Helmikuinen pihakierros

Mantsuriankärhöstä löytyikin siemeniä.

Täytyy sanoa, että eipä ole monena vuonna ollut näin helppoa tehdä pihakierrosta helmikuussa. Vähintäänkin on pitänyt vetää housunlahkeet kunnolla kenkien varsien päälle, jotta ei tarvitsisi kierroksen päätteeksi ravistella lunta sukista. Nyt lunta on avoimilla paikoilla juuri ja juuri parikymmentä senttiä, mikä on näillä seuduilla todella vähäinen määrä. Onneksi pakkastakaan ei ole ollut kovin paljoa, jos ei viime tiistain -22 astetta lasketa. Eilen oli niin kaunis päivä, että olisi voinut luulla pakkasta olevan paljonkin, mutta lämpötila oli melkein nollassa. Kerrassaan erikoista, mutta en todellakaan valita!

Vanhat kärhön ja tuoksuherneen versot jätin jänisten evääksi.

Keräsin viimekesäisiä tuoksuherneen ja loistokärhöjen versoja nuotiopaikalta jäniksille syötäväksi. Jätin kasan loistokärhö 'Ville de Lyonin' tyvelle, jonka vierestä rusakot ovat kulkeneet puutarhaan. Toiset jäljet kulkivat kuvan alareunasta vasemmalla olevan nuotiopaikan läpi. Jospa rusakot löytäisivät tarjolle jätetyt sapuskat ja kääntyisivät vatsat täysinä takaisin metsään sen sijaan että etsisivät jälkiruokaa puutarhasta. Onneksi suojaverkoissa riittää vielä hyvinkin korkeus pitämään pitkäkorvat poissa ainakin arvokkaammista puuvartisista.

Siinä on hajaannuttu 'Laatokan Helmen' molemmin puolin.

Ihan huvikseni tai pelkän aurinkoisen sään vuoksi en ulkoilemassa käynyt, vaikka toki sekin oli ihan virkistävää. Varsinainen asiani oli perennakylvösten hankeen hautaaminen. Sain kylvettyä perennojen siemenet jo viime sunnuntaina mutta viikolla ei ollut aikaa (tai ehkä ennemminkin inspiraatiota) käydä viemässä niitä ulos. Ruukut olivat kiltisti ulkoeteisessä odottelemassa kylmäkäsittelyyn pääsyä. Toivottavasti siemenistä kasvaa reippaita täydennystaimia kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Ja toivottavasti itämisprosentti olisi kohtuullinen eikä erittäin hyvä tai olematon. Muutama pussi tuli nimittäin tyhjennettyä kokonaan, ettei pussin pohjalle jäisi vain pientä hyppysellistä siemeniä. Joitain aiempina keväinä huonosti itäneitä siemeniä ripottelin myöskin reippaammin, jotta saisin edes muutamia taimia.

Pitihän se kylvää taas tänäkin talvena perennoja (tässä siemenet ovat vielä peittelemättä).

Merkkasin kylvökset hyväksi havaitsemallani numerokoodauksella. Numeroiden takaa löytyy tänä vuonna: 1. keltatörmäkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko, 6. amerikanvuokko, 7. tummansininen kurjenmiekka, 8. tarhapunahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. sinikatana 'Alba', 12. etelänmunkki, 13. punainen tarhakylmänkukka, 14. patjarikko, 15. tarhakellukka 'Mai Tai', 16. kissankello, 17. syyshohdekukka. Laatikkoon tehty kylvös on tarkoitus pitää ulkona koko ajan. Siinä on pääasiassa sellaisia lajeja, joista ei ole kiire saada taimia. Kylvin niitä vähän niin kuin varmuuden vuoksi, jos vaikka sattuukin tulemaan talvituhoja. Ruukuissa taas on lajeja, joissa kävi kato viime talvena ja joita haluan ehdottomasti lisätä. Ne on tarkoitus nostaa jo ennen lumien sulamista säistä riippuen joko ulkoeteiseen tai ulkovarastoon ottamaan alkuvauhtia. Tällainen pieni porrastus helpottaa ruukkuruljanssia, kun osan taimista saa ruukuttaa suurempiin purkkeihin siinä vaiheessa kun osa pitää koulia ensimmäistä kertaa.

Vakiopaikka kylmäkäsiteltäville kylvöille oli tänä vuonna nopea lapioida.

Olen jo muutamana vuonna haudannut kylmäkäsiteltävät kylvökset kasvimaalle yrttilavan viereen. Siihen kertyy yleensä hyvin lunta ja jos ei, niin sitä saa helposti etupihaa kolatessa lykittyä niin yrttien kuin kylmäkäsiteltävienkin suojaksi. Nyt yrttilavan luona oli korkeimmassa kohdassa kolmisenkymmentä senttiä lunta, joten eipä kovin montaa kertaa tarvinnut lapiota heilauttaa. Viime talvena näihin aikoihin tuossa kohdassa oli lunta melkein metrin verran, joten en silloin edes yrittänyt päästä noin pitkälle lavan viereen. Mitäpä sitä suotta huhkimaan hullun lailla, kun vähempikin riittää.

Nyt ovat niin lava kuin kylvökset vähän paremmin suojassa kylmältä.

Aika onneton kasa lunta tuli tuohon haalittua mutta onhan sekin vähä tyhjää parempi. Luultavasti lava on kokonaan jäässä, vaikka katkoinkin syksyllä pakkasten tultua pihdasta joitakin oksia suojaamaan yrttilavassa kasvavia timjameita ja salviaa. Lumi kuitenkin suojaa routaista lavaa kylmenemästä enempää, jos (tai varmaankin kun) tulee taas kovempia pakkasia. Voisin kuvitella, että kasveille on mukavampi, jos juuret ovat -1-asteisessa mullassa kuin -25 asteessa. Toisaalta lumikasa suojaa myös plussakeleiltä, sillä eihän voi olla hyväksi, jos multa sulaa ja jäätyy vuorotellen pitkin talvea. Niin paljon ei kuitenkaan lumen lapionti innostanut, että olisin lähtenyt hakemaan sitä yhtään kauempaa. Nytkin sitä piti haalia seuraavien lavojen välistä, johon tuuli oli kinostanut vähän isomman kerroksen.

Ei tarvitse arvailla, missä mahtavat lavakaulukset piilotella. Syyskylvösten merkkikepitkin näkyvät.

