Poukkoilua paikasta toiseen

Ei tämä kesän eteneminen ole mihinkään kevään hirmuvauhdista hidastunut. Aika kuluu edelleen niin nopsaan, etten meinaa kyydissä pysyä. Kärhöt aukovat ensimmäisiä nuppujaan ja paljon muutakin on kukassa, ja minä vain ihmettelen, missä vaiheessa tuokin jo ehti avata kukkansa kun en ollut nuppujakaan huomannut.

'Multi Bluen' ensimmäinen kukka tälle kesälle, kaverina tuoksuherne.

Täälläkin puutarhuri poukkoilee hommasta toiseen niin, että alkuperäinen askare saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Eräänä päivänä vein kottikärryt autotallin viereen tarkoituksenani siirtää sinne jääneet pihlajan kannot ja muuta roinaa vihdoin pois. Työjärjestystä pohtiessani huomasin, että hyönteishotellin kukkalaatikossa kasvit nuupottivat, joten lähdin hakemaan niille vettä. Samalla muistin, että piti tarkistaa taimiruukkujen kosteustilanne, joten hyönteishotellin kukat kasteltuani kiersin nurkan ympäri tutkimaan niitä. Mansikkapenkistä puski kukkiva peltolemmikki, joten nyppäisin sen ja samalla huomasin, että polun toisella puolella majapenkistä on noussut valvatin lehtiä. Lapiokin oli jäänyt sopivasti siihen viereen, joten jäin kitkemään valvatteja.

Valkoiset varjoliljat kukkivat varjokujalla. Taustalla tarhakeijunkukka 'Hansia'.

Kitkiessäni huomasin, että metrin päässä yksi luhtaesikko alkoi jäädä jaloangervon lehtien sekaan, joten siirsin sen väljempään kohtaan peittämään aukkopaikkaa. Siitä tuli mieleen tarkistaa himalajanesikkojen tilanne, joten päädyin siirtämään kaksi niistäkin pois jaloangervojen alta. Sitten lähdin tutkimaan, olisiko takapihalla keväällä siirrettyjen kuunliljojen luona niin paljon tyhjää, että sinne voisi siirtää jostain esikkoa. En päässyt edes kuunliljojen kohdalle, kun unohduin matkan varrelle ohjailemaan kärhöjä paremmin tukiinsa ja siitä kohti seuraavaa kärhöä ja sitä seuraavaa ja... Illalla sisälle mennessäni huomasin, että olin kiertänyt koko pihan ympäri ja tehnyt sitä sun tätä, mutta kottikärryt olivat edelleen tyhjinä autotallin vieressä ja kaikki rojut samoilla sijoillaan kuin aamulla. Samasta syystä en ole saanut vieläkään tehtyä kunnollista kitkemiskierrosta, vaan napsinut rikkoja sieltä sun täältä silloin kun asia on sattunut tulemaan mieleen ennen kuin joku sillä hetkellä tähdellisempi juttu on kiilannut edelle. No, kai ne hommat hoituvat vähän epämääräisemmässäkin järjestyksessä.

Luumusadosta on tulossa runsas, vaikka joku on tehnyt luumujen lehdistä reikäpitsiä. Veikkaan haulitautia, sillä tänä kesänä on ollut sille oikein otolliset olosuhteet.

Pallomehiparta kukkii ensimmäistä kertaa. Nämä ovat ottaneet tilansa haltuun hyvin tehokkaasti, vaikka paikka on hyvin kuiva ja paahteinen.

Huomasin toissailtana lähimmän Hankkijan facebook-sivuilta, että kaikki kärhöt ovat 5€. Heti eilisaamuna pakkasin lapset autoon ja lähdimme huristelemaan Hankkijaa kohti, sillä siellä oli parikin kärhöä, joihin olin iskenyt silmäni aikaisemmalla reissulla. Pelkäsin, että kassalla olisi pitkä jono täynnä kärhönostajia ja hyllyt tyhjinä, mutta eipä siellä montaa asiakasta ollutkaan ja kärhöjäkin oli riittävästi jäljellä. Lisäksi ostimme lasten kanssa viherherukka 'Vilman', vaikka se ei tarjouksessa ollutkaan. Pääseepähän puska juurtumaan ja valmistautumaan ensi kevään ensisatoon. Lapsillakin oli hauskaa. He löysivät nimittäin ison etanan myymälän lattialta ja ihmettelivät sitä siihen saakka kun myyjä tuli keräämään sen muovipussiin. En ole etanaekspertti, mutta heti tuli mieleen, että kovasti näytti siltä pahamaineiselta espanjansiruetanalta. Etana saattoi myös olla metsäetana. Meille nimittäin kookas etana on tähän saakka ollut maksimissaan parisenttinen, joten tuo arviolta viisisenttinen möllykkä oli varsin ihmeellinen otus lapsille. Varmuuden vuoksi kuitenkin annoin kunnon ämpärikylvyn kaikille ostoksilleni ja tutkin juurakot tarkkaan mahdollisten salamatkustajien ja munien varalta ennen istuttamista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Etelä-Suomen taimistoilta on tullut siruetanaa tännekin suunnalle kasvikuorman seassa.

Vähän himmeä kuva, mutta viherherukka ja kaksi loistokärhöä kotiutui meille eilen.

Loistokärhö 'Corinnen' kukat alkoivat olla jo loppusuoralla ja nuput nypin pois istuttaessani. Tämä pääsi pation luo loistokärhö 'Kaiserin' kaveriksi.

Edellisellä Hankkijan reissulla kuvasin tämän 'Josephine Regalin' mutta en vielä raskinut ostaa sitä. Nyt niissä ei ollut enää kuin jämät kukista jäljellä, joten turvauduin vanhaan kuvaan. 'Josephine' pääsi ruukkuun kasvamaan kokoa.

Edellisessä postauksessa kerroin viherherukka 'Vertin' surkeasta voinnista. Nyt kun löysin 'Vilman' sen tilalle, sain hyvän syyn kaivaa 'Vertti' pois. Syyksi osoittautui juuri se mitä arvelinkin, eli juuristo oli lähtenyt lahoamaan. Kaivaminen oli hidasta kun höttöisiksi pehmenneet juuret katkeilivat heti kun niitä yritti vetää. Terveimmän näköisen oksan tyveltä lähti joitakin eläviä juuria ja hieman jo harkitsin, että kokeilen istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan lahonneiden osien poiston jälkeen. Sitten huomasin hieman ylempänä oksassa vanhan vauriokohdan, ehkä talven aikana tulleen murtuman, ja hautasin ajatuksen uudelleenistuttamisesta. Vanha mikä vanha ja nyt oli sen aika antaa tilaa nuoremmalle ja virkeämmälle. Vaikka multa oli oikein muhevaa ja rikkaruohotonta, laitoin 'Vilmalle' vielä säkkimultaa istutuskuoppaan antamaan sille hyvä startti uudessa kodissaan.

'Vertin' juuriston kunnossa ei ollut juurikaan kehuttavaa.

