Tomaatit, kurkku ja chilit

Kasvukausi on nyt siinä pisteessä, että lienee aika tehdä satokauden tilinpäätös. Jaan tilinpäätökseni kolmeen osaan, jotta on helpompi palata ensi vuonna tarkistamaan, miten tänä kesänä mikäkin onnistui ja onko tarpeen tehdä ensi vuonna jotain toisin. Aloitetaan niistä, joiden kasvukausi ulkona jatkui tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään syksyyn, mutta on nyt loppunut, eli tomaatit, chilit ja kurkku.

Viimeiset yllätyskurkut löytyivät 24.9, kun olin menossa repimään kuihtuneita kurkunvarsia kompostiin.

Kokeilin avomaankurkkua tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sain samalla ensimmäisen kunnon onnistumisen kokemuksen kurkkujen kanssa. Lajike oli 'Profi' F1. Kylvin yhden siemenen 6.5 ja blogiin laittamani muistiinpanon mukaan taimi olisi tehnyt jo 2.6. ensimmäisen kurkun. Oikea päivämäärä lienee 20.6, sillä muistaakseni taimi oli vielä 2.6. ulkoeteisessä suojassa kesäkuun alun hallaöiltä. Joka tapauksessa se kasvoi vauhdikkaasti ja alkoi tehdä satoa pian lopulliselle paikalleen pääsyn jälkeen. Istutin kurkun kesäkurpitsan ja salkopapujen kanssa jälkikompostoriin, mikä oli oikein hyvä ratkaisu. Kaikki sopivat hyvin kasvamaan yhdessä ja isossa multatilassa riitti kosteutta jokaiselle. Muurahaiset tunkivat välillä sekaan mutta saivat silloin pari ämpärillistä vettä niskaansa ja  pysyivät kutakuinkin kurissa. Satoa tuli tasaisesti kurkku tai pari muutaman päivän välein. Enemmänkin olisi tullut syötyä, joten ensi vuonna taidan laittaa kompostin lisäksi pari kurkuntainta myös kasvimaalle.

Vanha kuva heinäkuun alusta, mutta enpä ollut tullut ottaneeksi uudempaakaan parhaasta kukoistuksesta. Kesän mittaan kurkku otti raudoitusverkon hyvin haltuunsa.

Noinkin kuihtuneen näköisistä roippeista puskee uusia kukkia (alemmassa varressa seinän ja kattotiilien kohdalla) ja jopa raakileita (ylhäällä).

Siirrytään kurkusta tomaatteihin, joille tämä kesä oli hyvin suotuisa. Olisiko aurinkoisella huhtikuulla ollut osuutta asiaan, kun kaikki tomaatit kukkivat runsaasti. Jossain joskus kuulin, että tomaatti tarvitsee tietyn määrän auringonvaloa taimikasvatusvaiheessa, jotta se kukkisi kesällä runsaasti. Mene ja tiedä, onko totta, mutta tänä vuonna tomaattini totisesti kukkivat ja sitä myötä tekivät myös runsaasti satoa. Taisipa olla suorastaan paras tomaattikesä.

Tomaateista 'Maskotka' pysyi edelleen ykkössijalla. Sen kasvutapa on kaikkea muuta kuin minulle mieleen, mutta se korvaa puutteensa runsaalla sadolla, joka myös ehtii kypsyä hyvin avomaalla. Maultaankin se on oikein hyvä, joskaan ei makein mahdollinen. Maukas kuitenkin. Kokeilin tänä vuonna laittaa yhden 'Maskotkan' amppeliin mutta ei se toiminut siinä sen paremmin kuin ruukussa ylöspäin kasvaessaankaan. Roikkuvillekin versoille piti sitoa tukinaruja. Sen runko on vain pikkuisen liian rento pystyssä pysymiseen ja vähän liian tanakka roikkumaan amppelissa. Ehkä se pitäisikin istuttaa amppeliin ja sitoa versot vaakatasoon?

1. 'Tumbling Tom Red', 2. 'Balkonzauber', 3. 'Maskotka', 4. 'Venus', 5. 'Maja', 6. 'Cereza Amarilla'.