Kompostorikin on vähän kärsinyt lumisuojan puutteesta, vaikka leutojen säiden ansiosta se ei olekaan jämähtänyt umpijäähän koko talvena. Tammikuussa kompostori oli pitkän aikaa melko lähellä jäätymispistettä mutta ei kuitenkaan jäätynyt. Tyhjensin puolivalmista tavaraa pari viikkoa sitten ja sen jälkeen kompostori hyrähtikin kunnolla käyntiin höyryten parhaimmillaan melkein 60 asteessa. Tai mistä minä tiedän, onko se noussut sitäkin korkeammalle, kun en ole käynyt joka päivä sitä tarkistamassa. Hyvin olivat kuitenkin ne vähäisetkin lumet sulaneet kompostorin kylkien ympäriltä.

Helmikuun alussa kompostorissa oli lämmintä.

Kompostorilta lähtiessäni huomasin autotallin nurkalla myyrien tai hiirien moottoritien. Varaston puolella on kaksi loukkua mutta niihin ei ollut tällä kertaa jäänyt saalista, vaikka hyvin todennäköisesti otukset saattavat käydä myös varaston puolella. Ainakin aiemmin talvella loukkuihin on jäänyt säännöllisesti myyriä ja yksi päästäinenkin. Jälkijonoja kulki myös autotallin toisesta päästä kohti naapurin lintulautaa, joten oletettavasti pikkutuholaiset juoksevat autotallin seinustaa myöten lintulaudan alle ruokailemaan ja palaavat vatsat täynnä takaisin kukkapenkkiini. Sen verran kiusaa niille tein, että talloin jälkijonon päästä syysleimujen juurelta löytyvät lumitunnelit mataliksi. Maa on roudassa, joten mahdollisille mullan sisällä kulkeville tunneleille en mahtanut mitään. Harkitsin hiirenloukun laittamista autotallin seinän viereen, mutta en keksinyt, miten olisin suojannut sen linnuilta ja oravilta. Myyrät pitäkööt kuitenkin varansa, sillä heti kun käyttökelpoinen idea tulee mieleen, helposta reitistä herkkupöytään tuleekin vaarojen täyteinen tantere.

Kiireisten puutarhavieraiden jäljet risteävät puhtaalla lumella.

Hyvää viikonloppua!

Vihdoin edistystä

Jos viime viikolla kevään edistyminen junnasi paikoillaan, niin tämä viikko on alkanut aivan toisissa merkeissä. Vielä viikonloppuna satoi lunta ja räntää maan valkoiseksi mutta sunnuntaina iltapäivällä sää vaihtui vesikeliin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Viime yön alin lämpötila oli peräti +3 astetta, joten sulaminen ei pysähtynyt yöksikään. Pihaantulon jäätiköstä puolet on jo sulanut ja talon ympäriltä lumihanki vetäytyy joka päivä muutaman sentin kauemmas seinästä. Ränneistä kuuluu kova lorina ja linnut ovat alkaneet sirkuttaa täysin palkein. Kuulin sunnuntain räntäsateessa ensimmäistä kertaa peipposenkin laulavan. Puoli kuuta peipposesta kesään tuskin pitää paikkansa mutta ehkä lumista on merkittävä osa puolikkaan kuukauden aikana hävinnyt.

Kivikkorinteestä paljastui jo sammalleimun latvoja.

Harmaa ja hieman tihkusateinen sää ei olisi oikein innostanut kuvauspuuhiin mutta nyt kun edistystä on tapahtunut joissain paikoissa jopa huomattavan paljon, pitihän se jollain lailla saada laitettua muistiin. Ei mene kauaa, kun kivikkorinteen vanha osa on kokonaan näkyvillä. Aita on paljastunut jo melkein puoleenväliin ja rinteen etureunakin hyvän matkaa. Aurinkoisena päivänä juuri tuohon kohtaan paistaa aurinko melkein koko päivän, joten sulaminen on silloin nopeaa.

Karosta ulko-ovelle on vielä muutaman metrin matka paksua jäätikköä mutta jyrkin rinne on jo turvallinen kulkea.

Keltaisessa nurkassa ei vielä näy krookuksen piippoja. Jatketaan siis matkaa.

Ulkovaraston lämpötilan pitäisi jo alkaa pysyä vakituiseen plussalla, joten päätin kaivaa hankikylvöt lumen alta ja viedä ne ulkovarastoon. Joskus kylvökset ovat alkaneet itää jo hangen alla mutta nyt missään ruukussa ei näkynyt vihreää. Ihan hyvä niin. Nyt saavat sulaa rauhassa ja itää omia aikojaan. Ihan vielä en uskaltanut nostaa kellarista puuvartisia talvehtijoita varastoon mutta jos ennusteessa näkyy samanlaista säätä vielä viikon kuluttua, sitten uskaltaa paremmin. Muuten olisi voinut tälläkin kelillä nostella kasveja suoraan ulos mutta ulkovaraston edustalla on vielä paksulti lunta ja jäätä eikä seinän viereen olisi montaa ruukkua sopinut. Hankeen en taida arvokkaita kasvejani nostella, vaikka miten olisivat talven vain parin plusasteen lämmössä viettäneet. Odotellaan siis, että tulee vähän enemmän tilaa seinän varteen ja kömmitään sitten nostelemaan kellarista kylmänkestävimpiä kasveja tervehtimään saapuvaa kevättä.

Vanha silityslauta on nyt kylmäkäsittelystä tulleiden perennaruukkujen alusena.

Hauskasti huomaa, kuinka vesi näin keväisin löytää aina jossain vaiheessa tiensä johonkin. Sunnuntai-illan vesisateen ja sitä seuranneen aurinkoisen maanantain jäljiltä lumet sulivat niin nopeaan tahtiin, että varsinkin autotallin seinustalle kertyi valtava vesilammikko. Kävin viskomassa maanantaina aamupäivällä pari kertaa vettä lumilapiolla suota kohti kulkevalle polulle, jotta aurinko pääsisi lämmittämään paremmin betonilaattakäytävää. Vielä iltapäivällä töihin lähtiessäni nurkalle oli kertynyt lapsille kunnon lätäkkö kuraleikkeihin. Viime yön aikana kaikki vesi oli kuitenkin hävinnyt. Jään reunaan oli ilmestynyt pieni onkalo, joka oli ilmeisesti vetänyt lammikon alamäen suuntaan kohti suota. Voi tietysti olla mahdollista, että onkalo ei ollutkaan veden aiheuttama, vaan jonkun hiiren talvitunneli. Toivottavasti lumen alta ei paljastuisi ihan niin paljoa myyrän käytäviä mitä viime keväänä.

Varaston ovelta kärhökaari- ja majapenkkejä kohti. Lunta riittää vielä mutta Karon kohdalla ei enää lainehdi vesi.

