Halojata halloo!

Nykyajan puhelimet ovat sitten kerrassaan heikkoa tekoa. Niin kuin tuo minunkin nokialaiseni, joka ei kestänyt käytössäni kuin päivälleen 8 vuotta 7 kuukautta. Olihan se jo monenlaisia kolhuja saanut osakseen, kunnes eräänä pyhäaamuna se päätti tehdä köydettömän benjihypyn pakastimen päältä lattialle. Se siitä luurista sitten.

Kyllähän tuo hyppynsä jälkeen edelleen toimi, sillä olisi varmasti voinut vielä soittaa ja vastaanottaa puheluita. Mutta koska näyttöön ilmestyi enää vain valo ilman mitään tekstejä, en olisi enää nähnyt, kuka soittaa tai kenelle puhelu on menossa. Samoin tekstareiden kirjoittaminen ja ennen kaikkea lukeminen olisi voinut mennä enemmän arvaamisen puolelle. Joitakin toimintoja vielä saatoin käyttää, jos muistin ne ulkoa, kuten pin-koodin näppäily. Ja kun siirsin hajonneesta puhelimesta tietokoneeseen kaikki tärkeät tiedot, niin ohjekirjan avulla ja hyvällä arvauskyvyllä sain senkin homman onnistumaan.

Mutta olihan selvää, että uusi puhelin tarvittiin. HETI. Ja tietysti oli sunnuntai, se hieman rajasi ostopaikkoja. Asetin uudelle telefoonille seuraavat ehdot:

1. Siihen pitää mahtua vanhan mallinen SIM-kortti. Ei ollut aikaa odotella maanantaihin (seuraava päivä), että operaattorin putiikki aukeaa, saati että olisin alkanut tilaamaan simmiä  netistä. Uusissa malleissahan on melkein kaikissa joku mikä lie mikrosimmi, en minä semmoisia halunnut.
2. Puhelin piti olla samantien saatavilla jossain päin Oulua, jonne pääsisin bussilla sunnuntaivuoroilla.
3. Siinä pitää olla näppäimiä. Ei mitään hipelöintipuhelinta, joka alkaa taskussa soittaa itsekseen jollekin, johon en ole ollut yhteydessä 15 vuoteen. Jos olisi mahdollista saada sellainen kännykkä, jossa numerot valitaan kiekkoa pyörittämällä, ottaisin heti semmoisen! Tai kenties siinä sivussa voisi olla kahva, jota veivaamalla voisin pyytää keskusta yhdistämään haluamalleni henkilölle. Tekstarit voisi lähettää morseaakkosin lennättimen kautta - multimediaviestit savumerkeillä.
4. Älyä ei puhelimessa saa olla yhtään enempää kuin että sillä voi soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä näpytellä (näppäimillä!) tekstareita ja lukea itselle tulleita viestejä.
5. Halpa. Mieluiten ilmainen.

No, eihän noilla kriteereillä tarvinnut kovin monesta vaihtoehdosta valita. Halvin parinkympin Samsung oli samanlainen kuin meidän koululaisella, ja koska en hirveästi siitä tykkää, seuraava vaihtoehto oli neljänkympin nokialainen, johon päädyin muita vaihtoehtoja enää katsomatta. Väliin jäi muutama tuohon hintahaarukkaan mahtuva muu malli, mutta koska niitä ei ollut Oulussa varastossa, niin hyppäsin yli.

Varasin puhelimen heti netin kautta itselleni, samalla vielä siirtäen niitä arvokkaita tietoja vanhasta luurista tietokoneelle, ja kun sain sen homman tehdyksi, lähdin puolikuumeisena uutta kapistusta hakemaan likimain toiselta puolelta kaupunkia.

Koska puhelimet tykkäävät harrastaa noita köydettömiä benjihyppyjä, ne tarvitsevat tietysti jonkinlaisen suojapussukan. Edellisellä kännykällä ei ollut. Tai oli, mutten sitä käyttänyt, vaan tungin taskuun avaimien yms. seuraksi. Sama pussukka olisi kyllä käynyt tällekin puhelimelle, mutta olen antanut sen oikeastaan esikoisen käyttöön, joten ajattelin tarvita ehkä oman pussukan.

Hoksasin heti, että kun nuttuprojektista jää yli Dropsin Alpacaa, teen lopuista pussin kännykälle. Eilen sitten laitoin pussukan työn alle heti edellisen postauksen valmistuttua (eli noin klo 18.35), ja yhdessä illassa tuo virkkausosuus oli valmis, kuten kellonajasta voi päätellä.

Tuo kello on muuten ihan parasta tuossa uudessa luurissa. Edellisestä sai tihrustaa sitä aikaa, varsinkin jos näytönsäästäjä oli mennyt pois päältä, sitä aikaa ei saanut katsottua millään etenkään päivänvalossa. Tässä on riittävän iso kello, ei tarvitse enää arvata aikaa!

Päätin sitten kokeilla huovuttaa tuon virkatun pussukan, koska Alpaca kuulemma huopuu. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tiiviisti virkattu pinta ei huovu kovin paljoa, minkä vuoksi en tehnyt juurikaan kutistumisvaraa. Ajattelin, että jos ei olisi huopunut, niin olisin voinut käyttää pussia sellaisenaankin, mutta jos huopuu niin huopuu. Nakkasin heti eilen illalla pussukan koneeseen yhdessä kylpytakkini kanssa. Alpacalle suositellaan huopumislämpötilaksi 40 astetta, mutta koska sen kylpytakinkin oli syytä puhdistua, pistin rohkeana tyttönä ne kuuteenkymppiin. Ja juuri sopivasti huopui!

