Personointia

Viime viikot ristipistorintamalla ovat kuluneet pikkuriikkisten piperrysten parissa. Kaksi Isabelle Vautierin suunnittelemaa sydänmallia on valmistunut, molemmat yhden langan yli pisteltynä 25 ct Floballe. Ristipistoista ymmärtämättömälle kankaan tiheys avautunee helpoiten, kun kerron yhden piston koon olevan 1 mm x 1 mm. Sellaista juuri sopivan kokoista piperrystä siis. :)

Coeurs Monogrammes: M

Tehty ajalla: 18.4.-10.5.2015

Malli: Isabelle Haccourt-Vautier: Les coeurs d'Isa Tome 2: Coeurs Monogrammes / M

Kangas: 25 ct Floba itsevärjätty vanhan roosan väriseksi

Langat:: DMC 3371, 814, 471, 937, 321

Pistot: Risti- ja jälkipistoja yhdellä säikeellä yhden langan yli

Koko: 82x88 pistoa (7,7x8,6 cm)

Viimeistely: Kalenterin kanteen koristeeksi

Muuta: Viimeistelykangas itse aurinkovärjätty

Ensin pistelin oman nimikirjaimeni. En tiedä mitä marjoja kuvassa on tarkoitus olla, mutta minä mieluusti kuvittelen niiden olevan pihlajanmarjoja. :)

Profession de foi

Tehty ajalla: 5.5.-21.5.2015

Malli: Isabelle Haccour-Vautier: Les coeurs d'Isa Tome 1: Profession de foi

Kangas: 25 ct Floba itsevärjätty vanhan roosan väriseksi

Langat: DMC 3865, 318, 815, 3053, 3363, kulta metallilanka, 744, 3072, 3371

Pistot: Risti- ja jälkipistoja yhdellä säikeellä yhden langan yli

Koko: 83x88 pistoa (7,7x8,6 cm)

Viimeistely: Kalenterin takakanteen koristeeksi

Muuta: Viimeistelykangas itse aurinkovärjätty

Toisena pistelin mallin, jossa on teksti "Profession de foi". Suomeksi se tarkoittaa "uskontunnustus", ja mallissa viitattaneen lähinnä konfirmaatioon, jossa nuoret tunnustavat uskonsa. Mutta minusta on hauskaa leikitellä sanoilla, joten mietin tälle tekstille muitakin käännöksiä. "Profession" tarkoittaa myös ammattia, joten tämänhän voisi kääntää myös: "Uskon ammatti". Tai "foi" tarkoittaa myös luottamusta, eli voisihan teksti olla myös "luottamuksen ammatti".

Ammattiin nämä pistelyni jollain tavalla liittyvätkin, sillä niistä tuli koristeet kansiin...

... joiden sisältä löytyy Kirkon viikkokalenteri. Tällä hetkellä sisällä on vuoden 2013 kalenteri, jonka ehdin tilata itselleni ihan muutamaa päivää ennen kuin jäin vuoden 2012 syyskuussa sairauslomalleni, eikä tämä kalenteri näin ollen koskaan saanut sisälleen ainuttakaan merkintää. Mutta enköhän minä vielä tämän tilalle vaihda vuoden 2015 kalenterin, kunhan saan sellaisen ensin käsiini. :) Päällyskankaan liimasin ihan vain niihin nahkakansiin, jotka tulevat Kirkon kalentereiden mukana; minulla on noita nahkakansia olemassa useampia, joten yhden saatoin tähän tarkoitukseen uhrata. Jatkossa aion kuitenkin tilata kalenterini ilman nahkakansia, pelkillä sisuksilla siis - onhan se ekologisempikin vaihtoehto kuin ostaa joka vuosi uudet kannet! Enkä minä näitä tuunattuja kansia ihan hetkessä aio toisiin vaihtaa. ;)

Palavereissa on jotenkin tylsän näköistä, kun pöydällä makaa viisikymmentä samannäköistä kalenteria, mitä nyt nahkakansien väri saattaa olla joko viininpunainen, tummansininen tai musta. Mutta tänä syksynäpä joukosta erottuu yhdet tosi söpöläiset kalenterinkannet! :) Kyllä kalenteri saa olla kantajansa näköinen, olemmehan me kaikki omia persooniamme ja teemme myös työtämme oman persoonamme kautta.