Pienikukkainen orkidea teki koko talven ajan nuppuja mutta kuivatti niitä valon puutteessa. Nyt nuput jaksavat kehittyä loppuun asti.

Aurinkoa on saatu vähän turhan harvakseltaan mutta eilen se paistoi komeasti koko päivän. Kuskasin taas aamupäivän taimia ikkunalta toiselle. Ulkoeteisessä talvehtinut muratti on päässyt pilvisempinä päivinä rappuselle ulkoilemaan mutta ihan täyteen aurinkoon en sitä uskaltanut nostaa kuin hetkeksi aikaa. Sen sijaan kukkivat sipulikukat pääsivät rappuselle koko päiväksi. Nostin ne sisään vasta illalla kotiin tullessani. En ole vielä nähnyt meillä ensimmäistäkään talviunilta herännyttä kimalaista tai mehiläistä mutta jos niitä oli jo liikkeellä, niin oli ainakin pikkuisen evästä jo tarjolla. Kestävät myös kauemmin, kun saavat olla välillä viileämmissä oloissa. Yöksi en sipulikukkia uskaltanut rappuselle jättää, ettei vain joku nälkäinen rusakko käy myös herkuttelemassa.

Hyasintit ja krookukset nauttivat auringosta.

Viime aikoina työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että muuta ei ole jaksanut eikä oikein ehtinytkään tehdä. Olen käynyt välillä lueskelemassa postauksianne mutta kommentointi on valitettavasti jäänyt kovin huonolle tolalle. Kunhan tästä viikosta vielä selvitään, niin sitten pitäisi olla taas jokunen viikko kevyempää. Lähiaikoina minulla on pienimuotoiseen työnkuvan laajenemiseen liittyvä parin tunnin koulutus, josta olen jo nyt aika täpinöissäni. Tai ainakin näin etukäteen tuntuu, että kyseinen homma voisi olla hauskaa vaihtelua perustyön oheen. Olen myös hakenut ihan oikeasti kouluun. Jos minut otetaan sisään, pääsen laajentamaan ammattitaitoani alalla, josta pidän valtavasti. Valmistumisen jälkeen meni melkein kymmenen vuotta, ettei minkäänlainen opiskelu houkutellut. Pikemminkin tuli kylmät väreet selkäpiihin, kun edes ajatteli asiaa. Ehkä välillä tuli otettua opinnot liian vakavasti ja olihan siinä jo tullut opiskeltua yhteen menoon aika pitkään, kun lukion jälkeen tein vielä kaksi ammattitutkintoa peräjälkeen. Ilmeisesti nyt on kuitenkin kulunut riittävän pitkä aika edellisistä opinnoista, ettei ajatus opiskelusta tunnu enää vastenmieliseltä. Saan edellisistä kouluista hyväksiluettua suuren osan pakollisista kursseista, mikä keventää opiskelua kummasti. Jäljelle jää vain ne hauskimmat osa-alueet. Ensin pitää vain erottua edukseen muista hakijoista, jotta minut hyväksyttäisiin opiskelijaksi. Sellainen pikku sivuseikka vain...

Ärhäkän värinen 'Jaan Bos' vähän pilvisempänä päivänä kuvattuna.

Keväisen lämpöistä viikkoa!

Hangen läpi vaikka kottikärryillä!

Kun näin Kukka & Kaali -blogin viimeisimmän postauksen otsikon, Kottikärryillä puutarhan ympäri tammikuussa, näin heti sieluni silmin hahmon rämpimässä lumikinosten läpi kottikärryjä työnnellen. Valitettavasti Pauliinan postauksessa ei oltu kottikärryajelulla, joten mielikuva jäi toteutumatta. Ajatus ei vain jättänyt minua rauhaan, joten pakkohan se oli jotain niin pähkähullua kokeilla. Mikä lie lumihöperyys iskenyt talven keskellä...

Varastosta kottarit esiin ja menoksi!

Meillä on lunta tällä hetkellä noin 70cm, joten kaivelin varaston perukoilta vanhat, kevyet kottikärryt. Uudemmat olisivat olleet heti oven suussa, mutta ne painavat sen verran paljon, etten edes harkinnut niillä lumihankeen menemistä. Ja hyvä niin, sillä vanhatkaan eivät liikkuneet työntämällä kuin ensimmäisen metrin verran. Umpihangessa eivät liikkuneet senttiäkään. Vetämällä pääsin sentään tekemään pienen lenkin kärhökaaripenkin ympäri. Sen verran raskas urakka kuitenkin oli puolireiteen upottavassa hangessa rämpien, että saavat kottikärryt jäädä vielä talvilevoille odottamaan kevättä.

Takaisin lähtöpisteessä. Lähdin oikealle suuntautuvaa polkua pitkin kottikärryjä työntäen ja tulin vasemmalta ylhäältä kärryjä vetäen.

Vaikka meilläkin on ollut viikon verran nollakeliä ja muutamana päivänä jopa plussan puolella, hanget eivät ole juurikaan vajuneet. Ja se vähä minkä lämpöasteet ehkä painoivat hankia kasaan, on kuitattu viikonlopun lumisateilla. Ensimmäiset viitisentoista senttiä kolasin tänään puoliltapäivin ja nyt illalla isäntäkin kävi kolauskierroksella, jotta ei tarvitse kummankaan meistä aamulla ennen töihinlähtöä huhkia itseään hikeen lumitöissä. Kolasin päivällä osan etupihan lumista kasvimaalle. Sinne piti nimittäin kaivaa potero hankikylvöille ja koska viskelin kaivuusta tulleet lumet kauemmas, sain muutaman lumilapiollisen kolauslumia upotettua hankikylvöjen hautaamiseen. Pitää alkaa jo käyttää luovuutta, jotta saa mahdutettua kaikki pihan kolaamisesta tulevat lumet johonkin. Lumivuoret kasvavat joka kerta korkeammiksi ja kohta pitää kolata lumia kukkapenkkien päälle, kun ei enää jaksa työntää sitä nurmialueiden kohdalle kasvaneiden kasojen huipulle. Etupihan aita on hävinnyt melkein kokonaan lumen sisään eikä kasvimaankaan aidasta enää paljoa näy. 

Kaksikerroksinen kasvilava vähän pilkistää kuopan takalaidalla.

