Miten mahtava puutarhaviikonloppu!

Karo ja mahtava tarhakylmänkukka.

Takana on niin mahtava puutarhaviikonloppu ettei paremmasta väliä. Oli kesäisen lämmintä ja aika hurahti kuin huomaamatta puutarhassa häärätessä. Joka paikkaa kolottaa nyt sen verran lahjakkaasti, että totisesti tietää jotain tehneensä. Minun viikonloppuni alkoi perjantaina iltapäivästä, jolloin postauksen aloituskuva on otettu. Tarhakylmänkukilla on suht kookkaat kukat mutta tuo yksilö laittoi ainakin kaikki meidän pihan ennätykset uusiksi. Kukan halkaisija oli suunnilleen 12cm. Nyt onkin jännä seurata, aukeavatko saman kasvin muut nuput yhtä suuriksi.

Kesän ensimmäinen kärhön istutus. Käänsin toki kärhön pystyyn ennen peittämistä. Versot ylivalottuivat, ne ovat oikeasti vihreitä.

Katsastin perjantai-iltapäivän puutarhakierroksen yhteydessä osan kärhöistä ja ilahduin suuresti, kun löysin peräti neljästä ensimmäiset elonmerkit. Siitä inspiroituneena päätin kaivaa kärhökaaripenkistä pari syysleimua pois ja istuttaa niiden tilalle pari vuotta isossa saviruukussa majailleen loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sekä samaan monttuun pienemmän pistokastaimen samaa lajiketta. Kumpikin oli kasvattanut oikein hyvät juuret, joten eivätpä ne olisi ruukuissaan enää tätä kesää viihtyneetkään. Suunnittelin jo viime kesänä istuttavani 'Beautiful Briden' ja 'Evijohillin' kaveriksi jonkun varman kukkijan. 'Evijohill' oli nimittäin yksi niistä kärhöistä, jotka jäivät viime kesäksi unten maille. 'Beautiful Bride' kukki komeasti ja on nytkin herännyt. Cardinal oli kasvanut sen verran reippaasti, että sen versot ylsivät hyvin maanpinnalle, joten kuopan sai täyttää ihan kokonaan. Istutuksen jälkeen laitoin kärhöille isäni tekemän uuden tuen. Kuvasta ei erota, mutta malli on sama kuin muutama metri taaempana olevalla tuella.

Cardinal ja kumppanit etualalla uudessa tuessaan.

Perjantain puutarhapuuhat jatkuivat ylimääräisten kasvien kartoittamisella. Ensi lauantaina on taas täällä päin taimitapahtuma, jolle ajattelin mennä vähintään katsomaan, löytyisikö joitain uusia kasveja omaan puutarhaan. En ole pariin vuoteen ollut itse myymässä siellä taimia ja vähän jo viime syksynä katselin muutamia kasveja sillä silmällä, että niitä pitäisi jakaa. Siementaimiakin oli jonkun verran ilmestynyt. Päätin siis kerätä kaikkea ylimääräistä ja katsoa, kertyykö niistä niin paljon, että kannattaisi nähdä ruukuttamisen ja hinnoittelun vaiva. Tätä juttua sunnuntai-iltana kirjoittaessa on selvää, että kyllä niitä taimia kertyi ihan myytäväksi asti.

Lauantai oli kirjaimellisesti kakkapäivä. Tässä sitä itseään viimevuotisessa puutarhakompostissa.

Lauantaina käväisin jokakeväiseen tapaani työkaverin tallilla hakemassa pollen parasta. Palaneempaakin tavaraa (purukuivikkeella) olisin saanut kaivella lantalan perukoilta mutta nyt oli enemmän tarvis kompostin vauhdittajalle kuin suoraan maanparannukseen käytettävälle tuotteelle. Suuntasimme siis suoraan laitumelle keräämään tuoreempaa jätöstä. Yhdellä heidän hevosistaan on vallan mainio tapa tehdä tarpeensa aina samaan kohtaan aitausta. Siitäpä oli helppo lapioida tyhjät multasäkit täyteen kikkareita. Heppa on kaurattomalla dieetillä, joten eipä kasva kaurahalmettakaan puutarhakompostoriini näistä tuotoksista. Neljästä säkistä kaksi meni puutarhakompostoreihin ja kolmas jälkikompostoriin. Viimevuotiseen puutarhakompostiin ja jälkikompostoriin sekoitin kikkareet talikolla, tämän vuoden kompostikakkua kasaan kerroksittain. Neljäs säkki jäikin vielä odottamaan sitä, että saan kuskattua uutta kitkentäjätettä puutarhakompostoriin.

