Puolan henki

Vielä löytyi kuva-arkistojen kätköistä kärhö, jonka historiaa ei ole pengottu tässä blogissa. Kuten otsikostakin helposti voi päätellä, tänään esittelyvuoroon pääsee 'Polish Spirit'.

'Polish Spiritin' on jalostanut kärhönkasvattajana ansioitunut veli Stefan Franczak Puolassa. Kärhön vanhempia ei tiedetä. Veli Stefanista olen kertonut lisää loistokärhö 'Jan Pawel II':n esittelyn yhteydessä (hyppää lukemaan tästä), joten ei hänestä sen enempää tässä yhteydessä. 'Polish Spiritin' esitteli toinen kärhöguru Raymond Evison (The Guernsey Clematis Nursery Ltd.) vuonna 1990 ja tähänpä liittyykin melkoinen tarina.

Vasta avautumassa oleva kukka, nuppu ja vanha kukka samassa kuvassa.

Evison pääsi kesällä 1984 vierailemaan veli Stefanin puutarhassa ja huomasi siellä kärhön siementaimen kasvamassa aitaa pitkin. Vaikka se oli melko runsaskukkainen, isompikukkaisiin kärhöihin mieltynyt veli Stefan ei nähnyt sillä olevan kaupallista arvoa. Evison kuitenkin huomasi sen potentiaalin. Veli Stefan antoi taimen Evisonille kasvatettavaksi ja Evison esitteli lajikkeen hänen suostumuksellaan vuonna 1990 koko maailmalle nimellä 'Polish Spirit'. Niin vaikuttunut hän oli ollut vierailullaan sodasta ja kaikista muista vaikeuksista selvinneiden puolalaisten kansallishengestä. Vain kolme vuotta esittelyn jälkeen kärhö sai Royal Horticultural Societyn Award of Garden Merit -palkinnon ja se on edelleen yhdistyksen suositeltavimpien kärhöjen listalla, joten turhaan ei Evison rahdannut kärhöntainta Puolasta Iso-Britanniaan.

'Polish Spirit', loistokärhö 'Innocent Blush' sekä kelloköynnös syksyllä 2022.

'Polish Spirit' on siitä erikoinen tapaus, että se on alunperin luokiteltu viticella-ryhmään kuuluvaksi, eli tarhaviinikärhöihin (toisen lähteen mukaan arvostettu asiantuntija John Howells esitteli 'P. S.':n kirjassaan 'Trouble Free Clematis The Viticellas' kun taas yhtä tunnettu Victoria Mathews luokitteli sen myöhäisiin isokukkaisiin kärhöihin. Ja sitten kiisteltiin tietysti.). Nykyään 'Polish Spiritiä' pidetään Jackmanii-tyypin kärhönä ja siten osana myöhäisiä isokukkaisia kärhöjä. Vanhemmista kun ei ole tietoa, niin katsantokanta näyttää olevan henkilöstä kiinni. Uudelleenluokittelu on herättänyt kuitenkin jonkun verran keskustelua (ja tekee sitä varmaan edelleenkin). Raymond Evison ratkaisi asian ottamatta luokitteluun sen enempää kantaa: "It proved to be a very good commercial clematis and is now widely grown around the world".

Kukinnan alkuvaihetta 22.8.2023. Nyt ei ole kelloköynnöstä tuomassa lisävihreyttä.

Itse ymmärrän hyvin, miksi 'Polish Spirit' kuuluisi viinikärhöjen sijaan loistokärhöjen joukkoon. Sen kukat ovat minusta selvästi "loistokärhömäisemmät" kuin viinikärhöillä. Kooltaan ne ovat netin mukaan 5-10cm, mutta itse mittasin viime kesänä joidenkin kukkien halkaisijaksi jopa 12cm. Ehkä runsailla sateilla oli vaikutusta kokoon. Suurin osa mitatuista kukista oli 8-10-senttisiä. Kukkien muoto on myös jotenkin täyteläisempi kuin monella viinikärhöllä, varsinkin silloin kun terälehtiä on enemmän kuin neljä. Suomessa kärhöä myydään edelleen tarhaviinikärhönä, varmaan samat vanhat taimilaput ovat maahantuojilla liikenteessä vuodesta toiseen. Ulkomaisilla sivustoilla näkee pikaisen katsaukseni perusteella rinnakkain kumpaakin, eli jompi kumpi on laitettu varsinaiseksi ryhmäksi ja toinen on siinä vieressä suluissa. Minkähänlainen geenitesti pitäisi kärhölle tehdä, jotta saataisiin piste asialle?

