Taikapannari

Viime aikoina herkku nimeltä taikapannari on osunut silmiini milloin missäkin sivulla. Taikapannari, eli Magic custard cake herätti mielenkiintoni viimeistään eilen kun eräässä leivontaryhmässä se haukuttiin lyttyyn. Se oli kuulemma niin kamalaa että "eipähän tartte toiste tehdä". Siltä seisomalta kaivoin kananmunat pöydälle ja jauhot kaapista: "tätä on kokeiltava!"

Taikapannarin juju piilee siinä, että uuniin laitetaan yksi taikina ja paistettaessa siihen muodostuu kolme kerrosta. Taikaa? No melkein. Alimmainen kerros on pannukakkumainen, kiinteämpi, keskimmäinen kerros on vanukasmainen tai vaniljakastikemainen, ja ylin kerros höttöisempi ja ehkä hieman marenkimainen. Kuten aikaisemmin olen jo todennut että yleensä sellainen ruoka ja leivonnainen johon tulee keltuainen ja valkuaisvaahto, on oltava hyvää. Ja olihan se tälläkin kertaa ihan paikkansapitävä. 

Itsehän maistelin tätä tärkeää koetta tehdessä taikapannaria ensin kuumana, sitten hieman jäähtyneenä ja lopulta täysin viileänä ja jähmettyneenä.Kamalaa heittäytymistä eikö? Maku ja koostumus miellytti joka kerta. Toinen lapsistani huokaisi maistaessaan että "ihan sulan tähän makuun, aivan ihanaa!" Sen verran muutosta jouduin tekemään taikapannariin, että vaihdoin vaniljasokerin appelsiinisokeriin. Taisi käydä ensimmäistä kertaa ikinä, että minulla oli vaniljasokeri loppu mutta onnekseni oli sillä tuo appelsiinisokeri sopi ihanasti taikapannariin. Maistellessani viimeistä palaa, mietin että ehkä vaniljasokeri korostaa tälläisessä jälkkärissä kananmunan makua niin paljon, että senkään vuoksi maku ei ehkä miellyttänyt jokaista tätä kokeillutta leipuria? Luulen, että ensi kerrallakin jätän vaniljasokerin pois ja korvaan sen kardemummalla. 

Magic custard cake on nyt kokeiltu ja moneen kertaan maisteltu tässäkin keittiössä, ja niin paljon se meidän perheeltä peukkuja sai että uutta pitänee tehdä pian! Reseptin nappasin googlen kautta ja se päätyi Maku-bloggarin Lunni leipoo reseptiin, kiitos ohjeesta siis sinne! :)

Olin kuvaushetkellä hieman hätäinen enkä malttanut odotella taikapannarin jäähtymistä. Taka-alalla oleva palanen luiskahti osiin siirrettäessä, mutta jätin sen sellaiseksi kuvaan sillä siitähän näkee mainiosti kerrosten muodostumat :D En olisi uskonut että saan kerroksia aikaan mutta niin ne vain tuli, kokeilehan sinäkin!

Taikapannari

n.9 palaa

115g voita

5 dl maitoa

4 kananmunaa eroteltuina

2½ dl tomusokeria

1/4 tl omenaviinietikkaa

1 3/4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria (käytin appelsiinisokeria)

- Vuoraa 20x20cm vuoka leivinpaperilla tai voitele se. 

- Sulata voi ja maito kattilassa. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi. 

- Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, kääntele joukkoon etikka. 

- Lisää hieman jäähtynyt voi-maitoseos keltuaisvaahtoon ja sekoita tasaiseksi. 

- Siivilöi sekaan vaniljasokeri ja vehnäjauhot ja sekoita. 

- Kääntele viimeisenä valkuaisvaahto parissa erässä. Ei haittaa jos muutamia pienempiä kökköjä jää.

Kaada taikina vuokaan ja paista

165 asteessa noin 45-60 minuuttia

kiertoilmalla 155 asteessa noin 50 minuuttia

kunnes taikapannari on kiinteynyt eikä pinta ole kovin höllyvää. 

Ota uunista ja anna jäähtyä täysin. Sirottele halutessai päälle tomusokeria ja leikkaa annospaloiksi. 

Talven maku - Sari Spåra

Sari Spåran viime keväänä julkaistu Meren maku-kirja sai jatkoa ja kauppoihin ilmestyi ennen joulua Talven maku. Kirjassa otetaan vastaan syksy ja talvi herkullisine kasvis-, kala-, kana- ja liharesepteineen, säilöntää ja jälkiruokapuolta unohtamatta. Kirjassa on reseptejä myös jouluisiin makeisiin ja leivonnaisiin.

