Pellavaisia

Viime syksyn käsityömessuilta ostin Raijan Aitan kojulta pari palaa pellavakangasta ajatuksena toteuttaa itse sellaisia ihanuuksia, joita joka syksy messuilla olen valmiina ihastellut ja hypistellyt. Paitsi että toki vielä ihanampia, kun ne on itse tehtyjä oman vision mukaan. :) Tällä viikolla on ompelukone surissut, ja lopputulokset näette tässä:

Pellavaliivi

Tehty ajalla: 11.-14.5.2015

Malli: Itse muokattu Moda 3/2012 malli nro 1 yläosasta ja Suuri Käsityö 6/2013 malli nro 23 alaosasta / lyhennetty liiviksi + muuta omaa sovellusta

Kangas: Limenvihreä pellava Raijan Aitasta

Koko: Muistaakseni piirretty C40-koon kaavalla, mutta vastaa kyllä ennemminkin kokoa 36/38

Muuta: Tasku tehty jämäpalasta, painokuviot pihalta löytyneellä pihlajan lehdellä.

Ensiksi valmistui liivi vähän niin kuin koekappaleena. Liiviä voi käyttää hyvin sekä lyhyt- että pitkähihaisen paidan päällä...

... tai ihan sellaisenaan hihattomana paitana. Mutta jos sen kanssa käyttää vaikkapa tässä kuvassa näkyvää hametta, niin hameestapa ei löydykään taskuja, joihin laittaa avaimet. Vaan paidasta löytyy!

Oikeastaan tämä taskuajatus syntyi ihan vain siitä, että pääntien kaarrosta leikatessa jäi tuollainen jämäpala, joka näytti ihan taskun muotoiselta, joten miksipä en olisi käyttänyt palaa hyödykseni. :)

Kaapissani näkyi olevan vihreää kangasväriä, ja siitä syntyi ajatus tehdä liiviin painokuvioita. Mieleeni tuli heti visio lehtikuvioista ihan oikeilla lehdillä painettuina, mutta tähän aikaan vuodesta ei noita lehtiä vielä ihan mahdottomasti ulkona ole saatavilla, enkä jaksanut alkaa odottaa kuukautta, että sellaisia olisi saatavilla. Jokin pikkuruinen pihlajanlehden alku tuosta pihalta löytyi, joten se sai luvan kelvata. Taskuun nuo painokuviot onnistuivatkin ihan hyvin (se toimi itseasiassa testikappaleena, koska sen olisi voinut tarvittaessa heittää roskiinkin), mutta muut kuviot näyttävät isännän sanoin "siltä kuin olisi jotain tahroja tipahtanut", joten niistä ei ole nyt lähikuvaa. ;) Minä sanoisin vain, että lopputulos on hieman taiteellinen. :) Varsinkin, kun yksi lehti tipahti vahingossa kädestäni ihan väärään paikkaan, joten piti tehdä niitä kuvioita hieman enemmän kuin oli tarkoitus. Alunperin ajattelin siis tehdä lehtirivin ainoastaan pääntielle ja helmaan, mutta pääntielle tulikin sitten myös toinen rivi. Hupsista! :)

Oikeastaan koko tämä liivi oli vain ylijäämäkankaasta syntynyt tuotos, en ollut sitä edes alun alkaen ajatellut tehdä. Mutta kun kangasta sattui jäämään, niin sama kait siitä oli jotain tehdäkin, ja liivistä tuli tasan sen mittainen kuin materiaalia oli käytettävissä.

Jaa, mistäkö sitä kangasta jäi sitten yli? No tietysti tästä mekosta, joka oli alkuperäinen suunnitelmani kankaita hankkiessani:

Pellavamekko

Tehty ajalla: 11.-15.5.2015

Malli: Itse muokattu Moda 3/2012 malli nro 1 yläosasta ja Suuri Käsityö 6/2013 malli nro 23 alaosasta + omaa sovellusta

Kangas: Turkoosi ja limenvihreä pellava Raijan Aitasta

Koko: Muistaakseni piirretty C40-koon kaavalla, mutta vastaa kyllä ennemminkin kokoa 36/38

Muuta: Tasku tehty jämäpalasta, painokuviot piirretty itse piirtoheitinkalvolle.

Tällaisesta rimpsuhelmaisesta pellavaliivimekosta haaveilin silloin, kun kankaat viime syksynä ostin. Vasta toteutumisen lähestyessä selkiytyi visio myös noista painokuvioista sekä liivimekon lopullisesta käyttötarkoituksesta. Liivimekko toimii toki yläkuvan esittämällä tavallakin ihan sellaisenaan "kesämekkona", mutta oikeasti ajatukseni ovat ihan syksyssä - kuten aika monen muunkin käsityöni kohdalla tällä hetkellä - sillä tein tämän mekon varsinaisesti syys- ja talvikäyttöön. :) Syksy, tule pian!

