Rauhallista joulua!

Puhtaanvalkoinen ritarinkukka aukaisi kaksi kukintoa kerralla ja on nyt aika komea ilmestys.

Hyvin ansaittu joululoma alkoi pari päivää sitten ja nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä joulunaika ei sittenkään mene pelkästään meri...joulutähtiasennossa voimia keräillen. Pientä joulusiivoustakin tuli jo tehtyä, tosin sillä saatiin vasta palautettua räjähtäneen näköinen huusholli takaisin normaalitilaan. Ei riitä energia ja mielenkiinto vielä jonninjoutavaan höyryämiseen, joten mukavampi ottaa vain rennommin. Lapset tosin höyryävät minunkin edestäni, mutta sillä höyryllä sotkusta tulee vain isompi sekasotku eikä suinkaan puhtauttaan kiiltelevä koti.

Auringon laskiessa 18.12 klo 14.11. Eipä ollut kovin paljoa valoisampaa pari tuntia aiemminkaan.

Vuoden pimein aika on totisesti pimeää. Pilvettöminäkään päivinä aurinko ei kovin korkealle nouse sen lyhyen hetken aikana kun se ylipäätään näyttäytyy. Tein myöskin sellaisen havainnon, että tonttimme eteläpuolen metsä on kasvanut niin paljon, että tähän aikaan vuodesta aurinko hädin tuskin näkyy puiden latvojen takaa. Oi voi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että meille tulee valkea joulu. Vähän sitä jännitettiin, kun ennusteissa näkyi myös vesisadetta. Vettä onkin totisesti saatu kuluneenkin viikon iloksi. Varsinkin torstai-iltana töistä kotiin ajaessa iski suorastaan epäusko, kun parinkymmenen kilometrin matkan ajan satoi alijäähtynyttä vettä. Eipä ole koskaan ennen sattunut omalle kohdalle alijäähtynyttä vettä tuulilasiin noin pitkälle matkalle. Miten mainio päätös pitkälle työpäivälle, ei paljoa naurattanut silloin.

Pulut kylvyssä Kuopion keskustassa.

Pulujen kylpyhetki osui eteeni aiemmin samana päivänä, kun kävelin Kuopion keskustan läpi. Lämpötila oli nollan tietämissä tai pikkuisen pakkasen puolella mutta keskustan lämmitetyiltä kaduilta oli kertynyt sopivasti vettä erääseen notkelmaan lintujen kylpypaikaksi. Lisää lintuja odotteli vuoroaan rakennusten ja valotolppien päällä. Ihmisiäkään ei niiden tarvinnut väistellä; kukapa tuossa paksussa ja märässä sohjossa olisi halunnut rämpiä. Itsekin kiersin kylpijät ylempää, jotta kengät eivät olisi kastuneet. Perjantaiaamuna satoikin sitten ihan rehellistä vettä, joka vaihtui myöhemmin päivällä rännäksi. Eilen illalla ja tämän päivän aikana on sadellut lunta ja tänään pitikin tehdä lumityöt. Johan sitä olikin kertynyt viitisentoista senttiä.

Hankimme akvaarioon muutaman neontetran lisää. Kokoero vanhempiin yksilöihin on melkoinen.

Akvaarion elämä vilkastui, kun molskautimme soppaan muutaman pienen neontetran lisää. Neontetrat ovat parvikaloja ja käyttäytyvät selvästi eri tavalla isommassa parvessa kuin yksittäin. 450-litrainen allas on sen verran suuri, että välillä pieneksi kutistunut vanha parvemme suorastaan hävisi kasvillisuuden sekaan ja kalat liikkuivat lähinnä yksittäin. Nyt, kun kuusi uutta tetraa liittyi joukkoon, vanhatkin kalat ovat alkaneet uiskennella enemmän parven mukana. Vähän jännitimme, popsivatko isoiksi kasvaneet lehtikalat uudet tetrat jouluateriakseen mutta ainakin toistaiseksi kaikki pikkukalat ovat hengissä. Kalakaupasta valikoitiinkin parven isoimpia kaloja, jotta syödyksi tulemisen riski olisi mahdollisimman pieni.

Siniset hyasintit kukkivat aloituskuvan ritarinkukan juurella.

Joulukukista osa on komeimmillaan ja loput sopivasti nupullaan. Kukkailoa siis riittää pitkäksi aikaa. Hyvää joulunaikaa kaikille lukijoilleni! Ottakaa rennosti ja unohtakaa kaiken maailman joulustressit!

Vähän joulutusta

Amaryllis 'Magic Green' 3.12.-24.

Joulu lähestyy, mutta sitä ei kyllä tässä huushollissa ole huomannut muuten kuin lasten joulukalenterin luukkujen etenemisestä. Hassua kyllä, 10-11-tuntisiksi venähtäneet työpäivät ovat aika tehokkaasti estäneet joulunteon. Omituista.... Eilen sain kuitenkin lasten kanssa tehtyä joulukukka-asetelmat ja laitettua takapihalle valosarjat. Pipareitakin leivottiin pieni erä.

Joulukukkapajasta päätyi keittiöön kaksi asetelmaa.

Tänä vuonna hektinen joulukuu taisi kaivata vastapainokseen jotain rauhallista, sillä ylimääräisiä hörselöitä ei juurikaan tullut. Asetelmissa on sammalta, mustikanvarpuja ja kanelitankoja, isommassa myös yksi hillitysti kimaltava muovinen koristehavu valkoisine palloineen ja sammalenvihreä verkkorusetti, joka ei kuvassa juurikaan näy pallo-oksan takaa. Valkoisessa punotussa korissa on valkoinen amaryllis ja sinisiä hyasintteja, punaisessa ruukussa valkoisia hyasintteja. Oli itsenäisyyspäivän hyasintit tarjouksessa juhlapyhän jälkeen... Lapset halusivat koristella viherkasvinsa (pieni anopinkieli ja rahapuu) jouluisiksi ja niihin tulikin sitten koristeita niin paljon, että sammalta ja kasveja ei paljoa näy. Äidin asetelmat näyttivät sitten heidän mielestään tylsiltä.

