Onkos sitä saatu mitään aikaiseksi?

Keisarinviitta jaloangervo 'Europan' kukinnolla.

Helteisen heinäkuun viimeiset tunnit ovat tätä kirjoittaessa hupenemassa ja minusta tuntuu, että koko kuukausi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Julkaisukin venähti elokuun puolelle. Monelle nämä helteet ovat olleet aivan liikaa mutta itse olen nauttinut joka hetki siitä, että ulkona tarkenee käydä ihan oikeasti kesähepeneissä eikä edes tee mieli vetäistä pitkiä housuja tai takkia päälle. Olen jopa tarennut uimaan järvessä yli kahden viikon ajan melkein joka päivä, mikä on paljon enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä. Sinilevääkään ei ole vielä ilmestynyt.

Vakiorannallamme saa välillä polskia jopa ihan omassa rauhassa.

Ahkera uimaharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nyt myös kuopus on oppinut uimaan aika hyvin. Kumpikin osasi sukeltaa jo ennestään ja kuopuskin pysyi parin metrin matkan pinnalla kesän ensimmäisellä uintireissulla mutta nyt uimataitoon on tullut varmuutta ja uintimatkaan moninkertaisesti lisää pituutta. Ja lasten riemuksi huomasimme, että esikoinen voittaa juuri ja juuri minut uintikilvassa, jos minä saan käyttää pelkkiä käsiä. Kehitystä on siis tapahtunut hänenkin uimataidossaan. Viime aikojen hukkumisuutisia ja läheltä piti -tapauksia seurattuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota muihin uimareihin. Meidän vakiorannallamme käy enimmäkseen lapsiperheitä ja iäkkäämpää väkeä. Nuoriso lienee kunnan pääuimarannalla, jossa on enemmän tilaa ja monipuolisempi rantavarustus kuin tällä pelkät pukukopit sisältävällä pikkurannalla. Yksinään uimaan tulleita lapsia en ole tällä rannalla nähnyt enkä kännykkää lasten uidessa selailevia aikuisia. Yksinäisiä vanhuksia aina välillä näkyy mutta hekin uivat rannan suuntaisesti. Järkevät uimatavat ovat siis hallussa ainakin tämän rannan uimareilla. Auringonottajista voisi kommentoida vaikka mitä mutta sen jätän tekemättä. Kukin grillatkoon nahkansa miten parhaaksi näkee.

Grillikatoksen vierellä purppuraheisiangervo pieneni reilusti.

Helle ja edelleen riesanani oleva asentohuimaus ovat estäneet puutarhatöiden tekemistä. Seisaallaan tai kyykyssä pystyn tekemään aika hyvin jotain kunhan vain muistan pitää pään pystyssä. Kumartelu ja kaikenlainen heiluminen saa vielä maailman pyörimään silmissä. Luumupuiden (tai mitä niistä nyt on jäljellä) leikkaus onnistuikin vallan mainiosti. Juurivesoista kasvatettavista uusista puista saksin osan sivuversoista runkoa myöten pois, jotta jäljelle jäävät oksat olisivat tasaisesti ympäri runkoa riittävän kaukana toisistaan. Yksi saksituista on 'Viipurin Punaluumu', joka näkyy yllä olevassa kuvassa purppuraheisiangervon jämien takana. Heisiangervo repesi vajaa kuukausi sitten keskeltä kahtia ja pyysin isäntää sahaamaan siitä revennet rungot kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi alaoksaa, jotka nekin kasvavat melkein vaakatasossa. Kevensin kumpaakin, jotta ne eivät estäisi polulla kulkemista. Toivon, että pensas alkaisi tehdä juuresta uutta versoa ja muotoutuisi aikanaan tasapainoisemman näköiseksi.

Viipurilaisen takaa varjopenkistä lähti kotkansiipiä.

Helteestä huolimatta sain kaupattua torissa kotkansiipiä. Oletin, että ne menisivät vasta syksymmällä, jos silloinkaan mutta kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan kaikki mitä vain liikenee. Lähdin puolisen tuntia ennen sovittua hakuaikaa nostamaan juurakoita ja kaivoin kaikki ylimääräiset. Kaksitoista juurakkoa sieltä lähti ja kylläpä tuli heti paljon avaramman näköistä. Taidan siirtää myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä töyhtöangervon ja kotkansiipien välissä sinnittelevät varjoliljat isoksi ryhmäksi kuunliljojen ja saniaisten väliin, niin näkyy niidenkin kukinta paremmin. Töyhtöangervo ja kotkansiivet tapelkoot keskenään elintilasta.

