"Kun äiti keittää kynttilöitä"

Jokaisen lapsen joulunodotukseen soisi kuuluvan tietynlaisia perinteitä.

Sitä jotain, mistä tietää, että Joulua on syytä alkaa odottaa.

Niitä asioita, joita haluaa toteuttaa vuodesta toiseen.

Niitä muistaa omasta lapsuudesta.

Äitini leipoo itsenäisyyspäivänä piparit.

Ison taikinan. Vieläkin.

Mieheni kodissa joulurauhan julistus on pyhä asia, se määrittää aamupäivää.

Aatto on täynnä asioita, jotka määrittävät päivää.

Niitä on paljon ennen joulua, niitä on se ilta mummolassa, kun vielä haluat uskoa pukkiin, mutta tiedät, että illalla kannattaa käydä salaa vaatekaapilla kurkkimassa.

Tai kun tiedät, mihin kannattaa kurkata ja mihin aikaan.

Meillä perinteet seuraavat kyllä toisiaan, mutta ei niin orjallisesti tiettynä päivänä. 

Aattoakin pyritään rauhoittamaan. 

Mutta siis, ne joulua edeltävät asiat.

Ne on niitä, joita ryhdytään tekemään, jotta saadaan se tunne joulusta. Ne on niitä asioita, joista lapset huomaavat, että nyt on aika tehdä tuhatsatayksi listaa, jotka vedetään vielä aatonaattoon asti takaisin markkinoilta ja lisätään vielä jotain. Ihan pientä. Saanksmä, tuokse pukki.

Kun äiti keittää kynttilöitä.

Voisiko se olla yksi asia? Kun äiti keittää vanhat kynttilänpätkät, jotka on muistanut säästää vanhoihin kuppeihin ja kippoihin, viemisiksi ja omiksi iloiksi. 

Kun nisset kaivetaan kaapista.

Kun leivotaan ensimmäiset piparit.

Kun kuivatetut havut haetaan säilöstä kynttiläasetelmiin.

Kun kanelitangot ilmaantuvat purkkiin pastan ja kauraryynien viereen.

Kun vanhemmat vaihtaa kotikielen englanniksi, tonttujen kansainväliseksi kieleksi.

Kun kynttilänpätkiä syntyy valtavasti lisää.

Kun sauna pestään ja se täyttyy tuikkukipoista.

Kun lastenhuoneen lattia täyttyy lumitähtien paperisilpusta.

Kun kaikki viltit löytävät sohvalle.

Kun konvehtit ilmaantuvat kauppoihin.

Kun glögi tuoksuu iltaisin.

Kun odotusta voi melkein koskettaa. 

Ne on niitä asioita.

Arkisiakin, jotka määrittävät juhlaa.

Valmistelevat sitä meille. 

Parasta juhlimisessa, ehdottomasti.

Kuppikynttilöitä

Työt ja joulujutut vaatii veronsa, ja tänään on aika väsynyt olo.

Myöhäiset illat ja häslinkipäivät töissä ei osu yhteen, mutta toisaalta, ne muutama päivää lomaa vaan tuntuu entistä paremmalta. Ja itseasiassa kummallisinta on, etten ole kummastikaan saanut asioita Joulua varten aikaan, mutta sillä vieraalla on tapana tulla ilman valmisteluitakin! Pitää yrittää ottaa viikonloppuna rennosti, 

jouluviikolla käyn kuitenkin parina päivänä töissäkin...

Jotain on kuitenkin tehty, ja niistä meidän perheen jouluviemisinä (ehkä vähän lahjoinakin) toimii nämä kahvikupposiin uudelleen steariinista valetut kynttilät. Helppoa ja hauskaa puuhaa, tosin onnistuin itse olemaan vähän sotkuinen tuossa puuhassani. Ja kynttilät vaativat kahden sulatuskerran, sillä ensimmäisen valun kuivuttua kynttilät valuivat melkoisesti kasaan, ja ainesta oli lisättävä. Eli ihan edellisenä iltana ennen viemisiä ei kannata toimeen ryhtyä. Ellei sitten ensi jouluksi ;)

Joka tapauksessa, minusta näistä tuli yltiöspöjä, pakko jättää itsellekin näitä muutama.