Hankikylvöjen kylmäkäsittelyyn on varmasti yhtä monta tapaa kuin on kylväjiäkin. Osa laittaa kylvökset siltään hangen alle tai peittelee ruukut korkeintaan harsolla ennen kuin lapioi lunta päälle. Minä laitan varmuuden vuoksi vedenpitävän kannen ruukkujen päälle, etteivät lumien sulamisvedet aiheuta tulvaa ja hukuta kylvöksiä. Jätän kuitenkin rakoa kannen alareunaan, että ilma pääsee kiertämään eikä ruukkuihin tule hometta. Kannen alta on myös helppo halutessaan käydä hakemassa joku purkki jo ennen kevättä lämpimämpään ottamaan hieman varaslähtöä.

Kylvökset kuopan pohjalle, styrox-laatikko kanneksi ja lunta vielä päälle. Siellä on siementen hyvä köllötellä kylmäkäsittelyssä.

Laitoin syksyllä hankikylvöjen takana näkyvään lavaan pihdasta leikattuja oksia suojaamaan timjamia ja ranskanrakuunaa pakkaselta ja aikanaan kevätauringolta. Jos siis ihmettelitte, mikä tuo kuvassa näkyvä oksa on ja mitä se tekee kasvimaalla. Luulen kyllä, että timjamia eivät enää oksat auttaneet, sillä pakkaset tulivat niin aikaisin ja lumi siihen nähden myöhään. Vuosi sitten hankikylvöjä haudatessani törmäsin täysin sulaan kasvimaan hiekkakäytävään ja silti timjami kuoli talven aikana. Nyt käytävä oli umpijäässä ja varmasti siis korkea kasvilavakin. No, onneksi uudet timjamintaimet jo pilkistelevät mullasta keittiön ikkunalla.

Basilikaa vasemmalla, timjamia oikealla.

Kylvölautalta multaan siirrettyjä lehtikaaleja.

Itävät siemenet ja mullasta kurkistelevat sirkkalehdet ovat aina yhtä hellyttäviä. Osan kylvöistä teen perinteiseen tapaan multaan (tai oikeastaan kasvusammaleeseen) ja osan kylvölautalle. Vanhaksi menneille lehtikaalinsiemenille en halunnut uhrata vielä multatilaa, sillä en tiennyt, kuinka hyvin ne edes itävät. Kahdestakymmenestä siemenestä enää kuusi on itämättä ja kahdeksassa on jo sirkkalehdet esillä. Yksi siemenistä homehtui ja loput viisi ovat nousemassa mullasta. Eipä siis näytä juurikaan haittaavan päiväyksen meneminen ainakaan lehtikaalin kohdalla. Chileillä ja paprikoilla kesti paljon pidempään itää, mutta ne näyttävät itävän keskenään tasaisempaa tahtia kuin lehtikaalit, joista osa iti parissa päivässä ja viimeisillä on kestänyt jo pari viikkoa.

Vasemmalta chilit 'Hungarian Yellow Wax Hot ja oikealta maustepaprika 'Lombardo' pääsevät seuraavaksi multaan. Keskellä loput lehtikaalit.

Palataan taimien parista takaisin ulos. Kompostorin kanssa piti käydä pitkät neuvottelut talvitoiminnan käynnistymisestä, mutta viimein se päätti lähteä kunnolla lämpenemään. Hautasin kompostorin kantta myöten hankeen ennen kovia pakkasia ja nyt kun lämpötila nousi kuuteenkymmeneen, lumet lähtivät kummasti pakenemaan kompostorin kyljistä ja päältä. Lapioin uutta lunta raon täyteen sitten kunhan pakkanen taas lähtee kiristymään. Näin lämpimällä ei tarvita lisäeristystä. Aukaisin lämpömittarin alla olevaa ilmaluukkuakin pikkuisen isommalle, jotta pieneliöillä riittäisi varmasti happi tehdä hommiaan täydellä teholla. Nyt vain pitää seurailla lämpötiloja tarkkaan ja käydä säätämässä luukkua tarvittaessa pienemmälle. Hyvin lähti kompostorin sisältökin vajumaan, kun lämmöt nousivat.

Kompostori on pöhissyt melkein viikon kunnon lukemissa.

Ei ollut Karollakaan helppoa etsiä hangesta nameja.

Pärjätäänkö teillä vielä lumen kanssa vai tuleeko jo korvista ulos?

Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvökausi on korkattu vihdoin täälläkin käyntiin. Eipä ole tainnut moneen vuoteen mennäkään näin myöhäiseksi niiden aloitus. Yleensä olen tehnyt vähintään perennojen hankikylvöjä jo tammikuun alussa ja usein on ollut jotain muutakin pitkän esikasvatusajan vaativaa sorttia tulossa.

26.1. laitoin kylvölautalle chiliä 'Hungarian Yellow Wax Hot', lehtikaalia itämistestiin sekä maustepaprika 'Lombardoa'.

Minulla on pari pussia vanhentuneita lehtikaalin ja salaatin siemeniä. Varsinkaan lehtikaalia ei kovin montaa tainta kasvimaalle mahdu, joten päätin testata siementen itävyyttä jo nyt ja samalla kasvattaa minivihreää keittiön ikkunalla. Kahden päivän lautalla köllöttelyn jälkeen yhdeksän lehtikaalin siementä kahdestakymmenestä on jo itänyt ja suurin osa muistakin on selvästi turvonnut, joten ihan hyvältä näyttää itävyysprosentti. Laitan itäneet siemenet pian multaan. Chilin ja paprikan siemenet ovat myös turvonneet, mutta vielä ei ole ilmestynyt juurenalkua esiin. Eikä haittaa, vaikka menisi viikkokin, sillä harsosääskien ehkäisemiseksi haluan käyttää uuden multasäkin vielä kertaalleen umpijäässä ennen isompia kylvöjä. Ostin tänä vuonna vaihteeksi kasvusammalen rinnalle taimimultaa, jossa on hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Käytin sitä jo sammalen seassa perennakylvöille, sillä muutaman päivän sisälläolon jälkeen ne lähtevät ulos ja mahdolliset mullassa olleet harsosääsken toukat kuolevat samalla. Sisälle jääville kylvöksille laitoin pelkästään kasvusammalta, sillä se on saanut jo pari jäädytystä eikä todennäköisesti sisällä enää ainakaan kovin paljoa harsosääskiä.

Kylvin kuukausimansikkaa 'Rujana', basilikaa, timjamia ja paria salaattia. Alla toiselta harrastajalta ostamani avomaantomaattien siemenet, joita kylvän vasta maaliskuussa.