Kosteat ja viileät säät saivat minussa esiin oikean muuttomestarin. Jo viime kesänä huomasin, että pensasryhmän nietospensas hukkui pikkuampiaisyrttien ja päivänkakkaroiden sekaan. Lisäksi se alkoi aina nuupottaa pidempien hellekausien aikana kun joutui olemaan auringonpaahteessa aamusta iltaan. Koska luumutarhassa sattui olemaan aukkopaikkoja vähän siellä sun täällä, päätin siirtää nietospensaan sinne. Edestä piti tietysti ensin kaivaa kolme tarhakeijunkukka 'Hansia' täyttämään niitä aukkopaikkoja, sillä sopivin paikka nietospensaalle sattui olemaan juuri siinä, mihin viime syksynä istutin ylimääräisiä keijunkukkia. Kastelin nietospensaan edellisenä iltana ja seuraavana aamuna kaivoin sen isolla juuripaakulla ylös ja istutin uuteen paikkaansa. Sillä on nyt oikein mukava paikka puiden latvuksien läpi siivilöityvässä valossa ja iltapäivällä se saa muutaman tunnin suoraa auringonpaistetta ennen kuin talon varjo osuu siihen myöhempään illalla. Lisäksi nietospensaan kukinta näkyy ikkunasta, joten paikanvaihdos hyödytti minuakin. Toistaiseksi nietospensas ei ole näyttänyt suuttuneen siirrosta, vaikka siirsin sen kukkivana ja vielä keskellä kesää. 'Hansitkaan' eivät muuten suuttuneet.

 Aiemmin näytti, että molemmat nietospensaat kukkisivat huonosti tänä vuonna mutta tämä siirretty kaveri olikin vain vähän hitaampi kuin se toinen.

Lisäksi tässä viikon mittaan on siirtynyt pari rantalaukkaneilikkaa, muutama bellis ja lisää 'Hansia'. Tänään olen jakanut pari 'Halcyon'-kuunliljaa ja siirtänyt yhden komeamaksaruohon sekä pari väärään paikkaan kylväytynyttä ruiskaunokkia. Aukkopaikat umpeen vaikka sitten väkisin! Lisäksi aika pitkä tovi meni kukkineita ja retkottavia päivänkakkaroita ja pikkuampiaisyrttejä leikellessä. Samalla siistin sateessa kaatuneita myskimalvoja, sillä ne retkottivat kulkuväylillä ja muita kasveja vasten. Kävi mielessä, että pitäisi vähentää näitä rentoreinoja, jotka kaiken lisäksi kylväytyvät vähän turhankin innokkaasti joka paikkaan. Päivänkakkarat ja ampiaisyrtit vain ovat kukkiessaan yhtä aikaa niin kauniita kesäkuun puolivälistä alkaen tänne saakka, etten halua niitä kaikkia poistaa. Olin merkinnyt viime kesänä muistiinpanoihini, että kummatkin kannattaisi leikata juhannuksen tienoilla matalaksi, jotta ehtisivät kasvattaa uudet, ryhdikkäät versot avoimiin mennessä. Arvatkaa vaan, raskinko kaikkia vetää täydessä kukassa mataliksi? No en! Leikkasin vasta kesäkuun lopulla sieltä sun täältä väleistä suunnilleen puolet ja eilen puolet lopuista. Jäljelle jäi siis vielä vaikka miten paljon melkein kukkineita varsia, jotka pitäisi napsia jo kiireen vilkkaa poikki rumentamasta maisemia. Ehkä yritän tehdä sen tänään ja toivon, että runsas kastelu ja ehkä ripaus kanankakkaa antaisi anteeksi parin viikon viivästyksen.

Pation luona kukkii nyt viime syksynä istutettuja laukkoja yhtä aikaa peittokurjenpolvien kanssa. Kurjenpolvet on kasvatettu viime kesänä pistokkaasta ja osa niistä kuoli talven aikana. Täydennystä on tulossa.

Laukkojen lajike on 'Graceful'.

Viikko sitten ritarinkannukset ja loistosalvia aloittelivat, nyt ne ovat täydessä kukassa.

Kyllä huomaa, että tänä kesänä on ollut kosteutta riittämiin, sillä moni kasvi on venynyt ennätyksellisiin mittoihin. Ritarinkannukset ovat nyt ainakin parikymmentä senttiä korkeampia kuin normaalivuonna ja niiden lehdet ovat suorastaan valtavia. Normaalisti ne ovat alkaneet tässä vaiheessa kesää jo kuihduttaa osan lehdistään ja kaljuuntua alaosista, mutta nyt ne ovat oikein hyvinvoivan näköisiä. Pionitkin kasvoivat jopa vähän turhan korkeiksi mutta eniten minua ilahduttaa kärhöjen vahva kasvu.

Ennen viimeisimpiä sateita otettu kuva. Kärhöt ovat kasvaneet hyvin ja 'Elina'-pionit aloittelivat kukintaa. Nyt pionit retkottavat melkein maan rajassa.

Täällä taas vaihteeksi sataa vettä, joten puutarhahommat jäivät kesken. Saavatpahan kaikki siirretyt kasvit kunnolla kosteutta eivätkä ole pelkän hajamielisen puutarhurin varassa.

Hyötypuolella kohisee

Aitohunajakukka ja samettikukka sateessa.

Kasvimaalle tekee sade hyvää ja sitä täällä on kyllä nyt saatu aika tiheään tahtiin. Olen normaalisti aika laiska kastelemaan mitään mutta kummasti ne avoimet vaan motivoivat huolehtimaan tällaisistakin jutuista paremmin ja jostain kumman syystä kasvitkin ovat sitten kasvaneet paremmin. Tai ehkä osuutta on myös taivaallisella kastelulla, jota on tullut meillä sopivasti pitkin kesää. Syvimmät pahoitteluni kaikille teille, jotka ovat joutuneet kärsimään pitkään jatkuneesta kuivuudesta. Saderintamat ovat ilmeisesti kulkeneet aika usein tätä kautta eikä vesijohtovettä ole tarvinnut käyttää vielä kertaakaan kastelemiseen.

Kasvimaan ja marjapensasalueen väliin jäävä kesäkukkapenkki oli hetken aikaa hyvän näköinen, kunnes sateet piiskasivat hunajakukat retkottamaan pitkin maata.