Selasin kirjan ensin kannesta kanteen nähdäkseni mitä kaikkea ihanaa Sari meille on jälleen loihtinut ja kuvannut, ja seuraavalla kierroksella luin reseptejä jo ajatuksella. Pidin kirjan resepteistä niiden mutkattomuuden vuoksi, raaka-aineet ovat sellaisia joita meidänkin kaapeista lähestulkoon aina löytyy. Sarin edellinenkin kirja sai minussa aikaan ruokainnostuksen, rakastan ruuanlaittoa mutta jotenkin mielenkiinto hiipui ja sitä tuli kokkailtua jotain helppoa arkeen josta edes suurinpiirtein jokainen meistä pitää. Meren maku-kirja innosti kokkailemaan ja kokeilmaan uusia reseptejä, ja niin teki tämäkin kirja. Olen merkannut post-it lapuilla jo aika monta aukeamaa, mm. huomiseksi on tuloillaan sivulta 80 kanapataa jota tarjoan riisin kera. Kirjaan on koottu reseptejä jotka käyvät arkeen ja juhlaan, illanistujaisiin tai kun kootaan ystävät syömään. Suurena leivonnan ystävänä ilahduin myös kirjan leivonnaisista, uusia reseptejähän ei voi koskaan olla liikaa.

Ensimmäinen resepti jota kirjasta tein, oli kuopukseni valikoima. Hyvä niin sillä en saanut itse päätettyä mikä olisi ensimmäinen! Poika tuli kirja kourassa luokseni erittäin päättäväisenä, avasi aukeaman ja sanoi: "Äiti, tee minulle tätä!"

 Ja minähän tein, samantien tuplaten ohjeen joka osoittautui ihan järkeväksi päätökseksi. Meidän perheessähän on sääntö jonka jokainen meistä tietää: ensin kuvataan sitten syödään. Kuvausten jälkeen laitoin herkun jääkaappiin ja kävin ystäväni luona iltateellä. Palattuani herkku oli pistelty parempiin suihin. Uutta satsia kuulemma jo odotellaan. :)

Suklaavanukas maistui kuulemma samalta kuin kaupan mutta paremmalta. Olen tässä vanukas-asiassa vähän tylsä äiti ja en ostele kaupan vanukkaita kuin ehkä kerran vuodessa. Nyt voin jättää senkin kerran pois ja valmistaa tällä ohjeella herkun ihan itse. Lisäplussat ohjeelle vielä siitä että tätä ei ole kyllästetty sokerilla. Ohjeen ruokalusikallisenkin voi mielestäni jättää pois, varsinkin jos käyttää osaksi maitosuklaata. Sen verran tein muutoksia ohjeeseen kun kaksinkertaisena tein, että lisäsin puolet tummaa ja puolet maitosuklaata ( Fazerin sininen) että suklaani riittäisivät. Ihana ihana vanukas tästä tuli, jota todellakin aion tehdä uusiksi. 

Teimme tätä yhdessä kuopuksen kanssa, hän teki suurimman osan ja kirjaankin on nyt ikuistettuna tämä hetki sillä kermaa vaahdottaessa hän vahingossa tuli nostaneeksi pyörivät vispilät ilmaan.. Mutta niinhän se on, että rakkaimmilla resepteillä on sotkuisimmat ja kuluneimmat sivut!

Vanhanajan suklaavanukas

( ohje n. 6:lle)

5 liivatelehteä

100g tummaa suklaata (käytin 70% + maitosuklaata)

½ l maitoa

2 keltuaista

1 rkl sokeria

1 dl vispikermaa

2 valkuaista

Koristeluun:

kermavaahtoa

suklaata

- Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. 

- Paloittele suklaa ja lisää maidon kanssa paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna ja sekoittele, kunnes suklaa on sulanut. 

- Vatkaa yhteen keltuaiset ja sokeri.  

- Vatkaa kerma vaahdoksi omassa kulhossaan.  Vatkaa myös valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä vaahdot lusikalla sekoittaen. 

- Purista ylimääräiset vedet liivatelehdistä ja sekoita suklaamaitoon ( kuumensin n. desin suklaamaitoa ja sulatin ensin sinne ja lisäsin sitten koko seokseen). Sekoita  joukkoon muna-sokeriseos sekoittaen. Älä anna kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä ja laita se kylmään vesihauteeseen jotta se jäähtyy nopeammin. Sekoittele jäähtymisen nopeuttamiseksi. 

- Lisää kerma-valkuaisvaahto jäähtyneeseen seokseen. Sekoita varovasti kunnes kerma valkuaisvaahto on sekoittunut täysin joukkoon. Kaada tarjoilukulhoon. 

Aseta vanukas jääkaappiin ainkin 1 tunti ennen tarjoilua jotta se kerkeää jäähtyä. 