Jaloangervot ovat alkaneet kukkia. Etualalla 'Rheinland', keskellä 'Europa' ja vaalea takana ehkä 'Peach Blossom'.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka paljon jaloangervoissa pörrää pieniä erakkomehiläisiä. Nyt angervoissa on kuhissut joukoittain kimalaisia. Yhdessä kukinnossa saattaa olla yhtä aikaa viisikin pörriä. Kimalaisia on muutenkin nyt todella paljon. Kadun pään joutoalueella oreganot ovat takuuvarma paikka bongata kimalaisia. Isotähtiputket ja nauhus ovat myös mainioita kimalaismagneetteja. Mustilanhortensiaankin ne varmasti löytävät tiensä heti kun nuput alkavat aueta. Toki monenlaisia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja päivä päivältä myös enemmän perhosia lentelee puutarhassa. Tavoitteenani on saada taas kuvattua mahdollisimman monta erilaista puutarhassa häärivää hyönteistä ja näinä "työkyvyttömyyden" päivinä ötökkäkuvasaldo onkin mukavasti kasvanut.

Olen saanut myös siistittyä osan kukkapenkkien välistä kulkevasta polusta. Lienee selvää, minkä osan...

Jääräpäinen kun välillä olen, niin päätin eräänä aamupäivänä edes yrittää kitkemistä. Kärhökaaripenkki ja majapenkki ovat aamusta täysin varjossa, joten suuntasin sinne. Aika hyvin sainkin kitkettyä ne osat, joihin ylsin polulta polvillani kyykkien. Haralla sain käteen vähän lisäpituutta ja kiskottua rikkoja edes pikkuisen irti mullasta keskemmältä penkkiä, jos en ihan kokonaan niitä saanut irti nyhdettyä. Polkua yritin ihan kitkemällä kitkeä mutta luovutin homman aika pian huimauksen häiritessä liikaa ja kävin hakemassa rautaharavan. Lähti niistä rikoista onneksi suurin osa ihan haravoimallakin irti.

Jokunen metri tuli siistittyä. Edellisen kuvan kuunliljat ja haltiankukat pilkistävät kuvan yläreunassa.

Näin kuivalla säällä nukkapähkämöt ovat pysyneet hienosti pystyssä myös kärhökaaripenkin puolella. Varjoisa ja rehevä kasvupaikka ei oikein sovi niille, jos sattuu olemaan vielä kosteaakin. Pähkämöt tulivat penkkiin kompostimullan mukana omin avuin mutta koska eivät näytä sieltä omatoimisesti lähtevän, niin taidanpa nyhtää ne kukinnan jälkeen pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Jos ei muuta, niin vaikka astinkiven, jolta pääsisi kätevästi leikkaamaan pähkämön vieressä kasvavan ranskantulikukan kukkineet kukat pois. Siementaimia on nimittäin löytynyt hirmuiset määrät vähän joka puolelta. Nyt niitä saisi, jos joku haluaa!

Penkin tämä pääty jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Pidän paljon kärhökaaripenkin tämän hetken kukinnasta. Portin toinen puoli loisti alkukesällä, kun tarhavaleunikot kukkivat. Pionien aikaan kukinta siirtyi keskivaiheille portin molemmille puolille ja nyt penkin alareunassa syysleimut, ranskantulikukat ja osa kärhöistä pistävät parastaan. 'Beautiful Bride' vähän ylivalottui auringon osuessa valtaviin kukkiin mutta ymmärrätte idean. Taaempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) majapenkki himmailee vielä hetken taustalla ennen kuin jaloangervot ja kuutamohortensia puhkeavat täyteen kukkaan.

Luumutarhasta ei enää paljoa polku erottunut.

Tänä kesänä kiveysten hoito on ollut todella retuperällä. Hävitin keväällä kitkentätyökaluni ja sitä etsiessä meni melkein koko kesä. Muutama päivä sitten se vihdoin löytyi kasvimaalta, kun kävin leikkaamassa kellastuneet kamomillat matalaksi. Siellä se työkalu sitten pötkötteli kasvuston seassa. Tongin heti ensimmäisenä patiolta muutaman pahiten rikkaruohottuneen sauman puhtaaksi mutta loppu työ jäi odottamaan viileämpää päivää. Pari päivää sitten tuntui, että huimaus ei häirinnyt enää niin paljoa maahan katsellessa, joten päätin parantaa olohuoneen ikkunanäkymää kitkemällä luumutarhan kivipolun ja mihin nyt käsi siitä kätevästi ylsi.

Nuotiopaikalta nouseva rinne sujui melko helposti. Myös täältä siistiytyi samalla kukkapenkin reunoja.