Siinä missä 'Maskotka' retkottaa tukemisesta huolimatta joka suuntaan, 'Maja' pysyy melko tanakasti pystyssä siihen saakka, että tomaatit alkavat olla lopullisessa koossaan. Siinä vaiheessa se kaipaa kevyttä tuentaa. Se olisi kasvutapansa puolesta ihanteellinen ruukkutomaattina mutta avomaalle se on vain aivan liian hidas. Vaikka sen kukinta alkaa yhtä aikaa kuin kaikilla muillakin kokeilemillani lajikkeilla, raakileet kasvavat todella hitaasti ja kypsyvät vielä hitaammin. Onneksi se myös kestää kylmää hyvin eikä kellastu heti kun lämpötila vähän käväisee nollaa lähentelemässä. Se on maultaan ihan perushyvä tomaatti, jossa on pikkuisen hapokkuuttakin, hedelmien keskikoko nelisen senttiä halkaisijaltaan. Riittävän hyvä vuosien kokeilun jälkeen jatkokasvatukseen? Ehkäpä ei.

Uusista kokeiluista 'Cereza Amarilla' yllätti nopeudellaan. Se sai ensimmäisen tomaattinsa kypsäksi joitain päiviä ennen 'Maskotkaa', mutta hävisi sille sadon määrässä selvästi. Tomaatit makeita, pienehköjä ja keltaisia. Vanha tuttu 'Balkonzauber' (pussissa ehkä vääriä siemeniä?) on samantyyppinen, tosin 'Balkonzauberin' tomaatit ovat isompia. Cerezaa kokeilen ensi vuonna vielä uudelleen, 'Balkonzauber' on useamman kesän tutkimusten perusteella saavuttanut jatkopaikan kasvimaalleni soveltuvana tomaattina.

Ulkoa ja eteisestä kerättyjä joko puolikypsiä tai itsekseen tipahtaneita vihreitä tomaatteja. Sekaisin kaikkia muita paitsi "kääpiöitä" (tekstissä myöhemmin).

Luumutomaatti 'Roma' oli myös ensimmäistä kertaa kokeilussa autotallin seinustalla. 'Roma' pääsi aika hitaasti satovaiheeseen mutta teki kuitenkin ihan hyvin tomaatteja. Sen hedelmät jäivät muihin punaisiin tomaatteihin verrattuna epäilyttävän vaaleiksi ja tuntuivat kerätessä kovin napakoilta mutta maistamalla selvisi, että kypsiä ovat. Niillä vain oli hieman paksu kuori, mikä hämäsi näppituntumaa. Ylläolevassa kuvassa vadin ylälaidassa olevat viisi oranssinpunaista tomaattia ovat 'Romaa'. Makeudessaan 'Roma' kiilasi kertaheitolla kärkikolmikkoon ja saa ehdottomasti jatkopaikan ensi kesänä.

'Tumbling Tom Red' oli tänä vuonna ainoa "oikea" amppelitomaatti. Sitä kasvatin viime kesänäkin ja olin hyvin tyytyväinen sen kasvutapaan, kypsymisnopeuteen ja sadon määrään. Maultaan se on ihan hyvä, ei mitenkään erityisen makea tai muuten maukas, mutta ei nyt ihan mautonkaan. Jos olisi joku makeampi mutta muuten ominaisuuksiltaan Tomia vastaava amppelilajike, voisin vaihtaa tämän siihen. Amppelit ovat käteviä, kun ne voi kiikuttaa helposti turvaan kylmän sään uhatessa.

Chilit on nyt kiikutettu amppelitomaattien seuraksi eteiseen. Lattialla ruukussa etualalla 'Lombardo' ja korkea supertulinen nimetön. Jakkaran päällä 'Hungarian Yellow Wax Hot'.

Niputan itselleni uudet "kääpiötomaattilajikkeet" samaan kappaleeseen, sillä joka ikinen niistä kasvoi kituliaasti ja pääsi satovaiheeseen vasta myöhään syksyllä. Syynä olivat ehkä äitini taimitiloihin iskeneet harsosääsket, joita ei kelta-ansoista ja ahkerasta pyydystämisestä huolimatta saatu kuriin (sain taimet äidiltäni). Lajikkeet olivat 'Gourmandise Red', 'Vilma' ja 'Venus' ja ne yksittäiset tomaatit ('Venus' 3, muut 1), mitkä niistä on tähän mennessä saatu maistiaisiksi, olivat makeita. Kaikki kolme pääsevät ensi kesänä uusintakierrokselle, jotta saavat mahdollisuuden näyttää todellisen luonteensa.

Paprika/maustepaprika/chilipaprika 'Lombardo'.

