Kassi-Elma

Minua on sanottu joskus Kassi-Almaksikin, luultavasti siksi, että kaikenlaiset kassit ja laukut ovat kirjaimellisesti raahautuneet mukanani läpi elämäni. Ihan lapsesta saakka kassit ovat olleet minulle tärkeitä, siksi minun on vaikea kuvitella yhdenkään naispuolisen - isomman tai pienemmän - ihmisen pärjäävän kodin ulkopuolella pelkästään yhdellä laukulla tai kassilla. Jos siis tulee eteen lahjan mietintä jollekin tytölle tai naiselle, kassi tuntuu varmalta ratkaisulta, niitähän tarvitaan aina! :)

Les Lettres de Plume: E / Kassi

Tehty ajalla: 13.-20.4.2015 (Pistely: 13.-17.4., Ompelu: 18.-20.4.)

Malli: Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume -sarjan E

Kangas: 14 ct aida, värjätty vaaleanpunaiseksi reaktiiviväreillä

Langat: DMC Bland, 107, 310, 838, 3862

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 71x62 pistoa (n. 13x11 cm)

Viimeistely: Kassi n. 37x40 cm, kangas kuviopuuvillaa, vuori pellavaa

Muuta: Lahjaksi 

Tämä taitaakin mennä Alman sijasta Kassi-Elmalle, ainakin nimikirjaimesta päätellen. :)

En sitten vielä kyllästynytkään Couleur d'Etoilen malleihin, vaan päädyin pistelemään tämän kirjaimen Les Lettres de Plume -sarjasta, jossa on siis kaikki aakkoset. Mallin nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Sulka-aakkoset", viittaako se sitten lintuun vai enkeliin tai kenties molempiin... Aidakankaan värjäsin pari vuotta sitten reaktiivivärjäyskurssilla, ja sattui varsin mainiosti, kun ompelurasiasta löytyi tismalleen samansävyistä vaaleanpunaista ompelulankaakin työn viimeistelyyn, vaikken kuollaksenikaan muista, mihin ompelutyöhön olen noin hempeää lankaa joskus tarvinnut. Pistelymalliin vaihdoin värin ainoastaan linnun rintamukseen, joka oli alkuperäisessä mallissa keltaisempi/oranssisempi; tähän pohjakankaaseen sopi kuitenkin tuollainen pinkkiin taittuva punainen paremmin.

Pistellyn kankaan kiinnitin siis kassiin koristeeksi, ja siitä alkoikin sitten se vaativampi vaihe eli kassin ompelu. ;)

Kassin päälliskankaaksi löysin kaappini kätköistä ihanaa kukkakuvioista puuvillaa, joka oli kuitenkin niin ohutta, että se tarviksi tuekseen vuorikankaan. Vuoriksi valitsin ihan luonnonväristä tukevaa pellavaa. Kassin sisältä löytyy myös tasku...

... jonka saa kiinnitettyä nepparilla. Pinkki nappi on ihan vain koristeena taskun päällispuolella. En ollut alunperin ajatellut taskuun mitään kiinnitystä, mutta isäntä sitä ehdotti siinä vaiheessa, kun kassi oli melkein valmis. Jälkikäteen ei oikeastaan ollut mahdollista tehdä muuta kiinnityssysteemiä kuin neppari, joten sellainen tähän sitten tuli.

Onnistuin tähän kassiin tekemään jopa vähän muotoilujakin, ettei ole ihan pelkkä taitettu kangaspalanen. Piti hiukan katsoa mallia yhdestä kirpparilta ostetusta kangaskassista, mutta eipä tuo muotoilu mikään vaikea toimenpide ollut, taisi olla koko kassin helpoin vaihe. ;)

Sen sijaan kassin sangat ovat aina olleet minulle suurin haaste muuten niin yksinkertaisessa ompelutyössä. Sain tälläkin kertaa kuulla isännältä muistutuksen siitä, etten ole aina ihan tajunnut noiden sankojen ideaa tai sitä, mihin kohtaa kassia ne kuuluu kiinnittää... mielelläni kyllä unohtaisin sen vuosien takaisen kassihirvityksen, jonka kanssa ei oikeastaan mikään mennyt nappiin. Toisaalta se on yhä tallessa muistuttamassa minua siitä, miten ei ainakaan kannata tehdä. ;) Tässä kassissa sangat tuottivat minulle edelleen eniten päänvaivaa ja konekin oli niiden kanssa lujilla, mutta sain ne aseteltua mielestäni ihan oikeille paikoilleen ja jopa melkein siististi. Muutenkin voin olla tyytyväinen lopputulokseen - jonkun mielestä kassin ompelu voi olla ihan lasten leikkiä, mutta kyllä tämä minulle on jo ihan suuri saavutus! :)

Ompelukin tuntui tällä kertaa jopa ihan mukavalta puuhalta, vaikka se on yleensä minulle se suurin mörkö käsitöiden saralla. Nimenomaan siis koneompelu; käsinompeluahan minä rakastan yli kaiken, ja voisinkin kaiken aikaa vain näperrellä ristipistoja, ommella nappeja tai päätellä lankoja. :) Mutta jotkut ompelut vain on melkeinpä pakko tehdä koneella.

Tiedän kyllä syynkin siihen, miksi koneompelu oli tällä kertaa siedettävää. Joitakin viikkoja sitten yksi työhuoneemme pöydistä tyhjeni: aiemmin se oli toiminut lähinnä lasten helmityöpöytänä, mutta kun ne tarvikkeet siirrettiin lastenhuoneeseen, tuo pöytä jäi tyhjilleen. Isäntä ehdotti jo koko pöydästä luopumista, onhan meillä täällä työhuoneessa lisäksi myös minun työpöytäni, johon mahtuu printteri-skanneri-kopiokoneyhdistelmän lisäksi juuri ja juuri läppäri ja jokunen käsityö pöydän kulmalle lojumaan, sekä isännän valtavan iso työpöytä, jossa mahtuukin sitten tietokonetyöskentelyn lisäksi hyvin myös askartelemaan vaikka vähän isompaakin. Miehen mielestä ilmeisesti kolmannelle pöydälle ei olisi ollut enää tarvetta, mutta minähän tajusin heti, ettei siitä pöydästä voi mitenkään luopua! Onhan ehdottomasti hyvä, että on yksi tyhjä pöytä ilman vakituista käyttötarkoitusta, sillä jos vaikka miehellä tai lapsilla onkin jokin pitempiaikainen askarteluhomma meneillään, niin tuolle pöydällehän voi jättää projektin työn alle useammaksikin päiväksi.

Oikeasti ajattelin kyllä vain itseäni, sillä nyt minulla olisi viimeinkin ompelupöytä silloin kuin sellaista tarvitsisin! :) Tarkoitukseni ei ole alkaa säilyttää ompelukonetta pöydällä mitenkään vakituisemmin, mutta silloin kun jotain ompelee, niin helpottaa suunnattomasti, kun projektin voi jättää kesken ilman, että konetta tarvitsee olla koko aikaa siirtämässä pois. Aiemminhan minulta puuttui kokonaan ompelutila, jolloin jouduin ompelemaan joko omalla työpöydälläni kaikkien tietokonehärveleiden keskellä (onnistuu vain pikkuriikkisten kangaspalojen kanssa), tai sitten ruokapöydällä, jolloin meillä ei ole mitään paikkaa, missä syödä. Onpa joskus tullut ommeltua jossain pakastimen päälläkin seisten, kun muuta tilaa ei ole ollut... Siinä on varmasti yksi syy siihen, miksi ompelu on ollut niin vastenmielistä, ja on tullut paljon epäonnistumisia. Ompeluprojektit on pitänyt hoitaa kiireellä, jotta ehtii siivota koneen pois ennen kuin pöytää tarvitaan sen varsinaiseen tarkoitukseen, eikä silloin voi mitenkään saada aikaan hyvää jälkeä. Nyt on tuntunut mukavalta, kun koneen ja kankaat on voinut jättää pöydälle, ja olen saattanut käväistä ompelemassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Ommellessa kun täytyy välillä muistaa pitää taukojakin, jottei hartiat ja pinna pääse kiristymään. Tietysti siivouspäiväksi kone laitetaan kaappiin, eikä sen muutenkaan ole tarkoitus jäädä tuohon pysyvästi asumaan, mutta jos ei kellään muulla ole juuri nyt tarvetta pöydälle, niin kyllä minä sitä mielelläni käytän. :)

