Alkukesän hienoja väripareja

Viimeisen parin viikon aikana olen kiinnittänyt puutarhassa huomiota toimiviin väriyhdistelmiin. Meillä on alkukesän kukkijoissa monta violetin sävyistä kasvia, joten väri pääsi nyt tämän jutun päärooliin. Erityisen hyvin violetti toimii limen sävyjen ja vastavärinsä keltaisen kanssa.

Kuunliljat, ukkolaukat ja kotkansiivet (vasemmassa reunassa ilmeisesti luonnon soreahiirenporrasta).

Kotkansiipi on melkoisen kova leviämään. Erityisen mieluusti se leviäisi keskelle kukkapenkkiä, metsän puolelle pihlajan alle sillä ei ole mikään hinku tunkea. Se olisi jo saanut lähtöpassit, ellei sopisi niin hyvin kuunliljojen, laukkojen ja aivan pian kukkivien valkoisten varjoliljojen kaveriksi. Kolme soreahiirenporrasta on ollut kukkapenkin takana siitä lähtien kun tähän muutimme ja ne ovat pysyneet kiltisti samoilla sijoillaan koko ajan. Se on vähän matalampaa kuin kotkansiipi mutta voisi olla silti erittäin potentiaalinen kotkansiiven korvaaja. Mielestäni se kestää kylmää paremmin kuin kotkansiipi, mikä olisi keväisin ja syksyisin erittäin toivottu ominaisuus kasvilta.

Viittakurjenmiekat ja taustalla oleva keltaheisiangervo 'Dart's Gold' tulevat olemaan räväkkä näky, kun pensas kasvaa suuremmaksi.

Viittakurjenmiekat (ns. vanhanajan saksankurjenmiekka) olivat jo hävityslistallani mutta keltaheisiangervon räväkän keltaiset lehdet saivat minut epäröimään. Ehkä annan kuitenkin kurjenmiekoille tilaisuuden. Ovathan ne melko takuuvarmoja kukkijoita toisin kuin nuo muut kurjenmiekat, joita olen kokeillut. Pitää vain kehitellä niiden ympärille jotain, mikä vie huomion pois kurjenmiekkojen aikaisin lakastuvista lehdistä. En enää edes muista, mitä niiden viereen viime kesänä istutin, mutta useampi kasvi siitä oli talven aikana kuollut ja jäljellä on vain lemmikkiä, bellistä ja rikkaruohoja. Ne eivät riitä, tarvitaan jotain korkeampaa ja tuuheampaa. Pitää pohdiskella jotain.

Penkin keskeltä katsottuna violetin kanssa näkyy keltaisen nurkan päivänliljat.

Ulko-ovelta näkyvät päivänliljat ja taustalla aidan edessä kurjenmiekat. Niistä vasemmalle on puska pikkuampiaisyrttiä ja oikealla purppuraheisiangervo, johon päivänliljat sopivat myös hienosti.

Violetti toimii myös vaaleanpunaisen kanssa. Kuvassa pikkuampiaisyrttiä ja bellistä sekä ihan vähän kaatunutta kurjenmiekan kukkaa oikeassa ylänurkassa.

Bellikset ovat samanlaisia joka paikkaan itsensä tunkijoita kuin lemmikit. Välillä syntyy hemaisevia yhdistelmiä, välillä enemmän tai vähemmän kummallisia kimppoja. Violettien ja tummanpunaisten kanssa hempeät bellikset toimivat hyvin, valko-pinkin sammalleimun kanssa eivät niinkään. Bellis hukkuu keltaisena loistavaa keskiosaa lukuun ottamatta sammalleimun sekaan. Sammalleimusta ja vaaleansinisestä lemmikistä taas tuli minulle vähän vauvamainen fiilis. En oikein tiedä, tykkäänkö yhdistelmästä vai en. Mitä mieltä te olette?

Lemmikkiä 'Candy Stripes' -sammalleimun kanssa. Olisiko tämä nyt joku pastellisävykimppa?

Aho-orvokki toimisi 'Candy Stripesin' kanssa lemmikkiä paremmin mutta sopii se punaiseenkin sammalleimuun.

Amerikanvuokko ja patjarikko ovat söpö pari. Näissä toistuu sama kukan muoto mutta väri on vain eri.