Kesäkukkapenkki syntyi tarpeesta upottaa kasvimaan käytävien kohdalta kaivettua multaa johonkin ja toisaalta vähentää kivituhkalla peitettävää pinta-alaa. Päätin sitten tehdä kapean istutusalueen heti kasvimaan aidan viereen ja kasvattaa siinä suorakylvettäviä kesäkukkia. Oikaisin sieltä missä aita oli matalin, eli peitin alle jäävän nurmikon sanomalehdillä ja kippasin mullat siihen päälle. Oikotie näkyi viime kesänä kukkien surkeassa kasvussa kun eivät ressukat saaneet juuriaan sanomalehtikerroksen läpi pohjamaahan. Pioniunikotkin olivat alle kymmensenttisiä ja tekivät yhden peukalonpään kokoisen kukan koko kesän aikana. Tänä vuonna kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin, vaikka mistään hurjan kukoistavasta kasvusta ei voi puhua samassa lauseessa kesäkukkapenkin kanssa. Lannoittaakin voisi kai välillä, niin ehkä kasvaisivat paremmin. No, tuo ei ole puutarhan näkyvin yksityiskohta, joten hoitokin voi olla kakkoslaatua. Ja sain kuitenkin kesän mittaan kivireunuksen valmiiksi.

Metsämustikkamaan ensimmäinen kypsyvä mustikka. Tänä vuonna ei vielä piirakkatarpeita saada, mutta ainakin yksi mustikka per naama maistiaisiksi, jos ei joku tihulainen pääse verkkohäkin sisään.

Herukkapensaiden kanssa on ollut ainainen taistelu. Edellisten asukkaiden vanhat marjapensaat olivat melko lailla hoitamattomia ja kaksi niistä käytännössä lahosi pystyyn ja poistettiin heti ensimmäisinä vuosina. Kaksi mustaherukkaa olen saanut nuorennettua leikkauksilla ja niihin onkin tulossa ihan hyvin marjaa tänä vuonna. Punaherukkaa on vaivannut joka vuosi kukinnan aikaan kuihtuvat oksat ja milloin mikäkin sen lisäksi. Tänä kesänä siitä on löytynyt kuihtuvien oksien lisäksi karviaiskoisan ja -pistiäisen toukkia, herukanvaristetautia ja epäilys jostain muustakin vaivasta. Keräsin yhtenä päivänä kukkurallisen ämpärillisen tautisia lehtiä ja toukkaisia oksia ja marjaryppäitä ja poltin kaikki nuotiopaikalla. Vaikka punaherukka tekee ihan hyvin uusia versoja juuresta, alkaa jatkuva taistelu sen kanssa tympiä ja mielessä on koko puskan korvaaminen jollain muulla. Se ei ole muutenkaan suosikkimme marjakasveista, joten menetys ei olisi kovin suuri. Erään toisen herukan kohtalo sen sijaan harmittaa vähän. 

Viherherukka 'Vertti' ei ole enää kovin virkeän näköinen puska. Haketta on oksien tyvellä ainoastaan sen verran, mitä linnut ovat viskoneet. En huomannut ennen kuvan ottoa siirrellä niitä takaisin omalle paikalleen.

Viherherukka ei ole tehnyt pariin-kolmeen vuoteen yhtään uutta versoa tyveltä ja kuihduttaa säännöllisesti vanhoja oksiaan. Se on saanut monta vuotta erikoishoivaa, lannoittamista ja pari vuotta sitten paksun kerroksen komposti- ja säkkimultaa ja hakkeet päälle, mutta silti mitään virkoamisen merkkejä ei ole näkyvissä. Nyt siinä on jäljellä enää kolme jollain lailla elävän näköistä oksaa, joissa on jokunen marja. Olen miettinyt, voisiko huono kunto johtua ihan vain siitä, että paksujen runkojen leikkaamisesta tuli liian suuria haavapintoja, joiden kautta pensaaseen pääsi hiipimään joku lahovika? Tässäkin herukassa kun oli pari ranteenpaksuista runkoa ja viimeisimmät tämän kesän aikana kuihtuneista oksista kasvoivat juuri niiden paksuimpien kantojen kyljessä. Elävät oksat ovat hieman niistä erillään, mutta aika lähellä on jo se, että kaivan pensaan kokonaan pois ja korvaan jollain muulla jo ennen avoimia. Uusi viherherukka olisi kiva, vaikka joku eri lajike, sillä sitä ei tarvitse suojata linnuilta ja marjat ovat makeita. Vanhasta 'Vertistä' on ollut taivukastaimi pari vuotta kasvamassa ja se tekee ensi vuonna jo ehkä ensimmäistä kertaa satoa, mutta miksei sille voisi hommata kaveriksi 'Vilman' tai 'Vennyn'.

Kasvimaan puolella näyttää ihan hyvältä. Etualalla jättimäiset mitat saavuttaneita kukkivia palsternakkoja.

Kannatti istuttaa viime syksynä sormenpaksuisiksi jääneet palsternakan nysät takaisin maahan. Kaikki neljä lähtivät lopulta kasvuun ja ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Haistelen aina ohikulkiessani niiden kukkia. Yllätyin ihan, miten jonkun hyötykasvin kukat voivat tuoksua niin hyviltä ja aivan erilaisilta, miltä palsternakka juureksena tuoksuu. Tuoksussa on selvästi jotain hunajaista, mutta myös mausteista vivahdetta. Ei ihme, että pörriäisetkin ovat siihen aivan ihastuneita. Palsternakkojen vierestä yrittää kurkistella mustajuuria ja kevätvalkosipulia, mutta selvästi aliarvioin palsternakkakasvuston lopullisen koon. No, ehkä tilaa riittää kaikille. Samasta lavasta kerättiin ruhtinaallista rucolasatoa siihen saakka kun ne alkoivat kukkia. Muutama varsi jäi odottamaan sitä, että saan aikaiseksi nyhtää ne kompostiin ja kylvää jotain nopeaa tilalle. Ehkä retiisiä. Edellinen kylvös sitä kun taidettiin kuopuksen kanssa tehdä juhannuksen tienoilla. Tai sitten kylvän basilikaa, jota meillä menisi paljon enemmän, mitä tällä hetkellä on tulossa.

Toisesta suunnasta katsottuna näyttää myös hyvälle. Etualalla valkosipuleista alkavat lehdenkärjet jo ruskettua. Johtunee aikaisesta kasvuunlähdöstä, sillä lavan päällä oli minikasvihuone