Virkkasin pussukan kaksinkertaisella langalla, toinen ruskeaa ja toinen luonnonvalkoista Alpacaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näitte, luonnonvalkoista jäi vielä ylikin pieni nyssykkä, joten piti kehitellä siitä jotain koristetta huovutetun pussin päälle.

Olin tehnyt jo valmiiksi napinläpirenksun, joten tarvittiin tietysti nappi. Kaivoin nappilaatikosta rumimman mahdollisen napin, jonka päällystin virkaten yksinkertaisella langalla. Sitten päätin kirjoa tuon läpän reunaan pykäpistoja, joita olen tehnyt viimeksi 30 vuotta sitten ekaluokalla johonkin äitienpäivälahjaksi antamaani patalappuun. Vielä muistin, miten noita tehdään! Vaan yhä oli valkoista lankaa jäljellä, joten virkkasin kaksinkertaisella langalla kukkasen, jonka jatkeeksi aloin lankaa katkaisematta kirjoa ketjupistoja pussukan päälle...

... ja langan aina vaan riittäessä pistot jatkuivat lopulta takapuolellekin. Siis pussin takapuolelle, ei omalleni.

Kännykkäpussi

Tehty ajalla: 25.-26.12.2014

Malli: Omasta päästä

Lanka: Drops Alpaca vaaleanruskea (401) ja luonnonvalkoinen (100)

Langankulutus: 47 g

Virkkuukoukku: 3 mm, napissa 2 mm

Koko: 5 x 11,5 cm kokoiselle kännylle

Muuta: Huovutettu 60 asteessa. Lisäksi kirjontaa.

Nähtäväksi jää, tuleeko tätä sitten käytettyä. Kaulassa en ainakaan osaa roikottaa mitään, mutta olisihan tuo taskussa ihan näppärä ainakin suojaamassa avaimien raapimiselta ja pakkaselta. Ei välttämättä suojaa kosteudelta, jos päätän sukeltaa vaatteet päällä Oulujokeen. Luultavasti kuitenkin unohtuu aina kiireessä kotiin.

Tämä taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi valmiiksi neule- tai virkkaustyöksi. Ristipistotyön luultavimmin vielä saan valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Oikeastaan se passaakin hyvin siksi, että vuoden 2009 alussa aloittamani neulepäiväkirja (= muistikirja) tuli tämän projektin myötä täpötäyteen. Riittoisa kirja, kun kuuden vuoden käsityöt ovat siihen mahtuneet! Yhdelle sivulle olen laittanut aina kolme projektia, viimeisen puolen vuoden aikana neljä per sivu vähän pienemmällä käsialalla. Vuoden 2015 alkaessa on siis sopivaa vaihtaa uuteen muistikirjaan, vaikka sen ensimmäisen projektin aloituspäivämääräksi tuleekin tämä päivä, valmistumispäivä kuitenkin menee taatusti uuden vuoden puolelle.

Sydämellistä viikonloppua kaikille! ♥

Huopaveska

Syksyn huovutuskurssin piti alunperin kokoontua tiivisti neljänä peräkkäisenä keskiviikkona. Kolmannella kerralla opettaja olikin sairaana, joten korvaava kerta siirtyi monen viikon päähän siitä alkuperäisestä viimeisestä kerrasta. Ja sitten olinkin minä itse niin huonossa kunnossa, etten päässyt viimeiselle kerralle. Onneksi otin tekeleeni kotiin - jätin sen ensin luokkaan kuivumaan, mutta kun palasin samaan luokkaan toiselle kurssille, niin päätin sittenkin tuoda sen kotiin. Hyvä näin, koska sinnepä se olisi sitten jäänyt.

Viime sunnuntaina jaksoin huovuttaa tekelettäni vielä sen verran, mitä olisin ehkä tehnyt viimeisellä kurssikerralla, jos olisin sinne päässyt. Nyt ei ollut opettajaa vieressä neuvomassa, joten valmis työ on sen näköinen kuin se omasta mielestäni näyttää valmiilta.

Huopalaukku

Tehty ajalla: 2.10.-13.11.2013

Malli: Tasan sellainen kuin sattui tulemaan, ei ollut mitään suunnitelmaa aloittaessa :)

Materiaali: Novita Hahtuvainen -huovutusvilla turkoosi, viininpunainen, lila ja vaaleanpunainen; itse kehrätty Möykkylanka turkoosista Novita Hahtuvaisesta (sangat)

Langankulutus: 54 g (sangat)

Puikot: 5 mm (sangat)

Koko: n. 30x30 cm + sangat

Muuta: Laukkuosa kokonaan märkähuovutettu, sangat neulottu ja pesukonehuovutettu. Napit Nappi-Kikasta. 

