Muuttomatkoja

Hanhiparvi muuttomatkalla, suunta itään.

Syksy etenee vääjäämättä ja muuttolintujen sisäisen kellon lailla puutarhurin sisällä tikittävä ajastin suorastaan vaatii ryhtymään vielä viimeisiin kasvisiirtoihin. Tällä tontilla on vuosien mittaan myllätty melkein joka kohtaa mutta yksi jatkuvasti silmien alla ja pahasti kulkureitillä oleva törkynurkkaus on saanut olla aivan omissa oloissaan. Varsinainen ongelma se ei ole ollut, mutta vähän sen kohdalla on tehnyt mieli kääntää katsetta toiseen suuntaan.

Siperianpihdan alunen on jäänyt vähän keskeneräiseksi.

Etupihamme komistus ja samalla aivan hillitön roskaaja, siperianpihta, pitää alustansa niin kuivana, että siinä on rönsyansikkakin hätää kärsimässä. Monta vuotta meni, että ansikat ovat peittäneet edes oman alansa suht tiiviisti mutta levittäytymistä ne eivät ole jaksaneet vielä edes harkita. Ja niille varattu kohta on sentään se valoisampi ja edes hiukan kosteampi puoli. Rungon vasemmalla puolelle yrittävät rikkaruohotkin nääntyvät omine aikoineen valon ja kosteuden puutteeseen.

Heti oksien kärkien tuntumassa harva heinikko rehottaa.

Vaikka kuvassa kiveyksen ja oksien alle jäävän neulaskarikkeen välinen heinikko näyttää melko rehevältä, todellisuudessa siinäkään ei kovin paljoa kasvuvoimaa ole. Tuo kohta on nimittäin siistitty trimmerillä kerran koko kesän aikana ja sekin oli heinäkuun alkupuolella. Vasta runsaat syyssateet saivat heinät kasvamaan noinkin pitkiksi. Mutta heinikko mikä heinikko, eroonhan siitäkin teki mieli. Löysin aiemmin kesällä tuosta reunimmaisen kasvilavan takaa sammalen seasta pari metsämansikkapuskaa, jotka olivat jaksaneet tehdä jopa satoa. Siitäpä sain idean vaihtaa heinikon ahomansikkaan. Pikkuisen kun karsii kuusen alaoksia, mansikoillekin tulee enemmän vettä ja valoa. Rönsyjä joutuu tietysti pitämään jatkuvasti kurissa, ettei mansikka valtaa kiveystä, mutta helpompi niitäkin on napsia kuin kitkeä juurillaan kivien väliin levittäytyviä heiniä.

Heinät korvattu mansikoilla ja hieno, sileäpintainen kivikin sattui löytymään heinän seasta.

Karsin alaoksien kärkiä sen verran, että pääsin helpommin kitkemään, lisää leikkelen sitten kun tarvitsen havuja talven ajan koristukseksi. Ahomansikan taimet sain lasten hiekka-alueen vierestä pisara-penkistä luumupuun alta. Niiden oli aika muuttaa, sillä kärhökaaripenkistä piti saada isoja kuukausimansikoita vähän valoisampaan paikkaan. Kuukausimansikat eivät tee rönsyjä, joten ne eivät myöskään valtaa leikkialuetta ahomansikan lailla. Siirrettyjen kuukausimansikoiden tilalle kärhökaaripenkkiin istuttelin kevään kylvöistä tulleita vaaleajouluruusun ja tarhakellukan taimia, jotka istutin alkukesällä väliaikaisesti melko tiheään. Nyt nekin mahtuvat kasvamaan ainakin pari vuotta. Ehkä siinä vaiheessa osa on väleistä kuollut tai sitten muualla vapautunut tilaa, johon ylimääräiset voi sitten siirrellä. Muuttomatka on siis niilläkin vielä joskus tiedossa.

Kurkataan kasvimaallekin kun kerta sillä suunnalla ollaan.

Kasvimaalla näyttää vielä aika hyvältä. Etanaongelma saatiin kesän mittaan hallintaan ja pitkään aikaan ei ole näkynyt juurikaan uusia syöntijälkiä. Tarkistan aina kasvimaalla käydessäni muutaman lavoihin jättämäni puupalasen, sillä etanat tykkäävät piiloutua päiviksi niiden alle. Niistä ne on helppo löytää ja listiä. Etanoitakin suurempi ongelma olivat kylmät yöt viikko sitten. Kannoin varmuuden vuoksi yhden chiliruukun ja amppelitomaatit silloin eteiseen turvaan ja vedin harson muille tomaateille ja chilille. Onneksi jopa suojaamatta jääneet pavut selvisivät kylmästä ja niidenkin satokausi jatkuu vielä.

Elokuun retiisi-salaattikylvös sai lavakauluksen kannen sekä kylmältä että liialta sateelta suojaamaan.

Myöhäisistä siemenkylvöistä retiisi ja rucola ehtivät kasvaa hyvin syöntikokoisiksi. Viimeiset vanhat salaatinsiemenet eivät ilmeisesti olleet enää itämiskykyisiä ja kokeeksi kylvämäni lehtikaalit ovat vasta sirkkalehtiasteella. Vuonankaalit ovat melko pieniä mutta on niistä jo muutama lehti saatu maistiaisiksi. Pitää muistaa ensi vuonna jättää viimeisiin kylvöihin ainoastaan retiisiä, rucolaa ja jotain itämiskykyisiä salaatinsiemeniä, niin ehtii saada niistäkin tuoretta satoa ennen talven tuloa.

Esikasvatetut kyssäkaalit menivät etanoiden suuhun mutta nämä suorakylvetyt ovat nyt tässä vaiheessa.

Ensimmäinen kyssäkaalin kasvatuskokeilu ei ole ollut kovin menestyksekäs mutta ehkä noista rääpäleistä saa yhden maistiaisiksi. Luulin, että kyssäkaalien syötävä osuus kasvaisi maanpinnalla, mutta kovin korkealla nuo möllykät killuvat. Tai ehkä ne pakoilevat etanoita? Pitää ensi vuonna hoitaa etanat ennen kuin istuttaa kaaleja.

