Syksyisiä jorinoita

Viikontakainen seitsemän asteen pakkanen veti puutarhasta sen verran monta kasvia mustaksi, ettei ole tehnyt pahemmin mieli enää kameran kanssa puutarhassa hyöriä. Vähän väliä yllättävät sateet yhdistettynä aivan liian kylmään säähän sitten vähentävät sitä vähäistäkin mielenkiintoa ulkoiluun. Onneksi syyslomaviikolla räpsittyjä kuvia oli vielä julkaisematta ja niistä pitikin vielä jotain jutuntynkää vääntää, kunhan sopiva hetki tulisi. Eli nyt.

Alkukesällä siirretty esikko lähti uudelle kukintakierrokselle.

Yllä olevan kuvan esikko löytyi alkukesällä tummanviolettien esikoiden seasta. Silloin kukan väri oli melkein valkoinen ja ainoastaan terälehtien reunoissa oli liilaa häivähdystä. Syksyn koleudessa värit ovat selvästi vahvemmat. Oli kiva nähdä, että esikko on selvästi eri näköinen kuin minulla ennestään olevat esikot. Vähän mietin silloin alkukesällä, että oliko valkoinen esikko vain jostain syystä värjääntynyt tummanviolettien kukkien seassa kasvaessaan. Nyt, kun esikko on aivan yksinään, niin on aivan selvää, että se on luonnostaan kirjavakukkainen.

Keltatörmäkukka se ei kylmästä säikähdä.

Keltatörmäkukka on kuvattu ennen kovinta pakkasyötä mutta samalta se näyttää edelleen. Jo monena vuonna olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki törmäkukat kukkivat niin pitkään kun se vain on mitenkään mahdollista. Luntakin saa sataa päälle ja käydä vaikka joka yö pakkasella eikä haittaa mitään. Vasta pidempi pakkasjakso tai paksu kerros lunta päällä lannistaa ne talven ajaksi.

Majapenkin laidan syysasua.

Yllätyin ihan, miten kauniilta majapenkin rusehtavan oranssin ruskan saaneet jaloangervot näyttivät purppuraheisiangervon ja imiköiden rinnalla. Miten en ollut kiinnittänyt tuohon huomiota aiempina vuosina? Kuva tosin hieman latisti värejä mutta ei anneta sen häiritä. Heisiangervon alla tarhakeijunkukka 'Green Spicen' lehdissä toistuu vielä heisiangervon tummanvioletti väri ja kunhan nuo pienet keijunkukat kasvavat, niin näky tulee olemaan vielä parempi.

Sormivaleangervokin oli saanut harvinaisen räväkän ruska-asun.

Valeangervot ottavat yleensä itseensä jo heti ensimmäisistä hallaöistä mutta tänä vuonna osa niistä ehti saada hienon ruskan ennen kuin ne kärsivät pakkasesta. Yksi isotöyhtöangervoistakin ehti saada pikkuisen lupaavan näköistä punerrusta ylimpiin lehtiinsä ja melkein odotin sen muuttuvan vielä kunnon väriläiskäksi. Pakkanen vain laittoi stopin poikkeuksellisen hienoon syysasuun värittymiselle. Nyt värejä näyttäisi olevan enää atsaleoissa ja pensasmustikoissa ja niidenkin lehdet alkavat hiljalleen karista.

Äitini sai juurrutettua mustaluumun pistokkaita.