Kelloköynnöksen kukka 'Polish Spiritin' rinnalla värivertailussa.

Kärhöllä on syvän violetinsiniset kukat, joissa on aavistuksenomainen violetinpunainen raita. Heteiden ponnet ovat syvän punaiset. Korkeutta pitäisi tulla 3-4 metriä, mutta toistaiseksi se on jäänyt meillä alle kolmimetriseksi. Sen verran vahvakasvuiselta se näin muutaman vuoden tutustumisen jälkeen tuntuu, etten suosittelisi tätä kärhöä ruukkukärhöksi. 'Polish Spirit' tarvitsee tilaa ympärilleen ja kunnon kiipeilytuen.

Kukintaa 9.9.2023. Nuppuja on vielä vaikka miten paljon tulossa.

Vielä loppuun haluan kertoa oman 'Polish Spiritini' tarinan. Olin syksyllä 2020 tuttuun tapaani kiertelemässä alelaareja. 'Polish Spirit' ei ollut listallani mutta koska pari raaskutainta nyt sattui olemaan halvalla myynnissä, nappasin yhden mukaan. Mieluilemiani lajikkeita kun ei ollut vielä löytynyt eikä oikein mitään muutakaan, vaikka useammassa paikassa olin jo kierrellyt. Tyhjin käsinhän ei taimistokierrokselta voinut mennä kotiin. Ensimmäisen talven puolalainen vietti kellarissa ja heti seuraavana keväänä pääsi maahan. Kukkia ei ensimmäisenä kesänä tainnut tulla laisinkaan mutta 2022 oli jo oikein hyvännäköistä meininkiä. 'Polish Spirit' on lunastanut paikkansa puutarhassani ja nyt kun tiedän sen jännittävästä taustasta enemmän, se nousi arvostuslistallani vielä pykälän korkeammalle. 

Kauan eläköön 'Polish Spirit'!

Hurmaava 'Omoshiro'

Huomasin jossain vaiheessa jo viime vuoden puolella, että edellisestä kärhöesittelystä on kulunut hirmuisen pitkä aika. Aloitin korjaamaan asiaa ja luonnoskansioon päätyi postaus loistokärhö 'Omoshirosta'. Juttu jäi kesken ja toiset aiheet kiilasivat edelle, ja kun vihdoin päätin työstää luonnoksen julkaisukuntoon helmikuun alkupuolelle, Oravankesäpesän Kati ehti tekemään jutun omasta 'Omoshirostaan' ensin. Sattuipa hauskasti. Linkistä pääsette kurkkaamaan Katin komean, yhdeksänvuotiaan kärhön kuvia. Omani on istutettu vasta 2019, joten se on vähän vaatimattomamman kokoinen. Viime kesänä se kuitenkin kukki ensimmäistä kertaa runsaasti ja ansaitsi saada oman esittelynsä.

'Omoshiron' ensimmäistä kunnon kukintaa viime kesältä.

Kärhön on jalostanut Japanissa vuonna 1988 Hiroshi Hayakawa, joka on kasvattanut yli 60 kärhölajiketta. Tosin Japanin ulkopuolella 'Omoshiro' on hänen jalosteistaan yksi parhaiten tunnetuista, ellei jopa tunnetuin. Ahkeran kaivelun jälkeen 'Omoshiron' toiseksi vanhemmaksi löytyi huonosti tunnettu 'Kathleen Wheeler', jonka on kasvattanut Walter Pennell (n. 1952, nimetty 1967). 'Omoshiron' kukan muoto periytyy suoraan 'Kathleen Wheelerilta', väri on vain eri. Toisesta vanhemmasta en löytänyt tietoja, joten ehkä risteymä on syntynyt vahingossa tai sitten tarkoituksella pidetty salassa. Veikkaan jotain hemaisevan kaunista vaaleanpunaista loistokärhöä, sillä kaunottaren geenit 'Omoshirolla' selvästi on.

Avautuva nuppu on yllättävän tumma terälehtien alapinnalta.