Paprikat ja chilit käydään läpi tomaatteja nopsempaan. Supertulinen pikkuchilejä tekevä tuntematon lajike keskittyi kasvattamaan itsestään pientä puuta ja alkoi kukkia vasta heinäkuun lopulla. Jos kirvat eivät hyökkää sen kimppuun sisäkasvatuksessa, siitä on tulossa hyvä sato. Siinä on sen verran ärhäkkä maku, että talteen säilötystä sadosta riittää poltetta muutaman vuoden tarpeiksi. 'Lombardossa' sen sijaan ei ollut chilimäisestä ulkonäöstään huolimatta lainkaan potkua. Se oli kuitenkin satoisa ja nopea kypsymään, joten saanee jatkopaikan ainakin siihen saakka että siemenpussi on käytetty loppuun.

'Hungarian Yellow Wax Hot' kypsyttelee loppusatoaan eteisessä.

'Hungarian Yellow Wax Hot' aiheutti aluksi pettymyksen todella miedolla maullaan, mutta ainoastaan ensimmäiset pari chiliä maistuivat tavalliselle vihannespaprikalle. Loppusato oli juuri sitä mitä odotinkin, eli sopivan tulista monenlaiseen käyttöön. Tämäkin tuli nopeasti satoikään ja saa jatkopaikan ensi kesänä. Nimestään huolimatta ei ollut missään vaiheessa kunnolla keltainen, vaan kellertävän vihreän välimuodon jälkeen chilit muuttuivat punaisiksi. Maultaan ne olivat meistä parhaimpia punaisina.

Ei tomaatti, kurkku eikä chili, vaan päivän kärhö, eli tarhaviinikärhö 'Krakowiak'.

Seuraava kooste kasvimaan sadosta tulee olemaan yrteistä, sillä vihannes- ja juurespuolella on vielä paljon satoa korjaamatta. Näin lämmin syyskuu on pidentänyt kasvukautta ihmeen paljon, joten odotan innoissani, millaista satoa mullan alta vielä nouseekaan. Hyvää viikonloppua!

Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.

Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.

Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.

Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.

Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.

Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.

'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!

Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.

'Fanal'-jaloangervoa.

Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.

Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.

Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.

Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.

Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.

Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.

'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.

Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.

Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.

Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.

Kärhöportin oikea puolikas.

Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.

Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.

Iloista päivää!

Joulukukkia, kylvöjä ja taimia

Hyasintti sopinee myös keskelle talvea.

Marraskuun alkupuolella ostamani hyasintin sipulit ovat nyt aloittelemassa kukintaa. Eivät ihan ehtineet joulukukiksi kellarin viileydessä eikä se toki ollut tarkoituskaan. Joulun aikaan kukkia oli riittämiin, joten jätin hyasintit mieluusti kellariin odottelemaan kukatonta hetkeä. Kuukausi sitten hyasintit pääsivät eteiseen ja viimeisen viikon ajan ne ovat olleet keittiön ikkunalla. Ensimmäinen kukinto alkoikin aueta juuri sopivasti silloin kun viimeinen amarylliksen kukkavana joutui kompostiin. Suorastaan täydellinen ajoitus siis.

Hauskasti nämäkin näyttävät ajoittavan kukintansa perätysten, vaikka ovat saaneet täsmälleen samat kasvuolot ja -ajat.

Ja sitten kun punaiset ovat kukkineet, nämä siniset aloittavat.

Kasvikaruselli pyörii hyvin jo tähän aikaan vuodesta, sillä joulun aikaan kukkineet hyasintit ovat vuorostaan siirtyneet eteiseen odottelemaan kevättä. Sinne siirtyvät kukinnan jälkeen myös nämä nyt kukintaa aloittelevat hyasintit. Ja jotta kukat eivät lopu, taidan hakea kompostiroskia viedessäni kellarista hollanninkurjenmiekatkin karusellin kyytiin. Josko ne vaikka aloittaisivat kukintansa hyasinttien jälkeen? Eteisen muratit ovat valitettavasti edelleen evakossa. Eivät ole päässeet kirvojen takia vieläkään takaisin omalle paikalleen. Luulin jo, että kirjavalehtisestä olisi kirvakanta lopullisesti taltutettu ja siirsin sen suihkusta kodinhoitohuoneen ikkunalle erilleen kirvaisemmasta liuskalehtisestä. Joka päivä löydän kuitenkin edelleen yksittäisiä minikokoisia kirvankutaleita senkin latvoista. Löysin kaapin perukoilta yhden tuholaistorjuntapuikon, jonka lykkäsin muratille kun ei kerta luomukonstit auttaneet. Ehkä ei auta muu kuin luovuttaa ja käydä ostamassa torjuntatikkuja toisellekin muratille laitettavaksi. En ole koskaan ennen törmännyt näin sitkeähenkisiin kirvoihin!

