Yö ja päivä yhtä pitkät

Kukkuu! Täällä jo ensimmäinen pelargoni nuppuilee.

Tänään on kevätpäiväntasaus, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Vuoden valoisin aika alkaa ja mikäs olisikaan sen mukavampaa. Meillä on edelleen hanget korkeat nietokset, mutta viimeisin vuorokausi on saanut suorastaan silmin nähtävää edistystä aikaiseksi. Aamulla nimittäin huomasin, että aurinkopenkkiä rajaava aita on ilmestynyt näkyviin. Ihmeellistä, miten paljon sulamista nopeuttaa se, että lämpötila pysyy yölläkin plussalla tai edes nollan tuntumassa verrattuna -10 asteen yöpakkasiin, joita täällä on ollut muuten melkein joka yö.

Ei vielä maata, mutta sentään aidan huippua on jo näkyvissä. Törröttäjät ovat purppurapunalatvaa, sitä korkeampaa versiota, ei 'Phantomia'.

Kevään edistäminen lähtee edes siitä, että kaivetaan rappusta ja rappurallia vähän esille lumen ja jään seasta.

Toisestakin rappusesta sai jo kunnon jääpalaset hakattua irti. Aivan seinän vierustoilla alkaa näkyä kapea reunus sepeliä, mutta muuten lunta on vielä melkoisesti.

Ei näy vielä lasten lumilinnan lattioilla pälvipaikkoja (tuo yksi tumma möykky on sammalpallero, jolla lapset leikkivät aiemmin talvella).

Ei passaa jalan eksyä kovin paljoa polun ohi tai uppoaa polveaan myöten. Karokin joutuu jo levittämään varpaansa lumikengiksi, sillä sohjoksi sulanut hangen pinta upottaa paikoitellen.

Puuhailen taimien parissa joka päivä. Kelloköynnökset kasvavat sen verran vauhdilla, että niitä pitää käydä ohjailemassa vähintään kerran päivässä. Katkon osan niiden tarttumakärhistä ja kieputan varsia löyhälle kiepille, jotta kasvit pysyisivät mahdollisimman matalina. Silloin niitä on helpompi kuskata myöhemmin ulos ja tarvittaessa suojata auringonpaisteelta ja kylmältä. Pari olen myös latvonut, vaikka kelloköynnökset ovat lähteneet haaroittumaan aika hyvin ihan omin avuinkin. Eivätpähän kaikki kasva ihan niin nopeasti. Muuten taimipöydillä on juuri nyt aika seesteistä; ei ole uusia itäneitä ja aikaisemmat on pääosin jo koulittu tai mahtuvat olemaan edelleen kylvöastioissaan.

Kelloköynnösvuoristoratoja. Tarttumakärhien kanssa saa olla tarkkana, sillä jos joku jää huomaamatta, on seuraavana päivänä jo melkoinen sekasotkun alku valmiina.

Lehtensä melkein kokonaan pudottanut rungollinen jouluatsalea on lähtenyt virkoamaan hyvin. Hassusti vain tuo oikealle sojottava pitkä oksa on tuuhein. Olisin halunnut vähän typistää sitä, mutta eihän tuota raski pätkiä!

Isoinkarvillean siementen piti olla hitaita itämään, mutta nämä ja kaksi muuta itivät vajaassa kahdessa viikossa.

Pientä sisustamistakin olen tehnyt, vaikka en muuten mikään sisustajatyyppi oikein olekaan. Löysin vaatehuoneen ylähyllyltä pari rullaa valkoista D-C-FIX-sisustuskalvoa. Ostin kolme rullaa pikkurahalla muutama vuosi sitten kun näin tori-sivustolla jonkun myyvän ylimääräisiksi jääneitä rullia. Meillä oli keittiössä ilmakeskuslämmityksen tavattoman ruma likaisenkeltainen peltiovi sekä samaisen hökötyksen uurrepintainen, nuhjuiseksi värjäytynyt sivuseinä, jotka halusin piilottaa. Muutaman vuoden jälkeen olen edelleen niin tyytyväinen ratkaisuun, että päätin nyt uudistaa kodinhoitohuoneessa samaa keltaista sävyä olevan lämminvesivaraajan oven. Muistin pian, miksi jätin sen aikoinaan tekemättä. Ensimmäinen yritys lähti menemään vinoon ja toisella yrityksellä kerran irrotettu kalvo meni tietysti pahoille kuplille. Eikun uutta rullaa kehiin. Toinen reuna tarttui liian aikaisin, meni ruttuun ja taas piti repiä kalvoa irti. Viimein kalvoa oli jäljellä ainoastaan pari senttiä tarvittavaa pidempi pätkä ja se oli pakko vain saada edes jollain lailla kiinni tai ovi jäisi keltaiseksi. Yläkulmaan tuli jostain syystä muutama ruma ryppy, mutta ei ollut varaa välittää niistä. Onneksi koko loppuosa onnistui erittäin hyvin. Parin tunnin mietinnän jälkeen tekaisin oven yläkulmaan aikaisemmista yrityksistä ylijääneelle kalvolle permanenttitussilla peitekuvan, jonka liimasin nurkkaan häivyttämään rypyt.

