Hedelmiä, talven ensimmäinen flunssa, matkakuumetta, painonpudotusta...

Meillä syödään normaalistikin paljon hedelmiä. Mutta nyt kuluneen talven ajan hedelmien kulutus on ollut ennätyksellisen kovaa. Eskarilainen pistelee illassa kaksi-kolme appelsiinia, banaanin, rypäletertun...neljäsluokkalainenkin syö kun kuorii, pilkkoo, tuputtaa & tarjoaa.
En tiedä onko vitamiineilla osuutta (uskon tietenkin lujasti), mutta ollaan oltu tosi terveitä koko syksy ja talvi. Ympärillä kun tuntuu jylläävän melkoinen flunssakausi.
Nyt sitten kuitenkin eilinen ja tämä päivä on mennyt eskarilaisen yskiessä; huilien ja leffoja katsellen. Toivonmukaan menee nopsaa ohi, ei ainakaan vaikuta kovin rajulta lentsulta!

Sitten asiasta seuraavaan,
Ihana tunne kun lomia on tiedossa; enää 2 viikkoa talvilomaa (joka on vuoden ainoa loma koko perheellä) & 2½kk  Kreikan matkaan (jonne lähden poikien kanssa ja lähtee reissuun muutakin sukua). Olen niin innoissani tulevista lomaviikoista! Tietenkin. Kukapa ei odottaisi lomaa arjen haasteista.

Etelänlomaan on tosiaan enää vajaa kolme kuukautta, ja olisi nyt rutistettava sellainen 8-9kg pois sitä ennen. On ollut vissykuuria, ananaskuuria, "juttailua", kaloreiden laskemista....yritystä on ollut. Ja jokusen kilon olen saanutkin pois, niistä maksimiluvuista missä olen ollut.
Nyt mietin että käyttäisinkö tätä blogia nyt vähän ruokavalio/painoasioidenkin pohdiskeluun?
Kotiäitiaikoina tämä oli päiväkirjamainen enemmänkin. Sitten välillä vain "pelkkiä kotinurkkia". Mutta koska blogi on omani, se voi olla mitä vain. Ruokailuja, lenkkeilyjä, ja taas välillä niitä olohuonekuviakin.

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Eli kuvata vähän enemmän päivittäin; päiväkirjamaisesti; aamupaloja, lounaita ja ehkä siinä ohessa mainita jos kilo tippuu?

Vapaapäivän aamu.

Nukuttuani yhdeksän ja puoli tuntia, huomaan nukkuneeni riittävästi. Aamukahvia & tummaa rusinalla maustettua leipää, kananmunan, kalkkunaleikkeen, juuston ja paprikan kera.
Riittävistä unista huolimatta olo ei ole paras mahdollinen, niskajumi ja päänsärky takaraivolla pakottavat miettimään uutta tyynyä, patjaa, sänkyä? Riittävää vedenjuomista? Ja muistuttaa liian pitkästä paussista pumppitangon kanssa.
Ensiavuksi voisin ajatella ensi viikolla hierojaa tai ihan vaikka niskahartiajumppaa tuossa olohuoneen lattialla ja kunnon venyttelyjä päälle. On asioita joissa ei sopisi laiskotella ja luistaa, ja nuo yllä olevat on sellaisia.

Päänsäryn häätämisen lisäksi tänään on ohjelmassa pilkkireissu veljen perheen kanssa.
Mutta nyt jumppamatolle, ennen eväiden tekoon ryhtymistä!

Tammikuu 2015

Aurinko pilkahteli tammikuun alussa. Kuvat on loppiaiselta. Odotimme ruokavieraita.
Oikeastaan tuskainen pimeä aika meni loppujen lopuksi nopsaan ohi.
En kantanut sisälläni niin suurta ahdistusta kuin edellisenä vuonna. Ehkä olin oppinut jotain viime vuodesta. Siitä ettei tarvii tehdä kaikenaikaa, kaikkea sataprosenttisesti. Voi sanoa ei.
Joskus keskinkertaisuus on paras mitä voi olla ja täysin riittävää. En ole koskaan ollut mitenkään äärilaitojen kulkija muutenkaan, niin miksi äitinä esimerkiksi minun pitäisi olla jotenkin yli-ihminen?
Olen virheitä tekevä, joskus laiskotteleva, joskus valmisruokaa tarjoava, joskus kiukutteleva, joskus ärsyttävä, joskus tiuskiva. Mutta silti ihan riittävän hyvä.