Tarhakimalainen sopii ihan mihin tahansa. Tässä se on rönsyakankaalilla. Muistakaa Kuvaa kimalainen -haaste!

Tarhatiarella 'Pink Skyrocket' ja itse risteytetty tarhakeijunkukka ovat upea pari.

Tiarella ja keijunkukka ovat niin hieno pari, että päätin lisätä kumpaakin luumutarhan uusimpaan osaan. Osa esikoista ja kaksi pientä jouluruusua sieltä jo lähtikin mutta kunhan siirrän loput esikoista pois, tilaa tulee hyvin lisää tiarelloille ja keijunkukille. Tiarellaa voi jo jakaa tänä kesänä mutta keijunkukat saavat vielä pulskistua rauhassa. Tai sitten ryhdyn taas risteytyspuuhiin ja katson, tulisiko samasta sekoituksesta pari samannäköistä kasvia lisää. Viime kerralla tuli kolmea erilaista ja niistä kaksi samannäköistä on nyt tiarellan lähistöllä. Kukathan niissä saattavat olla eri näköiset mutta se on sitten sen ajan murhe.

Saaripalstan tummanpunainen jouluruusu on alkanut haalistua mutta vielä sen kukissa riittää väriä luhtaesikon parivaljakoksi.

Luhtaesikko on niin ihana, vaikka edellisyön sade olikin saanut sen kukat vähän retkottamaan.

Nyt kun majapenkkiin päästiin, niin pitää laittaa välikevennyksenä pieni majantuunausvideo. Karo on taas löytänyt majan penkin alta vakiokaivuupaikkansa. Videointihetken kostea hiekka oli vähän raskasta kaivaa ja joku on jättänyt kiviäkin riesaksi, mutta sopiva kuoppa siihenkin viimein syntyi.

Kuten videosta voi päätellä, Karolle kuuluu ihan hyvää. Kahden viikon häkkilevon noudattamisen kanssa oli vähän tekemistä, neljä viikkoa olisi ollut täysi mahdottomuus. Ensimmäinen viikko sujui kohtuullisen hyvin mutta toisella viikolla Karo oikein etsimällä etsi tilaisuuksia livahtaa karkuteille ja protestoi hyvin äänekkäästi kaikkia rajoituksia vastaan. Jopa ulkona se nosti kuononsa kohti taivasta ja ulisi kuin paraskin susi, vaikka olin parin metrin päässä näköetäisyydellä. Päätimme, että kaksi viikkoa lepoa saa riittää ja sitten koira saa tassutella omaan tahtiinsa sisällä ja ulkona niin kuin ennenkin. Ulina loppui kuin seinään, kun hihnoista, häkeistä ja lapsiporteista päästiin eroon. Karo on päässyt muutaman kerran lyhyelle kävelylle, mutta silloinkin ollaan menty Karon vauhtia ja annettu haistella toisten koirien terveisiä ihan riittämiin. Pidemmille kävelyille emme ole varmuuden vuoksi vielä lähteneet, vaikka tuskinpa niille mitään estettä olisi, kun koira näyttää liikkuvan ihan normaalisti ja ottaa ulkona oma-aloitteisesti juoksuspurtteja. Huomenna tulee neljä viikkoa eläinlääkärireissusta täyteen, joten sen jälkeen Karo saa taas elellä täysin normaalisti.

Päivän kärhökuvaksi teeman mukaisesti oikein kaunis väripari: tarha-alppikärhöt 'Purple Dream' ja 'Albina Plena'.

Mikäpä väripareista oli suosikkinne?

Sammalleimujen kukintaa

'Candy Stripes' ja itsekseen sekaan eksynyt pinkki.

Meillä sammalleimut ovat vasta nyt komeimmassa kukassaan, sen verran etelärannikkoa pohjoisempana ollaan. Näyttävimmät kasvustot ovat kivikkorinteessä, johon istutin sitä ensimmäisenä ennen kuin älysin istuttaa lisää muuallekin. Aivan näinä päivinä sammalleimujen rinnalle liittyvät kangasajuruoho ja keltamaksaruoho, joten väriä riittää.

Kivikkorinteessä on pinkkiä sammalleimua ja 'Candy Stripesia'. Rinteen lopussa on ihan pieni valkoinenkin, josta kuva postauksen lopussa.