Aika hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Ovi oli astetta tummempi kuin ihan vasemmassa yläkulmassa näkyvä kellokytkimen kotelo. Alle metrin levyinen käytävä valaistui kummasti pienellä värimuutoksella.

Juuri katson ikkunasta, kun naapuri lapioi pihakiveystään puhtaaksi. Heille aurinko pääsee paistamaan koko päivän, joten piha sulaa nopeasti. Ovat he toki tehneet talvella vähän ahkerammin lumitöitäkin, joten lunta ja jäätä oli vain puolet siitä mitä meillä. No, kyllä se joskus meidänkin pihamaa sulaa.

Voi juku!

Kesäkuuhan alkoi oikein lupaavasti: hellemekon sai kaivaa vaatekaapin perältä ja kukkapenkeissä nuput poksahtelivat sitä tahtia auki, ettei tiennyt, mihin suuntaan katsoa. Ja ihan isoin yllätys löytyi kärhökaaripenkistä, jossa oli yllätys yllätys, kärhö nupullaan. Enpä muista, milloin viimeksi täällä olisi näkynyt ulkona talvehtineiden loistokärhöjen nuppuja kesäkuun alussa, saati sitten, että niitä olisi ollut peräti kahdessa yksilössä.

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt komean nupun, edellisessä postauksessa esittelin 'Kaiserin' nuppua.

Kärhökaaripenkissä on muutakin ihasteltavaa, kuten kuvan isoinkarvillea.

Syntymäpäivälahjaksi saamani revontuliatsalea 'Rosy Lights' on odottanut pitkään sopivaa istutuspaikkaa. Koska aurinkopenkkiin viime kesänä siirtämäni kevätatsalean pikkuinen taivukastaimi on kuin onkin hengissä, revontuliatsalealle piti etsiä uusi paikka. Toinen vaihtoehto oli kärhökaaripenkin keskeltä kulkevan käytävän toisella puolella, mutta sieltä nousivatkin viime kesänä istutetut pikkuiset kaunopunahatun taimet. Niitä en tohtinut sieltä siirrellä kun kerta ensimmäistä kertaa sain ne talvehtimaan. Kolmas paikka olikin atsalealle täydellinen, sillä sen kukat sopivat hyvin muutaman metrin päässä oleviin esikoihin eivätkä ole hullumpi yhdistelmä helmililjojenkaan kanssa.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' löysi paikkansa kärhökaaripenkistä pensasmustikoiden keskeltä. Ylempää kuvattuna taustalla olisi näkynyt melkein samansävyisiä himalajanesikoita.

Lisää atsaleakauneutta löytyy metsänreunapenkistä, jossa kanadanatsalea 'Violetta' aloittelee kukintaa pikkuisin, herkin kukin.

Sen vieressä puistoatsalea 'Satomi' on vihdoin saanut auki ensimmäiset valtavankokoiset kukkansa. Kukat ovat ainakin seitsemänsenttisiä halkaisijaltaan. Tämä kiilasi kertaheitolla kauneusjärjestyksessä kärkisijoille!

Meille piti tulla viime torstaina rautakaupan kuorma. Ei tullut torstaina, ei perjantainakaan. Lauantaina isäntä soitti rautakauppaan ja kyseli, missä kuorma viipyy. Varastomiehet olivat mokanneet, joten vasta maanantaina tavarat toimitettiin perille. Kyllä ärsytti. Eikä ärsytystä vähentänyt yhtään se, että melkein koko päivän satoi vettä. Maalaa siinä sitten raudoitusverkkoja tai sahaile puutavaraa. Onneksi ihan joka hetki ei tullut kaatamalla vettä, joten isäntä sai rälläköityä verkoista sopivankokoisia palasia, jotka minä vein sitä mukaa sateensuojaan odottamaan kuivempaa keliä. Ihan illasta sää poutaantuikin ja saimme pätkittyä puutavaraa ja maalattua verkot toiselta puolelta. Eilen heti aamupalan jälkeen lähdin maalaamaan verkot loppuun ja isäntä jatkoi rälläkän ja sirkkelin kanssa. Päivä oli sangen tehokas, sillä saimme kaksi kärhöseinäkettä valmiiksi ja viimeisteltyä viime kesänä kesken jääneen puutarhakompostin seinäkkeen. Ehdimme myös aloittaa yhden tälle kesälle suunnitelluista rakennusprojekteista. Ensi vuodelle jää puuosien maalaaminen mustiksi, sillä niiden pitää kuivua vuoden verran ennen maalaamista.