Koristele kermavaahdolla ja raastetulla suklaalla. 

Vaikka kirjan nimi on Talven maku, resepteistä suurin osa sopii kyllä vuoden ympärikin valmistettavaksi.

Suosittelen kirjaa kaikille jotka miettivät usein tai ainakin kerran viikossa mitä ruokaa tänään syötäisi. Suosittelen niillekin, jotka vasta ehkä aloittelevat kokkailujaan. Kirja on myös mainio lahjaksi, kukapa ei ilahtuisi kirjasta jossa on hyviä ja toimivia, ajattomia reseptejä? 

Sarin Sweet Food O`Mine- blogi on yksi suosikeistani, ensiksikin hän on yksi ahkerimmista bloggaajista joita tiedän ja toiseksi hänen reseptit ovat joka kerta toimivia jotka on tarjoiltu upeiden ammattimaisten kuvien kera. Tämä kaikki välittyy myös kirjassa lukijalle, joka nauttii kirjasta jo lukiessaan. Kiitos Sari sinulle jälleen upeasta teoksestasi, tulen säilyttämään sen aina hyllylläni!

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Valkosuklaa-parfait

Taas on tämä ihana vuodenaika jota ollaan odoteltu koko pitkä ja pimeä talvi. Siitä on haaveiltu monta kuukautta ja kuitenkin se yllättää joka kerta: kello on iltapäivällä jo vaikka ja mitä ja silti on vielä valoisaa. Kevät on saapunut jälleen luoksemme. Meillä ensiaskel kevääseen tulee heti joulun jälkeen aina samalla rutiinilla, joulukoristeet pois, pestään koko huusholli ja ostetaan pöytään iso kimppu tulppaaneja. Se on lupaus siitä että kevät on tulossa ja sitä jaksaa odottaa. Joka kerta ohi kävellessä maljakkoon päin on katsottava ja ihailtava kukkien tuomaa kauneutta. 

Kauniisti kotimainen kaunotar

Tulppaanit on kaikenlisäksi mukava kyläänvieminen, eleestä ilahtuu taatusti jokainen saaja. Vaikka ei olisikaan mikään viherpeukalo ei näiden hoitaminen vaadi onneksi sen kummempia taitoja. Tulppaanit ei vaadi kukkavirkistettä, mutta saadessasi kimpun näitä kaunokaisia leikkaa varresta pari senttiä pois ja aseta viileään veteen kääreessään tunniksi pariksi. Sen jälkeen poista kääre, aseta maljakkoon ja säilytä sellaisessa paikassa jossa ei aurinko paistaisi aivan suoraan maljakkoa kohti. Jos viitsii, maljakko kannattaa siirtää yöksi viilempään paikkaan niin kukat säilyvät pidempään. 

Itse pidän tulppaaneja viileimmän ikkunan edessa kaukana takkahuoneen lämmöstä, lisäksi ripottelen yksittäisiä tulppaaneja sinne tänne kotiin pikkumaljakkoihin tai pulloihin. Keväällä kun ei ole enään pakkasia laitan myös ulos ulko-oven eteen tulppaanikimpun ilahduttamaan, ei tarvita kuin muutama oksa joukkoon niin näyttävä asetelma on valmis ilman kukansitomistaitojakaan. 

Sirkkalehtimerkki

Suosi suomalaista! Sen lisäksi että tuet kotimaista työllistymistä niin kotimaiset kukat kestävät paljon pidempään kuin ulkolaiset joten varmista että ostaessasi kukkia kääressä on yllä olevan kuvan merkki. Saat rahoillesi vastinetta ja pääset nauttimaan kukkasista kauemmin. :) Lisää kukkavinkkejä, kuvia ja juttuja löydät sivulta www.kauniistikotimainen.fi sekä Facebookista täältä.

Saapuva kevät ja valtava tulppaanikimppuni sai inspiroitumaan myös jälkiruokapuolella. Auringon paistaessa siniseltä taivaalta alkoi tekemään mieli jotain hyvää raikasta ja kylmää jälkiruokaa, ja se sellainenhan on tietenkin parfait! Parfait on suussasulava jäätelömäinen jälkiruoka, johon suosittelen ehdottomasti käyttämään marjoja raikkautta tuomaan. Leikittelin makean ja kirpeyden yhdistelmillä: parfaitissani maistui sitruuna, valkosuklaa, vadelmat sekä jossain taustalla pieni aavistus marenkia. 

Sitruunavalkosuklaa-parfait

(4-6 annosta)

2.5 dl kuohukermaa

250g sitruunavalkosuklaata

4 munanvalkuaista

2 dl sokeria

250g vadelmia

 (jätä muutama koristeluun)

2 rkl marjalikööriä

- Kuumenna kerma ja valkosuklaa pienessä kattilassa pienellä lämmöllä kunnes suklaa on sulanut. 

