Uusta ööhön: aakkossarjan päätös

Aakkossarjan päätösosassa joutui käyttämään mielikuvitusta ihan kunnolla. Varsinaista aivojumppaa siis. Keksittekö te jotain W, X, Z, Å ja Ö -kirjaimista?

U niin kuin uusi. Uusi kevät, kesä tai kasvukausi, uudet suunnitelmat, uusi kukkapenkki, uudet kasvit, uusi kärhö... Tämähän on hyvin tärkeä sana puutarhassa!

Uusi kevät ja puutarhakausi on aivan nurkan takana! (kuva otettu viime huhtikuun puolivälissä).

Värit ovat tärkeitä minulle. Osa väreistä on mieluisampia kuin toiset. Pelkästään vihreää puutarhaa en missään nimessä haluaisi enkä myöskään sellaista, jossa on vain tietynvärisiä kasveja. Ovathan sellaiset puutarhat kauniita, harmonisia ja tyylikkäitä, mutta minusta on mukavaa, kun puutarhan värimaailma muuttuu kasvukauden aikana (Psst, vilkaise värisarjasta puutarhani eri värisiä kasveja).

Puutarhan väriskaala voi olla näinkin laaja. Saman kuvan voit muuten löytää sivun oikeasta laidasta (ei mobiiliversiossa). Sitä klikkaamalla pääset lukemaan suoraan värisarjan postauksia.

W-kirjaimen muoto muistuttaa mutkittelevaa polkua, jonka jokainen mutka avaa uusia näkymiä. Monesti puutarhassa polun muoto ei ole "tuplaveemäisen" terävä, vaan ennemminkin loivasti polveileva. Minulla ei vielä ole yhtään niin pitkää polkua, mutta yksi luovasti katsottuna oikean muotoinen on jo hyvin työn alla.

Hyyyvin loiva W-muoto alkaa istumakiveltä ja päättyy ensi kesänä patiolle. Näkymätkin polun varrella muuttuvat, jos katsoo kapeasta raosta kämmenten välistä suoraan eteenpäin samalla kun kävelee polkua pitkin.

X on merkki eräänlaisessa aarrekartassa, joka on piirretty lapionkärjellä uuteen kukkapenkkiin. Näitä merkkejä on vieri vieressä ja ne tarkoittavat sitä, että niiden kohdille on tarkoitus kaivaa kukkapenkin vieressä odottaville kasveille kuopat. Aarre on löydetty sitten kun kasvit ovat kotiutuneet paikoilleen.

Yrtit. Sisäinen yrttitarhurini on vasta heräilemässä samaa tahtia kun opin käyttämään yrttejä ruuanlaitossa. Toistaiseksi valikoimaan on vakiintunut basilika, oregano, persilja, rosmariini, ruohosipuli ja timjami. Viime kesänä kasvatin salviaa, mutta sitä on tullut käytettyä aika vähän. Tänä kesänä kokeilen ainakin sitruunabasilikaa, jonka siemeniä löysin syksyllä pilkkahintaan. Rakuunakin voisi olla mukava kokeilu, sillä ainakin kuivattuna sitä menee meillä ruuanlaitossa.

Viime kevään basilikakylvös. Tavallista vihreää basilikaa ja punalehtistä 'Dark Opal' -lajiketta.

Zigadenus elegans eli tähtililja on erikoisuus, jonka itämistä ja kasvamista kukintakokoon odotan suurella mielenkiinnolla. Nappasin sen siemeniä syksyllä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä. Jos tekemäni syyskylvös syystä tai toisesta epäonnistuisi, laitoin muutaman siemenen hankikylvönäkin. Jätin vielä jonkun verran siemeniä odottamaan siltä varalta, jos kumpikin kylvös sattuisi epäonnistumaan. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, mutta toivoisin kyllä kovasti, että nämä ensimmäiset kylvöt riittäisivät.

Å... ei vain tule mieleen yhtään mitään... hylkään surutta tämän kirjaimen.

Äänet. Puutarhaan kuuluu lintujen laulu, hyönteisten surina, tuulen suhina ja sateen ropina. Eri kasveista lähtee erilainen ääni, kun pyyhkäisee kädellä lehdistöä tai tuuli kahisuttaa oksia. Joskus puutarhassa kuuluu siilin rapina ja tuhina, mutta toivottavasti kenenkään ei ensi kesänä tarvitse kuunnella toukka-armeijan rouskutusta tai lehtokotiloiden kuorien rusahtelua jalan alla...