Tässä laukku kuvattuna vielä toiseltakin puolelta, ovat siis molemmilta puolilta hieman erilaiset. Ennen huovutusta asettelin noita villoja vähän ristiin rastiin, mutta en kuitenkaan tavoitellut mitään ruudukkoa, vaan juurikin jotain tällaista sekamelskaa. Joskin vielä aloittaessa ei ollut minkäänlaista mielikuvaa valmiista työstä, kunhan vain lätkin niitä villoja mieleni mukaan. Ja meniväthän ne huovuttaessa iloisesti sekaisin! :)

Siinä kurssikertojen välissä oli kehruukurssikin, jota varten jouduin tyhjentämään rukinrullalta pois vuosia sitten kehräämäni Möykkylangan (kerroin siitä enemmän tässä postauksessa). Huovutuksen edetessä aloin miettiä erilaisia vaihtoehtoja laukun sangoiksi, yksi vaihtoehto olisi ollut ihan vain niiden huovuttaminen, mutta koska tuo huovutus osoittautui minun kropalleni ihan liian raskaaksi hommaksi, niin täytyi pohtia muita ratkaisuja. Siitä tuli sitten mieleeni tuo Möykkylanka, joka on kehrätty siis ihan samasta turkoosista Novita Hahtuvaisesta, jota käytin myös laukun huovutukseen. Siitä neuloin kaksi pötkylää, huovutin ne pesukoneessa ja kiinnitin laukkuun. Aika erikoiset pötkylät tuosta Möykkylangasta tuli, mutta sopivat jotenkin tämän laukun muutenkin hyvin persoonalliseen ilmeeseen. ;)

Noiden sankojen valmistuttua näytin niitä miehelle ja vähän mallailin kuinka ne laukun päälle asettelisin (laukku oli silloin kyllä vielä keskeneräinen). Mies sanoi heti, että laita siihen napit, ja olin ihan samaa itsekin mielessäni ajatellut. Tänään pääsin viimein käymään Nappi-Kikassa valitsemassa sopivat napit, ja laukkukin oli ehtinyt viimein kuivaa niin, että sain napit samantien ommeltua.

Eihän tästä nyt mikään varsinainen käsiveska tullut, mutta ehkä jonkinlaisena projektipussukkana tätä voisi käyttääkin. Eikä näille kaikille harjoituskappaleille niin tarvitse käyttötarkoitusta löytyäkään. :)

Huovutus oli tosiaankin paljon rankempaa puuhaa, mitä olisin osannut kuvitella, joskin käsivoimathan minulla on ihan olemattomat nykyään, niin senkin vuoksi homma oli melkoisen työlästä. Tavoitteenani oli oppia kurssilla märkähuovutuksen tekniikka niin, että voin sitä käyttää joskus pienimuotoisesti omissa käsitöissäni, mutta ennen kaikkea haluaisin osata ohjata lapsiryhmää märkähuovutuksessa. Nuorten kanssa olen töissä neulahuovuttanut, mutta koska pääasiassa työskentelen alle kouluikäisten ja pienten koululaisten parissa, niin heidän kanssaan tämä märkähuovutus voisi olla turvallisempaa. Toivottavasti tulisin vielä työkykyiseksi, niin pääsisin näitä oppeja sinnekin soveltamaan! :)

Käsityöt ovat viime päivinä edistyneet varsin nihkeästi, kaivoin nimittäin eilen esiin jonkun päättelytehtäviä sisältävän lehden, ja se on imaissut minut ihan mukanaan... ;) Täytyy välillä potkia itseään tekemään käsitöitäkin pois puuhalehden parista, sillä työpöydän ympäristö alkaa olla ihan mustanaan pyyhekumin murusia... :D Tosin murusia siivotessa löytyi sitten kyllä monta helmeä, jotka ovat alkuviikon helmiaskarteluissa vierineet lattialle (ei niitä ollut kuin kolme; kaksi lattialla ja yksi pöytälaatikossa).

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Koruja

Tein jälleen hieman koruja huovuttaen ja askarrellen.

Helmikaulakoru

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Ihan omasta päästä

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja helmiä

Muuta: Lahjaksi

Kolme huopahelmeä jaksoin pyöritellä sunnuntaina, ja eilen kokosin niistä kaulakorun yhdessä erilaisten muovihelmien kanssa. En tiedä, tykkäävätkö nykypäivän tyttölapset tällaisista (meidän koululainen arveli, että ei tykkää ;) ), mutta saahan tällä heittää sitten vaikka vesilintua, jos ei miellytä. ;) Itse olisin kymmenvuotiaana ollut aivan onnessani tällaisesta korusta. :)

Onnittelukortti

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Oman pään tuotoksia

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja muuta askartelusälää

Muuta: Lahjan matkaan

Korun mukana pistän menemään myös onnittelukortin. Yritin säheltää kukkasen samoista huovutusvilloista, joista tein nuo helmet. Pakko todeta, että vielä on vähän harjoittelemista huovutuksen saralla - tässä kukassa oli varret ja lehtikin, mutta niiden huovuttamisesta ei tullut yhtään mitään, joten taitoin ne lopulta tuonne kukan alle piiloon ja samalla vähän vahvistamaan itse kukkasta. Oikeastaan sain märkähuovutuksella tehtyä vain jonkinlaisen esihuopumisen, neulahuovutuksella siistin aikaansaannostani, jonka jälkeen vielä taas hiukan märkähuovutin - ja taas neulahuovutin. Samalla, kun ompelin nuo kukan keskustassa olevat vihreät helmet paikoilleen, kursin tuota kukkaa vielä kasaan, ettei ihan repsottele suuntaan eikä toiseen. Olin oikeastaan tätä kukkaa tehdessäni jo vähän väsähtänyt koko huovutukseen, niin en jaksanut tähän enää niin panostaa. Mutta kultaliimalla ja helmillä saa aika paljon paikattua. :)