Ja kavereille sanoin, että kuppi ojossa sitten askarteluiltaan niin saavat uudet valut tilalle ;)

Nyt täytynee lähteä töihin, kun sellainen on siunattu itselle, ja toivotettava kaikille teille touhukasta mutta sopivan rauhallista jouluista viikonloppua!

Ps. Kastellin kuvakilpailussa saa tykätä meidän kodista, KLIK!

Vielä on kesää jäljellä...

Ja aikaa ommella hellemekko!

Tähän helppoon pikaompelukseen ei tarvitse kaavoja tai muita!

Kivaa kangasta ja kanttinauhaa,

tai kanttinauhankin pystyy tekemään itse!

Ja kierrätyspuuvillasta tulee mahtavan vilpoisa mekko!

Kai tätä voisi talven keskellä muokata hitusen taikka laittaa alle jotain söpöä,

joten vaikka helteitä ei enää paljon tulisikaan löytyy tälle käyttöä!

Mutta mie uskon vielä hellepäiviin syyskuussakin!

Kangas tosiaan kierrätetty pieni lakana, saatua.

Kanttinauha on ostettu kirpparilta isona pakkana, joku myynee pois

ompelutarvikeliikkeen jämiä tai jotain! Eurokirppiksellä, kannattaa kurkkia,

siellä oli muitakin suloisia!

Nyt ruokaa massuun ja potslojoo tässä osoitteessa!

HELLEPÄIVIÄ KAIKILLE!

Pientä piristystä

Yllä kirppislöytöjä, vanhasta ratista kuoritui kynttilänjalka.

Kotialbumeihin jäi pari hauskaa kuvaa Leevistä tonttuilemassa tämän kanssa.

Erityisesti tämä ratti viehätti pienikokoisuutensa vuoksi. Kaksi ylintä arabian lautasta,

pienesti elämä jo näkyykin, maksoivat yhteensä euron.

Voiko pullaa, tai pullalautasia olla liikaa?

Kodinhoitohuone on meillä yksi pliisuimmista tiloista, valkoista ja semmoista mitäänsanomatonta.

Oli pakko tyrkätä edes emalikippoon kauniita kankaita hakemaan inspiraatiota ja...

No, päällystää teipeillä pyykkipoikia!

Johan on pirteemmät, harmi vaan ettei kotona ollut juuri sellaisia teippejä inspiksen tullessa kun 

olisin kaivannut :) Mutta nämäkin virkistää tuota arkista pyykinripustusrumbaa jonnin verran,

eikö totta?
Vielä kun saisi tuon ukon pykäämään jotkut pihanarut pihalle, en tiedä mikä olisi paras ratkaisu,

kun puita ei ole. Saa vinkata kivoja vaihtoehtoja :)

Terassilla kahvitellessa, illemmalla, oon kaivannut pannumyssyä kahvipannulle.

Tänään lapsien touhutessa kaikkea omaansa maan ja taivaan väliltä ompelin sellaisen.

Ihanan pirtsakka kertakaikkiaan :)

Tuosta perhosmukista oon itse vetänyt pienenä kaakaota, muistan.

Mutta koitan tässä parin päivän sisään postailla muustakin, luvalla haluan laittaa kuvia/palasia ystävän luota "maalta", kun kävimme siellä yksi päivä viihtymässä :)
Ja yksi Ellan kesämekkokin on tulossa vielä, viimeisille helteille :)

Nyt taas, terassikahvit. Jotta saa pannumyssyn koekäyttöön.

Viikonloppuja

Ja hitusen asiaa kuluneeltakin viikolta.

Radiossa sanottiin, että lupiinit valtaavat tienvarsia niin, että perinteiset tienvarsikasvit uhkaavat

 tukehtua niiden alle.