Tinteille kelpaa ruokinta-automaatiksi hyvin muovipullo, johon on leikattu pienet reiät alaosaan ja pujotettu tikku orreksi. Sinitiaisen tyyli on mainio, mutta siemeniä ei tuosta asennosta yletä napsimaan.

Öinen puutarha. Yöllä tunnelma puutarhassa rauhoittuu. Osa kasveista sulkee kukkansa, osa aukeaa vasta illan tullen. Tuulen tyyntyessä ja illan viiletessä tuoksut korostuvat. Valkoiset tai vaaleat kukat erottuvat pimenevässä illassa. Yökukkijat ovatkin usein tuoksuvia ja väriltään vaaleita, jotta yöllä liikkuvat pölyttäjät löytävät ne. Jos tuulee, lehdet kahisevat ja puut humisevat. Puutarhassa yöllä liikkuvat eläimet tuovat äänimaailmaan oman lisänsä. Öisen puutarhan tunnelma on joskus kuin sadusta.

Elokuun puolivälissä klo 21.37 oli upea auringonlasku. Etualalla tarhakeijunkukka 'Hansin' kukintoja.

Ja näin on saatu aakkossarjakin päätökseen. Jos edelliset postaukset ovat menneet ohi, löydät ne täältä:
Angervoista jouluruusuihin
Kivikoista tuoksuihin

Mukavaa viikkoa!

Kivikoista tuoksuihin

Edellisessä postauksessa aloittamani aakkossarja jatkuu. Aakkosten alkupää oli vielä suhteellisen helppo, tässä keskiosassa joutui jo vähän miettimään eikä valinnanvaikeuksiltakaan vältytty.

Kivikkokasvit, Katteet, Kompostointi ja Kylvöt. Tässä kohtaa en pystynyt mitenkään valitsemaan vain yhtä, sillä nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä itselleni. Kivikkokasveista (ja kivistä) pidän muutenkin ja varsinkin kun tontillamme on luontaisesti hyvin hiekkainen, aurinkoinen luiska, niin olisi suorastaan hullua edes yrittää kasvattaa siinä mitään muuta kuin kivikkokasveja.

Marmorimehitähti.

Katteita käytän sen vuoksi, että helpotan sekä kitkemis- että kastelu-urakoita ja saan samalla parannettua maata. Olen käytännössä huomannut kateviljelyn edut, joten en aio lopettaa sitä kuin äärimmäisen pakon edessä. Ehkä joku tuholaisetanainvaasio saattaisi olla sellainen, että väliaikaisesti lopettaisin katteiden käytön. Äkkiseltään en nyt osaa muuta syytä keksiä. Kompostointi on tärkeää jo ympäristönkin kannalta ja saahan siitäkin mitä mainiointa multaa kasveille.

Jos olisin tehnyt tätä postausta kesällä tai syksyllä, en luultavasti olisi ottanut kylvöjä mukaan. Nyt kuitenkin sormia syyhyttää niin paljon, että oli pakko ottaa myös se mukaan listalle. Tein yhden hankikylvön viikko sitten siltä varalta, että syksyllä kylvämäni perennat eivät itäisikään. Tällä valon määrällä ja ikkunatilan puutteella pitää odotella vielä ainakin kuukausi ennen ensimmäisiä kevätkylvöjä.

Lumi kuuluu puutarhaan talvella, ei kesällä eikä liian myöhään keväälläkään. En haluaisi asua alueilla, joilla talvet ovat pääsääntöisesti loskaisia ja vähälumisia. Pidän siitä, että talvella on lunta ja pakkasta, tosin rajansa niissäkin; -30 astetta on liian kylmä ja metri lunta liian paljon. Onneksi kumpikaan raja ei vielä tänä talvena ole tullut vastaan.

Lunta on tällä hetkellä sopivasti, eli noin 60cm. Pakkaspäivien hyvä puoli on auringon pilkahtelu puiden välistä.

Maksaruohot kuuluvat taas niihin helppoihin, varmoihin ja hyvännäköisiin kasvisukuihin, joita kannattaa suosia. Perhoset ja kaikenlaiset pörriäiset pitävät maksaruohoista ja ovathan ne hienoja ja kestäviä leikkokukkinakin.

'Strawberries and Cream' on komeimpia maksaruohoistani.

Niitty. Niityt ovat kauniita ja tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Jännityksellä odotan, millaiseksi kaksi pientä niittyäni kehittyvät. Tulevana kesänä niissä pitäisi jo näkyä kukkiakin.

Nurmikolta löytyi keväällä pieni taimi, jonka siirsin niittyrinteeseen. Tunnistin kasvin ojakellukaksi kun se alkoi kukkia. Niitä kasvaa enemmän toisella
puolella pihaa, mutta tämä yksilö halusi katsella muutakin maailmaa. Toivottavasti se pärjää melko kuivassa niittyrinteessä.

