Hokkaidokurpitsan mahtisato

Tämän kesän yksi jännittävimmistä hyötykasvikokeiluista on ehdottomasti ollut hokkaidokurpitsa. Siemenet olivat puoleen hintaan, joten kynnys kokeilla moista erikoisuutta madaltui kummasti. Taisin hieman epäillä siementen itämiskykyä, sillä kylvin peräti neljä siementä. Tietysti kaikki itivät enkä raskinut yhtään viskata menemäänkään, joten taimia tuli sitten neljä. Istutin yhden isoon ruukkuun ja loput kolme äitini kukkapenkkiin, johon tarvittiin jotain tehokasta maanpeittäjää pitämään peruskorjattavana oleva lämpäre rikkaruohottomana.

Kasan pohjalla kukkapenkin kurpitsat, päällä kaksi vasemmanpuoleista ruukusta, oikeanpuoleinen mini myös kukkapenkistä.

Jo kesän puolivälissä oli selvää, että ruukkutaimi tulee jäämään ainakin sadon koossa kukkapenkin kasvattien jälkeen siitäkin huolimatta, että äitini puutarhaan eivät sateet juurikaan osu eikä kasteluvettä riitä ihan joka puskalle. Kasvualustakin on aika hiekkaista. Ruukkukurpitsa taas sai tasaisesti vettä ja lannoitusta pitkin kesää. Kukkapenkissä kasvavat taimet alkoivat kukkia melkein pari viikkoa ennen ruukkutainta ja ensimmäiset raakileet olivat jo useamman sentin kokoisia ennen kuin ruukussa näkyi ensimmäistäkään emikukkaa. Ruukusta saatiin lopulta vain kaksi hedelmää: toiseksi ja neljänneksi pienin kaikista. Raakileita oli kyllä useampia, mutta ne kuihtuivat matkan varrella, kuten kävi myös kukkapenkkikurpitsoille. Liekö sitten pölytys epäonnistunut vai eivätkö ravinteet riittäneet kasvattaa enempää hedelmiä? Kukkapenkissä kasvoi viisi oikein kookasta kurpitsaa ja kolme pienempää. Isoimman painon näette alla olevassa kuvassa, seuraavaksi suurimmat painoivat noin 2400g ja sitä seuraavat 1500-1700g. Pienin kukkapenkkikurpitsoista painoi 581g ja omat 876g ja 1024g.

Kotona kaikki kurpitsat tietysti punnittiin. Vaa'an päällä painavin pullukka ja oikeassa alanurkassa omat kaksi.

Koko meille tullut sato painoi yhteensä vaikuttavat 14,46kg. Paremmissa oloissa sato olisi voinut olla määrällisesti suurempi, mutta ensimmäiseksi kokeiluksi tämä oli vallan mainio. Yksi pienehkö kurpitsa jäi vanhemmilleni, jos ihmettelette sitä, että kuvissa on vain yhdeksän kurpitsaa eikä kymmenen. Nyt kurpitsat jälkikypsyvät vielä vähintään parisen viikkoa huoneenlämmössä ennen kuin otamme ensimmäisen syötäväksi. Jälkikypsytys kuulemma parantaa makua. Mikään kiire kurpitsoita ei olekaan syödä, sillä ne voivat säilyä syömäkelpoisena jopa kuukausia, jos vain säilytyspaikka on oikea (8-15 astetta). Huoneenlämmössäkin kurpitsat säilyvät kuulemma pitkään. Täytyy myöntää, että alkuviikosta ruokakaupassa käydessäni tunsin hienoista ylpeyttä, kun vilkaisin hokkaidokurpitsapöytää enkä nähnyt siellä yhtään niin isoa kurpitsaa, mitä meidän kookkain kaveri oli. Punnitsemaan en alkanut, mutta johan sen silmämääräisestikin näki, että isoimmat niistä olivat korkeintaan kaksikiloisia.

Ylpeyttä tunsin myös siitä, kun sain vihdoin aikaiseksi kaivaa pihatien nurmikon alta esiin.