Lisää kyytiläisiä karuselliin, eli toinen erä perennoja. Vielä pitää peitellä siemenet.

Muistin yhtäkkiä sen, että kylvin tammikuussa vasta puolet perennoista. Tuli hamstrattua siemenkirjeestä sen verran paljon lajeja, että kylvettävää riitti kahdelle kerralle. Ensimmäiseen erään tammikuun puolivälissä tuli 16 ruukkua, tähän toiseen vain kahdeksan, tosin kolmeen ruukkuun tuli kahta sorttia, eli yhteensä 11 eri kasvia. Jotta numerokoodit eivät mene sekaisin, toisen kylvön numerointi jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä kylvössä jäätiin. Numeroiden takaa löytyy seuraavat lajit: 17. tähtilaukka, 18. valkoinen laukka, 19. mäkitervakko, 20. tarhaillakko, 21. juurisikuri, 22. kyläneidonkieli, 23. tummansininen kurjenmiekka, 24. alppiasteri, 25. karhunjuuri, 26. valkea tiibetinkatkero ja 27. kivikkotörmäkukka. Parin päivän päästä käyn kaivamassa ne lumihankeen saamaan kylmäkäsittelyä. Näistä en taida tuoda mitään sisälle, vaan saavat olla kevääseen saakka ulkona ja itää omia aikojaan.

Loppusyksyllä itäneet vaaleajouluruusun taimet näyttävät nyt tältä. Nämä ovat olleet eteisen valoisimmalla ikkunalla.

Alan pikkuhiljaa päästä kevätfiiliksiin, vaikka vielä ei kylvösormia hirmuisesti pakotakaan. Kutittelee vain pikkuisen, mikä on aivan hyvä tähän vuodenaikaan nähden. Tammikuun lopussa kylvetyt chilit ovat itäneet, samoin 7.2. kylvetyt sellerit. Chileistä tuoreet siemenet itivät 100-prosenttisesti, vanhoista vain yksi yhdeksästä siemenestä. Viisi tainta riittää kuitenkin vallan mainiosti meille, joten en aio tehdä niistä uusintakylvöjä. Tai ainakin toivon, että kaikki taimet jäävät henkiin. 'Hungarian Yellow Wax Hot' sekä vanha takapotkuinen tulinen chili pääsivät omin neuvoin irti siemenkuorestaan ja levittelevät virkeinä sirkkalehtiään. Sen sijaan kumpikin 'Lombardo' jäi jumiin "hattuunsa" ja tarvitsi lopulta apua siemenkuoren repimiseen. Pahoin pelkään, että pienempi taimista ei välttämättä jaksa lähteä kasvuun. Kuuluukohan kovempi siemenkuori kyseisen lajikkeen ominaisuuksiin vai satuinko kylvämään vain sopivasti pussin kehnoimmat siemenet?

Sellerit ovat vasta pari päivää sitten itäneet, chilit jo aiemmin. Reppanat 'Lombardot' ovat ylinnä.

Kylvin sellereitä aika reilusti, sillä siemenet olivat jo ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä. 'Prinz'-lajikkeen päiväys oli jo 2020 ja tuoreemman 'Dolvin' 2021. Jostain tarjouksesta oli varmaan tullut napattua pussi, vaikka oli entisiäkin jäljellä. Jos pari itänyttä prinssin tainta selviää kasvimaalle saakka, voi tehdä syksyllä vertailua sellerien lajikeominaisuuksista. 'Dolvia' en ole aiemmin kasvattanutkaan. Muutaman hennon taimen onnistuin jo kaatamaan varomattomalla kastelulla, mutta onneksi taimia on yllin kyllin. Onnistuin myös sähläämään kelloköynnösten siementen kanssa. Oli tarkoitus liottaa niitä tunnin verran mutta mitenköhän asia unohtui ja vasta kahden vuorokauden päästä huomasin siementen lilluvan edelleen vesiastiassa kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiitin itseäni siitä, että päätin kuitenkin laittaa likoamaan vain viisi siementä enkä koko pussillista! Vajaan parin viikon odottelun jälkeen mullan pinnalla ei näy mitään, mutta varovasti kaivellen viidestä siemenestä kahteen on ilmestynyt sirkkajuuren alku. Odotellaan siis vielä hetkinen ennen uusintakylvöjä.