Melkein auenneen kukan terälehdet ovat yläpinnaltaan hennon vaaleanpunaiset mutta alkavat pian vaaleta melkein valkoisiksi.

'Omoshiro' -sanalle löytyi useampiakin merkityksiä. Oravanpesän Katin mukaan omoshiro tarkoittaa japaniksi mielenkiintoista, muissa löytämissäni englanninkielisissä lähteissä käännökseksi oli merkitty amusing (huvittava, viihdyttävä, hauska, hupsu, hupaisa, lystikäs) sekä white surface (valkoinen pinta). Japanin kieltä oikein hyvin taitavat voisivat nyt vielä varmistaa, mikä merkityksistä on lähimpänä. Joillain markkinoilla kärhöä myydään nimellä YOU ARE SO FUNNY, mikä on selvästi tullut tuosta amusing-sanasta, mutta Suomessa en ole törmännyt muihin kuin 'Omoshiro'-nimeen. Se on hyvä, sillä en ole koskaan oikein ollut noiden kauppanimien ystävä eikä minusta 'Omoshiro' ole millään mittarilla hassu. 

Terälehtien kärjissä ja laidoilla säilyy roosanväristä punerrusta, vaikka kukka muuten vaaleneekin ikääntyessään.

Terälehdet säilyvät alapuoleltaan selvästi tummempina kuin päältä, minkä näkee tästä kuvasta oikein hyvin.

'Omoshiro' kuuluu aikaisiin isokukallisiin kärhöihin ja sitä se onkin. Kukan halkaisija on 14-18cm, hennon vaaleanpunaisia, tummemman pinkillä häivähdyksellä reunustettuja terälehtiä on 6-8 kappaletta. 'Omoshiro' kukkii edellisvuoden versoilla, joten sitä kannattaa leikata vasta sitten kun kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin ja näkee, mitkä versot ovat oikeasti kuolleet. Yhtenä vuonna kärhö kukki jo kesäkuun loppupuolella, kun sattui suotuisa talvi kohdalle ja versot talvehtivat hyvin. Yleensä kukinta on kuitenkin alkanut meillä heinäkuun puolivälissä ja jatkunut elokuulle, joten vaikka vanhat versot paleltuisivatkin maanpintaa myöten, ei kukintaa silti tarvitse odottaa syksyyn saakka.

Kesän 2022 kukinta ei vielä ollut päätähuimaavan runsas.

Monet kärhöt jatkavat kukintaansa aivan talveen saakka mutta toistaiseksi 'Omoshiro' ei ole kuulunut siihen joukkoon. Ehkä asia korjaantuu, kun kärhölle tulee ikää, mutta varmuuden vuoksi sille kannattaa istuttaa kaveriksi joku myöhemmin kukkiva kärhö, jos haluaa pidentää kukinta-aikaa. Minun 'Omoshirollani' on kumppanina pienikukkainen tarhaviinikärhö 'Krakowiak', joka on ollut meillä todella myöhäinen kukkija eikä ole vielä kertaakaan ehtinyt kukkia yhtä aikaa 'Omoshiron' kanssa. Väreiltään ne sopisivat kauniisti yhteen, joten olisi ihana, jos niiden kukinta-ajat menisivät osittain päällekkäin. Ehkä toive toteutuu, kun kummallekin kärhölle tulee lisää ikää.

'Omoshiro' ehtii kukkia yhtä aikaa 'Elina'-pionien kanssa.

Toistaiseksi 'Omoshiro' on ollut meillä luotettava talvehtija ja herännyt ensimmäisten joukossa keväisin, mikä kertonee siitä, että kauneudestaan huolimatta se ei ole herkkänahkaisimmasta päästä. Vuosi vuodelta siinä on ollut enemmän versoja ja sitä myöten kukkien määräkin on kasvanut hyvää vauhtia. Korkeudeltaan se on tähän saakka ollut noin 150-180-senttinen, joten kukat ovat olleet kauniisti silmien korkeudella. Voi olla, että vuosien myötä korkeutta voi tulla vähän lisää, mutta en usko, että siitä tulee koskaan mikään taivaisiin kurkottelija, jollainen vaikkapa parin metrin päässä kasvava 'Jan Pawel II' osoitti jo heti ensimmäisinä vuosina olevansa.

Kesän 2023 kukintaa komeimmillaan.