Minua on jonkin aikaa vaivannut se, ettei meidän alalla ole olemassa varsinaista työasua, vaikka meidän moniammatillisessa työyhteisössämme aika monen ammatin edustajalla on virka-asu tai muunlainen ohjeistus pukeutumiseen. Meidän ammattiryhmämme sen sijaan pukeutuu aina vain omiin vaatteisiin, mikä toisaalta on ihan hyväkin asia, sillä työ on aika monimuotoista vaihdellen juhlatilaisuuksista lattialla konttaamiseen ja ulkoiluun - yhtä joka paikkaan sopivaa vaatetta olisi mahdotonta kehitellä. Silti haluaisin, että voisin ainakin joissakin tilanteissa kiskoa omien vaatteideni päälle jotain, mistä minut "tunnistaa". Tässä sairauslomani aikana meidänkin ammattiryhmällemme on alettu puuhaamaan tällaista työasua, mutta ehdotettujen työasujen vaihtoehtoina ovat olleet tähän mennessä musta liivi tai kukallinen puolijoukkueteltta - kumpaakaan en suostu ikimaailmassa käyttämään! ;) Niinpä päätin ommella itselleni ihan ikioman työasun, jota pääsen näillä näkymin syksyllä käyttämään.

Yläkuvassa liivimekko toimii hyvin pitkähihaisen paidan ja sukkahousujen kanssa...

... tässä kuvassa mekon alla on pusero ja farkut...

... ja tässä pinkki pusero ja pinkit farkut. Blogger tykkää jostain syystä tummentaa noita kuvien alareunoja aina näissä parvekkeella otetuissa kuvissa, joten housujen väri jää näemmä hieman epäselväksi, mutta varmaan hoksaatte idean. :) Mekon voi sitten kiskaista pois niissä tilanteissa, joissa on parempi olla tavallisissa vaatteissa.

Mekossakin on tasku, koska ne avaimet pitää aina johonkin sulloa, enkä tykkää roikottaa kaulassani mitään avainkaulanauhaa. Joskus olen joutunut työavaimet säilömään tissien väliin rintaliivien sisään, kun on sattunut taskuttomat vaatteet päälle... ;)

Koska tasku on tarkoitettu lähinnä avaimille, niin toki taskuun tekemäni painokuvio sen myös osoittaa. :) G-avain olisi ollut tunnistettavampi kuvio, mutta en onnistunut tekemään siitä kelvollista painokuviota piirtoheitinkalvon avulla, joten F-avain saa kelvata.

Tämän kuvion paikka oli luonnollisestikin sydämen päällä. :)

Mekon painokuviot tein ruskealla kangasvärillä, vaikka kuva vääristää sen lähestulkoon mustaksi. Mutta kuten tiedätte, minun ylläni ei mustaa väriä näy, ei edes yksityiskohdissa. ;)

Sekä liivin että mekon kaava on täsmälleen sama kuin vuosi sitten tekemässäni mekossa. Kaavan yläosan piirsin aikoinaan Modasta, alaosan Suuri Käsityö -lehdestä, ja hyväksi kaavaksi on osoittautunut. Mitään vetoketjuja tms. ei tarvita, vaan vaate on kiskaistavissa sellaisenaan päälle ja pois. Näihin versioihin ei riittänyt kangasta pään- ja kädenteiden alavaraa varten, vaikka olin sellaista vähän suunnitellut, mutta ihan hyvin nuo reunat sai käännettyä nurjalle ilman alavarojakin. Todella simppelit siis ommella, ainoastaan rimpsuhelma tuotti hieman haastetta.

Ja nyt sitten vain odotellaan sitä syksyä...! :)

Tasapainoista tasaraitaa

Vielä toissasyksynä annoin itselleni ihan päättömästi luvan ihastua neulemalleihin ja laittaa ne myös toteutukseen. Käytännössähän kukaan ei pysty neulomaan samaa tahtia kuin näitä ihastuksia tulee, mutta koska tiettyjä lankoja ei ole myynnissä kuin tietyn aikaa, niin niihin ihastusneuleisiin täytyy tietysti heti langat ostaa riippumatta siitä, milloin ne ehtii lopulta toteuttaa. Siinäpä syy, miksi minun on täytynyt lopettaa neulelehtien lukeminen, jotta ehtisin jossain vaiheessa tehdä pois ne ihastusmallit, joihin olen jo langat ostanut!

Tämä ihastus tapahtui siis syksyllä 2013, jolloin lumouduin Novita Syksy 2013 -lehden virkatusta mekosta. Harmi vain, se olikin Sisko-mallistoa, joka on tarkoitettu ns. isoille tytöille. Se siitä sitten.

Seuraavassa Novita Talvi 2013 -lehdessä mekosta oli minun ja monen muunkin normaalikokoisen riemuksi tehty ohjeet myös pienempiin kokoihin! Jippii! :) Eikä muuta kuin heti lankojen ostoon - osan tosin ostin ihan vain valkoisena, koska tarkoitukseni oli osa langoista värjätä.
 