Eteisessä 'Hello Amber' -jouluruusu alkaa muuttaa kukkiensa väriä tummanpunaisesta vaalean kautta vihreäksi. Ihana kukinta lopuillaan siis.

Perennojen, sellerien ja kelloköynnösten kylvön lisäksi multaan on nyt päässyt kuukausimansikkaa 'Yellow Wonder'. Kohta on viritettävä kasvivalokin taimien iloksi ja naapurien huvitukseksi, ainakin jos päivät ovat edelleen yhtä pilvisiä kuin tähän asti. Viimeisen vuorokauden ajan meillä on satanut lunta ihan tuiskuttamalla. Edellisen postauksen kuvissa näkynyt puutarha-aita on nyt kokonaan kadonnut hangen sisään, joten lunta alkaa olla siinä kohdassa lähemmäs 90cm. Onneksi muualla on vain 50-60cm!

Maaliskuu

Maaliskuu käynnistää kevään. Jutunaiheet puutarhasta ovat meillä vielä pitkään vähissä, mutta onneksi taimet ja talvetettavat tarjoilevat ihasteltavaa kevään iloksi. Taimihuoneen kasvivalo on jo herättänyt naapurien huomion, eikä ihmekään, näkyyhän se kadun päähän asti. Vielä ei onneksi kukaan ole kutsunut sinitakkisia tarkistamaan kasvatusten laatua tai valkotakkisia varmistamaan, että onhan rouvalla varmasti kaikki kotona!

Talvetettu chili  on toistaiseksi mahtunut olemaan näppärästi verililjapuun lehtien seassa. Nyt sen kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin, joten ehkä pian pitää järjestää sille lisätilaa. Punertavasävyinen kasvivalo vääristää hauskasti tämän parivaljakon värejä.

Rungollinen jouluatsaleakin on innostunut kasvattamaan uusia lehtiä. Olen sumuttanut tätä aina kun käyn tarkistamassa taimihuoneen tilanteen. Toinen atsaleoista luovutti pelin jo kuukausi sitten, vaikka oli samanlaisella hoidolla kuin tämä.

Talvetetuista paprikoista yksi kurottelee jo kasvivalon yläpuolelle. Taustalla näkyvä risu on rungollinen verenpisara, jonka pelkään heittäneen henkensä. Otin sen nyt eteisestä lämpimämpään, jos se vaikka lähtisikin kasvuun. Ikkunalaudalla on heräilemässä kellarista tuotu pelargoni ja leijonankita.

Tämä oli epäilyttävin leijonankidoista silloin kun toin sen eteiseen. Se ei vielä siellä lähtenyt kasvuun, mutta taimihuoneen ikkunalaudalla ilmestyi hyvin nopeasti pieni alku. Tarkkaan kun katsoo, niin eikö tuolla versojen haarautumiskohdan alapuolella näy pari pientä, vihreää silmuakin? Pelargonissakin näkyi jo yksi samanlainen alku.

Tokihan taimihuoneessa on pikkuisiakin: taaempana basilikaa ja 'Patio Red' -paprikan taimet, edessä vasemmalla ristikkejä ja oikealla mukulaselleriä.

Ja tässä kastelijan kauhut, eli lobelian pikkuruisia taimia. Kylvin nämä mukamas ryppäiksi, mutta näemmä osa siemenistä levisi laajemmalle. No, ehkä näistä saa tarpeeksi taimia hyönteishotellin katolle, vaikka osa heittäisi henkensä vesipisaroiden takia.

Kävin myös kellarissa tarkistamassa kasvien tilanteen. Aivan ensimmäisenä törmäsin kellarivarastossa pulleaan myyrään. Onneksi se oli supercatin hampaissa eikä elävänä juoksemassa. Toivottavasti se oli sama otus, joka oli muutama päivä sitten jäljistä päätellen vipeltänyt metsästä takapihan luumupuiden kautta patiolle ja sieltä etupihalle. Kannatti olla tiheät verkot luumupuiden runkojen suojana. Tänä talvena meillä on ollut ennätyksellisen paljon myyriä. Liiteristä niitä on jäänyt kiinni kymmeniä, vintiltä ja kellarivarastosta onneksi vain muutamia.

Kellarista löytyi kevättähden piippoja. Taustalla hortensia on päättänyt aloitella kasvua.

Jätin kevättähdet ja toisen ruukun scilloja vielä kellariin, mutta nämä pulleroiset vein jo eteiseen.