Näissä kansissa näkyy kyllä minun kädenjälkeni monin tavoin. Sekä pistely- että viimeistelykangas ovat itsevärjättyjä: pistelykankaan värjäsin reaktiiviväreillä ja viimeistelykankaan aurinkovärjäyksellä, molemmat parin vuoden takaisen värjäyskurssin satoa. Ja tietysti nuo valitsemani kuvat kertovat aika paljon minusta itsestäni.

Ja taas ollaan hitusen lähempänä matkalla kohti syksyä...! :)

Tuunaa mattosi

Tällä viikolla siivosin kaappeja, ja eräästä kaapista vastaani tupsahti tällainen:

Maton olen virkannut trikookuteesta tammikuussa 2012. Se oli alun alkaenkin tuollainen löperö, jossa reunat repsottivat. Mutta kyllä se käyttöön pääsi. Meillä oli olohuoneessa metallijalkainen mekanismituoli, jota oli hankala siirrellä paitsi painavuutensa vuoksi myös siksi, että metallisista jaloista tulee herkästi naarmuja lattiaan. Tämä matontekele pääsikin mekanismituolin alle, jolloin siirteleminen helpottui huomattavasti, kun matto liikkui siellä tuolin alla samalla kuin tuolikin. Eivätkä maton repsottavat reunatkaan haitanneet, kun käytännössä koko matto jäi näkymättömiin tuolin alle. Viime vuoden lopulla myimme mekanismituolin pois vähäisen käytön vuoksi ja saadaksemme olohuoneeseen tilaa uusille soittimille (niitä meillä on enemmän kuin minulla villasukkia...). Maton nakkasin sillä erää kaappiin pois silmistä ja pois mielestä.

Tiistaina Itellan (vai joko se on taas Posti?) kotiinkuljetuspalvelu kiikutti meille pari uutta mattoa entisten huonokuntoisten tilalle. Harvoin meillä käy niin, että uudet matot laitetaan vain entisten tilalle, vaan yleensä tulee vähän muutenkin vaihdettua mattojen paikkoja. Työhuone ja etenkin kodinhoitohuone meillä on sellaisia, että sinne nakataan muista huoneista vähän käytetyt matot, jos halutaan toisiin huoneisiin uudet tilalle, koska niihin kelpaa vähemmänkin siistit matot. Tällä kertaa työhuone sai kokonaan uuden maton ihan vain siksi, että edellinen oli aina rullallisten tuolinjalkojen alla, ja käytäntö vaati vähän pienempää. Kodinhoitohuoneen oikeasti ihan resuinen ja purkautunut matto pääsi viimeiselle matkalleen, ja työhuoneen matto sen tilalle kodinhoitohuoneeseen, ja siirtyipä sieltä kodinhoitohuoneestakin lopulta yksi pikkumatto työhuoneeseen. Melkoista säätämistä... Lopulta siihen kodinhoitohuoneen lattialle jäi selkeästi pikkumaton mentävä aukko, mutta ajattelin että ehkä siihen tottuu.

Jatkoin kuitenkin kaapin siivoamista, ja sieltähän tuo vihreä trikoomatto sitten tupsahti. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Hyi olkoon, kirpparille - vaikka tuskin tuo kenellekään kelpaa!" Sitten muistin sen pikkumaton mentävän aukon, ja siihen tämän maton sitten nakkasin. Joskin illalla vielä isäntä vaihtoi tämän ja toisen pikkumaton paikkaa, käytännön syistä sekin, koska kylppärin ovi ei olisi mennyt muuten kiinni. Tämä trikoomatto kökötti vähän kummallisella paikallaan reunat rullalla pari päivää ihan sellaisenaan, enkä jaksanut uhrata sen rumuudelle toistaiseksi ajatustakaan.