Rucolan lisäksi salaattia, retiisiä ja ruohosipulia on saatu syödä jo pitkään ja muista yrteistä pieniä maistiaisia.  Seinällä altakastelulaatikoissa basilikat ovat vihdoin antaneet anteeksi minulle kesäkuun alun kylmät yöt eivätkä enää näytä sydänjuuriaan myöten loukkaantuneilta. Samoissa laatikoissa kasvavista krasseista vain yksi on suostunut kasvamaan alaspäin mutta jospa toisetkin pian ottaisivat mallia. Juurekset, herneet ja pavut kasvavat lupaavasti ja eilen löysin ensimmäiset neljä kypsää kuukausimansikkaa. Onneksi suojasin mansikkarivin ja marjapensaiden väleissä olevat puutarhamansikat viikko sitten lintuverkolla, sillä harakkapoikue rellestää edelleen täällä. Ilmeisesti harakat olivat päässeet käsiksi ensimmäiseen melkein kypsään paprikaan ja nokkineet sen kylkeen reiän. Irti eivät olleet sitä saaneet toisin kuin yhden raa'an tomaatin, joka löytyi maa-artisokkien edestä. Asialla voi toki olla oravakin. Tai hiiri, joka oli jäänyt kompostivarastossa olevaan loukkuun. Arvoitukseksi jää, kuka loukun viritti, sillä itse en muista sitä tehneeni saati sitten siirtäneeni keskelle varaston lattiaa. Seuraavana aamuna omalle paikalleen siirretyn loukun vieressä oli lehtokotilo. Kyllä, varaston sisällä ja ovi oli yön kiinni. Hiirenloukkuun asti se ei sentään ollut mönkinyt. Kaikenlaisia arvoituksia sitä puutarhamaailmassa tapahtuukin. Kasvimaalla on ollut nilviäisten puolesta muuten rauhallista mutta hyönteisverkolla peitettynä olleista lavoista alkoi hävitä vahapavun ja porkkanan taimia. Sinne oli ilmeisesti viime vuodelta jäänyt vielä joku etanapopulaation alku, joka sai evääkseen ferramolia ja muutamana iltana kerätyt etanat kuljetuksen kuumavesikylpyyn. Nyt poistin hyönteisverkon, sillä ruusukaali ja sellerit nostivat sitä jo reunoista ilmaan.

Ensimmäiset kypsät tomaatitkin on jo syöty. 'Maskotka' oli tänäkin vuonna nopein.

Maassa olevat paprika- ja tomaattiruukut sekä kurkku joutuivat helteillä olemaan päivät harson alla, sillä niille paahde oli selvästi liikaa. Tänä vuonna hankin kolme altakasteluamppeliruukkua seinälle. Niissä kasvaa amppelitomaattia, mutta kovin kituliaan oloisia ovat. Toki ovat kasvaneet huomattavasti siitä kun ne sain ja ensimmäisiä raakileitakin alkaa olla. Ehkä nekin kärsivät vain kuumuudesta ja virkistyvät nyt kun sää viileni. Testasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekoittaa kasvimaan ruukkuihin biohiiltä. Minusta se vaikuttaisi toimivan, sillä kosteus on pysynyt oikein hyvin jopa helteillä. En ole kastellut ruukkuja edes joka päivä kun eivät kasvit ole nuupottaneet. Ruukut, joita käytän, ovat ehkä 35-senttisiä halkaisijaltaan ja kussakin on 3 tomaattia tai paprikaa. Istutin tarkoituksella useamman kasvin samaan ruukkuun, jotta näkisin, onko biohiilellä vaikutusta niiden kasvuun verrattuna aikaisempiin vuosiin. Parempi olisi ollut jättää tänä vuonna yksi ruukku ilman biohiiltä, jotta olisi voinut verrata suoraan kasteluntarvetta, mutta eipä sitä tullut ajatelleeksi istutusvaiheessa ihan jokaista yksityiskohtaa.

Liekö keväällä ollut liian kiire, kun betonirengas tuli laitettua juuri siihen kohtaan, mihin istutin kevätvalkosipulia. Yksi varsista on sinnikkäästi puskenut lehtensä esiin renkaan sisältä.

Sain anopilta keväällä istutettavaa valkosipulia siinä vaiheessa kun kasvimaan kylvöt oli osittain tehty ja loput suunniteltu viimeistä siementä myöten. Ripottelin kynsiä joka väliin, missä vain arvelin niiden mahtuvan kasvamaan enkä tietysti merkinnyt niitä mitenkään. Itivätkin mokomat niin hitaasti, että kaikenlaista jännää on päässyt tapahtumaan. Osan viereen on kylvetty hernettä tai istutettu pavuntaimi, joku nousee heti samettikukan vierestä. Ja sitten on tuo edellisen kuvan ressukka, joka totesi joutuneensa 25cm korkean betonirenkaan alle. Ei sen kavereillakaan ole kovin väljät oltavat, kun kasvavat heti renkaan vieressä, taisivat muutenkin tulla vähän turhan lähekkäin keskenään. Betonirenkaaseen istutin äidiltäni tulleen viinisuolaheinän, joka oli keksinyt tehdä kukkavarsia ja maistui varsin kitkerältä. Leikkasin puskan matalaksi ja toivon sen tekevän uusia, meheviä lehtiä.

Moka nro kaksi: maa-artisokka todella versoo joka ikisestä maahan jäävästä mukulasta. Ruusukaali mahtuu vielä hetken aikaa kasvamaan, mutta bongaatko kuvasta kesäkurpitsan?

Viime vuonna tuli sen verran valtava maa-artisokkasato, että osa mukuloista jäi maahan talven yli. Ilmeisesti varrentyngistä oli mennyt vettä vähän liikaa juurakoihin, sillä kaikki isot mukulat olivat mädäntyneet. Ja niitä isoja oli hirmuisesti! Ensimmäistä kertaa siis epäonnistuin maa-artisokkien kanssa. Jätin kaikki juurenpätkät ja pikkurillin kokoiset mukulat maahan ja vaikka tiesin, että maa-artisokka lähtee helposti kasvuun, en arvannut sitä ihan näin mahdottomaksi pöheiköntekijäksi. Maasta kun ei kesäkuun alussa pilkistänyt minkäänlaista versonkärkeä, tulin istuttaneeksi kesäkurpitsan aivan liian lähelle maa-artisokkia eikä ruusukaalillakaan ihan valtavaa tilaa ole levitellä lehtiään. Taidan jonain päivänä ottaa sakset ja vähän tehdä tilaa molemmille silläkin uhalla, että jokunen maa-artisokan mukula siinä touhussa menetettäisiin.

Jälkikompostoriin istutettu kesäkurpitsa voi vähän paksummin. Sen juurelle istutin krasseja, joiden piti roikkua varjostamassa kompostin mustaa kylkeä. Takareunassa kiipeilee salkopapuja.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa mitään jälkikompostorissa. Se oli melkein täynnä pikakompostorista talven aikana tyhjennettyä massaa keväällä, joten tyhjensin pinnasta pikkuisen kukkapenkkeihin ja lisäsin pinnalle viitisentoista senttiä puutarhakompostorin multaa ennen kuin istutin taimet. Kesäkuun alun kylmä jakso vähän hidasti kaikkien kasvua ja seuraavaksi helteet saivat ne nuupottamaan aina kun aurinko porotti suoraan kompostin kylkeen. Onneksi suurimman osan päivästä puiden latvat tuovat osittaista puolivarjoa ja pian krassitkin kai alkavat roikkua reunan yli ja pitävät kompostorin kyljen varjossa. Ensimmäiset emikukat ovat jo auki ja jos hedekukkia aukeaa pian, päästään kohta maistelemaan omia kesäkurpitsoja. Jossain vaiheessa muurahaiset yrittivät tehdä pesää kompostiin, mutta sain ne häädettyä muutamalla ämpärillisellä vettä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, teen varmasti saman uudelleen ensi vuonna.

Hunajamarjoista on tulossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvä sato. Kuvassa 'Onni'.

