Pitkästä aikaa

Ulkona on jo tovin vallinnut hämäränhyssy,

Kirjoitin jo aiemmin sen vaikutuksesta minuun. Yhtäkkiä kaikki tuntuu kääntyvän sisäänpäin ja sosiaalisten suhteiden eteen saa tehdä töitä. Viltit, peitot ja tyynyt kutsuvat sohvalle ja sänkyyn seuranaan herkut ja hyvä kirja. Tai blogit. Tekee mieli olla vain omien ajatusten kanssa.

Olen laiskistunut sosiaalisen median ja muidenkin kanssa. Oman henkilökohtaisen Instagram-tilin poistin (ainakin toistaiseksi) käytöstä, Heikunkeikun-tilille ei ole päivittynyt toviin, koska puhelimeni ei yksinkertaisesti suostu sinne lataamaan kuvia, joskin inspiroidun valtavasti muiden kuvista. Tarvitsen uuden puhelimen, luultavasti jo ennen kuin Joulupukki ehtii apuun.

(HM Homen kynttilät tuoksuvat ihanilta, näitä voisi ostaa tusinan)

Elämää täällä silti eletään ja nautitaan jo lähestyvästä joulusta. Otin itselleni oikeuden vaihtaa jo hitusen fiilistelybanneria otsikkoruutuun blogiinkin, koska joulun odotushan se on parasta. Ensilumen sataminen ajoissa vain lisäsi hurmosta; ulkona oli hurjan kaunista! Nyt vain toivotaan, ettei kaikki valkeus taas häviä plussakelien myötä. Pimeys lumella on vain helpompi kestää.

(Tuikuista saa nättejä päällystämällä niitä kuvioteipillä ja pujottamalla kauniiseen pussiin, vaikka päiväkodin tädeille lahjaksi. Lapsetkin osaa tehdä tämän lahjan.)

Lainasin kylämme kirjastosta jo pinkan jouluaiheisia lehtiä ja kirjoja.

Okei okei...jouduin hakemaan ne vielä puoliksi takahuoneesta, koska kuulemma olen ensimmäinen joka kysyy. Päivittelin siinä sitten kirjastonhoitajalle, että onko hän ollenkaan huolissaan, kuinka myöhässä kaikki ovat tämän asian suhteen :D

Sain ehkä hiukan naureskelua osakseni...

(Soodakoristeet sopivat kuuseen, paketointiin ja kummilahjoiksi, ja ovat helppoja tehdä)

Ensimmäiset soodakoristeet on jo leivottu, minä ja kummityttöni teimme vähän jo vanhanaikaisia palloja, sydämiä, tähtiä ja kuusia. Lapset sen sijaan tekivät modernimpia hellokittyjä ja dinosauruksia.

Myönnän, että ensimmäiset roikkuvat jo pienessä kuusessakin. Kuusihan on ihan vahinko, joten sitä ei lasketa.

Meillä on paistettu muutama satsi jo pipareita, valmistaikinasta.

Tänään lasten listalla kuulemma olisivat olleet piparkakkutalot. Kiitos mutta ei kiitos näin arkena. Jätetään jollekin viikonlopulle.

(Nyt viimeistään on aika kaivaa esille joululehdet ja sieltä löytyvät ihanat ideat jouluun.)

Kodissa on tehty siivousta, mitään suurta me ei varmaan sitten joulun alla tehdäkään.

Ikean joulu on tsekattu, ja valikoima tähtiä roikkuu ikkunassa.

Kynttilöitä on pilvin pimein.

Joululahjoista kummilasten alkaa olla paketointia vaille valmiit.

Joulukortit on pientä viimeistelyä vailla valmiit.

Pientä vahinkokuusta lukuunottamatta varsinaiset joulukoristeet saavat odottaa.

Mutta se tunne välittyy jo nyt.

Hain aiemmin havuja metsästä ellan kanssa, samalla kun metsästimme vielä puolukanvarpuja pieniin sydänkransseihin makkarin parioviin.

Saimme vielä kaiken etsimämme ja tehdä vähän luontoaskarteluja!

Mikä tuoksu (ja siivo!) havuista levisi sisälle.

Kranssiin keskelle kelpasi itse leivottu soodasydän sinnekin.

(Havuista saa helposti nättejä kransseja ja joulukoristeita ystäville viemisiksi)

Teen tosiaan lyhennettyä työpäivää, kuutta tuntia.