'Omoshiro' onkin minusta kaikin puolin oikein hurmaava ja suositeltava kärhö (jos siis tykkää överisuurista ja hempeän värisistä kukista). Jos muut kärhöjen taustoja valottavat postaukseni kiinnostavat, niin tunnisteluettelosta 'historia'-linkkiä (tai suoraan tästä) klikkaamalla löytyy lisää luettavaa.

Lähteinä olen käyttänyt International Clematis Societyn nettisivuja (www.clematisinternational.com) sekä Clematis On the Web -sivustoa.

Kärhö koodinimen takana

Kaikkea sitä oppii, kun asioita alkaa syvemmin tutkimaan. Halusin tehdä pitkästä aikaa jonkun kärhön perusteellisemman esittelyn, joten piti aloittaa tiedon etsiminen ja kuvakansioiden selailu. Kuvia löytyi ja päädyin valitsemaan viime kesänä ensimmäistä kertaa kukkineen tarhaviinikärhö PERNILLEN tämänkertaiseksi esiteltäväksi. Liekö viime aikoina katsomani Puutarhakausi-ohjelma vaikuttanut valintaan, sarjassa kun esiintyy upeita leikkokukka-asetelmia tehtaileva Pernilla. 

Nuppu on vasta auennut ja paljastanut violetin ja valkoisenkirjavat terälehdet.

Takaisin asiaan, melkein harmistunut ähkäisy pääsi huuliltani, kun huomasin PERNILLENKIN olevan viralliselta lajikenimeltään jotain aivan muuta ja kaikkien tuntema nimi onkin vain kauppanimi. Ihanainen PERNILLE onkin oikeasti 'Zo09113'. Voitteko kuvitella kenenkään esittelevän puutarhansa kärhöjä vierailijoille tähän tyyliin: "Ja tässä kasvaa Zonollaysiyksiyksikolme" tai "Katsokaapa, kuinka ihanat nämä Zonollayhdeksäntuhattasatakolmentoista kukat ovat"? Ehkäpä siis puhuessa on parempi käyttää vain yksinkertaisesti PERNILLE-nimeä. Kirjoittaessa yritän muistaa käyttää tästä lähin oikeaa lajikenimeä ja tikkukirjaimin kirjoitettua kauppanimeä mutta vanhoihin postauksiin jääkööt virheellinen kirjoitusasu 'Pernille'.

Sadepisarat koristivat tätä kukkaa.

PERNILLEN on jalostanut vuonna 2006 Alankomaissa J. van Zoest -taimisto, joka on käsittääkseni erikoistunut kärhöihin. Olen kaivellut postauksen faktat suurimmaksi osaksi taimiston omilta sivuilta ja täydentänyt osan paljon käyttämältäni Clematis on the Web -sivustolta. Taimiston omilla sivuilla kerrottiin, että kärhö olisi esitelty vuonna 2017 mutta Clematis on the Web kertoi esittelyn tapahtuneen 2015. Joka tapauksessa kyse ei ole siis mistään vuosikymmeniä vanhasta lajikkeesta. PERNILLE kuuluu viticella-ryhmään, eli viinikärhöihin, mutta sen vanhempia ei ole kerrottu julkisuuteen. Nimeämisvuodesta ei ole tarkkoja tietoja, mutta sellaisen hauskan yksityiskohdan löysin, että se olisi nimetty Plantagen-ketjun erään työntekijän tyttären mukaan. Lienee kyse siis kauppanimestä eikä virallisesta lajikenimestä. PERNILLE on palkittu kultamitalilla Plantarium-messuilla vuonna 2017.

Kukinnan edetessä valkoisen värin osuus lisääntyy. Taustalla 'Lollypop'-värililjoja.

Ritarinkannuksetkin vielä kukkivat, kun PERNILLE aloitti.

Aurinko sai terälehtien valkoiset osat hohtamaan.