Viimevuotinen tulilatva sai pukerrettua peräti kolmeen latvaan nuppuja.

Tulilatvan uudelleenkukituksessa en ihan onnistunut, vaikka se muutamia nuppuja tekikin. En vain sitten missään vaiheessa muistanut pitää huolta säännöllisestä valoisan ja pimeän ajan vaihtelusta. Tulilatva on kuitenkin komea ihan viherkasvinakin ja ties vaikka joululoman alettua tulisikin innostus antaa sille kunnon vuorokausirytmi komeamman kakkoskukinnan toivossa. Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että jonkun krantun kukan hyysääminen ei ole ollut ihan muistilistan kärjessä. Toinen kranttuilija löytyy ulkoeteisestä, jossa viimevuotinen amaryllis ei ole vieläkään osoittanut halua jäädä lepäilemään. Vanhimmat lehdet kyllä kuihtuvat mutta uusia puskee edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka multa on ollut rutikuivaa ainakin syyskuun lopusta lähtien ja eteisen lämpötilakin on ollut siellä 15 asteen tienoilla, mitä lepopaikassa pitäisi olla. Nyt vein amarylliksen pimeälle hyllylle noin 20 asteen lämpötilaan. Jospa paikanvaihdos auttaisi sitä joko tunkemaan kukkanuppua esille tai sitten vaipumaan vihdoin lepotilaan.

Nuotiopaikka illan hämärtyessä.

Nuotiopaikka ja luumupuu 'Kuntala' valaistuina.

Oli tarkoitus ehtiä laittaa myös havuja ja valot myös etupihan kukkalaatikoihin mutta hämärä yllätti ennen kuin ehdin karsimaan pihdasta oksia. No, ehtiihän ne myöhemminkin. Ulkoeteisessä on sentään valosarja, mikä näkyy myös kadulle, niin ei ole ihan valoton etupiha. Meille ei tule tänä vuonna oikeaa joulukuusta mutta otin eteiseen muutaman pihdan oksan, joihin laitettiin valosarja ja koristeita. Latvatähteä siihen ei saanut mutta yläpuolella olevan kranssin rusetti ajaa melkein saman asian.

Joulukuusen korvike.

Kranssin pohja on muutaman vuoden vanha. Alkuun siinä oli vaaleanpunaisia kuivakukkia (katsopa halutessasi täältä) mutta jostain syystä se otti eteisessä niin paljon osumaa lentävistä hatuista, rukkasista, villasukista (!!) sun muista, että syksyllä remonttia tehdessämme otin sen kokonaan pois seinältä. Senkin jälkeen se tipahti pari kertaa kaapin päältä lattialle ja lopulta jäljellä oli vain muutama puolikas hortensian kukkanen ja jokunen valeangervon oksanpätkä. Pajusta punottu pohja sentään pysyi ehjänä. Nypin kuivakukanjämät pois ja liimasin kuumaliimalla tilalle lehtikuusen käpyoksia, jäkälä- ja naavatupsuja sekä muutaman kullanväriseksi maalatun lehtikuusen kävyn. Alareunaan kietaisin punaisen rusetin. Pihdasta ylijääneen pätkän valosarjaa asettelin kranssin ja seinän väliin. Siitä se on helpompi ottaa ajallaan pois kuin kranssiin kieputettuna.

Vähän pimeä kuva mutta ehkä siitä saa vähän selvää.

Lunta ei ole meillä kuin muutama sentti mutta voisi sanoa, että siitä onkin ollut yllättävästi hyötyä. Lapset ovat nimittäin keksineet, millaisiin paikkoihin lehtokotilot ovat mönkineet talviunille. Melkein joka päivä valoisaan aikaan ulkoillessaan he ovat sitten tuoneet muutaman kotilon näytille ennen listimistä. Tänään löysivät kaksi isoa kotiloa entisten asukkaiden metsään jättämien reikätiilien koloista. Siinäpä oli taas kaksi munintakokoista ällötystä vähemmän ensi keväältä. Ensi yöksi on tännekin ennustettu lumisadetta, joten luultavasti kotilonkeruukausi päättyy siihen. Lumi tulisikin tarpeeseen, jotta jopa -25 asteeseen kiristyvä pakkanen ei tekisi pahasti tuhojaan. Tällä hetkellä pakkasta on mittarin mukaan -15,5 astetta, mikä tuntuu hirmuisen kylmältä leudon syksyn jälkeen.

Aloituskuvan amaryllis päätyi itsenäisyyspäivänä maljakkoon. Ei nimittäin pysynyt ruukku pystyssä komeiden kukkien vuoksi.

Vielä olisi viimeinen muutaman päivän rutistus töitä jäljellä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten sitä selviääkään hengissä siihen saakka. Toisaalta viikko sitten ajattelin, että ei millään voi jaksaa edes tähän viikonloppuun. Niin se vain päivä kerrallaan sujuu eikä vielä sittenkään olla ihan puolikuolleita. Kummasti yksikin riittävän pitkään nukuttu yö virkistää ja pian edessä siintävä loma antaa voimia. Toki kiireestä huolimatta mieluisat työtehtävät auttavat myös jaksamaan viimeiset päivät. Mitään ylimääräistä ei kyllä jaksa eikä ehdikään tehdä, joten kotihommat jäävät suurelta osin isännän ja lasten tehtäviksi. Eivät ole vielä valittaneet mutta satavarmaa on se, ettei meillä tänäkään vuonna juhlita joulua kaapeissa. Niinpä niitä ei siivota, ellei joku väkisin vaadi sitä tehdä (tervetuloa, sellainen ihmeotus saa kyllä tulla kyläilemään koska tahansa).