Laita kattila sivuun jäähtymään. 

- Vaahdota valkuaiset suuressa kuivassa kulhossa sähkövatkaimella, lisää sokeria vähitellen ja vatkaa napakaksi vaahdoksi. 

- Nostele vaahdon joukkoon suklaakerma, vadelmat ja likööri ja jaa 2:n desin vuokiin tai käytä silikonista kakkuvuokaa. 

- Laita pakastimeen ja anna olla yön yli. 

Aseta jälkiruoka-astioihin, koristele vadelmilla ja tarjoa välittömästi.

Yhteistyössä:

Kauppapuutarhaliitto ry

Omenainen jogurttisorbetti

Jäätelöä heti aamusta? Oi kyllä! Sorbetit ovat ihanan raikkaita ja niitä voi herkutella milloin vain. Jonkin oikein mausteisen aterian päätteeksi olisi ihana maistella raikasta ja viileää omenasorbettia.

 Silloin tällöin tulee tehtyä jogurttisia sorbetteja mutta omenaista en ole koskaan tehnyt, joten se oli helppo valita omenaviikkooni. Jos pitää kanelista, lisää ehdottomasti sitä joukkoon! Minä jätin sen pois, olen viikon leiponut, maistellut ja haistellut omenan ja kanelin yhdistelmää ja pieni vaara on kestänkö kanelin tuoksua vielä joulunakaan. ;) Mutta kanelin ystävät, lisätkää ihmeessä. (ei kardemummakaan huono olisi)

Jogurtti-omenasorbetti

0,5 kg omenaa

1,5 dl vettä

2 tl sitruunanmehua

1 dl vaaleaa siirappia

2 dl kreikkalaista- tai maustamatonta jogurttia

- Kuori ja poista omenoista siemenkodat. Kuutioi omenat. 

- Keitä omenankuutioit vedessä pehmeäksi. Soseuta omenat, lisää sitruunanmehu ja siirappi. Sekoita tasaiseksi. Jäähdytä. 

- Lisää jäähtyneeseen seokseen jogurtti ja vispaa kuohkeaksi. Kaada pakastusrasiaan ja laita pakastimeen. Ota rasia muutaman tunnin päästä pois ja sekoita puolikohmeista sorbettiseosta.
Anna olla pakastimessa vielä tunti ja tarjoa.

Omenapannukakku

Omenaviikossa ollaan päästy jo torstaille, johon sopii mikäs muu kuin pannukakku. Tein tätä herkkujälkiruokaa jo viime viikolla, kiitokset reseptivinkistä Huvilaelämää- ja mökkiruokaa-blogiin!

Pannukakku taitaa olla meidän perheessä syödyin jälkiruoka, vähintään kerran kuussa sitä tulee paisteltua. Hyvin usein jos saadaan arkena ruokavieraita teen jälkiruuaksi pannaria, yleensä raaka-aineet löytyvät kaapista ja tekemiseen ei vaadita paljoa aikaa. Pannukakku valmistuu uunissa sen aikaa kun ruokaillaan.

 Tällä kertaa se sai makunsa omenasta sekä kanelista, joten hilloja tai edes kermavaahtoa ei tarvittu. Todella vaivaton leivonnainen joka maistuu taatusti jokaiselle. 

Paras pannari

4 dl jauhoja + omenaiseen versioon hieman lisää

½-1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

8dl täysmaitoa

3 munaa

50g sulaa voita

+

n.5 omenaa 

kanelia

kardemummaa

- Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita maitoon voisula sekä munat, lisää taikinaan ja anna turvota hetki. 

Kuori ja viipaloi omenat. Laita uunipannuun leivinpaperi, lado omenaviipaleet päälle ja ripottele pinnalle kanelia ja kardemummaa. 

Kaada pannaritaikina päälle ja paista uunin keskitasolla

200-asteessa noin 40 minuuttia

Ternimaitopannari

Pojat on poikia ja kolmevuotiaat kolmevuotiaita. Nämä kaksi kun on vielä samassa paketissa, voi seuraukset olla vaikka mitä. Esimerkiksi vaikka sulatettu pakastin! 

Lähdin etsimään pakastimesta mustikoita, avasin lokeron ja käteen osunut mustikkapussi oli ihmeen lötkö. Voi rähmäkäpänä ja pälä pälä. Sillain kaunisteltuna versiona siitä mitä suustani oikeasti pääsi. Pakastimessa oli poronjauhelihasta lähtien, kaikki meidän marjat ja kolme litraa pakastettua ternimaitoakin. Onneksi kaikki oli vielä kuitenkin kohmeisia eikä lämmenneitä, muutaman päivän päästä tilanne olisi ollut toinen.

