Puutarha- ja multajuttuja

Joku mantukimalaisryhmän kuningatar ruuanhaussa kevättähdillä.

Laiska töitään luettelee mutta pitäähän nämä puutarha-asiat johonkin muistiin merkitä ja blogi on päiväkirja vailla vertaa. Tärkeimpänä ja mieluisimpana muutaman päivän askareena oli tietysti ympäriinsä haahuilu ja kevään etenemisen seuraaminen. Jos ei viikkoon (tai nyt vappuviikolla kolmeen päivään) ehdi puutarhaan, niin johan siinä kerkiää tapahtua vaikka sun mitä.

Pensasryhmän skillameren alku on jo selvästi sinertävä, ainakin näin matalalta katsottuna.

Pitkä ja hidas pensasryhmän kansoittaminen idänsinililjoilla alkaa hiljalleen tuottaa tulosta. Nyt sinisiä lämpäreitä näkyy selvästi kauempaakin katsottuna, vaikka ihan yhtenäinen skillamatto ei vielä olekaan. Muualle puutarhaan on ilmestynyt yksittäisiä idänsinililjoja, joita voisi periaatteessa kerätä aukkopaikkoihin ja siten vauhdittaa skillameren syntymistä. En vain ole vielä ehtinyt tuumasta toimeen.

Valkoistakin idänsinililjaa mahtuu skillamereen. Tässä kukassa hääri kimalainen.

Toinen pikkusipulikukkien meri on syntymässä vähintään yhtä hitaaseen tahtiin patiopenkkiin, johon olen kerännyt kevättähtiä ja posliinihyasinttia. Kumpaakin on pari lämpärettä. Löysin myös viime syksynä istutetut 'Roseus'-tähtisahramit. Ne ovat heti syyssyrikän raadon edessä ja kasvavat hyvin kituliaasti. Yksi nuppu löytyi mutta se ei jaksanut aueta lainkaan. Jospa ensi keväänä nousevat tarmokkaammin. Niistä syntyisi mukava täydennys tuon alueen kevätkukintaan.

Patiopenkki talon suunnasta kuvattuna. Syyssyrikän varmaan bongaatte mutta näkyykö sen takana kasvavia 'Roseuksia'?

Syyssyrikästä vasemmalle posliinihyasinttien yläpuolella näyttäisi nousevan ainakin muutama tulppaani 'Norah', joita istutin niinikään viime syksynä. Istutus taisi kummankin osalta venähtää niin myöhäiseksi, että juurtuminen jäi vähän kesken ennen talven tuloa. Suojasin kyllä istutuskohdan kippaamalla reilummin kompostia päälle ja keräämällä kasvitörkyäkin lisäsuojaksi. Lumikerros ennen pakkasia olisi ollut tarpeen myöhään istutetuille sipuleille mutta sitäpä ei nyt saatu. Onneksi ainakin osa on elossa, joten kukkikoot sitten ensi vuonna. Jotta koko pari päivää ei olisi mennyt haahuiluksi, tein ihan oikeitakin puutarhatöitä.

Viimekesäisen puutarhajätteen muutto-operaatio menossa.

Sain vihdoin tyhjennettyä valmiin mullan harmaasta kompostorista. Pohjalla oli vielä pari isompaa jäistä kökkärettä mutta nostin ne vain yhden kukkapenkin reunaan sulamaan loppuun. Kasasin harmaan boksin pohjalle puolilahonneita risuja ja vähän paksumpaakin oksaa, niiden päälle muualta siivottuja talventörröttäjiä ja sitten melko paksun kerroksen kuormalavakehikkoon kertyneestä viimekesäisestä kasasta. Sen päälle silputin kerroksen talventörröttäjiä ja jatkoin sitten kuormalavakehikon tyhjentämistä. Seuraavaksi voisi hakea työkaverin tallilta tuoretta hepanlantaa ja sotkea sitä harmaaseen kompostoriin ennen kuin tyhjentää toisen puolen loppuun. Yllättävän valmiin näköistä multaa tuolla kasan keskellä oli puutarhajätteestä tullut jo yhdenkin kesän aikana mutta muhikoot vielä toisen kesän, niin on varmasti hyvää multaa kukkapenkkeihin levitettäväksi.

Puuhailin myös kasvimaalla.