Nappasin kesällä mustaluumustani pari latvaa äidilleni pistokaskokeiluun. Toisen juurtumisesta ei ole vielä takeita, vaikka hengissä sekin näyttäisi olevan. Toinen sen sijaan on varmasti hengissä, sehän on kasvanutkin pikkuisen ja ruukun pohjarei'istä pilkistelee juuria. Taimet siirtyivät meille aluksi ulkovaraston ikkunalle ja talven tultua sitten kellariin talvehtimaan. Ulkovarastossa on tällä hetkellä myös kukkapenkistä kaivetut jättiverbenan siementaimet, rosmariini ja kaksi pelargonilaatikkoa. Jälkiviisaana olisi pitänyt ne kaksi viimeistäkin pelargonilootaa kuskata samaan aikaan muiden kanssa ulkovarastoon mutta minähän jätin ne keittiön ikkunan alle "huolelliseen tarkkailuun". Helppo nostaa ne siitä pakkasyön uhatessa ulkoeteiseen ja sitä rataa. Ei paljoa auta, jos muistaa katsoa lämpömittaria vasta aamulla ja huomaa sen näyttävän silloin -3 astetta. Vaikka ryntäsin saman tien kantamaan hyvin kohmeiset pelakuut eteiseen, niin kyllähän ne ehtivät kärsiä tuntikausia pakkasessa odoteltuaan. Osa varsistakin oli selvästi kylmettynyt ja leikkelinkin jo huonoksi menneitä osia pois. Saa nähdä, menikö siinä kaikki 'Appleblossomit'. Ulkovarastossa kun oli nimittäin pelkkiä valkoisia pelakuita.

Ensimmäiset perennakylvökset.

Vasta tänä syksynä perustettu vauvalani sai ensimmäiset perennakylvöksensä, kun kippasin viime talvelta itämättä jääneet kylvöpurkit alueen yhteen nurkkaan. Kippaamisen jälkeen tosin huomasin pari vihreää sirkkatainta, eli jotain olikin lähtenyt syksyn kylmyydessä itämään. En vain tiedä, mitä lajia taimet ovat. Saattavat olla jotain kesän aikana purkkeihin kylväytynyttä rikkaruohoakin. Saivat nyt jäädä toistaiseksi alueelle. Jos selviävät talvesta, niin kesällähän taimet sitten varmasti tunnistaa perennoiksi tai rikkaruohoiksi. Tarkkaan, jos tirkitte, niin ne näkyvät tuossa numero kakkosen yläpuolella. Lupauksia kesästä.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ehti aukaista tänä vuonna paljonkin kukkia.

Syysasterit näyttäisivät kestäneen pakkasen ja vaikka Patricia ei kovin hyvin ikkunoista näykään, niin sopivasta kulmasta keittiön ikkunasta tiiraillessa näkyy vähän pinkkiä häivähdystä sisälle asti. Jos viitsisi käydä vähän kurittamassa mustaksi menneitä ympäryskasveja matalammiksi, niin Patriciakin näkyisi paremmin. Viikonlopun sää näyttää, houkuttaako lähteä pihapuuhiin vai pysytäänkö tuttavaperheen halloween-bileitä lukuun ottamatta kotosalla. Ja voisihan niitä astereita hakea sisälle maljakkoonkin. Hyvää viikonloppua!

Esikkoja

Tässäpä esikontuoksuinen ja myös melko värikäs kattaus touko-kesäkuun vaihteesta. Osa esikoista on esitelty jo aiemmin (täällä näin).

Majapenkin palloesikot.

Majapenkin vaaleankeltaiset, tuoksuvat esikot. Näiden väliin jää tummanpunainen jouluruusu.

Kantopuutarhasta löytyy lempeän liila esikko.

Varjokujan alkupäässä on paljon pinkkiä esikkoa. Tämäkin muuten tuoksuu.

Edellisen kuvan ottamisen jälkeen olen katkonut kuunliljojen viimevuotiset kukinnot, kitkenyt voikukat käytäviltä ja nyhtänyt ylimääräisiä lehtoimiköitä. Ne meinaavat olla muun kilpailun puutteessa vähän turhan innokkaita leviäjiä. Isot kuunliljat siirsin jo pari vuotta sitten pois, kun huomasin vesimyyrän syöneen niiden juuria. Tilalle on istutettu pioni ja karhunjuuri mutta ne eivät ole vielä kovin isoja. Niinpä imikät yrittävät vallata kaiken jäljellä olevan tilan.

Katsokaa, kuinka hienosti 'Woodstock'-hyasinttien väri natsaa taustalla olevaan pihaesikkoon.