Johan on pakkaset!

Jouluksi ostettu tulilatva kukkii edelleen komeasti.

Vuosi on alkanut sangen jäätävissä tunnelmissa. Jos yhtään valitin marras-joulukuussa runsaita lumisateita, nyt olen kiitellyt paksuja hankia. Kyllä luonto on viisas! Siellä köllöttelevät atsaleat, pensasmustikat, nietospensaat, pienet alppiruusut sun muut matalammat puskat latvankärkeä myöten hangen alla suojassa pahimmilta pakkasilta. Alppikärhötkin ovat toistaiseksi säilyneet syömättä, kun pehmeä lumi ja kova pakkanen rajoittavat rusakoiden liikkumista. Korkeampien pensaiden ja puiden pakkasenkesto joutuu kovalle koetukselle, vaikka on niilläkin lumikuorrutus suojanaan. Muutama sentti lunta oksilla tuskin suojaa silmuja näin pitkiltä pakkasilta, mutta ehkä se antoi suojaa vuoden ensimmäisten päivien kevyeltä tuulenvireeltä.

Aurinko kultaa lumiset puiden latvat mutta ei yllä juurikaan tämän alemmas vielä tähän aikaan vuodesta.

Meillä mittari on painunut useana päivänä -33 asteeseen ja alimmillaan on käyty parikin kertaa -34.4 asteessa. Lämpömittarimme anturi on tosin seinän vieressä, joten oikeasti pakkasta on voinut olla jopa -35 astetta. Enpä muista, milloin olisi viimeksi ollut näin kylmää saati sitten näin pitkää -30 asteen ylittävää pakkasta. Ulkoilut ovat jääneet melkein koko perheeltä, sillä en ole halunnut päästää vasta joulunseudun flunssista toipuneita lapsiakaan ulos näin kylmällä. Riehuvat sitten sisällä siitäkin edestä... Isäntä on ulkoillut sen verran, että on hakenut pari kertaa päivässä puita uuneihin. Olemme lämmittäneet vuorotellen takkaa ja leivinuunia, jotta sähköä kuluisi vähemmän lämmitykseen.

Ennätyksellisen kylmät lukemat tallentuivat mittariin 4. ja 5.1.2024.

Uunien lämmityksen sivutuotteena on hoitunut ruuanlaitto. Arki on välillä sen verran kiireistä, että kokkailuun ei ole hirveästi aikaa. Niinpä urakoin nyt loman aikana normiruuanlaiton lisäksi karjalanpaistia ja tomaattipohjaista kasvis-lihapataa useamman päivän tarpeiksi pakastimeen. Leivinuunista otetut kuumat ruoka-astiat olen vienyt ulkoeteiseen jäähtymään ja samalla lämmittämään eteistä. Kova pakkanenkin on hyödynnetty, sillä eteisessä 5-asteisiksi jäähtyneet ruuat on jäädytetty ulkona ja laitettu vasta sitten pakastimeen. Välillä on tehty tulet myös puuhellaan ja laitettu siinäkin ruokaa. Sääennusteen mukaan viimeisen tulipalopakkaspäivän kunniaksi tänään paistetaan puuhellalla lettuja.

Kannen alla karjalanpaistia, muissa lihapataa, jotka saivat myös kuvauksen jälkeen kannet päälleen.

Sen verran olen itse piipahtanut tämän vuoden puolella ulkona, että kävin hakemassa 1.1. kellarista säkillisen perunoita jääkaappiin. Samalla kurkistin nopeasti, kuinka talvehtivat kasvit jaksavat. Hyvin olivat vielä kaikki talviunilla. Kovin pitkään ei voinut kellarissa luuhata, ettei avonaisesta kattoluukusta valuisi pakkasilmaa alas. Kellarireissun ohella vein biojätteet ja peittelin kompostorin kauttaaltaan paksun lumikinoksen sisään. Kompostori on jo ääriään myöten täynnä ja kun massa alkoi olla reunoilta kohmeista, on seuraava toimenpide tyhjennys. Se on vuorossa huomenna, lauhtuipa sää tai ei. Sitä pidempään ei voi enää pitää monen päivän biojätteitä sisällä, vaikka nyt pakkasten aikaan ja kompostorin täyttöasteen ollessa maksimaalinen, syntyvän jätteen määrää on yritetty minimoida kaikin konstein. Toivon vain, ettei koko kompostorin sisus ole jumahtanut umpijäähän, jotta tyhjentäminen olisi helpompaa. Kunhan maatuvan massan saa tiputeltua alemmas ja sotkettua sekaan ison määrän lämmintä biojätettä sekä lisäavuksi vielä pari kuumavesipulloa, käynnistyy kohmeisempikin kompostori. Niillä konsteilla on ennenkin selvitty samankaltaisista tilanteista.

Tontin eteläpuolella näkyi kultaista metsää ja vilahdus auringosta.

Kukkakimppujoulukalenterista oli jäänyt pois kehäkukkakimppu. Muistelinkin kalenteria tehdessäni, että olin ottanut siitä kuvia, mutta ne eivät vain sattuneet silmiin kuvia joulukalenterikansioon siirrellessä. Kehäkukkakimppu olisi korvannut todennäköisesti sen toiseksi viimeisen jämäkimpun tai sitten belliksistä, tuoksuherneistä ja heinistä tehdyn 15. päivän kimpun, joka oli hyvin samantapainen kuin 12. päivän niittykimppu. Toisaalta, sainpahan hyvän tilaisuuden ujuttaa kesäisen runsaan kuvan tammikuun paukkupakkasille.

Kimppu kehäkukkia heinäkuun loppupuolelta ja taustalla rehevää kasvimaata.