Tein jo ensimmäiset kylvöt kasvimaalle ja laitoin lavat muutenkin kylvökuntoon. Eipähän siinä muuta tarvittu kuin pientä kitkentää ja mullan tasoitusta. Pikkupakkasta on vielä luvattu muutamaksi yöksi mutta ajattelin mullan lämmenneen jo niin paljon, että harsoilla suojattuna kylvökset pärjäävät hyvinkin. Kylvölistalla oli rucolaa, retiisejä, salaatteja, kehäkukkaa ja viherlannoitusmielessä veriapilaa ja hunajakukkaa. Muutaman auringonkukan siemenenkin kylvin aidan viereen. Ensimmäiset valkosipulit ovat alkaneet nousta. Pelkäsin etukäteen, että vähäluminen talvi olisi aiheuttanut niille kiusaa mutta ainakin muutama on selvinnyt hyvin. Päätin lopulta kantaa myös ulkovarastosta perennakylvökset ja ensimmäiset tuoksuherneet harsotelttojen alle. Ikkunatila kun on koko ajan enemmän kortilla, niin on pakko saada jotain pois edestä.

Kevätsahrami 'Vanguard' on yksi suosikkejani.

Krookuksissa näyttää tosiaan olevan eroja niiden viihtyvyyden suhteen. 'Vanguard' lisii oikein mukavasti ja kukkii luotettavasti vuodesta toiseen. Kärhökaaripenkissä on kolme aika tiivistä rypästä, joita varmaan voisi tänä kesänä vähän jo jakaakin. Ne olivat alunperin luumutarhassa mutta siirsin ne pensasmustikoiden luo, kun bongasin yhtenä keväänä rusakon niitä maistelemassa. Luumutarhaan jäi vielä yksittäisiä mukuloita, jotka kukkivat nyt turvassa atsaleojen verkon sisällä. Satuinpa istuttamaan atsaleat sopivasti jäljelle jääneiden 'Vanguardien' lähelle. Tähtisahrami 'Ruby Giant' lisääntyy myös reippaasti, vaikka muutama mätäs johtuukin vain siitä, että sain viime syksynä 'Ruby Giantia' 'Blue Marlinin' sijaan. 'Pickwick' on ollut tempukkaampi mutta nyt niitäkin on viitisentoista kukassa, joten on niitä tullut muutama lisää ihan omin avuin. Hetken aikaa epäilin, ovatko 'Pickwickit' sittenkin 'King of the Stripedia' mutta ehkä nämä kuitenkin ovat ihan sitä mitä pitikin. Aika vaaleita kylläkin moneen netin kuvaan verrattuna mutta ehkä se johtuu suht lämpimistä keleistä?

Kyllä, kevätsahrami 'Pickwick' kukkii tänä vuonna runsaammin kuin koskaan!

Runsaampana kuin ikinä kukkivat myös huhtikurjenmiekka 'Frozen Planetit'.

'Frozen Planetien' kukintatilanteeseen vielä sellainen päivitys, että kuvassa näkyvien yhdeksän kukan lisäksi aukesi vielä yksi lisää. Täysi kymppi onkin loistava kukkasaldo tällaiselle kurjenmiekalle. Pitää muistaa pian käydä antamassa niille lannoitetta, jos vaikka se avittaisi niitä kukkimaan ensi keväänäkin. Samalla tulee lannoitettua myös niiden kaverina kasvavia hyasintteja, jotka ovat alun perin joulukukkien jämiä. Aika monta vuotta ovat kuitenkin jaksaneet nousta kukkimaan. Varastossa odottaa vielä muutama viimejouluinen hyasintti, jotka voisi myös kuopata johonkin kukkapenkkiin. Kellarissa talvehtineet ja eteisessä aiemmin keväällä kukkineet hyasintit ja tähtisahramit pääsivätkin jo maahan jatkamaan tuleentumistaan.

Vaaleamman sinistä 'Alidaa' vasemmalla, loput 'Harmonya' ja isokevättähti 'Roseaa'.

Takapihan ensimmäinen kurjenmiekka on ehkä 'Blue Hill'.