Metsänreunapenkki luumutarhan takana sai yhden seinäkkeen. Istutan sinne tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvonin'. Madamelle olisi kiva saada myös kaveri, ehkä joku vaaleanpunainen hempeilijä.

Seinäkkeestä ei ole nyt tämän kummempia kuvia, sillä jumituin kuvaamaan luumunkukkia ja tarkkailemaan linnunpöntössä pesiviä sinitiaisia. Viime vuonna samaa pönttöä asutti kuusitiaisperhe.

Myös japaninakileijat ja valkoiset lemmikit vaativat kuvaajan huomiota. Akileijat olivat toissapäivänä vielä täysin nupullaan. Eilisen helle sai ne avautumaan kertarytinällä.

Toisen kärhöseinäkkeen asennus vaati pieniä siirtotoimenpiteitä. Syysleimut ja laukat pääsevät heti tänään takaisin maahan.

Edellisessä kuvassa näkyy uusi kottikärry. Vanhan oli aika siirtyä kevyempiin hommiin, sillä sen pohjassa on jo monta reikää ja rengas piti vaihtaa pari viikkoa sitten uuteen vääntyneen laakerin takia. Pian renkaanvaihdon jälkeen toinen työntöaisoista irtosi puolittain, sillä sen pultti meni pohjasta läpi. Voi olla, että kärry joutui kuskaamaan täällä vähän turhan raskaita kuormia... Eilen aamulla raudoitusverkkoja spraymaalilla suihkiessani kuului hirmuinen jysäys. Mattoja tamppaava naapurikin ihmetteli, mistä se kuului. Hetken aikaa asiaa kummasteltuamme huomasin, että sivupihalla lojunut vanha kottikärryn rengas oli räjähtänyt. Enpä olisi uskonut, että niin pienestä kapistuksesta voi lähteä sellainen pamaus. Renkaanvaihtokin oli siis tehty juuri ajallaan, sillä siinä olisi saattanut jäädä hiekkakuorman kuskaajalta muutama sydämenlyönti välistä, jos rengas olisi räjähtänyt kesken hommien.

Varjokujalle johtava portti sai rinnalleen seinäkkeen peittämään näkyvyyttä naapuriin. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy purppuraheisiangervo, joka peittää aikanaan seinäkkeen vierestä mukavan pätkän.

Syksyllä eurolla ostamani loistokärhö 'Warszawska Nike' on nyt istutettu uuden seinäkkeen juurelle. Sille on etsinnässä vaalea kaveri. Portissa kiipeilevä köynnöskuusama talvehti hyvin lumirajan alla, mutta viime talven kipakat pakkaset olivat sen hangen yläpuolisille osille vähän liikaa. Onneksi annoin viime kesänä parin verson kasvaa maanmyötäisesti, joten sain ne nyt nostettua porttia vasten. Pitää myös tänä vuonna ohjata muutama verso maata pitkin, niin ei tarvitse joka vuosi kasvattaa köynnöstä polvenkorkeudelta ylös. Köynnösportin juurella on myös sininen alppikärhö, mutta sillä menee oma aikansa kasvaa portin yläosaan saakka. Toisella puolella pitänee kasvattaa talon routaeristeiden takia vain yksivuotisia köynnöksiä. Tänä vuonna siellä kiipeilee tuoksuherneitä ja kelloköynnös. Kaksi kelloköynnöstä on istutettu aidan viereen kiipeilemään oksia pitkin.

Vielä kovin paljaat rakenteet, mutta kyllä ne siitä pian vehreytyvät. Varjokujalla pinkit esikot johdattavat kulkijaa kohti kantopuutarhaa.