Kärhökaaripenkin tämä lohko ei vielä kuki kovin runsaasti. Ensi keväänä on toivottavasti parempi tilanne.

Kärhökaaripenkki on jäänyt syksyn kukkasipulien istutuksessa vähän lapsipuolen osaan. Sinne ei näe niistä ikkunoista, joista tulee eniten katseltua alkukeväästä, joten aikaiset kukkijat ovat painottuneet enimmäkseen takapihalle ja aurinkopenkkiin. Kärhökaaressa onkin sitten vastaavasti enemmän laukkoja ja tulppaaneita, sillä myöhemmin keväällä tulee pyörittyä useammin ulkona ihastelemassa kukintaa. Tänä keväänä päätin, että on aika alkaa aikaistaa myös kärhökaaren kevätkukintaa. Istutin jo aiemmin kaikki kellarissa talvehtineet kultasahramit ja osan hyasinteista penkin yläosaan, josta niiden pitäisi näkyä myös etupihalle, kun olen töihin lähdössä tai sieltä tulossa. Viime joululta säästämäni hyasintit upotin hieman sahrameita alemmas rinteeseen, jossa kukkii tällä hetkellä ainoastaan vuosi sitten keväällä istutetut räväkänpinkit 'Jan Bos' -hyasintit. Ilmeisesti pari toissajouluista hyasinttia on myös noussut ja kukkinee pian. Paikka siis kelpaa hyasinteille. Usein suositellaan, että jouluhyasintit ja keväällä kukkivina hankitut sipulikukkaruukut istutettaisiin maahan vasta syksyllä, mutta minusta kevätistutus on mukavampaa. On helpompi nähdä, mihin ne kannattaisi sijoitella, kun muu kasvillisuus on vielä matalaa ja näkee myös, mihin kaivataan kukintaa milläkin hetkellä.

Joulun jämät. Hyasintit ovat jo tuleentumassa mutta amaryllis se vain porskuttaa edelleen.

On tuo amaryllis sitten sitkeä! Kukinnan jälkeen viskasin sen pahvilaatikkoon yhdessä hyasinttien kanssa ja jätin ulkoeteisen nurkkaan odottamaan kompostiin vientiä. Koko talven seurasin, kun se kasvatteli lehtiään eikä suostunut nahistumaan sitten millään. Joskus huhtikuun alkupuolella taisin viedä laatikon sipuleineen ulkovarastoon, jossa siis ei ole mitään lämmitystä. Välillä lämpötila saattoi käydä pakkasen puolellakin mutta eipä näytä tuo puska tietävän, että amaryllis on kotoisin lämpimiltä seuduilta. Lauantaina laatikko ihan oikeasti unohtui ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi ja sitten vielä yöksikin, ja koska amaryllis ei edelleenkään osoittanut loukkaantumisen merkkejä, se taitaa päätyä kompostin sijaan johonkin kukkapenkkiin. Kai noin valtava elinvoima pitää jotenkin palkita.

Lahjaksi aiemmin keväällä saadut gladiolukset ovat heränneet.