Perjantaina ihan maton ohi (tai yli!) kulkiessani sain kuitenkin älynväläyksen. Olin edellisiltana purkanut pari huonoksi mennyttä neulevaatettani, joista olin ajatellut neuloa tiskirättejä. Hoksasin kuitenkin, että Novitan Hanko -purkulanka voisi kaksinkertaisena toimia tämän maton reunuksena erinomaisesti! Hanko on sen verran joustamatonta, etenkin kaksinkertaisella langalla virkattuna, että se voisi hyvinkin saada maton rullautuvat reunat ojennukseen.

Eikä siinä varmaankaan mennyt kuin tunti, kun perjantai-iltana tuon reunuksen virkkasin:

Maton reunus

Tehty: 17.10.2014

Malli: Syntyi tehdessä

Lanka: Novita Hanko luonnonvalkoinen (010) purkulanka kaksinkertaisena

Langankulutus: 145 g

Virkkuukoukku: 10 mm

Koko: Reunuksen leveys n. 5 cm, reunuksen ympärys n. 226 cm (maton halkaisija 72 cm)

Muuta: Tuunasin maton! :) 

Täytyy sanoa, että maton ilme muuttui ihan pikkuisen. :) Itse asiassa olin jo aiemminkin miettinyt reunuksen tekoa, mutta koska silloin minulla ei ollut mitään siihen sopivaa lankaa ylimääräisenä, niin homma vain jäi, ja matto unohtui kaappiin. Nyt eivät reunat repsota, ja varmasti tämän voisi siirtää jopa takaisin kodinhoitohuoneen toiseen päähän, kylppärin ovikin voisi aueta, kun ei ole enää matonreunat pystyssä. Mutta en viitsi siirtää, tämä näkyy nyt kivasti muihin huoneisiin, jos kodinhoitohuoneen ovi sattuu olemaan auki. :)

Jos muutamana päivänä olin "käsityökriisissä" käsitöiden ylituotannon vuoksi (eilisen blogitekstin kirjoitin ajastuksella jo ennen kuin olin edes ajatellut tämän maton tekemistä), niin tämä maton tuunaus palautti uskoni siihen, että käsityönä voi tehdä jotain oikeasti tarpeellistakin. Tietysti vaatteetkin ovat tarpeellisia, mutta ei silloin, jos niitä tehdään liikaa. Tuntuu myös hyvältä ajatus siitä, että kahdesta käytännössä roskiskelpoisesta jutusta tulikin yksi käyttökelpoinen: matto olisi entisessä muodossaan taatusti päätynyt roskiin heti, kun ensimmäinen korvaava pikkumatto olisi kävellyt kaupassa vastaan. Hihatin oli puolestaan venynyt ihan käyttökelvottomaksi, ja purkutuomion se sai ainoastaan siksi, että olen kokenut samasta langasta neulomani tiskirätit hyvin käyttökelpoisiksi. Vielä käyttökelpoisempi tuo lanka on kuitenkin maton reunuksena - tiskiräteistäkin voi tulla helposti ylituotantoa...