Syksy kun oli märkä ja pakkaset tulivat pari viikkoa ennen lumia, epäilen kasvimaalle jääneen timjamin heittävän henkensä kokonaan. Timjami on hidaskasvuinen, joten päätin kylvää sitä jo nyt. Meillähän on viileä eteinen, jossa timjami viihtyy varmasti hyvin kunhan on lähtenyt kunnolla kasvuun. Liian pitkiksi kasvavia versoja voi käyttää ruuanlaitossa ja samalla taimet tuuhettuvat. Meillä loppuikin jo ajat sitten viime kesänä kerätyt timjamit, joten kerran jouduin jo ostamaan valmiin yrtin kaupasta. Se oli tarkoitus istuttaa suoraan isompaan ruukkuun, mutta ei ollut multaa, joten laitoin sen astiaan ikkunalle ja laitoin tilkkasen vettä pohjalle. Eräänä aamuna puska lötkötti rentona pitkin pöytää. Nyt se on ruukussa mutta vähän siinä ja siinä, jaksaako lähteä kasvuun. Basilikaa ja vanhoja salaatinsiemeniä kylvin ihan vain varhaisvihreää varten. Ulos istutettavat basilikat kylvän maaliskuussa ja salaatit tietysti suoraan kasvimaalle. Kuukausimansikka 'Rujana' on itselleni uusi lajike. Sitä tuli siemenkirjeen mukana, joten päätin kokeilla, onko siinä eroa itselläni oleviin 'Alexandriaan' ja 'Rügeniin'. Taimet päätyvät aikanaan herukkapensaiden aluskasveiksi.

Perennasiemenlaatikon sisältöä. Mitähän näistä sitä tänä keväänä kylväisi?

Perennojen siemeniä tutkaillessa yritin kerrankin pitää mopon hallinnassa enkä kylvöinnostuksen tuiskeessa vain holtittomasti ripotellut jokaisesta pussista ruukkujen täydeltä siemeniä. Osa siemenistä oli sellaisia, joita minun piti kylvää jo syksyllä lopullisille kasvupaikoilleen. Niinpä päätin jättää ne pussit vielä laatikkoon ja tyhjentää joko keväällä tai ensi syksynä suoraan kukkapenkkeihin. Joitain kasveja, kuten vuorijumaltenkukkaa, tarhakylmänkukkaa ja vuokkoja haluan lisää joka tapauksessa ja ne pääsivät hankikylvettävien joukkoon. Sitten piti ajatella myös syksyn ja talven säitä ja pohtia, mitkähän kasvit ovat mahdollisesti ottaneet jalat alleen ja paljonko tarvitaan täydennystä. Kylvettävien kasa kasvoi taas monella pussilla. Oli myös muutama laji, joita kylvin vasta viime keväänä ensimmäistä kertaa. Niistä vain harva ehti kukkia ensimmäisenä kesänään eikä talvenkestävyydestä ole tietoa, joten kylvin varmuuden vuoksi niitä uudelleen, jos vaikka taimet ovat sattuneet kuolemaan talven aikana. Pitäähän se nyt antaa näytön mahdollisuus niillekin!

Perennansiemenet odottamassa peittelyä.

Lopulta ruukkuihin päätyi 11 eri siementä. Osa oli useamman vuoden vanhoja, joten ripottelin niitä aika reilusti. Hyväksi havaittu tapa numeroida kylvökset ovat taas käytössä. Numerokoodien takaa löytyvät seuraavat lajit: 1. keltatörmänkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko (?), 6. amerikanvuokko, 7. punahattu 'Delicous Candy', 8. punahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. kaukasiankirahvinkukka. Vähän kyllä esimerkiksi kaukasiankirahvinkukan siemeniä kylväessäni pohdin, miksi ihmeessä pitää kylvää 15 siementä, jos kukkapenkkeihin ei mahdu kuin maksimissaan pari tainta. Sama monen muunkin kasvin kohdalla. No, ehkä ylimääräisille taimille löytyy ottajia, jos itämisprosentit taas yllättävät. Tänä vuonna en aio tehdä toista perennojen hankikylvöä, vaikka mikä kylvötuska tulisi ennen seuraavia esikasvatukseen kylvettäviä. Parin viikon päästä pääsen lievittämään sitä joka tapauksessa mukulasellerien kylvöllä ja siitä pari viikkoa, niin pääsee taas kylvämään jotain.

Vai pitäisikö sittenkin kaivella kesäkukkalaatikosta vielä jotain pidemmän esikasvatusajan vaativia siemeniä...?

Loppuun pieni varoituksen sana ja ohjeistus itsellekin muistiin laitettavaksi: jos olette löytäneet hyvän suihkepullon, hankkikaa heti toinen samanlainen varastoon älkääkä antako kumpaakaan muiden käsiteltäväksi. Itselläni oli pari vuotta käytössä halpa, mutta hyvin käteen sopiva pullo, jossa oli juuri sopivan lempeä suihku pienimpienkin siementen kasteluun. Jääköön mainitsematta, kuka perheenjäsenistä halusi suihkuttaa kuumaan leivinuunin luukkuun vettä terävämmällä vesiruiskauksella ja sääti korkkia. Itse vielä annoin luvan moiseen, kun kovemmilla pakkasilla huoneilmallekin teki ihan hyvää pieni kosteuslisä. Suihkepullon korkkipa ei enää suostunut sen jälkeen menemään takaisin hienosuihkuasentoon, vaikka mitä yritettiin. Ei ole ollut hetkeen muuta asiaa isompiin kauppoihin, joten suihkepullon osto on jäänyt. Nyt, kun sitä tarvittiin, marketissa oli vain yhtä mallia ja se piti pakon edessä ottaa. Suihku on siinäkin ihan ok, mutta bonuksena kapistus tihkuttaa jostain välistä vettä suoraan sormille ja samalla pisaroita tietysti tippuu pitkin pöytää. Kyllä pitäisi saada kaupassa testata vedellä suihkepullojen toimintaa ja käytettävyyttä ennen ostopäätöksen tekoa!

Joulukukkia, kylvöjä ja taimia

Hyasintti sopinee myös keskelle talvea.

Marraskuun alkupuolella ostamani hyasintin sipulit ovat nyt aloittelemassa kukintaa. Eivät ihan ehtineet joulukukiksi kellarin viileydessä eikä se toki ollut tarkoituskaan. Joulun aikaan kukkia oli riittämiin, joten jätin hyasintit mieluusti kellariin odottelemaan kukatonta hetkeä. Kuukausi sitten hyasintit pääsivät eteiseen ja viimeisen viikon ajan ne ovat olleet keittiön ikkunalla. Ensimmäinen kukinto alkoikin aueta juuri sopivasti silloin kun viimeinen amarylliksen kukkavana joutui kompostiin. Suorastaan täydellinen ajoitus siis.