En ole koskaan tehnyt sellaisia oikeita 3D-kortteja, jotka tuntuvat olevan kovasti askartelijoiden suosiossa. Minun käsitykseni 3D-kortista on tällainen... ;)

Näiden mukana lähtee jo aiemmin blogissa nähdyt neuleet, siitä se värimaailmakin näihin irtosi:

Hoksasin helmiä ja korttia tehdessäni, että ensi viikolla nämä jo täytyykin postittaa päivänsankarille, onneksi ei mennyt ihan viime tinkaan. :)

Tein vielä toisenkin korun, joka on menossa eri ihmiselle lahjaksi:

Angry Birds -kaulakoru

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Omasta päästä

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja helmiä

Muuta: Lahjaksi

Yritin tuosta palleroisesta saada Angry Birds -tyttölinnun näköistä. Ensin kuvittelin, että homma hoituisi ihan märkähuovutuksella, mutta lopulta ainoastaan tuo pohjana oleva punainen pallero on saatu märkähuovutettua, yksityiskohdat kiinnitin neulahuovutuksella. Toki senkin jälkeen vähän käsittelin tätä mäntysaippualla ja vedellä, että tulisi vähän tiiviimpi. En tiedä, tajuaako tästä, että kyseessä on nimenomaan tyttölintu, paitsi että sillä on tuo rusetti päässä... ;) Toisaalta olen kyllä näyttänyt tätä parhaalle tuntemalleni Angry Birds -asiantuntijalle (ikää 5 v), ja hän tunnisti tämän heti tyttölinnuksi, joten ehkä olen tässä jossain määrin onnistunut. :) Nyt sitten täytyy pitää peukut pystyssä, että tämä kelpaa saajalleen - mutta ainahan tämänkin voi ottaa sitten mukaan vaikka possujen ammuskeluun... ;)

Tässä vielä se tyttölintu, josta mallia katsoin:

Tulevina päivinä tänne saattaa tupsahdella lisääkin helmiin liittyviä juttuja - enpä olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni... Näitä on ihan kiva silloin tälloin tehdä, mutta en silti koe helmiaskartelua - kuten en huovutustakaan - aivan omaksi jutukseni. Mutta siitä lisää tulevissa postauksissa. :)

Mukavaa tiistaipäivän jatkoa! :)

Harrastamassa

Tämän kuluneen viikon aikana en ole ehtinyt paljon kotona tehdä käsitöitä, mutta senkin edestä kodin ulkopuolella.

Keskiviikkoilta kului huovutuskurssilla, jossa työstin tätä laukkua. Unohdin ottaa kameran mukaan kurssille, joten sieltä ei ole nyt kuvia. Laukuntekeleenkin jätin kansalaisopistolle kuivumaan, mutta kun palasin samaan luokkaan vielä torstai- ja perjantai-iltana toisen kurssin merkeissä, niin päätinkin ottaa osittain kuivuneen tekeleeni kotiin. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kotona hieman työstää laukkua opettajan antamien ohjeiden mukaan, jotta viimeiselle kurssikerralle jää sitten enää viimeistely. Huovutuskurssinhan piti loppua tällä viikolla, mutta opettajan sairastumisen vuoksi jäi yksi kerta välistä, joten viimeinen kokoontuminen on vielä marraskuun puolella. Oikeastaan oli hyväkin ottaa tämä tekele välillä kotiin, koska taukoa kokoontumisten väliin tulee nyt peräti kolme viikkoa. Kyllä tästä varmaan vielä laukku tulee, vaikka näyttääkin enemmän peffanaluselta. :D

Torstai- ja perjantai-iltana sitten värjättiin samassa kansalaisopiston luokassa, mutta eri opettajan johdolla ja eri kokoonpanolla - tosin yksi kaimani on ollut ihan jok'ikisellä kurssilla, missä minäkin tämän syksyn aikana. Hän yritti houkutella minua syysloman jälkeen alkavalle kankaanpainantakurssillekin, mutta onneksi sen ilmoittautumisaika oli jo päättynyt. ;) Aika paljon noilla kursseilla pyörii samoja naamoja, yksikin värjäyskurssilainen oli tuttu jo viime syksyn sienivärjäyksestä, ja olipa tällä kurssilla myös kahden vuoden takaisen KoolAid-kurssin opettajakin. :)

Torstaina oli kamera mukana, mutta unohdin ottaa kuvia. Perjantaina räpsin hieman senkin edestä. Kaksi ylintä kuvaa on torstai-illan värjäyksistä, alemmat perjantaina värjättyjä.

Värjäyskurssin materiaalimaksuun sisältyi käytettyjen väriaineiden lisäksi yksi 100 gramman vyyhti harmaata suomenlampaanvillaa. Tämäkin pääsee todennäköisesti pataan jossain vaiheessa.

