Druckerman, Pamela: Bébé päivä päivältä

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä - 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen
Bébé Day by Day, 2013
Suom. Terhi Vartia
Siltala 2014
Luin ~ 31.12.2014

Kuvaus: Bébé päivä päivältä tiivistää ed. teoksen oivallukset helppolukuiseksi oppaaksi lasten vanhemmille ja hoitajille. Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä? Miten saada lapsi pitämään parsakaalista? Miten vauvan saa nukkumaan läpi yön? Miten olla pienten lasten vanhempi ja silti elää täyttä omaa elämää?

Ranskalaista kasvatusta käsittelevien, hyväksi havaittujen ohjeiden lisäksi kirjassa on suosikkireseptejä suoraan pariisilaisen crèchen eli päiväkodin ruokalistalta sekä nimekkään ranskalaiskuvittajan Margaux Motinin hurmaava kuvitus.

Bébé päivä päivältä on nokkela, ytimekäs ja järkevä kokoelma käytännön vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla vanhemmat voivat löytää oman kasvatustapansa.

Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää
Gummerus, 2014
Luin ~ 27.12.2014

Kuvaus:

Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.

Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.

Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.

Kommentti:
Tiivistämistä olisin kaivannut. Ajassa ja paikassa edestakaisin hyppiminen ja tekstin tyylin vaihtelu ei oikein ollut mun juttuni. Tuntui silti tärkeältä kahlata kirja läpi, mutta varsinaista vetoa tarinaan ei päässyt syntymään. Aihe sinänsä kiinnostaa paljonkin.

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto, 2014
Luin ~8.12.2014

Kuvaus:
Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Nyt molemmat ovat äidinkielenopettajia, naimisissa ja teini-ikäisen pojan äitejä.
Ystävyys on aina ollut saumatonta, mutta yhteinen hiihtoloma nyrjäyttää jotain sijoiltaan. Minnasta alkaa tuntua, että Kaisa on aina askeleen edellä ja vaikuttaa ehkä jo liiankin paljon Minnan elämään. Mutta toisaalta Kaisan ideat ovat aina hyviä. Kuten se, että perheet ostaisivat yhteisen paritalon joen rannalta...

Parhaat päivänsä nähnyt avioliitto, tatuointia tahtova teini, dementoituva äiti ja kaikkeen ehtivä ystävä siinä Minnan elämän katastrofin ainekset.
Sydänystävä on tiivistunnelmainen romaani täynnä mainiota tilannekomiikkaa ja tunnistettavia tilanteita ruuhkavuosien keskellä kamppailevalle. Se on kiitetyn kirjailijan suvereenia, älykästä tekstiä ystävyydestä ja sen muutostarpeesta.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta. Aiheita oli aika paljonkin ympättynä kirjaan, jossa sivuja (vain) vähän yli 200. Olen juuri kuitenkin kahlannut läpi kirjoja, joissa on ollut liikaa sivuja (!?), joten mulle sopi kyllä tämä tyyli paremmin. Loppuvaiheessa kirjaan alkoi tulla jopa dekkarin/trillerin aineksia, sen verran vauhdikkaita käänteitä juonessa oli. Loppukin oli kohtuullisen uskottava. Mietin nimittäin vähän ennen loppuratkaisua, että minkähän loppuratkaisun kirjailija valitsee ja voiko se olla uskottava...
Jees.

--- Heidi Jaatisen: Kaksi viatonta päivää jäi kesken. Kahlasin melkein 100 sivua, mutta ei iskenyt. Luin just pari kirjaa puoliväkisin loppuun, nyt en halunnut enää.. Mutta ehkä palaan tähän kirjaan joskus myöhemmin. --

Järvelä, Jari: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi, 2014
Luin ~ 1.12.2014

Kuvaus:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan.
Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä.

Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa.
Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side.
Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Karvinen, Kirsi: Tuleeko vielä kevät?

