllis on kotoisin lämpimiltä seuduilta. Lauantaina laatikko ihan oikeasti unohtui ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi ja sitten vielä yöksikin, ja koska amaryllis ei edelleenkään osoittanut loukkaantumisen merkkejä, se taitaa päätyä kompostin sijaan johonkin kukkapenkkiin. Kai noin valtava elinvoima pitää jotenkin palkita.

Lahjaksi aiemmin keväällä saadut gladiolukset ovat heränneet.

Ruukkuruljanssia keventääkseni laitoin pari viikkoa sitten gladioluksen mukulat heräilemään vesiastiaan. Alkuun siis astian pohjalle laitetaan vain muutama milli vettä, jota lisätään sitten kun edelliset ovat huvenneet kokonaan. Näin olen ennenkin herätellyt vaikka mitä kukkasipuleita ja myös daalian juurakoita. Mukulat voisi istuttaa ruukkuihinkin mutta päätin istuttaa ne suoraan kukkapenkkiin. Lajikkeina on vaaleanpuna-kellertävä 'Mon Amour' ja persikkainen 'Sochi'. Kuvassa jälkimmäistä. Mukuloista siirryin sipuleihin ja istutin salottisipulin istukkaita kasvimaalle kyssä- ja lehtikaalin taimien sekaan. Tomaattiruukkuihin laitettavat istukkaat ruukutin ja vein ulkovaraston ikkunalle odottamaan tomaattien ulos istutusta. Kai tuollaiset ruokasipulitkin voi esikasvattaa? Nyt nimittäin oli pakko, sillä ne olivat lähteneet kasvamaan ostopussissaan.

'Elina'-pioni oli noussut vuosien mittaan maanpinnan yläpuolelle ja keskelle oli tullut ontto tunneli.

Kärhöjen elonmerkkejä etsiessä tuli konttailtua vähän siellä sun täällä ja kaiveltua matkan varrelta voikukkia ja muita rikkaruohoja. Samalla etsin lehtokotiloita ja tutkin muutenkin kasvien heräilemistä ja kuntoa. 'Elinan' luokse eksyin, kun bongasin maanpintaa pitkin kulkevan juuripötkylän. Pionin vanhoja versoja siistiessä sitten paljastui sen keskellä ammottava onkalo. Koko juurakon kruunu oli noussut ajan saatossa pintaan, joten kävin hakemassa karkeaa hiekkaa sen päälle. Ulompien versojen ympärille vetäisin ensiavuksi multaa viereisten tarhavaleunikkojen välistä. Pitää jossain vaiheessa käydä tekemässä huolellisempaa jälkeä ja täyttämässä myös unikkojen väliin jäänyt kuoppa. Viime kesänä tuokin 'Elina' kukki yhtä komeasti kuin samaan aikaan istutettu kaverinsa mutta nyt siinä oli silmämääräisesti arvioituna jonkun verran vähemmän versoja kuin sopivalla syvyydellä kasvavassa kaverissaan.

Kärhökaaren loppuosasta poistuivat viime syksynä syreenit.

Syksyllä poistettujen syreenien kohtalo ei ole jäänyt harmittamaan, vaikka tontin laita näyttää nyt kovin tyhjältä. Siirsin sinne jo syksyllä tuijan ja pikkujasmikkeen ja nyt rivin jatkoksi tuli siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei tuntunut viihtyvän entisellä paikallaan. Se olikin aika valoisa ja rodon alta ihan maan pinnasta löytyi jonkun puun juuri. Luultavasti tontin laidalla kasvava haapa oli tullut ryöväämään rodolta ravinteet ja veden. Uudessa paikassa riesaksi saattaa tulla koivu, mutta tuolla puolella tonttia on sentään varjoisaa ja savensekainen maa, jossa riittää kosteutta useammallekin kasville. Rodon kasvualustaa kevensin puutarhakompostilla, lahopuumuhjulla sekä havu-rodomullalla. Nyt pitää vielä miettiä, mitä muuta syreeneiltä vapautuneeseen tilaan laittaisi.

Loistokärhö 'Miss Batemanin' yllätys: 40 sentin korkeudelle talvehtineet versot.