Ompelukone on ollut nyt jo aika monta päivää esillä, ja tähän mennessä olen kyllä joka päivä käynyt sen ääressä suristelemassa, mutta tämän kassin lisäksi olen saanut oikeastaan vasta huoliteltua ristipistokankaiden reunoja. En siis todellakaan ole viettänyt ompelukoneen ääressä ihan tuntikausia päivittäin. Nyt kuitenkin uskaltanen käydä Vuoden 2015 Ristipistoprojektin viimeistelypuuhiin, kun olen ensin saanut muutaman mukavan kokemuksen Huskystar 290:n kanssa - 15 vuotta siihen menikin, että aloimme ymmärtää lopulta toisiamme. ;) (Ostin koneeni muistaakseni huhtikuussa v. 2000 eli melko tarkasti 15 vuotta sitten.) Sen verran olen jo Ristipistoprojektin viimeistelyn kanssa edistynyt, että viimeistelykankaat on leikattu. Se puuha täytyi tehdä yhä ruokapöydän ääressä, koska se on ainoa riittävän iso pöytä kankaiden leikkuuseen. Mutta leikkaaminen onkin minusta vielä hirvittävämpi vaihe kuin ompeleminen, joten olen onnellinen, että sekin on jo tehty. Todennäköisesti tässä menee muutama päivä ihan vain kankaiden reunojen huolitteluun, ennen kuin pääsee oikeasti kappaleita yhdistämään. Ihanaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa ilman kiireen häivääkään! :)

Kassi-Alma ottaa nyt käteensä neulan ja alkaa päätellä lankoja! :) Seuraavassa postauksessa voi siis olla luvassa jopa neuleita pitkästä aikaa! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Huopaveska

Syksyn huovutuskurssin piti alunperin kokoontua tiivisti neljänä peräkkäisenä keskiviikkona. Kolmannella kerralla opettaja olikin sairaana, joten korvaava kerta siirtyi monen viikon päähän siitä alkuperäisestä viimeisestä kerrasta. Ja sitten olinkin minä itse niin huonossa kunnossa, etten päässyt viimeiselle kerralle. Onneksi otin tekeleeni kotiin - jätin sen ensin luokkaan kuivumaan, mutta kun palasin samaan luokkaan toiselle kurssille, niin päätin sittenkin tuoda sen kotiin. Hyvä näin, koska sinnepä se olisi sitten jäänyt.

Viime sunnuntaina jaksoin huovuttaa tekelettäni vielä sen verran, mitä olisin ehkä tehnyt viimeisellä kurssikerralla, jos olisin sinne päässyt. Nyt ei ollut opettajaa vieressä neuvomassa, joten valmis työ on sen näköinen kuin se omasta mielestäni näyttää valmiilta.

Huopalaukku

Tehty ajalla: 2.10.-13.11.2013

Malli: Tasan sellainen kuin sattui tulemaan, ei ollut mitään suunnitelmaa aloittaessa :)

Materiaali: Novita Hahtuvainen -huovutusvilla turkoosi, viininpunainen, lila ja vaaleanpunainen; itse kehrätty Möykkylanka turkoosista Novita Hahtuvaisesta (sangat)

Langankulutus: 54 g (sangat)

Puikot: 5 mm (sangat)

Koko: n. 30x30 cm + sangat

Muuta: Laukkuosa kokonaan märkähuovutettu, sangat neulottu ja pesukonehuovutettu. Napit Nappi-Kikasta. 

Tässä laukku kuvattuna vielä toiseltakin puolelta, ovat siis molemmilta puolilta hieman erilaiset. Ennen huovutusta asettelin noita villoja vähän ristiin rastiin, mutta en kuitenkaan tavoitellut mitään ruudukkoa, vaan juurikin jotain tällaista sekamelskaa. Joskin vielä aloittaessa ei ollut minkäänlaista mielikuvaa valmiista työstä, kunhan vain lätkin niitä villoja mieleni mukaan. Ja meniväthän ne huovuttaessa iloisesti sekaisin! :)

Siinä kurssikertojen välissä oli kehruukurssikin, jota varten jouduin tyhjentämään rukinrullalta pois vuosia sitten kehräämäni Möykkylangan (kerroin siitä enemmän tässä postauksessa). Huovutuksen edetessä aloin miettiä erilaisia vaihtoehtoja laukun sangoiksi, yksi vaihtoehto olisi ollut ihan vain niiden huovuttaminen, mutta koska tuo huovutus osoittautui minun kropalleni ihan liian raskaaksi hommaksi, niin täytyi pohtia muita ratkaisuja. Siitä tuli sitten mieleeni tuo Möykkylanka, joka on kehrätty siis ihan samasta turkoosista Novita Hahtuvaisesta, jota käytin myös laukun huovutukseen. Siitä neuloin kaksi pötkylää, huovutin ne pesukoneessa ja kiinnitin laukkuun. Aika erikoiset pötkylät tuosta Möykkylangasta tuli, mutta sopivat jotenkin tämän laukun muutenkin hyvin persoonalliseen ilmeeseen. ;)

Noiden sankojen valmistuttua näytin niitä miehelle ja vähän mallailin kuinka ne laukun päälle asettelisin (laukku oli silloin kyllä vielä keskeneräinen). Mies sanoi heti, että laita siihen napit, ja olin ihan samaa itsekin mielessäni ajatellut. Tänään pääsin viimein käymään Nappi-Kikassa valitsemassa sopivat napit, ja laukkukin oli ehtinyt viimein kuivaa niin, että sain napit samantien ommeltua.

Eihän tästä nyt mikään varsinainen käsiveska tullut, mutta ehkä jonkinlaisena projektipussukkana tätä voisi käyttääkin. Eikä näille kaikille harjoituskappaleille niin tarvitse käyttötarkoitusta löytyäkään. :)

Huovutus oli tosiaankin paljon rankempaa puuhaa, mitä olisin osannut kuvitella, joskin käsivoimathan minulla on ihan olemattomat nykyään, niin senkin vuoksi homma oli melkoisen työlästä. Tavoitteenani oli oppia kurssilla märkähuovutuksen tekniikka niin, että voin sitä käyttää joskus pienimuotoisesti omissa käsitöissäni, mutta ennen kaikkea haluaisin osata ohjata lapsiryhmää märkähuovutuksessa. Nuorten kanssa olen töissä neulahuovuttanut, mutta koska pääasiassa työskentelen alle kouluikäisten ja pienten koululaisten parissa, niin heidän kanssaan tämä märkähuovutus voisi olla turvallisempaa. Toivottavasti tulisin vielä työkykyiseksi, niin pääsisin näitä oppeja sinnekin soveltamaan! :)

Käsityöt ovat viime päivinä edistyneet varsin nihkeästi, kaivoin nimittäin eilen esiin jonkun päättelytehtäviä sisältävän lehden, ja se on imaissut minut ihan mukanaan... ;) Täytyy välillä potkia itseään tekemään käsitöitäkin pois puuhalehden parista, sillä työpöydän ympäristö alkaa olla ihan mustanaan pyyhekumin murusia... :D Tosin murusia siivotessa löytyi sitten kyllä monta helmeä, jotka ovat alkuviikon helmiaskarteluissa vierineet lattialle (ei niitä ollut kuin kolme; kaksi lattialla ja yksi pöytälaatikossa).