Itse rakastan perinteisiä kesäkukkia, kissankelloja varsinkin! Kestävät muuten mainiosti maljakossa.
Toivottavasti pitävät siis kutinsa lupiinien rinnalla.

 Vanhat pullot toimivat kauniina kukkamaljakkoina näille hentovartisille kukille,

mutta ajavat asiansa myös kynttilänjalkoina...

Ja kun olin muka jo heittämässä tarpeettomana pois...

Leevi kantaa äitille kahvia usein sohvalle, tietenkin hokien matkalla, että aikoo juoda itse. 

Neljävuotias rontti koko ajan kiusaamassa.

Neitin kaksivuotias on ollut hirmuisen känkkis, ja hermo palaa viimeistään kun Bellen jalka ei sujahda kenkään. Omia ja nukkejen vaatteita saisi vaihtaa jatkuvasti ja itse tietenkin; taidot ei vaan aina seuraa sitä omaa tahtotasoa. Mieite,mieite.

Ja ompeluita. Äidin vanhasta t-paidasta syntyi herkkä tunika/mekko viiden minuutin pikasurautuksella.

Kuosi oli liian kaunis poislaitettavaksi, ja koko liian pieni päällelaitettavaksi.

Ja päiväuniaikaan ommeltiin kirpuilta löytyneille kakkuvuuille kaakkuja, ja samalla testattiin myös kakunpalan ompelua. Juusto, totes leevi pokkana. Olkoon sitten vaikka juusto :D

Viime sunnuntaina torikirpuilta löytyi Leevin huoneeseen oikea tuoli.

Päällinen ei ole vielä niitattu kiinni.
Sopiskos teistä, tätä mie tähän meinasin? Edellinen on liian raju miun makuun, mutta rakastan tuolin muotokieltä!

Ja sitten; katsokaapa mikä ihanuus miulla on sylissäni!

Mahtava, ihana, hauvavauva.
Veljeni ja puoliskonsa ottivat tän ihanaisen omakseen juurikin tänään,

ja oivoi, anoin pääsyä koiran sylikummiksi.
Mahtavan suloinen ja ihana,

taisin saada hauvavauva-kuumeen! Oi! 

Keksiviikko

Chocolate Chip Cookies

300g suklaata

300g mantelilastuja (laitoin 100g)

2 1/2 dl tummaa ruokosokeria

2 munaa

4 1/2 dl jauhoja 

2 tl ruokasoodaa

1 rkl vaniljasokeria

200g huoneenlämpöistä voita

Suklaa hiennonetaan. Sekoitetaan kuivat aineet. Lisätään muna ja voi. Ennen paistamista jääkaappiin puoleksi tunniksi. Laitoin itse pakkaseen. Sitten koitetaan olla syömättä suurinta osaa taikinaa, vaikka se on hemmetin hyvää, jotta voidaan paista loput taikinanjämät 150 asteessa 10-15min satsi.

Äitienpäivä tuli ja meni. Meillä mentiin helpon kaavan mukaan; 

Sain nukkua pitkään aamulla, ja sitten vaan liehuttiin loppupäivä mummoloissa herkkujen äärellä.

Kukat vietiin ja Leevi teki pari avaimenperää per mummo.

Vasemmalta alkaen: Sohvaperuna, pommiperhonen ja tulikukka.

Itse sain kauniin vaaleanpunaisen hortensian, ja uuden Kastehelmi tuikkukipon vaaleanpunaisena,

jota olin toivonut. Ja mahtavan kortin lasten tekemänä.

Pihahommia on tehty siinä määrin mitä on voitu ja pystytty,

sillä kone on luultavasti tulossa vielä kerran mylläämään takapihan, joten sinne istutuksia ei ole vielä laitettu.

Terassille rakentelin hyllyn rakennustarvikkeista ja pikkaisen sudin noita saviruukkuja hempsukan värisiksi kuten omiin väreihin sopii.