Pihaesikko on minusta hauska nahkeine lehtineen. Sitä voisi melkein luulla joksikin toiseksi kasviksi elleivät sen kukat paljastaisi sitä esikoksi. Omat pihaesikkoni ovat aurinkopenkissä mutta ne saattaisivat viihtyä paremmin jossain puolivarjossa. En vain ole vielä saanut aikaiseksi siirtää niitä kun ovat kuitenkin pärjänneet paahteisellakin paikalla. 'Woodstockien' taustalla näkyvä pihaesikko on punaiseen taittava tummanvioletti, vanhempi on kylmemmän sävyinen ja ehkä myös astetta tummempi. Jos se punaiseen taittava esikko on haastava kuvata, niin toinen on melkein mahdoton. Seuraavassa kuvassa vasemman alakulman nuppujen väri on lähinnä sitä mitä myös avonaisissa kukissa on livenä.

Vanhempi pihaesikko.

Siperianesikkoko? Yksittäisen kukan halkaisija on noin kaksi senttiä.

Sama esikko. Pisimmillä kukkavarsilla on mittaa jopa 35cm.

Mysteeriesikot tulivat siemenkirjeestä. Niillä on samantapaiset lehdet kuin luhtaesikolla mutta kukat ovat pienemmät kuin omalla luhtaesikollani ja ne nousevat hyvin korkealle. Sitä paitsi luhtaesikkoni eivät vielä edes kuki kun tämä toinen on jo aloittanut. Olen pohtinut, ovatko ne sitten luhtaesikon eri lajikkeita vai onko tämä liila-pinkkikukkainen mahdollisesti siperianesikko.

Yksi kauneimman värisistä on tämä kärhökaaripenkin esikko.

Ja kuten kuvissa aina, niin tämän punaisenkin esikon väri on mennyt hieman pieleen. Se ei ole noin puhtaan punainen, vaan enemmän anilliinin tai tumman pinkin suuntaan. Vai olisiko vadelmanpunainen oikeampi sävy. Ihana joka tapauksessa, vaikka onkin ollut vähän hidas leviämään. Valkoisesta luhtaesikosta tulee kuvia vasta myöhemmin, sitten kun se kukkii. Se on yksi suosikkiesikoistani näyttävien kukkien ja muista esikoista poikkeavan kukinta-ajan ansiosta.

Esikot riviin järjesty!

Nyt tulee jatkoa viikonlopun puuhaleiriltä, jota myös puutarhaksi kutsutaan. Esikkohommia tuli tehtyä sen verran reilummalti, että jätin ne suosiolla eri juttuun. Sainpahan samalla tilaisuuden laittaa tällä hetkellä kukkivista esikoista kuvia.

Valkeasta varjopenkistä löytynyt kermankeltainen esikko on nyt auki. Verrokkina vieressä puhtaanvalkoinen.

Minusta on aika jännä, että puhtaanvalkoisten ja purppuranpunaisten esikoiden jälkeläinen olisi tuollainen kermankellertävä. Takapihalla ei lehtoesikon lisäksi muita kellertäväsävyisiä esikoita ole ja voisivatko lehtoesikot muutenkaan risteytyä noiden valkoisten kanssa? Ihan kiva ylläri tuo väri joka tapauksessa oli. Kukasta tulee varmasti suurempi tulevina vuosina, kun kasvi on muutenkin isompi, sillä niin on käynyt muillekin esikoille. Siirsin kermankeltaisen esikon ensi alkuun kärhökaaripenkkiin yksinäisen liilan palloesikon viereen. Käytävän toisella puolella on hyvin tuoksuvaa vaaleankeltakukkaista (suikero?)esikkoa, joka muistuttaa 'John Mo' -lajiketta, eli tuon uuden väri sopii sinne puolelle puutarhaa vallan mainiosti.

Tässä se yksinäinen palloesikko. Muut palloesikot eivät meillä vielä kukikaan.

Vielä viikko sitten luulin, että meiltä on hävinneet kaikki lehtoesikot (etelänkevätesikko). Vanhat puskat ovatkin hävinneet, tosin niidenkin lähistöllä on nyt alkanut näkyä pikkuisia siementaimia. Kuunliljojen kuihtuneiden lehtien alta löytyi myös muutama nupullinen taimi ja alempaa penkistä ukkolaukkojen seasta jopa pari kukkivaa tainta. Siemenistä elämä jatkuu!