Harrastaminen on ihanaa, mutta on sillä myös kääntöpuolensa. Kun tiistaina värjää kotona, keskiviikkona huovuttaa, torstaina ja perjantaina taas värjää, siinä välissä virkkaa karheaa pellavanarua ja kaikenhuipuksi lämpötila laskee samaan aikaan pakkasen puolelle, niin herkkäihoisen kädet näyttävät perjantai-iltana tältä. Suurin syy ihottumaan on kumi/muovihanskoissa, niitä en ole koskaan kärsinyt pitää minkään laatuisia tai merkkisiä (kaikkea on taatusti kokeiltu!), vaikka olisi puuvillahanskatkin alla. Värjääminen vaan on sellainen juttu, jossa hanskat on ihan pakolliset. Kasvivärien ja KoolAidien kanssa pidän hanskoja vain lyhyitä aikoja, mutta noiden happovärien kanssa oli viisainta pitää koko ajan. Käsirasvaa on kulunut tällä viikolla paljon, mutta niidenkin kanssa saa olla tarkkana, sillä jos näihin kätösiin menisi hajusteellista rasvaa laittamaan, niin hetken kuluttua ne vuotaisivat verta. Tänään kädet ovat jo vähän paremmassa kunnossa, ihmeellisesti tuo iho vaan osaa korjata vaurionsa.

Mukava touhuaminen saa myös unohtamaan sairauteni hetkeksi. On tietysti hyväkin juttu, etteivät ajatukset pyöri sairastamisen ympärillä, mutta kun voimat eivät ole samanlaiset kuin terveellä, niin kesken mukavien puuhien iskevät valtavat kivut ja uupumus, ja sitten ei jaksakaan enää tehdä aloittamiaan asioita loppuun. Keskiviikkona huovutuskurssilla kesken kaiken musteni silmissä, ja lopulta sanoin opettajalle, etten jaksa enää ja lähdin kotiin. Opettaja tuon minun laukkunikin huuhteli ja laittoi kuivumaan. Torstai-iltana ehdittiin sen verran vähän värjätä, että olin ihan hyvissä voimissa vielä kotiin palattuanikin. Perjantaina sen sijaan voimat taas loppuivat, enkä olisi jaksanut enää lankojani huuhdella ja pakata kasseihin, kattiloiden pesemisestä puhumattakaan. Kotimatkalla piti soittaa miehelle, että tulee pihalle vastaan laittamaan pyöräni varastoon ja kantamaan tavarani sisälle, sillä en tahtonut enää edes ilman kantamuksia jaksaa kävellä varaston luota sisälle.

Silti ei harmita, että tuli kursseille lähdettyä. Ainahan niillä oppii uutta, ja on mukava tehdä yhdessä. Ja kyllä ne voimat pikkuhiljaa palautuvatkin, onneksi ei ensi viikolla ole liiemmälti menoja, niin saa myös levättyä. Nyt voin myös huokaista, että tämän syksyn kurssit on yhtä huovutusiltaa lukuunottamatta käytynä, melkoista menoa tämä on ollutkin! :)
 

Kuinka ihanaa onkaan sitten myös nauttia tekemistään jutuista! :) Näistä värjäyksistä tulee vielä myöhemmin erillinen postaus, mutta tässä vähän ennakkoa. Langat ovat edelleen kuivumassa, vaikka taitavat kohta olla jo ihan kuiviakin. Kunhan tässä jossain vaiheessa jaksan näitä alkaa kuvaamaan, niin kerron näistä sitten lisää...

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja hyvää syyslomaa kaikille sitä viettäville! :)

Jos kyyneleet helmiä ois...

Välillä on rasittavaa omistaa pääkoppa, jonne tilanteessa kuin tilanteessa putkahtaa aina jokin laulu. Eikä se edes jää sinne pään sisälle, vaan yleensä ryöpsähtää suun kautta ulos, ennen kuin ehdin sitä itse edes tiedostaa. Näin kävi tälläkin kertaa, ja siitä syntyi tämän postauksen otsikko.

Kyyneleitä täällä ei ole vuodatettu (paitsi liikutuksen kyyneleitä, kun katsoin eilen Voice Kidsiä netti-tv:stä, on se Elastinen ne lapset vaan niin suloisia! :) ), mutta helmien kanssa sen sijaan touhuttu senkin edestä. Ja vaikkei tämän sortin näpertely olekaan ihan "mun juttuni", niin en sentään tuskastunut näiden kanssa kyyneliin asti - hyvä minä! :)

Helmikaulakoru ja -korvakorut

Tehty ajalla: 25.9.-7.10.2013

Malli: Ihan osasin ilman mallia ja ohjetta tällaisen tehdä

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja kaikenlaisia helmiä

Muuta: No on kyllä niin naiselliset, että ihan hirvittää! :D 

Pari viikkoa sitten huovutuskurssin ensimmäisenä iltana aloittelimme huovutusharjoitukset helmien pyörittämisellä. Viisi helmeä sain silloin aikaan. Viime sunnuntaina sain viimein aikaiseksi pyörittää kuusi helmeä lisää, ja kun ne olivat eilen kuivuneet, pääsin rakentamaan niistä koruja. Jotain tämän suuntaista olikin mielessäni, eli olen lopputulokseen tyytyväinen. :) Näissä jotenkin viehättää tuo materiaalien moninaisuus: on mattapintaista ja kimmeltävää, pehmeää (villa) ja kovaa (puu ja muovi), pyöreää, kulmikasta ja soikeaa. Hauskasti sopivat kaikki yhteen! :)