Olisi mahtavaa, jos itsellä olisi voimia miettiä kaikille epäsopiville vaatteilleen tai muillekin tavaroilleen uusi käyttötarkoitus. Kirjastossa olen nähnyt monenlaisia tuunauskirjoja, joissa on tehty vanhoista villapuseroista, farkuista ja kauluspaidoista ties mitä uutta ja kivaa. Minä en kuitenkaan jaksa alkaa miettiä uusia käyttötarkoituksia kaikille vaatteilleni. Toivon, että kirppareille eksyy joku, joka joko kelpuuttaa vanhat vaatteeni suoraan käyttöönsä tai osaa hyödyntää niitä joksikin uusiotuotteiksi. Toinen lähikirppareistamme ottaa vastaan lahjoituksia, ja tietääkseni siellä myös pyörii joku "tuunauskerho", joka muokkaa esimerkiksi vanhoista vaatteista tai kodintekstiileistä uusia tuotteita myytäväksi. Uskon, että monet vanhat neuleeni saavat sitä kautta uuden elämän. Ja kenties osa pääsee uuteen kotiin myös oman kirpparipöytäni kautta siitä meidän toiselta lähikirpparilta. Siis muutaman viikon päästä. Tai jos joku blogini lukija tuntee valtavaa paloa tuunaukseen ja haluaa vanhat neuleeni uusiokäyttöön, niin tervetuloa hakemaan! :) (osoitteen saa sähköpostilla)

Suloista syyslomaviikkoa! :)

 

Lempipikkareiden uusi elämä osa II

- Ei tästä hernepussia tullutkaan.
- No, mikä siitä sitten tulisi?
- Siitä tulisi kissa!

Joskus voi käydä niin, että kun hiiri ryhtyy kissalle - tai tiikerille - räätäliksi, niin kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan.

Muutama tunti sitten esittelin ylpeänä lapseni vanhoista alushousuista tekemäni hernepussin. Hetken leikkimisen jälkeen huomasin, että pussista alkoi saumat repeillä ja niihin ehti tulla jo herneenmentävä aukko. Vanhojen pikkareiden kangas on yksinkertaisesti niin haurasta, ettei se kestä enää mitään, ainakaan herneiden painoa ja heittelyä. Ehkä siinä on syy siihen, miksi pikkarit ylipäätään hajosivat!

Mutta tämä äiti ei luovuta, kun on kerran tullut luvattua lapselle, että hänen rakkaista alushousuistaan tehdään muistoksi jotain kivaa. Ensin yritin tehdä hernepussiin vahvikeompelut, mutta nekään eivät kestäneet. Sitten ei auttanut kuin tyhjentää herneet pois - arvatkaa mitä meillä syödään lähipäivinä? ;) - ja täyttää pussukka vanulla. Vasta sen jälkeen syntyi idea siitä, mitä tuosta epämääräisestä pötkylästä voisi syntyä. Kaikki tämä tapahtui sen vartin-puolituntisen aikana, minkä pojat olivat ulkoilemassa iltapäivällä. Ja kun pojat palasivat sisälle, kuopusta odotti uusi yllätys:

Kissa nimeltä Tiikeri

Tehty: 21.10.2012

Kangas: Entiset pikkarit, jotka ehtivät käväistä hernepussinakin parin tunnin ajan

Koko: Venynyt jo muodottomaksi, kokoa hankala hahmottaa

Muuta: Pikkareiden uusi elämä osa 2

Kissa sai nimekseen Tiikeri kankaan kuvioiden mukaan. Aiemmin päivällä nakkasin osan revenneistä pikkareista roskiin, mutta kaivoin sieltä nyt jonkun kankaanlipareen, josta ompelin kissalle hännän. Naama on piirretty ihan tussilla.

Saa nähdä, kauanko tämä kestää halimista. ;) Jos ei kestä, niin sarja saanee jatkoa. Mitähän tästä voisi seuraavaksi tehdä? ;)

Lempipikkareiden uusi elämä

Varmaan jokaisella meistä on joku lempivaate, jota nuhjaantumisesta huolimatta haluaa käyttää aina vaan siihen saakka, kunnes vaate lopulta kuluu puhki, eikä senkään jälkeen haluaisi tästä luopua.

Meidän kuopuksella tällainen vaate oli lempipikkarit.