Keltaiset ja oranssit korkeat kehäkukat eivät kuulu suosikkeihini, joten rajoitin niiden määrää keräämällä kukkia maljakkoon. Korkeammista kehäkukista vaaleat ja murretut sävyt, kuten 'Bronzed Beauty' tai 'Snow Princessin' sävyiset haaleankeltaiset, saavat levitä vapaammin. Matalan 'Fiesta Gitana' -sekoituksen olen antanut kylväytyä vapaammin, sillä se jättää paremmin tilaa muillekin kasveille eikä estä kasvimaalla kulkemista toisin kuin korkeammat kehäkukat. Siinä on myös näitä samoja kirkkaita keltaisia ja oransseja, mutta välillä seasta tulee myös lempeämpiä, jopa persikkaisia sävyjä.

Yksi vähän murretumman sävyinen 'Fiesta Gitana'. Eikö ole kivan kompakti kasvutapa?

Puutarhakärpänen alkaa selvästi taas nostaa päätään. Itse en vielä ollut ehtinyt siihen vaiheeseen, mutta äitini tekstiviesti muutti tilanteen. Äitini ystävä oli nimittäin suunnittelemassa tilaavansa siemeniä Impectalta ja kysyi, laitetaanko äidilleni tai minulle tulemaan samoilla postikuluilla jotain. Niinpä piti alkaa selailla Impectan valikoimaa. Pari uutta sorttia sieltä löytyikin testattavaksi, niistä lisää myöhemmin. Seuraavaksi löysin netistä yksityishenkilöltä ilmoituksen kiinnostavista tomaatinsiemenistä ja laitoin pari annosta niitäkin tilaukseen. Sitten aloin pyöritellä tulevan kesän kasvimaasuunnitelmaa (huomatkaa järjestys: ensin tilataan ja sitten vasta suunnitellaan!). Illalla ennen nukahtamista pyöri vielä jotain puutarha-ajatuksia päässä, mutta tällä kertaa niitä ei seurannut unissa ilmestyvä valmis puutarhasuunnitelma. Riittääpähän enemmän suunnitteluhupia lopputalven iloksi.

Pitkä ilo on myös jouluamarylliksistä. Kuvassa 'Cherry Nymph', joka on luonnossa oikein samettisen tummanpunainen.

Syyhyttääkö teillä jo kovasti puutarhasormia vai onko kipakka pakkanen pitänyt viherpeukalot vielä kurissa?

Joulukuu pikakelauksella

Yritin tehdä yhteenvedon koko kuluneesta vuodesta, mutta nyt ei riittänyt inspiraatiota muistella joka kuukautta ja kasvukauden huippuhetkiä. Niinpä päätin kertoilla vain joulukuun kuulumiset, sillä joulukalenterin vuoksi kaikki jäi raportoimatta. Ehkä teen vuosikoosteen joku toinen päivä.

Karolta jouluiset terveiset! Kuva otettu sukulaisissa pienellä namipalkalla.

Säiden puolesta oli hyvin tasaista: lunta, pikkupakkasta ja lisää lunta. Kolaamista on riittänyt ja lunta tuntuu tulevan jo korvistakin ulos. Eikä ihmekään, kun kolaa on saanut lykkiä jo marraskuun ensimmäisestä päivästä saakka. Nyt lunta on 50cm. Ihmeitä tietysti voi tapahtua, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että tänä talvena mitataan ennätyksellisen korkeat hanget ainakin tällä seudulla. Mummoni sanoi, että jouluun mennessä on satanut kolmasosa talven lumista. Niinpä vanhan kansan ennustuksen mukaan koko talven aikana tulee 150-senttiset hanget. Jukrat... Toisaalta, loppiaiseen mennessä pitäisi olla puolet talven lumista sataneet ja jos viikossa ei sada eikä sula yhtään, niin hangista tulisikin vain metrin syvyiset. Paljon on sekin. Kipakampaa pakkasta on kuitenkin nyt tulossa ja sitä myötä toivottavasti pitkästä aikaa myös aurinkoista säätä. Tänään aurinko jo pilkistelikin mutta kameraa en ehtinyt ulkoiluttaa, jotta olisin saanut kuvatodisteita.

4.12 olin kuvannut vastasataneen lumen kuorruttamat luumupuut valaistuksessaan.

10.12. sai kahlata jo ihan kunnolla jänisverkkoja ja pensaita ravistelemaan.

Nappasin heti joululoman alkajaisiksi itselleni pienen flunssan, joten joulu meni osittain sairastaessa. Kollega joskus sanoikin työstressin olevan tehokas vasta-aine kaikille taudeille, sillä heti kun loma alkaa ja ihminen rentoutuu, iskee takuuvarmasti joku pöpö. Nyt tuli todistettua sekin todeksi. Onneksi tauti ei estänyt sukulointia ja kipeää kurkkua lukuunottamatta olokin oli oikein hyvä koko ajan. Vuoden viimeiset päivät vietämme myös sukulaisten kesken, kun saamme pariksi päiväksi vieraita meille. 

Jäädytimme lasten kanssa ennen joulua vesi-ilmapalloilla jääkoristeita.

Jääkuplat laiteltiin etupihan kukkalaatikoihin havujen sekaan.

Kuplan sisälle ujutettu ledi toi jään kuviot kauniisti esille.