Hunajamarjoja (marja- tai makeasinikuusamia) meillä on kolme pensasta: Onni, Ilo ja Jättiläisen tytär. Niistä 'Ilo' on teki viime vuonna muutaman marjan mutta tänä vuonna sen oksat roikkuvat aivan täynnä hiljalleen sinistyviä raakileita. 'Jättiläisen tytär' ei jää paljoa siitä jälkeen, vaikka marjookin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja oikea superyllättäjä on 'Onni', jonka äitini kasvatti pistokkaasta. Se oli meille tullessaan vain viidentoista sentin kokoinen rääpäle ja siten selvästi pienempi kuin ostopensaat, mutta niinpä vain sekin päätti hypätä kokeiluvaiheesta suoraan kunnolla marjomiseen. Muutamia marjoja niistä on jo maistettu mutta eivät ole vielä kunnolla kypsiä. Hunajamarjat eivät ole kasvimaalla, mutta tarvitsin tähän loppuun jonkun syyn hypätä patiolle. Kärhökausi on nimittäin alkanut.

Loistokärhö 'Voluceau' kukkii näemmä nyt vanhoilla versoilla, sillä kukat ovat hassusti jotain yksinkertaisen ja puolikerrannaisen välimaastosta.

'Voluceaun' lisäksi myös 'The President' on avannut ensimmäisen kukkansa ja 'Arabellassa' kukkia on auki jo useampia. Muutkin kasvattavat kovasti nuppujaan ja alkukesän arvelut hyvästä kärhönkukkavuodesta vahvistuvat koko ajan. Vaikka kaikille hyötykasveille kävisi joku katastrofi, niin kärhöt ainakin kukkivat!

Harvemmin kuvatut

Loppukesä on näyttävien kukkijoiden, kuten hortensioiden, jaloangervojen, nauhusten ja isojen maksaruohojen aikaa. Puutarhassa kukkii kuitenkin vaikka mitä muutakin, jotka kyllä huomaa, mutta joille ei palstatilaa liiemmin yleensä liikene. Komeiden kukkijoiden keskelle onkin ihan pakko ottaa kierros vähän harvemmin kuvattujen kohteiden parissa.

Aitohunajakukka on minulle aivan uusi tuttavuus. Kimalaiset ainakin tykkäisivät, jos tämä pääsisi ensi vuonnakin kylvölistalle.

Kesäkukkia on olemassa niin valtava määrä, ettei niitä voi millään kaikkia kokeilla kasvattaa, vaikka siihen käyttäisi koko puutarhansa ja elinikänsä. Olen silti joka vuosi kokeillut jotain aivan uutta kasvia, sillä suuresta valikoimasta saattaa joskus löytyä puutarhaan uusi kestosuosikki. Tänä vuonna kokeilin aitohunajakukkaa. Sain siemenet lahjana ja kylvin niitä suoraan maahan kesäkuun alussa. Kasvia ei voi moittia ainakaan hitaaksi, sillä taimet ovat kukkineet jo varmasti pari viikkoa. Alkuun sen maata myöten kiemurteleva kasvutapa sai minut epäilevälle kannalle, mutta oikeastaan kasvi on nyt kukkiessaan aika kiva. Siemeniäkin jäi reilusti, joten eiköhän ensi keväänä sille joku nurkkaus löydy. Voi olla, että kesän säillä on myös jotain tekemistä sen maassa retkottamiselle ja toisenlaisena kesänä tai aurinkoisessa kasvupaikassa se kasvaisi kauniisti pystyssä.

Kylvin keväällä myös sekoituspussin vaaleanpunaisia kesäkukkia. Niistä lähti kasvuun yksi pinkki ruiskaunokki.

Sekoituspussista ilmestyi myös yksi arvoitus. Kuka tietää nimen tälle pikkiriikkiselle hempeilijälle?

Pinkistä päästään sulavasti kevään perennakylvöihin, joista ensimmäistä kukkaansa esittelee loistosalvia 'Rose Queen'.

Rungollinen jouluatsalea päätti sitten kukkia ihan kunnolla heinäkuussa. Nuppuja on miltei joka latvassa. Kuinkahan tämä jaksaa kukkia jouluna?

Pakko laittaa myös kärhökuva mukaan, vaikka niitä tuleekin kuvattua vähän väliä. 'Piilu' esittelee vasta avautumassa olevia kukkia ja vanhoja, jo vaalenneita kukkia samassa kuvassa.

Naapurilta keväällä pelastettu keltainen karviainen on hienosti hengissä ja teki kaksi karviaistakin. Toisen söin eilen, toinen on vielä kypsymässä. Kannatti pelastaa, sillä marja oli ohutkuorinen ja oikein makea. Lajike todennäköisesti 'Hinnonmäen keltainen' (onko muita edes?).

Suunnitelmissa oli tänään kerätä punaherukoita. Eilen kävin herukkapensaat läpi ja totesin niissä olevan jo sen verran kypsiä, että valikoiden saa ensimmäisen erän pakastimeen. Mehustamiseen olivat vielä liian raakoja. Täällä ei ole näkynyt rastaita kuukauteen ja eikö vain tänä aamuna ollut parvi rääkymässä marjapensaiden luona. Sinne meni punaherukat. Yhteen oksaan jäi ehkä puolisen litraa raakileita, kaikki muut oli vedetty ahnaisiin kitoihin. Onneksi musta- ja viherherukoihin sekä pensasmustikoihin ei oltu vielä koskettu. Ilmeisesti ehdin häätää parven matkoihinsa juuri kun olivat viimeistelemässä punaherukkapuskaa. Suojasin pensasmustikat hyönteisverkolla ja ripustelin mustaherukoiden oksille muovipussisuikaleita. Ne ovat yleensä pitäneet rastaat sen aikaa loitolla että olemme saaneet omiksi tarpeiksi marjoja kerättyä.

Punaherukat kerätty...

Täällä päin ei oikein ole tänä vuonna mustikoita metsässä ja vadelmatkin ovat melkoisen pieniä ja harvassa. Kävin tänään naapurin kanssa keräämässä vadelmia ja voin rehellisesti sanoa, että niitä marjoja olisi sitten parempi talvella nautiskella yksitellen silmät puoliummessa eikä hotkia pureskelematta kourallista kerrallaan. Kun noukkii kolme tuntia painostavassa helteessä polvenkorkuisista puskista pikkurillin kynnen kokoisia marjoja ja saaliina on vain reilu 2,5 litraa, alkaa jokainen kerätty marja tuntua suureltakin saavutukselta. Onneksi musta- ja viherherukoita on tulossa ennätyksellisen paljon (jos vain linnut eivät tule apajille). Sain illalla houkuteltua esikoisen keräämään mustaherukoita kanssani, mutta eipä niissä vielä ollut kunnolla kypsiä kuin siellä täällä. Litran verran keräsimme: osa meni iltapuuron kaverina, loput pakastimeen talven varalle.