Nurmi leviää raivostuttavasti pihatien laattojen väleihin ja tarttuu niihin kiinni kuin liimattuna. Nurmitupsuja ja varsinkin niiden juuria jäi vielä vaikka miten paljon saumoihin, mutta nyt rappusilta pääsee kuitenkin lompsimaan kuivin kengin autolle. Ennen urakkaa laatoituksen keskellä oli enää kapeimmalta kohdalta 30 sentin levyinen suikale paljasta laattaa, joten ehkä oli jo korkea aika tehdä asialle jotain. Jos vaikka vihdoin ensi kesänä purkaisi kiveyksen pois, repisi heinänjuuret laattojen alta ja tasaisi kiveyksen. Jos ei siis tule mitään "tärkeämpää" tekemistä eteen... Syksyn aikana pitäisi myös kantata kaikkien kukkapenkkien reunukset, niin ne ilmestyisivät siisteinä ensi keväänä lumen alta. Ja kukkasipuleitakin voisi alkaa jo istutella, kun sää on alkanut vihdoin viiletä.

Pelastin ennen viime viikonlopun hallaa tulilatvan kukkapenkistä ruukkuun.

Viime jouluksi ostettu tulilatva pääsi kesäksi kukkapenkkiin täytekasviksi. Se kasvoi sen verran komeisiin mittoihin, että päätin nostaa sen ruukkuun ja kokeilla uudelleen kukittamista. Tulilatvan pitäisi olla täysin pimeässä 14 tuntia vuorokaudessa 5-6 viikon ajan, jotta se virittyisi kukkaan. Toistaiseksi puska on ollut ulkoeteisessä totuttelemassa ulkoilun jälkeen sisälämpötiloihin, mutta aion siirtää sen lähiviikkoina kokonaan sisälle ja aloittaa "pimennyshoidot". Pitää vielä suunnitella tarkemmin pimennysten toteutus, että uudelleenkukitus onnistuisi.

Jos kurpitsat ja tulilatva olivat kasvaneet kookkaiksi, niin tämä on varmaan maailman pienimmäksi jäänyt auringonkukka.

Mittakaavana omat sormeni. Siperianpihdan alla on ankara kasvupaikka.

Viime viikonlopun hallayö oli ensimmäinen laatuaan tänä syksynä. Kosmokset taisivat ottaa eniten osumaa kylmästä mutta muuten puutarha näyttää vielä suht virkeältä ainakin kauempaa katsottuna. Läheltä paljastuu yhdessä jos toisessakin kukassa pieniä ruskettumisen merkkejä mutta se ei haittaa. Naapurin pihlajat ovat punertuneet komeasti ja omissa puistoatsaleoissa alkaa näkyä varovaista ruskaa. Pensasmustikat ovat edelleen vihreinä mutta jospa nekin hiljalleen alkaisivat punastella. Kärhöjen jo alunperinkin vaisu kukinta on hiipunut jo ajat sitten. Vielä löytyy kuitenkin yksittäisiä kukkia sieltä sun täältä. Parhaiten kukkii tällä hetkellä tarhaviinikärhö 'Krakowiak', joka on muutenkin myöhäisin omista kärhöistäni. Tänä vuonna senkin kukinta alkoi paljon normaalia aiemmin, jo elokuun lopulla. Kiva, että se päätti vihdoin aikaistaa kukintaansa, niin ei jää ihan viime hetken iloksi. Nuppuja siinä on sen verran mukavasti, että varmaan yksittäisiä kukkia on vielä talven tullessa, jos ei tule liian kovia yöpakkasia sitä ennen.

Päivän kärhönä tarhaviinikärhö 'Krakowiak'.

Lempeää loppuviikkoa!

Siemenkirje lähtökuopissa!

Nyt on viimeiset hetket aikaa ilmoittautua perennasiemenkirjeeseen, sillä tänään se lähtee seikkailemaan ristiin rastiin ympäri maata. Jos yhtään tuntuu siltä, että haluaisit sittenkin osallistua, laita osoitetietosi sähköpostiini hiidenkivella (at) gmail.com. Täältä löytyy tarkemmat ohjeet. Lähetän itse kullekin osallistujalle alkuviikon aikana sähköpostilla osoitteen, johon kirje on seuraavaksi matkalla. Muutama mattimyöhäinen ehtii siis vielä hyvin mukaan. Osallistujia on tällä hetkellä yhdeksän, joten minä ja Nila emme selvästi ole ainoita perennojen siemenlisäyksestä kiinnostuneita. 

Päivän kärhö olkoon toiselle kukintakierrokselle lähtenyt tarha-alppikärhö 'Albina Plena'.