Joulukukkaosastolla menin taas perinteisen valikoiman voimin, eli kukkina oli amarylliksiä, hyasintteja ja yksi tulilatva. Lapset olivat pääinsinöörejä asetelmien teossa, joten koristeiden määrässä ei pihistelty. Hyasintit olivat myös heidän valitsemiaan. Annoin ohjeeksi etsiä sellaiset, missä olisi mahdollisimman monta nuppua tulossa. Aika hyvin he osasivatkin jo vertailla kasveja ja valikoida niistä parhaimmat ostoskärryyn. Samoin tulilatvoista löytyi sellainen yksilö, minkä olisin itsekin valinnut. Lapset olisivat tosin halunneet valkoisen sijaan jonkun värikkäämmän, mutta eivät nostaneet meteliä, kun muistutin, että he saivat päättää hyasinttien värit. Aika usein kuulee sanottavan, kuinka paljon vanhemmat nauttivat vauva- ja pikkulapsiajasta ja kaipaavat sitä aikaa. Toistaiseksi olen itse sitä mieltä, että tämä nykyinen hetki voittaa kirkkaasti kaikki aiemmat vuodet. Lapset ovat edelleen lapsia (ja käyttäytyvät ikänsä mukaan), mutta yhteinen tekeminen päättyy enää harvemmin siihen, että joku pilaa koko hauskuuden suuttumalla, hajottamalla jotain tai heittäytymällä täysin yhteistyökyvyttömäksi ja -haluttomaksi. Stressitasot pysyvät alempana, kun mahdollisten riidanaiheiden tai katastrofien ennakoinnin sijaan suurin huolenaihe on se, kuinka estää huomaamattomasti kaikkien mahdollisten koristeiden päätymisen yhteen kukka-asetelmaan.

Vaaleanpunainen hyasintti sai koristeekseen punaisia muovikoristeita sekä naavaa, käpyjä ja jäkälää.

Tulilatvalle sain estettyä muiden koristeiden laittamisen. Mainio valinta oli tämä kapeasuinen suojaruukku!

Amaryllis ja hyasintit saivat juurelleen käpyjä, naavaa, tonttuja, joulupukin lahjasäkin, lahjapaketteja, kanelitankoja, tähtianiksia, muoviomenoita ja vaikka sun mitä...

Yhtä runsas koristekimara on myös sipulina ostetulla 'Cherry Nymph' -amarylliksellä. Kuva otettu 10.12.

Amarylliksistä valkoinen ehti juuri kukkia kahden kukkavanan voimin ennen joulua. Joulunpyhien aikaan sipulista ilmestyi vielä kolmas kukkavana, jonka kasvua nyt seuraan. Toivottavasti sekin jaksaa kukkia. Viimejouluinen 'Harlequin' ei ole vielä työntänyt minkäänlaista vihreää sipulistaan, jos ei lasketa emosipulin viereen ilmestynyttä ohutta lehteä. Ilmeisesti joku pieni sivusipuli on kehittynyt sipulin juureen ja lähtenyt kasvuun. Koska emosipuli on edelleen napakka eikä siitä ryömi harsosääskiä, oletan sen olevan vain lepotilassa ja heräilevän joskus. Toinen viime joululta säästetty amaryllis oli lähtenyt mädäntymään, vaikka tuntui aiemmin terveeltä. Mädäntymisen paljastivat sipulista lehahtaneet harsosääsket, joiden takia päätin kantaa koko ruukun varovasti ulos ja tutkia siellä sipulia tarkemmin. Silloin paljastui, että sipulin keskusta oli ulkokuorta lukuunottamatta pehmennyt ja mennyt mustaksi, pienten toukkien täyttämäksi mönjäksi. Yöks!

Tänään, 29.12 'Cherry Nymph' on vihdoin aukaisemassa ensimmäistä nuppuaan.

Joulunpunainen 'Cherry Nymph' ei ehtinyt jouluksi kukkaan, mutta kelpaavat minulle kukat myöhemminkin talvella. Ensimmäinen kukinto alkaa juuri aueta ja toinen nuppu on työntynyt esille sipulista. Toivon, että muhkea sipuli työntäisi vielä kolmannenkin nupun alkuvuoden ilokseni.

Mannekiinina

Mikä lie laiskuuskärpänen päässyt puraisemaan minua, kun yhtä sun toista jää kesken tai jopa kokonaan tekemättä. Yleensä näihin aikoihin olen ollut jo hyvinkin malttamattomana ensimmäisiä hankikylvöjä tekemässä mutta tänä vuonna siemenpussit ovat vielä toistaiseksi pysyneet laatikossaan. Vähän kuitenkin jo katselin niitä, jos vaikka inspiraatio sillä iskisi. Ei alkanut sormia syyhyttää siihen malliin, joten annetaan ajan kulua. Jätin jo syksyllä pussillisen kasvusammalta kodinhoitohuoneen kaappiin, joten kylvökuumeeseen on lääkkeet valmiina heti kun siltä tuntuu.

Orkideankin piti päästä pitkästä aikaa blogiin. Reilu 7 vuotta sitten saamani yksilö on ollut valtavan ahkera kukkija.

Puutarhaessuprojektini on sentään edistynyt hyvää vauhtia. Sain ompelukoneen lainaksi, joten epämääräiset yhteen harsitut kappaleet ovat nyt paremmin kiinni toisissaan ja essua pääsi sovittamaan ihan kantamustenkin kanssa. Isot takataskut jäivät vielä ompelematta, sillä tuntikausien ompelu ja näprääminen alkoivat tuntua jo niskassa eikä mojova päänsärky yötä vasten ollut ensimmäisenä toivelistallani. Kokeilin kuitenkin jo sujauttaa toiseen niistä malliksi puutarhahanskat. Farkkujen omat takataskut jätin isojen taskujen alle "sisätaskuiksi", joten niihin voi laittaa jotain pienempää tavaraa, kuten taimipurkeissa tulevia nimilappuja.

Hyvin mahtui jos jonkinmoista tavaraa kyytiin, vaikka taakse tulevissa isoissa taskuissa ei ollutkaan muuta kuin puutarhahanskat.

