Patio mongolianvaahteran alla

Avoimet puutarhat -päivää vietettiin ainakin täällä mukavan pilvipoutaisessa säässä. Harmikseni tässä lähistöllä ei ollut tänäkään vuonna kuin kolme puutarhaa avoinna ja niistäkin kahdessa kävin jo viime vuonna. Yli tunnin ajomatka suuntaansa on aika paljon, jos puutarhamatkaseuralaisilla on vielä toinen mokoma sen päälle kotimatkaa. Onneksi yksi puutarha oli meiltä kolmelta puutarhahörhöltä näkemättä: pienehköstä, Siilinjärven Vuorelassa sijaitsevasta puutarhasta löytyi kekseliäästi toteutettu patio, jolla oli useita valloittavia yksityiskohtia.

Veikeät kanapatsaat ovat saaneet oman nurkkauksen patiolla ja pienen räsymaton tepastelualustakseen. Hortensia kukkii komeasti vieressä.

Merja, puutarhan omistaja, kertoi, että hän rakentaa pation uudelleen joka kesä. Patio on kasattu puisista pihalaatoista ja aina tulee vähän erilainen lopputulos kuin edellisenä vuonna. Patio myös uhkaa kuulemma laajeta joka kesä. Perennaistutuksia tai kasvimaata puutarhassa ei ole, mutta ruukuissa on runsaasti kesäkukkia. Muutamia marja- ja koristepensaita löytyy ja pari pientä omenapuuta. Kesäkukkien värimaailma vaihtelee joka vuosi. Tänä vuonna kukat ovat pääsääntöisesti valkoisia, ripaus sinistäkin on mukana.

Puinen ympyrä kivenmurikoineen viehätti minua erityisesti. Ruukuissa on ruusuja, tuijia sekä kirjavaa murattia.

Hatuttaako? Laskekaapa postauksen kuvista, montako hattua löydätte.

Puutarhan katseenvangitsijoita ovat ehdottomasti kaksi suurta, monihaaraista mongolianvaahteraa, joiden alle patio on kasattu. Niiden ansiosta patio on suojassa katseilta ja auringonpaahteelta.

Mongolianvaahterat olisi pitänyt saada kuvattua monta metriä kauempaa, mutta talo tuli vastaan.

Tässä vähän eri suunnasta kuvattuna. Löydätkö kuvasta pienen koirapatsaan?

Naapureiden suunnalta patio piiloutuu mongolianvaaheroiden alle melkein täydellisesti.

Puun oksilla viihtyvät myös linnut. Nämä eivät lähteneet kuvaajaa karkuun.

Ympäri pihamaata on ripoteltu hauskoja yksityiskohtia. Tai ehkä tämä kukkaisa kottikärry lintuineen on työnnetty paikoilleen.

Pihaantulijaa ja poislähtijää hauskuuttavat seinälle nostettu tuoli, kukkakoristeinen harjanvarsi sekä ovenkahvassa riippuva käsilaukku.

Kiitos Merjalle, kun annoit luvan kuvata puutarhassasi ja esitellä sen täällä blogissani. Minusta on todella ihanaa, että ihmiset uskaltavat avata puutarhansa toisille puutarhaharrastajille. Onneksi korona ei pilannut tätäkin tapahtumaa. Nyt jatkan iltaa tutustumalla puutarhoihin kotisohvalta. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Puutarhan myrskynkestävyys testattu

Olipahan myräkkä viime yönä! Melkein vuorokauden jatkuneen vesisateen päälle alkoi tuulla niin, että pelkäsimme kattotiilienkin lähtevän lentoon. Meille tuuli iski suoraan kadun suunnalta, eli etupihalla tuuli taloa kohti ja takapihalle muodostui pyörteitä. Takapihalla seinän vieressä olevassa kukkapenkissä kuunliljojen ja jaloangervojen lehdetkään eivät paljoa heiluneet, kun muutaman metrin päässä luumupuut tanssivat sambaa.

Miten silloin aina sataa ja tuulee kun pioninkukat alkava aueta?