Kuten tämän postauksen kuvista voi tarkka katsoja huomata, terälehtien määrä vaihtelee neljästä kuuteen. Kukan halkaisija on 6-9cm, kasvin korkeus 2-2,5m, tosin joidenkin lähteiden mukaan jopa 3m. Omani kasvoi ensimmäisenä kesänään vain 1,5-metriseksi mutta olen varautunut siihen, että se pääsee aikanaan kiipeilemään reilusti yli kahden metrin korkeuteen. En mitannut kukkia, mutta minusta tuntuu, että viime kesänä PERNILLEN kukat olivat halkaisijaltaan jopa yli luvatun yhdeksän senttimetrin. Voi olla, että sateinen kesä vaikutti suotuisasti kukkien kokoon tai sitten nuori ja varsin hyväjuurinen kärhö vain innostui kukkimaan suuremmin kukin. Lannoitetta en laittanut sille sen enempää kuin muillekaan vasta maahan istutetuille kärhöille. Nyt onkin jännittävää odotella kesää ja nähdä, kuinka PERNILLE on maassa talvehtinut. Uskoisin, että hyvin, kun kerta metrin päässä on loistokärhö 'Elsa Späth' pärjännyt monta vuotta. Luntakin on päällä melkein metrin verran.

PERNILLE valtasi tuen yläosaa, 'Etoile Violette' tummine kukkineen keskittyi kukkimaan alhaalla.

Kuinkahan kauan menee, että kärhöt kiipeilevät oman tukensa lisäksi myös purppurapunalatvan vahvoja varsia myöten?

Tämä kukka alkaa olla jo loppusuoralla. Kuvassa näkyy myös, kuinka nuput ovat alkuun vihreitä ja alkavat muuttua kasvaessaan tummanvioleteiksi.

Vanha kukka lähempää ja sadepisaroilla koristeltuna.

Pidän PERNILLESSÄ siitä, että sen terälehdet ovat melko pyöreät. Ne tekevät kukan täyteläisen muotoiseksi myös silloin kun terälehtiä on vähemmän. Ja tietysti kukkien värikin on mieleeni. Valkea keskusta raikastaa yleisilmettä ja tuo violetin kuvioinnin hyvin esiin. Syksyn koleus toi kärhöstä vielä hauskan piirteen esiin. Hieman kylmän sävyinen violetti muuttuikin selvästi vaaleanpunaiseksi. Luin jostain englanninkielisestä esittelystä, että PERNILLE olisi herkkä muuntelemaan kukkiensa väriä sään mukaan ja oma havaintoni vahvistaa väitteen oikeaksi. Mainio kärhö siis, kun tarjoaa eri värielämyksiäkin. Sopii jokaiseen makuun!

Näin suloiseksi PERNILLE muuttui, kun oli takana pari viikkoa alle kymmenen asteen päivälämpötiloja ja muutama hallayö.

Kesän viimeisiä. Oikeassa reunassa matalalta paistavan syysauringon hehkussa 'Etoile Violette'.

Älkää antako kummallisen nimihirviön 'Zo09113' hämätä, vaan muistakaa sen takaa löytyvä suloinen kärhö, kun kesällä kiertelette taimistoilla. Näiden kuvien myötä toivottelen hyvää naistenpäivää!

Synttärikärhö

Blogin kolmivuotissynttärit ovat tänään. Aika on mennyt tänä talvena niin vauhdilla, että asia meinasi ihan livahtaa ohi kokonaan. Jotain erityistä synttäripostaukseen teki mieli kuitenkin kehitellä, joten kävin läpi kärhöluetteloani ja muistelin, onko joku kaunotar kenties jäänyt vielä esittelemättä. 'Multi Blue' ei ole saanut omaa postaustaan ja kun muistiinpanojani selailin, huomasin, että olin ostanut sen juuri samana keväänä jolloin aloitin bloggaamisen. Eipä olisi voinut sattua paremmin! Ennen julkaisemattomia kuviakin löytyi kansioiden uumenista, joten syöksyin saman tien etsimään netin syövereistä tietoa.

'Multi Blue' on nimensä mukaisesti kerrannainen ja sininen (tai ennemminkin sinivioletti). Kuten monilla tummanvioleteilla kärhöillä, myös tällä nuoret versot ovat usein tummia.

'Multi Blue' kukki minulla vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. Kukinta ei ollut kovin runsas vieressä komeilleeseen 'Hagley Hybridiin' verrattuna, mutta yksittäisen kukan loistokas ulkonäkö paikkasi vajautta kukkien määrässä. Kukinta kesti myös pitkään, kuten kärhöillä on tapana.

Vasta auenneessa kukassa keskusta on vielä hyvin maltillisen kokoinen. Tässä kukassa oli jännittävä väritys. Sen takana näkyy myös 'Multi Bluen' veikeä nuppu. Kuin Pikku Myy.