Farkkujen omiin taskuihin mahtui hyvin muistivihko, kyniä sekä pienempiä siemenpusseja. Kännykälle tein oman mittatilaustaskunsa eteen vasemmalle. Sen vieressä on kapeampi tasku, johon sujahti sovitushetkellä sekatöörit. Luulen, että niitä kannattaisi kuitenkin mieluummin kuljettaa taakse tulevissa väljemmissä taskuissa, joista toiseen voisi vaikka ommella pohjan vahvikkeeksi tukevampaa kangasta suojaamaan essua saksien teriltä. Näin myös tavaramäärän paino jakaantuisi tasaisemmin eikä farkkujen nappikiinnitys rasittuisi niin paljoa. Vaikka farkut melko korkeavyötäröistä mallia olivatkin, niin ei takakappaleen ihan näin korkealla etukappaleeseen nähden kuulunut olla. Käyttömukavuutta se ei kuitenkaan tunnu haittavan. Ompelin nappikaistaleen sisään tueksi muutaman sentin matkalle kaksinkertaisen suikaleen farkkukangasta mutta vasta tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen, että olisihan saman toimenpiteen voinut tehdä myös napinläpipuolelle. Vielähän tuon ehtii, pitää vain purkaa taas pikkuisen saumaa. Olen varautunut ompelemaan nappikiinnityksen lisäavuksi vielä tarranauhaa, jos pelkkä nappi ei jaksa oikeassa käytössä pitää essua tukevasti päällä. Ja jos sekään ei riitä, varastossa on myös vanhoista repuista purettuja hihnoja solkineen.

Essua edestä, sivuilta ja takaa. "Kuvataanko peppukin?", varmisti kuvaajana toiminut esikoinen. Myönteinen vastaus huvitti suuresti häntä ja makutuomarina toiminutta kuopusta.

Essun oikealle puolelle eteen tein taskun isommille siemenpusseille. Siemenpussitasku on ommeltu isomman taskun päälle. Isoon taskuun ja kännykkätaskuun ompelin alareunaan pienen vekin, jotta taskuihin tulisi sopivasti väljyyttä. Pienemmät taskut ompelin suoraan ilman vekkejä. Sovituksessa siemenpussin alla olevaan isompaan taskuun sujahti näppärästi rulla tukinarua mutta siihen olisi mahtunut kevyesti vaikka mitä. Toistaiseksi vasta nuppineuloilla kiinnitetyissä isoissa takataskuissa tulee olemaan sen verran väljyyttä, että niihin saa helposti sujautettua vaikkapa puutarhahanskat siksi aikaa kun tarvitsee tehdä jotain paljain käsin. Kuvissa vasemmassa takataskussa repsottava musta asia on puhdas hanskapari. Hieman joutui tunkemaan niitä, joten ennen ompelua pitää vielä tarkistaa sivusaumojen sijainti ja muistaa tehdä vekit alasaumoihin.

Yksityiskohtia: kännykkätaskun läppä ja minipieni tasku vaikkapa kukkasipulipussien pienille nimikylteille (katso tarkkaan mannekiinikollaasin 1. ja 2. kuvat).

Pieniä somisteitakin piti jo laittaa. Tilkkulaatikosta löytyi muutama pieni palanen napakkaa kukkakangasta, joten päätin tehdä kännykkätaskun tarrakiinnitteisen läpän kukkakuosilla. Tilkun reunasta löytyi kokonainen kukkaoksa, josta tein pikkuisen taskun kännykkätaskun vieressä olevan kapean taskun päälle. Taskun koko riitti juuri sopivasti kukkasipulipusseissa tuleville pienille nimikylteille, jotka on kai tarkoitettu kukkapenkkiin tökittäviksi, mutta itse kerään ne aina talteen. Yhden tilkun applikoin siemenpussitaskun päälle ihan vain koristeeksi. En käyttänyt liimaharsoa apuna, vaan tikkasin kuvion suoraan tiheällä siksakilla taskuun. Jospa tuo silti pysyisi. Essun alareunan siistin vielä jotenkin, ehkä sinnekin tulee jotain kukkakuosia, jos vain löytyy sopivaa kangasta.

Siemenpussitasku. Ennen kuvaamista olisi toki voinut suoristaa essun ja laittaa paremman valon. Kaikki kuvista ovat nimittäin liian keltaisia.

Syksyllä koronan jälkimainingeissa tekeytymään laitettu luumulikööri oli valmista pullotettavaksi. Laitoimme sokeriliemen vasta nyt pullotusvaiheessa. Kuulemma likööriin käytettävien hedelmien tai marjojen maku tulee siten paremmin esille verrattuna siihen, että sokerin laittaisi jo alkuvaiheessa. Makua luumuista oli totisesti irronnut! Likööri vain maistui enemmän kirsikoilta kuin luumuilta. Varmaan johtuu lajikkeesta, ellei joku tunnusta vaihtaneensa kirsikoita luumujemme tilalle. Hyvää likööristä kuitenkin tuli ja eiköhän kaikki tule käytettyäkin. Ainakin jälkiruuissa ja kakuissa se toimii varmasti hyvin makeuttajana. Siltään juotavana likööri on melkoisen makeaa, vaikka laitoimme sokeria vähemmän kuin ohjeessa.

Luumulikööristä tuli ainakin upean väristä! Kuva on otettu sivulta kun ei tullut irrotettua vodkapullojen etikettejä.

Nyt on amarylliksissä kukkia!

Mukavaa viikkoa!