Luumupuut eivät vain heiluneet vaan suorastaan pyörivät villisti ympyrää. Onneksi yhtään oksaa ei katkennut ja raakileitakin oli vielä runsaasti jäljellä.

Ennen nukkumaanmenoa kävin siirtämässä patiolta ruukut nurkan taakse tuulensuojaan, mutta muut ruukkuistutukset joutuivat olemaan tuulen armoilla. Etupihan pelargonit pyörivät ympyrää ja varjokujan ruukkuryhmästä kaatui pari ruukkua. Kasvimaalla paprikat olivat taipuneet vaakatasoon, mutta kuin ihmeen kaupalla ruukkukasveistani ainoastaan varjokujan saniaisesta katkesi pari oksaa.

Lintukoriste ei löytynyt sentään kuusen oksalta, mutta sen häntä oli kiepsahtanut linnun selkään. Hortensia ja iso verenpisara olivat kaatuneet, mutta edes nuppuja ei ollut katkeillut.

Kasvimaalla tuulensuunta oli kääntynyt autotallin suuntaiseksi, sillä kaikki paprikat olivat kaatuneet tähän suuntaan. Luulen, että kasvilaatikoissa sade kaatoi kasvit alamäkeen jo ennen tuulta.

Muutama päivä sitten ruusukaali-naurislava näytti tältä. Ei ollutkaan hyvä idea laittaa naurista kasvamaan ruusukaalien väliin!

Saimme toukokuussa liiterin taakse kuution kokoisen IBC-kontin. Veljeni vitsaili silloin, että se ei tule täyttymään tämän kesän aikana millään. Kuulemma liiterin katon pinta-ala ei riitä siihen. Eipä konttiin alkukesän aikana tullut kuin korkeintaan muutama kymmenen litraa, mutta jo eilen illalla huomasin, että kontti oli täynnä. Yön aikana vesi oli valunut norona metsän puolelle. Pihanpuoleiselta lappeelta vesi valuu rännistä tyhjään lannoiteämpäriin, johon isäntä kiinnitti pikaliittimellä letkun pohjaan. Letku pötköttelee halkopinon päällä ja viimeisen välin halkopinolta konttiin se kulkee syöksytorven läpi. Metsän puolelle pujotettiin vain räystäskourun pätkä konttiin pystyyn. Sopivasti rännitipun alle aseteltuna vedet valuivat sitä pitkin suoraan talteen. Tuuli tosin osui siihenkin ja käänsi sen puolisen metriä sivuun, mutta eipähän säiliöönkään enää mahdu vettä.

Tee-se-itse -toteutus toimi ja kontti täyttyi. Seuraava projekti onkin laittaa kaapissa odotellut uppopumppu konttiin.

Olin eilen pari tuntia lasten kanssa sateessa "vesileikeissä". Vaikka sadesää ei ehkä ole paras aika kastelulannoksen levittämiseen, päätin silti käyttää melkein pari viikkoa muhineen nokkoskäytteen. Lannoitin myös pensasmustikat, alppiruusut, hortensiat ja atsaleat havu-rodolannoitteella ja vein kesäkukkaistutuksille oman lannoitelastinsa. Meillä on sekä talossa että autotallissa syöksytorvet niin matalalla, ettei niiden alle saa ämpäreitä. Tyhjä jäätelörasia mahtuu alle, joten laitoin lapset täyttämään ämpäreitä (ja ehkä istuin itsekin jonkun tovin rännin vieressä odottelemassa rasian täyttymistä). Kerrankin kun vettä on tarjolla yllin kyllin, siitä otetaan kaikki ilo irti. Takapihalle laitoin IBC-konttiviritelmästä ylijääneen pätkän ränniä täyttämään ämpärin. Ylimääräiset vedet valuivat näppärästi kivipolun yli muovia pitkin kukkapenkkiin kaivettuun ojaan, ja suoraan luumupuun juurelle.

Laatokan helmi sai täsmäkastelun. Toisen rännin jos laittaisi ämpärin kohdalle maantasalle, voisi vettä johtaa myös muiden luumujen juurelle.