Teimme myös makuvertailun, sillä jokaisesta pensaasta löytyi sen verran kypsiä, että saimme pienet maistiaiset.

Meillä on edellisen asukkaan jäljiltä kaksi nimetöntä mustaherukkaa. Toinen on hyvin retkahtelevaista mallia, toinen pysyy topakammin pystyssä. Kasvutavan puolesta retkahtelija saisi vaikka lähteä, mutta se tekee todella makeita, pehmeäkuorisia marjoja ja on nyt vuosia kestäneen nuorennuksen ansiosta hyvin virkeän oloinen. Siitä saa varmasti yli ämpärillisen kerättyä kunhan kaikki marjat kypsyvät. Pystykasvuinen on tehnyt joka vuosi aika hyvin satoa, vaikka kasvaakin lähimpänä metsää ja joutuu siksi olemaan varjossa. Senkin marjat ovat aika makeita, tosin selvästi pienimpiä neljästä pensaastamme. 'Mikael' on ensimmäinen itse hankkimamme herukka. Sen marjat ovat suunnilleen saman kokoisia kuin vanhan retkahtelijamme, mutta selvästi kirpeämpiä kuin kummankaan vanhan pensaan. 'Pohjan Jätti' on viime kesän hankinta ja teki jo tänä vuonna useita marjaterttuja. Sen marjat ovat todellakin jättikokoisia. Ylläolevan kuvan marjat ovat 1,8cm halkaisijaltaan kun taas vanhan pystykasvuisen pensaan hädin tuskin senttimetrin kokoisia. 'Mikaelin' ja rentokasvuisen vanhan pensaan marjat olivat halkaisijaltaan 1,3cm. Maku ei 'Pohjan Jätissä' vedä vertoja kummallekaan vanhoista pensaistamme, vaikka on muuten varsin hyvä. Noille vanhoille pensaille olisi kiva tietää lajikkeet. Ehkä yritän ensi keväänä kaivella niiden tyvialueita, jos vaikka löytäisin niistäkin vanhat nimilaput, kuten löysin viherherukastamme.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä hakee vielä sopivaa paikkaa, tosin näyttää viihtyvän mainiosti väliaikaispaikassaankin.

Värikkäitä perhosia tulee kuvattua useammin kuin näitä yksitotisia lanttuperhosen sukuisia. Näitä on nyt paljon liikkeellä.

Olen juossut kameran kanssa suruvaipan perässä, mutta kovin levoton on ollut kuvattavaksi. Todistusaineistoa sen olemassaolosta sain napattua pikaisesti ikkunan läpi.

Keisarinviittoja on tänä vuonna todella paljon, kuten muitakin perhosia. Joudun aina alkukesällä googlaamaan sen tuntomerkit, sillä saman näköisiä on muutama muukin. Ne erottaa toisistaan helpoiten takasiipien alapinnan perusteella. Keisarinviitalla se on aivan oman näköisensä. Koska talven jälkeen pitää aina kertailla perhosten tuntomerkkejä, oli minulla tuoreessa muistissa se, että keisarinviitasta on olemassa myös harvinainen valesina-värimuoto, joka esiintyy Suomen perhoset -sivuston mukaan vain noin 15 prosentilla keisarinviittanaaraista. Olikin erittäin hieno hetki bongata sellainen meiltä. En saanut kuvaa sen avonaisista siivistä, mutta sivukuvastakin näkee, että perhonen on selvästi tummempi ja ruskeamman sävyinen kuin normaali keisarinviitta. Siipien yläpinnoilta puuttui kokonaan keisarinviitan normaali räikeä oranssi ja sen tilalla oli hillittyjä ruskeansävyjä.

Syyssyrikkä ja mustilanhortensia tuntuivat olevan valesina-muodon keisarinviitalle mieleen.

Juuri nyt taivaalle on alkanut kerääntyä lupaavan näköistä pilviharsoa. Taivas on muuttunut kullankellertäväksi ja suurena toiveenani on, että sade alkaisi huomisaamun sijaan jo paljon aikaisemmin yöllä. Ämpärit on viritelty valmiiksi ja työnsin jopa kottikärryt grillikatoksen vierelle, jotta saisin vuohenkellokasvuston iloksi tippuvat vedet talteen sopivampaan kohteeseen. Käyn ehkä varmuuden vuoksi vielä tekemässä pikaisen sadetanssin takapihalla ennen isännän kotiin saapumista, hih.

Kukkia yläilmoista

Pitkän aurinkoisen jakson keskelle tuli yksi puolipilvinen päivä sopivasti juuri silloin kun isännälläkin oli vapaata, joten drone kaivettiin kaapista ja otettiin uudet ilmakuvat. Samalla tuli päivitettyä tuonne kasviluettelot-välilehdelle uusi pihakartta. Viimekesäinen ilmakuva alkoi näyttää omissa silmissä jo niin vanhentuneelta, että uusi kartta oli jo tarpeen laatia. Kukahan täällä oikein on kaivellut vuodessa vähän joka nurkalla? Pidemmittä puheitta: siivet selkään ja menoksi!

Patiopenkin kärhöseinäke näyttää hienolta yläilmoista. Kopterin kamera muuten osaa taltioida 'Multi Bluen' sävyn paremmin kuin oma kamerani.

'Voluceau' kukkii myös jo oikein kauniisti. Luumutarhan alkupäässä kukkii petunioita ja purppurarevonhäntää.

Pensasryhmä on rehevöitynyt kummasti kolmessa vuodessa. Keskellä oleva mustilanhortensia on pian komeassa kukassa. Violetit ovat karpaattienkelloa ja loistosalviaa, valkoiset pikkusydäntä ja keltaiset päivänlilja 'Stella d'Oroa'

Kivikkorinne ja aurinkopenkkiä ylhäältä. Täältä erottuvat erityisen hyvin siniset ritarinkannukset ja lasten katuliiduilla piirtämä puro.

Aurinkopenkissä on paljon pieniä perennantaimia, joten sen keskikohta näyttää vielä kovin tyhjältä. Kukassa erottuu ritarinkannusten lisäksi tiukukärhö 'Arabella', maksaruohot ja isotähtiputket.

Siinä oli osa "vanhoista" alueista, kurkataan seuraavaksi viime ja tämän kesän työmaita. Vanhan kasvimaan merkit on nyt hävitetty (muutamaa yllärinä puskenutta maa-artisokan vartta lukuunottamatta) ja muutettu alue majapenkiksi ja suoksi. Kärhökaaripenkkikin sai samalla pikkuisen laajennusta.

Kuvassa on kärhökaaripenkki, majapenkki, suo ja marjapensasaluetta. Suo ei vielä kovin vehreä ole, mutta eiköhän sinne viimeistään syyssateissa ala sammalta ilmestymään.