Varjokujasta pitäisikin tehdä jossain vaiheessa oma postauksensa vielä kun siellä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Huomiselle ja ehkä myös ylihuomiselle on vielä tiedossa rakennusprojekteja, mutta jossain vaiheessa kesällä aion kaivaa käytävän auki ja laittaa tilalle hiekkaa nyt kun sitä on iso kasa keskellä pihamaata. Aion myös vähän leventää kukkapenkkejä, sillä johonkinhan se multa on siitä käytävältä lapioitava. Haluan kuitenkin esitellä varjokujan ruukkupuutarhan uuden, erittäin suloisen tulokkaan, joka taitaa muuttaa ensi talven talvetussuunnitelmia. Ystäväpariskunta kävi nimittäin tänään kylässä ja toi lahjaksi herkän hempeän ruukkuhortensian. Monta vuotta vanha hortensiani on jo niin valtavan kokoinen, että sen talvettaminen vaatii kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta kellaristamme. Taidankin kaivaa sen syksyllä maahan ja ottaa tilalle uuden tulokkaan. Jos näiden ruukkuhortensioiden ulkona talvehtiminen on juurakon koosta kiinni, niin vanhan yksilön talvehtimisonni ei jää ainakaan siitä kiinni! Sen pelkkä juuripaakku kun on isompi kuin tämä uusin hortensia.

Tämä ihanuus on tällä hetkellä ainoa varjokujan ruukkuryhmässä kukkiva kasvi. nupulla on tosin monta kukkaa, joten pian se ei loista ainokaisena. Vieressä näkyy hieman vanhan hortensian ruukkua.

Loppukevennyksenä isännän nappiotos kääpää (?) rouskuttavasta kurresta. Liekö tämä sama yksilö, joka kävi keväällä tyhjentämässä linnuilta syömättä jääneet talipallot?

Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!

Stonehenge ja Sunny Beach

Eilen ja tänään on tullut kärrättyä maa-aineksia niin, että lihaksia kivistää varmasti ensi viikollakin. Laitoin ystävälle kuvaviestin työmaistamme ja hän kysäisi, onko meillä vuokralla joku pienkuormaaja. Vastasin hänelle, että sellainen isäntä-malli toimii hyvin Minna-lisäosan kanssa.

Tässä se nuotiopaikka nyt sitten olisi viimeisiä silauksia vaille valmiina.

Aamu aloitettiin kärräämällä pienessä tihkusateessa kivituhkaa Stonehengelle, eli nuotiopaikalle. Minä asettelin suodatinkangasta ja isäntä hoiti raskaammat hommat. Taukojumppana hän kävi pyöräyttämässä kasvimaan käytävän tukkineen kuorma-auton kokoisen kiven autotallin nurkille (avitin kyllä pikkuisen). Siitä se hilattiin tänään aidanpätkää, pyöreitä pölkkyjä ja kuormaliinoja apuna käyttäen nuotiopaikalle. 

Kasvimaalta löytynyt murikka jäi yön ajaksi parkkiin autotallin kulmille.

Nurmikkoa pitkin mentiin ronskisti vetämällä, pation yli koko komeus vieri pölkkyjen päällä. Aidan laudat alkavat olla läpilahoja, joten isännän piti ruuvata päähän tukevampi vetoaisa.

Tämän päivän hommia oli asetella siirretty murikka paikoilleen ja viimeistellä toinen kulkuväylä. Kärräsin myös pari kottikärryllistä lisää kivituhkaa nuotiopaikalle, jotta sen pohja saataisiin vähän tasaisemmaksi. Maa jätettiin kuitenkin tarkoituksella viettämään alamäen suuntaan. Rautakaupan kuorman piti tulla eilen, mutta eipä sitä näy vieläkään pihalla. Nuotiopaikan viimeistely siis jää vielä toistaiseksi kesken. Vihjaan sen verran, että jonkinlaista rakennelmaa köynnöksiä varten olisi tarkoitus kyhäillä.

Edellisen kuvan murikka laitettiin takareunaan toiseksi vasemmalta laskettuna.

Sen kohdalla ollut murikka kävi paremmin rajaamaan kulkuväylä kukkapenkistä.

"Koska grillataan?" Varsinaisen kulkuväylän kiveys on vielä kesken, mutta jospa se tässä kesän mittaan valmistuisi.

Palataan vielä hetkeksi eiliseen. Kiven siirron jälkeen homma jatkui kasvimaan käytävien tyhjennyksellä. Multaa oli nimittäin aivan liikaa, vaikka sitä on useampi kottikärrykuorma siirretty pois. Peitin suopuutarhan reunalle tulevaa kukkapenkin kohtaa sanomalehdillä ja rikkinäisillä lakanoilla, jotta olisi joku paikka mullalle. Siinä vaiheessa kun pohdimme, mihin loput veisi, naapuri tuli kotiin. Heille kelpasi ilmainen multa, joten sitä kuskattiin kahdella kottikärryllä yli kymmenen kuormaa tontilta toiselle. Onneksi täyden kärryn kanssa sai viipottaa alamäkeen!