Korvakoruja en kyllä olisi osannut tehdä ilman apua. Onneksi Sinooperin täti neuvoi ostamaan korupiikkejä, ja isäntä lainasi (= otin omin lupineni hänen työkalupakistaan) minulle välineitä piikin taivuttelemiseen ja katkomiseen. En edelleenkään tiedä niiden työkalujen nimiä, mutta tiedän mitä niillä tehdään. Kutsunkin niitä nimillä "Semmoinen jolla saa semmoisia metallisia juttuja katkaistua" ja "Semmoinen millä saisi taivutettua metallia". :D

Olen jo päättänyt laittaa nämä korut ensi sunnuntaina Kädentaitomessuille, muu vaatetus valitaan koruihin yhteensopivaksi. ;) Olen kahden vaiheilla, luottaisinko pinkkiin vai viihtyisinkö vihreässä... Jos siis olet pyhänä messuilla ja näet naisen tällaisissa koruissa, niin tule moikkaamaan! :)

Tämän jälkeen täytyykin lisätä iltarukoukseen: "Äläkä anna minun hurahtaa vielä helmiaskarteluihinkin, vaan päästä minut siitä kiusauksesta." ;) No, en oikeasti usko hurahtavani, ei tämä nyt niin koukuttavaa sentään ollut. On ihan kiva kokeilla välillä erilaisia kädentaitojen lajeja ja opetella uutta, mutta en jää hirveän helposti koukkuun, vaikka kivaa onkin. Loppujen lopuksi kädet etsiytyvät aina tuttujen ja turvallisten puuhastelujen pariin. Mukavaa kuitenkin tietää osaavansa tehdä erilaisia asioita, vaikkei viitsisi niitä niin aktiivisesti harrastaisikaan.

Helmeilevää päivänjatkoa! :)

Huopaa, helmiä ja häkelniä

Olin eilen illalla taas huovutuskurssilla.

Aloittelin tekemään laukkua. Tässä kuvassa villat (Novita Hahtuvaista) on aseteltu valmiiksi. Illan aikaansaannoksesta en muistanut ottaa kuvaa, se jäi kansalaisopistolle kuivumaan, ja jatkan sitä vielä ainakin ensi viikolla. Tässä vaiheessa on kyllä jo pakko nauraa, sillä lopputuloksesta tulee... hmm... käsintehdyn näköinen. ;)

Tänään minulla oli aamupäivällä hieroja. Minulla on aivan ihana hieroja, jonka veroista en ole toista löytänyt. Ihan perinteisestä hieronnasta tulen aina ihan hirveän kipeäksi, eikä siitä ole minulle apuakaan, ja olen kyllä sen lajin hierojia kokeillut vaikka kuinka monia. Mutta tällä hierojalla on aivan erilainen ote, ja hän tuntuu hierovan kokonaan eri lihaksiakin - en tule kipeäksi lainkaan, ja jumitkin helpottuvat heti. Eikä kukaan muu hieroja ole koskaan hieronut esim. kämmeniä tai jalkapohjia, varsinkin jalkapohjien hieronnallahan on samantapainen vaikutus kuin vyöhyketerapiallakin. Minun hierojani on vain onnistunut muuttamaan pariin otteeseen: aluksi hän työskenteli tässä ihan meidän lähellä olevassa hierontayrityksessä, sitten hän muutti toiselle puolen kaupunkia saman firman eri toimipisteeseen, ja sitten hän yhtäkkiä katosi kokonaan. Onneksi älysin muutama viikko sitten googlettaa hänen nimensä, ja niinpä löysin hänet uuden yrityksen listoilta taas vähän eri puolelta kaupunkia, sen verran läheltä kuitenkin, että jaksan sinne mennä ihan pyörälläkin. Taitaa olla hyvän hierojan merkki, että vaikka hän kuinka vaihtaisi toimipistettään, niin asiakkaat seuraavat perässä. :)

Kävin sitten paluumatkalla ruokaostoksilla Prismassa, jossa en yleensä asioi, kun ei ole muuten sinne suunnalle asiaa. Nyt se kuitenkin osui ihan matkan varrelle, lyhin pyöräilyreitti meiltä hierojalle kulkee Prisman parkkipaikan halki. :D No, pitihän minun ennen niitä ruokaostoksia vähän käydä katselemassa muitakin tavaroita...

Käsityölehtiä selailin pitkään. Yksi virkkauslehti olisi kiinnostanut sen kylkiäisenä tulevien nappien vuoksi, mutta en raaskinut maksaa kymppiä pelkistä napeista, kun lehdessä ei ollut mitään maata järisyttävää. Näihin virkkauslehtiin kuitenkin sorruin, sillä näitä myytiin "kaksi yhden hinnalla" eli olivat yhteisessä muovikääreessä. Siinä oli tietysti se huono puoli, etten päässyt selaamaan, mitä lehdet pitävät sisällään. Mutta pelkästään tuon saksankielisen lehden kannessa oleva siksak-tunika sulatti sydämeni niin, että lehdet lähtivät matkaan. En olekaan pitkiin aikoihin ostanut käsityölehtiä, sillä viime kevättalvella tekemäni tavarainventaarion jälkeen olen koittanut visusti vältellä turhia ostoksia, varsinkin käsityölehtipuolella, koska niitä lehtiä on minulla aivan liikaakin, ja kirjastosta saa kyllä lainattua sitten ainakin kotimaisia lehtiä.