On ihanaa, kun illat ovat pidempiä. Kuudelle tunnille on huomattu nyt niin paljon positiivisia vaikutuksia, että hain sitä kevääseen saakka. Ja niin paljon ekaluokkalainen tarvitsee vielä aikusen tukea koulupäivien jälkeen niin turvaksi kuin ystävyyssuhteiden vaalimiseen, että olen iloinen päätöksestä.

(Kovakantinen värityskirja aikuisille on ihana lahja, tarjoaa iloa pitkäksi aikaa)

Näin on siis siirrytty blogissakin varsin syksyisistä tunnelmista talvisiin. Jospa saisin nyt kuvattua enemmän meidän touhuja ja arkea, jouluisia näpertelyjä ja vinkkejä. Toivottavasti sait niitä myös tässä postauksessa, jos lahjahuolet jo painaa mieltä.

Useammin vieraita!

Hidasta, hidasta on tää blogielämä, mutta ei paineita.

Muutama kuva kuitenkin eräältä viikonloppuillalta, kun saatiin naapurit kylään.

Tehtiin burgereita ja herkuteltiin.

Seuraava sovittu kattaus on Halloween-juhlat, ja niitä kyllä odotetaan, ainakin lasten puolesta.

Kai se on pukeuduttava itsekin, niin harvoin pääsee juhlimaan pukujuhlia enää :)

Tässä tätä iltaa muistellessa tajusin, että aika vähiin on käynyt vierailut arkena varsinkin.

Ja viikonloppuinakin.

Kai se on sitä arkea ja hektisyyttä, sitten sitä kaipaakin vaan omaa rauhaa viikonloppuna.

Mutta heti kun istuu iltaa ystävien ja läheisten kanssa, huomaa että maailma onkin parempi paikka. 

Kynttilöiden, hyvän ruuan. lämpimien vilttien ja liikunnan lisäksi syksyyn siis varmasti toisivat lisää jaksamista ja piristystä kyläilyt!

Itse ainakin tunnustan olevani tosi huono pitämään yhteyksiä, ja monet kyläilyt varmastikin menee ohitse jo sen vuoksi. Kun ei saa sovituksi taikka edes soitettua mitä kuuluu.

Päätin alkusyksystä, että metsään lähtiessä pyytelen ystäviä mukaan, mutta sekin on jäänyt.

En vaan saa aikaiseksi. Vaikka sitten on aina vahvempi olo, kun saanut jutella ystävän kanssa tunnin pari lenkkeilyn lomassa.

Täytyy siis petrata tässä asiassa...

Nyt täytyy lähteä auttamaan pikkukokkia. Sämpylätaikina tavattu pussin kyljestä ja se on kohonnut oikeuksiinsa, niinpä siirrymme leipomispuuhiin!

Ekaluokkalaisen huone

Varmaan aika monella nousee mietintään lastenhuoneiden toimivuus juurikin kouluunlähdön partaalla. Mitä kaikkea toimintoja huoneesta pitäisi löytyä? Mitä on ne leikit, jotka tulee säilyttää ehdottomasti, ja mitkä on sellaisia, joilla ei ole leikitty aikoihin?

Meillä on ruinattu huoneeseen (äidin tavoin) uutta tapettia. Aloitettiin sisustus kuitenkin vain siivoamalla huone. Koska ihan totta, suurin harjoittelun alla oleva asia tämän tulevan koululaisen mielessä on omista tavaroista huolehtiminen. Varmaan kyllä vielä monta vuotta. Nyt kun se puhelinkin roikkuu matkassa ensimmäisiä viikkoja, tuntuu että sen myötä pieni mies itsekin on herännyt miettimään asiaa. On se vaan hieno kapistus, joskin myöskään ristiriidoilta ei ole vältytty. Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa tunteen.

Meillä Leevin huone on pysynyt pitkään kalustukseltaan samanlaisena. Leevi sai ison kirjoituspöydän jo hyvin pienenä miehenä, se on ensimmäinen meidän tupaan hankittu "vanha huonekalu". Tästä pöydästä lähti kaikki rakkaus vanhaa kohtaan. Se on iso ja sillä on paljon työskentelytilaa, nyt se on toiminut mm. legojen rakentelualustana. Pöytä siis ajaa asiansa läksyjentekopaikkana varmasti.

Ikeasta pohdin metallista laatikostoa sen viereen/alle mahdollisia koulutarvikkeita ja kirjoja varten. Pöytä on kivan kokoinen, koska sen ääreen menee monta tuolia ja kavereiden kanssa mahtuu saman pöydän ääreen työskentelemään ja puuhamaan milloin mitäkin. 