Kukkapenkki tulee jatkumaan vielä vähän kameraa kohti, mutta ongelmana oli sopivien maanpeittomateriaalien loppuminen. Pahoin pelkään, että tässäkin kerros jäi turhan ohueksi, mutta pitää sitten vain kitkeä ahkerammin.

Päivä oli jo puolessa ennen kuin viimeiset tasoitukset oli tehty ja pääsimme siirtämään hiekkaa kasvimaan käytäville. Suodatinkangasta ei riittänyt koko alueelle, mutta jospa se ei haittaisi. Vanhallakaan kasvimaalla ei ollut suodatinkangasta eikä sen puutetta huomannut missään. 

"Sunny Beach" on vihdoin valmis! Harsojen alla vihertää jo mukavasti.

Olen jo aiemminkin kertonut, että edellinen asukas on tyypilliseen ajan tyyliin kipannut metsään vaikka mitä roinaa. Tällä kertaa siitä oli hyötyä, sillä yhdestä kasasta löytyi juuri sopivan kokoisia betonitiilen pätkiä kasvimaalle. Kaksi lavaa jäi toiselta sivulta korkealle, sillä niiden välissä on iso kivi. Ennen maanpinta oli niiden kohdalta hieman korkeammalla, mutta tässä revohkassa aaltoillut nurmikäytävä tasoitettiin ja siksi lavojen aidanpuoleisten sivujen alle tarvittiin koroketta. Jäljelle jäi vielä muutama käyttökelpoinen betonitiili, jotka käyn sieltä varmasti joskus hakemassa hyötykäyttöön.

Ilmeisesti edellisen asukkaan takkaremontista jääneet betonitiilet löysivät uuden kodin kasvimaalta. Iso kivi on tuossa lavojen välissä niin, että lavojen nurkat lepäävät kiven päällä.

Hiekkaa rautaharavalla tasoitellessa tuli mieleen, että aivan kuin olisi hiekkarannalla. Aamun tihkusade oli muuttunut auringonpaisteeksi ja niinpä kasvimaasta tulikin sitten Sunny Beach. Ilman merta tosin. Ilmaisu "lähden biitsille" saikin meillä aivan uuden merkityksen. Kunhan sää lämpenee, saa tuoda tomaatit ja paprikat seinustalle.

Näkymä etupihan suunnasta.

Palloesikko kukkii komeasti. Näitä ehdottomasti lisää!

'Persian Pearl' -tulppaania en ole onnistunut avonaisena kuvaamaan. Näin ne kyllä pari kertaa avonaisina, mutta olisi pitänyt lähteä silloin hakemaan kameraa. Tässä viimeinen kukka aivan loppusuoralla.

Ensimmäinen isoinkarvillean kukka on auki. Mittasuhteet ovat vähän hassut, mutta jospa se kesän mittaan vähän tasapainottuisi.

Seuraavana vinkki Kuopion ja sen lähialueiden magnolioiden ystäville. Postasin kerran havupuuvaltaisesta Aarneenpuistosta (klik klik). Reilu viikko sitten kävin nopeasti piipahtamassa siellä, sillä postaukseeni oli tullut tuntemattomalta vihje, että puistossa todella on magnolioita. Visiitilläni kukassa oli valoisimmassa kohdassa kasvava magnolia ja neljässä muussa näkyi nuppuja. Tänään matka suuntautui taas Kuopioon ja jo puiston ohi ajaessani näin valkoisia kukkia tummia havuja vasten. Neljä lähekkäin kasvavaa puuta olivat juuri nyt kauniisti kukassa, mutta nuppujakin näkyi vaikka millä mitalla. Lämmin kiitos sinulle, joka vihjaisit magnolioista! En olisi muuten enää muistanut käydä siellä tarkistuskierroksella.

Magnolioita ei omassa puutarhassa ole, mutta Kuopiossa niitä löytyy ainakin Aarneenpuistosta.

Jos joku on huomenna tulossa Kasurilan taimipäiville, niin samalla reissulla kannattaa käydä ihailemassa magnolioita. Kannattaa myös nuuhkia niitä, sillä niiden tuoksu oli ihana. Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!