Kitkiessäni huomasin, että amerikanvuokko ei ole selvästikään viihtynyt polun oikealla puolella kivipenkereen päällä. Arovuokkoa ja sen pikkutaimia sen sijaan löytyy ihan liiankin kanssa. Epäilen siitä vielä tulevan ongelman, joten revin jo alkajaisiksi kaikki näkemäni siemenkodat pois. Valkoinen isotähtiputki ja pikkutöyhtöangervo näyttävät myös lisääntyvän vähän turhan reippasti, joten pitää olla tarkkana niiden kanssa. Astinkivipolun luota on kuollut mehitähtiä mutta isorikko näyttää viihtyvän hyvin. Se kukkikin tänä vuonna runsaasti, joten aion antaa sille lisää elintilaa reunuskasvina.

Tasamaalla oli haasteellisempaa mutta valmista tuli sielläkin.

Istutusalueiden keskellä on muutama valvatti, jotka selvästi ilkkuvat kumartelukyvyttömälle puutarhurille. Vähän olen antanut niille tukkapöllyä kiskomalla edes korkeammiksi uskaltautuvat kukkavarret pois ja juurta sen verran mikä niiden mukana lähtee. Se ei valvattien vaellusta estä mutta ei niiden silti tarvitse kukkimaan ruveta. Kunhan pää kestää kunnon kitkemistä, hyökkään valvattien kimppuun talikolla ja kiskon joka ikisen irvailevan lehtituppaan juurineen pois.

Nuotiopaikan takaa uusin alue oli helposti kitketty. Vesiheinät jätin kuihtumaan alppiruusujen ja kärhön juureen.

Lähipäivinä pitäisi ottaa pusseja mukaan puutarhaan ja kerätä siemensatoa tulevien vuosien varalle. Aika moni kesäkukka- ja perennansiemenpussi tyhjeni keväällä ja nyt voisi olettaa tulevan laadukasta siemensatoa kun sade ei ole päässyt pilaamaan pölyttäjien lentämistä tai siementen tuleentumista. Tuoksuherneistä tuli tänä vuonna kerrassaan herkullisia laventelin ja kirsikanpunaisen sävyjä, joita pitää ehdottomasti kerätä talteen. Myös valkoinen on kestosuosikkini, sillä sitä voi yhdistää minkä tahansa muun värin kanssa. Monesta kasvista pitää kerätä siemenpankkia talteen, jotta on sitten talvitappioiden varalle paikkausmateriaalia. Haluaisin myös tehdä jonnekin pienen alueen, johon voisi kylvää perennansiemeniä tai istuttaa esikasvatettuja perennoja tai kukkapenkistä löytyneitä pieniä siementaimia vähän niin kuin taimipankiksi.

Tästä kuvakulmasta näkyy rikkaruohojen sijaan runsasta kukintaa.

Vielä olisi useampikin neliömetri kivipolkuja ja kiveyksiä kitkettävänä kukkapenkeistä puhumattakaan. Paahteisemmat paikat jätän suosiolla viileämmille keleille, vaikken niin helteestä kärsikään. En kuitenkaan aio ottaa auringonpistosta tai kärähtänyttä ihoa tähän vielä lisäriesaksi. Päivän kuumimmat hetket olen tehnyt sisällä rästihommia. Eilen näpräsin uudet vyötärökuminauhat viisiin housuihin. Yhden tuulipuvun takin vetoketjun korjausta aloittelin mutta paikallisista liikkeistä ei löytynyt käypäistä osaa. Takki jäi siis vielä odottamaan käyntiä monipuolisemmassa liikkeessä. Villasukkapari odottaa vielä parsimista ja työlistalla on myös lasten kaappien läpikäyminen. Koulut alkavat jo ensi viikolla, joten pitää tarkistaa, että kummallakin on varmasti koulukelpoista vaatetta. Kynäpenaalit sun muut tykötarpeet ovat myös kuulemma mystisesti hävinneet jonnekin kesän aikana. Herukat eivät ole meillä vielä kypsiä mutta mansikoita lapset ovat keränneet joka päivä pienen rasiallisen. Kävin myös lasten kanssa mustikassa ja vaikka marjaa oli kohtuullisesti, niin saalis tällaiselta toistaitoiselta porukalta oli vain pari litraa. Ostimme sitten laatikollisen kotiovelle tuotuna paikalliselta kerääjältä.

Päivän kärhönä 'Elsa Späth'. Katsokaa, miten valtava kukkamöykky!