Joulu ohi

Blogin joululoma taitaa olla nyt ainakin suunnilleen ohi. Tänä vuonna meillä olikin vähän erilainen joulu, sillä suunnitelmissa ollut sukulaisreissu peruuntui lasten flunssien takia ja järkkäsimme kotijoulun viime tipassa. Tarjouksesta joitakin päiviä aiemmin napattu joulukinkku olisi ollut pakastimessa mutta eihän sitä tähän hätään otettu sulamaan. Joulupöydän menu oli siis sitä mitä sattui kaapista löytymään ja kaupan tarjouslaatikoita lisäksi. Joulutorttuja, pipareita, suklaata ja glögiä sentään oli tarjolla. Kävimme myös joulusaunassa, poltimme kynttilöitä ja avasimme lahjat, jotka joulupukki osasi kuitenkin tuoda meille muuttuneista suunnitelmista huolimatta. Jouluperinteistä poiketen katsoimme aattona koko perheen elokuvan pikkunaposteltavineen. Illalla pelasimme yhdessä lasten lahjaksi saamaa lautapeliä. Muut joulunpyhät olen rakentanut lasten kanssa legoilla. Oikeasti. Alan epäillä, että joulupukki toi vahingossa kolmen perheen lapsille tarkoitetut legot meille. Onpahan vietetty perusteellisesti laatuaikaa lasten kanssa!

Ensimmäinen itse valettu kynttilä.

Muutama päivä ennen joulua kokeilimme kynttilöiden valamista. Se on kiinnostanut jo pitkään ja nyt vihdoin päätin sulattaa viime joulun kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Ostin jo alkukuusta 5-10-senttisille kynttilöille tarkoitettua sydänlankaa, jotta inspiraation tullessa olisi tarvikkeet valmiina. Kynttilöiden muottina käytimme maitopurkkien pohjia. Kynttilänjämistä tuli kaksi noin 10cm korkeaa kynttilää ja sen verran kauniisti ne paloivat, jotta taidanpa jatkaa kynttilännysien keräämistä. Tuleepahan aikanaan kierrätettyä nekin. Vanha ruuanlaittokäytöstä poistettu kattila oli säästetty juuri tällaisia tarkoituksia varten. Sitä on käytetty muuten myös uutena vuonna mehiläisvahatinojen sulatukseen (sivupalkissa on linkki viime vuoden uudenvuoden juttuun).

Kaksi lahjaksi saatua amaryllistä ovat alkaneet kukkia. Kumpikin ihania mutta yhdessä vielä kauniimmat.

Siemenkirje palautui toiselta kierrokseltaan juuri sopivasti 23.12. Aika paljon siellä oli vieläkin siemeniä jäljellä mutta täytyy myöntää, että hyvin saitte kirjettä tyhjennettyä. Pusseja oli jäljellä "enää" 39 kappaletta ja muutamassa oli siemeniä vain ripaus pohjalla. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pusseja oli 68 kappaletta, joten vähennys oli huomattava. Osan siemenistä aion polttaa leivinuunissa, jotta niistä ei jää itselle päänvaivaa. Niihin kuuluvat esimerkiksi lajit, joita itselläni on ja jotka tuottavat 200-prosenttisesti itävää siementä yltiöpäisiä määriä. Nopeasti itämiskykynsä menettävät siemenet ja ne lajit, jotka eivät välttämättä muutenkaan itäisi niin hyvin, kippaan lämpökompostoriin. Joukossa oli kuitenkin sellaisiakin kasveja, joita otin jo ensimmäiseltä kierrokselta itselleni kylvettäväksi. Yhdistän ne samoihin pusseihin ja kylvän tulevina keväinä. Uusista kasveista on aina hyvä olla varastossa ylimääräisiä siemeniä, jotta saa kylvettyä lisää, jos talvi tappaa ensimmäiset taimet. Toivottavasti me kaikki kirjeeseen osallistuneet saamme siemenistä riittävästi taimia ja ihanaa täydennystä puutarhoihimme!

Hyasinttikoppa komeimmillaan. Pieni sivusipulikin jaksoi puskea kukinnon.

Siinäpä oli meidän perheen joulunvietosta tiivistetysti. Nestorin mökissä on muuten tapahtunut tässä loppuvuoden mittaan hyvin jännittäviä juttuja, joten seuraavaan postaukseen tulee terveisiä sieltä. Oikein hykerryttää! Millainen joulu teillä oli?

Joulukukkia

Kerrottukukkainen tulilatva ei tämän kummempia koristuksia kaivannut.

Jouluasetelmien teko on minulla aina useamman tunnin mittainen projekti. Ensin kerään varastoista kaikki korit ja suojaruukut, joille arvelen olevan käyttöä. Sitten otan kaapin kätköistä joulu- ja käpyboksit, joihin olen jemmannut vuosien mittaan kaiken jouluasetelmissa mahdollisesti tarvittavan pikkusälän. Kolmas laatikko on tietysti nauhalaatikko, josta löytyy pakettinarun lisäksi erilaisia joulukuosisia kangasnauhoja, rusetteja ja ruusukkeita. Sanomalehtien levittelyn jälkeen levittelen joulukukat, mahdolliset sammalet, heinät ja havut käden ulottuville ja alan hommiin.

Kuvan ottaminen tuli mieleen vasta kun osa kasveista oli jo päässyt lopullisiin astioihinsa ja enimmät sotkut siivottu. Edellisen postauksen tonttuoksa nojailee seinään vielä käsittelemättömänä oikeassa nurkassa.

Tein aiemmin asetelmat kylppärissä, josta sotkujen siivoaminen oli helppoa. Viereisessä kodinhoitohuoneessa kun on pölynimurin säilytyspiste. Robotti-imuri Nuu-Nuun tulon jälkeen olen tehnyt kukkahommat vierashuoneessa, jossa on Nuu-Nuun tukikohta. Yleensä olen kyllä rullannut maton pois alta mutta tällä kertaa päätin (yrittää) olla siisti ja pitää multahommat sanomalehden päällä. Melkein onnistuinkin. Muu perhe kävi välillä vilkaisemassa ja kauhistelemassa sotkua, jota olikin jossain vaiheessa melkein koko huoneen alalla. Pöydän alle ja ovensuuhun en levittäytynyt mutta varsinkin edellisen postauksen tonttuoksan sommitteluvaiheessa tavaraa ja roskaa oli melkoisesti.