Kuukausimansikat kypsyttävät herkkuja tasaiseen tahtiin vielä näinkin myöhään syksyllä.

Hieman villiintynyt tunnelma...

Tänä vuonna emme keränneet ilmasipuleista satoa lainkaan, sillä niitä oli vain muutama ja nekin pieniä. Niinpä jokainen niiden tekemä pieni sipulinalku säästettiin maahan istutettavaksi. Kitkin tänään ilmasipulilavasta kaiken ylimääräisen, kuten tillin ja kehäkukkien jämät, joten sain vihdoin istutettua pikkuiset sipulinpallerot niiltä vapautuneeseen tilaan. Nyt ilmasipulia on melkein puolet lavasta, joten ensi kesänä saa varmaankin syödä jokaisen ilmassa keikkuvan pikkusipulin.

Pienet ilmasipulit olivat alkaneet jo tehdä juuria.

Olen kerännyt osan tomaatinraakileista sisälle kypsymään mutta suurimman osan olen antanut olla vielä ulkona. Sen verran lämmintä säätä on nytkin ollut, että tomaatit pärjäävät vielä ulkona. Ne ovat sen verran kookkaita roikaleita, etten aio siirtää jo eteisessä olevien amppelitomaattien seuraksi yhtään tomaattiruukkua. Sitten kun sää tästä alkaa kylmetä, kerään kaikki raakileet sisälle loppukypsytykseen. Lajikkeiden erot tulevat varsinkin syksyllä hyvin esille, sillä suurin osa alkoi kellastuttaa lehtiään heti ensimmäisten kylmempien säiden saavuttua. Sen sijaan joka kesä hitaista hitain 'Maja' on edelleen täysin vihreä. Niin kuin suurin osa sen raakileistakin... Tomaateista on tulossa myöhemmin oma postauksensa, joten ei niistä tässä sen enempää.

'Majassa' on vielä täysin vihreät lehdetkin toisin kuin suurimmassa osassa muita lajikkeita.

Tämä chili pitää varmasti nostaa sisälle jatkokypsymään säiden kylmetessä.

Jatkuvat sateet meinaavat haitata puutarhatöitä, varsinkin kun ne sattuvat osumaan juuri niille päiville kun itsellä olisi aikaa antaa rikkaruohoille nopea muuttomatka kompostiin. Harvat poutaiset hetket onkin käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Kukkasipuleista suurin osa odottaa vielä istutusta mutta pienimmät sipulit istutin jo maahan, etteivät kuivetu. Viime keväänä muistin ihmetelleeni, miksen ole istuttanut nukkapähkämöiden sekaan mitään aikaisin keväällä kukkivaa sipulikukkaa. Nyt syy selvisi.

Ei tämän näköisen kasvuston sekaan tule ensimmäiseksi ajatelleeksi kukkasipulien istuttamista.

Koska olin asian kirjannut muistiin, ei auttanut muu kuin väkisin muutamaan väliin kaivaa sen verran koloa, että sain tungettua sekaan muutaman kevättähden sipulin ja meniköhän sinne myös pari kevätkurjenmiekkaakin? Nukkapähkämöiden vasemmalla puolella olevien kivikkotörmäkukkien kevätasusta ei löytynyt kuvia mutta kun kerta siellä oli vapaata tilaa, istutin sinne heinätähtiä ja valkoista kevätkurjenmiekkaa sekaisin. Samaa sekoitusta tuli myös vähän matkan päähän, joten ehkä kivikkorinteen kukinta-aika on ensi kesänä entistäkin pidempi. Krookuksia ja balkaninvuokkoa istutin takapihalle 'Laatokan Helmen' alle, joka on näyttänyt kovin vaisulta joka kevät.

Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö 'Justa'.

Hyvää ja toivottavasti kuivempaa viikonloppua kuin täällä!

Pientä muutosta

Karo aamulenkin jälkeen. Nyt olisi kiire aamupalalle.

Viikonloppuna puutarhatyövuorossa oli penkkien etureunojen kitkentää. Nurmikolta pölisee aina kesällä voikukansiemeniä kukkapenkin puolelle ja niistä itäneet taimet ovat tähän aikaan sen verran häiritsevän kokoisia, että pieni kitkentä siistii yleisilmettä kummasti. Aloitin aurinkopenkistä ja jatkoin siitä kärhökaaripenkin päähän, jota kitkiessäni tuli taas mieleen myskimalvojen hurja siementuotto. Pari kärhöäkin olisi odottelemassa sopivaa paikkaa. Niin ja mihinkäs sitä sen tummapärskäjuuren taimenkin laittaisi? Tai yhden siemenestä kasvatetun siperiankurjenmiekan? Mitähän kaikkea myskimalvojen tilalle sopisikaan?

Kyllähän tuo reuna jo vähän kitkemistä kaipasi... Kuunlilja on lajiketta 'Halcyon'.

Paljon parempi. Jätin osan belliksistä kuunliljojen väliin tuomaan keväälle vihreyttä ja kukintaa.

Puutarhaessun taskussa oli sopivasti muistivihko ja kynä, joten aloin sommitella uutta järjestystä. Suoraan en kuitenkaan hyökännyt kaivuupuuhiin, vaan jatkoin kitkemistä ja päätin jättää asian hautumaan seuraavaan päivään. Kovin paljoa en ehtinyt enää kitkeä, kun piti lähteä valmistelemaan lettutaikinaa iltapäivän ystäväperheen vierailua varten. Sää oli niin mainio, että kahvipöytään päätettiin paistella 1,5 litran annos muurikkalettuja.

Vieraat toivat komean orkidean tuomisiksi.