Lea Virkkausideoita -lehdessä ei ollutkaan juuri mitään sykähdyttävää, tai siis ovathan nuo virkatut liinat aina kauniita katsella, mutta kun minulla on näitäkin lehtiä jo niin paljon, että niistä riittää liinamalleja minulle loppuelämäkseni.

Sen sijaan tuossa Häkeltrends-lehdessä oli kaikkea aivan ihanaa:

Ihanan pitkä hame - nyt harmittaa, etten sitten ostanut sitä toista lehteä, jonka kylkiäisenä oli niitä nappeja, sillä ne kävisivät tähän hameeseen ihan täydellisesti...

Jakkukin on niin kaunis, ja värit upean ruskaiset, vaikkeivät olekaan minun pukeutumisvärejäni.

Tämä pusero on myös aivan kuolattavan ihana - miten voikin noin yksinkertaisella pikku jipolla saada näyttävää aikaan? :)

Ja sitten tämä tunika, johon ihastuin lehden kannessa. *huokaus* Tämä lehti on siis kokonaan pelkkiä virkattujen vaatteiden ohjeita, ja virkkaamisesta minä edelleenkin tykkään niin paljon enemmän kuin neulomisesta, siksi varmaan näitäkin niin kovasti ihastelen. Malleissa käytetyt langat vaan näyttävät olevan sellaisia, etten ihan heti hoksaa, mistä niitä voisi ostaa, tai mitkä langat kävisivät korvaamaan. Toisekseen lehti on tosiaan saksankielinen... Jonkin verran olen virkannut saksankielisistä lehdistä, mutta ne ovat olleet lähinnä pikkuliinoja, joista on ollut olemassa myös mallipiirros, eli sanallisten ohjeiden ymmärtäminen ei ole ollut oleellista. Täytyisi siis ensiksi selvittää, saanko näistä ohjeista tolkkua, ennen kuin lähden lankaostoksille.

Prismassa on valitettavasti myös hyvä askartelutarvikevalikoima... Mulla on edelleen aikomus tehdä niistä viikko sitten huovuttamistani huopahelmistä koruja. Oli tarkoitus huovuttaa niitä helmiä lisääkin viikonloppuna tai alkuviikosta, mutten ole millään ehtinyt, kun tämä sairauslomalaisen elämä on niin kauhean kiireistä. ;) Mielessäni on ollut myös, että tekisin muutamia muitakin huovutettuja koruja, joihin yhdistelisin ihan muovi- ja puuhelmiäkin. Niinpä sitten sorruin näihin helmipaketteihin; pari rasiaa puuhelmiä ja kolme pakkausta muovisia. Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, että ostelen innoissani jotain helmijuttuja! :D

Ostin myös askartelu-paskartelupaperipakkauksen. Tässä myös toinen näpertelylaji, josta en olisi koskaan uskonut innostuvani, mutta viime aikoina olen huomannut tekeväni aina vaan enemmän kortteja itse valmiiksi ostettujen korttien sijaan, vaikken niitä täällä blogissani olekaan halunnut esitellä muutamia virkattuja kortteja lukuunottamatta. Näitä paperilajitelmiakin tulee aina silloin tällöin hankittua. Ja kukapa olisi voinut vastustaa tällaista pakkausta, jonka kartonkien kuvioaiheena on palmikkoneuleet! :D Kassalla tosin huomasin, että tuossa pakkauksen päällä lukee "joululajitelma", ja vähältä piti, etten kiikuttanut pakkausta takaisin, sillä tähän taloonhan ei mitään joulujuttuja ostella! ;) Mutta nakkasin sitten kotona heti tuin kansipaperin roskiin, niin kukaan ei koskaan enää muista, että siinä on mitään j-alkuista sanaa lukenutkaan (ja lupaan, ettei sitä j-sanaa tänäkään vuonna blogissani enää mainita, toivottavasti ei myöskään kommenteissa), ja palmikothan nyt sopivat kortteihin milloin vaan. :) Varsinkin jos antaa lahjaksi jotain neulottua (öö... annanko koskaan lahjaksi mitään muuta kuin itseneulottua?), niin neulekuvioinen korttihan sopii siihen kaveriksi mitä parhaiten. Noita palmikkokartonkeja on tuossa kyllä niin paljon, että aikanaan varmaan vielä perikuntanikin saa jaella niitä keskenään. :D

Perinteisesti avaan kynttiläkauden aina synttäreideni kunniaksi lokakuun ensimmäisenä. Paitsi että kaivoin kaapista pöytäkynttilän ruokapöydälle, meillä oli ensimmäistä kertaa palamassa myös "ulkotulet". :)

Mies löysi keväällä tai alkukesästä roskiksesta kaksi kynttilälyhtyä, ja kun sain syyskuun lopulla viimein siivottua kuihtuneet parvekekukat pois, niin lyhdyt pääsivät niiden tilalle. Ovathan nämä kyllä kesänkin aikana vilahdelleet lankakerien taustalla, olivat silloin ihan vaan parvekkeen pöydällä. Tällaiset ulkovalot minäkin hyväksyn, niistä sähköisistä valoviritelmistä en puolestaan tykkää yhtään, eikä niitä meillä koskaan olekaan, ei ulkona eikä sisällä.

Tunnelmallista lokakuun iltaa sinullekin! :)

Ps. Arvontaan voi vielä osallistua perjantai-iltaan klo 20.00 saakka!