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Lempimusalle lämmikettä

Hassu juttu, että vaikka olen ammattimuusikko, niin kuuntelen tosi harvoin musiikkia. En tykkää kuunnella musiikkia vain taustahälynä, eikä meillä ole esimerkiksi ikinä radio päällä, enkä kuljeskele kaupungilla kuulokkeet korvissani. Silloin kun kaipaan musiikkia kotona, niin musisoin mieluiten itse, ja muiden esittämä musiikki puolestaan kuulostaa minusta parhaimmalta konsertissa. :) Olen siis livemusiikin ystävä. :) Töissä tietysti käytän välillä äänitteitä apuna, kuuluu työnkuvaan. :)

Mikähän mahtaa olla moiseen syynä, olisiko se että levyjen kanssa läträäminen on vaivalloista? Niin ainakin väittää mieheni, joka on jo aikapäiviä sitten luopunut kaikista cd-levyistään - minulla taitaa olla vielä tallessa kaikki c-kasetitkin, ja levyjä ihan tolkuton määrä. ;) Kun innostuin haalimaan itselleni Sibeliuksen koko tuotannon - The Sibelius Edition -sarjasta on nyt ilmestynyt 9 boksia ja neljä on vielä tulossa seuraavan puolentoista vuoden sisällä - niin mieheni päätti, että nyt rouva siirtyy mp3-aikaan. ;) Hän luovutti ystävällisesti minun käyttööni oman iPodinsa - jota en vieläkään osaa käyttää kunnolla, mutta älkää kertoko sitä miehelleni ;) - ja latasi tuohon pikkuriikkiseen läpyskään yli 900 Sibeliuksen kappaletta. Itse kyllä jouduin ensin siirtämään ne mieheni tietokoneelle cd-levyiltä, mutta se oli käytännössä aika pikkuhomma, kun laittoi vain levyn koneeseen, niin se ohjelma kohta kysyi jotain, johon tarvitsi klikata vain "kyllä", ja sitten odotella, että kone ilmoittaa homman olevan valmis, ja sitten seuraava levy sisään. Mies ei sentään siihen hommaan alkanut puolestani. ;)

Nyt olen sitten tutustellut lempisäveltäjäni tuotantoon pikku hiljaa pienten nappikuulokkeitten välityksellä. Ja sitten alkoi tuntua siltä, että tuo ihmeellinen pieni vekotin, jonne mahtuu niin paljon kaunista musiikkia, tarvitsee ilman muuta jonkinlaisen suojapussin, koska mitä todennäköisimmin se jonain päivänä kuitenkin putoaa löppäkynsistäni lattialle. ;) Ei tule sitten ainakaan niin paljon kolhuja - ja kun edelleen on syytä muistaa, että iPod on kuitenkin mieheni, joka saattaa kenties joskus vielä haluta sen itselleen tai jopa myydä eteenpäin.

Siispä koukku käteen ja suojapussin virkkuuseen:

iPod-pussi

Tehty: 29.1.2010

Malli: Ihan omasta päästä sävelletty

Lanka: Novita Virkkauslanka vaaleansininen (116)

Langankulutus: 7 g

Virkkuukoukku: 1,5 mm

Koko: n. 6x8 cm

Muuta: Nappi löytyi nappirasiastani :)

Väri on muuten ihan sellaista "vauvanvaaleansinistä" eikä noin turkoosia, mitä ainakin omalla koneellani kuva valehtelee. Tämän virkkasi ihan muutamassa tunnissa, eli ei ollut työläs juttu, mutta eipä ole langankulutuskaan mitään päätähuimaavaa. :)

Tämäkin ehtii vielä Virkkausringin Talvitempaukseen. :)

 

Meidän perheessä jaellaan nykyään runsaasti rakkaudentunnustuksia. :) Noin kuukausi sitten tämä poika eräänä aamuna halasi minua ja sanoi ensimmäisen kerran: "takattaa äitiä". :) Sen jälkeen on "takattettu" joka päivä ja monta kertaa, ja rakkaudenosoituksia saavat perheenjäsenten lisäksi tyynyt, nallet, lelut ja jopa kankainen kirjanmerkkinikin. :) Toissailtana tosiaan hän nappasi kirjani välistä kirjanmerkin, siveli sillä poskeaan ja sanoi: "Aaaaai... takattaa kiijanmeekkiä". :) Lankakerät ovat lähes päivittäisiä hellimisen kohteita, tässä kuvassa "takattaa kankaa". :) Onko tässä tulevaa lankahamsterisukupolvea? ;)

Perjantain myöhäisillan terkuin,

Me teimme sen silmät kimmeltäen... :)

Paljon ois aihetta lapsella kiittää. :)

Vatsatauti on taakse jäänyt muisto vain. Viime yö meni vielä kipuillessa ja valvoessa, mutta aamulla oli oireilu loppunut. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että oli kirjaimellisesti paska joulu. ;) Mutta vaikka South Parkin tunnettu jouluhahmo Mr. Hankey vetelehtikin meidän jouluvieraanamme, itselläni oli ihan hyvä mieli. Vointikaan ei mennyt heikoksi, kuten yleensä vatsataudin aikana, vaan jaksoin ihan touhuta normaalisti, ainoastaan öisin tuo vatsa sitten valvotti, mutta olen saanut onneksi nukkua päiväsaikaan. :) Että ei ihan paskaksi mennyt joulunvietto kuitenkaan. ;)

Joulunpyhät sujuivat meillä ihan tässä tavallisia juttuja touhutessa: käsitöitä, nettisurffailua, poikien leikkimistä ja normaali päivärutiineja. Kotona siis oleskelimme, kun ei minnekään muuallekaan päässyt; kuntosali taisi olla ainoa paikka, jossa mieheni pääsi pariin otteeseen avainkortilla piipahtamaan aattona ja joulupäivänä. "Jouluruuat" eli kilon kalkkunarulla, perunamuusi ja Atrian valmisrosolli riittivät aatoksi ja joulupäiväksi tasan neljälle aterialle, ja tapaninpäivänä siirryimme jo arkiruokiin eli pakasteseitiin. :) Arkisempi ruoka maistuikin lapsille paljon paremmin, ja kieltämättä kyllä meille aikuisillekin, etenkin kun minunkin ruokahaluni alkoi palata. Tämä oli kyllä varmasti elämäni paras joulu. :) Nautin just tällaisesta, kun en tehnyt mitään ennakkovalmisteluja, emmekä muutenkaan viettäneet joulua tavallista pyhäpäivää kummemmin. :) Oli vapauttavaa huomata, että joulun tulo ei riipu minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni, vaan se tulee joka vuosi sellaisena kuin tulee, myös vaatimattomiin oloihin. Kyllä minusta ainakin tuntui ihan joululta - miltä sen sitten ikinä pitäisikään tuntua. Tänä vuonna se tuntui tällaiselta, ensi vuonna ehkä toisenlaiselta. :)

Kysyin tapaninpäivän iltana esikoiseltani, oliko hänen mielestään hyvä joulu. "Oli", hän vastasi. "Mikä sinusta oli parasta joulussa?" kysyin. Hän vastasi: "Meidän rakkaus." :)

Niinpä. Tuota tärkeintä asiaa ei voi ostaa eikä paketoida lahjapaperiin. Sen osoittamiseksi ei tarvita erityistä juhlapäivää, vaan rakkaus on läsnä jokaisena arjen hetkenä. Lapseni vastaus antoi minulle vahvistuksen siitä, että jatkan edelleen arjen ilosanoman hehkuttamista. :) Onnea on osata arvostaa vuoden jokaista päivää tasavertaisesti, nauttia jokaisesta elämän hetkestä, oli sitten arki taikka juhla. Rakkauden osoittamiseksi ei tarvita lahjoja, kortteja tai onnen- ja jouluntoivotuksia. Riittää, kun on läsnä toisen ihmisen elämässä. "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta" on pelkkää sanahelinää, jos ei ole kertaakaan vuoden aikana pysähtynyt kysymään toiselta: "Mitä sinulle kuuluu tänään?" Juhlapäivinä on helppo hymyillä ja halailla, mutta onko valmis olemaan läsnä tavallisena arkipäivänä, jolloin ei välttämättä elämä ole yhtä hymyä? Muistamiset tuntuvat toki hyvältä merkkipäivinä ja jouluna, mutta vielä paremmalta tuntuu, kun tarttuu lähimmäisen käteen sellaisena hetkenä, jona hän vähiten osaa odottaa. :)

Lapseni on opettanut minulle myös toisen tärkeän asian. Hän pitää huolen siitä, että halaamme toisiamme vähintään kerran päivässä. Joka päivä hän tulee jossain vaiheessa päivää luokseni ja sanoo: "Äiti, me ei olla tänään vielä halittu." Ja sitten se asia pikaisesti korjataan. :) On ihanaa, että saan ainakin 365 halausta vuodessa lapseltani. :) Niin arkena kuin pyhänäkin.