Yön yli uutta suunnitelmaa pohdiskeltuani päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Myskimalvat pois ja muutaman jaloangervon siirto, niin johan tulee tilaa riittämiin kaikille. Paitsi että työn edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jaloangervot mahdu millään. Kasvit ovat menneet aina nopeasti torissa kaupaksi, joten otin yhdestä kuvan ja laitoin kolme isoa tainta myyntiin. Ehdin juuri laittaa hanskat takaisin käteen ja kaivaa siirrettävät angervot ylös, kun kuulin jonkun alkavan nakuttaa puun runkoa takanani metsässä. Aurinko paistoi juuri sieltä päin, joten en nähnyt, mikä otus puussa oli. Käpytikkoja on näkynyt joka päivä, joten arvelin yhden olevan taas kaivelemassa syötävää kuoren alta. Tosin oravakin voisi ehkä saada vastaavaa ääntä aikaiseksi jotain rouskuttaessaan. Käännyin takaisin kukkapenkkiin jatkamaan hommiani, kun huomasin isokokoisen varjon vilahtavan ohi ja kuulin epämääräisen rääkäisyn. Pyörähdin samantien ympäri ja ehdin huomata, kun haukka kieppui siivet levällään maata kohti aivan yhden männyn rungon vieressä.

Auringon kohdalla olevan männyn kupeessa taisteltiin muutama sekunti elämästä ja kuolemasta.

Kiskaisin puutarhahanskat pois kädestäni ja lähdin kännykkää taskusta kaivellen kulkemaan lähemmäs, kun haukka ilmestyi metsästä suoraan minua kohti ja lensi herukkapensaan latvaa hipoen naapurin tontin kautta metsän taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt saada kuvaa, vaikka olinkin jo saanut kännykän pikanäppäimellä kameran esiin. Sen verran kookas ja raskastekoinen lintu minusta oli, että 80% varmuudella arvelen sitä kanahaukaksi. Aiemmin näkemäni varpushaukat ovat minusta olleet jotenkin siromman oloisia. Luontoportti.fi-sivuston kuvista löytyi myös muutama takaa päin otettu kuva, jotka vahvistivat epäilyjäni. Itselleni kun jäi mieleen parhaiten linnun selkäpuolen väritys. Sitä en nähnyt, oliko haukalla saalista kynsissä vai pääsikö aiottu lounas tällä kertaa karkuun. En löytänyt metsästäkään irronneita sulkia tai muita merkkejä saaliin nappaamisesta, joten selvittämättä jäi se luontomysteeri.

Haukka ilmestyi tuolta puiden keskeltä ja jatkoi matkaansa oikealle. Seisoin juuri tässä samassa kohdassa silloin.

Takaisin kukkapenkkiä kohti rämpiessäni kännykkä kilahti. Jaloangervojen myynti-ilmoitus oli vasta julkaistu torissa ja heti tuli ensimmäinen viesti. Siitä ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki kolme puskaa oli haettu uuteen kotiin. Se kävi nopeasti! Aika pian sain itsekin projektini valmiiksi. Voi olla, että ensi kesänä kaivan vielä pari jaloangervoa pois, mutta tällä erää ne saavat jäädä paikoilleen. Istutan kärhöt vasta keväällä paikoilleen mutta kaivoin niiden kohdalle jo valmiiksi kunnon annoksen pikakompostorin edellisestä tyhjennyksestä tullutta multaa. Se oli ehtinyt tekeytyä parisen viikkoa puutarhakompostin valmiimmalla puolella mutta saa nyt maatua loppuun kärhömontun pohjalla. Pienemmät annokset samaa tavaraa hautasin tummapärskäjuuren ja siperiankurjenmiekan taimien alle, jotta ne saavat sitten aikanaan vähän lisäpuhtia kasvuunsa. En tiedä, tuleeko tuo kohta olemaan siperiankurjenmiekalle "se lopullinen" paikka mutta kasvakoot siinä kokoa ja näyttäkööt ainakin ensimmäisen kukkansa ennen seuraavaa siirtoa.

Yksi leveähkö lehti vasemmalla on tummapärskäjuuri, kurjenmiekka tuli ylemmäs. Niiden välissä heti jaloangervojen edessä on sammalleimulla täytetty paikka kärhöille.

Penkin reunalla oli sekalainen kasvusto sammalleimua, josta oli tarkoitus erottaa eri värit toisistaan ja levittää niitä koko reunan alueelle. Tässä vaiheessa kesää ei kukan väreistä ole tietoakaan, joten jaoin mättäitä vain pienemmiksi aluiksi ja levittelin harvempaan. Jospa ne eivät olisi enää niin pahasti sekaisin. Istutin kaikki ylimääräisiksi jääneet taimet ja irtonaiset versonpätkät kärhöjä odottavaan keskiosaan kasvattamaan juuriaan, jotta saan niistä ensi keväänä vahvat taimet kivikkorinteen juurelle. Sieltä kun oli tarkoitus hiljalleen vähentää nurmikkoa ja korvata sitä matalilla, satunnaista tallausta kestävillä maanpeitekasveilla. Pienen sammalleimupläntin lisäksi siellä on jo pikkuisen ketoneilikkaa, keto-orvokkia, hopeahärkkiä ja siankärsämöä. Ensi keväänä sammalleimujen osuus lisääntyy reilusti, jos vain kaikki jakopalat lähtevät talven jälkeen kasvuun.

Maksaruoho 'Red Cauli' on nyt heti kuunliljojen takana.

Penkin etuosaan jäi vielä iso aukko, sillä en halunnut jakaa keväällä saksalaiskaupasta ostettua isomaksaruoho 'Red Caulia' tähän aikaan. Kukkikoon nyt ja valmistautukoon samalla rauhassa talven tuloon. Ensi keväänä siitä saa paljon isommat jakopalat täyttämään tyhjää tilaa. En halunnut myöskään myllätä liikaa maksaruohon ympärillä, sillä istutin siihen alkukesällä kellarissa viime talven yli olleet hollanninkurjenmiekat. Niiden talvehtimisesta ei ole mitään varmuutta mutta enpähän ainakaan pilaa vähäisiä mahdollisuuksia sillä, että vetäisisin mukulat vahingossa lapiolla halki.

Välikevennys: Karo löysi itselleen hyvän pesän lasten osittain tyhjentyneestä Ryhmä Hau -majasta.