Tämä päivä meni pyykinpesussa, siivouksessa ja kaupunkireissussa. Lapsille oli luvattu elokuvaretki ja koska kumpikin on melkoisia Minecraft-faneja, heidän piti tietysti päästä katsomaan Minecraft-elokuva. Itse en niin leffasta perustanut mutta tiedänpähän nyt paremmin, minkä näköisistä örvelöistä mukelot milloinkin puhuvat. Pelkän elokuvan takia emme Kuopioon ajelleet, vaan tietysti hoidimme samalla muitakin asioita. Itselleni reissun kohokohta oli Prisman kesäpihalla käynti. Ei kasvien, vaan mullan takia. Puutarhamultaa ja havu-rodomultaa kun piti saada pari pussia. Kuinka ollakaan, multasäkkien vieressä oli muutama säkillinen kasvusammalta, jota yritin aiemmin kissojen ja koirien kanssa etsiä. Sen valmistus kun on lopetettu. Isäntä yllytti ottamaan kaikki nyt kun sitä kerta löytyi ja minähän otin! En ole puoltakaan säkillistä pakon edessä hankkimastani K-alkuisen valmistajan kylvö- ja taimimullasta käyttänyt ja todennut jo nyt, etten pidä tuotteesta. Se ei vain toimi minun käytössäni.

Oi tätä onnen päivää!

Tällä varastolla pärjään ainakin pari kevättä ja pidempäänkin, jos sekoitan toisen valmistajan tuotteita mukaan. Pitää vain varastoida säkit hyvin, ettei mene arvokas tavara hukkaan. Miten voikin näin pienestä asiasta tulla näin iloiseksi?

Testailua ja rakentelua

Nyt tulee kunnon pläjäys puutarhassa joko lasten kanssa tai omaksi iloksi tehtäviä puolitieteellisiä kokeita joka keittiön kaapista löytyvin välinein. Eiväthän ne tarkkaa maa-analyysia vastaa millään mutta jonkinlaista suuntaa näistäkin voi saada ja vähintäänkin hupia juhannuksen viettoon.

Tällaista multaa löytyy aurinkopenkistä.

Ensimmäisenä testasimme mullan pH:ta etikan ja ruokasoodan avulla. Etikalla saisi ohjeen mukaan selville, onko maa emäksistä, ruokasooda emäksisenä aineena puolestaan reagoisi maan happamuuteen. Koska olen laiska kalkitsemaan ja suurin osa puutarhakasveista joka tapauksessa viihtyy lievästi happamassa maassa, en lähtenyt etikkaa lotraamaan muualle kuin valkosipulien juurelta otettuun multaan. Reaktio oli hyvin olematon, eli tuhkasta huolimatta multa oli todennäköisesti melko neutraalia tai pikkuisen happaman puolella.

Muutama kupla ja hyvin vaimeaa sihinää tuli, kun yhdistettiin kasvimaan multaa etikkaan.

Soodatestissä sekoitettiin ensin pari ruokalusikallista ruokasoodaa ja saman verran vettä, minkä jälkeen lisättiin liuokseen multaa. Testasin reaktiota vertailun vuoksi havu-rodomultaan (pH 5,3) ja pussimultaan (pH 6,7). Pari lusikallista multaa otin pensasmustikan vierestä ja toisen näytteen luumupuun juurelta, jonne keväällä laitettiin aika reilusti tuhkaa. Kuten arvata saattaa, pussimullasta tuli yhtä laimea reaktio kuin etikalla valkosipulien mullasta. Havu-rodomullasta tuli tasaista pikkukuplaa ja vaimeaa sihinää, pensasmustikkamullasta hieman maltillisempaa kuplintaa ja tarkasti kuunnellen hitusen sihinää, ja luumupuun mullasta vain pientä kuplintaa. Ennakko-oletus piti muuten paikkansa mutta oletin etukäteen, että luumupuun juurella olisi ollut emäksisempää maata, eli vielä vähäisempi reaktio kuin melkein neutraalista pussimullasta.

Ylhäällä vasemmalla havu-rodomulta, oikealla pensasmustikoiden multa, alhaalla vasemmalla luumutarha ja oikealla säkkimulta.

Aikamme purkkien kuplimista seurattuamme piti keksiä, mihin etikkaiset ja ruokasoodaiset kuravellit kipataan. Koulun kemiantunneilta jäi mieleen, että happo ja emäs neutraloivat toisiaan ja muodostavat vettä sekä käytetyistä aineista riippuvaisia yhdisteitä. Etikan ja ruokasoodan reaktiossa syntyy hiilidioksidia, vettä ja suolaa (natriumasetaatti, jota käytetään mm. säilöntäaineena). Siispä lirautin lasten iloksi etikkalientä kuhunkin soodapurkkiin. Johan tuli näyttävämmät reaktiot! Kaadoin liemiä purkista toiseen niin kauan, että kuplinta loppui, minkä jälkeen erottelin enimmät nesteet yhteen purkkiin ja kiinteämmät kuravellit kippasin lämpökompostoriin. Nesteet imeytän kuivikkeeseen ja laitan kompostiin vasta sen jälkeen (oli tarkoitus tehdä se jo mutta purkki unohtui seinän varteen...).