Ruukkuruljanssia keventääkseni laitoin pari viikkoa sitten gladioluksen mukulat heräilemään vesiastiaan. Alkuun siis astian pohjalle laitetaan vain muutama milli vettä, jota lisätään sitten kun edelliset ovat huvenneet kokonaan. Näin olen ennenkin herätellyt vaikka mitä kukkasipuleita ja myös daalian juurakoita. Mukulat voisi istuttaa ruukkuihinkin mutta päätin istuttaa ne suoraan kukkapenkkiin. Lajikkeina on vaaleanpuna-kellertävä 'Mon Amour' ja persikkainen 'Sochi'. Kuvassa jälkimmäistä. Mukuloista siirryin sipuleihin ja istutin salottisipulin istukkaita kasvimaalle kyssä- ja lehtikaalin taimien sekaan. Tomaattiruukkuihin laitettavat istukkaat ruukutin ja vein ulkovaraston ikkunalle odottamaan tomaattien ulos istutusta. Kai tuollaiset ruokasipulitkin voi esikasvattaa? Nyt nimittäin oli pakko, sillä ne olivat lähteneet kasvamaan ostopussissaan.

'Elina'-pioni oli noussut vuosien mittaan maanpinnan yläpuolelle ja keskelle oli tullut ontto tunneli.

Kärhöjen elonmerkkejä etsiessä tuli konttailtua vähän siellä sun täällä ja kaiveltua matkan varrelta voikukkia ja muita rikkaruohoja. Samalla etsin lehtokotiloita ja tutkin muutenkin kasvien heräilemistä ja kuntoa. 'Elinan' luokse eksyin, kun bongasin maanpintaa pitkin kulkevan juuripötkylän. Pionin vanhoja versoja siistiessä sitten paljastui sen keskellä ammottava onkalo. Koko juurakon kruunu oli noussut ajan saatossa pintaan, joten kävin hakemassa karkeaa hiekkaa sen päälle. Ulompien versojen ympärille vetäisin ensiavuksi multaa viereisten tarhavaleunikkojen välistä. Pitää jossain vaiheessa käydä tekemässä huolellisempaa jälkeä ja täyttämässä myös unikkojen väliin jäänyt kuoppa. Viime kesänä tuokin 'Elina' kukki yhtä komeasti kuin samaan aikaan istutettu kaverinsa mutta nyt siinä oli silmämääräisesti arvioituna jonkun verran vähemmän versoja kuin sopivalla syvyydellä kasvavassa kaverissaan.

Kärhökaaren loppuosasta poistuivat viime syksynä syreenit.

Syksyllä poistettujen syreenien kohtalo ei ole jäänyt harmittamaan, vaikka tontin laita näyttää nyt kovin tyhjältä. Siirsin sinne jo syksyllä tuijan ja pikkujasmikkeen ja nyt rivin jatkoksi tuli siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei tuntunut viihtyvän entisellä paikallaan. Se olikin aika valoisa ja rodon alta ihan maan pinnasta löytyi jonkun puun juuri. Luultavasti tontin laidalla kasvava haapa oli tullut ryöväämään rodolta ravinteet ja veden. Uudessa paikassa riesaksi saattaa tulla koivu, mutta tuolla puolella tonttia on sentään varjoisaa ja savensekainen maa, jossa riittää kosteutta useammallekin kasville. Rodon kasvualustaa kevensin puutarhakompostilla, lahopuumuhjulla sekä havu-rodomullalla. Nyt pitää vielä miettiä, mitä muuta syreeneiltä vapautuneeseen tilaan laittaisi.

Loistokärhö 'Miss Batemanin' yllätys: 40 sentin korkeudelle talvehtineet versot.

Tein joka päivä kärhökierroksen. Perjantaina löytyneiden neljän heränneen kärhön lisäksi lauantaina bongasin piippoja viidestä. Sunnuntaina joukkoon liittyi kuusi kärhöä, joten viikonlopun kokonaissaldona on tasan 15 kasvuun lähtenyttä kaunotarta plus aiemmin herännyt tarha-alppikärhö 'Pink Dream'. Viime kesän nukkuneissa kärhöissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta odotellaanpa rauhassa. 'Miss Batemanin' huikea talvehtiminen tuli erityisen iloisena yllätyksenä, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan. Niinpä kukintaa pitäisi olla odotettavissa jo hyvinkin kesäkuun puolella. Neiti ei olekaan ennen kukkinut, sillä viime kesänä sen kasvu keskeytyi heinäkuussa latvojen nuokkumiseen ja leikkasin sitä varmuuden vuoksi matalammaksi. Lakastumistauti oli yksi mahdollisuus mutta uskon itse enemmän juuriston pieneen kokoon suhteessa lehtimassaan. Toivotaan, että tänä kesänä kärhö vihdoin pääsee näyttämään, mihin pystyy.