Alkusyksyn aikataulut ja rutiinit eivät ole vielä oikein asettuneet uomiinsa, mikä on syönyt someaikaa selvästi. Lisäksi marjojen kerääminen ja muu sadonkorjuu lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta. Kunhan tässä saadaan rutiinit taas toimimaan ja puutarhan kiireet helpottamaan, löytyy blogien tutkimisellekin varmasti oma aikansa. Ja tässä vaiheessa huomasin kirjoittaneeni kappaleen alkuun sanan 'alkusyksy'. Olen yrittänyt pitää elokuuta vielä loppukesänä, mutta näemmä se ei ole onnistunut kovin hyvin. Eipä se kyllä ole ihmekään, kun katsoo ikkunasta ulos. Pilvet roikkuvat alhaalla, tuulee ja välillä ripsauttaa vettä. Koivut ovat pysyneet kostean kesän ansiosta vihreinä mutta naapurin syreenissä ja muutamassa pihlajassa alkaa näkyä jo merkkejä ruskasta. Kai se on siis jo luovutettava ja alettava asennoitua alkusyksymoodiin.

Päivän kärhö on tänään 'Piilu'.

Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

Operaatio nukkapähkämön kuritus

Retkottavat kasvit saavat minut aina melkein repimään hiuksiani. Haluan, että kasvit pysyvät ryhdikkäästi pystyssä ihan omin avuin. Köynnöskasvit ovat asia erikseen, samoin muutama korkeampi kasvi, jotka eivät vain kestä rankkasadetta ja tuulta tukematta. Sitten jos hädin tuskin polvenkorkuinen kasvi päättää heittäytyä pitkin pituuttaan kulkuväylille tai vieruskaverien päälle, se saa melkein poikkeuksetta lähdöt. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun keksin sen tilalle jotain parempaa. Tällä kertaa lapion eteen joutui useampi nukkapähkämökasvusto.

Ehdin jo saksia ensimmäisen mättään kaivuukuntoon ennen kuin muistin kuvan ottamisen.

Muutamia vuosia sitten erehdyin laittamaan liian pitkälle kukkineita nukkapähkämön kukkavarsia puutarhakompostiin. Kompostimullan seassa oli mitä ilmeisimmin valtava nukkapähkämön siemenpankki, joten taimia alkoi putkahdella kaikkialta mihin olin myöhemmin sitä kompostimultaa levittänyt. Aivan väärään paikkaan ilmestyneet epäonniset kitkin pois saman tien mutta täällähän tunnetusti on ollut keskeneräisiä kukkapenkkejä vuosikaudet, joten osa taimista sai jäädä paremman puutteessa estämään rikkaruohojen kasvua. Nukkapähkämö on kasvi, joka tarvitsee äärimmäisen kuivan ja paahteisen paikan pysyäkseen jämäkästi pystyssä. Oikein hyvässä mullassa, kosteassa ja puolivarjossa se venähtää aivan liian rehevään kasvuun ja lakoontuu pienessäkin tihkusateessa saati sitten niissä kymmenien millien rankkasateissa, mitä täälläkin on välillä ollut. Heti kapeiden kivipolkujen vieressä kasvaessaan ne tukkivat luumutarhaan kulkevan reitin todella tehokkaasti ihan vain kaatuilemalla. Siispä nyt oli aika ottaa lapio käteen ja raivata vähän reittejä auki.

Osa nukkapähkämöistä poistettu ja kurjenpolvea istutettu tilalle.

Alkuperäinen suunnitelma oli vain täyttää penkki loppuun samalla peittokurjenpolvella mitä puolet alueesta jo on, mutta päätinkin kaivaa talonpuoleisesta kulmasta tuoksukurjenpolven ja jakaa siitä useamman taimen penkin takaosaan. Sen kun piti joka tapauksessa siirtyä sieltä johonkin. Vaikka mätäs oli iso, sen juurakko oli niin pieni, ettei siitä saanut kuin pari jakotainta ja yhden mitättömän pienen palasen, joka ei välttämättä selviä. Siispä nukkapähkämöä jäi vielä puolet jäljelle. Siis tuonne penkin takaosaan. Talon puoleinen sivu onkin sitten asia erikseen.

Nukkapähkämön mokoma kun on ujuttautunut tällekin puolelle retkottamaan.

Paljon parempi! Ainakin sitten, kun kaukasianmaksaruohot tuosta virkistyvät ja lähtevät kasvuun.

Kaukasianmaksaruohoa sain otettua sen verran paljon, että sain kaivettua vielä yhden mättään nukkapähkämöä penkin takareunastakin pois. Nyt jäi jäljelle enää yksi reilunkokoinen mätäs, jonka retkottamisen varmasti kestän siihen saakka kun saan senkin korvattua muilla kasveilla. Maksaruohot kaivoin kivikkorinteestä, jossa ne olivat sekoittuneet hopeahärkkiin. Sain samalla pikkuisen lisää hopeahärkkiä takapihalle luumupuun alle ja raivattua myös tilaa etelänmunkille, jolle ei ole oikein löytynyt sopivaa paikkaa muualta.

Hopeahärkki ja kaukasianmaksaruoho olivat sekoittuneet maksaruohokaistaleen vasemmassa päässä toisiinsa.

Pation luona kaivuuhommat sujuivat oikein mallikkaasti ilman yllätyksiä toisin kuin kivikkorinteessä. Maksaruohoja poistaessa kävi jo selväksi, että niidenhän alla on kivi. Rautakangen kanssa sitä vähän yritin tökkiä mutta laidat tuntuivat olevan sen verran kaukana, että katsoin parhaimmaksi jättää mokoman murikan niille sijoilleen. Kymmenen sentin kasvualustaan oli mahdoton ajatella etelänmunkkia, joten päädyin siirtämään aurinkopenkkiä ja kivikkorinnettä rajaavaa kivimuuria sen verran, että kiven korkein huippu jäi muurin alle. Tulipahan tarhakeijunkukka 'Hanseille' kymmenen senttiä lisätilaa.

Pieni mutta sitäkin enemmän päänvaivaa aiheuttanut muutos.

Etelänmunkki sopinee oikein hyvin hopeahärkin ja sinikatanan seuralaiseksi.

Lisää retkottavaa nukkapähkämöä löytyi majapenkistä, jossa se kieltämättä sopi todella hienosti väriltään yhteen purppuraheisiangervo 'Tiny Winen' kanssa. Tosin majapenkki on vielä varjoisampi ja kosteampi kuin pation luota lähtevä luumutarhan alku, joten siellä nukkapähkämöt eivät ole kesäkuun alun jälkeen edes yrittäneet kasvaa ylöspäin. Pois vaan mokomat ennen kuin ehtivät tehdä siemeniä!