Läksyjen lisäksi koululainen rentoutuu toivon mukaan edelleen leikkien parissa. Legot ovat aina olleet meillä se ykkösjuttu, niistä rakennuksista voisi tehdä oman postauksensa. Legoja on valtava määrä ja usein ne ovat miinakentän tavoin vallanneet lattian. Legokirjasta ammennetaan ideoita ja selaillaan ohjeita. 

Myös matkustelu ja maantientoon liittyvät asiat kiinnostavat. Pahimman ötökkäkauden laannuttua ainakaan äidin yleistietämys ei ole aina riittänyt kysymyksiin, onneksi koulussa on fiksut opettajat. Kartat, maanosat, mitä missäkin maassa on, mistä mikäkin eläin tulee, missä maissa kukakin on käynyt, miten pitkä matka minnekin, millaista missäkin on. Ja ennen kaikkea, minne voitais mennä reissuun. Reissut mielessä! Yksi hylly on pyhitetty rentouttamaan mieltä; muistoja matkoilta ja muista tärkeistä kokemuksista. Aina ei edes ole tarvinnut olla itse mukana.

Lajittelu, rakentelu, vertailu, muodot, kirjaimet, numerot.

Siinähän sitä onkin meille purtavaa. Jossain vaiheessa parasta hupia oli iltasadun aikaan laskea yhteenlaskuja. Niitä laskettiin sivukaupalla. Ja me tarkistettiin sivukaupalla. Sitten arvoituksia, selkäänpiirtämisiä, mikä kirjain, mikä kuvio, mikä sana. 

Kouluikä lähenee, kaikki ovat projekteja.

"Legoja ei saa korjata, koska etsin siitä laatikosta sitä yhtä osaa, ja ennen sitä en voi saada sitä valmiiksi. Oon lajitellut niitä tuuhaansia viikkoja, ihan totta äiti! Se piirrustus on kesken, jatketaan sitä kaverin kanssa, älä laita sitä pois. Toi on muisto vauva-ajalta, taisin saada ton kortin naantalin muumimaailmasta."

 Tiedättehän, raivaamisen mahdottomuus, Joskus on vaan siistittävä salaa. Ja toisaalta muistettava; myös lapsella on oikeus samanlaisiin tunteisiin ja jatkumoon kuin meillä aikuisilla on projektiemme suhteen.

Patja mattona ja pehmeä pallo ovat muuten mahtava keino kiukkupäiviin.

Kyllä, tuolla pallolla saa lämäillä vessan oveen ja pelata tietyissä rajoissa sisällä.

Patjalla voi keikkua ja sitä vasten voi tarvittaessa vähän takoa nyrkkiä... Kun pettymyksensietokyky ei ole aina ihan kohdillaan. Ulkoilun lisäksi mahtavaa energianpurkua, vaikka vaatiikin todellista dalai lama-olotilaa itseltään. Vielä kun sais ne puolapuut tuohon seinään, pääsis vaikka välillä roikkumaan pää alaspäin, vois viilentää tunteita. Ja olla kivaa!

Tällä huoneella meillä ekaluokalle. Mitäs pidätte?

Pöytää ja pihamaata

Lupailin instagramin puolella saada piakkoin kuvatuksi uuden terassipöydän.

Napsin tänään kuvia vähän pihalta huvikseni, joten samalla napsin pöydästäkin

Pöytähän on paremman puoliskon itse rakentama. Haapalankut päällä ovat maalta, ne on saatu kallisarvoisena lahjoituksena, sään tehtyä vuosikausien mittaan niille tehtävänsä.

Muuten runko on ihan peruspuukauppatavaraa ja rakkaan kätösin koottu. Huomaatteko, puhun rakentamisesta hienoin termein. Peruspuukauppatavaraa. Pöydästä tuli juurikin niin hyvä kun toivoa osasin vaikka en edes kauheasti ohjeistanut. Ensimmäisen viikon satoi vettä pöydän rakentamisen jälkeen, joten siitä on nautittu vasta sittemmin, auringon saavuttua, enemmin.

Olin alunperin suunnitellut pöydän ympärille mustia rautatuoleja, mutta en löytänyt mieleisiä varmasti säänkestäviä ja toisaalta hintaluokaltaan tähän tarkoitukseen sopivia, joten haimme nämä nykyiset punostuolit (mustat nekin kyllä) Jyskistä melko edulliseen hintaan. Kaipasin jotain kontrastia, joten musta oli hyvä valinta.