 Kuvat pöllitty Novitan sivuilta

Minulla nuo neuleet toteutuvat yleensä vähintään vuoden viiveellä siitä, kun olen päättänyt jonkin mallin tehdä ja siihen langat ostanut. Näin siis nytkin, eli mekko pääsi vihdoin tekeille viime vuoden loppupuoliskolla. Oma mekkoni oli jo pitkällä, kun aloin jostain syystä verrata tuota normaalikokoisen naisen mekon kuvaa ison naisen mekkoon. Ja vasta sitten huomasin, että eihän tuo ole sama malli! Siis toki noissa on paljon samaa, ja minäkin automaattisesti ajattelin tuon pienempien kokojen mekon olevan vain kutistettu versio edellisen lehden mekosta. Mutta kun kuvat laittaa rinnakkain, niin huomaa eron.

Arvatkaa vaan, kuinka aloin sitten vaivata päätäni sillä, että olisiko tuo kapeampi raidoitus sittenkin ollut kivempi. Toisaalta jos olisin hoksannut tuon eroavaisuuden ennen oman mekkoni aloittamista, olisin varmasti menettänyt monetkin yöuneni miettiessäni, tehdäkö kapeammilla vai leveämmillä raidoilla. Nyt, kun olin omaa mekkoani koukutellut pidemmän aikaa, en tietenkään alkanut purkaa ja vaihtaa toisenlaiseen raidoitukseen, vaan tyydyin siihen, mitä olin saanut aikaan. Lohduttauduin sillä, että suunnittelija on varmasti suuressa viisaudessaan miettinyt syynkin siihen, miksi on ratkaissut raidoituksen näin. Tyyliin: "Leveälle emännälle kapeaa raitaa ja kapealle emännälle leveää raitaa." ;)

Tässä siis oma versioni leveäraitaisesta normaalikokoisen emännän mekosta:

Virkattu mekko

Tehty ajalla: 26.12.2014 - 16.1.2015

Malli: Novita Talvi 2013 nro 28

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjätyissä pohja valkoinen (011)

Langankulutus: 642 g

Virkkuukoukku: 4 mm, 3,5 mm ja 5 mm

Koko: M

Muuta: Kiva tuli! 

Tuon mekon mallin - tai mallit! - nähdessäni ajattelin heti, että osa langoista olisi kiva värjätä itse happoväreillä pätkävärjättyyn tyyliin. Langoista siis tuo tummempi liila ja meleerattu ruskea (= beige) ovat ainoastaan Novitan värjäämiä, loput ovat käyneet omassa padassani. Punainen raita näyttää yksiväriseltä, mutta siinäkin on pieniä vaaleampia täpliä ihan tarkoituksellisena efektinä. Pätkävärjätyn liilan tein liukuvärjäystyyliin ja pinkki-oranssi on puolestaan käynyt kahdessa erivärisessä kattilassa. Mainittakoon myös, että punaisen sävy on saatu aikaan samoista väripurkeista kuin tuo pinkki-oranssi -lanka, sillä erotuksella vain, että punaisen värin luodakseni tein sekoituksen pinkistä ja oranssista väripurkista, kun taas pätkävärjätyssä olen käyttänyt noita kahta väriä ihan sekoittamatta.

Niin paljon kuin olenkin erityyppisiä neulevaatteita tehnyt 25-vuotisen aktiivineuleharrastuksen aikana, niin enpä ole tainnut yhtään kaarrokepuseroa koskaan tehdä. Enkä siis edelleenkään ole sellaista neulonut, koska tämäkin on virkattu. Kaarrokemallisessa puserossa minua on arveluttanut sen istuvuus ylleni, mielestäni se ei oikein imartele minkään muotoista naisen vartaloa, johtuen ehkä noista kaarrokkeen alapuolelle asettuvista ulokkeista, jotka ovat toisilla vähän isommat ja toisilla pienemmät. ;) Olivat ne minkä kokoiset hyvänsä, niin aina ne tuntuvat jotenkin liiaksi korostuvan kaarrokepuseroissa. En muutenkaan käytä näin lähelle kurkkua ulottuvia päänteitä, tai jos käytän, niin niiden kanssa on sitten jokin liivi tai neuletakki, jossa on vähän syvempi pääntie. Minua avarammat pääntiet vain pukevat paremmin. Mutta ehkä sekin on tottumiskysymys. Tykkään kyllä muuten tästä mekosta, joten haluan totutella pitämään myös tällaista mallia. :)

Mekolle piti saada tietysti jotain kaveria myös alaosaan jalkoja lämmittämään. Lankaahan jäi ihan reippaastikin yli, olisin saanut tehtyä jämistä vielä vaikka sukkahousut, ja niitä hetken harkitsinkin. Toisaalta minulla on nyt ihan riittävästi villahousuja, kun olen niitä viime aikoinakin tehtaillut, joten ehkä se laji sai nyt vähäksi aikaa riittää. Ja kun isäntäkin meni nimittämään yksiä neulomiani villahousuja seksintappohousuiksi... ;) Voisihan sitä tietysti tehdä sellaiset luukkuhousut, jotka jalassa voisi näppärästi hoitaa parisuhdetta ihan vain läppää raottamalla... ;)