Ennen.

Ihan kokonaan en päässyt vielä eroon majapenkin nukkapähkämöistäkään, sillä keijunkukissa ei ollut riittävästi jaettavaa enkä halunnut täyttää koko aluetta valkotäpläimikälläkään. Siinä on muuten toinen kasvi, joka meinaa vähän työllistää. Toistaiseksi se ei ole lähtenyt vaeltamaan juurillaan liiaksi mutta kukinnan jälkeen kuihtuvat kukkavarret on pakko käydä poistamassa, jotta sen yleisilme olisi edes vähän siistimpi. En tiedä, kuinka innokkaasti valkotäpläimikkä tekisi siementaimia mutta tavallinen lehtoimikkä on hyvin innokas levittäytymään siemenillään joka paikkaan. Niinpä sen liikkeitä pitää ennakoida poistamalla kukkavanat ja varmuuden vuoksi teen saman myös valkotäpläimikälle.

Jälkeen. Alkavassa sateessa piti ottaa vain äkkiä kuva ja hilpaista sisälle ennen viimeisen roskakasan viemistä.

Majapenkissä tuli hyvin esille, mitä hautova kosteus saa aikaan alle jääville kasveille. Nukkapähkämön paksut, karvaiset varret ja lehdet eivät päästä kosteutta haihtumaan, joten niiden alle jääneet daalia ja keijunkukka olivat alkaneet homehduttaa lehtiään. Keijunkukka toipuu varmasti pian mutta enpä usko, että daalia jaksaa lähteä enää kasvuun tai tehdä uusia nuppuja. Jätin sen kuitenkin vielä paikoilleen, niin ei ole niin tyhjän näköistä. Hieno suunnitelmani oli lohkaista tarhakeijunkukka 'Green Spicen' reunasta palanen, josta saisin pari reipasta tainta heisiangervon viereen. Muuten hyvä ajatus, mutta käteen jäi kolme lehtitupsua puolentoista sentin juurennysällä. Upotin kaksi isointa suoraan maahan ja surkeimman rääpäleen ruukkuun, jonka vein ulkovarastoon. Jos se selviää hengissä, se pääsee aikanaan loppujen nukkapähkämöiden tilalle. Heisiangervon toiselle puolelle istutin esikoita.

Esikoiden helakanvihreä sävy sopii myös hyvin tummanpurppuraiseen heisiangervoon.

Purppurasta puheenollen: aurinkopenkin purppurakeijunkukka 'Palace Purple' on kasvanut tänä sen verran paljon, että sain jaettua pari isointa puoliksi ja jatkettua riviä eteenpäin. Ensi kesänä voikin sitten siirtää ensimmäisen mättään kahtena palasena jonon hännille, niin sammalleimu saa enemmän tilaa ja keijunkukat muodostavat näyttävän reunuksen. Penkin keskivaiheilla ei olekaan muuta tummalehtistä yhdistämässä alkupäässä olevaa tummalehtistä maksaruohoa taaempana olevaan purppuraheisiangervoon. Keijunkukat täyttävät sen tarpeen täydellisesti.

Aurinkopenkin murheenkryynipaikka siistiytyi pikkuisen.

Yllä olevan kuvan keskikohdassa on aiempina vuosina kasvanut suurimmaksi osaksi kosmosta ja muita kesäkukkia. Tarkoitus kun oli, että mustilanhortensia kasvaisi vähän nopeammin ja ottaisi oman tilansa. Ja on sinne istutettu yhtä sun toista mutta joko vesimyyrä on syönyt ne tai talvi tappanut. Tai sitten märät kesät, jotka tuhosivat yhtä vaille kaikki liljat. Rentovartiset kesäkukat kasvavat suurimmaksi osaksi pitkin maata, joten niistäkään ei ole tuomaan kaivattua korkeutta ja rehevyyttä alueelle. Ongelma on kuitenkin jo korjautumassa. Alkukesällä siirretty punahattu on keskittynyt lehtien kasvattamiseen mutta onneksi toinen sentään on jo kukassa. Sen takana syysasteri 'Patricia Ballard' on myös hyvässä kasvussa ja nojailee aitaan. Sen vasemmalle puolelle on istutettu tähkäverbena, josta pitäisi tulla aikaa myöten ihan komean kokoinen kasvi. Toivottavasti viihtyy. Mustilanhortensian etupuolelle tulee jossain vaiheessa joku pioni. Nyt kun näyttää siltä, että hortensia kasvaakin mieluiten ylöspäin, niin tulkoot siitä sitten rungollinen. Mahtuupahan sen eteen kaikkea muuta.

Operaatio se oli tämäkin... Kuvassa on parin päivän saldo keitettyjä lehtokotiloita ja pari tyhjää kuorta.

Lehtokotiloiden suuri määrä pääsi yllättämään minut todella. Onhan niitä aina silloin tällöin löytynyt joitain mutta ei koskaan mitään valtavia joukkoesiintymiä. Torstaiaamuna sateisen yön jälkeen päätin käydä taas tarkistamassa kaikki riskialttiit paikat ja keräsin parissa minuutissa kymmenen kotiloa tontin rajalta nokkosista. Kipaisin laittamassa vedenkeittimen tulille ja pyysin lapsia hihkaisemaan heti kun se hälyttää ja juoksin takaisin keräämään kotiloita. Kolmisenkymmentä kotiloa sai kiehuvaa vettä niskaansa ja muutamia pääsi vielä hetki sen jälkeen samaan kuumaan kylpyyn. Olin jo aikeissa lähteä puuhastelemaan muuta mutta lapset tulivatkin ulos ja halusivat myös kerätä kotiloita. Ei muuta kuin uusi ämpäri heitä varten. Minun piti toimia kirjurina. Luulin, että kotiloita ei enää löytyisi montaa mutta niinpä vain muksutkin löysivät viisikymmentä kotiloa. Eilen aamulla menimme tarkastamaan saman apajan uudelleen ja vielä sieltä löytyi toinen mokoma. Onneksi vain noin kymmenen noista ylläolevan kuvan melkein 160 kotilosta löytyi kukkapenkeistä! Kiersimme nimittäin varmuuden vuoksi nokkospöheikön lisäksi myös jokaisen kukkapenkin läpi. Ilmeisesti kotilot olivat levittäneet sanaa hyvästä nokkoskasvustosta ja tehneet joukkovaelluksen sinne kukkapenkkieni sijaan. Hautasin lopuksi elävältä keitetyt kotilot aurinkopenkkiin kärhöjen juurelle lapionpiston syvyyteen. Siinäpä on vesimyyrälle ihmettelemistä, jos kohdalle sattuu tunnelinsa kaivamaan ja jos ei, niin saavat kärhöt pitkäaikaisen kalkkilisän.