Marjapensasalueen kattaminen kivituhkalla on edistynyt hyvin, tosin nyt homma tyssäsi siihen, että olen käyttänyt kaikki sanomalehdet, pahvit ja rikkinäiset lakanat. Kivituhkaa olisi vielä sen verran kärrättäväksi, että loputkin alueesta saisi kyllä peitettyä. Suopuutarhan jatkeeksi autotallia kohti jäi sen verran iso alue kivituhkalla peitettäväksi, että päätin tehdä siihen pienen kivillä korotetun penkinsuikaleen mansikalle. Nythän ne ovat olleet altakastelulaatikoissa autotallin seinällä, mikä on ollut siinä mielessä hyvä, että mansikat ovat olleet sateelta, etanoilta ja linnuilta suojassa. Huonoa ratkaisussa on se, että mansikat eivät oikein tunnu viihtyvän niin kuumassa paikassa ja jäävät mauttomiksi ja pieniksi. Maassa juuret pääsevät syvemmälle ja saavat paremmin vettä myös helteellä.

Tässä paremmin marjapensasaluetta. Olen kärrännyt osan kivituhkasta kasoihin odottelemaan levitystä, jos ihmettelitte noita kumpareita. Kastelukannu oli unohtunut kuvaan. Uuden mansikkapenkin reunasta puuttuu vielä muutama kivi.

Luumutarha koki suuria myllerryksiä viime syksynä ja sen kasvittaminen on vielä vähän kesken. Luumupuut näyttävät sentään jo puilta. Kivipolut ovat valmiita, mutta unohdin harjata saumaushiekan jämät nuotiopaikalle johtavan polun päästä.

Laitoin seuraavan kuvan kasviluettelot-välilehdelle ja kirjoitin siihen entiseen tapaan eri istutusalueiden nimet. Korjasin myös kasviluetteloihin kaikki muutokset, mitkä vain muistin. Koska luumutarha ja metsänreunapenkki laajenivat yhteen syksyllä eivätkä alueilla ollut enää selvää rajaa, päätin nimetä koko alueen pelkästään luumutarhaksi. Vanhoissa postauksissa vilahtelevaa metsänreunapenkkiä ei siis ole jatkossa enää nimenä olemassa. Mietin myös, olisiko suo osa majapenkkiä, mutta ne rajautuvat maasta katsottuna niin selvästi omiksi kokonaisuuksikseen, että saavat omat nimet. Ehkä jossain vaiheessa käy ilmi, että suo ei täytä oikean suon määritelmää, mutta toistaiseksi annan olla tavoitenimen voimassa.

Vielä yksi kuva koko tontista. Keskellä pihaa on vielä suuren suuri kasa hiekkaa, mutta ainoastaan pieni jämä kivituhkaa. Kauankohan menee, että nurmikko kasvaa takaisin kuolleeseen kohtaan?

Nyt saa laskeutua alas. Toivottavasti teitä ei huimannut yläilmoissa!

Viikonlopun puutarhakatsaus

Talven aikana vähälle käytölle jääneitä puutarhalihaksia on viikonlopun aikana koeteltu ihan kunnolla. Sen lisäksi, että olen konttaillut pitkin pihamaata etsimässä elonmerkkejä erinäisistä kasveista, sain puutarhatöitäkin tehtyä aika mukavasti. Nyt tulee tarinaa ihan laidasta laitaan, sillä kun hääräilee vähän siellä sun täällä, ei punainen lankakaan aina pysy hyppysissä.

Krookus 'Pickwick' puskee lemmikkien seasta. Kylmyydestä huolimatta aurinko sai osan nupuista jo aukeamaan.

Lauantaina kuului pitkin päivää oksasaksien rytmikästä rouskutusta. Pensashanhikeista saksin lumen painosta katkenneita oksankärkiä ja kuihtuneita kukintoja, vielä ei ollut tarvetta harventaa niistä vanhimpia oksia. Nuorimmat syyshortensiat leikkasin pari silmua viimevuotisten leikkauskohtien yläpuolelta, vanhimpaan jätin pari-kolme silmua viime vuoden kasvua. Mustilanhortensiasta katkaisin yhden suoran hujopin, joka sojotti puoli metriä muuta pensasta korkeampana. Lisäksi typistin paria oksaa, jotka olivat lähteneet kasvamaan suoraan kohti talon seinää. Ne olisivat parin vuoden päästä tulleet jo kutittelemaan kulkuväylällä kävelijöitä.

Vaahteravauvat ovat heränneet täälläkin.

Mieluisampia heräilijöitä ovat nämä balkaninvuokot.

Isoin urakka oli taas marjapensaissa. Karviaisen melkein parisenttiset piikit tulivat armotta toppavaatteidenkin läpi, mutta sain kuitenkin muutamia vanhoja oksia ja pari maahan juurtunutta oksaa poistettua. Nyt pensas ei retkota enää maata myöten. Vanhat herukkapensaat alkavat vihdoin muistuttaa hoidettuja marjapensaita. Mustaherukat ovat selvästi virkistyneet ranteenpaksuisten runkojen poiston myötä ja nyt kummassakin on mukavasti eri-ikäisiä oksia. Punaherukassa on ollut joka kesä muutamia kummallisesti alkukesästä kuivuvia oksankärkiä tai jopa kokonaisia oksia, joita olen leikannut vioitukset huomattuani jätesäkkiin. Nyt sain viimeiset ikivanhoista rungoista sahattua pois, joten saa nähdä, auttaako se ongelmaan. Jos ei, niin voi olla, että herukkaa vaivaa joku tuholainen tai tauti. Hauskin yllätys löytyi viherherukkapensaasta. Sahasin siitä kaksi vanhaa runkoa pois ja huomasin niiden välistä jotain valkoista. Kaivoin vähän maata pois ja löysin juurten sekaan kietoutuneen taimilapun. Viherherukan lajikkeeksi paljastui 'Vertti' ja se on ostettu paikalliselta taimistolta. Melkein teki mieli lähteä kaivelemaan saman tien muidenkin herukoiden juuristoja, jos vaikka löytyisi lajikenimet niillekin. Muuten viherherukan kohtalo on vähän huolestuttava, sillä se ei tehnyt viime kesänä juuresta kuin yhden uuden verson. Siitä onkin istutettu jo varmuuden vuoksi yksi maahan juurtunut oksa toiseen kohtaan, jotta olisi jo uusi pensas tulossa, jos vanha ei ala virkistyä.

Taimilappu löytyi nuolella merkittyjen kantojen välistä. Ympyröity kokonaisuus saattaa lähteä ensi keväänä, sillä koko kimppu oksia kasvaa yhdestä rungosta. Nyt en uskaltanut poistaa sitä, sillä pensaasta olisi lähtenyt samalla puolet.

Minuun on ilmeisesti iskenyt laiskuus, sillä en ole vieläkään aloittanut kasvimaan käytävien kaivamista. Pian kohta, johon aioimme sorakuorman tilata, on sulanut ja kuivunut, ja ennen sorakasan ilmestymistä olisi hyvä olla edes osan käytävistä jo kaivettuna. Muuten lapset ehtivät kuskata maa-ainekset omiin leikkeihinsä. Toisaalta minulla ei ole tällä hetkellä paikkaa, mihin saisin käytäviltä kaivetut maa-ainekset vietyä, sillä puutarhakompostori on vielä jäässä eikä sinne edes pääsisikään kottikärry täynnä nurmiturpeita.