Päätin kuitenkin neuloa jämistä ihan vaan sukat (eikä näihinkään kaikki jämät menneet, ehei...). Olen kuullut, että hameen alta vilahtavat sukkanauhat olisivat jotenkin seksikkäät, joten virkkasin näihinkin sukkiin sellaiset. Ei tarvi isännän kutsua näitä ainakaan seksintappovillasukiksi! ;) Tiedä sitten siitä puolesta, mutta kyllähän ylhäällä pysyvät villasukat ovat varmasti paljon nätimmät ja ehkä sitten seksikkäämmätkin kuin jatkuvasti makkaralle valuvat. ;) Minulla saisi kyllä olla kaikissa villasukissa tällaiset nauhat, sillä vaikka kuinka tekisin sukista tiukat ja istuvat (näissäkin terässä 48 s, varren yläosassa 64 s, ja Nallea ovat), niin parin päivän pitämisen jälkeen ne ovat niin lörpöt, että niitä saa aina olla nilkoista keräilemässä.

Raitakirjoneulesukat

Tehty ajalla: 16.-21.1.2015

Malli: Perussukat kärjestä, kuviot syntyivät tehdessä. 8-aloitus, tiimalasikantapää

Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjättyjen pohjana valkoinen (011)

Langankulutus: 182 g

Puikot: 3 mm + nyörissä 6 mm virkkuukoukku

Koko: Oma koipi 38/39

Muuta: ♥♥♥♥♥!!! 

Minulla ei ollut näihin sitten kerrassaan mitään mallia tai suunnitelmaa. Eikä oikestaan edes mielikuvaa. Ainoastaan jonkinlaisen hetkellisen väläyksen olin nähnyt mielessäni sukista, jotka ovat tasaraitaiset, mutteivät säännöllisesti raidoittuvat. Kirjoneuletta, muttei sitäkään koko aikaa.

Aloitin sukat terästä, enkä vielä silmukoita luodessanikaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Vasta kärjen neulottuani aloin miettiä, minkä ottaisin ensimmäiseksi raitavärikseni. Siitä syntyi jonkinlaista kuviota punaisella ja beigellä. Seuraavaa väriä vaihtaessani vasta laskin, että tuo ensimmäinen raita oli 7 kerrosta korkea, joten päätin tehdä kaikki loputkin raidat 7 kerroksen korkuisiksi. Siitä se sitten lähti. Edellistä raitaa neuloessani ei ollut vielä hajuakaan, millä värillä ja millä kuviolla seuraava raita syntyisi. Kuviota aloittaessakin saattoi olla jokin tietty kuvio mielessä, mutta kun olikin tullut laskuvirhe, niin teinkin toisenlaisen kuvion. :)

Kyllähän tuohon kaikenlaista kuviota mahtui väliin. Pohjelevennyksiä tehdessäni piti tietysti uudet kuviot mitoittaa uusiin silmukkamääriin. Jälkikäteen huomasin, että väliin oli jäänyt tuollainen vähän tylsempi kohta, joten kirjoin siihen lopuksi muutamia kukkasia sinne tänne, niin ei näytä niin ankealta. ;) Kaikki kuviot ovat kuitenkin tuollaisia perin yksinkertaisia, joita saattoi tehdä helposti kirjan lukemisen lomassa. (Mielenkiintoista muuten tehdä käsitöitä ja lukea samanaikaisesti sarjamurhaajasta, joka käytti virkkuukoukkua erinäisten elimien uloskaivamiseen uhrin vielä eläessä... Chelsea Cainilla on sairas mielikuvitus - tai sitten hän harrastaa itsekin virkkausta.)

Tykkään kyllä näistä sukista ihan mahdottomasti, kuten kyllä tykkään mekostakin! Mutta näissä sukissa olen viimeinkin saanut aikaiseksi jotain sellaista, joka on varmaan muhinut jo vuosia päässäni. Ongelma vain on ollut siinä, että yritän aina laittaa nuo ideani heti joksikin viralliseksi suunnitelmaksi, ja siihen se homma sitten tyssääkin. Ja oikeastaan ne ideantyngät ovat koskeneet lähinnä puseroita - mutta ehkä nämä omasta päästä pulpahtelevat kirjoneulekokeilut kannattaakin aloittaa sukista, koska isompiin neuleisiin pitäisi osata arvioida sitten jo langanmenekkiäkin paremmin.

Mutta kylläpä tuli sukista ja mekosta aivan ihana pari! :) Juuri sopiva yhdistelmä johonkin vähän hillitympään tilaisuuteen. Vaikka työasuksi, kunhan sinne vielä joskus pääsen palaamaan. :)

Kun tuossa aiemmin tulin kertoneeksi "isännän suusta" -jutun, niin laitetaan tähän pari muutakin. Istuin työpöytäni ääressä korjaamassa esikoisen mustia (!) kintaita, ja tietokoneessani sattui olemaan auki Novitan kevät/kesä 2015 -värikartta. Taisin sitä värikarttaa juuri vilkaista ompelupuuhien lomassa, kun isäntä kulki ohi ja kysyi:

- Löytyykö sopivaa mustaa?
- Täh?!?
- Kun pitää oikein värikartasta etsiä...