Näistä mietteistä sitten arkisiin askareisiin. Paitsi että tauti on selätetty, myös yksi käsityö on valmistunut:

Jämälankakassi

Tehty ajalla: 22.-26.12.2009

Malli: Isoäidinneliöt

Lanka: Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010), vihreä (381) ja lohenpunainen (552), Circulo Classic vaaleanpunainen (3301), violetti (6394) ja vihreä (ei vyötettä), Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010) ja vihreä (381)

Langankulutus: 191 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 30 x 30 cm

Muuta: Kassi syntyi tehdessä sen mukaan, miten lankaa riitti.

Kassi on molemmilta puolilta erilainen, joten tässä myös toinen puoli. Aluksi aloin tehdä tätä niin, että virkkasin joka palan uloimman reunan valkoisella, mutta onneksi sitten yöllä sängyssä pyöriessäni orastavan mahataudin kourissa tein pieniä päässälaskelmia, että valkoinen lanka ei tuohon riitä. Niinpä toiselle puolelle keskimmäisten palasten reunoihin tuli lohenpunaista ja toiselle puolelle vihreää. Palaset yhdistin aina uloimmalla kerroksella toisiinsa, ja loppuvaiheessa vaati melkoista suunnittelua ja sommittelua ja ennakointia, että sai langat riittämään sopivasti.

Kaikki varatut langat upposivat kassiin, ainoastaan kuvassa näkyvät pätkät jäivät jäljelle. :) Noista ainoastaan tuo pisin lohenpunainen pätkä saattaa vielä päätyä jonkun heijastinkukan keskustaksi, mutta kahdesta muusta pätkästä ei taida olla kuin apulangaksi peukalontekoon. ;) Ihan ei kaikki varatut langat riittäneetkään, vaan yhteen isoäidinneliöön jouduin ottamaan vihreää Kotiväkeä Tennesseen kaveriksi. Hieman ovat eri värisävyä ja Kotiväkeä tietysti virkkasin sitten kaksinkertaisena, mutta eroa ei juurikaan huomaa, jollei osaa just sitä tiettyä neliötä sillä silmällä tiirailla. Myös luonnonvalkoista Kotiväkeä jouduin ottamaan kaveriksi kassin sankoihin, sitäkin siis virkkasin kaksinkertaisena. Onneksi oli noita Kotiväkiä samoissa väreissä mitä Tennesseetäkin jäljellä! :)

Virkkausrinkiin vie kassin tie. :)

Me teimme sen silmät kimmeltäen... kuten laulelen otsikossa. :) Selätin vatsataudin, iloitsin vaatimattomista puitteista joulunpyhinä, sain kassin valmiiksi... ja saavutin lankalaihdutuskuurini tavoitteen! :) Lankavarastoni on siis pienentynyt tänä vuonna yli 10 kiloa! :) Vielä en julista lopullista grammamäärää, paljonko se vuoden aikana on pienentynyt, sillä onhan tässä vielä viisi päivää tätä vuotta jäljellä, jolloin voi tapahtua vielä vaikka mitä. Ehkä jokunen käsityö vielä valmistuu, ehkä repsahdan lankahyllyjen ääressä ja kannan kymmenen kiloa lankaa kotiin ennen vuoden vaihdetta... ;) No ei vaines, jälkimmäiseen en usko itsekään, mutta en nyt ihan aio peukaloitakaan jäädä pyörittelemään, joten jotain käsityötä laittanen tässä vielä työn alle. Valmistuu sitten ennen vuoden loppua tai ei. :) Sitä ennen aion kyllä selvittää yhden sotkeutuneen lankakerän... ;)

Seesteistä sunnuntaita ja viehättäviä välipäiviä kaikille! :)

Cottonellan tuho

Oikein lämpimästi kiitoksia tunikan saamista kommenteista! :) Niitä on ollut jälleen kerran ilo lukea. :)

Cottonellaa jäi tunikan valmistumisen jälkeen vielä vajaat neljä kerää, joten jotain niistä oli kehiteltävä. Muistin, että kaimani teki tässä joskus Cottonellasta luutuja eli tiskirättejä, ja sieltä sitten löysin linkin Tintin luomuksiin ja Tiskikukan ohjeeseen.

Tiskikukka

Tehty: 17.12.2009

Malli: Tiskikukka, ohje täällä  
Lanka: Novita Cottonella luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 41 g

Puikot: 4 mm "lastenpuikot"

Koko: Halkaisija n. 30 cm

Muuta: Kiva malli! :)

Vaikka Cottonella ei olekaan kauneimmillaan neulottuna, kyllä siitä aina tiskikukan neuloo. :) Toivottavasti tämä toimii käytössä myös. En aio tätä itse testata, vaan aion antaa tämän lahjaksi joskus ensi vuoden puolella. ;)

Cottonella on edelleen parhaimmillaan virkattuna:

Kassi

Tehty ajalla: 16.-18.12.2009

Malli: Novita Kesä 2006 nro 30

Suunnittelija: Arja Viitala

Lanka: Novita Cottonella luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 155 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: 30x36 cm

Muuta: Kiva kassi tuli!

Kun mietin, mitä Cottonellasta vielä voisi virkata, kun virkkuuseen se sopii parhaiten, se alkoi näyttää silmissäni ihan ekokassilta. ;) Ja samantien tuli mieleen tämä malli vanhasta Novitasta, jossa se on tosin kirjoitettu Samokselle, mutta Cottonella on tiheydeltään ihan Samosta vastaavaa, ja nätti kassi tuli tästäkin. Tämä menee armottoman kangaskassifriikin eli itseni käyttöön. ;) Kirjastokassiksi, käsityökassiksi, kauppakassiksi... :)

Tarkoitukseni oli tehdä Cottonellasta vielä jotain muutakin, mutta noihin se riitti juuri ja juuri. Hyvä näin. :)

Muistinpa tässä, että Virkkausringissä on menossa Talvitempaus. Vaikka kassista ja tunikasta saattaa tulla ensimmäisenä mieleen kesäkassi ja kesätunika, tulee niistä minulle jotenkin mieleen myös talvi, kun ovat valkoisia. Joten kokeilenpa käydä viemässä kassin ja tunikan Talvitempaukseen mukaan! :)

Reipasta viikonloppua kaikille! :)

iPussi ja erään keskiviikon tapahtumia

Voi jestas mikä päivä tänään on ollut! On kummallinen asia, että jos päivän aikana on yksikin juttu, mikä poikkeaa ns. normaalirutiinista, niin se hallitsee sitten koko päivää, kun kaikki pitää suunnitella sen mukaan. Tänään sellainen poikkeava juttu oli, kun kuopusta piti käyttää iltapäivällä Oysissa. Ja tietysti se aika sinne oli just silloin, jolloin kuopus yleensä alkaa päiväunilleen. Joten ajattelin, että jos hän saisi nukkua aamulla vähän pidempään kuin tavallisesti, niin hän ei olisi niin väsyksissä lääkärissä, ja voisi nukahtaa päiväunille sitten paluumatkalla. No, aamu-unien venyttäminen ei ole kuopuksen tapauksessa kovin vaikeaa, sillä hän ponkaisee pystyyn aina samaan aikaan kuin minäkin. Eli jos minä herään aikaisin, kuopus köpöttelee kohta perässä. Ja jos minä vetkuttelen sängyssä pidempään, kuopus nukkuu vieressäni tyytyväisenä aivan yhtä pitkään.