Kirsi Karvinen: Tuleeko vielä kevät?
KKJMK, 2013
Luin ~ 24.11.2014

Kuvaus:
Isä ja äiti olivat riidelleet taas kerran. Laura ja Antti olivat istuneet yhdessä portailla. Kylki kyljessä, sisko ja veli. Antin linkkuveitsellä he olivat kaivertaneet nimensä kaiteeseen. Kertomaan seuraavalle perheelle omaa tarinaansa. Kertomaan, että kerran hekin olivat olleet olemassa.

Kaksi ihmistä sanoo rakastuneena tahdon. Mutta kun toiveet jäävät täyttymättä ja pilvilinnat romahtavat alas, tuo sana vaatii paljon enemmän. Eteen tulee valintoja, jolloin tuo pieni sana punnitaan. Jokin särkee kauniiksi kiillotetun kuvan. Isä ja äiti ovat voimattomia elämänsä vastoinkäymisten edessä ja lapset kantavat tapahtumista suurimman taakan. Arjesta tulee epätoivoinen yritys pitää edes oma elämä kasassa. Säröt vievät heidät erilleen toisistaan.

Neljä perheenjäsentä, neljä erilaista tarinaa. Kuinka voisi luottaa, että elämä kantaa, että se ei hajoaisi enää palasiksi? Onko kaikki vain sattumaa vai olisiko sittenkin olemassa joku, joka saisi kaiken muuttumaan? Voiko meidän elämään vielä paistaa aurinko?

Kommentti:
Tärkeä aihe, ajankohtainen. Rikkinäinen perhe, jossa vanhemmat hukkaavat itsensä ja toisensa. Lapset saavat sen sitten taakakseen - kukin tavallaan. Hyvin tätä oli kuvattu, toki myös kärjistäen.
Hiukan kömpelösti kirjoitettu, sillä toistoa oli mielestäni aika paljon. Siis alleviivattiin jotain asiaa sanomalla se samassa kappaleessakin uudestaan - ja myöhemmin vielä uudestaan. Tämä vähän haittasi lukukokemusta. Kirjoitusvirheitäkin oli paikoitellen.

Jossain vaiheessa alettiin vihjata suureen muutokseen - ja kristillinen sanoma kirjasta löytyykin. Se oli mielestäni hyvin saatu kirjaan, selkeästi, muttei tuputtamalla. (Vaikka hiukkasen toistoa siinäkin oli.)

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Kaffe med rån, 2012
Suom. Outi Menna
Schildts & Söderströms, 2014
Luin ~ 17.11.2014

Kuvaus: Veijarimainen romaani vanhusten napinasta joka muuttuu kapinaksi

Kaikki ei ole kohdallaan palvelutalo Timantissa. Märtha, Stina, Anna-Greta, Harava ja Nero epäilevät, että uusi johto vedättää heitä. Ruoka on huonoa eikä sitä ole riittävästi, ulkoilemaan ei pääse ja muutenkin on tylsää. Pienten illanistujaisten jälkeen heidät pannaan vielä lukkojen taakse. Martha alkaa uskoa, että ainoa keino päästä ulos tästä vankilasta on hankkiutua oikeaan vankilaan. Pieni rikos, taloudellinen vaikka, kevyt tuomio, mukavat oltavat telkien takana.
Suunnitelma on nerokas. Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja panee tuulemaan. Tietenkään kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi näillä rikollisilla on sydän paikallaan ja nauru herkässä.

Kommentti
Huh, olipa urakka. Tarina sinänsä kuulosti ihan hauskalta ja hulvattomalta. Minä vaan en päässyt kirjan imuun missään vaiheessa. Silti tulin lukeneeksi kirjaa sen verran pitkälle, että halusin lukea hamaan loppuun asti. Vaan olipa vaikeata. Jotenkin juoni oli epälooginen ja poukkoileva. Mietin jopa (kun luin ylistäviä arvioita), että onko suomennoksessa jokin mennyt pieleen, kun en vaan saanut huumorista irti mitään. Suoraan sanoen tylsä kirja oli tämä.
En voi oikein ymmärtää, miksi näin oli, koska sinänsä juonenkäänteissä olisi ollut paljonkin hauskoja aineksia.
- Ehkä edellinen kirja vaan oli liian hyvä?

Korhonen, Marja: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Myllylahti Oy, 2014

Luin ~ 11.11.2014

Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.


Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.

Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Eve Green, 2004
Suom. Jonna Joskitt
Like Kustannus, 2010
Luin ~ 3.11.2014

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa - valheiden, vihan ja pelon täyttämään kesään, joka opetti hänelle raskaalla tavalla kuinka elämästä voi selviytyä ilman rakkautta. Seitsemänvuotias Eve oli juuri menettänyt äitinsä, ja hänet oli lähetetty Walesiin isovanhempiensa luo. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärsi, ettei kaikki olekaan ollut hyvin. Nyt, vuosia myöhemmin, palapelin palaset vihdoin asettuvat paikoilleen.

Björk, Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like Kustannus, 2014
Luin ~ 29.10.2014

Kuvaus:

Kodin hengetär vasten tahtoaan.
Maritan vanhemmat Väinö ja Sikri eivät ole kaikkein perinteisimpiä romaneja. Silti sekä romaniyhteisö että valtaväestö pitävät huolen siitä, että Maritan mahdollisuudet ovat tarkasti rajatut. Hän haluaisi kehittää itseään, osallistua ja olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa, mutta tie nousee pystyyn aina uudestaan. Hänen tyttärensä Assi ei jaksa edes yrittää. Köyhyyden ja syrjäytymisen kierre tuntuu periytyvän vääjäämättä. Onko jokaisen sukupolven kohtalo etukäteen kirjoitettu?
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe.

Ruoho & Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus
- Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
Atena Kustannus Oy, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.”
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Kommentti:

Niin, kirja tosiaankin näyttää nurjan puolen, perusteellisesti.
En osannut odottaa näin tyhjentävää ja perusteellista nurjan puolen kuvausta, joten lukeminen oli aika raskasta.
Hyvää kirjassa oli se, että pani ajattelemaan - omakohtaisestikin miettimään. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin vähän surullinen olo niiden suurheellisten puolesta, jotka ovat kovia kokeneet - tuntui kuin olisi varta vasten lyöty (muutenkin jo) lyötyjä.
Minua häiritsi ainakin se, että osa kertomuksista oli ilmeisesti aika monen vujosikymmenen takaa. Se olisi selvemmin pitänyt tuoda ilmi, olihan silloin kasvatusilmapiiri muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Isot perheet olivat arkipäivää ilman lestadiolaisuuttakin, vanhimmat lapset totisesti hoitivat pienempiään, keskimmäiset lapset voivat pienemmissäkin perheissä jäädä huomiotta/ väliinputoajiksi jne. Ja totta vie ongelmia on pieneissäkin perheissä.
Ylipäätään sitä, miten jokainen lapsi pitäisi erikseen huomioida, ei välttämättä monessakaan perheessä pystytä toteuttamaan. Syitä on monia. Vanhempien uupumus työelämästä, masennus, työttömyys, sairastelu..... Niin siis kirja oli toki kuvaus lestadiolaisuuden nurjasta puolesta, mutta olisin kyllä kaivannut jotain muutakin vastapainoksi. Otanta (kirjeitse haastatellut) oli sentään aika pieni.

Hislop, Victoria: Saari

Victoria Hislop: Saari
The Island, 2005
suom. Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar, 2012
Luin ~ 19.10.2014

Kuvaus:

Victoria Hislopin Saari on historiallinen romaani kreetalaissuvun kirpeistä salaisuuksista.
Sofia, englantilaisen Alexis Fieldingin kreetalainen äiti, ei ole koskaan puhunut menneisyydestään. Hän suostuu paljastamaan vain kasvaneensa Kreetalla ennen Lontooseen muuttoa. Kun 25-vuotias Alexis päättää tutustua kreikkalaisiin juuriinsa ja selvittää äitinsä varjelemat salaisuudet, Sofia antaa tyttärelleen kirjeen vietäväksi vanhalle ystävälle. Suvun traaginen tarina alkaa paljastua.
Saari on viipyilevä ja tunnelmallinen tarina kreetalaissuvun vaiheista sodan, intohimon ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, joita raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan. -----

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava, 2014
Luin ~ 4.10.2014

Kuvaus:
Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?

Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta.

Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.

Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksi käyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

Havaste, Paula: Tuulen vihat

Paula Havaste: Tuulen vihat
Gummerus, 2014
Luin ~ 29.9.2014

Paimion tuvan tytär, Kertte, kasvaa äidittä. Rauni-ema meni tuulen vihoihin: hän kutsui kevättä liian aikaisin, talven tuuli tuli mustasukkaiseksi ja puri syvälle. Henkien tapoja ja loitsuja opetellessaan Kertte ymmärtää, että hänellä on pian käsissään avaimet niin hyvään kuin pahaan.

Kertte oppii, että ihmisessä on kaksi henkeä. Toinen painuu heti manalaan, mutta toinen ei jätä maailmaa kevyesti. Sitä pitää hyvitellä, palvella ja saunottaa. Kun tuulen vihat sitten saavat otteen isästäkin, Kertte tietää, että taloon on haettava markkinoilta vävy. Kertte ei voi henkiä saunottaa, eikä puistatuskohtauksia saavasta Sule-veljestäkään siihen ole. Mutta vaikka veli on heikko, kohtaustensa aikana tämä näkee kirkkaasti tulevaan. Päivää ennen kuin Kertte lähtee, Sule saa jälleen kohtauksen. Veljen sanat mykistävät koko tuvan.

Tuulen vihat on Paula Havasteen uuden 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa. Se avaa suomalaiselle historialliselle romaanille uuden aikakauden. Havasteen lukijoiden rakastaman Kymmenen onnen Annan tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.

Kommentti

Olipa vaikea päästä alkuun. Luin alun kahteen kertaan, kun kolmen luvun jälkeen en muistanut oikeastaan mitään. Sitten tarina alkoi kyllä vetää. Tykkään näistä historiallisista romaaneista, tykkään myös Paula Havasteesta.
Silti en ole ihan varma, tykkäänkö täysin tästä muoti-ilmiöstä, jossa historiallisista henkilöistä tehdään kuvitteellisia romaanihahmoja. Tavallaan kivaa, tavallaan vähän kyseenalaista. Ilmiö sinänsä on mielenkiintoinen, mistä tämä buumi? Enni Mustosen Piikasarja (sivustakatsojan tarinat) esimerkiksi ja muitakin olen nyt bongannut.

Bradbury, Ray: Fahrenheit 451

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451, 1953

Suom. Juhani Koskinen

Kirjayhtymä,1975

Luin ~ 23.9.2014

Lukiolainen luki äidinkielentehtäväkseen tämän kirjan. Esseensä luettuani varasin kirjastosta tämän, halusin lukea uudelleen. Koskakohan olen kirjan ensimmäisen kerran lukenut? Joskus 80-luvulla varmaankin.
Harmi, kun en tietenkään enää muista, mitä aikoinaan ajattelin tästä teoksesta. Hassua lukea "vanhaa" science fictionia. Nythän on jo varmaankin tuo aikakausi, josta kirja kertoo. Ja onhan paljon toteutunutkin, kaikkialla ihmisiä ympäröivä roskaviihde esimerkiksi. Nykysomea katsellessa....
Samalla kirja on kuitenkin jollain tavalla vanhentunut. Maailmankuva on vaikuttanut ehkä modernilta vielä 30 vuotta sitten, mutta ei enää. Tästä voisi kyllä saada pohdintaa enemmänkin...

Delijani, Sahar: Jakarandapuun lapset

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Children of the Jacaranda Tree, 2013
Suom. Laura Jänisniemi
WSOY, ... Luin 17.9.2014

Kuvaus:

Koskettava lukuromaani äitien ja tyttärien, isien ja poikien risteävistä kohtaloista vallankumouksen jälkeisessä Iranissa.
Neda-tyttö syntyy vankilassa ja viedään äidiltään sylivauvana.
Kolmivuotiaan Omidin vanhemmat pidätetään kesken perheen aterian.
Nuoren Sheidan isä katoaa jälkiä jättämättä.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Neda, Omid ja Sheida kokoavat yhteen lapsuutensa sirpaleita. Iranin verinen lähihistoria on jättänyt jälkensä heistä jokaiseen.
Jakarandapuun lapset on vaikuttava tarina äideistä ja tyttäristä, menetyksestä, rakkaudesta sekä toivosta, jota mikään määrä vääryyttä ei pysty sammuttamaan.