Pihamaalla ei muuten olekaan tapahtunut muuten kuin hengailua ja rikkojen kitkentää toisinaan. 

Mutta jo ruokapöytä terassilla on kyllä lisännyt käyttömukavuutta, tätä ennen meillä oli vain pieni kahvittelupöytä.

Nyt ulos saa katettua ruuat ja tekee mieli pyytää hyvillä säillä ihan kahvivieraitakin.

On paistettu myös pannaria ja mustikkapiirakkaa terassikahveja varten.

Toka lomaviikko pärähti tänään käyntiin. Vielä kolme edessä. Nyt yritetään nauttia niistä asioista, jotka on omissa käsissä valita. Tässä on joutunut taas taipumaan sen tosiasian alle, että aivan kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, ja joitakin välttämättömiä vieraita ei elämäänsä kaipaisi. 

Mutta maahankin tallattu kasvaa uudestaan. Jokainen päivä kasvattaa meissä jotain, aivan niinkuin puutarhassakin on sama laki, joten jossain mielin nöyränä on vaan jaksettava ottaa vastaan, mitä vastaan tulee. 

Näissä hiukan haastavissa mietteissä, sen enempää avaamatta jätän teidät tutkiskelemaan kuvia pihasta ja pöydästä; joskus tekee mieli vaikka ihan vaan miettiä niinkin simppeleitä asioita. Vielä parempaa on joskus olla miettimättä aivan yksinkertaisesti yhtään mitään, joten siihen tyhjän mielen tilaan koitan itsekin vielä hetkeksi pian päästä!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Haittaako jos sataa?

Periaattessa lomaan kuuluu hyvät ja aurinkoiset kelit, ainakin muualla kuin Suomen kesässä.

Koska nyt on sattunut kuitenkin syntymään Suomeen, kannattaa olla menettämättä toivoaan, jos ilmat ei ihan vastaakaan mielikuvia.

Totta puhuen, oon ollut ihan hyvilläni jopa ensimmäisen lomaviikon sateista. Sopii tähän helposti melankoliaan taittuvaan suomalaiseen mielenlaatuun vetäytyä vaikka keskellä upeinta keskikesää villasukat jalassa miettimään elämää ja syntyjä syviä.

Niinpä meillä on kulutettu kirjoja, mediaa, pikkulegoja ja majanrakennustarpeita enemmän kuin tarpeeksi. Välillä on vähän piipahdettu kuluttamassa mediaa ihan leffateatterissa sekä laiskuuden puuskassa pidetty yllä kansantaloutta ravintolassa syöden.

Tänään luin 450 sivua Eeva Kilven runoja, vain koska minulla on aikaa.

Mahtavaa!

Kahvit on lähes koko ajan pannussa, ja tekisi mieli leipoa korvapuusteja. Musiikki pauhaa, Spotify tarjoaa soittolistoja juuri tähän tunnelmaan pilvin pimein, joskus jätetään sanat pois.

Äsken käytiin kastelemassa pihalla ulkovaatteet ja pesuhuone näyttää ihan samalta kuin syksyllä päiväkotipäivän jälkeen, kun sinne on kuoriutunut ulkovaatevarustus. Saatiinpa kulhollinen mansikoita syötäväksi ja pelastettiin kesäkukat hukkumiskuolemalta (ne jotka oli hengissä jotenkin edes) katoksen alle. 

Sade ropsuttaa ikkunoihin, mitään ei ole pakko jaksaa, tuikkulyhdyt palaa iltaisin,

sauna lämpenee, kirjat tuoksuu ihanilta ja lapset jopa leikkii keskenään.

Tsemppiä niiden sadepäiviin, joille tämä ei yhtä hyvin sovi! Täällä ladataan mielellään näissä fiiliksissä ekalla lomaviikolla, sopii paremmin kuin hyvin!

Lomalla

Parasta on ehdottomasti jo nyt ensimmäisen viikonlopun jälkeen todella hitaat aamut.

Tunne siitä, että jos jotain ei ehdi, se ei ehkä ole lomailun kannalta tärkeää.

Aamulla nautin siitä, että meidän ei tarvitse lähteä kiireellä, Kotona ei ole paikat koko loman aikana varmaankaan tiptop, koska kaikki jää vähän kesken koko ajan, Mutta ei haittaa. 