Joten tänä aamuna sitten nukuttiin! Ja sen seurauksena tilanne oli semmoinen, että kun saatiin kuopuksen kanssa just syödyksi aamupala, pitikin alkaa jo laittaa lounasta, että isi ehtii syödä ennen kuin lähti ennen puolta päivää töihin. Mies oli jo ottamassa ruokaansa, kun ajattelin vielä pikaisesti kiehauttaa pakastevihanneksia kattilassa, ja jätin sen siihen hellalle porisemaan ajatellen, että kun ne siitä lämpenevät muutamassa minuutissa, niin osaahan aikuinen mies ottaa siitä itselleen vihanneksia ja laittaa sitten hellan pois päältä. Itseäni työllisti siinä vaiheessa neuvottelut kuopuksen kanssa siitä, laitetaanko dvd-soittimeen Teletapit ("nuunuu") vaiko Barbapapa ("paapapa"). En muista, kumpaan päädyttiin, mutta joka tapauksessa neuvottelun jälkeen ajattelin hetkeksi istahtaa koneelle lukaisemaan päivän uutiset.

Ja sitten yhtäkkiä tänne työhuoneeseen alkoi tulla aivan kamala palaneen käry! Ne pakastevihannekset! Isäntä söi ihan tyytyväisenä keittiössä puolen metrin päässä kiehuvasta kattilasta, eikä hän ollut huomannut mitään! No niin, pussillinen pakastevihanneksia oli ehtinyt palaa kattilan pohjaan täysin syömäkelvottomiksi... ei sitten syöty pakastevihanneksia lounaaksi. ;) Päivälliseksi lämmitin toisen pussillisen vihanneksia varmuuden vuoksi mikrossa... ;) Siinäpä se aika sitten kului kattilaa puhdistaessa, eikä edes vanhat kunnon pyykkipulverit tai ruokasooda auttaneet (myöhemmin päivällä sain kattilan puhtaaksi ihan hankausnesteellä, mutta aamupäivällä ei ehtinyt kaikkea kokeilla). Ja pitihän siinä pian alkaa meidänkin syömään, että ehdittiin kuopuksen kanssa sinne Oysiin.

Oltiin ihan hyvissä ajoin valmistautumassa lähtöön, kun kuopus karkasi potalta kesken toimituksen, ehti kiivetä vaunuihin ja lirauttaa pissat sinne... Siis niihin vaunuihin, jotka olivat eteisessä valmiina odottamassa lähtöä. Jipii... Kyttäsin kelloa ja koitin puhdistaa vaunuja - onneksi ovat edes jokseenkin vettä tai tässä tapauksessa muuta nestettä hylkivää materiaalia, joten kait minä ne kuivaksi sain, ja päästiin ihme kyllä vielä niinkin ajoissa lähtemään, että ehdittiin oikeaan bussiin. Aivan ajallamme oltiin Oysissa, ja toisaalta ihan suotta, koska odottelimme ainakin 40 minuuttia sitten aulassa lääkäriin pääsyä, ja lääkärissä meni ehkä 5-10 minuuttia. Ja sitten pois. Tulipahan käytyä. ;)

Mutta vaikka päivä alkoi noinkin vauhdikkaasti ja kommellusten kera, niin päivän pääasian tuloksena oli hyviä uutisia. Asia, jonka vuoksi neuvolalääkäri oli kuopuksen lastenpolille lähettänyt, osoittautui ihan normaaliksi, eikä vaadi mitään toimenpiteitä, vaikka siitäkin ovat monet tk-lääkärit meitä jo huolestuttaneet. Ei siis mistään vakavasta asiasta alunperinkään ollut kyse, mutta on se kuitenkin mieltä painanut, mutta ei onneksi paina enää, kun on saatu siihen erikoislääkärin mielipide. Hyvä näin. :) Siellä polin aulassa oli kyllä odottamassa paljon sellaisiakin lapsia, joista näki, että ovat siellä isommankin asian vuoksi mitä meidän poika. :( Vaikka noitten tenavien kanssa on aina vähän jos jonkinmoista, niin saa sitä silti olla kiitollinen, että pääasiassa nämä lapset ovat olleet harvinaisen terveitä tapauksia! :) Ja hyvillä mielin nytkin palailtiin kotiin. :)

Käsityöt? Juu, niitä minulla oli kassillinen mukana siellä Oysin reissulla. ;) En osannut päättää, mitä ottaisin, kun en tiennyt, kauanko koko reissulla edes menee. Ja Jujukerhon kylkiäispussiinhan mahtuu vaikka useampikin käsityö! :D Menomatkalla bussissa ja polin aulassa istuessani virkkasin pitsiliinaa, paluumatkalla bussissa neuloin vähän matkaa polvekeraitasukan vartta.

Kotona on ollut työn alla vähän pienempää piperrystä. Tästä ei tullut ihan yhden illan juttu, kun muistin aloittaa tämän eilen illalla varsin myöhään, ja kun tarvitsin koko ajan isännän kännykkää malliksi, niin koko aikaa tätä ei ole voinut kotonakaan tehdä, jos kännykkä on ollut isännän matkassa. Mutta tässä se nyt on, valmistui kuitenkin melko tarkkaan vuorokaudessa:

iPhone-pussi
Malli: Omasta päästä ja isännän puhelimesta
Lanka: Novita Virkkauslanka vaaleansininen (116)
Langankulutus: 10 g
Virkkuukoukku: 1,5 mm
Koko: iPhone 3GS -puhelimelle mitoitettu
Muuta: Sopiva tuli tarkoitukseensa

Mies tosiaan hommasi uusimman iPhonen heti, kun se tuli markkinoille, ja minä taisin ihan itse ehdottaa, että jos tekisin sille pussukan. Tämmöinen siitä tuli. Pohjassa vähän kiinteitä silmukoita, muuten pylväitä. Kuvissa väri näyttää ainakin minun koneellani turkoosilta, mutta oikeasti tämä on hempeän vaaleansininen. Nappi on musta, löytyi jostain kätköistäni. :) Ja varsinainen lankasyöppö oli, kun kokonaiset 10 grammaa upposi... ;)


Tämä onkin sitten ensimmäinen tekeleeni Project Spectrumin siniselle kaudelle. :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Omalle kohdalleni toivon hivenen rauhallisempaa loppuviikkoa tai ainakin huomista, mitä tämä päivä oli... ;)

Ikean inspiroimana

Unohdin mainita sunnuntaina yhden Ikeasta mukanani tulleen tuliaisen. Nimittäin ompelukärpäsenhän minä sieltä salakuljetin Suomen puolelle. ;) Edellinen ompelukärpänen taisi kuolla kuukahtaa taannoin keväällä. En viitsi edes linkittää siihen postaukseen, mutta varmaan muistanette, kun joku innoissaan ompeli itselleen Tilda-kassia, mutta onnistui ensin kutistamaan kankaat pesukoneessa ilman reunojen huolittelua, saaden näin aikaan pelkän rispaantuneen lankasotkun; sen jälkeen repäisi kankaan kahtia huomatakseen, ettei kaupassa oltukaan leikattu kangassuikaleita lankasuoraan - ja kaiken tämän jälkeen kiinnitti kassinsangat reunaan, eikä keskelle, niin kuin oikeasti kuuluisi tehdä. ;) Joko muistatte? Ai ette? No hyvä! ;)

Mutta ei siis ihme, jos ompelukärpänen kaikkoaa tuollaisen jälkeen. Uuden ompelukärpäsen kotiuttamiseksi tarvitaan kuitenkin vain aikaa, jotta itseluottamus ehtii palautua, sekä hitunen inspiroivia kankaita... :)