Mustasta tuli mieleen toinenkin juttu. Isäntä pyysi tässä parisen viikkoa sitten minua tuomaan hänen lompakkonsa.

- Missä se on? minä kysyin.
- Mun takin taskussa, isäntä vastasi.
- Minkä takin?
- No sen mustan!
- Onko sulla muka muunkin värisiä takkeja kuin mustia?
- On mulla se vaalean musta ja sitten se tumman musta...

Onneksi perheessä on onneksi edes yksi, joka ei omista yhtään ainoaa mustaa vaatekappaletta! :) Vai olisiko minun pitänyt tehdä tämä raitamekko ja raitasukat niistä "vaaleanmustista" ja "tummanmustista" langoista? ;) Ei ei, liian räväkkää minulle - tykkään tällaisesta vähän tasapainoisemmasta ja hillitymmästä! :D

Taas on ollut ihania pakkaspäiviä! :) Vaikka nyt on jälleen lauhempaa, -11 astetta oli tänään, ja tuntuu että sulan kuumuuteen... Odotan kyllä kunnon paukkupakkasia, kun ei joku reilut -20 astetta vielä saa edes poskia punaisiksi! ;) Tämän kuvan otin kuopuksen pyynnöstä eilen, kun kävelimme eskarista kotiin ihastellen kilpaa talven kauneutta. Emme olisi malttaneet mennä kotiin ollenkaan, kun oli niin paljon katsottavaa ja nautittavaa!

Timanttisia talvipäiviä ja lumoavia lumileikkejä kaikille! :)

Syysmekko :)

Kolmekymmentä palaa, seitsemän eri väriä, kolme viikkoa. Niistä on ihanainen mekko tehty! :)

Palavirkattu kaftaani

Tehty ajalla: 28.5.-18.6.2014

Malli: Novita Kesä 2014 malli nro 56

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Kotiväki Kartano beige (614), vihreä (318), liila (743), keltainen (227), pinkki (537), Novita Kotiväki Huvila lime (306) ja oranssi (243)

Langankulutus: 337 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: S/M

Muuta: Ohjeesta poiketen virkkasin reunukset pääntielle, kädenteille ja helmaan. 

Mekko takaa

Värejä oli siis seitsemän, joista kuviovärejä kuusi ja lisäksi beige pohjaväri. Kun jokaiseen palaan tuli kahta kuvioväriä ja paloja tarvittiin tähän pienimpään kokoon 30 kappaletta, se tarkoitti sitä, että sain käytettyä kaikki mahdolliset väriyhdistelmävaihtoehdot kertaalleen, mutta kahta samanlaista palasta ei tarvinnut tehdä. :) Palojen sommittelussa kiinnitin huomiota myös siihen, että vastaväreinä olevat palaset tulevat eri puolelle kappaletta; eli jos palanen, jossa on pinkki keskusta ja keltainen kehä, tuli etupuolelle, niin vastaavasti keltaisella keskustalla ja pinkillä kehällä oleva palanen tuli takapuolelle (kuvassa se näyttäisikin olevan ihan kirjaimellisesti takapuolen päällä ;) ).

Valkoisen topin ja farkkujen kanssa yhdistettynä

Lisäksi huomioin palojen sijoittelussa, että rinnakkaisissa paloissa ei saanut olla samaa väriä. Kulmittain toisiinsa nähden olevissa palasissa on väkisinkin samoja värejä, mutta niissäkin katsoin, että ulompi väri ei ollut kulmittainkaan sama, vaan toisessa palasessa sai olla sama väri keskustan värinä kuin kulmittain kohtaavassa palassa ulompi. Jokunen tovihan siinä meni näitä palasia järjestellessä, että sain tästä mieleiseni. :)

Sopii erinomaisesti myös pitkähihaisen paidan ja farkkujen kanssa!

Ohjeessa ei ollut minkäänlaista viimeistelyä reunuksissa. Minä en kuitenkaan tykkää siitä, että palavirkatut työt jätetään ilman reunusta, koska palojen saumakohta jää aina jotenkin rumaksi ilman reunusta. Niinpä virkkasin ihan kiinteitä silmukoita pääntien, kädenteiden ja helman ympäri.

Miltä tämä nyt näyttää, kun alla on vaaleanvihreä toppi ja alushame?

Novitan lehdessä tämä kaftaaniksi nimetty vaate oli XL-mallin yllä (katso kuva tästä linkistä). Minusta se näytti siinä kuvassa todellakin "kaftaanilta", ja vähän myös siltä kuin olisi päiväpeitto heitetty harteille. ;) Ihastuin kuitenkin suunnattomasti tämän vaatteen väreihin, joten päätin luottaa siihen, ettei se minun ylläni näytä päiväpeitolta. Eikä tämä minusta kyllä näytäkään - enkä osaa tätä kaftaaniksi nimittää, vaan kyllä tämä minun suussani ihan mekoksi muuntautuu. :)

Kirkkaanvihreän t-paidan ja alushameen kanssa tulee taas ihan erilainen fiilis!