Yksi kirjeen välipysäkeistä sattuu melkein työmatkani varrelle, joten vien kirjeen tänään suoraan perille saakka. Ajattelin, että näin saadaan kirje liikkumaan rivakammin ympäri Suomea kun ei tarvitse seisottaa sitä joka väliä postin pyöriteltävänä. Ihan kaikki alunperin kirjeeseen kaavailemistani lajeista eivät tehneet siemeniä, joten valikoima vähän kutistui. Jotkut lajit taas tekivät niin vähän siemeniä, ettei niistä olisi ollut jaettavaksi. Sellaistakin voi näemmä sattua. Sain kuitenkin kerättyä siemeniä peräti 20 eri kasvista, joten kirjeen sisällöllä saa kukintaa hyvinkin keväästä talven tuloon saakka. Tähän kun lisätään vielä teiltä muilta kirjeeseen tulevat aarteet, niin on ihme, jos ei löydy jokaiselle edes yksi mieluisa laji. Kuinkahan tässä malttaa odottaa siihen saakka, että kirje palautuu takaisin minulle? Tein omista siemenistäni seuraavat kaksi kollaasia:

Ylläolevassa kollaasissa vasemmassa reunassa on ylhäältä alas Barlow-tyyppinen akileija, keskikorkea viininpuna-valkoinen lehtoakileija ja alinna sinivalkoinen japaninakileija. Lisäksi kirjeessä on valkoista (lehto?)akileijaa, jonka juuret ulottuvat 70-luvulle Lempäälään. Siitä minulla ei ole kuvaa. Keskirivissä on ylinnä pinkki esikko, keskellä valkoinen ja purppurainen (kuvassa liian violetti) esikko, jotka ovat voineet risteytyä keskenään ja alinna isorikko. Oikeassa reunassa karpaattienkello ja isoinkarvillea.

Ja tässä kollaasissa vasemmassa reunassa loistosalvia sekä sinikatana 'Alba'. Keskellä vaaleajouluruusu, ritarinkannuksia ja kivikkosuopayrtti (matala maanpeittokasvi, aivan toisentyyppinen kuin se perinnekasvi suopayrtti). Oikeassa reunassa ylhäältä alas kivikkotörmäkukka 'Pink Mist', vuorijumaltenkukka ja punapäivänkakkara. Lisäksi kirjeessä on punatähkä 'Floristan Weiss' (ristipölytys punaisen kanssa mahdollinen) sekä ukonhattu Aconitum soongaricum, jonka itävyys voi olla melko kyseenalainen. Siemenet ovat nimittäin muutaman vuoden vanhoja enkä tehnyt siitä mitään koekylvöäkään testatakseni itävyyttä. Suurin osa kirjeeseen laittamistani siemenistä on kuitenkin tältä tai viime vuodelta.

Koko setti kirjeeseen laittamista vaille valmiina.

Laitoin siemenpussit vielä kahteen isompaan minigrip-pussiin, jotta ne eivät kerääntyisi niin helposti kaikki yhteen nurkkaan. En tiedä, onko pusseista hyötyä vai ei. Voitte matkan varrella ottaa ne poiskin, jos siltä tuntuu tai jos sattuvat pussit loppumaan kesken, niin käyttäkää vaikka noita omien siementenne pakkaamiseen. Kirjeessä kulkee myös lista toiselle kierrokselle osallistujista. Laittakaa joka tapauksessa nimenne siihen, vaikka ette osallistuisikaan, niin tiedän, että olette huomanneet kakkoskierroksen mahdollisuuden. Jos alkuperäinen kirjekuori on ehjä, voi siemenet pakata uudelleen samaan kuoreen kunhan peittää huolella edelliset osoitetiedot ja postimerkit sekä -leimat. Postimerkeistä puheenollen: niiden hinnat nousevat 29.9, joten tarkan euron immeisten kannattaa käydä hakemassa jo valmiiksi merkkejä varastoon ennen sitä. Tällä hetkellä kirje painaa 66g, joten kaksi merkkiä tarvitaan sen postittamiseen. Siinä vaiheessa, jos kirjeen paino sattuisi ylittämään 250g (melko epätodennäköistä), tulee halvemmaksi lähettää se XXS-pakettina kuin kirjeenä.

Kuopus oli askarrellut päiväkodissa äitienpäivälahjaksi paperimassasydämen, jonka sisään oli leivottu siemeniä. Tällainen auringonkukka sieltä sitten pitkän odotuksen jälkeen ilmestyi.

Laittakaa minulle viestiä blogin kommentteihin tai sähköpostiin, tai tehkää blogipostaus kun kirje on teillä, niin tiedetään, missä se milloinkin menee. Pyritään lähettämään kirje eteenpäin mahdollisimman pian sen vastaanottamisesta, niin ei tarvitse kierroksen viimeisten odotella kädet innosta täristen viikkotolkulla!