Ja niinpä sunnuntaina ompelukone kaivettiin kaapista ja se pääsi takaisin sinne maanantai-iltana. Vaikka tämä ompelupisteeni ei ole kovin tilava eikä houkutteleva - huomatkaa mm. ompelutarvikepakin sijainti lattialla ja kangaspino tietokoneen päällä - niin en menettänyt kertaakaan hermojani *vetää rastin peräseinään* vaikka kerran katkesi neulakin. Mutta opin jotain uutta ompelukoneesta vaikeuksien myötä. Esimerkiksi sen, että ei ehkä kannata ommella paksuun kankaaseen paksua kassinkahvaa kiinni sillä perusvahvuutta olevalla neulalla, koska vahvemmalla neulalla se onnistuu paremmin. :) Ja niin onnistuikin. Senkin opin, että jos kone alkaa temppuilla ja pitää kummallista ääntä, niin kannattaa ehkä öljytä kone. Hmm... ostin tuon koneen vuonna 2000, ja vasta eilen kävi ensimmäisen kerran mielessä, että tarttiskohan sitä joskus öljytäkin... On se sentään kerran tämän yhdeksän vuoden aikana käytetty huollossa. No, eilen illalla ompelu-urakan päätyttyä ainakin puhdistin ja öljysin koneen, että jospa se seuraavalla kerralla sitten tykkäisi minusta enemmän. :)

Sillä tämän ompelukokemuksen jälkeen uskoni minun ja ompelukoneen suhteen uudelleenlämmittämiseen palautui. :) Fiilis ei ole nyt todellakaan "ei enää ikinä ompelua", vaan todellakin "seuraavalla kerralla sitten..." :)

Vaikka Ikean kankaat houkuttelivat eniten, päätin kuitenkin ensiksi laittaa paininjalan alle voileeta, jota ostin jo joskus touko-kesäkuussa, mutten vain ole saanut aikaiseksi ommella niistä hedelmäpusseja. Koska hedelmäpussien tarve on meillä mielestäni varsin akuutti, päätin aloittaa niistä:

Hedelmäpussit 8 kpl
Tehty: 16.8.2009
Kangas: Voileeta Eurokankaasta
Koko: n. 22 x 35 cm
Muuta: "Nyörinä" Lidlin virkkauslankaa, kiristyssysteeminä sellaisia nyörinkiristäjiä, en minä niitten oikeita nimiä tiedä... ;)

Kuten kuvasta huomaa, kaksi pussia on jo päässyt tositoimiin, sillä kannoin niillä tänä aamuna tomaatit ja omenat kaupasta kotiin. :) Itse asiassa noista kuudesta muusta puuttuu vielä se kiristyssysteemi, mutta olen kohta lähdössä kaupungille, niin käyn ne samalla ostamassa. Nyt on muovisten hedelmäpussien aika meidän perheessä ohi - viimeinkin! :) Muoviset hedelmäpussit ovat minusta turhinta mahdollista jätettä, kun ei niitä voi oikein uusiokäyttääkään mihinkään, vaikka olen kyllä yrittänyt niitäkin käyttää aina uudestaan, eli kuljettanut kauppakassissa mukana käytettyjä hedelmäpusseja. Mutta eivät nekään tahdo oikein pitkään kestää. Kankaiset pussit kestänevät käytössä vähän paremmin. :)

Toivottavasti te muutkin innostuisitte ompelemaan ekologisia hedelmäpusseja - vinkiksi voin sanoa, että puolesta metristä voileeta saa kahdeksan hedelmäpussia. Niillä jo pärjää tällainen nelihenkinen perhe aika hyvin. :) Ja näiden ompelu on helppoa, eikä tarvitse välittää, vaikkei saumat menisikään ihan justiinsa. ;)

Hedelmäpussien jälkeen pääsin itse asiaan eli Ikean kankaisiin, tai oikeastaan niiden käsittely meni jo maanantaipäivälle. Kassejahan minä niistä havittelin, ja tällaisia sain aikaan:

Kassikaksoset
Tehty: 17.8.2009
Kangas: Elisabet-kangas Ikeasta; sangoissa vanhaa lakanaa
Koko: n. 36x41 cm
Muuta: Ommeltu ihan vaan suorakaitaleeksi, ei muotoiluja. Ommellut saumat pohjassa ja toisessa sivussa.

Ostin tuota Elisabet-kangasta saman kokoiset palaset kuin muitakin, mutta kotona sitten hoksasin, että jos haluan pystyraitaiset kassit, niin saan näistä kaksi pienempää kassia, mitä olin ajatellut. Mutta sopivia kasseja nämäkin ovat, ei yhtään liian pieniä. :) Minun piti kuitenkin ommella sitten sauma pohjaan, koska tein nämä näin päin - noissa kohta näkyvissä muissa kasseissa pohja on saumaton ja saumat ovat molemmissa sivuissa, mutta näissä on tosiaan sauma pohjassa ja toisessa sivussa. Toivottavasti kuitenkin kestävät käytössä. En tehnyt kasseihin mitään "muotoiluja", eli suorakaiteet vain, sitten käänsin reunat ja ompelin sangat kiinni (ja katkaisin siinä touhussa sen neulan...). Kivoja kasseja, tykkään! :) Niin, ja näihin piti leikata sitten sangat vanhasta lakanasta, koska en saanut enää samasta kankaasta sankoja, kun halusinkin tehdä kaksi kassia siitä palasta.

Toiset kassit tein sitten niin kuin olin alunperin ajatellutkin:

Kassi
Tehty: 17.8.2009
Kangas: Fredrika-kangas Ikeasta
Koko: n. 42x56 cm
Muuta: Muotoilua vähän pohjassa

Tästä tuli oikea jättikassi! :) Mutta niitähän tarvitaan, sillä monesti jos ostan vaikkapa kirpparilta vaatteita, alennuksesta kolme kiloa lankaa kerralla tai kuljetan töihin rekvisiitaksi huiveja, harsoja tai pehmoeläimiä, niin ikinä ei kassi ole riittävän suuri, vaan sieltä pursuaa jotkut pehmolehmän utareet ulos, ja sitten saa peljätä, että tippuuko sieltä joku tavara matkan varrelle. Vaikka totuus on se, että minulle ei mikään kassi voi koskaan olla ainakaan liian suuri... eiköhän tämäkin saada joskus tungettua ylitäyteen tavaraa. ;)

Kassi
Tehty: 17.8.2009
Kangas: Malena-kangas Ikeasta
Koko: n. 44x50 cm
Muuta: Muotoilua vähän pohjassa

Tämäkin on aika iso, ehkä hivenen pienempi kuin edellinen, mutta iso kuitenkin. :) Tein tähän ja tuohon siniseen pienet muotoilut pohjaan, eli olen nyt uskaltanut tehdä muutakin kuin vain suorakaiteen ompelua. ;) Eihän noiden muotoilujen ompelu ollut vaikeaa, kun vain taitoin vähän kangasta sisäänpäin nurjalle ja ompelin samalla kun sivusaumankin. Tihrustelin yhdestä valmiista kangaskassista vähän mallia, ja sen perusteella tein. Hyvin onnistui, tykkään!

Isojen kassien vastapainoksi piti tehdä vielä yksi vähän pienempi. ;) Tai no, Malena-kankaasta jäi pieni palanen jäljelle, enkä keksinyt siitä mitään muutakaan, ja itse asiassa tein tämän ihan ensimmäisenä tavallaan koekappaleena varmistaakseni, että osaan ommella kassin. ;)

Pikkukassi
Tehty: 16.8.2009
Kangas: Malena-kangas Ikeasta; sangoissa Elisabet-kankaan hulpioreuna
Koko: n. 16x21 cm
Muuta: Jämäkankaiden hyötykäyttöä :D

Ikean kankaat tuli todella käytettyä tarkoin, sillä tämä tehtiin Malenan jämäpalasta ja sangoiksi lätkäisin valkoisen hulpioreunan, jonka leikkasin pois sinisestä Elisabet-kankaasta. :)

Ja tässä vielä kaikki yhteispotretissa:


Mikä näistä on sinun suosikkisi? :)

Ikean kankaat ovat kyllä erinomaisia kankaita kasseihin, sillä ne ovat niin paksuja kankaita, ettei kasseihin tarvita vuorta vahvikkeeksi. Ja väritys ja kuviointi on niin pirteää! :) Kyllä oli vaikeus valita, mitä kankaita tällä kertaa ostaisin - täytyy ostaa sitten lisää seuraavalla kerralla... ;)

Pirtsakkaa tätä päivää sinulle! :)

Tumpelo mikä tumpelo ;)

No niin, nyt tulee sitten se pahantuulinen postaus, millä eilen uhkailin. ;) Saatatte arvata, että joku on taas mennyt kaivamaan ompelukoneen esille... Mikä ihme siinä on, ettei monen kerrankaan jälkeen mene kaaliin, että minä en tule toimeen ompelukoneen kanssa???!!!! Niinpä - toiset ymmärtävät tehdä vain sitä, mitä osaavat; sitten on meitä onnettomia, jotka aina vaan yritämme tehdä, vaikkemme osaakaan...