Ensimmäistä kertaansa kukkiva lehtoesikon taimi.

Esikkopenkereellä taas kasvaa pelkästään hyvin tumman violetteja esikoita, allaolevan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyykin ihan pikkuisen kukan reunaa malliksi. Väri on siinä lähempänä oikeaa kuin myöhemmin tässä postauksessa tulevassa kuvassa. Niiden sekaan oli ilmestynyt melkein valkoinen esikko. Muuten se voisikin olla sitä samaa kuin aloituskuvan puhtaanvalkoinen esikko, mutta valkoisessa esikossa ei ole missään kukinnan vaiheessa selvästi liilaa kukissa. Ehkä juuri kukan ollessa lakastumaisillaan siinä saattaa olla vähän liilahtavaa häivähdystä mutta ei lähellekään noin selkeästi kuin tuossa uudessa. Hyvin nätti yksilö on tämäkin ja ansaitsi saada oman paikkansa. Kärhökaaripenkissä on tilaa ja tarvetta kevätkukinnalle, joten tämäkin siirtyi sinne. Lähistöllä on myös vuorijumaltenkukkaa mutta tuskinpa se hirveän pahasti esikon kanssa riitelee, jos sattuvat kukkimaan samaan aikaan.

Viehkeä söpöläinen on tämä.

Aiempina vuosina puhtaanvalkoisten ja purppuranväristen esikoiden seasta on löytynyt vaaleamman purppuraisia esikoita, joista osalla on valkoinen rengas keltaisen keskustan ympärillä. Niitä olen siirrellyt omaan ryhmäänsä luumutarhan takaosaan kuunliljojen aluskasviksi. Yksiväriset esikotkin ovat kauniita, mutta tuollaiset kirjavat ovat aina iloinen yllätys. Pitäisiköhän muuten siirtää joku valkoinen myös vaaleanpunaisten esikoiden sekaan? Jos vaikka sattuisi joskus saamaan hempeän vaaleanpunaisen esikon valkoisella renkaalla? Vai pitäisikö sen valkoisen olla jo valmiiksi kolmivärisen kukan vieressä onnistumisen mahdollisuuksien parantamiseksi?

Kenties emokasvi vasemmalla, jälkeläinen oikealla.

Vähän sinne sun tänne oli ilmestynyt pienempiä esikon siementaimia, jotka eivät vielä tänä vuonna kuki. Istutin jo viime vuonna muutaman esikon pikkutaimen luumutarhaan kuunliljojen alle kasvamaan kokoa ja nyt ne saivat uusista seuraa. Aluetta voisikin melkein jo kutsua esikkovauvalaksi. Kunhan näkee, minkä värisiä kukkia esikoihin aikanaan tulee, on sitten helppo siirrellä taimia sopiviin paikkoihin.

Osa vauvaesikoista.

Eniten pieniä esikontaimia oli valkean varjopenkin kanttausurassa. Kun taimet oli noukittu sieltä, alkoi kanttauksen siistiminen. Lapset tulivat sopivasti kyselemään, millä voisi saada pleikkariaikaa, joten annoin heille elämänsä ensimmäisen kukkapenkin kanttausurakan tehtäväksi. Aika hyvin se ensikertalaisilta sujuikin, vaikka vähän piti käydä jälkikäteen suoristamassa reunaa ja varmistamassa, että rikkaruohoista on nyhdetty lehtien lisäksi myös juuret pois. Osa rikkaruohoista oli myös jäänyt huomaamatta mutta kyllähän sellaiset pikkujutut ensikertalaisille sallitaan. Jälkityöt olivat kuitenkin nopeampia hoitaa loppuun kuin tehdä koko urakka itse alusta lähtien. Vielä olisi pari kukkapenkin reunaa kantattavana. Olen myös harkinnut aurinkopenkin kivireunuksen vaihtamista kanttausuraan, sillä kivet ovat vuosien mittaan uponneet turhan syvälle ja muutamasta kohdasta on päässyt heinä luikertelemaan kukkapenkin puolelle. Kivillekin olisi muuta käyttöä.