Eipä tästä enää tälle kesälle tainnut kesämekkoa tulla, mutta kyllähän tämä syysmekoksikin kelpaa mitä mainioimmin! :) Minun ajanlaskussanihan syksy alkaa heti kesäpäivänseisauksesta, johon ei olekaan enää montaa yötä. Silloinhan päivät alkavat (viimeinkin!) lyhentyä ja illat pimentyä - IHANAA! ♥ Elän toivossa, että kunhan pimeys taas alkaa saada jalansijaa, minunkin yöuneni taas parantuvat - minähän en ole nukkunut kunnolla kevätpäiväntasauksen jälkeen eli kolmeen kuukauteen, joten tässä alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen zombie olo, päivät kulkevat ihan sumussa joten kuten eteenpäin. Saan kuitenkin voimaa ajattelemalla, että kyllä se syksyn kaamos sieltä taas onneksi tulee virtapiikkeineen. :) Näin viime viikolla untakin syksystä, ja kylläpä siitä unesta tuli hyvä mieli. Puhumattakaan eilisaamun lumisateesta: Jumala on sittenkin olemassa ja kuulee rukoukseni. ;) Lisää vaan lunta tänne, kiitos! :) Mutta toki haluan nauttia ruskan väriloistostakin ennen kuin maa peittyy kokonaan valkeaan.

Keltaisten pitkähihaisen paidan ja legginssien kanssa voisin pitää tätä vaikka työasuna!

Tämän mekon kanssa onneksi sopii myös pitkähihaiset puserot ja housut, vaikka meneehän se topin ja alushameenkin seuralaisena. On siis toivottavasti oikein monikäyttöinen mekko minä vuodenaikana tahansa! :)

Tai sitten tämän voi nakata ihan niiden vaatteiden päälle, jotka sattuu sinä päivänä olemaan valmiiksi.

Parin päivän kuluttua alan toivotella blogissani hyvää syksyä, mutta nyt vielä toivotan oikein hyvää syksyn odotusta kaikille! :) Vilpoisaa viikonjatkoa!

I did it my way

Kuten tiedätte, neule- ja virkkuumalleissa minulla on tapana ensin valita malli ja vasta sitten ostaa siihen tarvitsemani langat. Myös ompelutöissä tämä järjestys olisi järkevämpi: ensin tarve, sitten malli ja viimeiseksi vasta kangas.

No, tällä kertaa homma meni ihan nurinperin. Näin pari kuukautta sitten kirpparilla kankaan, joka näytti aivan täydelliseltä värjättäväksi - samasta laarista löytyi myös sopiva vuorikangas, sillä toinen kangas olikin aivan liian ohutta vuorittomana käytettäväksi. Muistin virkistämiseksi voit käydä lukemassa postaukseni kankaan värjäämisestä tämän linkin takaa.

Kun kankaat olivat olemassa, alkoi pohdinta siitä, mitä kankaista voisi ommella. Mekko tuntui mukavalta ajatukselta, siihen kangasta oli riittävästi. Varsinaista mekon tarvetta ei kyllä ollut, mutta mekothan on vaan niin kivoja, joten voihan niitä aina jokunen kaapissa olla (entisten lisäksi). Etsiskelin sopivaa mallia, mutta sellaista ei tahtonut löytyä. En halunnut mekkoon vetoketjua enkä nappeja, vaan ihan vain pään yli helposti pujotettavan mallin. Ohjeen pitäisi sopia vuorelliseen mekkoon, koska minulla oli käytössäni ohut päällyskangas ja vuorikangas. Kapeaolkaimisia mekkoja en hyväksynyt. Kankaan tulisi olla myös yhtenäinen olalta helmaan asti ilman mitään muotolaskoksia tai -kaitaleita saati poimutettavia helmoja. Ihan vaan yksinkertainen, kuten tekijänsäkin. :)

Eihän sellaista mallia suoraan löytynyt, joten päätin yhdistellä kahta kaavaa. Mekon yläosan kaava löytyi mallista, joka oli tehty kaksinkertaisesta kankaasta. Siinä oli mieluisan malliset olkapäät ja sen verran väljä malli, että sen saa pujotettua päälle ilman vetoketjuja tai muita häiritseviä tekijöitä. Muuta siinä mekossa oli ruma helma, sitä paitsi se oli erillinen yläosasta (tai siis erikseen leikattava/vyötärölle kiinnitettävä). Nappasin siis toisesta mekon mallista helman kaavan; tämä mekko oli ylhäältä alas yhtä kangasta, mutta siinä oli spagettiolkaimet, mistä syystä en voinut koko mekkoa ommella tällä kaavalla.

Kaavat piirtelin jo maaliskuussa ja kankaat leikkasin muistaakseni viime viikolla. Molemmat sen verran raskasta puuhaa, etten voinut muuta ajatellakaan tekeväni enää samana päivänä. Eilen oli viimein ompelun vuoro. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen päivä ties kuinka moneen kuukauteen, kun minulla oli ylipäätään aikaa ja mahdollisuus ottaa ompelukone esiin...

Mekko, vyö ja huivi

Tehty ajalla: 5.3.-9.4.2014 (Kankaan värjäys 5.3., kaavojen piirtäminen 12.3., kankaan leikkuu 2.4. ja ompelu 9.4.)