Oppiminen. Tiedonjanoni puutarha-asioissa on kyltymätön. Aina kun löydän itselleni uutta tietoa, jonka koen tarpeelliseksi, painan sen visusti mieleeni. Ja uutta tietoahan löytyy jatkuvasti.

Pistokaslisäys. Pidän pistokkaista lisäämisestä oikeastaan enemmän kuin siemenistä kasvattamisesta. Kesäkukkia on helppo ja nopea lisätä pistokkaista, esim. pelargonistakin saa kukkivan kasvin huomattavasti nopeammin pistokkaasta kuin siemenestä kasvattamalla. Monia perennojakin voisi varmasti lisätä pistokkaista, mutta niiden kohdalla yleensä on helpompi ottaa jakopaloja. Äitini innostuttua kokeilemaan puuvartisten pistokaslisäystä olen saanut vaikka kuinka monta uutta pensasta puutarhaani.

Vasemmassa kuvassa sinisellä ympyröitynä on vuoden vanha pensashanhikin pistokastaimi, vieressä taimistolta viime keväänä ostetut saman lajikkeen taimet. Oikeanpuoleisessa kuvassa samat kasvit pari kuukautta myöhemmin. Kokoero on pienentynyt huomattavasti. Pistokaslisäys on mahtavaa!

'Queen of Night' -tulppaani. Oikeasti, kuka keksii mitään muuta q-kirjaimella alkavaa puutarhaan liittyvää sanaa kuin jonkun kasvin lajikenimi?

'Queen of Night' sopii hienosti yhteen monen väristen kukkien kanssa. Myös nurmikolla ilkkuvien voikukkien...

Runsaus. Kukkia ja rehevyyttä pitää olla paljon, en pidä minimalismista tai pelkistetyistä linjoista puutarhassani. Jonkinasteinen selkeys on ihan hyvä juttu, mutta voihan sitäkin toteuttaa runsaalla kädellä... kai :D

Aurinkopenkki ja kivikkorinne ovat pikkuisen muuttuneet tämän kuvan ottamisen jälkeen, mutta kukkarunsaudesta en ole luopunut mihinkään.

Suunnittelu. Ihan sama, suunnitteleeko istutuskarttoja vai kylvöaikatauluja, suunnittelussa on jotain hyvin koukuttavaa minulle. Kaikki, minkä voi jollain lailla suunnitella, väännän vähintään lyijykynällä ruutupaperille. Aikana ennen lapsia suunnitelmatkin olivat esteettisesti hienompia, nyt yleensä sutaisen nopsaan jotain saman tien kun saan idean, etten vain unohda sitä päivän aikana.

Tuoksut ovat tärkeitä kukissa ja puutarhan aistimaailmassa. Hankalaksi tuoksuvien kasvien etsimisen tekee se, että hajuaisti on niin henkilökohtainen ominaisuus. Se, mikä toisen mielestä tuoksuu ihanalle, on toisen nenään aivan kamala haju. Laventeli taitaa olla yksi tuoksuista, mikä jakaa paljon mielipiteitä. Minusta se haisee erittäin epämiellyttävälle ja tympeälle, enkä ole vielä oppinut pitämään siitä, vaikka aina laventelia nähdessäni käyn tuoksuttelemassa sitä. Onneksi tuoksuvissakin kasveissa riittää valinnanvaraa ja varmasti jokainen löytää suosikkituoksunsa.

Mantsuriankärhön hunajainen tuoksu on mielestäni yksi parhaimmista puutarhan tuoksuista.

Vielä olisi puutarha-aakkosten loppupää jäljellä. Näitä onkin ollut yllättävän hauskaa pohdiskella. Ihan tulee kesää ikävä! Nautitaan kuitenkin ensin näistä kauniista pakkaspäivistä ja kerätään voimia kevään taimirumbaan ja tulevaan kesään. Iloista viikonloppua!

Angervoista jouluruusuihin

Anni Inkalilja Love -blogista kertoi viime heinäkuussa oman puutarhansa aakkoset kahdessa postauksessa (löytyvät täältä ja täältä) ja siitä lähtien on mielessäni kytenyt ajatus tehdä postaus omista puutarha-aakkosistani. Nyt, kun ulkona paukkuu pakkanen eikä talvetettavien kasvien olotilassa ole tapahtunut mitään muutoksia, on hyvä hetki pohdiskella jonninjoutavia :)

Angervot.  Jaloangervot, valeangervot, töyhtöangervot, pensasangervot... helppoja, varmoja, näyttäviä puutarhan peruskasveja. Viitapihlaja-angervon kyllä sulkisin tästä ehdottomasti pois, siitä kasvista ei ole kuin riesaa.