Hauskasti nämäkin näyttävät ajoittavan kukintansa perätysten, vaikka ovat saaneet täsmälleen samat kasvuolot ja -ajat.

Ja sitten kun punaiset ovat kukkineet, nämä siniset aloittavat.

Kasvikaruselli pyörii hyvin jo tähän aikaan vuodesta, sillä joulun aikaan kukkineet hyasintit ovat vuorostaan siirtyneet eteiseen odottelemaan kevättä. Sinne siirtyvät kukinnan jälkeen myös nämä nyt kukintaa aloittelevat hyasintit. Ja jotta kukat eivät lopu, taidan hakea kompostiroskia viedessäni kellarista hollanninkurjenmiekatkin karusellin kyytiin. Josko ne vaikka aloittaisivat kukintansa hyasinttien jälkeen? Eteisen muratit ovat valitettavasti edelleen evakossa. Eivät ole päässeet kirvojen takia vieläkään takaisin omalle paikalleen. Luulin jo, että kirjavalehtisestä olisi kirvakanta lopullisesti taltutettu ja siirsin sen suihkusta kodinhoitohuoneen ikkunalle erilleen kirvaisemmasta liuskalehtisestä. Joka päivä löydän kuitenkin edelleen yksittäisiä minikokoisia kirvankutaleita senkin latvoista. Löysin kaapin perukoilta yhden tuholaistorjuntapuikon, jonka lykkäsin muratille kun ei kerta luomukonstit auttaneet. Ehkä ei auta muu kuin luovuttaa ja käydä ostamassa torjuntatikkuja toisellekin muratille laitettavaksi. En ole koskaan ennen törmännyt näin sitkeähenkisiin kirvoihin!

Lisää kyytiläisiä karuselliin, eli toinen erä perennoja. Vielä pitää peitellä siemenet.

Muistin yhtäkkiä sen, että kylvin tammikuussa vasta puolet perennoista. Tuli hamstrattua siemenkirjeestä sen verran paljon lajeja, että kylvettävää riitti kahdelle kerralle. Ensimmäiseen erään tammikuun puolivälissä tuli 16 ruukkua, tähän toiseen vain kahdeksan, tosin kolmeen ruukkuun tuli kahta sorttia, eli yhteensä 11 eri kasvia. Jotta numerokoodit eivät mene sekaisin, toisen kylvön numerointi jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä kylvössä jäätiin. Numeroiden takaa löytyy seuraavat lajit: 17. tähtilaukka, 18. valkoinen laukka, 19. mäkitervakko, 20. tarhaillakko, 21. juurisikuri, 22. kyläneidonkieli, 23. tummansininen kurjenmiekka, 24. alppiasteri, 25. karhunjuuri, 26. valkea tiibetinkatkero ja 27. kivikkotörmäkukka. Parin päivän päästä käyn kaivamassa ne lumihankeen saamaan kylmäkäsittelyä. Näistä en taida tuoda mitään sisälle, vaan saavat olla kevääseen saakka ulkona ja itää omia aikojaan.

Loppusyksyllä itäneet vaaleajouluruusun taimet näyttävät nyt tältä. Nämä ovat olleet eteisen valoisimmalla ikkunalla.

Alan pikkuhiljaa päästä kevätfiiliksiin, vaikka vielä ei kylvösormia hirmuisesti pakotakaan. Kutittelee vain pikkuisen, mikä on aivan hyvä tähän vuodenaikaan nähden. Tammikuun lopussa kylvetyt chilit ovat itäneet, samoin 7.2. kylvetyt sellerit. Chileistä tuoreet siemenet itivät 100-prosenttisesti, vanhoista vain yksi yhdeksästä siemenestä. Viisi tainta riittää kuitenkin vallan mainiosti meille, joten en aio tehdä niistä uusintakylvöjä. Tai ainakin toivon, että kaikki taimet jäävät henkiin. 'Hungarian Yellow Wax Hot' sekä vanha takapotkuinen tulinen chili pääsivät omin neuvoin irti siemenkuorestaan ja levittelevät virkeinä sirkkalehtiään. Sen sijaan kumpikin 'Lombardo' jäi jumiin "hattuunsa" ja tarvitsi lopulta apua siemenkuoren repimiseen. Pahoin pelkään, että pienempi taimista ei välttämättä jaksa lähteä kasvuun. Kuuluukohan kovempi siemenkuori kyseisen lajikkeen ominaisuuksiin vai satuinko kylvämään vain sopivasti pussin kehnoimmat siemenet?

Sellerit ovat vasta pari päivää sitten itäneet, chilit jo aiemmin. Reppanat 'Lombardot' ovat ylinnä.

Kylvin sellereitä aika reilusti, sillä siemenet olivat jo ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä. 'Prinz'-lajikkeen päiväys oli jo 2020 ja tuoreemman 'Dolvin' 2021. Jostain tarjouksesta oli varmaan tullut napattua pussi, vaikka oli entisiäkin jäljellä. Jos pari itänyttä prinssin tainta selviää kasvimaalle saakka, voi tehdä syksyllä vertailua sellerien lajikeominaisuuksista. 'Dolvia' en ole aiemmin kasvattanutkaan. Muutaman hennon taimen onnistuin jo kaatamaan varomattomalla kastelulla, mutta onneksi taimia on yllin kyllin. Onnistuin myös sähläämään kelloköynnösten siementen kanssa. Oli tarkoitus liottaa niitä tunnin verran mutta mitenköhän asia unohtui ja vasta kahden vuorokauden päästä huomasin siementen lilluvan edelleen vesiastiassa kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiitin itseäni siitä, että päätin kuitenkin laittaa likoamaan vain viisi siementä enkä koko pussillista! Vajaan parin viikon odottelun jälkeen mullan pinnalla ei näy mitään, mutta varovasti kaivellen viidestä siemenestä kahteen on ilmestynyt sirkkajuuren alku. Odotellaan siis vielä hetkinen ennen uusintakylvöjä.

Eteisessä 'Hello Amber' -jouluruusu alkaa muuttaa kukkiensa väriä tummanpunaisesta vaalean kautta vihreäksi. Ihana kukinta lopuillaan siis.

Perennojen, sellerien ja kelloköynnösten kylvön lisäksi multaan on nyt päässyt kuukausimansikkaa 'Yellow Wonder'. Kohta on viritettävä kasvivalokin taimien iloksi ja naapurien huvitukseksi, ainakin jos päivät ovat edelleen yhtä pilvisiä kuin tähän asti. Viimeisen vuorokauden ajan meillä on satanut lunta ihan tuiskuttamalla. Edellisen postauksen kuvissa näkynyt puutarha-aita on nyt kokonaan kadonnut hangen sisään, joten lunta alkaa olla siinä kohdassa lähemmäs 90cm. Onneksi muualla on vain 50-60cm!