Tein joka päivä kärhökierroksen. Perjantaina löytyneiden neljän heränneen kärhön lisäksi lauantaina bongasin piippoja viidestä. Sunnuntaina joukkoon liittyi kuusi kärhöä, joten viikonlopun kokonaissaldona on tasan 15 kasvuun lähtenyttä kaunotarta plus aiemmin herännyt tarha-alppikärhö 'Pink Dream'. Viime kesän nukkuneissa kärhöissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta odotellaanpa rauhassa. 'Miss Batemanin' huikea talvehtiminen tuli erityisen iloisena yllätyksenä, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan. Niinpä kukintaa pitäisi olla odotettavissa jo hyvinkin kesäkuun puolella. Neiti ei olekaan ennen kukkinut, sillä viime kesänä sen kasvu keskeytyi heinäkuussa latvojen nuokkumiseen ja leikkasin sitä varmuuden vuoksi matalammaksi. Lakastumistauti oli yksi mahdollisuus mutta uskon itse enemmän juuriston pieneen kokoon suhteessa lehtimassaan. Toivotaan, että tänä kesänä kärhö vihdoin pääsee näyttämään, mihin pystyy.

Kadun pään joutokukkaniityllä kukkii mukulaleinikki.

Ehkä joku vielä saattaa muistaa viime keväältä mukulaleinikin, jonka vesimyyrä oli tuonut aurinkopenkkiin. En halunnut sinne keltaista myyränhoukutinta, joten siirsin kasvin kadun pään joutokukkaniitylle. Siellä se nyt kukkii ja kitkin jopa juolavehnät sen ympäriltä pois. Juolavehnä kasvaa toki pian takaisin mutta onpahan edes pikkuisen häiritty sen etenemistä. Joutokukkaniityllä ei olekaan kovin paljoa kevätkukintaa, vaikka kivikkorinteestä onkin levinnyt sinne pikkuisen kevättähtiä ja muualta jokunen lehtoimikkä. Minun puolestani mukulaleinikki siis saa levittäytyä siellä ihan rauhassa.

Tähtitulppaaneita aurinkopenkissä.

Kuvan mätäs tähtitulppaaneita on tullut yhdestä pussillisesta 'Persian Pearlia'. Kuten näkyy, suurin osa onkin sitä, mutta seassa on myös jotain muuta lajiketta, jolle en ole keksinyt nimeä. Niitä oli alun perin kolme mutta selvästi nekin näyttävät lisääntyvän kun nyt niitä on jo viisi kukassa. Kauniita ovat väriltään vaikka pidänkin enemmän "persialaisen" sävystä.

Kolme kuvaa aurinkopenkin hyasinteista, yksi kärhökaaresta.

Hyasinteista on vuosi vuodelta enemmän iloa. Ne näyttävät myös lisääntyvän aika mukavasti. Eivät nyt ihan pikkusipulien lailla mutta vanhemmat sipulit ovat tehneet selvästi sivusipuleita ympärilleen. Innokkaimpia lisääntyjiä näyttäisivät olevan valkoiset, alunperin jouluhyasinteiksi ostetetut sipulit. Syyssipuleina en ole nimittäin valkoisia ostanutkaan. Yllä olevassa kollaasissa niiden kaverina kukkii vaaleanpunainen 'Fondant', joka on ensimmäinen varsinainen puutarhahyasintiksi ostamani hyasintti. Kuvassa 'Fondantin' taakse jää vasemmassa yläkulmassa oleva sininen sekoituspussin hyasintti ('Delft Blue'?), jonka taustalla taas kukkii ehkä 'Pink Pearl'. Alakuvassa vasemmalla on samaista 'Pink Pearlia' sekä laventelinvärinen 'Splendid Cornelia', joita piti olla kolme. Yksi sipuleista on siis hävinnyt johonkin ja tietysti ne hengissä selvinneet sattuivat kasvamaan samassa rivissä vaaleanpunaisten kanssa eivätkä jotenkin luonnollisemmin kolmiona. Näin käy, kun istuttaa sipuleita syksyllä. Alaoikealla kollaasissa kukkii kärhökaaren räväkkä 'Jan Bos'.

Heti ulko-oven vieressä pikkuruiset tulppaanit yhdessä idänsinililjojen kanssa.

Pienten tulppaanien pussissa luki 'Polychroma' mutta sitä en tiedä, ovatko oikeasti pikkutulppaania (Tulipa bifloraa, vanhalta nimeltään Tulipa polychroma, jos olen oikein käsittänyt) vai onko olemassa lajike 'Polychroma'. Saila hoi...? Supersuloisia ovat. Sen verran paljon kertyi muutaman työntäyteisen puutarhapäivän aikana kuvia, että jutun tekokin venähti kahden vuorokauden puolelle. Jatkoa seuraa joku toinen päivä, sillä eihän tässä vielä kaikki ollut. Aurinkoista viikkoa!