Kun kuukausi sitten nuo ternimaidot oltiin saatu, tein siitä ensimmäisenä pannaria. Sen kummempia ohjeita etsimättä, tein oman vakioreseptini mukaan. Pannukakusta tuli oikein hyvää, mutta vasta jälkikäteen mulle selvisi että ei ternimaitopannariin tarvita munia. :D No, mitäs tuosta kun se pannari kuitenkin oli hyvää. Koostumuskin oli mukava.

Tähän seuraavaan pannariin osasin sitten etsiä ihan oikeaa ohjettakin. Nostin ternimaidon sieltä sulaneesta pakastimesta jääkaappiin sulamaan, ja seuraavana päivänä alettiin leipomaan. Ohjeen löysin Ailalta Heleen`s Hobbies-blogista jossa ternimaidosta oli kirjoitettu enemmänkin.

Ternimaitopannukakku
( 1 pelti )

5 dl ternimaitoa
3,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoa
2 tl suolaa
1 rkl sokeria

- Sekoita ainekset keskenään taikinaksi. Anna turvota ainakin puoli tuntia.
- Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista
200 asteessa noin 25 minuuttia. 
Tarjoa jäätelön ja vaikka mustikkahyytelön kanssa.

Kahvikiisseli

Olen aamuisin kahvin suurkuluttaja, mutta tästä huolimatta hyvin usein pannuun joku liru jää. Tällä kertaa hyödynsin tuota kahvinlirua, mikäs sen piristävämpää kuin nauttia päiväkahvi lusikoitavassa muodossa! 

Kahvikiisseli

2 annosta

2 dl kuumaa kahvia 

 ½ pss Nescafe cappuccino pikakahvijauhetta

( tai keitä vahvaa kahvia ja jätä pikakahvijauhe pois ) 

1/4 dl Maizenaa

2-4 rkl sokeria

½ prk kookoskermaa

- Kaada kuuma kahvi, pikakahvijauhe jos sitä käytät, sokeri ja maizena teflon kattilaan, sekoita niin että Maizena liukenee. Lisää kookoskerma, keitä keskilämmöllä kunnes kiisseli pulpahtaa. 

Annostele kuppeihin, kun hieman jäähtynyt laita jääkaappiin. 

Nautitaan kylmänä!

Sitruunamaljat

Mitä Sinä leipoisit, jos aiheena olisi olut ja suklaa?  Olisiko se jotain perinteistä johon olisi kiva kokeilla oluen tuomaa makua vai päästäisitkö suklaan päärooliin? Tekisitkö jonkin hienon jälkiruuan, vai keksistikö jotain aivan hullua?

Erilaiset alkoholijuomat kuten viinit ja liköörit ovat suosittuja leivonnassa, ja myös olutta voidaan käyttää. En ollut itse koskaan aiemmin leiponut oluesta yhtään mitään ja kun minua 9 muun bloggaajan lisäksi Blogiringiltä pyydettiin Olut&Suklaa-kampanjaan, lähdin mukaan erittäin innostuneena.Olut leivonnassa sai mielikuvituksen lentämään ja ideoita tulvi päähän runsaasti. Mutta voi harmi kun vain yhden reseptin sai suunnitella!

Sen lisäksi että saimme vapaat kädet toteutukseen, saimme myös eri olutvaihtoehtoja. Vaihtoehdot nähdessäni oli heti selvää että tahdon tehdä jälkiruuan vehnäoluesta. Eri asia olikin sitten se, minkä niistä mieleen tulleista leipomis-vaihtoehdoista toteuttaisin. Päädyin lopulta siihen ensimmäiseen jälkiruokaan joka oikeastaan alusta saakka pyöri mielessäni ja tuntui parhaimmalta.

Valmistin Sinebrychoffin Hoegaarden vehnäolutta käyttäen maljataikinan, johon raastoin sitruunankuorta korostamaan ja tuomaan oluen herkkää makua esiin. Kunpa saisin teille välitettyä sen tuoksun mikä meidän uunista leijaili leipomispäivänä!

Täytteeksi tahdoin tehdä kauan mielessä pyörineen idean, moussen jossa olisi smetanaa. Idea sai alkunsa joskus kun tein sitruunamoussea, se ei ollut makeaa eikä liian kirpeää mutta kaipasi jotain ..ryhtiä. Mietin mielessäni kaikki vaihtoehdot mascarponesta tuorejuustoon, mutta se puuttuva juttu pysyi poissa aina vaan kunnes jostain keksin smetanan. 

Kehittelin tähän jälkiruokaan moussea kieli keskellä suuta. Tahdoin sen olla sitruunaista ja pehmeää, joka olisi kuin poutapilvi muutenkin kuin ulkonäkönsä perusteella. Liivatteita ja valkosuklaata ei siis saisi olla liikaa, näitä yhdistellessä ja vatkaillessa onnistuin mielestäni täydellisesti ja sain haluamani lopputuloksen!