Kamerallani oli hyvin suuria vaikeuksia saada kukan väri toistumaan oikeanlaisena. Nyt en äkkiseltään muista, oliko tämän kukan terälehdissä oikeasti näin vaaleat juovat vai johtuiko sekin kameran asetuksista.

Tässä kuvassa kukan väri on luonnollisempi.

Jotkut kärhöt kukkivat vanhoilla versoilla kerrannaisina ja saman vuoden versoilla yksinkertaisena, mutta 'Multi Blue' tekee kumpaankin kerrannaiset kukat. Se on hyvä, sillä täällä IV-vyöhykkeellä vanhat versot usein paleltuvat maanrajaa myöten. Olen joskus nähnyt kuvissa 'Multi Bluella' omiani enemmän isoja terälehtiä ja miettinyt, ovatko ne sitten vanhojen versojen kukkia. Toinen mahdollisuus on se, että vasta vanhempi yksilö tekee näyttävämmät kukat myös uusiin versoihin. Kuinka teidän kärhönne käyttäytyvät? Oletteko nähneet nuorissa versoissa täysin kerrannaisia kukkia, joissa terälehtien koko pienenisi tasaisesti keskustaa kohti?

Vanhemmiten ulommat terälehdet karisevat ja jäljelle jää pörröinen "piikkipallo".

Aika vähän löysin loppujen lopuksi tietoa tästä kaunottaresta. Se on vuodelta 1983 ja jalostettu Hollannissa. Kasvattajan nimeksi on mainittu Bouter & Zoon, josta en löytänyt sen enempää tietoa. Ehkäpä taimisto, joka on jo lopettanut toimintansa? 'Multi Blue' on tunnetun loistokärhön 'The President' jälkeläinen. Sen pitäisi kasvaa 2-3,5 metriä korkeaksi. Omani on jäänyt toistaiseksi vain 1,5-metriseksi, mikä voi johtua kasvupaikan lisäksi myös kärhön nuoresta iästä. Kukkien halkaisija on 8-13cm. Kärhöä myydään myös nimillä 'Multiblue', 'Multi-Blue' sekä 'Tidal Wave'.

Kukkia oli viime kesänä vähän harvakseltaan auki ja niistäkin osa pujotteli seinäkkeen toiselle puolelle. Tähän kuvaan sain kuitenkin ikuistettua peräti viisi avonaista kukkaa.

Tässä kukka on parhaassa vaiheessaan. Pian ulommat terälehdet alkavat varista. Vieressä on jo uusi nuppu melkein valmiina avautumaan.

Kukkien alapinnalla on näyttävät raidat, joten ei haittaa, vaikka kärhö kasvaisi katselukorkeutta korkeammaksikin.

'Multi Blue' on yhdessä 'Hagley Hybridin' kanssa aika hemaiseva näky.

Jos yksityiskohtaisemmat tiedot ja kuvat kärhöistä kiinnostavat, niin tästä pääset lukemaan kahdeksan loistokärhön esittelyt. Löydät ne myös blogin selainversion oikeassa laidassa olevasta tunnisteluettelosta kohdasta historia. Synttäreitä vietetään täällä plussakelissä ja räntäsateessa, joten hanget jatkavat edelleen kasvamistaan. Jossain vaiheessa päivän mittaan aion koulia ensimmäisiä taimia. Mikäs sen parempaa puuhaa viikonlopulle! Ja koska huomisen jälkeen helmikuu on kääntynyt maaliskuuksi, voi ehkä maaliskuun ensimmäisiä kylvöjäkin siirtää muutaman päivän aikaisemmaksi. Ei kai se päivästä tai parista ole kiinni... Mukavaa helmikuun viimeistä viikonloppua!

Keisarillinen esittely

Juuri tajusin, että omista kärhöistäni loistokärhö 'Kaiser' on jäänyt kokonaan esittelemättä, vaikka se kukki jo viime kesänä. Tosin vain kahden kukan voimin, mutta saa niistäkin näemmä ihan mukavan kuvasarjan. Tietoakin löytyi ihan mukavasti, joten tässäpä tulee tuhti tietopaketti höystettynä ennen julkaisemattomilla kuvilla. Ette arvaa, miten tuskallista oli kuvata viime keväänä eteisessä kukkinutta kärhökaunotarta mutta jättää suurin osa kuvista odottamaan tätä postausta!