Istutukset on ruukuissa vielä muutamaa etupihan havua lukuunottamatta.

Etupihalla alkaa olla ruohon merkkejä.

Ja kylillä nähty kyykäärmeitä niin, etten meinaa pihalle lapsia laskeakaan. 

Iltapuhteina olen saanut ystävän tiloissa maalata Leevin vitriinin pienen miehen huoneeseen sopivalla värillä ja tykkään kyllä lopputuloksesta. Muutenkin huone on nyt selkeämpi, kun leluille on hankittu uusia lootia ja kaikki ei ole niin sekaisin jatkuvasti. Ainakaan koko ajan.

Me lähdetään kohta neuvolaan, testaamaan pyörän peräkärriä, lapset odottaa hirmuisesti!

Ja samalla poiketaan ystävän luo kahville, mukana tietenkin kasa keksejä!

Ihanaa Aurinkoista päivää kaikille!

 

Ihana ystäväiseni sai ihanan pienen pojan vastikään.

Pääsimme katsomaan pienokaista, ja täytyy kyllä sanoa, että en muistanut kuinka pieniä ne vastasyntyneet ovat! Niin ihania ja niin pieniä!

 

Viemisiksi vielä yli-iso vauvanhaalari, kaava on yksinkertaistettu versio Ottobren vauvan leikkipuvun kaavasta. Eli ei taskuja. Värit kuitenkin mielestäni herkulliset.

Ella ihmetteli, onkos nää nukelle. "Ei mahu Ejjaa."

 

Leevi sai vauvan syliinsäkin ja oli siitä myöhemminkin aika ylpeä.

Kun on niin taitava vauvanhoitaja. Vaikka ilme onkin, että onkos tää oikea vai pienen pieni nukkevauva?

 

 

Ellokselta tilasin kauaaaaaaaaan sitten ihanuuksia, mutta matto ja tyynyliina tulivat

vasta ja hain ne tuolta kauempaa Valintatalosta. Tulivat tosiaan sinne, yllätyin hiukan.

Vaikka oon molempia katsellut monissa yhteyksissä ja pelkäsin, että olen jo valmiiksi kyllästynyt

näihin keväisiin/kesäisiin kuoseihin, niin tykkään matosta ja tuosta tyynynpäällisestä kyllä valtavasti!

 

Eräänä iltana maalailin vanhalla maalipurkin jämällä tuolta pihalta löytyneen rakennuslavan.

Ei kyllä ollut harmainta aavistustakaan, että mitä siitä syntyisi tai miksi sen maalaan.

Teki vaan mieli maalata kovasti jotain, ja kaapissa oli vain valkoista maalia!

Mintunvihreelle tai turkoosille olisi ollut muutakin virkaa...

 

Mutta siis.

Nyt se rakennuslava on eteisessä pikkukenkien kenkähyllynä!

Hahaa, ei ehkä ihan lopullinen idea, mut eivätpä loju nyt lattialla sekaisin ja eivät vielä peilikaapista koko kenkien tilaa, kun ovat siellä yleensä hujan hajan.

 

 

Ulkona on ollut mahtavat säät tätä päivää lukuunottamatta, ihana kevätfiilis on vallannut mielen.

Mutta blogi ja minä hiljennytään pian hetkeksi ja suuntaamme koko perheen kanssa lämpimille maille "häämatkalle". Sitten kun tullaan, saa luvan olla ihan kunnon kesä ja nurmikko vihertää!

(Niin varmaan...)

 Ihanaa Viikkoa teille kaikille, pitäkää aurinko taivaalla vielä kun me palataankin!

Leikkejä

Kaikkea mielenkiintoista sitä jää roikkumaan  kaappeihin,

sellaista tavaraa ja esinettä, joilla ei ole käyttökohdetta.

Lapset ovat kaivanneet leikkeihin leikkimattoa. Sellaista, joka sopii niin pikkueläinleikkeihin kuin pikkuautoleikkeihin ja kaikkiin mahdollisiin yhdistelmiin.