Sammalleimujen kaverina kukkii nyt patjarikkoa ja yksi amerikanvuokko (aika ylhäällä, löydättekö?). Keskellä myyränsyömä patjaharso.

'Candy Stripes' patiopenkissä.

Viimeisimmät sammalleimuistutukseni ovat kärhökaaripenkissä kompostorille ja kasvihuoneelle johtavan polun molemmin puolin. Sinne lykin vain epämääräisen kasan versoja joko juurilla tai ilman, joten väritkin menivät vähän sekaisin. Yhden valkoisen sain kaivettua kukkivana välistä erilleen mutta ehkä koetan syksyllä jakaa pahiten sekaisin menneitä kohtia ja toivon, että saan eri värejä vähän eroteltua toisistaan. Tyhjää tilaa on vielä pikkuisen, joten sammalleimuja on joka tapauksessa lisättävä tänne.

Etualan sammalleimut erottuvat kyllä tässä kuvassa hieman paremmin kuin polun vasemman puolen harvempi kukinta.

Polun oikealla puolella on sekaisin kahta eri pinkkiä sekä pieni alku valkoistakin.

Pinkit. Kivikkorinteessä on tuota vaaleamman punaista.

Vasemmalla puolella kukkii ainoastaan tummemman pinkkiä ja valkoista. Niiden takana bellistä ja tummanpuhuva maksaruoho 'Jose Aubergine'.

Kärhökaaripenkin valkoisessa sammalleimussa on punainen keskus.

Tarhavaleunikko piti kuvata (taas). Taustalla äskeisen polun sammalleimut.

Aiheen vierelle saa eksyä yhden ratamoverkkoperhosen verran, joka löytyi hyvin ratamoisesta kohdasta nurmikkoamme.

Kivikkorinteen valkoisella sammalleimulla on keltainen keskusta.

Tässä sammalleimuja ihastellessa on tullut mieleen, että pitää hankkia vielä joku liila/sininen värikimaran jatkoksi. Blogeissa on alkukesän mittaan näkynyt pariakin erilaista, jotka on nyt lisätty aina vain pitenevälle hankintalistalle.

Työlistalta rivi pois

Avoimiin puutarhoihin on enää hitusen reilu kuukausi aikaa ja tehtävälista on edelleen melkein yhtä pitkä kuin keväällä. Laiskuus on iskenyt pahan kerran eikä tällaisella helteellä kyllä kannatakaan mitään isompia urakoita tehdä. Yksi työlistani tehtävistä oli tarkistaa juhannuksen jälkeen lähialueen puutarhamyymälät ja kesäpihat, jos vaikka niistä löytyisi halvalla täydennystä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Eilen kävinkin tekemässä tarkistuskierroksen. Kesäkukkia ja mieluisia perennoja ei oikein löytynyt kärhöistä puhumattakaan mutta edullisia hyötykasveja oli tarjolla aikamoinen valikoima. Sorruinkin sitten laajentamaan kasvimaan tarjontaa ja samalla unohdin tavoitteeni talvetettavien kasvien määrän vähentämisestä.

Suklaakosmos pääsi kuvaamisen jälkeen kukkapenkkiin, eli yksi aukkopaikka sentään vähemmän.

Tässä koko kuorma: vasemmalla suklaakosmos, hopeinen etualalla curry-yrtti, eli italianolkikukka, sen takana ranskanrakuuna ja oikealla chili 'Joyride'.

Minulla piti olla tänä vuonna kasvimaalla viisi uutta kasvia testissä mutta hommahan kariutui siihen, että kamomilla, sitruunamelissa ja minttu eivät suostuneet itämään, vaikka kylvin niitä moneen kertaan niin sisälle kuin uloskin. Mintun tilalle hankin lomareissulta suklaamintun ja sitruunamelissankin ostin kesällä valmiina taimena. Nyt on varaa vaikka epäonnistua jonkun kanssa, sillä curry-yrttiä ja rakuunaa en ole koskaan itse yrittänyt kasvattaa. Rakuuna on sentään tuttu kuivamausteena. Talvetusongelma lisääntyy sillä, että kaikki nämä pystyy teoriassa talvettamaan. Ranskanrakuuna tosin saattaa talvehtia maahan istutettunakin, jos vain uskallan sitä kokeilla. Suklaakosmos ei tuota ongelmaa, sillä se talvetetaan daalian tapaan kellarissa, joten valoisiin tiloihin jää vain curry-yrtti ja chili. Istutin kasvimaalle tulevat uudet ostokset ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse syksyn tullen kaivaa maasta ylös.