Sadettta on meille osunut kolmen viikon aikana vain pari alle millin kuuroa. Pihdan alta rönsyansikat ovat nuupottaneet jo pitkään mutta muualta puutarhasta löytyi vasta pari päivää sitten ensimmäiset nuupottavat kasvit. Yllättäen ne olivat aurinkopenkin isotähtiputket. Eilen iltapäivällä purppurapunalatvojen latvat hieman nuokkuivat mutta nekin olivat nousseet yön aikana ylös. En ole kastellut perennapenkkejä kertaakaan, joten täytyy olla tyytyväinen kasvien kuivuudenkestoon. Pelkäsin, että sateisten viime kesien vuoksi kaikkien juuret olisivat jääneet tyytyväisinä pintamultaan mutta selvästi juuret ovat osanneet hakeutua syvemmälle. Liiterin kulmalla IBC-kontissa on vielä pieni vesitilkka pohjalla. Se riittää ehkä juuri ja juuri ruukkukasvien kasteluun, minkä jälkeen pitää turvautua vesijohtovedellä kasteluun, jos sadetta ei sattuisikaan vielä tähän osumaan. Jännityksellä seuraan, miten käy ennusteissa näkyville sadepäiville. Aurinkoista elokuuta!

Märkiä rättikukkia

Oli vähän reppanan näköisiä kukkia eilisen sadepäivän jäljiltä. Eikä ihme, kun päivän aikana kertyi viisitoista milliä vettä tuli niskaan. Nytkö ne syyssateet sitten alkoivat? Muutama kärhö kesti sateet yllättävän hyvin mutta joukosta löytyi monta kerrassaan reppanan näköistä esitystä. Surullisimmalta näyttää ehkä 'Polish Spirit', joka ehti aukaista vasta muutamia kukkia.

Kuin monta märkää rättiä roikkumassa, eli loistokärhö 'Polish Spirit'.

Ei 'Voluceaukaan' kovin iloiselta näytä. Väri on tässä kuvassa hieman liian violetti.

Olen välillä kirjoitellut eri kärhöjen taustoista (tarinoita löytyy blogin tunnisteluettelosta kohdassa historia). Loistokärhö 'Voluceaun' tarina löytyy täältä, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa. 'Voluceau' on yksi suosikkikärhöistäni sen elinvoiman, sametinpunaisen värin ja runsaan kukinnan ansiosta. Kärhön historiaa tutkiessani löysin sellaisen tiedon, että loistokärhö 'Rouge Cardinal' olisi 'Voluceaun' täyssisarus; samat vanhemmat, mutta pari vuotta aiemmin jalostettu. Minulla on kaksi ruukkukärhöä, joista toinen oli varmuudella 'Rouge Cardinal' ja toinen todennäköisesti samaa. Varma tapaus kukki jo alkukesällä ja toinenkin teki yhden kukan aiemmin kesällä varmistuen samalla Cardinaliksi. 'Voluceau' ei kuitenkaan kukkinut samaan aikaan. Nyt se alunperin epävarmempi tapaus on alkanut kukkia uudelleen ja juuri sopivasti yhtä aikaa 'Voluceaun' kanssa.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal' kylpee aamuauringossa, joten väri on vieläkin punaisempi kuin luonnossa.

Hyvin paljon noissa sisaruksissa onkin samaa mutta sävyltään 'Voluceau' on hitusen enemmän violettiin taittava, kun Cardinal on enemmän punaiseen päin kallellaan. Selvin ero on heteissä: 'Voluceaulla' ne ovat kirkkaan keltaiset, 'Rouge Cardinalilla' vaaleat, beigeen päin taittavat. Kukan koko on 'Voluceaulla' paljon suurempi, mutta eipä pieneltä ruukussa kasvavalta kärhöltä mitään mahtisuorituksia voi odottaakaan. Kunhan saan molemmat Cardinalit istutettua maahan ja ne pääsivät kunnolla pistämään parastaan, päästään vertailemaan paremmin kukkien ja kärhöjen lopullista kasvukorkeutta.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' jaksaa juuri ja juuri pitää pienet kukkansa asennossa, vaikka sadepisarat paljon painavatkin.

Siirrytään kärhöistä muihin kukkiin. Kaukasiankirahvinkukkaa on kehuttu hyväksi pörriäiskasviksi ja sitä se todella on. Ei ole harvinaista nähdä kolme tai jopa neljä kimalaista yhtä aikaa sen kukalla ja joka kukassa on aina vähintään yksi pörriäinen. Välillä sillä näkee myös kovakuoriaisia ja kukkakärpäsiä. Perhosia en muista tänä kesänä nähneeni kirahvinkukalla mutta perhosia on meillä nyt todella vähän muutenkin. Juuri tällä hetkellä kirahvinkukassani ei ole yhtään kukkaa auki mutta viime viikolla otetusta kuvasta saa vähän osviittaa sen houkutustehosta.

Kaukasiankirahvinkukassa käy aina vilske.