Kadun pään joutokukkaniityllä kukkii mukulaleinikki.

Ehkä joku vielä saattaa muistaa viime keväältä mukulaleinikin, jonka vesimyyrä oli tuonut aurinkopenkkiin. En halunnut sinne keltaista myyränhoukutinta, joten siirsin kasvin kadun pään joutokukkaniitylle. Siellä se nyt kukkii ja kitkin jopa juolavehnät sen ympäriltä pois. Juolavehnä kasvaa toki pian takaisin mutta onpahan edes pikkuisen häiritty sen etenemistä. Joutokukkaniityllä ei olekaan kovin paljoa kevätkukintaa, vaikka kivikkorinteestä onkin levinnyt sinne pikkuisen kevättähtiä ja muualta jokunen lehtoimikkä. Minun puolestani mukulaleinikki siis saa levittäytyä siellä ihan rauhassa.

Tähtitulppaaneita aurinkopenkissä.

Kuvan mätäs tähtitulppaaneita on tullut yhdestä pussillisesta 'Persian Pearlia'. Kuten näkyy, suurin osa onkin sitä, mutta seassa on myös jotain muuta lajiketta, jolle en ole keksinyt nimeä. Niitä oli alun perin kolme mutta selvästi nekin näyttävät lisääntyvän kun nyt niitä on jo viisi kukassa. Kauniita ovat väriltään vaikka pidänkin enemmän "persialaisen" sävystä.

Kolme kuvaa aurinkopenkin hyasinteista, yksi kärhökaaresta.

Hyasinteista on vuosi vuodelta enemmän iloa. Ne näyttävät myös lisääntyvän aika mukavasti. Eivät nyt ihan pikkusipulien lailla mutta vanhemmat sipulit ovat tehneet selvästi sivusipuleita ympärilleen. Innokkaimpia lisääntyjiä näyttäisivät olevan valkoiset, alunperin jouluhyasinteiksi ostetetut sipulit. Syyssipuleina en ole nimittäin valkoisia ostanutkaan. Yllä olevassa kollaasissa niiden kaverina kukkii vaaleanpunainen 'Fondant', joka on ensimmäinen varsinainen puutarhahyasintiksi ostamani hyasintti. Kuvassa 'Fondantin' taakse jää vasemmassa yläkulmassa oleva sininen sekoituspussin hyasintti ('Delft Blue'?), jonka taustalla taas kukkii ehkä 'Pink Pearl'. Alakuvassa vasemmalla on samaista 'Pink Pearlia' sekä laventelinvärinen 'Splendid Cornelia', joita piti olla kolme. Yksi sipuleista on siis hävinnyt johonkin ja tietysti ne hengissä selvinneet sattuivat kasvamaan samassa rivissä vaaleanpunaisten kanssa eivätkä jotenkin luonnollisemmin kolmiona. Näin käy, kun istuttaa sipuleita syksyllä. Alaoikealla kollaasissa kukkii kärhökaaren räväkkä 'Jan Bos'.

Heti ulko-oven vieressä pikkuruiset tulppaanit yhdessä idänsinililjojen kanssa.

Pienten tulppaanien pussissa luki 'Polychroma' mutta sitä en tiedä, ovatko oikeasti pikkutulppaania (Tulipa bifloraa, vanhalta nimeltään Tulipa polychroma, jos olen oikein käsittänyt) vai onko olemassa lajike 'Polychroma'. Saila hoi...? Supersuloisia ovat. Sen verran paljon kertyi muutaman työntäyteisen puutarhapäivän aikana kuvia, että jutun tekokin venähti kahden vuorokauden puolelle. Jatkoa seuraa joku toinen päivä, sillä eihän tässä vielä kaikki ollut. Aurinkoista viikkoa!