Tammikuuta kerrakseen

Johan on ollut tammikuu! Perinteisten tammipakkasten sijaan on ollut vesi- ja räntäsadetta, plussakeliä ja pikkupakkasta. Aurinkoa ei ole juuri näkynyt, vaan taivas on ollut paksussa pilvessä. Perjantaina oli sen verran enemmän pakkasta, että aurinkokin näyttäytyi. Paistoi juuri sopivasti silmiin, kun olin töihin ajamassa. Nautin joka hetkestä, sillä valoa ei ole viime aikoina liikaa ollut. Tämäkin päivä on ollut melko valoisa, vaikkakaan aurinkoa ei juuri näkynyt. Sen lisäksi, että se paistaa tähän vuodenaikaan edelleen todella matalalta, taivaalla on ollut myös ohutta pilvenriekaletta, joiden välistä pilkotti vain pikkuisen sinistä. Sekin on kuitenkin parempi kuin seuraavan kuvan taivas, jollainen täällä on jököttänyt päällä suunnilleen lokakuusta lähtien.

Harvat aurinkoiset päivät on paketoitu molemmin puolin paksulla pilvellä ja jopa räntäsateella, kuten eilen lauantaina. Vähän sitä voi kuvastakin erottaa.

Hankikylvöni jäivät ajan puutteessa eteiseen viikoksi ja vasta eilen sain ne vietyä ulos. Vakiopaikkani majapenkin istuimen alla paketoin puolivahingossa syksyllä jänisverkolla umpeen, kun piti saada kärhöt suojattua rusakoilta. Niinpä kylvöksille piti löytää sellainen paikka, jossa lapset eivät juokse niiden päältä. Kaivoin siis kasvimaalle yhden lavakauluksen viereen poteron ja hautasin ruukut sinne. Maa oli sula, joten keväällä on mahdollisesti odotettavissa nopeat hankien vajumiset ja puutarhalla vauhdikas kasvuunlähtö. Toiveet nousivat myös maahan jätettyjen alppiruusuntaimien talvehtimismenestyksen puolesta. Muuten ei tehnyt mieli pyöriä enempää ulkona, sillä tuuli navakasti ja samalla viskeli räntää naamalle. Toppavaatteista ja reippaasta lapioimisesta huolimatta sormet ja varpaat olivat jäässä, kun pääsin sisälle.

Sinne sujahtivat kaikki kuusitoista purkkia.

Styrox-laatikko kanneksi, etteivät kylvökset pääse hukkumaan lumien sulaessa. En löytänyt muuta sopivankokoista kantta, joten kelvatkoot tämä.

Lunta päälle ja pari merkkikeppiä laidoille varmistamaan, ettei kukaan varmasti tallusta päältä.

Kuten kuvista näkyy, meillä ei melkein parin viikon plussakelit ja vesisateet riittäneet sulattamaan maata näkyviin. Talvista on. Kerran olen käynyt lapioimassa jänisverkkojen ympäriltäkin lunta matalammaksi, etteivät rusakot pääse luvattomille apajille. Yllättävän korkeista aidoista ne tulevatkin yli. Huomasin nimittäin perennakylvöksille paikkaa etsiessäni, että jänikset olivat käyneet kasvimaalla popsimassa syksyllä pystyyn jääneitä ruusukaalin varsia. Kasvimaan verkkoaita on metrin korkuinen ja maa viettää kasvimaan ulkopuolella vielä alaspäin, eli ihan helposti ei rusakkokaan siitä pääse yli. Oli ollut maistuvaa evästä, sillä lumet oli niiden kohdalta kaivettu maahan saakka pois. Kuva jäi ottamatta, sillä ehdin ajatuksissani tasata lumet ennen kuin edes muistin, että kamera oli mukana. Toki ennen vesisateita hangen pinta oli melkoisen korkealla, joten varmaan silloin ei tarvinnut kovin kummoista loikkaa ottaa kasvimaalle päästäkseen. Hyvä vain kun söivät, ei minullakaan niille enää käyttöä ollut.

Loistokärhö 'Kaiser' on pupellettu poikki, vain latvatupsu ja tukikepit ovat jääneet jäljelle. Huomatkaa taustalla ohut viiru auringonvaloa.

Hyvin suppean otannan perusteella loistokärhöt näyttäisivät maistuvan rusakoille paremmin kuin niiden vieressä töröttävät syyshortensiat. Sinällään se on minusta mielenkiintoista, sillä kärhöt kuuluvat kuitenkin myrkyllisiin leinikkikasveihin. Ilmeisesti rusakot eivät saa niistä vatsanpuruja. Jätin hortensiat suojaamatta, sillä leikkaan ne joka tapauksessa lyhyemmiksi keväällä. Jospa pitkäkorvat eivät niin hanakasti yrittäisi suojaverkkojen yli, kun tarjolla on myös helppoa sapuskaa. Syysleimujen kuihtuneita varsia oli käyty myös maistelemassa. Se varmaan käykin heinän korvikkeesta. Muuten puutarhassa on kaikki hyvin ainakin maan päällä. Kovasti jännittää maanalaiset tapahtumat. Sulassa maassa on vesimyyränkin helppo kaivella tunneleitaan ja popsia, mitä eteen tulee. Riittävätkö syksyllä istutetut narsissit, laukat, valkosipulit ja pionit kääntämään myyrän nenän takaisin tontin rajan taakse juolavehnänjuurien kimppuun? Myös muita myyriä tuntuu olevan aika paljon. Toivottavasti eivät käy puiden tai pensaiden runkoja jyrsimässä.

Jälkiruuaksi loistokärhö 'Voluceau'. Tämä eväs ei hetkeen lopu, vaikka hanget vielä kasvaisivat.

Ensimmäiset sisällä esikasvatettavat siemenet ovat nyt mullassa. Liekö viikonloppu vai suht valoisa sää syynä, mutta tuli vain yhtäkkiä inspiraatio kylvää jotain. Chilit vaativat pitkän kasvuajan, joten aloitin niistä. Siemenlaatikon uumenista löytyi vastikään ostettujen 'Lombardon' ja 'Hungarian Yellow Wax Hotin' lisäksi myös 2015 kerättyjä melko tulisen, takapotkuisen chilin siemeniä sekä muutama vuosi sitten ihan vain kaupan miedosta punaisesta chilistä otettuja siemeniä. Siispä päätin kylvää niitäkin ja vielä useamman siemenen kun ei ole itävyydestä tietoa. Tuoreita siemeniä meni vain kaksi sorttiaan multaan, miedompaa kolme ja tulista kaikki kuusi jäljellä olevaa siementä. Jos itävät oikein hyvin, jätän vain yhden tai kaksi parasta tainta jatkokasvatukseen. Takapotkuista chiliä on muutama vielä pakastimessa, vaikka kasvatin niitä viimeksi 2019. Niitä on tullut käytettyä hyvin harvakseltaan, kun ainoastaan isännän suu kestää moisia lieskoja. 