Kärhökaaripenkki on nyt sini-valkosävyinen. Kaariportissa kärhöt kasvavat rehevästi ja ensimmäinen kurottelee jo kaaren huipulla.

Kuljetaan seuraavalla työmaalle kärhökaaripenkin kautta. Siellä kukkii nyt näkyvimmin rönsyakankaalia, bellistä, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea. Syreenit ovat komeassa kukassa penkin takalaidassa tontin rajalla. Pian kukkaan puhkeavat 'Elina'-pionit ja jalopähkämöt, jolloin sävymaailma muuttuu kerrasta lämpimämpään suuntaan. Pionien varret ovat alkukesän sateiden ansiosta kasvaneet valtavan pitkiksi ja kummassakin yksilössä on valtava määrä nuppuja. Laitoin jo varmuuden vuoksi niille tukikepit, jotta saan tarvittaessa vedettyä versoja narulla pystympään. Sadekuuroja on harmillisesti ennustettu juuri kun 'Elinat' alkaisivat kukkia. Kärhökaaripenkkiä lähempää tarkasteltuna löytyy pienempiäkin kukkijoita. Tarhavaleunikko on aukaissut kolme sivunuppuaan ja metsän rajassa näkyy myös ukkolaukkojen korkealla keikkuvia palloja.

Vielä lähempää tutkimalla löytyy tarhakullero 'Alabaster', jonka istutin viime syksynä.

Sitten on myös kasveja, joita pitää tutkia melkein suurennuslasin avulla. Vuodentakainen amerikanvuokon taimi teki kesäkuun puolella ensimmäisen kukkansa, joka oli suorastaan surkuhupainen ilmestys. Verholehtien sisällä oli oikeastaan vain kukan keskusta, josta sojotti pari hyvin kapeaa terälehdenomaista huitulaa. Nyt seuraava nuppu on auennut ja se alkaa jo muistuttaa oikeaa kukkaa.

Amerikanvuokon toinen kukka on kooltaan hädin tuskin peukalonpään kokoinen. Olisikohan seuraava jo täysin oikeanlainen?

Palataan kukkakierrokselta takaisin työlistalle. Ensimmäinen kohde on takapihalla, johon isäntä rakensi viime kesänä köynnösseinäkkeitä ja portin nuotiopaikalle. Ne saimme vihdoin maalattua mustiksi. Oli jo aika työlästä pitää kärhöjä ja kelloköynnöksiä irti puuosista, jotta ne eivät olisi maalatessa tiellä. Pääsin myös vihdoin täyttämään kukkapenkkien aukkopaikkoja. Lemmikkejä kitkiessä huomasin, että harjaneilikoita ja myskimalvoja oli kuollut talvella eivätkä ihan kaikki lehtosinilatvatkaan olleet lähteneet kovin reippaina kasvuun. Täydennyskasveja oli jo ruukuissa odottelemassa mutta en halunnut istuttaa niitä paikoilleen ennen maalausurakkaa.

Istumakiven takana on ensimmäinen seinäke. Siinä kiipeilevät kelloköynnös, loistokärhö 'Innocent Blush' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Polkukin on vihdoin kitketty loppuun.

Edellisestä kuvasta on tässä hypätty vasemmalle astinkiviä pitkin, jolloin päädytään nuotiopaikalle johtavalle kivipolulle.

Huomasin heti kun olimme maalanneet rakenteet, että kaikki vaaleanpunaiset ja liilat kukat nousevat nyt paljon paremmin esille kun niillä on taustalla mustaa eikä kestopuun väriä. Luumutarhassa onkin nyt runsaasti niitä sävyjä, kun peittokurjenpolvet, kivikkosuopayrtit ja erilaiset laukat kukkivat. Yksi kukinto on myös puistosyreeniksi paljastuneessa mysteeripensaassa ja tummempaa violetinsävyä tulee lehtosinilatvasta, joka valitettavasti retkottaa lemmikkien kitkennän jäljiltä maata vasten. Retkottajia ovat myös harjaneilikat, joita kukkii ainoastaan kaksi hyvin hentoa vartta koko luumutarhan alueella.