Kukkakimppukalenteri: 24. luukku

Ja viimeistä viedään! Nyt ei turvauduta syksyn viimeisiin jämiin, vaan kehiin pääsee aiemmin kesällä kasattu kimppu, jonka päätähtinä loistavat punaiset gladiolukset.

Gladioluksen kukissa on vähän samaa muotokieltä kuin jouluisissa amarylliksissä.

Kaverina vielä tiukasti nupullaan olevaa komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' sekä pari daaliaa.

Vihreinä käytin sormivaleangervon ja valkotäpläimikän lehtiä sekä (ilmeisesti) siperiankurjenmiekan pitkiä lehtiä. Ehdin jo kirjoittaa edelliseen lauseeseen päivänliljan, mutta sitten tuli mieleen joku muistikuva siitä, että olisin kyninyt siperiankurjenmiekkamättäitä. Saatoin kyllä napsia molempia mutta ehkä kimppuun päätyivät lopulta kurjenmiekat.

Kimpulla oli kokoa ja näköä, joten mikäs sen juhlavampi valinta jouluaaton luukkuun.

Juhlavuutta hieman nakertavat gladiolusten vänkyrät latvat. Muistutan vielä, että leikoksi tarkoitetut gladiolukset kannattaa tukea jo ennen kaatumista eikä vasta sitten kun ne ovat pötkötelleet muutaman päivän, kuten itse tein. Parista latvasta voitte selvästi huomata, milloin kukkavarsi on ollut kaatuneena ja missä vaiheessa se on tuettu uudelleen pystyyn. Toisaalta, eikös se täydellisyydentavoittelu olekin aika epätervettä ja stressaavaa, kun vaihtoehtoisesti voi ottaa vähän rennommin? Muistakaa se, jos viime hetken joulustressi yrittää iskeä kimppuunne (heh). Lopuksi vielä muutama kollaasi koko joulukalenterin kimpuista. Mikä on suosikkisi?

Spiraaliin sidottuja kimppuja ja itsenäisyyspäivän gladiolukset.

Räväkämpiä värejä ja Inkerin kukkalaatikko.

Hörhelöitä ja maksaruohokimppu. Numerot tulivat vahingossa pienempinä kuin muihin kollaaseihin mutta ehkä niistä saa selvän.

Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille blogini lukijoille!

Kukkakimppukalenteri: 19. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu pikkujoulutunnelmaa: vähän punaista, ripaus pirskahtelevaa iloa, aavistus joulukuusen syvänvihreästä ja mausteeksi hyppysellinen dramatiikkaa. Kimppu on kerätty elokuun lopulla.

Gladiolusta, kuunliljaa 'Gold Standard', keijunkukkaa 'Midnight Rose', purppuraheisiangervoa ja kaitaröyhytatarta.

Tatarista tuli hauskat varjot. Maljakkona Muurlan Cupido Täyttymys.

Tämä kimppu sopi kivasti keittiön ikkunalle. Anopinhampaasta löytyi samoja sävyjä kuin kuunliljoista.

Kukkakimppukalenteri: 6. luukku

Nyt hyppäämme hetkellisesti syyskuulle, sillä itsenäisyyspäivän kimppuun valitsin gladioluksia. 

Valkoiset gladioluksen kukat olivat kuin helmiäistä mutta sitä säihkettä en saanut tallentumaan kuviin.

Nupuissa ja avautuvissa kukissa oli viehättävä vaaleankellertävä sävy. Vihreänä komeasinikuunlilja 'Elegansin' lehtiä.

Sidoin kimpun hillittykiiltoisella, leveällä lahjanarulla. Maljakkona Alvar Aallon Finlandia-vaasi.

Muistakaa tukea gladiolukset, jos haluatte latvojen kasvavan suoriksi ja ylväiksi. Minä en muistanut...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Harmaiden päivien kukkasia

Keltatörmänkukka näemmä kukkii jo ensimmäisenä kesänään.