Tällä lomalla tavoitteina on se, että se soljuu eikä ole liian ohjelmoitu.

Ekana viikonloppuna pääsin ystävän kanssa juhlimaan loman alkajaisia, mutta silti ehdimme maalle nauttimaan paarmoista ja hyttysistä. Eli miehet touhusivat puusavotan parissa, ja me lasten kanssa ihailtiin ympäristöä.

Tehtiin maailman helpoiten valmistuva mansikkakakku, relattiin, heiteltiin frisbeegolfia, ja kerättiin kukkia.

Kukkia riittikin kyllä ihailtavaksi, oikein kukkameri ympärillä sai ainakin hetkittäin unohtamaan nuo paarmat ja hyttyset. Niitä riitti kyllä vaikka muihinkin maailmankolkkiin lähetettäväksi.

Ella on meillä kukkaistyttö, ja haluaa aina puutarhoille sekä kukkakauppaan mukaan ja mieluiten pienen kimpun taikka kukan myös omaan huoneeseen hoidettavaksi. Ellan paratiisi siis.

Ensi viikolla sataa kuulemma. Arvatkaa haittaako?

Mulla on hyvä kirja kesken. Jälleen pino uusia pehmeitä sisustustyynyjä sohvilla.

Kaapissa rapisee lempparinäkkäripaketti ja tuikkulyhtykokoelma kasvoi jälleen yhdellä kipolla.

Eiköhän noilla saa lomatunnelman aikaiseksi.

Kuperkeikkojakin on aikaa tehdä vaikka kuinka!

Me nautitaan sadepäivistäkin!

On heinäkuu. Kesä. Loma. Loma.

Lähes lomalla

Vaikuttaa siltä, että lomalle oli korkea aika.

Muu perhe aloittaa loman tänään, itse olen töissä vielä seuraavan viikon.

Aamut ovat olleet melko unisia, illat kiukkuisia, ne venyvät, koska ulkona pyörivät koululaiset pidempään ja pihallakin olisi vaikka mitä tekemistä.

Kaikilla alkaa olla mieli enemmän kesälaitumilla ja kukaan ei jaksa oikein keskittyä mihinkään arkiseen, kuten vaikkapa aikatauluihin.

Kaikki haihattelee jätskien, uimarantojen. auringon, kasvimaan, vaellusten, kesäfestareiden, huvipuistojen, metsäretkien, mökkeilyn, saippuakuplien ja vesi-ilmapallojen perään.

Niiden oikeasti tärkeiden.

Oikeasti tärkeiden siksi, että mieli vaihtaa vapaalle.

Se saa luvan ajatella, mitä sen mieleen pälkähtää ja uskon sen vaikuttavan tietenkin suoraan elimistön stressitasoon,..

Meillä lapset olivat loman tarpeessa todellakin. Huomaa, että hoitoarki ja isot ryhmät tekevät sen, että lapset ovat oikeasti väsyneitä. Tuntuu melkein epäreiluilta palauttaa lapset hälinään loman jälkeen.

Vaikka lapsia kuinka jaettaisiin ryhmiin, ympärillä on PALJON ihmisiä. 

On ihanaa, että hälinä ympäriltä kaikkoaa hetkeksi, vaikka itse mekastaisikin.

Nyt kun kirjotan tätä, on kuitenkin tilanne se, että kassit alkavat olla pakattu ja me suunnataan mökille Juhannuksen viettoon. Pitäisi olla jo menossa, ja kaupatkin kuulemma ryysiksessä.

Uhmaan aikatauluja ottamalla pian vielä yhden kupin kahvia; koska tuskin maailma romahtaa.

Eilen tehtiin kasvimaan kitkennät ja siivottiin leikkimökki.

Olin suunnitellut jättäväni molemmat lomaksi, mutta jos lomalla pääsisi vihdoin katsomaan pihaa vähän eteenpäin, eikä tarvitsisi enää niin paljon tehdä entisten istutusten kanssa töitä.

Kun selviän ensi viikosta töistä, ollaan koko perhe lomalla.

Sitten aion ottaa sellaisen asenteen, että loma on nauttimista varten.

Ihmetellä ja kummastella ympärillä olevaa.

Välttää suorittamista ja kaikkea hermoja raastavaa. 

Yrittää olla hetkissä kiinni. 

Sitä ennen toivotan kaikille KIIREETÖNTÄ JUHANNUSTA!

Nautiskellaan!