Lehtosinilatvalle ja harjaneilikalle retkotuskilvassa vetää vertoja kurjenpolvi 'Birch Double'. Ensi vuonna tämän ympäriltä pitänee kitkeä lemmikit pois jo heti keväällä.

Kuvassa kaikki näyttää olevan vinksin vonksin, luonnossa onneksi melkein suorassa. Ovat kuitenkin maalattuja!

Nyt kun maalaushommat on tehty, pääsin jatkamaan kitkemistä ja täydentämään samalla istutuksia. Maa oli paahteessa tinttautunut kivikovaksi mutta kyllä siihen lapio pystyi. Positiivinen puoli sentään oli se, että kuivuudesta ei vielä ole viitteitä. Ei siis tarvitse kastella muita kuin vasta istutettuja tai siirrettyjä kasveja. Kyllä, minä hölmö siirtelen myös heinäkuun helteillä kasveja, jos inspiraatio sattuu kohdalle. Yleensä kasvit kestävät senkin, jos vain tarpeeksi suurella juuripaakulla niitä siirtää. Saa nähdä, kuinka käy neidonkurjenpolvelle, jonka juurien ympäriltä hiekkainen multa irtosi saman tien kun sain kasvin ylös. Koko juurakko hajosi siinä samalla neljään osaan. Epäilinkin, että kasvi oli aivan liian kuivassa kohdassa kun ei jaksanut kunnolla kasvaa moneen vuoteen. Siirsin juurenpätkät pikkuruisine lehtitupsuineen multavampaan kohtaan ja kastelin kunnolla. Nyt niillä on ainakin pieni toivo kasvaa rehevämmin.

Varjokujan kautta seuraavaan kohteeseen. Varjokujalla kukkii nyt komeasti töyhtöangervo ja keltaisen nurkan puolella päivänliljat.

Ilta-aurinko vähän hämää, mutta portin vieressä oleva pienempi seinäke sudittiin myös mustaksi. Seinäkkeessä kasvavat loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike', portissa vähän sitä sun tätä.

Aidan edusta näyttää nyt kovin tyhjältä, sillä kaivoin keväällä kaikki vesimyyrältä jääneet pikkusydämet äidilleni. Kyllästyin pikkusydänten retkottamiseen, liian nopeaan tilanvaltaamiseen ja loppukesällä rumasti kellastuvaan ulkonäköön. Vesimyyrän tunneli puskan keskellä oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai ämpärin tulvimaan yli. Istutin niiden tilalle leijonankitaa ja asteria, mutta vähän hitaasti ne ovat lähteneet kasvuun. Ehkä pitäisi käydä kastelemassa niitä vähän useammin. Siellä on myös muutama rypäs sinikatanaa ja tarhakylmänkukkaa. Ne vain eivät kunnolla erotu kuvassa, vaikka ihan hyvässä kasvussa ovatkin. Heti seinäkkeen vieressä kasvaa hyvin rehevä kasvusto kurjenmiekkaa 'Black Swan', jonka olen odottanut kukkivan edes joskus. Ei vaikuta nuppuja tulevan tänäkään vuonna, vaikka tuohon kohtaan osuu varjoa vasta iltaseitsemän jälkeen. Päätinkin, että syksyllä kurjenmiekat lähtevät ja tilalle tulee Päivänpesän Katjalta saamani pikkuruinen pionintaimi ja ehkä jotain muutakin. Puutarhani ei selvästikään ole kurjenmiekkaystävällinen, kun ei kuki siperiankurjenmiekat eivätkä nämä paksujuuriset lajikkeet. 

Edellisen kuvan vasemmassa reunassa näkyi osa purppuraheisiangervosta, joka on myös innostunut kukkimaan komeasti.

Heinäkuun helteet jatkuvat vielä ainakin hetken. Toivottavasti sää säilyy kuitenkin mukavan kesäisenä, vaikka ei ihan kolmeakymmentä astetta olisikaan.