Tontin viimeiset lumet ovat kärhökaari- ja majapenkin päällä. Harmillisesti myös puutarhakompostori on tällä puolella pihaa.

Jotain olen sentään kasvimaallakin tehnyt. Kylvimme lasten kanssa tänään palsternakkaa ja porkkanaa sekä pikkuisen kokeeksi rucolaa ja naurista. Jaoin myös muutaman kuukausimansikan aukkopaikkoihin. Tämän vuoden kasvimaasuunnitelmakin on nyt tehty. Lisäksi sain aikaiseksi leikata syksyllä ostamani uuden harson kasvimaalle sopiviksi palasiksi. Osa penkeistä kun on yhden lavan ja osa kahden lavan pituisia. Mittatilaustyötä siis.

Etummaisessa lavassa on myös uusi harso. Syksyn alelaarista löytyi kuminauhareunainen versio, joita hankin lisää, jos kokeilukappale osoittautuu hyväksi. Taaemmassa tuplalavassa on itse leikattu palanen.

Ja kun tällä kulmalla tonttia kerta ollaan, niin kurkataan samalla varastossa asustelevia kasveja. Viikonloppuna koko lössi pääsi ulkoilemaan. Tuulensuunta oli juuri autotallin toiselta puolelta, joten eteläpäätyyn muodostui suojainen sopukka, jonka aamupäivän aurinko oli lämmittänyt viileään tottuneille taimille sopivaksi. Koska kovat yöpakkaset näyttävät väistyvän, vein eteisestä seuraavan kuorman taimia varastoon. Kunhan yölämpötilat nousevat plussan puolelle, siirrän perennantaimet kasvimaalle harson alle. Kaikkiin lavoihin kun ei voi vielä pitkään aikaan laittaa hyötykasveja, niin ovat kuitenkin hyötykäytössä.

Harson alla on eteisestä tulleita taimia ja perennojen pikkutaimia, muut eivät ole suojattuun elämään edes tottuneita.

En ole vielä tehnyt kasvihankintoja, mutta muutaman ruukun kävin ostamassa. Pari pelakuuta sai saviruukut ja viherliljapuu suurehkon harmaan muoviruukun. Istutin liljapuun juurelle hopeaputousta ja sain samalla muutaman pikkuruukun vähemmäksi. Urban Farming -blogissa oli pari kuukautta sitten juttua kukkaruukuissa möyrivistä madoista. Bloggaaja on siis tarkoituksella siirtänyt onkilieroja ja vastaavia sisäkukkien ruukkuihin ja todennut kasviensa voivan todella hyvin. Multaakaan ei kuulemma tarvitsisi vaihtaa, sillä madot syövät kuolleet juuret ja hoitavat ilmastoinnin ja lannoituksen. Ajatus vaikutti kiinnostavalta ja aioinkin kokeilla sitä kunhan maa sulaisi. Välillä hortensiaruukuissa ja muissa maata vasten kesän olleissa ruukuissa on ollutkin matoja eivätkä ne ole näyttäneet haittaavan kasvin vointia millään lailla. Muistin kukkaruukkumadot saman tien kun nostin viherliljapuun aluslautaseltaan. Saviruukun pohjareiän kohdalla oli sievä kasa kikkareista multaa ja itse syyllinen löytyi, kun nostin kasvin ulos ruukustaan. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan suostunut tulemaan, vaan livahti salamannopeasti juuripaakun sisään. Nyt on siis ensimmäisessä kukkaruukussa ihan tarkoituksella alivuokralaisena mato. Muutama viherkasvi tulee myös saamaan oman matonsa myöhemmin kesällä.

Viherliljapuu sai uuden ruukun ja hopeaputousta juurelleen, mato uutta multaa möyhennettäväksi. Vieressä olevalle kultaköynnökselle vaihdoin altakasteluruukun, johon saa amppeliketjut kiinni (ruukku löytyi ihan omista varastoista).

Ensimmäinen pioni on herännyt. Tämä on viime syksynä äitini puutarhasta jaettu nimetön valkoinen kaunotar. Jos piipon pulleudesta voi mitään päätellä, niin taidammepa nähdä kesällä kukan tai pari.

Jouluruusuressukka joutuu kukkimaan aivan hangen reunassa. Jospa parin päivän päästä olisi väljempää.

Aurinkopenkistä löytyi köynnöskuusaman talvehtinut verso. Aika hienon väriset lehdet. Jännä nähdä, lähtevätkö köynnösportissa kiipeilevät versot kasvuun vai ovatko paleltuneet talvella.

Oletteko muuten huomanneet, että joidenkin kasvien kohtalona on joutua mitä kummallisimpiin kommelluksiin? Aivan kuin ne olisivat kasvimaailman Aku Ankkoja. Minun puutarhassani sellainen kasvi on keisarinpikarililja, jonka sipulin hankin heti ensimmäisenä syksynä suojelemaan tulppaaneita myyriltä. Edellinen asukas nimittäin sanoi, että myyrä oli syönyt heidän omenapuunsa juuret ja sain sen kuvan, että seudulla olisi myyriä enemmänkin. No, ei näkynyt myyriä ja keisari teki komean nupun ensimmäisenä keväänään. En vain tiennyt, että se ei kestä edes pientä hallaa ja kukinta jäi näkemättä. Seuraavana keväänä tuli yllätyshallayö ja vei keisarin nuput uudelleen. Seuraavana keväänä keisari nousi, mutta ei edes yrittänyt tehdä nuppuja. Syksyllä sattui pieni tapaturma ja lapio halkaisi sipulin sievästi kahtia. Hautasin puolikkaat jaloangervon alle enkä muista, näkyikö siitä jälkeäkään seuraavana keväänä. Viime keväänä se kuitenkin puski itsensä pontevasti esille ja päätin palkita moisen uroteon siirtämällä sipulin syksyllä aurinkopenkkiin. Siellä se saisi ehkä aidasta suojaa keväthalloilta. Valitsin paikan purppuraheisiangervon vierestä, jossa ei vielä silloin kasvanut mitään. Ilmeisesti unohdin tarkan kohdan myöhemmin syksyllä, sillä olin mennyt istuttamaan keijunkukan ylimääräiset jakotaimet keisarin päälle.

Ei se ihan putkeen mennyt keisarinpikarililjan elämä tässäkään kohdassa!

Aurinkopenkissä kukkivat ensimmäiset vaaleanpunaiset isokevättähdet.

Toivottavasti jaksoitte rämpiä mukana tänne saakka. Juttua vain tuli tällä kertaa aiottua enemmän. Jotta postaus ei veny aivan liian pitkäksi, säästän tuoreet kukkakuvat seuraavaan kertaan. Hyvää yötä ja aurinkoista alkanutta toukokuuta!