Meillä suurimmat tuhot myräkästä tulivat kukkapenkkeihin. Osa kasveista vain taipui, osa taittui ja osa nousi juuria myöten ylös. Kävin jo osan napsimassa leikoiksi, mutta pitää vielä käydä uudemman kerran siistimässä loppuja. Saa nähdä, miten taipuneet kasvit jaksavat nousta pystyyn.

Ylempänä kuva eiliseltä, kun olin kitkenyt metsänreunapenkistä kukkineet lemmikit pois. Alla tämänaamuinen kuva: osa ritarinkannuksista oli noussut juurineen ylös ja harjaneilikat olivat taittuneet maata myöten poikki. Onneksi viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ritarinkannus oli vain taipunut.

Patiopenkkikin oli ottanut osumaa. Kärhöt ja tuoksuherneet, syyssyrikkä keskellä ja isomaksaruoho vasemmassa reunassa olivat kestäneet parhaiten tuulen ja sateen, muut retkottivat maata myöten

Aurinkopenkissä aita suojasi yllättävän hyvin kasveja. Jopa ritarinkannukset pysyivät tukevasti pystyssä. Purppurapunalatvasta muutama oksa oli katkennut maanrajasta niin, että niissä oli jopa juuria mukana. Katkoin varsia lyhyemmiksi ja ruukutin ne.

Vähän se harveni, mutta ei peruuttamatonta vahinkoa täälläkään. Jos katkenneiden ruukutus onnistuu, saan monta purppurapunalatvaa lisää.

Tarhakeijunkukka 'Hans' oli taipunut sateessa viehkosti joka suuntaan. Kuva eilisillalta, jolloin kuistin vieressä oleva pikkuampiaisyrtti oli vielä pystyssä.

Nyt on olo kuin kukkakaupassa, sillä pari päivää sitten tehtyjen kimppujen lisäksi tänään tuli kolme lisää. Kuvia ei niistä ole, sillä kimppuihin tarvitaan vielä jotain vihreää lisäksi. Vaikka kukkia katkesi ja kasvit ovat taipuneet maata vasten, selvisimme silti melko vähin vaurioin. Naapureilta taipui iso omenapuu niin pahasti taloa vasten, että moottorisaha lauloi jo heti aamupäivästä ja puu on nyt pätkinä nurmikolla.

Viikon toinen altaallinen leikkokukkia: päivänliljaa, ritarinkannusta, harjaneilikoita, leijonankitoja, myskimalvaa, lehtosinilatvaa sekä kolme pioninkukkaa.

Loppukevennys on aina paikallaan. Muutama päivä sitten esikoinen hihkui innoissaan, että metsässä kukkii edelleen niitä oransseja isoja kukkia (idänunikoita). Minä kysyin, että muistaako hän vielä niiden nimen. Esikoinen sanoi: "Joo! Ne oli niitä... niitä... untuvikkoja!"

Matematiikkaa

Lukion matematiikan tunneista on minullakin jo pitkä aika, mutta välillä pitää verestää vanhoja taitoja. Tässäpä eräänlaista puutarhamatematiikkaa ajankuluksi. Aloitetaan helpommista laskutoimituksista ja kokeillaan lopuksi vähän vaativampaa yhtälöä.

1 nippu vaaleanpunaisia ruusuja+1 nippu tummanpunaisia ruusuja  =ruusuntuoksuinen naistenpäivä.

2*linnunpönttö=toiveissa paljon pikkulintuja.

Meillä on joka vuosi näkynyt puukiipijä, vaikka tässä aivan lähellä ei olekaan sen suosimia vanhoja metsiä. Puukiipijä pesii luonnossa lahoavan puun irtoamassa olevan kaarnan välissä. Se tekee kaksi pesuetta kesässä eikä käytä samaa pesäkoloa peräkkäin, joten sillä on varmasti täällä pulaa pesäpaikoista. Pesäpulaa helpottamaan teimme sille pöntön.

Raakalautaa ei ollut varastossa, joten isäntä koversi pöllinpuolikkaaseen puukiipijälle kolosen.

Puukiipijän pöntän takaseinä on muista linnuista poiketen puunrunko.