Malli: Yläosa Moda 3/2012 malli nro 1, alaosa SK 6/2013 malli nro 3; huivi ja vyö ihan ilman ohjetta surautettu

Kangas: Kirpparilta löytynyt ohut kangas (värjätty Dylonilla värillä Sunflower), kirpparilta löytynyt luonnonvalkoinen vuorikangas

Koko: Muistaakseni C40-kaavalla piirretty

Muuta: No aika monta perkelettä pääsi, eikä jälki ole siisteimmästä päästä, mutta kuka sitä katsoo? Väri on ihana! :)

Eilen valtavan kyyneltulvan ja tuhansien v###u-s###ana-p####leitten keskellä ajattelin ensin, etten laita tämän mekon kuvaa ikinä blogiini, vaikka se sattuisi valmistumaankin. Tai jos laitan, niin pistän pelkät kuvat, mutten mitään tekstiä. Silloin tuntui, etten pysty tästä mitään painokelpoista kirjoittamaan. Mekon valmistumista seuranneen nukutun yön jälkeen ajattelin kuitenkin, että kyllä käsityöblogissa täytyy pystyä kertomaan rehellisesti myös käsityöharrastuksen nurjista puolista.

Varsinkin, kun mekon tapauksessa se nurja puoli uhkasi jäädä päällimmäiseksi puoleksi...

Valitsin tosiaan mekon yläosan kaavan mallista, jossa se yläosa oli kaksinkertaisesta kankaasta, koska siten saisin suoraan ohjeet vuorillisen yläosan ompeluun. Minua vain häiritsi se, että tuossa mallissa saumanvarat jäivät nurjalle puolelle näkyviin ihoa vasten - minun mielestäni vuorillisessa vaatteessa kaikkien saumanvarojen tulisi jäädä kokonaan piiloon päällys- ja vuorikankaan väliin. Niinpä etsin netistä ohjetta vuorillisen mekon ompeluun, ja löysinkin hyvät ohjeet Tosimummolta. Niitä ohjeita noudattaen ompelin ensin vuorikappaleiden olkasaumat yhteen, sen jälkeen päällyskappaleiden olkasaumat. Kiinnitin päällys- ja vuorikappaleet toisiinsa päänteiltä ja ompelin vielä päällistikkauksetkin (tämän nappasin siitä alkuperäisestä lehden mallista). No, eihän siitä pääntiestä tullut likimainkaan täydellinen, mutta mitäs nyt parista poimusta siellä täällä, en meillä olla niin tarkkoja! Se jälkeen ompelin Tosimummon ohjeiden mukaisesti vuori- ja päällyskappaleet kiinni toisiinsa kädenteiltä. Tämän jälkeen olisi pitänyt seurata mekon kääntäminen. Mutta eipäs vaan seurannutkaan! Johtuen ihan siitä, että Tosimummon ohje on tehty vetoketjulliselle mekolle, jossa takakappaleita on kaksi kappaletta, ja minulla vaan yksi yhtenäinen. Eipä vaan tullut mieleeni, ettei se kääntäminen sitten onnistu.

Tässä vaiheessa purkautui se pahin kirosanatulva ja kyynelvyöry. Oon tyhmä, en osaa mitään, miks mää aina alan tehdä jotain sellaista mitä en osaa, miksen mää ikinä opi, jne.

Itkun keskellä söin päivälliseni ja koitin rauhoittua. Sen verran kuitenkin jäi kiukunpuuskasta adrenaliinia jäljelle, että sain ratkottua juuri ommellut kädentiet auki. Ei ollut kyllä mikään helppo homma sekään. Sitten mietin asiat uudestaan ja päätin tehdä homman omalla tavallani. "I did it my way...", lauloin mielessäni.

Jätin siis kädentiet tässä vaiheessa ompelematta ja surautin ensin vuorikappaleiden sivusaumat helmaan asti ja käänsin helman käänteet. Sama homma päällyskappaleille. Tämä olikin mekon helpoin osuus, sillä kyllä minä nyt suoraa saumaa ja käänteitä osaan ommella. :) Käänsin mekon oikeinpäin kädenteiden kautta, nehän olivat yhä ompelematta. Ja sitten ompelin kädenteiden kohdalla päällys- ja vuorikankaat toisiinsa ihan vain päällistikkauksilla. Mikä ei ollut erityisen helppoa sekään, mutta sain ne kuitenkin toisiinsa kiinni. On siellä niitä kangassylttyjä, kuten pääntien päällistikkauksissakin, ja sivusaumoissakin paikoitellen kangas kiristää. Mutta antaa kiristää ja olla syltyssä ihan rauhassa, eipähän ainakaan näytä ammattilaisen tekemältä. ;)