Herneet olivat satonsa antaneet, joten tein niiden tilalle vielä salaattikylvöksen.

Kasvimaalta ei ole lehtokotiloita löytynyt ja muistakin etanoista olen saanut työvoiton. Vielä käyn päivittäin tarkistamassa kaikki lymypaikoiksi jättämäni laudanpätkät ja ruohosilppukasat mutta enää ei ole löytynyt kuin yksittäisiä etanoita. Niinpä uskalsin saksia kellastuvat herneenvarret pois ja kylvää vielä joitain kylmyyttä kestäviä lajeja myöhäissyksyn sadoksi. Pienen rivinpätkän vuonankaalia kylvin jo aikaisemmin penkin ylälaitaan ja se on nyt taimettunut. Kahteen muuhun riviin tuli retiisiä, erilaisia salaatteja sekä lehtikaalia. Syödään sitten miniversoina, jos tulee niin pimeä ja kylmä syksy, ettei mikään jaksa kasvaa. Silputut herneenversot ja muutaman kehäkukankin hautasin rivien väleihin kaivamiini ojiin. Maatuvat ne sielläkin, kompostori tuli nimittäin kantta myöten jälkeen nukkapähkämöistä. Katteeksi laitoin ruohosilppua nurmenleikkuusta. Vaikka typpipitoista ruohosilppua ei suositellakaan enää loppukesällä perennapenkkeihin laitettavaksi, ripottelin silti ohuen kerroksen huonompimultaisiin paikkoihin. En kuitenkaan ihan kasvien tyvelle. Näin olen ennenkin toiminut eikä siitä ole ollut haittaa.

Päivän kärhökuvassa keikistelevät mantsuriankärhö ja loistokärhö 'Diamond Ball'.

Vadelmat taitavat olla tältä kesältä kerätty mutta herukka-aika on aluillaan. Eilen jo terttujen ylimmät mustaherukat olivat kypsyneet makeiksi, joten ennen mehustusta pääsee keräämään sieltä sun täältä noukkien ensimmäisiä kokonaisina pakastimeen. Jäiset mustaherukat suoraan pakastimesta ovat sekä minusta että lapsista melkein tuoreen marjan veroisia herkkuja. Toivottavasti sateet vain pysyvät poissa, niin eivät marjat homehtuisi puskiin. Aika hyvin ne ovat pienentyneetkin siitä mitä on ennusteissa näkynyt, mutta täysin sateettomiin päiviin on vielä matkaa. Mukavan lämmintä kuitenkin on ollut, joten ei passaa liikaa valittaa.

Istutuspuuhia ja kysymys

Kun ei ole ollut hellettä, on ollut hyvä jakaa, siirrellä ja istuttaa kasveja. Omien pikkusiirtojen lisäksi olen istuttanut pari laatikollista uusia kasveja. Navettapiian puuhamaa -blogia äskettäin lukeneet ovatkin jo huomanneet, että hän poikkesi viime viikolla meillä pihakierroksella. Sain häneltä ison kasan sinistä sammalleimua sekä muutaman "takuuvarmasti kukkivan" siperiankurjenmiekan. Kaivoin pari isoa mätästä valkoista viherkasvina itseään pitävää kurjenmiekkaa pois ja istutin Navettapiian kurjenmiekat niiden tilalle. Rivin päähän jätin vielä vanhaa valkoista yhden mättään jäljelle, sillä kyseinen yksilö teki viime vuonna yhden kukkavarren. Annoin sille siis vielä mahdollisuuden näyttää kyntensä. Tai siis kukkansa. Toivotaan, että Navettapiian lupaus pitää ja kurjenmiekat todella kukkivat innokkaammin kuin minulla ennestään olleet vanhat.

Viihtykääpä siellä! Perimmäinen mätäs on vanhaa, kaksi pienempää Navettapiialta tulleet taimet.

Navettapiian tuomat sammalleimut oli tarkoitus istuttaa kaikki patiopenkkiin mutta niitähän oli niin paljon, että osa meni luumutarhaan ja takanurkkaan, joissa oli vielä sopivasti tyhjiä kolosia. Ennen kuin patiopenkkiin sai istutettua mitään, sieltä piti kaivaa sammalleimu 'Candy Stripes', kivikkosuopayrttiä ja myskimalvaa pois.

Patiopenkki melkein ennen, etukulman muutos oli jo aloitettu ennen kuin muistin ottaa kuvaa.

'Candy Stripesin' siirto taas aiheutti aurinkopenkissä bellisten ja pihaesikkojen muuttomatkan. Bellikset lähtivät kompostiin ja pihaesikot muutaman metrin eteenpäin pikkuampiaisyrttien tilalle. Pihaesikoille aurinkopenkin paahteisin osa oli ilmeisesti liian ankara, vaikka ne kyllä kasvoivat ja kukkivat siellä kohtuullisen hyvin. Ei ole varjoinen niiden uusikaan paikka mutta ehkä pikkuisen suotuisampi esikoille. Maakin on siellä multavampaa. Ampiaisyrtit kokivat saman kohtalon kuin bellikset. Kumpaakin sorttia jäi vielä yllin kyllin jäljelle mutta halusin vähän vähentää näitä siemenistä levittäytyviä ja kukinnan jälkeen leikattavia lajeja.

Aurinkopenkin ensimmäinen muutosalue ennen.

Ja tässä toinen ennen-kuva. Aika rumaksi menivät kurjenmiekkojen edessä olevat pikkuampiaisyrtit kukinnan jälkeen.