Loistelias kukinta koko komeudessaan.

'Kaiserilla' on keskikokoiset tai suuret, kerrannaiset kukat, kukkien halkaisijaksi mainitaan 8-12cm. Uloimpia terälehtiä on kahdeksan kappaletta, sisempiä yli 200.

Siitä vain laskemaan!

Ulommat terälehdet ovat syvän puna-pinkit ja muuttuvat vanhetessaan puhtaan pinkiksi, joskus ne ovat valkoisen tai vihreän kirjavoimat. Sisemmät verholehdet ovat verholehtimäiset, joskus palhomaiset (palho=heteen varsi, jonka päässä on siitepölyä sisältävä ponsi) tai joskus keskeltä palhomaiset ja ulompana verholehtimäiset. Tämän olisi varmasti voinut sanoa jotenkin järkevämminkin... Kukka avautuu kelta-vihreänä, mutta muuttuu kukinnan edetessä pinkiksi. Kärhö kasvaa 1-1,5 metriä korkeaksi.

Tästäkö muka tulee pinkki? Epäusko melkein valtasi mielen, kun ensimmäinen nuppu alkoi raottua 25.4.

Muutaman päivän päästä kukat alkoivat värittyä.

Kukan auetessa keltaisenvihreä väri väheni ja sähäkkä pinkki tuli selvemmin esille.

Ulompien terälehtien kärkiin jäi kellertävää väriä melkein koko kukinnan ajaksi.

'Kaiser', toiselta nimeltään 'Blushing Bridesmaid' on peräisin Japanista. Sen kasvattajia ovat Fukutaroo Miyata ja Kazushi Miyakazi. Miyata on clematis on the web -sivuston mukaan jalostanut 1990-luvulla 11 kärhölajiketta, joista muutaman Miyakazin kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta Miyatan luomuksissa on se, että jokainen kärhö on nimetty musiikkitermein tai kuuluisien klassisten sävellysten mukaan. Myös 'Kaiser', jonka nimi oli alunperin 'Emperor' (Beethovenin Pianokonsertto nro 5 'Emperor'), mutta se teilattiin Japanissa ja sen vuoksi nimettiin uudelleen. Miyakazista en löytänyt tietoa.

Kukka alkaa olla kauneimmillaan.

Täysin auki. Värit alkavat hiljalleen jo haalistua ja kukinta lähetä loppuaan. Tässä kukassa oli keskustassa vähemmän keltaista kuin...

... tässä toisessa, joka näytti samana päivänä tältä. Vähän eri mallisiakin nämä ovat keskenään, vaikka toinenkin kukista taivutti ulompia lehtiään hieman alaviistoon.

Edellisen kuvan kukka muutaman päivän päästä.

Vanhetessaan kukat muuttuvat melkoisen persoonallisen näköisiksi "piikkipalloiksi". Nupun aukeamisesta kukan kuihtumiseen kesti kolme viikkoa, joten kahdestakin kukasta oli pitkä ilo.

Keltakeskustaisempi kukka näytti loppuvaiheessa tältä.

Samana päivänä kuvattu kukka, jonka keskustasta keltainen väri hävisi kukinnan loppupuolella.

Kärhön vanhemmista löysin tällaisen tiedon: sport from 'Allegro'. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että johonkin 'Allegro'-kärhön yksilöön on ilmestynyt mutaatio, jota on sitten alettu lisätä ja näin syntyi 'Kaiser'? Minusta siihen suuntaan viittaisi myös se, että sen kasvatusvuodeksi on annettu 1997 (1994?), mutta nimen se on saanut vasta 2007. Puolalainen kärhöasiantuntija  Sz. Marczyński esitteli sen Euroopan markkinoilla vuonna 2010. Vuonna 2013 samainen kaveri vei kärhön Alankomaihin Plantarium 2013 -messuille, jossa kärhö palkittiin uusien kasvien näyttelyssä pronssimitalilla. Tuomaristo Royal Boskoop Horticultural Societysta ylisti kärhön kaunista väriä ja hienon muotoisia kukkia.

Onhan tämä aika täydellinen kaunotar!

Lähteinä olen käyttänyt tuttuun tapaan Clematis on the Web -sivustoa sekä artikkelia tältä sivulta.

Mukavaa viikonloppua!