Kimalaisia vähemmän toivottuja puutarhan pörriäisiä ovat ampiaiset. Niitä tuntuu taas tänä vuonna olevan aika paljon. Lasten leikkipaikan viereen liiterin räystään sisälle pesänsä rakentanut yhdyskunta myrkytettiin varmuuden vuoksi. Kasvimaan puolella autotallin kattotiilien alle pesineet saavat jäädä. Vaikka lentoliikenne pesään alkaa olla jo melkoinen, ampparit liikkuvat enimmäkseen katon puolelta eikä räystään alla kasvimaalla puuhaillessa ole toistaiseksi tarvinnut olla varovainen. Sen sijaan melko ongelmallinen pesäpaikka on puutarhakompostorissa. Isäntä kävi jo yhden kerran suihkimassa pesään myrkkyä, mutta lentoliikenne väheni vain hetkellisesti. Ovelat otukset menevät pesäänsä kahden puutarhakompostorin välistä maanrajasta ja itse pesä on Biolanin puutarhakompostorin reunan alla tai sisäpuolella sen verran syvemmällä, ettei myrkkyä saa suihkittua pesään saakka.

Kuvituskuvana litukan nimetön lilja, jolle ehkä pitäisi etsiä vähän parempi paikka.

Tähän saakka puutarhajätettä on saanut viedä suht huolettomasti mutta nyt ampiaiset ovat alkaneet tulla vastaan tarkistamaan, millä asioilla ihan pesän vieressä liikutaan. Taisivat suuttua ensimmäisestä myrkytysyrityksestä tai sitten väkeä riittää ravinnonhankinnan lisäksi myös vartiointiin. Enää ei viedä kottikärryllistä kitkentäjätettä kerrallaan tai varsinkaan aleta mylläämään kompostissa. Kerran osuin vahingossa kottikärryllä kompostorin kulmaan ja sitten pitikin lähteä jo kiireesti karkuun odottelemaan ampiaisten rauhoittumista. Niinpä olen alkanut viedä puutarhajätteet sylissä, viskaan ne vain läjän päälle ja häivyn samantien, jotta vierailut pesän lähellä jäävät mahdollisimman lyhyiksi.

Majapenkissä kukkivat jaloangervot ja niiden sekaan uhkaavasti hautautuva kuutamohortensia.

Pensasryhmän mustilanhortensia on nyt komeimmassa kukassa.

Karsin mustilanhortensiasta keväällä alaoksia, jotta pensaan alle tulisi paremmin valoa. Puolukka onkin alkanut levitä hitusen paremmin hortensian alle eivätkä valkoiset pikkusydämet ole nääntyneet kuivuuteen ja valon puutteeseen. Ruohonleikkuukin on ollut helpompaa, kun ei ole tarvinnut väistellä hortensian oksia. Loistosalvia todennäköisesti lähtee aikanaan pois ja tekee tilaa puolukalle mutta sen vuoro väistää on sitten joskus. Parempi toki olisi, jos se ymmärtäisi omatoimisesti heittää henkensä jonain talvena... Voi olla, että toivon samaa kohtaloa myös pikkusydämelle sitten kun puolukat tarvitsevat lisää tilaa. Aika kamalaa toivoa jonkun kasvin kuolemaa, eikö? Joskus ei vain jaksa naputella myynti- tai lahjoitetaan -ilmoituksia eikä luonto anna periksi viskata kaikkea kompostiinkaan.

Tarhaviinikärhö 'Justa' pääsi vuorostaan päivän kärhöksi.

Itseltäni loppui kesäloma tänä vuonna samaan aikaan kuin jälkikasvulla alkoivat koulut. Arki on siis palannut taas meidän perheeseen ja hetken aikaa olo on kuin postauksen aloituskuvien kärhöillä: lomailuun tottunut pää väsähtää kaiken tietotulvan ja aikataulusekamelskan kaatosateessa. Onneksi omat opinnot alkavat vasta syyskuussa. Jospa siihen mennessä saisi edes muut arkirutiinien rattaat pyörimään sujuvasti. Juuri postausta viimeistellessä alkoi sataa ihan kaatamalla, mistä tulikin mieleen aiheeseen sopiva menovinkki Kuopiossa liikkujille. Käykääpä vilkaisemassa Aarneenpuistoa (Kuopionlahdenkadun ja Haapaniemenkadun kiertoliittymän välissä, ette voi olla huomaamatta). Siellä on viime (tai toissa?) kesänä tehty laajan nurmialueen tilalle kunnon hulevesipuutarha. Bussipysäkki on ihan puiston vieressä ja jos omalla autolla liikkuu, niin senkin saa kätevästi parkkiin kadun toiselle puolelle Musiikkikeskuksen parkkialueelle. Vanhat Aarneenpuiston havuistutukset on säästetty ja ne toimivat hienona taustana hieman villimmille perennojen, pensaiden ja luonnonkasvien täyttämille altaille ja niiden reunamille.