Kumma juttu, että kun ompelukärpänen puree, niin uskon omien taitojeni olevan paremmat, mitä ne oikeasti ovatkaan. Eilen kyllä sanoin monta kertaa ääneen Sinooperissa, että jos aion kassin ommella, niin siinä saa olla tasan yksi suorakaiteen muotoinen palanen, joka taitetaan keskeltä kahtia, ommellaan sivusaumat ja sit se on siinä. Ja sitten menin keksimään, että jos kuitenkin ompelisin sellaisen kivan kassin kahdesta erilaisesta kankaasta, että sitä raidallista tulisi keskelle ja yksiväristä vihreää reunoihin. Kyllähän minä nyt suoraa saumaa osaan ommella...

Kun sitten tänään aloittelin ompelemista, oli ihan hyvä fiilis, että jes tästä tulee kivaa. Mutta vähitellen fiilis alkoi muuttua, ja sitten tietysti kaikki meni taas kerran ihan vituralleen... Yritin kehitellä jotain sellaista teoriaakin, että kun siinä ompelukoneen ääressä istuu aikasta huonossa asennossa, niin hartiat menevät jumiin, veri lakkaa kulkemasta aivoihin, eivätkä käskyt enää kulje aivoista muualle kehoon. Mutta kyllä täytyy aivot olla jo aika pehmenneet siinä vaiheessa, kun menen ostamaan kangasta ja kuvittelemaan, että osaan siitä muka jotain tehdä... ONNEKSI en sentään alkanut tehdä mitään tilkkukassia, kuten eräät nimeltämainitsemattomat oupsilaiset eilen ehdottelivat - Sinooperissa oli nimittäin tosi hienoja Tilda-tilkkukasseja näytillä, ja melkein jo kuvittelin, että tekisin sellaisen, mutta joku raja sentään. ;)

Ompelukone ei tänään ollut kauhean halukas yhteistyöhön. Lanka tietysti sylttäsi moneenkin otteeseen, neula katkesi kertaalleen, ja jossain vaiheessa kone alkoi leikata kiinni niin, että piti aina koko kone aukaista ja irroitella siitä osia, että sai taas pyörän pyörimään. Sen jälkeen piti langoittaa kone uudelleen, että pääsi taas ompelemaan. Sain ommeltua kaksi tikkiä, kun taas leikkasi kiinni ja sama rumba alusta uudelleen. Sitten taas kahden tikin jälkeen leikkasi kiinni...

Mutta oli kyllä itse ompelijassakin vikaa, eikä vain koneessa. Eilen olin niin innoissani uudesta tulevasta kassistani, että halusin vain päästä nopeasti ompelupuuhiin, joten nakkasin ne kankaat niine hyvineen pesukoneeseen kutistumaan. Kutistumisen lisäksi oli hävinnyt reunoista myös aika lailla leveyttä, koska joku ei sitten ollut ajatellut huolitella niitä reunoja. Olivat ihan rispaantuneet, ja sitä lankamoskaa oli koneessa ja niissä kankaissa ihan kamalasti. Jippii, muistaisinkohan seuraavan kerran huolitella ennen pesua?

Ja sitten se ompeluvaihe. Kun ne Tilda-kankaat oli leikattuna ja pussitettuna valmiisiin 20x140 cm paloihin, niin ajattelin niistä tehdä sen kassin niin, että siinä keskellä menee 20 cm leveä raidallinen pala ja reunoissa yksiväriset 10 cm kaitaleet. Eli se yksivärinen kangas piti halkaista pitkittäin kahtia. No enhän minä sellaiseen mitään saksia tarvi, koska ensinnäkään en omista niin hyviä saksia, että niillä voisi kangasta leikellä, ja toisekseen en osaa leikata suoraan. Joten tein vain päähän pienen viillon ja repäisin sen kankaan kahtia. Eivät vaan olleet siellä Sinooperissa leikanneet sitä suikaletta lankasuoraan... Joten tuloksena oli kaksi suikaletta, jotka olivat toisesta päästään sen 10 cm leveät, ja toisesta päästä toinen suikale oli sitten 3 cm ja toinen 17 cm...


Tähän asti oli fiilis ollut ihan ok, neulan katkeamiset ja langan sylttäämiset olin kuitannut tyyliin "sattuuhan sitä". Mutta kun näin tämän tilanteen, niin johan alkoi lennellä taas monia kotimaisista elokuvistakin tuttuja yksisanaisia repliikkejä - eikä tilannetta yhtään auttanut se, että juuri samalla hetkellä esikoinen huusi toisesta huoneesta, että hän on kaatanut maljakon, jossa on virpomisoksat. Siinä raivotessani ja ärräpäitä täräytellessäni herätin vielä kuopuksenkin päiväuniltaan, eli tilanne vain paheni...

Sitten mukamas kuvittelin, että saisin tämän tehtyä ennen kuin lähden neuletapaamiseen kolmeksi. Ja taustajoukoista kuului koko ajan kommentteja "joko sää kohta lopetat" jne. Tottakai halusin saada ompeluni mahdollisimman pian valmiiksi, koska en voi jättää ompelukonetta levälleen pitkäksi aikaa, eli jos jotain ommellaan, niin se ommellaan yhdellä istumalla ja sitten kerätään äkkiä tavarat pois. Ja toinen aikuinen pitää ompelun aikana huolen siitä, etteivät lapset pyöri jaloissa vaikkapa painamassa poljinta silloin kun sormeni on neulan alla. Siinäkin ehkä syy, miksi noista ompeluista ei tule mitään, kun aina on sellainen kiireen tuntu, että äkkiä pitää surauttaa valmiiksi. Ja nyt tilanne vain paheni. Kassi oli valmiiksi jo pilalla, oli kova kiire, kuopus huusi syliin, minä raivosin, esikoinen ärsytti tahallaan omituisilla höpinöillään, mies nalkutti, ja minä raivosin ja koitin ommella... Enhän minä mitään valmiiksi saanut ennen neuletapaamista, joten puoli kolmelta luovutin, annoin kuopukselle äkkiä sitä syliä ja tissiä, sitten lähdin polkemaan hirveää kyytiä neuletapaamiseen. Meinasin kyllä, että menen bussilla, kun venyi lähtö niin myöhäiseksi, mutta ajattelin purkaa pyöräillessä samalla kaiken raivoni liikuntaan. Ja sen kyllä teinkin: vauhtia oli varmasti enemmän kuin pyöräteiden nopeusrajoitukset sallivat, pyyhälsin hirveää kyytiä kaikkien ohitse, poljin jopa ylämäetkin suurimmalla vaihteella (yleensä pitää pistää niissä mäissä ykkönen silmään...), ja vauhtini ihan hirvitti itseänikin. Matka kaupunkiin kesti 13 minuuttia - yleensä siinä menee 20-25 minuuttia...

