Harjaneilikoita isille

Aina ei muista tai ehdi kaikkien kasvien kukintaa raportoida ajallaan mutta onneksi on tämä pimeä, kolea, sateinen ja muutenkin melkein kaikin puolin tympeä ajanjakso, jota loppusyksyksikin kutsutaan. Puutarhassa ei tapahdu yhtikäs mitään mielenkiintoista ja vaikka tapahtuisi, valo ei riittäisi kunnollisten kuvien ottamiseen. Nyt on siis hyvä hetki päästää parrasvaloihin kukkaset, jotka jäivät kesällä muiden jalkoihin. Jo yksi harjaneilikan kukinto muodostaa pienen kukkakimpun. Mikä olisi siis parempi kukka juhlistamaan isänpäivää kuin monta kimppua niitä?

Olen viskonut harjaneilikan siemeniä aurinkopenkkiin mutta vähän huonosti ne ovat itäneet eivätkä kaikki taimet ole edes selvinneet ensimmäisen talvensa yli. Yksi mätäs onneksi on pärjännyt kohtuullisen hyvin ja kukkikin kiitettävästi melkein koko kesän. Olin iloinen siitä, että taimista tuli monen värisiä kukkia. Yhtenä vuonna suurin osa oli nimittäin samanvärisiä tai sitten juuri sillä värillä sattui olemaan elinvoimaisemmat taimet, jotka kukkivat muita runsaammin. Valkovoittoisia kukkia tänä vuonna ei tullut. Ne kukkivat aikaisemminkin selvästi punaisia nihkeämmin, joten ehkä niillä ei vain ole niin kestävät geenit kuin muilla väreillä.

Harjaneilikoiden kukintaa heinäkuun puolivälissä.

Tummimman punaista oli haastavaa kuvata ja tässäkin kuvassa väri on minusta aika helakka.

Tämä oli suosikkivärini viime kesän harjaneilikoista.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kukkakimppukalenteri: 3. luukku

Nyt ollaan kukkakimpuissa siirrytty kesäkuusta heinäkuulle. Tämän päivän kimppuun inspiraation sain hailakanpunertavasta isotähtiputkesta, joka oli ilmestynyt lupia kyselemättä kukkapenkkiini. Katkoin siitä kukkavarret ja lähdin katselemaan, mitä niille keräisi kaveriksi. Aika moni sillä hetkellä kukassa ollut kasvi sai tähtiputket näyttämään likaisilta, mutta viimein niille löytyi edes jonkinlaisia kumppaneita.

Harjaneilikoiden keskustassa oli samoja sävyjä kuin tähtiputken terälehtien tyvillä.

Puhtaanvalkoiset akileijat, myskimalvat ja lehtosinilatvat eivät olleet ehkä sopivimpia kumppaneita tähtiputkille, mutta halusin rajoittaa niiden siementuotantoa ja näin se käy mukavimmin. Akileijat myös retkottivat hankalasti kulkuväylällä.

Lehtosinilatvan kellomaiset kukat ovat kauniita, mutta ehkä vielä suloisempia ovat niiden nuput.

Kuunliljan lehdet toimivat aina.

Vaikka inspiraatio tuli tähtiputkista, kimpun päätähdiksi ne eivät päässeet, vaan ovat ennemminkin täytekasvin roolissa. Ensi kesänä noita hailukoita ei toivottavasti enää nouse, sillä kaivoin koko puskan myöhemmin kompostin täytteeksi. Harjaneilikoita sen sijaan toivoisin ilmestyvän enemmänkin. Taimia ainakin oli monessa paikassa.

Kevään ja kesän muisto -haaste

Päivänkakkara 'May Queen' ja pikkuampiaisyrtti kukkivat runsaasti läpi kesän.

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi minut mukaan Lappalainen etelässä -blogin Nilan alulle laittamaan haasteeseen. Kevät- ja kesäkuvia onkin hauska selailla yhä pimenevien syysiltojen ajankuluksi. Kaikkien kuvien joukosta oli valtavan haastavaa valita vain joitakin, kun kaikista tuli jotain kivaa muistoa mieleen. Taitaa olla tuttu tunne kaikille, vai kuinka?