Boksit ja yksi kori täynnä tilpehööriä.

Amaryllis 'Harlequin' otti vähän osumaa pakkausvaiheessa. Ylimpään kukkavarteen jäi vain yksi nuppu, joka on nyt auki.

Ostin tänä vuonna melkein kaikki joulukukkani Prismasta. Oli vain niin näppärä napata jouluostoksia tehdessä samalla muutama kukka sieltä. Alun perin oli tarkoitus ostaa sieltä valkoinen amaryllis mutta ihastuin kerrannaiskukkaiseen 'Harlequiniin' ja vaihdoin suunnitelmia. Melkein valkoinen sekin oli. Ostohetkellä oli reilu -10 astetta pakkasta, joten olin varustautunut kylmälaukulla, lämpöpusseilla ja muilla peitteillä. Kasvien kun piti selvitä lyhyen työpäiväni ajan autossa (ja ne selvisivätkin oikein hyvin). Vaikka otin lyhyimmässä varressa olevan amarylliksen, se oli liian korkea kylmälaukkuun ja latvaa lämpöpussiin pakatessani onnistuin tietysti katkaisemaan siitä viisi nuppua. Lisäksi asetelmia tehdessäni huomasin, että amarylliksessä ei ollut kuin kolme parin sentin mittaista juurta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että loput toisen kukkavarren nupuista eivät jaksa edes avautua, mikä varmaan johtuu huonosta juuristosta. Sain siis kaiken vaivannäön palkkioksi yhteensä kolme avonaista kukkaa. Jos sipuli jaksaa kasvattaa lehdet, kokeilen säästää sen ja saada kukkimaan paremmin ensi vuonna. Toistaiseksi en ole onnistunut amaryllisten uudelleenkukituksessa mutta nyt olen kokeillut niin monta toimimatonta tapaa, että joskushan sen onnistumisenkin on tapahduttava.

HalpaHallista löytyi jättipotti: pöydällinen kerrannaisia jouluruusuja.

Edellisessä postauksessa vihjailemani kukkayllätys löytyi HalpaHallin sisääntulosta, johon oli tuotu pöydän täydeltä kerrannaiskukkaisia jouluruusuja eikä kympin hinta ollut minusta liian tyyris 12cm:n ruukkuihin istutetuille helleboruksille. Pari 'Double Ellen Whitea' oli avannut malliksi muutaman kukankin mutta muut olivat vielä nupullaan. Joistakin olivat nimilaput menneet sekaisin, joten vähän tuurin varassa valikoin itselleni yhden idänjouluruusu Hello Amberin (lieneekö lajikenimi vai kauppanimi?). Tällä hetkellä avautuva kukka näyttää paljon vaaleammalta kuin kuvassa mutta voihan se vielä muuttua kukinnan edetessä. Supernätti se minusta kuitenkin on ja muuten oikein hyväkuntoinen yksilö, joka jaksaa varmasti eteisen viileydessä odotella kevättä. Aion istuttaa sen keväällä todennäköisesti vaaleajouluruusun lähistölle ja kokeilla jonain vuonna niiden risteyttämistä.

Valmiit asetelmat: ylhäällä vasemmalla jouluruusu, oikealla amaryllis 'Harlequin' ja vanha sirovuoripalmu. Alhaalla vasemmalla hyasinttikori ja valkoinen amaryllis punaisessa suojaruukussa.

Jouluruusun laitoin ruukussaan punottuun koriin ja täytin välin katajanoksilla. Pari kultaista männynkäpyä tuovat riittävästi koristusta siihen saakka, että nuput alkavat aueta. Jouluruusukori on ulkoeteisen pöydällä, jossa sen pitäisi pärjäillä hyvinkin kevääseen saakka. 'Harlequinin' kaveriksi laitoin omassa ruukussaan muutama vuosi sitten ostetun sirovuoripalmun, jonka onnistuin melkein tappamaan eräänä kesänä kuivuuteen. Palmu heräsi kuitenkin henkiin ja tuplannut kokonsa kuluneen puolen vuoden sisällä. Niiden juurelle laitoin naavaa, katajanoksia ja sekalaista härpäkettä. Kaikki kolme hyasinttia tungin samaan koriin naavan ja jäkäläisten oksien kanssa. Pari punaista koristepalloa peittävät aukkopaikkoja. Koska vaihdoin tonttuoksan kohdalla suunnitelmia enkä tullut tänä vuonna keränneeksi sammaltakaan, minulla ei ollut tarpeeksi materiaalia täyttämään mullan pintaa. Niinpä toinen amaryllis sai juurelleen kaikki jämät, eli reilusti lehtikuusen käpyjä, pari pientä jäkälätupsua, muovisia puolukanvarpuja ja kaksi kanelitankoa. Yhden lehtikuusen käpyoksan upotin pystyyn, jotta kukkavarsi ei näyttäisi niin orvolta. Mieli tekisi vielä sujauttaa punainen kangasrusetti sekaan mutta katsotaan nyt...

Kultaköynnös sai patterivalosarjan koristeeksi. Tämä näkyy uloskin ja korvaa samalla kausivalojen vähyyttä.

Valkoinen amaryllis alkaa aueta juuri sopivasti jouluksi. Kuva on otettu hetki sitten.

Hyasintit näyttävät nyt tältä. Ostin tarkoituksella eri kasvuvaiheissa olevat yksilöt.

Jouluruusukin on pikkuisen edistynyt kolmessa päivässä. Tästä riittää iloa vähintään kuukausiksi, toivon mukaan vuosiksi!

Nyt jään pienelle joulutauolle ainakin postauksien värkkäämisestä. Käyn kuitenkin vielä ainakin tänään ja ehkä myös huomenna lukemassa teidän juttujanne.

Iloista, rauhaisaa ja hyvää joulua teille kaikille!