Maistiaisiksi ensimmäinen hulevesialtaista.

Toki kasvillisuus ei ole vielä ehtinyt joka kohdassa ihan täyttämään alueitaan ja varmaan talvikin on tehnyt paikoitellen tuhojaan, mutta minusta siellä on paljon kivoja ideoita mm. perennojen ja luonnonkasvien yhdistelystä ja erilaisista kosteikkokasveista. Jätän loput kuvat puistosta odottamaan syksyn ja talven pimeitä kuukausia, mutta ne, jotka pääsevät, niin ehtivät vielä tutkimaan puistoa ihan omin silmin. Käykää ihmeessä ja kiertäkää samalla ne vanhat alueet!

Hellepäivien höpinöitä

Sinikatanan kukka maksaruoho 'Strawberries and Cream' taustallaan.

Heinäkuu etenee mukavan lämpöisissä lukemissa loppuaan kohti. Ihme kyllä täälläkään ei ole nyt satanut hetkeen. Viileät yöt ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että puutarhassa ei kuivuudesta kärsitä. Kulmat kurtussa seuraan sääennusteesta viikonlopun ja tulevan alkuviikon sademääriä sekä viileämpää keliä, ja yritän ajatuksen voimalla ohjata niitä johonkin muualle. Varmasti niitä jossain muualla kaivataan enemmän. Tämä tyttö nauttisi paljon mieluummin lämmöstä, auringosta ja uimakeleistä niin kauan kuin niitä vain edes potentiaalisesti voisi olla tarjolla. En ole moneen vuoteen päässyt uimaan näin montaa kertaa kuin tänä vuonna. Lähiuimarannallemme ilmestyi jo sinilevää, joten uimapaikkoja piti etsiä muualta. Onneksi seuraavaksi lähin uimaranta on vielä turvallinen polskia.

Mustikkaa oli tänä vuonna oikein mukavasti.

Uimisen lisäksi olemme tänä kesänä ylittäneet itsemme marjastajina. Mustikkaa on saatu pakastimeen melkein 20 litraa ja vadelmiakin jo neljä litraa. Vadelmakausi on täällä aikalailla alussa, joten marjastusta jatketaan vielä niiden osalta. Omalta pihalta on syöty vähäiset metsämustikat mutta pensasmustikoissa vasta ensimmäiset maistiaismarjat ovat kypsiä. Pensasmustikat tulee varmasti syötyä tuoreeltaan, samoin oman maan mansikat. Mustaherukoista 'Pohjan Jätti' kypsyy ensimmäisenä. Siitä onkin jo maisteltu tuoreeltaan terttujen ylimpiä marjoja. Jätin ja viherherukoiden sato syödään tuoreeltaan ja pakastetaan kokonaisina, pienempimarjaisista mustaherukoista teen mehua tai survosta kunhan kypsyvät.

Ihan kaikkialla vakivatukossamme ei ollut yhtä runsaasti marjoja kuin tässä oksassa.

Marjasadon lisäksi kasvimaalta tulee kerättyä päivittäin kaikenlaista. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota myös kesäkukkien siemensadon kypsymiseen. Mitä sitä ensi vuonna kasvattaisi? Löytyykö siemeniä? Mitkä kukat leikkaan surutta pois, mitkä jätetään kypsyttelemään siemensatoa? Saako joku kylväytyä omin voimin vai pitäisikö kerätä varmuuden vuoksi myös niitä pikkuisen talteen keväällä maahan ripoteltavaksi? Ensi vuoden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa kesää.

Mustaluumun juurella peikonkakkarat, leijonankita ja lobelia kukkivat. Näitä lisää ensi vuonna!

Kesäkukista on suorastaan huolestuttavan helppo siirtyä tutkailemaan perennojen siementarjontaa. Kukkapenkeissä on vielä joitain aukkopaikkoja, mutta riittäisikö jakaminen vai onko tarvetta kasvattaa siemenestä täydennystaimia? Perennojen siemenlisäys on hirmuisen koukuttavaa ja oikeastaan aika helppoakin. Se myös tarjoaa helpotusta vuodenvaihteen jälkeen alkavalle kylvösormien syyhytykselle: pääsee touhuamaan mullan ja siemenien kanssa mutta taimia ei tule joka nurkat täyteen, kun kylvökset menevät hangen alle pariksi kuukaudeksi saamaan kylmäkäsittelyä ja voivat senkin jälkeen lähteä kasvuun ulkosalla. Jakamalla tosin saisi suurempia ja aikaisemmin kukkivia taimia. Sekin on kivaa puuhaa.