Etukäteen olin ajatellut pöntön sijoituspaikaksi kahta isointa kuusta tontin laitamilta, mutta pönttöä ripustaessani totesin kuusten rungot aivan liian sileiksi; niissä ei ollut pienintäkään oksantynkää sopivalla ripustuskorkeudella, joten pöntölle piti etsiä uusi paikka. Ainoastaan yksi kuusista oli tarpeeksi paksurunkoinen, mutta se ei ole niin suojaisa kuin ensimmäiseksi ajattelemani paikka. Toivottavasti se ei ole liian avoin puukiipijälle.

Etualalla puukiipijän pönttö, taustalla viime keväänä saamamme pölliin sorvattu tintinpönttö. Siinä on näkynyt aina välillä liikettä, joten ehkäpä keväämmällä näemme sinitiaispoikueen lentoharjoittelua.

Taimipuolella yhteenlaskettavaa on päivä päivältä enemmän. Määrät kasvavat suorastaan räjähdysmäisesti, sillä pariin purkkiin mahtuneet siemenkylvökset muuttuvat nopeasti moneksi pikkuruukuksi. Pienten ruukkujen tilantarve kasvaa sekä korkeus- että leveyssuunnassa taimien kasvaessa kokoa. Voisikohan tätä luonnehtia jo eksponentiaaliseksi kasvuksi?

Yhdestä 'Patio Red' -paprikakylvöksestä tuli neljä taimiruukkua. Sellereistä tulee seuraavana vapaapäivänäni seitsemän ja basilikoista muutamia. Mustasilmäsusannoista pian sen jälkeen ainakin viisi, riippuu siitä, montako tainta vielä nousee mullasta. Lobeliat ja ristikit saavat vielä pärjätä hetken aikaa koulimatta.

Nuppuja paprikoissa=toiveissa aikaista satoa. Yksi siivellinen kirva (kuvan alareunassa) = viikon päästä iso ongelma. Uhka eliminoitu kesken kuvien siirron.

Alkulämmittelyn jälkeen siirrymme edistyneempään matematiikkaan. Päivänpesän elämää -blogin Katjan innoittamana päädyin laskemaan ostetut ja saadut kukkasipulit yhteen. Yritämme nyt ennustaa näiden laskelmien pohjalta tämän kevään sipulikukkaloistoa. Tässä laskutoimituksessa onkin todella monta muuttujaa. Havainnollisuuden vuoksi välissä on muutama kuva viime keväältä.

balkaninvuokko 20kpl

espanjansinililja 15kpl

helmililja 35kpl + äidiltäni tulleet "miljoona" siementainta sekä viime kevään ilmaislöytönä kymmenkunta sipulia.

Isoimmat siementaimista kukkivat jo kauniisti viime keväänä.

Blogisynttärihelmililjat aloittivat kevään kukkaloiston. Koskahan kellarissa talvehtineet hollanninkurjenmiekat alkavat työntää kukkanuppuja?

hyasintti 3kpl

idänsinililja 15kpl+ äidiltäni muutama mytty

Parissa vuodessa idänsinililjatuppaat ovat kasvaneet hieman kokoa. Ei vielä ihan scillamereksi kuitenkaan...

kevätkurjenmiekka 15kpl

kevättähti 30kpl+tontilla edellisten asukkaiden jäljiltä kasvaneet muutama rypäs ja runsas joukko niiden siementaimia

hollanninkurjenmiekka 20kpl

krookus 87kpl

Istutin nämä krookukset alunperin 5-7 sipulin ryppäiksi. Kuvasta päätellen muutamassa vuodessa määrä on vähintään tuplaantunut.

laukkoja 158 kpl+rikkaruohon lailla kylväytyneitä ukkolaukkoja.

narsisseja 54kpl+viime keväänä haalimani ilmaiset tetet, perunanarsissit sekä keltaiset narskut

Suunnilleen sata narsissinsipulia?

posliinihyasintti 20kpl

tulppaaneita 207kpl

Ainakin 'Queen of Night' -tulppaanit ovat jopa lisääntyneet vuosien mittan. Taustalla näkyy lisää helmililjoja.