Kunhan sää taas lämpenee, tuon kellarista eteiseen ainakin verenpisarat ja muutaman leijonankidan. Ehkä pasuunakukkakin kannattaisi tuoda jo heräilemään.

Eteisessä talvetettu muratti lähti riemukkaasti kasvuun, kun valon määrä alkoi lisääntyä.

Helmililjat kukkivat iloisesti, toivottavasti pian myös hollanninkurjenmiekat alkavat työntää nuppujaan esille.

Aurinkoista kevättä!

Mitä kuuluu, marraskuu?

Olen rämpinyt marraskuuta läpi hyvin kesäpainotteisilla postauksilla, joten kurkataanpa välillä kulissien taakse. Meille satoi kunnolla lunta jo lokakuun lopulla ja monta kertaa lisää marraskuun alkupuolella. Vaikka lämpötila on pysytellyt reilusti yli viikon verran plussan puolella, on täällä edelleen rippeet lumesta jäljellä.

Lunta ehti kertyä jo aika paljon ennen kuin plussakelit saapuivat pilaamaan hyvin alkaneen talven. Kuva otettu 11.11.

Ensimmäistä kertaa sai ripustettua valosarjan kahteen luumupuuhun. 'Laatokan Helmessä' on sama valosarja kuin viime vuonna, mutta 'Kuntalalle' piti ostaa uusi.

Jos rehellisiä ollaan, niin inhoan kahta uutta valosarjaamme. Olisin halunnut ne mustalla johdolla, mutta sellaisia ei ollut saatavana, joten oli tyytyminen kirkkaisiin=valkoisiin johtoihin. "Valottoman" johto-osuuden pituuden piti nimittäin olla vähintään 8m, sillä muuten johto ei olisi yltänyt lähellekään pistorasiaa. Jos olisi yhtä paljon lunta kuin alkukuusta, johto ei varmaan erottuisi niin hyvin, mutta tummaa kuusikkoa vasten vaikutelma on kamala. Luulen, että ensi vuodeksi metsästän jostain mustajohtoisen valosarjan luumuun ja laitan valkojohtoisen johonkin, missä se ei pistä joka hetki silmiin. Varjokujalle johtava köynnösportti saattaisi olla kivan näköinen valaistuna...

Pation kärhöseinäke sai samanlaisen, valkojohtoisen valosarjan. Tässä johto on vielä siedettävissä, sillä patiolle ei tule katsottua niin usein kuin olohuoneen ikkunasta ulos.

Lasten kanssa ehdimme tehdä sivupihalle lumiukonkin... tai ehkä hän on lumiakka.

Sama päivänvalossa. Hiukset hän sai jaloangervon kukinnoista ja silmät räpsyripsineen loistokärhön siemenpalleroisista.

Näkymä tänään, 21.11: lumiakasta jäi vain hame ja lyhdyn alla ollut puukiekko. Lyhty pelastettiin jo aiemmin sisälle.

Takapihalla näyttää masentavalta.

Marraskuu ei ole muutenkaan lempikuukauteni ja tänä vuonna sen on pilannut lopullisesti eräs 200 000 suomalaista koskettava sähköpostiongelma. Tuskanhiki otsalla olen yrittänyt selvittää kaikki mahdolliset paikat, joihin olen ilmoittanut suomi24.fi -osoitteeni ja saada vielä vaihdetuksi niihin jonkun toisista sähköpostiosoitteistani. Urakka on valtava, sillä suomi24 oli se sähköposti, jota käytin eniten "tärkeiden" asioiden hoitoon. Ei siinä mitään, jos joku firma ei saa lähetettyä mainoskirjeitään 10.1.2020 jälkeen enää minulle, mutta karhukirjeitä maksamattomista laskuista ei olisi kiva saada sen vuoksi, että olen itse unohtanut ilmoittaa uuden sähköpostiosoitteen. Tämä nyt ei liittynyt puutarhaan mitenkään, mutta pitipähän avautua. Aktiivisuuden väheneminen blogimaailmassa johtuu siis siitä, että joudun käyttämään vähäistä tietokoneaikaani tämän pahuksen sähköpostiongelman ratkomiseen.

Jos sähköposti kuumentaa tunteita, niin nämä viimeiset kypsyvät chilit kuumentavat muun kropan.

Toivottavasti loppukuu sujuu paremmissa merkeissä sekä sään että muun elämän puolesta. Yritetään sinnitellä!