Olin kyllä tämän mekon kanssa poikkeuksellisen tarkka - siis tavanomaiseen suurpiirteiseen tyyliini verrattuna. Yleensä kangasta leikatessani en ikinä mittaa tarkasti saumanvaroja, vaan arvioin ne noin niin kuin suunnilleen. Saati, että ommellessani miettisin, ompelenko nyt sentin vai kahden päästä reunasta. Kunhan nyt kankaat jostain kohti saa yhteen toisiinsa. Tällä kertaa oikeasti mittasin ne saumanvarat tarkasti, ennen leikkaamista jopa piirsin kankaaseen viivan, jota pitkin leikata. Lisäksi piirsin kaavan reunoja myöten kankaaseen viivan, jota pitkin voin ommella, eikä tarvitse miettiä saumanvaroja. No, ei ne ompeleet loppujen lopuksi ihan viivaa pitkin menneet, ja varsinkin valkoisessa vuorikankaassa näkyy saumojen vieressä vaaleanpunaisen kynän jälki. Mekon sivussa ollut kohdistusmerkki tuli piirrettyä yhdessä päällyskankaan osassa vahingossa oikealle puolelle, ja nyt mekon kyljessä onkin kiva sininen viiva, joka pitäisi saada jotenkin pois... varsinkin kun sauman toisellakin puolella näkyy olevan sininen viiva (paistaa nurjalta puolelta läpi), eivätkä ne ole edes samassa kohti, vaikka niiden piti olla kohdistusviivat, eli kohdistua täsmälleen samalle kohtaan... :D Eli vaikka kuinka yritän olla tarkka, niin sieltä se suurpiirteisyys vaan puskee esiin... ;)

Jäljelle jääneestä kankaasta ompelin vielä mekolle kaveriksi vyön ja huivin. Mekkoahan voi pitää ihan vaan sellaisenaan ilman vyötä - tai vyön kanssa: taakse, eteen tai sivulle solmittuna. Voi heittää huivin harteille tai kietaista sen vaikka päähän turbaaniksi. Vyöstä voi sitaista nauhan hiuksiin. Jakkukin tämän kanssa sopii. Eli vaikkei mekolle ollut minkäänlaista tarvetta, niin kyllä tälle varmasti käyttöä löytyy!

Tässä vaiheessa tärkeintä on, että mekko on valmis ja ihan mekoksi tunnistettavissa! :) Noista kaikenlaisista kauneusvirheistä ei kannata välittää - tämähän on kuitenkin vaan vaate, ja käsittääkseni vaatteella on paljon tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin ulkonäkö. Minulle on ainakin yks hailee, vaikka vaate olisi tuhannen rypyssä, ei istuisi alkuunkaan päälle tai vaikka olisi ihan reikäinen ja nyppääntynyt - kunhan se on oikean värinen! :) Ja sitä tämä totisesti on! Olen edelleen sitä mieltä, että kankaan värjääminen oli tämän mekon paras ja ainoa todella merkityksellinen työvaihe, ilman sitä mekko ei olisi yhtään mitään.

Ehkä en kuitenkaan taas ihan vähään aikaan yritä ommella mitään. Tai jos alkaa tehdä mieli vuorillista mekkoa, niin voisin suosiolla ommella sen vuorimekon ja päällysmekon kahtena ihan irrallisena mekkona - kuten minulla on muuten aiemmin ollut tapanakin silloin, kun olen jotain vuorikangasta vaativaa vaatetta ommellut (tosin siitä on niin kauan aikaa, että ne mekot ovat jääneet jo toistakymmentä vuotta sitten minulle liian isoiksi!). Se olisi järkevää siinäkin mielessä, ettei silloin tarvitsisi oikeastaan kuin vain yksi vuorimekko, jonka kaveriksi voisi ommella vaikka sata päällysmekkoa! :D Miksen tuota tullut aiemmin ajatelleeksi...

Ei tässä kuitenkaan olla mitään ompelutehdasta laittamassa pystyyn, ihan jo terveydellisistä syistä. Olen iät ajat tottunut käyttämään ompelukoneen poljinta oikealla jalallani, joka on siis nyt osittain halvaantunut. Eilen huomasin, etten pysty sillä enää ompelukonetta polkemaan - mikä myös vahvisti sen, ettei minusta olisi näin ollen myöskään ajamaan autoa (oikea jalka on siinäkin kaasujalka), vaikka sellaisen sattuisimme joskus lainaksi saamaankin. Minun täytyi eilen kaiken keskellä opetella kaasuttamaan ompelukonetta vasemmalla jalalla. Alussa se olikin melkoista opettelemista, sillä aina kun oli tarve hiljentää, oikean jalan lihakset yrittivät kyllä kovasti nostaa jalkapöytää, mutta vasemmassa ei tapahtunut mitään reaktiota, ja kone jatkoi vaan kulkuaan. Mutta pian minä sen opin, aluksi molemmat jalat liikahtelivat, lopulta kuitenkin vasen jalka uskoi olevansa ainoa, joka sitä konetta säätelee. Vielä kun saisi peilikuvana olevan ompelukoneen, niin ei tarvitsisi oikealla kädellä yrittää jaksaa vääntää sitä pyörää koneen kyljessä.

Ja onhan totuus se, etten minä edelleenkään koneompelusta tykkää - lasten vaatteetkin korjaan mieluummin (ja nopeammin!) käsin kuin alkaisin sählätä koneen kanssa. ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!