Kevät alkaa siitä, kun saa ripotella ensimmäiset siemenet multiin. Pian sirkkalehtiä nousee purkista jos toisestakin ja pöydät täyttyvät taimiruukuista.

Tämäkin vuosi meni lapionheilutukseksi. Urakka alkoi tästä nurkasta heti kun routa oli sulanut. Syksyyn mennessä lähti kaikki nurmikko koko kuvan alueelta ja aika paljon lisääkin.

Keväällä ihastuttivat kevätkurjenmiekat ja kevättähdet. Varsinkin toukokuu oli kolea ja näidenkin kukkien päälle satoi vielä monta senttiä lunta ennen kuin toukokuu kääntyi lämpimämmäksi kesäkuuksi.

Vesimyyrän kanssa sodimme keväällä hetken aikaa. Karokin teki parhaansa tuholaisen häätämiseksi, mutta lopullinen voittaja sodassa taisi olla naapurustossa kesän ajan pyörinyt tummanharmaa kissa. Ei ole myyrää sen koommin näkynyt.

Kahden luumupuun upea kukinta ja syksyllä runsas ja makea sato jäivät erityisesti mieleen.

Kuusitiaisilla oli pesäonnea tontin laidan pöntössä. Tämä poikanen käytti metsänreunapenkin istumakiveä kiitoratanaan.

Tähtilevisia 'Little Plum' kukki kesän aikana kaksi kertaa todella näyttävästi ja teki yksittäisiä kukkia pitkin kesää. Kivikkorinteessä ihastutti myös kaukasiantörmäkukka 'Perfecta', joka aloitti heinäkuussa ja jatkaa kukintaansa edelleen.

Kantopuutarhasta löytyneseen aho-orvokkiin ihastuin niin paljon, että jaoin mättään ja istutin taimia varjokujalle aluskasviksi.

Harjaneilikat kukkivat kauniisti lukemattomin eri värisävyin.

Varjokujalla oli jo tänä vuonna melko rehevää, vaikka talvi kurittikin kuunliljoja ja sormivaleangervoita.

Kivikkorinnekään ei näytä enää niin keskeneräiseltä. Rinteessä oli useita talvitappioita, mutta myös upeita selviytyjiä.

Kasvimaan siirto oli jättimenestys, vaikka se vaatikin useamman päivän uurastuksen lapion varressa. Ensi keväänä sitten uudella innolla käytävien kimppuun!

Patiopenkin seinäkkeessä ihastuttivat kuukausi toisensa perään 'Hagley Hybrid' ja tuoksuherneet. Tuoksuherneiden siemeniä on jo kerätty iso pussillinen talteen, jotta saan ensi kesäksikin samanlaisen näkymän.

Loppukesällä selvisi, että jaloangervot viihtyivät erittäin hyvin kärhökaaren toissa keväänä tehdyssä laajennusosassa. Kukinta oli runsasta ja kasvustot valtavan tuuheita.

Upeasti tänä vuonna kukkinut ja kukoistanut daalia 'Wittem' edustakoon kaikkia kesäkukkia. Purppurarevonhännät, sarvileukoijat ja osa kosmoksista kukkivat myös erityisen pitkään ja runsaasti.

Syyssyrikkä ja perhoset olivat loppukesän seuratuimpia kohteita. Rajasin tästä eteenpäin otetut kuvat kuuluvaksi syksyyn, jotta postaus ei venyisi kohtuuttoman pitkäksi.

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viessti Lappalainen etelässä -blogiin. Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Anun puutarha

Puutarhan Lumo

Puutarhahetki

Päivänpesän elämää

Sadepäivän puuhia

Kummitädin esikot aloittivat uuden kukintakierroksen.

Eilinen vapaapäivä tuntui menevän pikkuisen harakoille, sillä jo aamusta taivas oli paksujen sadepilvien peitossa ja välillä tuli kaatamalla vettä. Koska puutarhaan ei huvittanut sateessa mennä tonkimaan, päätin lähteä käväisemään paikallisen puutarhayhdistyksen järjestämällä taimitorilla. Samalle reissulle sai yhdistettyä näppärästi kukkasipul... kierrätyspisteellä poikkeamisen.