Ne olivat sellaiset vauvan alushousut, jotka on tarkoitettu käytettäväksi vaipan kanssa. Meillä tosin kestovaippojen päällä ei ole koskaan erikseen käytetty pikkareita, joten nämä on otettu käyttöön lähinnä vasta vaippaiän jälkeen. Mutta hyvin ne ovat mahtuneet vielä isommalle pojallekin, onhan niissä väljyyttä. Molemmat poikamme ovat niitä oman aikansa käyttäneet, ja meille ne pikkarit puolestaan rantautuivat todennäköisesti veljeni viisilapsisesta perheestä, jossa ainakin kaksi poikaa on niitä pitänyt. Mistä he sitten ovat ne pikkarit saaneet, se on jo suuri arvoitus - kenties niillä on ikää yli 20 vuotta!

Joka tapauksessa nämä vanhat pikkarit olivat kuopukseni suosikkipöksyt, mutta tänä syksynä ne alkoivat oikeasti kulua loppuun. Tänä aamuna katselin pikkareita pyykkinarulla ja totesin kuopukselle, että nyt on kyllä niin, ettei äitikään pysty näitä enää korjaamaan, vaan nämä joudutaan laittamaan roskiin ja sanomaan pikkareille hei-hei. Itkuhan siinä lapselle tuli, joten aloimme yhdessä miettiä, vieläkö niistä saataisiin lapselle joku muisto.

Idea syntyi, joten könkkäsin ainoaan avoinna olevaan lähikauppaan eli Siwaan ostamaan herneitä...

Hernepussi

Tehty: 21.10.2012

Kangas: Vanhat alushousut

Koko: Oisko jotain 10x20 cm

Muuta: Pikkareiden uusi elämä

Toivottavasti pikkarit kestävät leikin hernepussina. ;) Tai kestää sen minkä kestää. Kuopus on kuitenkin onnellinen, kun ei tarvinnut vielä luopua noista hellyyttävistä tiikereistä. :)

Tästä oli sekin hyöty, että samalla tuli hoidettua muutama korjausompeluhomma, jotka ovat pitkään odottaneet vuoroaan. Suurin osa oli tosin ihan käsinommeltavaa, mutta kun ompelukoneen lisäksi oli ompelupakki lankoineen ja neuloineen esillä, niin oli jotenkin helpompaa samalla vaivalla hoitaa sitten alta pois kaikki korjausta vaativat. Lähinnä ratkenneita saumoja ja irronneita nappeja.

Huvitti vaan, että taas minä ompelen syyslomalla. :) Tai siis minullehan tämä on edelleen sairaslomaa (muuten olisin kyllä vuosilomalla, mutta ne vuosilomapäivät on nyt siirretty jonnekin tulevaisuuteen odottamaan), mutta lapset ovat syyslomalla koulusta ja päivähoidosta. Monena vuonna olen usein kasannut syyslomaviikolle hirveän määrän ommeltavaa, yleensä sillä seurauksella, että hermot ovat menneet ja lopulta lomakin pilalle, minä kun en ole kovin hyvissä väleissä ompelukoneen kanssa. ;) Viime vuonna en ollut syyslomaviikolla edes lomalla, kun ei ollut vuosilomapäiviä kertyneenä, mutta silloinkin ompelin - töihin patjoja! :D Ja nyt sitten ihan hetken mielijohteesta tuli taas ommeltua! Viimeksihän minä olen ommellut joskus kevättalvella, eli ei tämä todellakaan ole ihan jokapäiväistä puuhaa, siksi siis hämmästelen, että joka vuosi ompeluhommat osuvat samaan ajankohtaan.

Kamalasti tuli juttua yhdestä vaivaisesta hernepussin ompelusta, joka ei vaatinut kuin kahden sauman ompelun, koska hyödynsin pikkareiden valmiit saumat. ;) Mutta pitää repiä ilo irti kaikesta pienestäkin onnistumisesta!