Välillä tuntuu, että saa tehdä jo ihan tosissaan töitä, jotta saisi pidettyä mielen syksyn sijaan loppukesässä. Keskiviikkona tänne sattui taas rankka ja hyvin paikallinen kuurosade. Mittariin oli kertynyt vajaan parin tunnin aikana 24mm vettä, mikä sai monta kasvia nyykähtämään pitkin pituuttaan. Mitään ei kuitenkaan katkeillut poikki, joten vähällä selvittiin. Öisin on välillä ollut niin kylmää, että avomaan kurkku luovutti harsoista huolimatta. Suojaamatta jääneet kesäkurpitsa ja pavut sen sijaan ovat vielä hengissä. Tomaatit ja paprikat onneksi kestävät kylmempääkin, joten niillä ei ollut mitään hätää harsojen suojissa. Saisi kuitenkin tulla vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä, jotta kaikki raakileet kypsyisivät ennen kuin on liian kylmää.

Gladiolukset kukkivat. Osan leikkasin maljakkoon pois retkottamasta.

Istutin keväällä osan gladioluksista maahan ja osan ruukkuun patiolle. Tässä vaiheessa kesää on täysin selvää, että jatkossa kaikki gladiolukset kannattaa istuttaa maahan. Ruukussa kasvavat ovat vasta alkaneet työntää nuppujaan esiin eivätkä ole muutenkaan niin komean näköisiä kuin maassa kasvavat kaverinsa, vaikka ovat saaneet lannoitusta pitkin kesää muiden kesäkukkien tapaan. Maassa kasvaville laitoin vain kanankakkaa istutusvaiheessa ja sen jälkeen ovat saaneet pärjätä omillaan. Sekoituspussista tähän mennessä neljä yksilöä on kukkinut punaisena ja kuusi valkoisena. Merkkasin jo valkoisia narulla, jotta osaan kerätä oikeat mukulat syksymmällä talvetusta varten pois. Kaikkea ei vain ole mahdollista säilyttää, kun vapaat kukkapenkitkin vähenevät koko ajan. Jos vanhat vaaleanpunaiset ovat kasvattaneet kunnon mukuloita, otan niistä myös muutaman talteen.

Salkoruusu 'Nigra' kurottelee koko ajan korkeammalle. Korkein latva hipoo kuvan yläreunaa.

Ei voi kuin ällistellä salkoruusu 'Nigran' kasvuhaluja. Uusia kukkavarsia nousee koko ajan lisää ja entiset kasvavat kohti taivasta. Yllä olevassa kuvassa loistokärhö 'Voluceau' ja syyshortensia 'Prim White' jäävät selvästi salkoruusua matalammaksi. Joskus ajattelin, että salkoruusu olisi varmaan hyvä leikkokukkana, mutta nyt kun olen tuon yhden kasvuvoimaa ihmetellyt, leikkokukka-ajatus on täysin hylätty. Ainakaan minulla ei ole niin kookasta maljakkoa, että puolitoistametrinen kukkavarsi ensinnäkin pysyisi pystyssä ja toisekseen näyttäisi sopusuhtaiselta. Ja mihinkä pöydälle sellaisen monsterikimpun edes laittaisi?

Maksaruohot ovat vielä pieniä mutta lopputulos on jo kuviteltavissa.

Viime syksynä hankittu violettilehtinen maksaruoho 'Jose Aubergine' poiki ajatuksen hävittää jalopähkämöt kärhökaaripenkistä. Syksyllä istutettu emotaimi selvisi hyvin talvesta, joten pääsin keväällä jakamaan sen neljään osaan ja poistamaan kaikki jalopähkämöt kerralla. Kovin komeiksi maksaruohot eivät kesän aikana ehtineet kasvaa, mutta sen verran kuitenkin, että pääsin toteamaan hetken mielijohteena syntyneen idean onnistuneeksi. Jospa ne ensi kesänä kasvaisivat vähän lähemmäksi luvattua 40cm:n korkeutta, kun saavat olla koko kasvukauden rauhassa. Heti maksaruohojen takana on tänä vuonna siemenestä kasvatettuja punahatun taimia, joista osa pitää siirtää keväällä muualle, jos sattuvat selviämään talvesta. Kaksi vanhempaa 'Magnusta' on viihtynyt ja kukkii nyt, joten ainakin paikka on punahatuille sopiva. Toivottavasti ensi talvi on suotuisa, sillä uudet taimet ovat siemenkirjeen satoa ja todennäköisesti kukiltaan eri näköiset kuin nuo ennestään minulla olleet kasvit. Siemenet on kerätty 'Delicious Candy' -lajikkeen kukista ja olisipa muuten mukava, jos edes joku taimista olisi emokasvinsa kaltainen.