Etualalla koivuangervo, taustalla punertavalehtinen jaloangervo 'Fanal'.

Biohiili. Kokeilin biohiiltä sisältävää kesäkukkamultaa viime kesänä ja totesin sen erittäin toimivaksi. Tänä vuonna hankin ehdottomasti joko valmista biohiili-multaseosta tai erikseen biohiiltä ja multaa.

Clematis. Tätä ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tiedätte, että kärhöt ovat heikko kohtani. Isokukkaiset loistokärhöt ovat ihanimpia, mutta pidän kyllä pienikukkaisistakin.

Loistokärhö 'Elsa Späth' kiipeää aurinkopenkissä aidan yli.

Daaliat. Upeita, näyttäviä kukkia. Viime keväänä ostin kahta erilaista daaliaa ja molemmat lähtivätkin kasvuun. Toinen kasvoi aika kituliaasti ja näivettyi kokonaan pian maahan istutuksen jälkeen. Luulen, että helle oli osasyy, mutta varmasti mukulassakin oli jotain vikaa. Onneksi toinen kasvoi ja kukki hyvin. Istutan sen kyllä ensi kesänä varjoisampaan kohtaan, ettei tarvitse olla jatkuvasti kastelemassa ja varjostamassa sitä.

Daalia Wittem sai lilaa häivähdystä terälehtiinsä vasta syksymmällä säiden viilennyttyä. Tällaisena puhtaanvalkeana se oli tosin helpompi yhdistellä
 muiden kukkien kanssa kimppuihin.

Elina-pioni. Olisin voinut laittaa tähän myös 'Elsa Späth' -loistokärhön, mutta päädyin nyt tähän perintökasviin. Pitkä historia (lue täältä) tuo aina lisäsäväyksen kasviin ja 'Elinalla' on historian lisäksi paljon hyviä puolia: kukat ovat kauniin väriset, kasvi on terve ja tanakkavartinen eivätkä isohkot, puolikerrannaiset kukat tarvitse tukemista.

'Elinan' historia ulottuu ainakin 1950-luvulle.

FinE -taimet. Lyhenne tulee sanoista Finnish Elite. Tällä tunnuksella varustetut kasvit on lisätty ilmastokestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista. Taimet on myös kasvatettu suomalaisissa taimistoissa.

Geranium eli kurjenpolvet. Nämäkin kuuluvat puutarhan peruskasveihin tai ainakin niiden pitäisi olla helppoja ja varmoja kasveja. Viime kesänä puutarhani kurjenpolvilajikkeiden määrä nelinkertaistui. Sen kyllä opin, että jos haluaa jotain tietyn näköistä kasvia, pitää se ostaa kukkivana.

Tämän piti olla 'Biokovo', mutta ehkä se onkin 'Cambridge'. Nätti on tämäkin, mutta kauniimpi olisi ollut...

... lappusessa näkyvä 'Biokovo', jollaisena sen ostin.

Hiljaisuus. Tiedättehän sen maagisen tunnelman, joka vallitsee joskus erityisesti iltaisin tai ennen sadetta? On aivan tyyntä eikä kuulu edes linnunlaulua, itikoiden ininästä puhumattakaan.

Helteisen heinäkuun iltana. Sen muistan, että itikoita ei pitkään jatkuneen kuivuuden takia liiemmin ollut, mutta linnut tuskin ihan hiljaa olivat.

Itikat. Ne nyt sattuvat kuulumaan kesään ja puutarhaan vaikka joutaisivat kuolla sukupuuttoon.

Jouluruusut. Kevään ja alkukesän sulostuttajat. Jos jossain törmään punaiseen jouluruusuun, ostan kyllä sen saman tien. Kerrannainen olisi vielä hienompi, mutta en usko, että sitä täältä päin löydän.

Vaaleajouluruusu kukki viime keväänä ennätyksellisen paljon. Kuinkahan tänä vuonna käy?

Aakkosia on niin paljon, että päätin jakaa ne kolmeen eri postaukseen. Yksi syy jakamiseen on myös se, että jatko on vielä pikkuisen mietintämyssyssä. Joku teistäkin on varmaan tehnyt samantapaisen postauksen. Olisi mukava käydä lukemassa niitä, joten voisitteko laittaa vaikka kommentteihin maininnan tai jopa linkin puutarha-aakkosiinne?

Kauniita pakkaspäiviä!