Yhdistä ruokasoodaliuos, multa sekä etikka, ja saat kuohuvaa kuravelliä.

Toinen testi suoritettiin keräämällä ensin litran verran multaa eri paikoista (aurinkopenkin uudempi osa, luumutarha, majapenkki ja viimekesäinen puutarhakomposti) ja kuivattamalla näytteet auringonpaisteessa. Kivet, madot ja muut ei-mullat keräsin pois. Yhteen astiaan laitoin kuivumaan litran hiekkaa. Testinäytteitä kerätessäni kiinnitin huomiota siihen, että joka kukkapenkissä multa oli selvästi kostean tuntuista jo parin sentin syvyydeltä, vaikka edellisestä sateesta oli jo 12 päivää aikaa ja on ollut lämmintä ja aurinkoista. Pahoittelut niille, joilla satoi edellisen kerran kuukausi sitten. Kastellessa taas olen usein huomannut, että vesi lähtee imeytymään maahan saman tien kaikkialla muualla paitsi niissä parissa penkissä, joiden kasvualusta on käytännössä kokonaan turvepitoista ostomultaa. Arvostan nopeaa imeytymistä, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kastella hieman kaltevaa kukkapenkkiä ja todeta veden juoksevan suoraan kengille tai kiveykselle. Imeytymisen lisäksi mullan pitäisi kuitenkin myös pidättää hyvin vettä, jotta ei tarvitsisi olla koko ajan kastelemassa ja sitä halusinkin tällä testillä selvittää. Ja vasta tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen, että olisi pitänyt vertailun vuoksi ottaa yksi näyte myös siitä tilatusta turvemullasta.

Näytteet kuivumassa. Ylhäällä luumutarhan multa ja hiekka, alarivissä vasemmalta puutarhakomposti, majapenkki ja aurinkopenkki.

Kävin välillä pöyhimässä näytteitä, jotta ne kuivuisivat tasaisesti. Yöksi otin laatikot eteiseen ja nostin seuraavana päivänä taas aurinkoon. Kun näytteet olivat kuivuneet, ne kaadettiin muovipusseihin ja lisättiin kaikkiin 6dl vettä. Valitsin veden määrän niin, että multa muuttui jokaisessa pussissa vähintään löysähköksi velliksi. Lapset olivat hyvänä apuna "löllöttämässä" pusseja, jotta mihinkään ei varmasti jäisi kuivaa multaa. Lopuksi tökkäsin puutikulla pusseihin muutamia reikiä ja aloin valutella niistä vettä astiaan.

Ensimmäisenä hiekkanäyte, josta irtosi n.2,75dl vettä.

Ennakko-oletuksena arvelin puutarhakompostin ja majapenkin mullan pidättävän vettä parhaiten ja aurinkopenkin maan huonoiten. Luumutarhan multa oli viime syksyn laajennusosasta otettua maata, jonka vedenpidätyskyvyn arvelin olevan jotain muiden välimaastosta. Mullassa oli kuitenkin myös savihippusia, joiden pitäisi pidättää vettä. Testitulokset osoittivat kuitenkin ennakko-oletukseni vääriksi: hiekasta irtosi n.2,75dl vettä, puutarhakompostista reilu 2dl, luumutarhasta vajaa 2dl, majapenkistä vajaa desin verran ja aurinkopenkistä hädin tuskin puoli desiä. Sekä puutarhakompostin että aurinkopenkin vedenpidätyskyky yllättivät.

Luumutarhan multa oli jo alunperinkin muita vaaleampaa. Ei siis ollut yllätys, että siitä irtosi toffeen väristä kuravettä.

Majapenkistä irtosi selvästi alle desin verran melko tummaa lientä. Mullassa on siis varmaankin paljon humusta.

Aurinkopenkin tilkkasta en viitsinyt edes kaataa mittakannuun. Yllättävän tummaa tämäkin.