Menetyksetkin pitää toki muistaa: 1 keisarinpikarililja+lapio=0 sipulia

Yhteensä 679 ostettua ja x(potenssiin y) ilmaiseksi ilmestynyttä kukkasipulia. Syksyn ja talven vesisateet ja roudan päälle kertynyt jääkerros saattavat aiheuttaa pienimuotoista katoa varsinkin arempien sipulien kohdalla, mutta eiköhän tuosta määrästä silti kukintaa riitä. Parin-kolmen kuukauden päästä nähdään, miten tämä postauksen laskutoimitukset pitivät paikkansa. Hauskaa viikkoa!

Itse tehty Hiidenkiven malliin

Yksivuotissynttäripostaukseeni tulleista postausaiheista on vielä viimeinen käsittelemättä. Riiti kysyi,

Teetkö paljon DIY-projekteja puutarhassa? Jos vastaus on kyllä, niin niistä olisi kiva lukea.

En voi sanoa, että tekisin paljon DIY-, eli Tee se itse, -projekteja, mutta jokunen meillä kuitenkin on. Olen kertonut yksittäisistä jutuista aiemminkin, mutta kerään tähän postaukseen lyhyesti kaikki ja laitan linkit niistä tarkemmin kertoviin postauksiin. 

Ehkä hauskin projekteista on ollut toissa keväänä kuormalavoista rakentamamme hyönteishotelli, jonka katolle tuli paikka kukkalaatikolle. Hotellia rakennettiin koko perheen voimin, mikä oli myös mahtava tapa viettää yhteistä laatuaikaa. Rakentamisen alkuvaiheista löytyy juttua täältä, klik. Pääset lukemaan hyönteishotellin rakentamisesta myös klikkaamalla blogin oikeassa reunassa blogiarkiston yläpuolella olevaa kuvaa (ei näy mobiiliversiossa).

Viime kesänä hyönteishotellin katolla kukki kääpiösamettikukkia, lobeliaa ja tuoksupielusta.

Ensimmäisten kesien tee se itse -projekteja taisi olla ainoastaan tuoksuvatukan varsien punominen erilaisiksi puutarhan rakenteiksi. Jos kiinnostaa lukea enemmän tuoksuvattupunonnasta, niin klikkaa tästä. Viime kesänä kokeilin punontaa myös koivunoksilla: tein risulinnun ja "pesän" murateille. Kuvia löytyy Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta, klik.

Tuoksuvatukkakomposti. Oikeassa reunassa näkyy myös tuoksuvatukan oksista punottua kevyttä aidannetta.

Risulintu kesti ainakin yhden kesän hyvin ehjänä, vaikka on 100-prosenttisesti koivunoksista tehty. Taustalla kantopuutarhan maisemallisesti kunnalta lainattua osaa.

Betonista olen tehnyt pari lintuallasta, raparperilaattoja ja pieniä kynttilänalusia. Lintuallas oli selvästi huono valinta lapsiperheen pihalle, sillä ne ovat olleet käytännössä koko kesän täynnä hiekkaa, kiviä, risuja ja muuta roskaa. Silloinkin kun niissä on ollut puhdasta vettä, niin lintuja ei ole käynyt. Muutama metri tonttimme rajasta on syvä ja leveä oja, jossa riittää paikoittain vettä melkein koko kesäksi. Linnut taitavatkin käydä mieluummin siellä juomassa ja kylpemässä. Koska altailla ei ole ollut kävijöitä, tein toisen pohjaan reiän ja istutin siihen kivikkokasveja kasvamaan kokoa. Siihen tarkoitukseen allas sopikin mainiosti. Lasten takia myös kynttilänaluset eivät ole vielä päässeet käyttöön patiolle, vaan ovat olleet varastossa odottamassa lasten kasvamista. Betonitöiden tekemisestä löytyy juttua postauksesta Spa Hiidenkivi eli betonitöitä.

Lintuallas kivikkokasvien kotina. Seitti- ja kattomehitähdet, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä kangasajuruoho täyttivät syksyllä melkein koko altaan. Niillä sai täytettyä monta kolosta kivikkorinteessä. Kuva otettu kesäkuussa.