Sitruunamaljat

Taikina:

100g voita

1 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

½ sitruunan raastettu kuori

1 dl Sinebrychoff Hoegaarden Witbier-olutta

2 dl vehnäjauhoja

- Sulata rasva ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa seosta kunnes se jäähtyy. Lisää mukaan mausteet, olut ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. 

- Levitä taikinasta lusikalla leivinpaperin päälle n. 9 - 12 sentin halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Reunat saavat olla hieman epäsymmetriset. 

- Paista 175- asteessa noin 8-10 minuuttia. 

- Nosta levyt lastalla ylösalaisin käännettyjen kuppien päälle ja painele heti maljoiksi. 

 Jos et käytä maljoja heti, säilytä niitä huoneenlämmössä pölyltä suojattuna mutta ei kuitenkaan ilmatiiviissä rasiassa. 

Sitruuna-smetana täyte:

2 dl kuohukermaa

1 prk smetanaa

1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

1 tl vanilliinisokeria

2-4 rkl hienoasokeria

50g Fazerin Sitruuna-valkosuklaata

2-3 rkl Sinebrychoff Hoegaarden Witbier- olutta

1½ liivatetta

Koristeluun: Fazerin Sitruuna-valkosuklaata

- Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. 

- Sekoita smetanan joukkoon raastettu sitruunan kuori sekä mehu ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita joukkoon sulatettu ja hieman jäähtynyt sitruunavalkosuklaa. 

- Purista pehmenneistä liivatteista vesi ja laita ne kuppiin. Kiehauta olut ja lisää ruokalusikallinen kerrallaan liivatteiden päälle. Kaada sula liivateseos smetanaseokseen nauhana, samalla vatkaten. Lisää kermavaahto muutamassa erässä varovasti käännellen. 

- Laita täyte jääkaappiin 5 minuutiksi, kun se alkaa näyttämään jähmettymisen merkkejä lusikoi pursotuspussiin ja pursota maljoihin. 

- Koristele sitruunavalkosuklaasta tehdyillä koristeilla.

Sinebrychoffin Hoegaarden on belgialainen vehnäolut,  joka on maustettu korianterilla ja curacao-appelsiininkuorella. Olut ei ole kovin vahva maultaan, mutta on raikas ja sopii esimerkiksi salaattien, kanaruokien, rasvaisen kalan, porsaanliharuokien sekä kirpeiden jälkiruokien kanssa. Suklaa-vaihtoehdoista  Fazerin sitruuna-valkosuklaa sopi tämän kanssa täydellisesti. Sitruuna saa tämän oluen parhaat puolet esiin.

Reseptini on mukana Olut ja suklaa-reseptikilpailussa, käy äänestämässä suosikkiasi!

Yhteistyössä Sinebrychoff

Patapulla ja Isoäidin vanilliinikastike

Puista putoilee lehtiä ja illat pimenee, on taas syksyn aika. Silloin keittiössäkin puhaltaa muutoksen tuulet, kepeät kesäiset ruuat saavat väistyä syksyisten pataruokien tieltä. Tällä kertaa padassa ei kuitenkaan muhinut ruokaa vaan Bostonpulla.Tänä vuonna on saatu nauttia mahtavasta mustikkasadosta, eikä puolukkasatokaan huonoksi ole jäämässä. Nämä kaksi marjaa samassa leivonnaisessa toivottavat maukkaasti syksyn tervetulleeksi. 

Blogiringillä käynnistyi viime viikolla Satumaista leivontaa-kampanja, johon ensimmäisenä osallistui Kakkumonsteri, Prinsessa Ruusunen-teemallaan. 

Joko arvaat minun satuteemani? 

Aivan oikein, Punahilkka. Kaikkihan tuntevat sadun, jossa Punahilkka lähtee viemään äitinsä pyynnöstä pullaa ja mehua sairaalle isoäidille. Matkan varrella Punahilkka pysähtyi lepuuttamaan kättään metsäpolulla sillä kori painoi kummallisen paljon. Onneksi metsämies sattui tulemaan paikalle, ja kantoi Punahilkan korin isoäidin talolle saakka. Perillä korista sitten paljastuikin Pyrexin Slowcook valurautapata, johon pulla oli aamulla leivottu! ;)

Bostonpulla

5dl maitoa

50g hiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

1 muna

2½ dl sokeria

2 tl suolaa

2 rkl kardemummaa

noin 1,4 l vehnäjauhoja

150-200g voita

Voiteluun: muna

- Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Vatkaa mukaan muna, sokeri, suola, kardemumma ja osa jauhoista. Alusta loput jauhot käsin ja lisää loppuvaiheessa mukaan sulatettu ja jäähtynyt tai sopivasti notkea rasva. 