Taimitorilta löytyi tällä kertaa vain valkoinen isotähtiputki ja haltiankukaksi esitelty taimi. Vähän epävarman oloisesti tuli myyjältä kasvin nimi, joten saa nähdä, mikä se sitten on. Mutta oli mikä oli, niin ei tuo ainakaan rikkaruoholta näytä.

No, kun kerta kierrätyspisteen ympärillä on kaksi kukkasipuleita myyvää liikettä, niin pitihän se käydä vilkaisemassa niidenkin tarjontaa. Onneksi viime syksyn kukkasipuliostokset jäivät todella maltillisiksi, niin nyt sai hyvällä omallatunnolla panostaa kevään kukkaloistoon. Oikeastaan kirjopikarililjat olivat ainut heräteostos, sillä niitä en ollut ajatellut etukäteen hankkia ollenkaan. Sattui vain löytymään halvemmalla, mitä muissa liikkeissä olin nähnyt, joten päätin testata, kuinka ne meillä viihtyisivät. Narsisseja oli tarkoitus hankkia, jos tulee kiinnostavia lajikkeita tai tarpeeksi edullisesti vastaan. Tuli sekä että. Kahden kilon pussi 'Replete'-lajiketta tulee melko varmasti lykittyä nuotiopaikan ympäristön mullokselle ja viisi 'Lemon Beauty' -söpöläistä jonnekin muualle. Ajattelin myös istuttaa ainakin toisen pussillisen laukoista sekä aiemmin ostamani pystykiurunkannukset samaiselle mullokselle. Onpahan vihdoin jo heti keväällä kunnolla katsottavaa olohuoneen ikkunasta! Toisessa laukkasäkeistä on vain sekoitus valkoisia ja liilansävyisiä (ukko?)laukkoja, mutta toisessa pussissa oli kerrottu lajikkeetkin: 'Violet Beauty', 'Miami' sekä mustalaukka.

Tämän päivän ostokset. Viikon takaisten Hankkijan ostosten lisäksi mukaan on lähtenyt myös pussillinen valkoista kevättähteä.

Rusakoiden vierailuihin tympääntyneenä päätin, etten hanki yhtään krookuksia lisää, vaikka niistä pidänkin. Kukkapenkin kaivauksissa löytyvät krookuksensipulit istutan luumupuiden lähistölle, jotta krookukset saavat kukkia rauhassa jänisverkkojen sisällä turvassa pomppupettereiltä. Myös tulppaanit jätän ainakin normaalihinnalla ostamatta, vaikka meillä ne eivät olekaan maistuneet rusakoille. Voi olla, että loka-marraskuun vaihteen alelaareista mukaan voi lähteä niitäkin.

Sinne niitä sipuleita saa ainakin muutaman upotettua. Sateen rakosessa aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa.

Koska maa oli litimärkää, en viitsinyt konttailla kivipolkua näpertämässä. Aloitin sen sijaan kukkapenkkiin tulevan pengerryksen tekemisen, mutta se jäi kesken, kun sopivat kivet loppuivat. Siispä kaivoin suikaleen nurmikkoa pois. Kukkapenkin etureuna ehti siirtyä vajaan puolisen metriä lähemmäs taloa ennen kuin aloin kammeta nuotiopaikan reunassa kallellaan olevaa kiveä pystympään. Sen verran sain kiveä liikahtamaan ennen sadekuuroa, että totesin sen olevan siirrettävissä, mutta liian painava minulle. Isäntä lupasi onneksi tulla tänään avuksi.

Siinä olisi mainio nuotiopaikan reunuskivi kun vain saisi nostettua pystyyn! Tuo isompi kuvan vasemmassa reunassa jatkuu pitkälle kukkapenkin alle, joten se jääkööt niille sijoilleen.