No, neuletapaamisessa mieli vähän tai aika paljonkin virkistyi, joten olin valmis palaamaan taisteluuni ompelukoneen kanssa. Sylttäiltiin taas, mutta sain viimein valmiiksi. Eihän tuo täydellinen ole, eikä edes lähelläkään täydellistä, mutta kait siinä voi muutaman kirjan kantaa kirjastosta tai lankakeriä lankakaupasta. ;)


Vaikka sangat kiinnitettyäni huomasin, että päällispuolelle jäi tällainen ruma syltty. En jaksanut alkaa enää korjaamaan, olkoon. Sankojen kiinnitys epäonnistui muutenkin, kun jostain syystä kiinnitin ne ihan reunoihin kiinni sivusaumoihin, joten se kassi näyttää roikotettaessa ihan omituiselta...


... itse en kuitenkaan tajunnut, mitä omituista tässä on, mutta mieheni oli revetä liitoksistaan, kun näki nämä kassin sankojen kiinnitykset. Kun eihän kuulemma kassin sangat voi olla noin! Mies sitten esitteli, miten kassin sangat kuuluvat olla kiinnitettyinä kassin keskelle, jotta kun sankoja levittää, niin kassi avautuu niistä niin, että kassiin voi laittaa tavaraa. Ai? Enpä ole koskaan ajatellut. Minusta kun sangat ovat kassissa vain sitä varten, että sitä voi ylipäätään jostain roikottaa. En ole koskaan edes ajatellut, että sillä olisi joku tarkoitus, että kassissa on nimenomaan kaksi sankaa ja että niiden paikalla olisi jotain merkitystä. Kun sitten katsoin muita tekemiäni kasseja, niin kaikissa muissa on vain YKSI sanka ja sekin kiinnitettynä tälleen kassin sivuun... Tämänkin kohdalla vain ajattelin, että kun ne ovat tuolleen vierekkäin, niin saan ommeltua yhdellä ompeleella kaksi sankaa, ja ne näyttävät tuossa kivemmalta kuin sivussa. Mies on kyllä kulkenut koko illan perässäni esitellen kaikki käteen osuneita pussukoita, roskapusseja yms., että katso nyt, miten niiden sankojen pitää olla. Okei, okei, ymmärrän vähemmästäkin olevani tyhmä...

... vaikka en ole kyllä itseäni koskaan tyhmänä pitänyt, pikemminkin keskivertoa älykkäämpänä tai joskus jopa suorastaan nerona. ;) Mihin ihmeeseen on kadonnut se tyttö, joka sai koulun parhaan oppilaan stipendejä? Mitä merkitystä on puhtaalla kymppirivistöllä todistuksessa, jos ei tiedä, miten kauppakassissa kuuluu olla sangat? Onko tässä kyse samasta asiasta kuin siinä, että osaan soittaa nuoteista, mutten osaa improvisoida; osaan piirtää mallista, mutten omasta päästäni; osaan tehdä käsitöitä ohjeesta, mutten ilman ohjetta. En osaa kiinnittää kassiin sankoja oikealle paikalle, koska kukaan ei ole koskaan kertonut minulle, mikä se oikea paikka on ja miksi.

En aio purkaa tuota, koska ompelin noita sankoja kiinni tuohon varmaan tunnin verran kaikkine sylttyineen. Eipähän tuo väärä sankojen paikka varmaankaan käyttöä haittaa. Ja itse pystyn kyllä myöntämään omat virheeni ja jopa nauramaan niille. Kunhan kukaan muu ei tule niitä osoittelemaan sormella ja muistuttamaan eikä varsinkaan laskemaan niistä leikkiä.


Tässä vähän kuvaa, joka on otettu ilta-auringon paisteessa parvekkeella. Tässä näkee, miten rumasti ja tyhmästi nuo roikottimet tuossa ovat. Ja kyllä muuten silitin kassin silloin jossain vaiheessa ompelua, mutta en jaksanut enää silittää uudestaan - käytössähän se rypistyy kumminkin. ;)


Tässä näkyy sitten se puoli, jossa on nuo yksiväriset kaitaleet "vähän" erilevyiset... Myös kuvaajan jalka halusi kuvaan. ;)


Toinen puoli on ihan ok, paitsi että siihen tuli tietysti justiin se ryppy toisen sangan kohdalle. Pahoittelen rumia kuvaustaustoja, en viitsinyt alkaa siivota parveketta. ;) Jossa siis otin kuvat ihan vain siksi, että tuo väri näkyy oikein.

Tilda-kangaskassi
Tehty: 5.4.2009
Malli: Piti olla omasta päästä, mutta taisi tulla enemmänkin peräpäästä... ;)
Kangas: Tilda lime-valkoraita ja yksivärinen lime; vuorikankaana vauvan lakanasta revitty kaitale (meillä on vauvan lakanoita ihan liikaakin, joten kyllä niistä yksi jouti vuorikankaaksi ;) )
Koko: n. 30x50 cm
Muuta: Pieleen meni, mutta menköön, kyllä tätä kait käyttää voi.

Että sellainen tällä kertaa. Tämän kanssa mennään tietysti Project Spectrumiin, kun tämä on tällainen limenvihreä. :)

Kaiken tämän jälkeen päätin ommella vielä jotain muutakin. Ja oikeastaan huomasin, etten ole aina ollut niin tumpelo ompelussa, koska olenhan ommellut muun muassa kymmeniä kestovaippoja - tosin suoraan ohjeesta; omasta päästä tehtynä ei niistäkään tullut mitään. Ja sitten olen ommellut yhden parisängyn tilkkupeiton, vaikka siinäkin ensimmäinen versio meni roskiin, kun en jaksanut olla ihan niin sentintarkka, onko ne kappaleet nyt ihan justiinsa. No, sellaisella simppelillä mallilla se sängynpeitto kuitenkin auttavasti onnistui.

Mutta nyt sille peitolle on käynyt vähän köpelösti:


Tämän päällä on riehuttu ja hypitty, ja niin on vain alkaneet tilkut revetä irti. Olen kovasti harkinnut uuden päiväpeiton (ja samalla uusien makkarin verhojen) hankkimista, mutta valmiit päiväpeitot ja tikkikankaat ovat niin ankean värisiä, että mieluista ei saa kuin itse tekemällä. No, on tämäkin aika ankea, kun siinä on tuota tummahkoa sinistä, mutta parempi se kuin joku neutraali beige tai valkoinen tai synkkä tummanpunainen tms. Mutta siis ei onnistu kyllä enää uuden tilkkupeiton tekeminen! Tätä tehtiin silloin, kun ei ollut vielä lapsia talossa, ja ompelukset saattoi levittää pitemmäksikin aikaa. Itse asiassa tämän tekele oli kaksi kuukautta levällään meidän makkarissa, jossa siihen aikaan ompelin.

Joten koska uutta peitettä en nähtävästi saa hankittua tai ommeltua, niin piti yrittää korjata vanhaa, ennen kuin repeää vieläkin pahemmin.


Vaikka aika pahassa kunnossa osa näistä tilkuista jo oli... Tietysti ne keskellä olevat, koska eihän reunojen päällä ole hypitty, ja siellä on jälki edelleen kuin uutena.

Tavoitteenani ei ollut tehdä tästä mitään kauhean siistiä, eikä tällaisista riekaleista nyt kummoista saakaan, kunhan nyt vain saisin ne riekaleet ommeltua jotenkin kiinni, etteivät ainakaan enempää repeä. No, kun peitteellä on kokoa se 240x240, ja työpöydällä tilaa tasan sen verran, että ompelukone siihen juuri ja juuri pöydänkulmalle mahtuu kaikkien muiden romppeitten sekaan, niin menihän se tämäkin melkoiseksi taisteluksi... en jaksa enää yksityiskohdilla vaivata. ;)


Mutta onpahan nyt mukamas jotain yritetty... Toivottavasti tällä pärjää taas vähän aikaa, ettei tarvi sitä uutta alkaa miettiä.

Jokohan tämän jälkeen ymmärtäisin pitää sen koneen kaapissa? Jos alan jossain vaiheessa puhua ompelemisesta, niin palauttakaa minut äkkiä maanpinnalle! ;)

Tumpelo lopettaa raportoinnin tähän. :)