Alusta taikina kimmoisaksi, mutta ei liian kovaksi. 

Kohota kannen alla rauhassa lämpimässä paikassa. Kaada taikina jauhoiselle pöydälle, vaivaa ilmakuplat pois ja kauli kaksi n. 30x40cm taikinalevyä.

Täyte

150g voita

1 dl sokeria

1 rkl vanilliinisokeria

2 dl mustikoita

2 dl puolukoita

2 rkl perunajauhoja

- Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Levitä kaulitulle taikinalevylle. Ripottele pintaan marjat joihin on sekoitettu perunajauhot ja rullaa. 

Leikkaa 3-4 cm viipaleiksi. 

Lado viipaleet voideltuun pataan ja voitele munalla.

Paista 200 asteessa kunnes pinta kauniin värinen

( pullat saavat olla melko kaukana toisistaan )

Isoäidin vanilliinikastike

2dl kermaa

2 dl maitoa

1 muna

1 rkl perunajauhoja

3 rkl sokeria

2-3 tl vanilliinisokeria

- Liuota perunajauho tilkkaan maitoa ja lisää maidon ja kerman, sekä munan kanssa kattilaan. Kuumenna kunnes pulpahtaa ja ota pois liedeltä. Älä keitä!

Lisää sokerit ja jäähdytä esimerkiksi vesihauteessa. 

Tarjoa marjapullan kanssa. 

Padasta sen verran että kauniin värin ja ihastuttavan ovaalin muotonsa lisäksi se on yksinkertaisesti ihan mielettömän hyvä! Sisäpinta on emaloitu, joten mikään ruoka ei tartu sen pintaan. Mustikastakaan ei jäänyt väritahroja. Olen pullan jälkeen tehnyt padassa lasagnea, makaronilaatikkoa, broilerkiusauksen ja joka kerta on helppohoitoisuus yllättänyt. Ei enään liotuksia ja hankaamisia. Seuraavaksi pataan on tarkoitus laittaa liharuokaa muhimaan, mikäs sen ihanampi ruoka viilenevissä syysilloissa. :)

Yhteistyössä Pyrex. 

Raidallinen puolukkarahka

Nyt niitä taas saa, puolukoita nimittäin! Vispipuuro, puolukkapaistos ja muffinssit.. niitä olisi ainakin näin ensi alkuun tarkoitus tehdä. Puolukka on siitä niin kiva että sitä voi käyttää niin moneen eri paikkaan leivonnassa, ja sen kaveriksi sopii useat eri mausteet ja raaka-aineet sekä pähkinät. Unohtamatta sitä kuinka hyvin ne sopivav ( esimerkiksi tämä puolukkahyytelö ) riistaruokien kanssa.

Ihana marja siis! :) 

Tänään puolukat ihastuttivat rahkassa. Tein kaksi eri rahkaa, puolukkaisen lisäksi vanilliinirahkan jotka mukavasti kietoutuivat yhdessä samaan jälkiruoka-annokseen. 

Mitäs te valmistatte puolukoista? :)

Ahvenanmaan pannukakku

Parikymmentä vuotta takaperin, tehtiin luokkaretki Ahvenanmaalle. Siellä tarjoiltiin eräs päivä hernekeittoa ja jälkiruuaksi pannukakkua. Se pannukakku-annos oli ehkä parasta mitä olin syönyt! 

Jostain tuo hetki muistui mieleeni ja päätin etsiä ohjeen käsiini. Valitsin useiden ohjeiden joukosta sellaisen jossa oli määrät kirjoitettu "kahvikuppeina", luotan että se ohje on ainakin vanhempaa käsialaa..

 En tiedä onko ohje nyt se "ainoa ja oikea", mutta hyvää tämä oli ainakin. Jopa mannapuuron vastustajani sitä söi.. ;)

Ahvenanmaan pannukakku

6 munaa

1 dl sokeria

2 dl jauhoja

5 dl mannapuuroa

3 tl kardemummaa

n. 1 litra maitoa

2 tl suolaa

- Yhdistä munat ja sokeri, vispaa niin että munien rakenne rikkoutuu. 

- Sekoita vehnäjauhot mannapuuron joukkoon ja lisää muna-sokeriseos. 

- Lisää maito ja suola, sekoita tasaiseksi. 

Paista 220-asteessa noin 25 minuuttia

Tarjoa kermavaahdon ja hillon kera.

 Myös puolukkahyytelö tai mustikkahyytelö sopii erittäin hyvin pannukakun kanssa! 