Valkoiset isotähtiputket etualalla on kasvatettu muutama vuosi sitten siemenistä.

Sitten on niitä perennoja, joita ei missään nimessä halua päästää siementämään vapaasti. Isotähtiputki on yksi niistä, joiden kanssa näemmä joudun repimään hiuksiani. Tummanpunainen tähtiputki on levitellyt jälkeläisiään ympäriinsä mutta yhtä innokas näyttää olevan myös valkoinen versio. Kummatkin kelpaavat myös hyvin lehtokotiloille, jopa paremmin kuin kuunliljat, joiden sanotaan olevan kotiloiden suosikkeja. Ei tarvitse olla kovin kummoinen sade, kun tähtiputkien lehdille ilmestyy lehtokotiloiden joukkotapaaminen. Helppohan ne on sieltä kerätä poiskin, mutta aikomus on silti vielä vähentää tähtiputkien määrää. Ihan kokonaan en niistä kuitenkaan ole luopumassa, sillä tähtiputken kukat ovat mieluisia pörriäisille. Kukissa käy erilaisia kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, jääriä, kovakuoriaisia, jonkun verran perhosiakin ja myös ampiaisia. 

Nämä saattavat olla punajalkavakomehiläisiä.

Olen kytännyt kameran kanssa taas tänä kesänä erilaisia puutarhassa lentäviä tai mönkiviä ötiäisiä. Pikku hiljaa tietämys karttuu ja eri hyönteiset alkaa tunnistaa paremmin. Yllä olevan kuvan mehiläisten lajille en ole saanut varmistusta mutta aiemmin kesällä kuvaamani yksilö tunnistettiin punajalkavakomehiläiseksi ja nuo näyttävät aivan samoilta. Noita on ollut tänä kesänä todella paljon. Olen miettinyt, eikö niitä ollut viime kesänä näin suuria määriä vai enkö silloin vain osannut kiinnittää niihin huomiota. Yhden punajalkavakomehiläisen onnistuin viime kesänäkin kuvaamaan, joten täysin tuntematon otus se ei näillä tantereilla ole.

Inaturalist-sovellus ehdotti nimeksi törmähietamehiläistä tälle jaloangervo 'Europan' kukista nauttivalle pörisijälle.

Parina iltana taas olen ihmetellyt jaloangervoissa käyvää kuhinaa. Kukinnoissa oli vähintään kymmeniä ellei jopa satoja pikkuruisia, melko pitkäsarvisia mehiläisiä, joitka saattavat olla törmähietamehiläisiä. Toki jaloangervoissa käy isompia kimalaisiakin ja erilaisia jääriä, mutta noiden pikkuisten puuhia oli ällistyttävän jännittävää seurata. Yksittäisiä samannäköisiä on löytynyt aiemmin mm. isotähtiputkilta ja kamomillalta mutta mistä ihmeestä ne nyt yhtäkkiä näin suurena laumana pölähtivät jaloangervoille? En ole aiemmin pitänyt jaloangervoja mitenkään erityisen hyvinä pörriäiskasveina mutta nyt taidan muuttaa ajatuksiani.

Jaloangervot alkavat kukkia. Etualalla 'Fanal', taustalla vaaleanpunaisena japaninjaloangervo ('Peach Blossom'?) ja valkoinen 'Weisse Gloria'.

Kärhökaaripenkin jaloangervot ja niiden takana kiipeilevä tarha-alppikärhö 'Albina Plena' peittävät täydellisesti puutarhakompostorit. Vuosi sitten hankittu Biolanin puutarhakompostori olisikin ihan katseenkestävä ilman sen kummempaa peittelyä mutta kuormalavoista aikanaan tehty puutarhakompostikehikko alkaa vedellä viimeisiään. Se saa palvella sen aikaa minkä kestää saman kesän aikana kertyvän kasvijätteen sijoituspaikkana. Nykyään puutarhajätettä tuntuu kertyvän vähemmän, joten olen miettinyt, josko ne voisi jatkossa jemmata ensimmäisen kesän ajaksi ihan vain läjäksi puutarhakompostorin viereen tai sitten hankkia jonkun verkkohäkin tai vastaavan kevyemmän ratkaisun. Biolaniin jemmataan edelliskesäinen, jo osittain multaantunut puutarhajäte sekä kesän aikana pikakompostorista tyhjennettävä puolivalmis tavara loppukypsymään. Nyt oli taas pikakompostori täyttynyt, joten kärräsin melkein kottikärryllisen sieltä Biolaniin. Sekoittelin siitä osan viimekesäiseen puutarhajätteeseen, joka alkoikin jo olla melko valmiin näköistä multaa. Antaa nyt kuitenkin vielä kypsyä sen aikaa, että mullalle tulee jossain tarvis. Pari projektia onkin jo muhinut mielessä.