Isoin raparperilaatta päätyi köynnösportin alle tulevan kiveyksen koristeeksi. Vähän tuo on vielä kesken... Parissa välissä kasvaa jo lyydianmaksaruohoa, jonka olisi tarkoitus levitä reilusti kivien välejä vehreyttämään.

Tänä kesänä isäntä on nikkaroinut yhtä sun toista. Kasvimaan taakse valmistui puutarhakomposti kuormalavoista.

Toki puutarhakompostikin pitää koristella kukkasin! Kesän säätilat eivät tosin olleet ahkeraliisoille kovin mieluisima, joten ne jäivät vähän reppanan kokoisiksi.

Kukat ja kesäkupitsa on otettu ajat sitten pois. Vielä tämä on vähän kesken, sillä oikealta puolelta puuttuvat etulaudat kokonaan. Vasemmalla puolella on vuoden vanhaa puutarhakompostia, oikealla tämän vuoden tavaraa.

Patiolle isäntä rakensi kärhöseinäkkeen raudoitusverkosta ja puutavarasta sekä varjokujalle samoista materiaaleista köynnösportin. Niistä löytyy kesäisiä kuvia myös sieltä samaisesta Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta. Köynnösportti ei ehtinyt vielä ensimmäisenä kesänä vehreytyä kovin paljoa, mutta alku on hyvä. Varsinkin aidan puolella kasvava tuoksuköynnöskuusama kiipesi ja tuuhettui yllättävän hyvin. Pitää suojata se jäniksiltä ja myyriltä talveksi ja ehkä se saa kunnon kasan puunlehtiäkin suojakseen. Kuusaman kaverina kasvavan 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön pistokastaimen kohtalo on vaakalaudalla, sillä elokuussa kuopus tallasi sen tyven päälle ja sen ainokainen verso murtui osittain. Se on edelleen hengissä, mutta keväällä nähdään, oliko koettelemus pienelle taimelle liikaa.

Köynnösportti on nyt entistäkin paljaampi, kun siirsin talon puolelta ruukussa kasvaneen loistokärhö 'Kaiserin' kellariin. Maahan kaivetussa ruukussa kasvatus ei ollut sille sopiva ratkaisu, sillä se ei kukkinut enää kevään jälkeen. Ensi keväänä kaivan sen suosiolla kokonaan maahan. Onneksi tuoksuherneet vehreyttivät porttia vauhtiin päästyään ja kukkivatkin kivasti ennen pakkasia.

Kiitos Riitille kysymyksestä! Tätä postausta kootessa aloin jo miettimään, mitä kivaa ensi vuodeksi keksisi. Hauskaa viikonloppua!

Hotellivieraita, ötököitä ja pieni DIY-projekti

Hyönteishotellimme vaikutti pitkään olevan tyhjillään, mutta joitakin päiviä sitten huomasimme siellä jo ensimmäisen öttiäisen. Kamera ei ollut sillä kertaa mukana, mutta tänään olen käynyt useamman kerran tarkkailemassa hotellia. Ilmeisesti katolla kukkivat samettiruusut, kesäharso ja kehäkukat houkuttelivat pörriäisiä ja ne löysivät kelvollisen majapaikan. Pikaisella googlettamisella en löytänyt nimiä hotellin asukkaille, joten joudumme tyytymään hyvinkin tieteellisiin "ötökkä" ja "pörriäinen" -määritelmiin.

Tämä pienen ampiaisen näköinen pörriäinen lensi katsastamaan asuntotarjontaa.

Ei ollut mieluinen... Entäs tämä?

No ei, mutta tämä on hyvä. Tässä onkin jo sisustus menossa.

Pörriäinen lensi hakemaan uutta kuormaa. Asunto vaatii vielä pikkuisen lisätavaraa.

Tämä kämppä olikin ihan huomaamattamme varattu.

Ensimmäinen ötökkä, jonka hotellissa näin, oli oikein säihkyvä tapaus: etupää oli metallinvihreä ja takapää metallinkiiltoinen punainen. Ilmeisesti se oli joku kultapistiäislaji. Tässä toinen öttiäinen, joita hotellissa on näkynyt muutamia. Jos joku tietää ötököistä enemmän, mielelläni tietäisin näidenkin oikeat nimet.