Viikolla posti toi meille ilmoituksen kompostointitarkastuksesta. Harmittelin jo sitä, että olemme kummatkin töissä siihen aikaan kun meille tulevat, sillä olisi ollut hauska olla itse paikalla. Päätin soittaa lapussa kerrottuun numeroon ja kysyä, voisivatko mitenkään käydä vähän aikaisemmin. Meillähän kompostori ei näy heti etupihalle, vaan tarkastajan pitäisi osata tallustella autotallin taakse saakka. Ystävällinen virkailija luurin toisessa päässä laittoi osoitteen ja huomautuksen kompostorin sijainnista muistiin ja lupasi, että tulevat meille heti kun saavat toisen kaupunginosan tarkastukset hoidettua. Hyvällä tuurilla ehdin ainakin ohjaamaan heidät oikeaan suuntaan ennen kuin pitää lähteä huristelemaan. Kävin eilen laittamassa vähän reilummin tavaraa kompostiin, jotta siellä olisi oikein kunnon pöhinät tarkastuspäivänä. Eipä sillä, hyvin sieltä höyry nousi, vaikka biojätteen määrä on vähentynyt huomattavasti nyt kun lapset taas aloittivat päivähoidossa ja itsellä alkoi loman jälkeen työt. Loppuun vielä muutama kukkakuva.

Suurin osa harjaneilikoista on jo lopettanut kukinnan, mutta nämä valkoiset jaksavat vielä kukkia.

Kivikkorinteen juurelle lumenkeräyspaikkaan kylvämistäni myskimalvoista ensimmäinen kukkii. Taustalla maanpeittokasvien koekasvustoja, joista pitäisi aikaa myöten valikoitua värikäs matto niitä lajeja, jotka kestävät sekä lumen painon että kevätmärkyyden.

Loistosalvia kukkii kivikkorinteen yläosassa vähän pystympänä kuin alempana retkottava kaverinsa.

Ensimmäinen rusakoilta säästynyt sinikatana 'Alban' nuppu on vihdoin auennut. Tämä yksilö kasvaa kivikkorinteen kuivimmassa osassa ja tuntuu viihtyvän aika hyvin.

Toivottavasti tänään olisi parempi puutarhapäivä kuin eilen. Läpimärkää, mutaista maata oli raskas kaivaa eikä rankkasade helpottanut työtä yhtään. Haluaisin päästä jo istuttamaan jotain, ettei tarvitse pelkkää mullosta ja kiviä tuijotella koko syksyä. Pari siirtoa odottavaa kasvia myös pitää toisen kukkapenkin muutostyöt jumissa, joten tässä on jo pieniä paineita saada mullos tasoitettua. Kunhan saamme kammettua nuotiopaikan reunasta kiven pystyyn, uppoaa sen taakse varmasti suurin osa kumpareella odottavasta mullasta ja homma alkaa taas edistyä näkyvämmin harppauksin. Uusi päivä odottaa, sadepilvet väistykööt!

Harjaneilikkahurahdus

Toissasyksynä kylvämäni harjaneilikat ovat hurmanneet minut aivan täysin siitäkin huolimatta, että sateet ja tuulet ovat saaneet ne kaatuilemaan ja katkeilemaan. Niiden värimaailma on juuri sopiva puutarhani sävyihin ja kukinta-aika mitä mainioin. Kesäkuun loppupuoli ja heinäkuun alku on nimittäin puutarhassani kukinnan puolesta seesteisempää aikaa, joten harjaneilikat paikkaavat näppärästi kukinta-aukkoa. Vielä jännittävämpää oli se, etten tiennyt etukäteen, minkä värisiä kukkia siemenistä pitäisi tulla. Minulla kävikin tuuri, sillä kahta samannäköistä ei taida löytyä.

Valkoisista tämä on ehkä suosikkini.

Tämäkin on kyllä nätti. Yksi aivan puhtaanvalkeakin oli, mutta sade oli ehtinyt katkaista sen ennen kuin ehdin kuvaamaan.

Vaaleanpunaisista löytyy vanhaa roosaa hennolla kukkakuvioinnilla.

Tässä sähäkämpi pinkki veikeästi täplikkäällä renkaalla.

Kaksi edellistä rinnakkain ja tummemman punainen kaverina.

Tämä söpöläinen katkesi myös sateissa eikä ole vielä ehtinyt kasvattaa uusia kukkavarsia kukintakokoiseksi. Kuva on siis otettu jo kesäkuussa.

