Omenahilloke

 

Omenahilloke:

500g omenoita kuorittuna ja paloiteltuina

1dl vettä

0,5dl sokeria

kanelitanko

 

Kaikki ainekset kattilaan ja keitetään omput pehmeiksi.

Säilynee jääkaapissa muutaman päivän tai pakastettuna pidempään.

 

 

NamNamNam!

 

 

leppoisa lauantai

Opettelen kuivaamaan metsän herkkuja. Puuhellan jälkilämmöllä on hankala pitää lämpötilaa pitkään samana. Lueskelin marttaliiton sivuja ja seuraavaksi koitan kuivauskaappia. Sienisaalis on eiliseltä sen verran suuri että se määrä kannattaa saada kuivaksi, vaikka siihen joutuisi käyttämään energiaa. Nimittäin viime vuonna onnistuin pilaamaan pellillisen kuivaamalla ne tuolla puuhellan uunissa, joka oli liian kuuma....

Pieni poika aloitti aamun piirtämällä. Kurkku toisessa kädessä ja kynä toisessa. Tulee liukuhihnalla "sydämiä", "onkia", "silmiä", "korvia"....välillä huhuilee äitiä piirtämään "särkänniemen" tai "ruuvarin".

Isompi nauttii vapaapäivän aamusta, nukkuu vieläkin.

Mietin aamusaunaa ja suppilovahverokeittoa.

luomua lähiruokaa

Kyllä meidän kelpaa.
Tulen niin äärettömän tyytyväiseksi syksyn sadon säilömisestä.
Tämän luomummaksi ruoka ei tule.
Eikä halvemmaksi.

Me onnekkaat saimme eilen kotiovelle ämpärillisen puolukkaa mieheni vanhempien toimesta. Ja siinä marjojen ohessa tuli sanomalehteen käärittynä muikkua ja haukea.

Ompa postaukset nyt hyvin ruokapainotteisia...tätä tämä syksy on.
Keräämistä ja säilömistä.

Meillä on "tilauksessa" myös lammasta ja peuraa.
Mutkana matkalla saattaapi olla ainoastaan pakastimen rajallisuus.

Yrtit talteen talvenvaralle

Purkitin kuivuneet tillit, persiljat ja sitruunamelissat.
Basilika ei onnistunut kuivumaan, niinkuin jokunen epäilikin.
Nyt koitan sitä pakastaa?
Pakkaseen pussitin suuren saavillisen persiljaa.

Haudutin sitruunamelissateetä, vain luraus hunajaa kolmen lehden perään.
Tuli melko mietoa, sitruunaista, hyvää.
Pitää loputkin kuivattaa.
Sitruunamelissa kuivui kaikista kuivaamistani nopeimmin.

Äiti toi paperipussillisen meidän yhdessä keräämiä suppiloita, kuivattuina.

pullotetut herukat

Meillä on ensimmäiset mehut mehustettu. Yksi punainen puska ja pienenpieni puska valkoista mahtui samaan maijalliseen. Viimevuonna jäi tämän puuha väliin, kun sato oli jotenkin surkea, tai ei muutenvaan huvittanut nähdä vaivaa.
Keittiön katossa killuu uusi lamppu. Ikealainen. Ja nyt ihan kahdenvaiheilla, onko se täysin vääränlainen, ja liian iso.
Hmmmmm....Eipä onneksi ollut hinnalla pilattu, joten odotellaan mitä eteen tulee.

Niin ja koulutaival on täällä käynnistynyt eilen. Esikoinen on nyt ekaluokkalainen. Reipas ja innokas. Äidillä jo helpompi olla. Ei sydän hakkaa niin lujaa kuin alkuviikosta. Kaikki menee kuitenkin omia uomiaan, koitan opetella pois turhan murehtimisesta. Kaikelle en kuitenkaan mahda mitään. On annettava tilaa pienelle ihmiselle, itse rakentaa maailmaansa, pikkuhiljaa, pienin askelin.

Mutta huomenna vielä saatan kouluun.