Bowen, James: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

James Bowen: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni
A Street Cat Named Bob, 2012
Suom. Kimmo Paukku
WSOY, 2014
Luin ~ 13.9.2014

Kuvaus:
Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta.

Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta.

Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen talonsa alakerran rappukäytävässä istui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.

Pättikangas, Eira: Olkileijona murisee

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee
Karisto, 2012
Luin ~ 12.9.2014

Kuvaus:

Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta on lähtenyt mielestään lopullisesti parikymppisenä. Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvitelmia asettuessaan vuosikausia autiona tönöttäneeseen kotimökkiinsä, josta puuttuvat kaikki mukavuudet. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias kyläyhteisö tarjoaakin yllätyksen toisensa jälkeen, ja pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä…

Raikas, 1990-luvulle ajoittuva viihderomaani on pohjalaiskertojan toivottua varhaistuotantoa, joka nyt ilmestyy uutena painoksena. Kurikassa asuva Eira Pättikangas on julkaissut neljätoista Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania, joista Olkileijona murisee on ainoa nykyelämää kuvaava teos historiallisten romaanien joukossa.

Kommentti:

Mukavaa, kevyttä viihdettä leveällä pohojammaan murteella höystettynä. Tykkäsin kirjasta, tosin välillä oli vaikea ihan täysin hahmottaa, mitä vuosikymmentä oikeastaan eletään. Tuossa kuvauksessahan väitetään, että 1990-lukua, mutta kyllä tässä ennemminkin ollaan 1960-70-luvuilla.

Karon, Jan: Postia pappilasta

Jan Karon: Postia pappilasta
A Light in the Window, 1995
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2001
Pappila keskellä elämää 2

Luin ~ 7.9.2014

Karon, Jan: Ovet auki pappilaan

Jan Karon: Ovet auki pappilaan
At Home in Mitford, 1994
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2000

Luin ~ 1.9.2014

Kuvaus:
Lukijat ympäri maailmaa ovat rakastuneet Mitfordiin, viehättävään pikkukaupunkiin, jossa stressi ja kiireet unohtuvat. Herran kappelin kirkkoherra pastori Tim on piintynyt poikamies, joka kaipaa arkirutiineihinsa muutosta.
Kun se vihdoin astuu hänen elämäänsä, hän ei tiedä, mitä tekisi. Mersun kokoinen kulkukoira, pisamainen koulupoika ja taiteellinen naapuri hämmentävät varsin tasaiseen elämään tottunutta pastoria.
Ovet auki pappilaan johdattaa lukijan Mitfordin hulvattomien asukkaiden pariin. Jan Karonin taitava kerronta tempaa mukaansa. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000 (Aika Oy).
1. osa Pappila-sarjasta

McLaughlin Emma & Nicola Kraus: Nanny

Emma McLaughlin & Nicola Kraus: Nanny - lastenhoitajan päiväkirja
The Nanny Diaries, 2002
Suom. Outi Knuuttila
Otava, 2003
Luin ~ 24.8.2014

Kuvaus:


Kuvaus

Manhattanin superrikkaitten elämästä lastenhoitajan näkökulmasta. Nanny hoitaa rouva ja herra X:n nelivuotiasta poikaa, nimeltään Grayer. Hän kuljettaa Grayeria kouluun, karatetunneille ja leikkitreffeille. Kun GRayer vihdoin tottuu Nannyn olemassaoloon alkaa pojan superrikas äiti juoksuttaa Nannya tuhansilla asioillaan.
Poikaa hoitaessaan Nanny saa enemmän kuin tarpeeksi: herra X:n rakastajattaren käynnit, perheen hirvittävät huviretket ja Grayerin oikuttelut. Tähän kaikkeen hän on hukkumaisillaan suurimman osan ajastaan.
Onneksi hänen elämässään on vielä pieni pilkahdus valoa, ystävät, perhe ja Harvardin Namupala...