Valkean varjopenkin ja luumutarhan reunat lasten kanttaamina.

Rikkaruohojen nurmikolta kerääminen ei kuulunut sopimukseen, sillä olen itsekin kitkenyt "olan yli nurmikolle" -tyylillä. Siinäpähän rikat vähän nahistuvat auringossa ennen puutarhakompostiin vientiä ja on hyvä urakka odottamassa sitten kun lapset seuraavan kerran haluavat tienata puutarhatöillä peliaikaa. Rikkaruohoja nimittäin lojuu joka ikisellä nurmikolla ja siellä missä nurmikko ei ollut heittoetäisyyden päässä, rikkaruohoja on kerätty kasoiksi käytävien reunaan. Syksyn kitkemättömyydestä seuraa totisesti se, että täysiä ämpäreitä saisi olla alituiseen kuskaamassa kompostiin. Ongelma on ratkaistu kun ei edes käytä ämpäreitä.

Aurinkopenkistä osa kitketty. Voikukkaa on ihan älyttömästi joka puolella!

En tehnyt mitään systemaattista kitkentäkierrosta, vaan nypin rikkoja pääsääntöisesti sieltä, missä muutenkin puuhastelin jotain. Aurinkopenkistä kuoli toissatalvena toinen ritarinkannuksista ja toinen oli pienentynyt melkoisesti viime talven aikana. Se oli ehkä päässyt liian isoksi ja olisi kaivannut jo viime kesänä jakamista. Nyt oli helppo kaivaa siitä kuollut osa pois ja tuoda savensekaista multaa tilalle. Aurinkopenkki kuivuu herkästi, joten olen lisännyt kompostia ja ihan puhdasta saveakin kosteampia oloja kaipaaville kasveille aina kun olen jotain niiden lähistöllä kaivellut. Ritarinkannuksen vierestä lähti pari lapiollista ukkolaukkaa ja helmililjoja pois, ja niinpä syntyi paljon tilaa majapenkistä lohkaistulle valkoisen ritarinkannuksen jakopalalle. Samalla tuli hoidettua majapenkin ritarin jakaminen.

Kitkentäkierros ei vielä ulottunut nuotiopaikan polun varrella olevalle esikkopenkereelle.

Lämmin viikonloppu toi mahdollisuuden laittaa kaikki taimet pihalle. Perjantain puolipilvinen sää oli vallan mainio totutteluun ja lauantain hellepäivänä kuskasin kasvit varjoon siinä vaiheessa kun ensimmäiseen paikkaan alkoi aurinko osua. Kaikki muut kasvit jätinkin ulos myös öiksi mutta tomaatit, paprikat ja basilikat nostin ulkoeteiseen iltaisin. Koska ulkona oli jo niin paljon ruukkuja, unohdin nostaa eteisen kasvit sunnuntaina ulkoilemaan. Ehkä se oli ihan hyväkin, sillä sunnuntaina oli jonkun verran koleampi sää ja vähän tuulikin. Tämän viikon aikana on ollut selvästi kylmempää, joten ei ole tarvinnut edes harkita arempien kasvien ulkoilutusta. Mihin menit, kesäkeli?

Ärtsypinkit himalajanesikot ovat alkaneet kukkia.

Tänään en ehtinyt sen kummempia pihatöitä tehdäkään kuin kastella taimiruukut ja siivota harakansiiven pois takapihalta ennen kuin Karo keksii pistellä sen poskeensa. Ilmeisesti aamun varhaisina tunteina oli käyty taistelu, joka koitui toisen osapuolen kohtaloksi. Veikkaan voittaneeksi osapuoleksi kanahaukkaa. Myös huomenna menee koko päivä työhommissa mutta perjantaina ehtii vähintäänkin nostella vielä viimeisiä kasveja myytäväksi lauantain taimipäivillä. Sinne onkin tulossa ihan mukava setti kaikenlaista peruskasveista vähän erikoisempiin, vaikka alkuun arvelin, että löytyyköhän puutarhasta yhtään mitään mielenkiintoista. Käykäähän moikkaamassa, jos näillä seuduilla liikutte!

Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.

Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!