Vaikea uskoa, että vuoden päästä vasemmanpuoleiseen kehikkoon jemmattu tavara näyttää samalta kuin viereisen kompostorin sisältö nyt.

Valkea ritarinkannuskin osallistuu puutarhakompostorien peittämiseen. Tarhakimalainen eksyi samaan kuvaan.

Ritarinkannukset ovat kasvaneet tänä kesänä valtavan suuriksi ja komeiksi. Aurinkopenkin paahteessa ritarinkannus jäi sentään himpun alle kaksimetriseksi toisin kuin taka- ja sivupihalla kasvavat ritarinkannukset. Takapihan tummansininen ritari kurottelee taivaita kohti kirahvinkukan kanssa ja majapenkin muhevassa savimullassa kasvava valkoinen vetäisi kerralla alppikärhöjäkin korkeammalle. Alkuun näytti siltä, etteivät harvinaisen paksuiksi kasvaneet varret tarvitsisi edes tukemista mutta sitten tuli sateisempi jakso ja painavat kukinnot alkoivat kaatuilla joka suuntaan. Niinpä niille piti viritellä naruja. Huomaamattomampi juuttinarukin loppui harmillisesti kesken, joten sekä ylläoleva valkoinen että muutama kuva takaperin isotähtiputkien taustalla näkynyt tummansininen ritaripuska piti köyttää vaalealla matonkuteella. Siinäpä vasta puutarhan kaunistus mutta pysyvätpähän ritarinkannukset tukevammin pystyssä.

Valkoinen ritarinkannus huitelee 2,5 metrissä. Kuva otettu edellisten sateiden jälkeen 16.7.

Yllättävän korkeaksi on kasvanut myös käärmeenlaukka (kiitos näistä Katja!).

Kookkaita ovat muutkin loppukesän perennat tänä vuonna. Ranskantulikukista osa on nostanut kukkansa parin metrin korkeudelle, pari aurinkopenkissä kasvavaa yksilöä on vähän matalampia (n.120cm). Se muuten kuuluu myös selvästi niihin lajeihin, joista kannattaa leikellä kuihtuneet kukinnot pois hyvissä ajoin. Viime kesänä selvästi unohdin osan, sillä kärhökaaripenkkiin oli ilmestynyt salakavalasti ainakin kymmenen tainta. Jos ne päästäisi kasvamaan, ei koko penkkin kohta enää mitään muuta mahtuisi. Hyvin näyttää ranskantulikukkakin pörriäisille kelpaavan, joten niistäkään ei kokonaan hankkiuduta eroon.

Ranskantulikukan siitepöly onkin aika punaista, samaa sävyä naapurin ruskettuneiden tuijien kanssa.

Pörriäisiä täällä on runsain määrin mutta loppukesän kookkaat päiväperhoset loistavat vielä poissaolollaan. Yleensä mustilanhortensian kukkiessa neitoperhoset saapuvat ja niiden mukana kaikki muutkin. Nyt ei ole neitosia näkynyt, missähän lienevät? Ehkäpä vielä joku päivä pölähtävät paikalle sankoin joukoin.

Kukkakimppukalenteri: 9. luukku

Nyt mennään kimppukalenterissa jo elokuun puolelle. Silloin valinnanvaraa riittää yllin kyllin. Tämän päivän luukusta paljastuukin yksi kesän suosikkikimpuistani. Muista tekemistäni kimpuista poiketen tähän valikoitui viileitä liilan ja valkoisen sävyjä eikä yhtään vaaleanpunaista.

Kimpusta löytyy jaloangervoa, kuunliljaa, daaliaa ja tiukukärhö 'Arabellaa'.

Oho, yksi tuoksuhernekin oli pujahtanut sekaan.

Vihreänä komeasinikuunliljaa 'Elegans' sekä pikkusydäntä. Kimppu oli tarkoitettu vain tältä puolelta katsottavaksi ja on siksi takaa korkeampi.

Yllätyin, kuinka kestävä leikkokukka 'Arabella' onkaan. En ollut aiemmin tullut juurikaan käyttäneeksi kärhönkukkia leikkoina mutta nyt nekin kuuluvat vakiovalikoimaani.

Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.

Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.

Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.

Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.

Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.

Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.

'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!

Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.

'Fanal'-jaloangervoa.

Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.

Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.

Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.

Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.

Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.

Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.

'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.

Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.

Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.

Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.

Kärhöportin oikea puolikas.

Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.

Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.

Iloista päivää!