Nämä tämmöiset liikkuvat niin nopsaan, ettei tämän parempaa kuvaa ole vielä saatu napattua.

Töyhtöangervo on nyt parhaassa kukassa ja siinä riittääkin vilskettä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja kovakuoriaisia on monen kokoisia ja näköisiä. Välillä siinä näkyy myös perhosia.

Ilmeisesti karttaperhonen? 

Kulta- tai kuparikuoriainen.

Jänikset ovat säännöllisiä vierailijoita pihallamme. Nyt yksi pitkäkorva on löytänyt kasvimaamme lisäksi myös kukkapenkit. Kasvimaalle kävin kuvien ottamisen jälkeen ripottelemassa valkosipulijauhetta, kun ei näytä pupulle enää riittävän reunimmaiset herneet ja porkkanat, vaan niitä pitää kurotella jo keskempää penkkiäkin. Aamulla huomasin, että karpaattienkellosta oli syöty avonaiset kukat ja isoimmat nuputkin. Onneksi lehdet ja pienemmät nuput jäivät tällä kertaa rauhaan.

Tässä tutkaillaan pinaattipenkkiä. Ehdittiin onneksi kerätä jo yhdet lettutarpeet itselle.

Talttahampaat pois minun kärhöistä!

Olisin mieluummin katsellut niitä sinisiä kukkia...

Ja sitten siihen DIY-projektiin: meidän oli tarkoitus viritellä talon katolta sadevedenkeräysjärjestelmä nyt, kun sivupiha on kaivettu auki. Vesiletkun olisi saanut piiloon maan alle ja keräystynnyrin tontin rajalle rinteeseen. Hommahan lähti menemään pieleen jo siinä vaiheessa kun pari viikkoa sitten lähdettiin etsimään sopivaa sadevedenkerääjää: ne olivat loppuneet sekä liikkeestä että keskusvarastosta (miten kummassa? Eihän niitä tällaisena kesänä kukaan varmaan tarvitse...).

No, toisesta liikkeestä löytyi vastaava, mutta asennettaessa huomattiin, että se ei käynyt suoraan syöksytorven liitokseen, vaan falskasi vedet seinille. Syöksytorvi olisi pitänyt katkaista, jotta se olisi toiminut niin kuin pitää ja siihen emme rohjenneet tylsällä rautasahalla ruveta. Se jos olisikin mennyt pieleen, niin olisi pitänyt lähteä vielä rautakauppaan! Koska sadetta on ennusteiden mukaan luvattu lähipäiville eikä isännällä ollut kuin yksi vapaapäivä, oli joku keräyssysteemi kuitenkin kehiteltävä. Lopputulos ei hivele silmää, mutta eipä sen tarvitsekaan, sillä kyhäelmä laitettiin liiterin ränniin metsän puolelle roikkumaan. Testattu on: toimii!

Ämpäriin porattiin letkunmentävä reikä ja asennettiin kerääjä sisälle. Liitokset tiivistettiin silikonilla. Letkun olisi voinut laittaa järkevämminkin ämpäriin kiinni, mutta tähän oli tyydyttävä, kun ei varastossa sopivampaa tavaraa tähän hätään ollut.

Ämpäri roikkumaan rännistä ja sadetta odottelemaan. Sininen putkenpätkä on estämässä letkun taittumista.

Letkun toinen pää on tynnyrissä, jolle on tehty koroke sivupihalta kaivetuista nurmiturpeista. Aidanpätkä toimii väliaikaisena näköesteenä. Tynnyristä puuttuu vielä hana, mutta korkkia löysäämällä saa toistaiseksi valutettua ämpäriin vettä.

Mietintämyssyyn jäi vielä sadeveden talteenottosysteemi talon katolta, mutta tällä ratkaisulla pärjätään ainakin toistaiseksi. Jos heinäkuusta tulee samanlainen kuin touko-kesäkuusta, jokainen talteen otettu sadevesilitra tulee tarpeeseen.