Komeamaksaruoho 'Jose Aubergine'.

Palloesikko teki syysyllätyksen. Tätä vastapäätä polun toisella puolella jouluruusu puskee nuppuja.

Omistetaanpa postauksen loppuosa kärhökaaripenkin kaunottarille. Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' ei vielä viime kesänä ehtinyt tehdä kuin pari kukkaa, jotka nekin kärsivät heti auettuaan syyshalloista. Tänä vuonna kukinta alkoi selvästi aiemmin, vaikkakin edelleen aika niukkana. Kukkia kuitenkin on jonkun verran aivan kärhön latvassa ja nuppujakin näyttäisi olevan, joten olen tyytyväinen. 'Krakowiak' ei kuulu ihan lempikärhöihini, sillä sen kukat ovat minimaalisen pienet loistokärhöihin verrattuna, mutta väriltään se on nätti. Sen kaverina on loistokärhö 'Omoshiro', jonka valtavankokoiset kukat korostuvat entisestään pienten kukkien keskellä, jos kärhöt vain suostuisivat kukkimaan yhtä aikaa. 'Omoshiro' kukki ainakin tänä vuonna selvästi aikaisemmin ja on nyt käytännössä lopettanut kukinnan kokonaan. Nuori kärhö on sekin, joten kukinta-aika todennäköisesti pitenee tulevaisuudessa.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' kukkii harmaata taivasta vasten.

Kärhöportissa on nyt kukkia kummallakin puolella. 'Krakowiak' näkyy taustalla portin oikealla puolella.

Loistokärhö 'Piilu' vasemmalla, tarhaviinikärhö' Justa' ja pari tarhalyhtykärhö PRINCESS KATEN kukkaa seassa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' kukkii taas aivan portin huipulla.

Kärhöjen kukissa on valtavia kokoeroja. Esimerkiksi mantsuriankärhö tekee vain parin sentin kokoisia, siroja kukkia ja moni tarhaviinikärhö 5-8-senttisiä kukkia. Loistokärhöjä ei suotta sanota isokukkaisiksi kärhöiksi, sillä niiden kukat ovat järjestään yli kymmensenttisiä halkaisijaltaan. Muutama komistus puskee tuosta vain jopa lähes ruokalautasen kokoisia kukkia. Yksi sellaisista on 'Jan Pawel II', joka valitettavasti tykkää kiivetä kärhöportin huipulle ja aukoo upeat kukkansa siellä. Sen kukinta-aikaan pitäisikin tuoda tikapuut kärhön viereen, jotta voisi aina halutessaan helposti kiivetä ihastelemaan yläilmoissa keikkuvia kukkia. Tänä vuonna 'Jan Pawel II' teki hyvin selvät pinkit raidat terälehtiinsä, mikä johtuu varmaan viileistä öistä ja osin päivistäkin. Tosin raitojen häviämiseen ei mene kuin päivä-pari ja sen jälkeen kukat ovat vitivalkoisia kukinnan loppuun saakka.

Päivän kärhökomistus on 'Jan Pawel II'.

Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää, sillä marjankeruun ja mehustuksen lisäksi tekisi mieli vähän puuhailla kukkapenkeissäkin.

Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.

Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.

Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.

Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.

Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.

Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.

'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!

Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.

'Fanal'-jaloangervoa.

Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.

Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.

Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.

Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.

Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.

Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.

'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.

Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.

Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.

Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.

Kärhöportin oikea puolikas.

Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.

Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.

Iloista päivää!