Itäkääpä hyvin!

Eteisen kirvatilannetta ei ole vielä ratkaistu. Isoin populaatio oli murateissa, jotka siirsin suoraan suihkuun. Olen suihkutellut niitä parin päivän välein ja aina johonkin on jäänyt kirva tai pari, jotka ovat alkaneet lisiä uudelleen. Siispä muratit eivät ole päässeet vieläkään takaisin eteiseen. Tänään kovensin otteita ja otin teippirullan kirvajahtiin. Lapset auttoivat myös hetken aikaa. Ahkeran teippailun jälkeen muratit saivat vielä suihkun, jotta lattialle karanneet tai teipiltä välttyneet kirvat eivät jää juhlimaan. Kunhan invaasio on taltutettu eikä eteisestä enää löydy muita kirvapesäkkeitä, on aika palauttaa muratit omalle paikalleen.

Vielä yksi joululta jäänyt amaryllis aukoo nuppujaan.

Iloista sunnuntaipäivän jatkoa!

Viimeisiä ja ensimmäisiä

Joulukukista on tullut laitettua todella vähän kuvia blogiin tämän talven aikana. Niitä on kyllä ollut mutta kukinnat ajoittuivat sen verran lomittain että oikein komeaa yhteiskukintaa ei syntynyt. Lisäksi toinen valkoisista amarylliksistä kuivatti viimeisen kukkavartensa jo heti alkusenteillä. Tänä vuonna siis jouluasetelmat puretaan samaa tahtia pois kuin muutkin joulukoristeet.

Amarylliksien viimeiset kukkavanat lähtivät kaatuilemaan, joten leikkasin ne maljakkoon.

Kun joulusesonki on ohi, tulee mieleen kurkkia siemenlaatikoihin. Tutkin kaikki läpi ja tein alustavaa suunnitelmaa tämän vuoden kylvöistä. Pian siemenet saapuvat kauppoihin, joten oli hyvä aika tarkistaa, tarvitaanko täydennystä. Hyötykasvipuolelta tyhjeni viime kesänä useampikin pussillinen siemeniä ja pari kesäkukkaakin lisättiin listalle. Perennansiemeniä oli yltäkylläisesti ja ensimmäiset niistä pääsivätkin jo multaan. Kiikutan purkit tänään lumihankeen ja kurkkaan samalla, miltä styroksilaatikon alla talvehtivat alppiruusuvauvat ja helmililjat näyttävät.

Kylvöruukut on taas numeroitu, jotta tiedän, minkä taimia purkista nousee. 1: sinikatana 'Alba', 2: sinikatana, 3: punaluppio, 4: himalajanesikko, 5: syysvuokko, 6: amerikanvuokko, 7: niittykukkia. Siemenlaatikkoon jäi vielä monta pussia odottamaan seuraavia kylvöjä.

Lajittelin perennansiemenet sen mukaan, mitkä lajit tarvitsevat kylmäkäsittelyä, mitkä saattavat itää ilmankin ja mitkä eivät tarvitse kylmää kautta itääkseen. Ensimmäiseen erään pääsi sellaisia siemeniä, mitkä hyötyvät tai ehkä hyötyvät kylmäkäsittelystä. Vuokkoja olen kylvänyt muutaman kerran aikaisemminkin mutta hyvin huonolla menestyksellä. Viime keväänä kylvöksistä iti ainoastaan yksi amerikanvuokko eikä sekään ehtinyt kovin montaa lehteä tehdä ennen talvea. Onneksi siemeniä on niin paljon, että on taas vara testata eri menetelmiä. Seuraavan setin perennoja kylvän tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin vuorossa ovat lajit, jotka saattavat itää ilman kylmäkäsittelyä. Nyt kylvetyistä lajeista katanat, vuokot ja palloesikko ovat silloinkin listalla mukana ja niiden lisäksi aika monta muutakin lajia. Pidän kylvökset huoneenlämmössä maaliskuun alkupuolelle ja vien sitten hankeen ne ruukut, joissa ei näy mitään elonmerkkiä. Varmuudella ilman kylmäkäsittelyä itävät siemenet kylvän maaliskuussa.

Leikkaan amarylliksistä aina heteet pois, niin eivät karistele siitepölyä pöydille. Tämä punainen ei ole luonnossa näin oranssi, vaan jonkun verran tummempi sävyltään.

Hopeaputousten talvehtiminen ei ole aina ollut ihan varmaa, joten kylvin jo niistä viime talvena keräämiäni siemeniä. Viime vuonna huomasin, että talvehtivista kasveista tuoreeltaan kerätyt siemenet itävät helposti mutta aiemmin kerätyt tarvitsevat liotusta itääkseen. Siispä karistelin pussista siemeniä ensin vesiastiaan likoamaan. Huvituin suuresti, kun siemenet alkoivat liikkua vedessä alkuun aika vauhdikkaastikin toisiaan tai purkin laitoja kohti. Hankaussähköä näemmä syntyy paperipussissakin sen verran paljon, että siemenistä tuli pieniä magneetteja. Kävin hakemassa kameran, erottelin siemenet toisistaan hammastikun avulla ja tein pienen kuvasarjan siementen salaisesta elämästä. En kertonut lapsille kokeesta, jotta purkki pysyisi paikallaan. Tämäntyyppisellä testillä voi kuitenkin havainnollistaa kivasti lapsille fysiikan ilmiöitä.

Alkuun siemenet liikkuivat nopeammin mutta ryhmien kasvettua kookkaammiksi liikkeet hidastuivat selvästi. Ehkä lopulta siemenistä olisi tullut yksi iso möykky mutta ajattelin 6 tunnin liotuksen riittävän itämiseen ja koe keskeytettiin.

Loppuun vielä amarylliskuva. Tämä valkoinen kerrottu on vuodesta toiseen yksi joulukukkasuosikeistani.

Joulu alkaa olla siis taputeltu ja kevätsesonki kylvöjen osalta aloitettu. Tästä se taas lähtee!