Suloista sunnuntaita! :)

 

Lempifarkkujen uusi elämä

Jokaisella mahtaa olla omat lempifarkut. Minä löysin omani parisen vuotta sitten kirpparilta, istuvat päälleni niin täydellisesti ja ovat mukavat jalassa. Viime kesänä pistin tietysti lempifarkut jalkaani, kun olin menossa tärkeään tapaamiseen, mutta sillä reissulla sitten tuiskahdinkin pyörällä nurin väistäessäni asfaltille rikottua kaljapulloa. Pienehkö reiänalku niiden farkkujen polveen tuli, ei onneksi niin iso, että se olisi kauheasti haitannut. Mutta tässä talven mittaan farkkuja käyttäessäni ja pestessäni se reiänalku on alkanut uhkaavasti kasvaa, joten olen vähitellen mietiskellyt, miten sen reiänalun saisi korjattua tai peitettyä jotenkin nätisti.

Näin syntyivät siis lempifarkkujen tuunauskukat!

Farkkujen tuunauskukat 6 kpl

Tehty ajalla: 5.-7.5.2012

Malli: Kukan ohje kirjasta Frida Pontén: Virkkauksen ilo

Lanka: Novita Virkkauslanka luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 5 g

Virkkuukoukku: 1,25 mm

Koko: Kukan halkaisija n. 4,5 cm

Muuta: Lempifarkuille lisää ikää. 

Yksi kukista peittää sen polvessa olevan reiänalun. Toisesta lahkeesta löysin myös pienen jäljen, varmaan se on joskus johonkin tarttunut ja saattaa sekin alkaa jossain vaiheessa repeämään reiäksi asti, joten siihen päälle sitten toinen kukka. Loput neljä kukkaa sijoittelin sopivannäköisiin paikkoihin ihan vaan koristeeksi, ja niin on rouvalla uudet kukkahousut. :)

Hauskaa tätä päivää sinulle! :)

 

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Niinhän se on, että kaikesta löytyy aina positiivista. Tai kyllä kaikesta löytyy aina toki negatiivistakin. Se vain riippuu siitä, kumpaa haluaa painottaa, sitä mikä on huonosti, vai sitä mikä on hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, että se poppanaliinan katoaminen saattoi olla ihan hyväkin juttu. Siis tottakai se harmittaa, mutta jos se on kadonnut, niin ei sitä auta jäädä suremaan. Elämä on. ;)

Eilen alkuillasta ruokaa laittaessani katselin haikein mielin meidän liinatonta ruokapöytää. Siis meillähän on kyllä liinoja kaapit täynnä, mutta kun tähän asuntoon muuttaessamme vaihdoimme vähän värimaailmaa pirteämmäksi, niin ei oikein löydy niistä vanhoista liinoista passelin väristä. Jonkun keltaisen ripsitabletin olin siihen pöydälle ensi hätään lätkäissyt, mutta eihän se siihen passannut. Ja kyllä pöydällä nyt liina pitää olla. Jos jostain oranssista kankaasta...

... ja kesken ruuanlaiton ampaisin kangaskaapilleni (no heh, ei siellä nyt niin monta kangaspalasta ole ;) ) hakemaan Ikeasta syksyllä ostamani oranssin kankaan, josta marraskuussa ompelin pianonjakkaran päällisen. Kankaan jämäpala oli kuitenkin vähän väärän mallinen. Sitten muistin, että kun tähän asuntoon ostin verhokankaita, niin matkaani tarttui kangaskaupasta yksi valmiiksi ommeltu kappaverho, jonka olivat siellä ehkä ommelleet jostain pakan ylijäämäpalasta. Kuvittelin sitä ostaessani (maksoi noin euron), että sille löytyisi paikka tästä asunnosta, mutta sitten kun verhot oli tänne ripustettu, niin katsoin vaan, että jaahas, jäi sitten tämä yksi kappa ilman sopivaa ikkunaa. Pistin talteen, ja ajattelin, että ehkä sille on joskus käyttöä. No, sehän oli just kuin tehty kaitaliinaksi meidän pöydälle! :) Mitä siitä, jos se on ohutta läpinäkyvää viskoosia, ja siinä on ripustuslenkit. Ripustuslenkit sain napsaistua pois, tai siis piti purkaa toisen pitkän sivun ompeleet, ottaa lenkit välistä pois ja ommella sivu takaisin kiinni, mutta ei ollut mahdoton tehtävä.