Vasemmanpuoleinen on minusta näistä kahdesta kauniimpi, mutta pidän kyllä tuosta tummemmastakin.

Tämäkin on hieman erinäköinen kuin edellisen kuvan yksilö. Tummalla kohdalla ei nimittäin ole valkosia pisteitä ja sävykin on hieman viileämpi.

Neljän yksilön kukat samassa ryppäässä. Taas hieman eri näköisiä kuin aiemmat.

Samasta kohdasta, mutta vähän eri kulmasta ja viikkoa myöhemmin (älkää katsoko rikkaruohoja!).

Toisen penkin kukintaa.

Odotan jo melkein malttamattomana, että ensimmäiset kukinnot alkavat kypsytellä siemeniään. Aion nimittäin kylvää niitä saman tien kun kypsyvät, jos vaikka taimet kukkisivatkin sitten jo ensi kesänä. Näitä nimittäin täytyy saada lisää!

Puutarha kukkii sisällä

Ulkona sää jatkuu kovin vaihtelevaisesti: välillä aurinko paistaa, hetken kuluttua sataa kaatamalla vettä. Juuri nyt tuulee melko navakasti. Toivottavasti enempää kukkia ei lähipäivinä katkeile, sillä maljakot alkavat olla jo vähissä. Myrskyn katkomista kukkasista tuli kuitenkin mukavasti kukkaloistoa ja tuoksua sisälle, mikä lieventää harmitusta puutarhan puolesta. Lupasin edellisessä postauksessa kuvia kimpuista ja tässäpä niitä sitten tulee.

Onnistunein kimppu tuli Elina-pionista, lehtosinilatvasta sekä purppurapunalatvasta.

Elina-pionin tarina löytyy täältä. Käykää lukemassa ja kertokaa ihmeessä, jos tiedätte jotain pionini historiasta. Saatan käydä lisäilemässä postaukseen jossain välissä lisää kuvia tästä ihanuudesta. Muutama sananen Elinasta löytyy myös postauksesta Perinteistä.

Kaikki kolme pioninkukkaa ovat samasta pionista.

Osa Elinan kukista on jopa näin yksinkertaisia...

... osa tällaisia pörröisiä ja loput jotain siltä ja väliltä, kuten ensimmäisessä kuvassa.

Seuraava kimppu on korkeampi: siinä on ritarinkannusta, leijonankitaa, myskimalvaa, harjaneilikoita sekä vihreänä komeasinikuunlilja 'Elegansin' lehtiä. Minusta ritarinkannuksen vaaleansininen ja roosanvärinen leijonankita sopivat niin kauniisti väreiltään yhteen, että ne oli pakko yhdistää samaan kimppuun.

Hempeitä sävyjä ja ripaus vaaleansinistä. Huomatkaa alemman pikkukuvan vaaleanpuna-valkokirjavien harjaneilikoiden hienostunut päivänkakkarakuviointi.

Kokosin oman pikkukimpun niistä harjaneilikoista, jotka eivät sopineet muihin kimppuihin.

Kuunliljan lehdet jäivät myös ylimääräisiksi, joten tästä tuli sitten tällainen tähden mallinen pikkukimppu.

Aikamoinen värikimara noissa harjaneilikoissa.

Myrskyn katkomat päivänliljat tuikkasin lasten katkomien pikkuampiaisyrttien kaveriksi sen kummemmin niitä asettelematta. Voitte kuvitella violetin ja keltaisen sekamelskan mielessänne, joten laitan sen sijaan vielä pari kuvaa puutarhassa nyt kukkivista kasveista. 

Siemenkirjeestä peräisin oleva loistosalvia kukkii kivikkorinteessä. Pieni koko selittynee alkukesän kuivuudella, mutta onko teillä muillakin loistosalvia tämmöinen joka suuntaan harottaja?

Kivikkorinteen juurella kukkivat keltamaksaruohot ja ketoneilikka.

Kärpästen juorukerho kokoontuu punakosmoksen kukalla. Mitä lie salaisuuksia surisevat...

Tervetuloa Saija ja muut lukijoideni iloiseen joukkoon! Kukkaisiin kuulumisiin ja hyvää viikonloppua!