Keskiviikkotouhuja

Keskiviikot tulevat olemaan minulle nyt aika ohjelmoituja päiviä. Aloitin tänään kaksi uutta juttua, jotka nyt sattuvat molemmat osumaan keskiviikolle. Kaupungin kuntoutuspalveluissa käyn keskiviikkopäivisin kuntosalilla; viime viikolla minulla oli aloitustapaaminen fysioterapeutin kanssa, ja tänään sitten menin ensimmäistä kertaa kuntoutusryhmään mukaan. Ryhmä on aloittanut jo syyskuun alussa, mutta hyvin siihen pääsee tässäkin vaiheessa joukkoon. Samantyyppisiä kehon ongelmia näyttää olevan muillakin ryhmäläisillä, ja siellä on pari ohjaajaa aina mukana auttamassa laitteisiin, minä esimerkiksi tarvitsen apua nostaakseni jalan yhteen laitteeseen, olikohan se nyt lähentäjä vai loitontaja. Aluksi hirvitti, että miten ihmeessä jaksan käydä jossain kuntosalilla, kun maitopurkkikin on liian painava oikean käden kannateltavaksi, mutta just tuollaisessa ryhmässä ja ohjaajien avustuksella on ihan mukavaa, ja oon nyt niin onnellinen, että kehoni saa muutakin liikuntaa kuin kuntopyöräilyä, joka on ollut viimeisen vuoden aikaan oikeastaan ainoa liikuntalaji, jota olen jaksanut harrastaa. Toivottavasti tästä olisi apua myös kuntoutumisessa!

Olin kuitenkin ehtinyt ilmoittautua jo keskiviikkopäivän huovutuskurssille kansalaisopistoon, enkä olisi millään ehtinyt vartissa siirtyä kuntoutusryhmästä huovuttamaan, bussimatkat vaihtoineen kun vievät aina aikaa reilusti. Soittelinkin viime viikolla kansalaisopistolle ja kuulin, ettei siihen päivähuovutukseen ollut tullutkaan juuri ilmoittautumisia. Vaihdoin siis suosiolla iltaryhmään, ja tänään sitten aloiteltiin. Huovutus ei kestä kuin neljän keskiviikon ajan, joten ihan koko syksyä ei tule olemaan näin tiivistä keskiviikkopäivän ohjelmaa. Onhan se puolittain toimivalle keholle aika rankkaakin käydä ensin päivällä kuntoharjoittelussa ja illalla vielä toisessa fyysisessä harrastuksessa - huovutus nimittäin on sitä todella!

Huovutuskurssista oli todella niukalti informaatiota - eli ei ollenkaan - kansalaisopiston lehdessä ja nettisivuilla, monikaan ei ollut osannut varautua minkäänlaisiin tarvikkeisiin ensimmäiselle kerralle. Paitsi eräs, jolla oli reppu ja kangaskassi täynnä villaa... (arvatkaa kuka? ;) ) Hauskaa oli törmätä kurssilla entiseen opiskelukaveriin, joka opiskeli aikoinaan vuotta alemmalla luokalla, ja meidän vuosikurssin valmistujaisissa heidän luokkansa lauloi jäähyväislaulussa mm. "Mari käytävillä kassejansa raahaa, niistä löytyy kutimet ja monenlaista turhaa..." :D Ja sitten kun satuttiin tänään tapaamaan, niin mulla oli kolme kassillista roinaa matkassa. :D Ettekä ikinä arvaa, mitä ajattelin kurssilla huovuttaa! LAUKUN! :D (Laukkufriikki? Kuka? Minäkö?)

Ensimmäisellä kerralla ei kuitenkaan päästy vielä tekemään isompia töitä, vaan aika meni vähän sen suunnitteluun, mitä töitä kukanenkin näillä neljällä kerralla tekee, ja millaisia materiaaleja halutaan tilata. Minulla kun on tosiaan sitä huovutusvillaa reilusti jo valmiiksi, niin päätin olla tilaamatta yhtään mitään, ja koitan tehdä sen laukkuni niistä villoista, mitä jo omistan.

Harjoitustöinä me muutamat märkähuovutuksen ensikertalaiset pyörittelimme helmiä. Muut saivat materiaalia opettajalta, minä tein omista villoista oman värisiäni. :) Viisi helmeä ehdin pyöritellä kurssilla, mutta luultavasti jatkan näitä sitten kotona. Ehkä pitää käydä huomenna hakemassa vähän korumateriaalia, että näistä saa sitten helminauhan aikaiseksi.

Kurssilla oli myös aiemmin huovuttaneita kurssilaisia, he alkoivat heti työstää tossuja yms., kun homma oli jo tuttua. Ensi viikolla toivottavasti minäkin pääsen laukkuni kimppuun, ja luultavasti saan tuhrattua sen parissa hyvinkin kaikki kolme jäljelläolevaa kokoontumiskertaa, siihen kun voi laittaa sitten koristeita yms. ihan loputtomiin. :)

Huomenna torstaina olen taas samassa kansalaisopiston luokassa, tällä kertaa kehräämässä rukilla. Ensi viikollekin olin ilmoittautunut torstai-illaksi kuitukurssille, mutta se kurssi peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. No, onhan näissäkin kursseissa jo riittämiin, lokakuussa on vielä värjäyskurssiakin luvassa. :)

Mulla on muuten erittäin syväpuhtaat kädet tänään, kiitos mäntysuovalle! :D

Hauskaa loppuviikkoa!