Laittelin tyynynpäällisiä pyykistä liinavaatekaappiin, kun kosketin vauvanhoitoalustaa,

sellaista froteista. Ja tajusin, että se ei luista lattialla, eli ei pala hermot heti, kun se liikahtaa,

ja kaikki sen päälle aseteltu kaatuu. 

Nopeasti tilkkuja, teitä ja Ikean talokangasta ja pienen pieni, sopivasti piiloutuva leikkimatto oli valmis.

Ja hauskat leikit sillä syntyikin.

Ja ei luista lattialla - ei muuten luistanut ommellessakaan, ennen kuin tajusin heittää froteen alle tarpeeksi ohutta paperia, että sain sen kulkemaan ompelukoneessa. Aplikaatiot siis ei ihan onnistuneita,

mutta ajavat asiansa näissä leikkitouhuissa.

Tällä leikittiinkin sulassa sovussa hetki.

Kunnes toisella oli jotain toista enempi,

tai jonkun heppa halusi asua juuri tietyssä tallissa,

tai sisko rikkoi liikennemääräyksiä.

Tiedättehän kuvion :)

Ei muutakuin toteuttamaan, tehkää joku se miun unelmaversio tästä, miulla ei riittänyt kärsivällisyys. Kauneimmissa visioissani olin tehnyt tällaisen ison päiväpeitoksi, joka sitten muuntuisi leikkimatoksi...Mutta ei näillä hermoilla millään ;)

Liitutaulumaali ja kyökkikuvia

Ostin Biltemasta edullisen pienen törpäkän liitutaulumaalia,

valmistaakseni loppuun aiemmin aloittamani muistitaulun keittiöön.

Ja kuten kuva kertoo, saatoin juuri spoilata muutaman lahjuksen.
Mutta kestän sen hienosti :)
Nyt jännitetään, et kuka saa ja mitä ;)

Tästä uupuu luultavasti vielä ripustamisnaru juutista.

Saa sitten johonkin, vaikka kyökkiin roikkumaan! 

Leeville maalasin purkkeja, helppo vaihtaa sitten teksti, kun käyttötarkoitus vaihtuu.

Oma muistitaulu valmistui vihdoin ja tykkään kyllä nyt siitä, varsinkin nyt kun taustalla on tuo

liitutaulu, ei näy keittiön välitilan kaakelit läpi :)

Ja sitten keittiöstä. En ole juurikaan keittiöstä napsinut kuvia blogiin, tai jos olen, niin ikään kuin 

näkymän toiselta suunnalta. 

Meidän talohan on Kastellin muuttovalmis, ja muuttovalmiissa mallissa on tietyt mallistot, joista voi valita.

Olen tyytyväinen keittiöön kyllä, mutta toisinaan (jo nyt, mies kiittää) kaipaisin niitä kuuluisia avohyllyjä ja sellaista hitusen vanhempaa meininkiä. Olen nimittäin valinnut keittiön melko ajoissa, ja silloin ehkä ollut modernimpi (jos mahdollista) maultani.

Avohyllyjen puutteessa kaikki ylätasot pursuilevat ties mitä ja tasot kanssa!
Ja kaikki ei ole edes esillä vaan vanhassa emännänkaapissa on tavaraa näkyvillä enempi kuin varmaan 

sisustuksellisesti olisi järkevää!

Toiminnallisesti keittiö on kiva, ei näy tiskit olkkarin puolelle, vaikka lojuisivat pöydillä, ja lyhyet matkat takaavat paremmin sen, että pöytä tulee katettua arkiruokailullakin ja syödään yhtäaikaa.

Yhtä kaikki, keittiö on huoneista se, jonka koen olevan eniten kesken, ja joka jotenkin huokuu vähiten muun talon henkeä. Mietin, että onko kyseessä enempi mööpelit ja astiat (en pidä ruokailuryhmästämme enää) vai onko enempi kysymys ihan valinnoista. Toivon tietenkin, että jälkimmäisistä.