Ja miksi 'Candy Stripes' joutui siirtymään paikasta, jossa on viihtynyt erinomaisesti, vaikka olisin voinut istuttaa sinistä sammalleimua aurinkopenkkiin? Aurinkopenkin vesimyyräongelman takia päätin siirtää varmuuden vuoksi pikkuruisen kevätatsalean turvallisemmille maille pionirintaman taakse aurinkopenkin etuosaan ja hankkia sen entiselle paikalle joskus pionin. Haaveissa olisi puupioni tai Itoh-hybridi, kunhan sopiva lajike sattuu tulemaan vastaan. Kevätatsalean kukinta-aika taas sattuu päällekkäin sammalleimun kanssa ja ajattelin 'Candy Stripesin' sointuvan sen kanssa paremmin yhteen kuin sinisen, joten siksi moinen ketjureaktio. Viimeistään ensi keväänä pitää vielä siirtää atsalean vierestä pari punatähkää johonkin muualle, jotta atsalea ei ihan huku muiden kasvien sekaan. Siirrän myös reunimmaisen purppurakeijunkukista rivin toiseen päähän kunhan näen, kuinka sammalleimu lähtee kasvuun siirron jälkeen.

'Candy Stripes' ja kevätatsalea istutettu.

Kevätatsalealla on suojaverkko ympäri vuoden, ettei se vain häviä muiden kasvien sekaan.

Esikot istutettuna. Niiden vasemmalle puolelle jäi vielä pikkuampiaisyrttiä ja bellistä pieni pätkä.

Ja kun vesimyyrästä tuli puhe, sen murjomaksi joutunut pitsipihlaja on selvästi virkistynyt ruukussa asuessaan. Latvaan ei ole vielä puhjennut uusia lehtiä mutta pääasia, että kepakko on hengissä. Luulen, että pihlaja pääsee mustaluumun kaveriksi kellariin talveksi, jos ylimmän lehtitupsun yläpuolelle ei puhkea syksyyn mennessä uutta kasvua. Onpahan ainakin varmuudella turvassa tuholaisilta ja mahdolliselta ankaralta talvelta.

Pitsipihlaja on nyt kärhöjen ja pienten perennantaimien seurana suojaisassa paikassa kompostin vieressä.

Ja lopuksi se patiopenkki. Jätin vielä takaosaan ja kärhöjen eteen myskimalvaa mutta leikkasin kaikki retkottavat varret pois.

Pienten muutostöiden lisäksi leikkasin eilen luumupuita ja keräsin pahiten luumukääriäisen tonkimia raakileita kompostiin. Viime syksynä luumujen painosta revenneen 'Viipurin punaluumun' latvaoksista keräsin varmaan puolet raakileista pois ja lyhensin oksia jonkun verran. 'Laatokan Helmestä' lyhensin vain käytävälle tunkevaa alaoksaa ja kummastakin 'Kuntalasta' runkoa kohti kasvavia oksia. Sillä on ärsyttävä tapa kasvattaa oksansa hyvin jyrkästi ylöspäin, mikä saattaa olla osasyynä heikkoon kukintaan. Nuorin luumupuistamme, 'Sinikka', ei ole tähän mennessä tarvinnut taivuttelua kummempaa hoitoa mutta tänä vuonna uutta kasvua oli sen verran paljon, että väärään suuntaan kasvavia oksia sai napsia kokonaan pois tai lyhentää sopivaan suuntaan lähtevän silmun yläpuolelta. Tänään on ohjelmassa syyslannoitteen levitystä.

Ranskantulikukka tulee hienosti esille purppuraheisiangervon vieressä.

Asiasta toiseen: minulta on pari henkilöä kysynyt tässä kesän mittaan, laitanko taas syksyllä perennasiemenkirjeen kiertämään. Luulen, että annetaan viimesyksyisen kirjeen "sadon" kasvaa muutama vuosi. Ainakaan itselläni ei ole nyt tarvetta uusille perennoille ennen kuin näkee, kuinka nykyiset taimet kasvavat, talvehtivat ja kukkivat. Siemenkirje on kuitenkin ollut hauskaa ajanvietettä loppuvuoden pimeisiin päiviin ja on oiva tapa pistää kiertoon itselle ylimääräiset siemenet. Kaikki tietävät, kuinka ärsyttävää on viskata yli puolet siemenpussiin jääneistä siemenistä vanhentuneina pois, jos vuosittainen tarve on vain muutamalle kasville ja haluaa kokeilla yhtä sun toista lajia. Kirjeestä voi ottaa vaikka kymmenestä pussista viisi siementä kutakin sorttia ja vain postimerkin tai kahden hinnalla. Tai sitten voi saada vaikka 39 eri lajia, kuten itselleni lopulta tuli syksyn perennasiemenkirjeestä. Yritäpä sillä hinnalla saada mistään kaupasta vastaavaa määrää siemeniä! 

Päivän kärhö on kukintaansa aloitteleva tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'.

Laita kommenttia, kiinnostaisiko sinua osallistua kesäkukkien vai hyötykasvien ketjukirjeeseen, vai lähtisitkö riemumielin mukaan kumpaan tahansa. Jos näyttää siltä, että halukkaita kertyy tämän alustavan kyselyn perusteella tarpeeksi, teen lähiaikoina aiheesta ihan oman postauksensa.

Viisivuotiskatsaus

Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut puutarhassa tehtyä pidemmällä ajanjaksolla. Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa puolivalmiina jo syksystä lähtien, mutta sopivaa aikaa sen viimeistelyyn on ollut aika harvakseltaan tarjolla. Halusin koota postaukseen kuvakollaaseja eri puolilta puutarhaa, ja vaikka kuvittelin ottaneeni viime kesänä tarpeeksi monta yleiskuvaa sopivilta suunnilta, niin eipä niitä ihan noin vain löytynytkään satojen kuvien joukosta. Viimein sain kuitenkin väsättyä muutaman paljonpuhuvan kollaasin. Aloitetaan kivikkorinteestä, sillä sen pihaantulija kohtaa meille tullessaan ensimmäisenä. Tai no, sen näkevät ihan kaikki kadulla liikkujat, olivatpa tulossa meille, postilaatikoille tai kelle tahansa neljästä naapuristamme.