Ja sitten jos muistatte, niin ihastuin suuresti uudessa Novitassa näihin verhoihin. Lähinnä ideatasolla, koska minusta huovutetut kukkaset näyttivät niin kivoilta ohuessa viskoosikankaassa.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Pöytäliina
Tehty ajalla 10.-11.1.2009
Idea: Novita Kevät 2009 -lehden verhot, oma pää
Materiaalit: Viskoosinen kappaverho, Novitan Hahtuvainen vihreä (343), keltainen (217), oranssi (278), turkoosi (376)
Työvälineet: Sakset, ompelukone, huovutusneulain, vaahtomuovialusta, pesukone

Ylläolevassa kuvassa uusi pöytäliinamme olohuoneesta katsottuna.


Sama liina ikkunasta päin katsottuna.


Vähän lähikuvaa. Oranssit kukat näkyvät kuvassa tosi huonosti, mutta livenä ihan mukavasti, kun ovat kirkkaampaa oranssia mitä tuo pohja.


Ja sitten vielä kuvaa liinasta ympäristössään, ihan vain todisteeksi, että kyllä se tuonne passaa. :) Eihän se ole ihan yhtä kirkkaan keltaoranssi, mitä se entinen liina, mutta noissa meidän verhoissa on ihan samaa tummempaa oranssia mitä liinan pohjaväri, joten sointuu. Ja on ainakin keväinen. :)

Tätä tehdessä huomasin taas tämän minun luonteeni. Että kun tulee jotain takapakkia, niin sitä ehkä vähän aikaa surraan ja raivotaan, mutta jos asialle ei voi mitään, niin äkkiä pitää saada jotain uutta tilalle. Tai ei edes äkkiä vaan heti. ;) Monet kerrat on tullut pikalähtö kauppaan hakemaan jonkun rikkoutuneen tilalle uusi, kuten silloin viime kesänä, kun isäntä rikkoi minun kutojapuput-mukini, siitä siis lähti vain korva irti, mutta minä pakotin miehen lähtemään saman tien kauppaan ostamaan uuden. Sama juttu nytkin, kun viimein ymmärsin, että se liina on kadoksissa, niin uusi pitää saada heti, eikä odoteta taatusti maanantaihin. ;) Toisaalta kun on tällainen luonne, niin sitä sitten äkkiä tulee tehneeksikin näitä tällaisia uusia liinoja, kun ei malta odottaa, että kaupasta löytyisi uusi tilalle. Ja tyytyväinen olen tähän liinaan. Tykkään. :)

Töpöttelin tuohon siis Novitan Hahtuvaista tuollaiseksi kukkaköynnökseksi. Kun kukat olivat tiiviisti kiinni, pyöräytin liinan rullalle ja käytin 40 asteen hienopesussa, jolloin huopuivat vielä paremmin. Varmuudeksi kävin pesun ja kuivumisen jälkeen villat huovutusneulaimen kanssa vielä kerran läpi. Sitten silitin liinan nurjalta (vaikka onkin kuvassa vähän ruttuisen näköinen, mutta niin saa ollakin) ja pistin pöydälle. :)

Nyt oon taas onnellinen! :) Ainakin siihen saakka, kunnes jompi kumpi tenava tai isäntä viskaa mustikkasopan tuon liinan päälle. Hmm... meillä onkin just kattilallinen mustikkasoppaa, tänä iltana keittelin. Apua! ;)

Mukavaa juuri hetki sitten alkanutta uutta viikkoa! :)