Grillatut banaanit

Joskus grillailun jälkeen on kiva syödä vielä vähän jälkiruokaa. Nämä kypsyvät pienellä hiilloksella hiljalleen, joten ruoka ehtii hyvin laskeutua ennen valmistumista. Pinnalle voi laittaa kookoshiutaleiden sijaan myös jotain pähkinärouhetta. Vielä kun olisi muutaman suklaan palan sujauttanut kuoren ja banaanin väliin niin olisi ollut taivaallista! ;)

Grillatut banaanit

2 banaania

1-2 dl kookoshiutaleita

(suklaanpaloja)

- Grillaa pitkittäin halkaistuja banaaneja kuorineen halkaistu puoli ylöspäin, kunnes hedelmäliha on pehmeää ja ruskehtavaa.

Ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Jos käytät suklaata, piilottele paloja sinne tänne kuoren ja banaanin väliin. 

Nauti! 

Vaahtokarkkimousse

Hirmuisen hyvää, hirmuisen makeaa! Sitä tämä suloinen mousse on. :D 

Mousse maistuu ihan selvästi vaahtokarkeilta, mutta tumma suklaa pääsee tässä myös hyvin oikeuksiinsa. Vaahtokarkit tuovat myös oman koostumuksensa tähän, ja siitä tulikin mieleeni että kakuntäytteen lisäksi tätä voisi tarjoilla vaikka jälkiruokana vanukkaan tavoin. 

3 kpl (6 pientä) jälkiruokaa

1 pienen kakun (20-22cm) täytteeksi

150g valkoisia vaahtokarkkeja

125ml kermaa

80g Brunberg tummaa suklaata

30ml appelsiininmehua 

1dl kermaa 

1dl kondensoitua maitoa

2 munanvalkuaista

- Pilko vaahtokarkit pieneksi. Sulata vesihauteessa karkit, suklaa sekä kerma. 

Sekoita joukkoon appelsiininmehu, ota pois liedeltä ja jäähdytä.

- Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää seokseen kondensoidun maidon kanssa. 

- Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää varovasti sekoittaen joukkoon. 

Jähmetä 3 tuntia ennen tarjoilua.

Huom!

Jos käytät kakuntäytteenä, vuoraa kakkuvuoka/kulho kelmulla, ja kokoa kakku sinne. Mousse on aluksi valuvaa.

Vinkki!

- Käytä tumman suklaan sijaan maustettuja tummia suklaita

- Lisää joukkoon hedelmänpaloja, esimerkiksi mandariininlohkoja, cocktailsekoitusta..

Jäätelökakku: paahdettu hasselpähkinä & nougat

Kun yksi asia johtaa toiseen.. 

Oltiin saamassa vieraita, ja kahvin kanssa tarjolla oli mm. jäätelöä. Siinä kattaessani pöytää huomasin/muistin että meiltä on talven aikana hajonnut aikasta monta kuppia joista ollaan jäätelöt aina syöty. 

Joitain päiviä myöhemmin, luin Mimosan kivaa blogia, jossa hän oli tehnyt kirpparilöytöjä ja löytänyt mm. jäätelökupit. 

Tosiaan, kirppari! 

Seuraavana päivänä käytiin ruokakaupoilla jonka jälkeen pyörähdin eräällä uudella kirpputorilla Nummelassa. Olin juuri lähtemässä kun bongasin yhdeltä pöydältä 6kpl jäätelökuppeja! Jes!! 

Se oli siis selvästi jäätelön paikka, joten tälläistä sitten nautittiin, "uusista" kipoista. :)  (joista jo yksi hajosikin..)

1 levy Pandan valkosuklaata

3 pkt Maraboun Dubbel Nougat-patukoita

n. 1-½ dl hasselpähkinää

1l vaniljajäätelöä

1l suklaajäätelöä

- Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Levitä silikonivuokaan, ravistele ja kääntele niin että suklaa leviää kauttaaltaan. Laita vuoka jääkaappiin.

. -Sulata nougat, mutta jätä pieni pala koristelua varten.

- Hienonna pähkinät rouheeksi ja paahda ne pannulla. (varo etteivät pala!)

- Pehmennä jäätelöt ja lusikoi vuorotellan vuokaan, lisää kahteen väliin sulaa nougata sekä pähkinärouhetta.

Laita jäätelökakku pakastimeen ja anna olla yön yli. 

Kumoa kakku lautaselle ja koristele sulatellua nougalla.

Ota jäätelö pöydälle pehmenemään n. 15 minuuttia ennen tarjoilua. 

Kirpparilta löytyi myös tuommoinen näppärän kokoinen teräskulho joka sopii mainiosti suklaan sulatukseen. Pöydällä myytiin myös uusia paistinlastoja, joten nappasin tälläisen koristellun version mukaani. :)