Ylävasemmalla on google mapsista löytynyt kuva toukokuulta 2009, muut ovat itse ottamiani. Vanhoista kuvista näkyy, että edellisillä asukkailla on ollut joskus jonkinlainen "kivijuttu" aidanpäädyn kohdalla. Mullos aidan pitkällä sivulla oli tuoksuvatukkaa.

Google mapsista löytyi myös seuraava kuva, josta näkyy kadulta sivupihallemme. Kuva on aika epätarkka, mutta keskellä sivupihaa erottuu puunkanto. Joku naapureista sanoi joskus, että edelliset asukkaat olisivat kaataneet suuren kuusen sivupihalta. Paksuja, lahonneita puunjuuria löytyikin aika paljon kärhökaaripenkkiä kaivaessani. Kuva selittää myös sen, miksi kärhökaaren edustalla nurmikko painui neliömetrin alueelta kuopalle ensimmäisinä vuosina täällä asuessamme: nurmikon alle peitetyt kannon jäänteet siellä vain lahosivat.

Kanto erottuu juuri ja juuri tässä google mapsin katunäkymästä otetussa kuvakaappauksessa (2009).

Tullaan seuraavaksi kadulta pihan puolelle ja katsotaan etupihalta kohti sivupihaa. Talon edustalta on poistettu kummallinen aitapömpeli ja tilalle on tullut pensasryhmä ja leveämpi kulkuväylä, joka ei kylläkään näy enää pensaiden takaa pihan puolelle. Siellä se parin metrin levyinen "lasten moottoritie" kuitenkin on. Kuusen kannon kohdalla näkyy vielä hienoinen kumpare, mutta ei enää kovin suurta kukkulaa. Vuonna 2015 ottamani kuvat on pääasiassa räpsitty 22.4. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet, mutta maisemat eivät vielä viherrä juurikaan.

Emme vieläkään tiedä, mikä tarkoitus tuolla yläkuvien aitaratkaisulla on ollut. Pyykinkuivauspaikka? Vilvoittelupaikka saunan jälkeen?

Jatketaan kierrosta sivupihalle, josta oli hankalin löytää sopivia kuvia. Seuraavan kollaasin vasemmanpuoleiset kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta, muissa joutuu vähän vaivaamaan aivonystyröitä. Ylärivin keskimmäisen kuvan keskellä näkyy hansaruusupuska, josta hankkiuduin eroon 2016. Kärhökaaripenkki, joka näkyy alarivin keskimmäisessä kuvassa, on aloitettu ruusupuskan poistossa tulleesta kaivannosta. Ruusu oli tuossa Karon, valkoisten leimujen ja kärhöportin väliin jäävällä alueella. Liiterirakennuksen oikealla puolella näkyvä karviaispuska asettuu suunnilleen alakuvassa näkyvien vaaleanpunaisten jaloangervojen kohdalle. Ylärivin oikeanpuoleisen kuvan oikea ylänurkka asettuu alla olevan kuvan heinäseiväsaidan kohdalle. Tarkkaan kun katsotte, niin vuoden 2015 kuvassa (otettu kesäkuussa) hieman keskiviivan oikealla puolella oleva koivu näkyy vuoden 2020 kuvassa keskiviivan vasemmalla puolella siinä, missä on eriväristen kuunliljojen raja.

Kärhökaaripenkin loppuosasta, majapenkistä, marjapensasalueelta, kasvimaalta ja patiolta en saanut aikaiseksi kollaaseja, sillä niistä puuttuivat kokonaan kuvat sellaisista suunnista, mistä olin ne 2015 kuvannut. Yritän muistaa kuvata niitä toukokuussa ja uuden postauksen niistä silloin. Tallustellaan sen sijaan takapihalle, joka koki viime kesänä valtavan myllerryksen ja jäi "pommin jäljiltä" -kuntoon talveksi. Ylärivin kuvissa tilanne huhti- ja kesäkuulta 2015, keskirivissä reunimmaiset touko-kesäkuussa 2020 ja keskimmäinen kuva sekä alarivin kaksi kuvaa syyskuulta 2020. Kiinnitän huomionne ylärivin oikeanpuoleiseen kuvaan. Grillikatoksen vieressä näkyvän monirunkoisen vaahteran kaadoimme ja luiskaan liukumäeksi kallistuneet betonilaatat olen kärrännyt parempaan käyttöön. Sitä en tiedä, miksi edelliset asukkaat ovat laittaneet laatat portaiksi metsään. Ei tuolla suunnalla niin kauniit maisemat tai hyvät marjamaastot ole, että juuri tuosta olisi kannattanut kulkea. Sainpahan laattoja muihin projekteihin ja vaahteran paikalle rehevän varjon istutusalueen.

Takapihan nurmikenttä on kokenut aikamoisen myllerryksen ja muutos jatkuu tänä vuonna.

Vilkaistaan vielä varjokujalle ja palataan takaisin etupihalle. Varjokujalla ei ollut yhtikäs mitään ensimmäisinä vuosina. Aloitin sen tekemisen vasta kesällä 2018 ja pari isompaa muutosta on tulossa vielä tänä vuonna. Ulkorappusen vieressä oli rikkaruohottunut pöheikkö punakoisoa, tarhatyräkkiä ja idänunikkoa. Kaikki lähtivät heti ensimmäisenä kesänä pois ja tilalle tuli kiveystä. Rakensimme myös uudet portaat, sillä vauvanvaunujen kanssa oli todella hankala kulkea ovesta ulos ilman nostoapuria. Viime kesänä laajensin kiveystä ja keltaisen nurkan päivänliljapenkkiä ja nyt odotan jännityksellä, tuliko ratkaisusta onnistunut. Kiveys on sulattanut lunta vauhdilla ja laajennusosan päivänliljat alkavat jo paljastua.

Varjokujan ennen-kuva on otettu aamulla huhtikuun lopussa, jälkeen-kuva ilta-auringossa toukokuun lopussa. Viime kevät oli kylmä, joten kasvua ei hirveästi siellä näy.

Kiitos seurastanne tällä aikamatkalla!