Kaadoin lopuksi multanäytteet pusseistaan takaisin laatikoihin, jotta voin vertailla vielä niiden koostumusta. Tuli ihan lapsuuden kuravellileikit mieleen! Aurinkopenkin multa oli hyvin vetistä ja tasalaatuista löllöä, joka ei olisi voinut imeä enää pisaraakaan vettä. Sen koostumuksesta tuli mieleen lähinnä mutainen järvenpohja. Luumutarhan maa tuntui karkeammalta, vaikka sekin oli vielä aika löysää. Majapenkin multa tuntui samalta kuin kynnetyn viljapellon ojanpohjalta keväällä kaivettu mutavelli. Puutarhakomposti oli mehevänkosteaa mössöä, sellaista kivaa puristeltavaa.

Märät multanäytteet (määrät ovat suunnilleen samat, mutta yksi laatikoista vain muita isompi). Ylhäällä hiekka ja puutarhakomposti, alhaalla aurinkopenkki, luumutarha ja majapenkki.

Testin jälkeen otin vielä aurinkopenkin mullasta kourallisen ja sotkin sen puhtaaseen veteen. Halusin nimittäin vielä selvittää pikkuisen lisää maan rakennetta ja ainesosien suhteita. Parin tunnin päästä kupin pohjalle oli kertynyt selvä kerros maa-ainesta mutta neste oli tasaisen väristä. Seuraavana aamuna (noin 12 tunnin päästä) pinnassa oli hieman kirkkaampaa nestettä mutta mitään kovin selkeää kirkastumista kuitenkaan edelliseen iltaan nähden ei ollut tapahtunut. Pohjalle kertynyt lieju oli melko tasalaatuista ja ja hienojakoista. Ihan karkeinta ainesta oli vain hyvin vähän pohjalla ja pinnassa kellui hyvin vähän kasviroskaa.

Kourallinen aurinkopenkin maata vedessä.

Tämän testin perusteella lisäisin aurinkopenkkiin reilummin kompostia ja ehkä märkyydestä kärsivien kasvien ympärille myös karkeaa hiekkaa. Vaikka multa on kaivaessa tuntunut hiekkaiselta, se on kuitenkin paikoin helposti tiivistyvää ja tämä testi osoitti, että se ilmiselvästi imee vettä kuin sieni. Ehkä siis hiekkaisuuden tuntu onkin ollut vain merkki siitä, että maassa on hienojakoisempaa hiesua tai hietaa. Toisaalta kasvimaalla yksi lava tuntuu päästävän veden läpi hyvin helposti, joten sinne voisi siirtää aurinkopenkistä maata pidättämään kosteutta. Luumutarhan multa kaipaa reippaasti kompostia, minkä tiesin ennestäänkin. Sehän on vain tontin pohjamaata, johon on sotkettu nurmiturpeista irrotettua hieman parempaa maata ja vasta vähän kompostia. Humusta ei ole vielä riittävästi, minkä huomaa jo väristäkin. Majapenkissä kaikki kasvaa ja viihtyy, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. Kärhökaaripenkki ja grillikatoksen takana oleva varjopenkki ovat samaa laatua.

Mansikoille tehtiin marjavarkaiden varalta aitaus.

Se niistä maa-ainestesteistä. Rakennusprojektejakin täällä on tehty. Tai ehkä mansikoille kyhättyä aitausta ei voi kutsua vielä rakentamiseksi, kun siihen on upotettu vain tolppia pystyyn ja laitettu niihin muutamalla naulalla ja ruuvilla jänisverkkoa ympäröimään mansikkamaata. Kunhan raakileita alkaa tulla, pingotamme lintuverkon katoksi suojaamaan mansikat linnuilta ja pörröhäntäisiltä marjavarkailta.

Työhuoneen vanhasta portaasta ei löytynyt tämän parempaa kuvaa. Eipä tuota ole tehnyt mieli kuvaillakaan.

Ihan oikeaa rakentamista sen sijaan oli työhuoneen ulko-ovelle tehty porras, joka piti tehdä jo viime kesänä. Ei vain silloin mukamas ehditty tai muuten vain löydetty siihen sopivaa hetkeä. Vanha betoninen palikka jätettiin puukoteloinnin alle ja näin saatiin siistittyä koko pation ilmettä. Uusi porras on myös paremmalla istumakorkeudella kuin entinen rappu eikä polta helteisinäkään päivinä ihan niin paljoa paljaan jalan alla kuin tumma betoniin upotettu liuskekivi.

Nyt kelpaa kulkea vaikka paljain varpain pihalle.

Tällaista täällä on hellepäivien iloksi puuhasteltu. Iloista juhannusta! Taitaa olla sateinen sellainen tiedossa ainakin meillä.