Pitäisi opetella elämään rennommin. Olla välittämättä niin paljon mitä muut tekevät, suorittavat, ajattelevat. Olla elämättä muiden odottamalla tavalla. Elämättä muiden elämää.
Nauttia niistä asioista joihin kiinnitän huomioni kun olen rauhallinen ja on riittävästi aikaa. Luonnosta, säästä, kukista, kahvikupeista, hyvästä ruoasta, juoksulenkeistä, mauista, tuoksuista...

Talvessa on se ärsyttävä juttu että aurinkoa ei näy. Se saattaa pilkahtaa lounastauolla sälekaihdinten välistä. Ja ennen kuin ehdin kurkistaa ikkunasta, on se jo pois.
Pimeys on kyllä kamalin asia mitä täällä voi olla.
Onneksi ollaan kevättä kohden menossa!

Mutta, kaikki on siis oikeasti hyvin. Kun ajattelee, niin olen tuhannesta asiasta tyytyväinen. Kiitollinen lapsista, perheestä, ystävistä, kodista, työstä, terveydestä. Kaikki suuret ja tärkeimmät asiat on niin hyvin kuin tarvitseekaan olla.

Uudelle vuodelle tein taas suuren määrän tavoitteita ja ne liittyy niin ihanan perinteisesti terveemmin elämiseen, kodin laittamiseen, vähän matkustamiseen ja yleisesti onnellisuuden lisäämiseen.

DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY.
siihen kiteytyy kaikki

♥

Ajatuksia jaksamisesta & syksyfiiliksistä.

Kuukausi vierähtänyt viime blogipostauksesta. Ollaan kuukausi pidemmällä syksyssä. Nyt tarkalleen jo syksyn puolivälissä. Nopeasti aika vaan kuluu, ja asiaan vaikuttanee se että syksy on ollut tänä vuonna kaunis, melko lämmin ja niitä kokonaan valottomia päiviä on ollut vähän.
Kaamosmasennusta vastaan olen tänä vuonna taistelemassa aseenani kirkasvalo, jonka hankin vajaa viikko sitten. Nyt olen aamuisin nautiskellut puolisen tuntia valoa ja päivällä vielä toisen puoli tuntia lisää.  Katsotaan onko apua. Luulen että omalla kohdallani saatan piristyä jo ajatuksesta, että nyt saan valoa ja siten en voi masentua valottomuudesta.
Lisäksi koitan ulkoilla, liikkua, nukkua, syödä paljon vitamiinipitoisia ruokia (pilleripurkille en ole vielä mennyt) ja toisaalta taas olen koittanut rauhoittua. Olen antanut itselleni luvan pitää lökäpöksypäiviä, olen antanut kalenterissa olla päiviä ilman merkintöjä. Olen mennyt mutu-tuntumalla, tehnyt asioita jos huvittaa. Olen lorvaillut.
Toisaalta taas olen saanut energiaa pikkuprojekteista jotka olen saanut päätökseen. Kuten keittiön ja eteisen katon maalaus, joka oli odottanut kaksi vuotta. Olen tankannut voimaa ja hyvää oloa viikottaiselta ohjatulta jumppatunnilta, joka on ollut vaihtelevasti bodypumppia tai pilatesta. Eilen lähdin ystävän kanssa ladythai-tunnille. Se vasta oli jotakin. Olin niin äärirajoilla, oman kropan ja jaksamisen kanssa, veren maku suussa, keuhkoihin pisti ja koko illan kädet tärisi.
Olen koittanut olla stressaamatta, liikkumisen ja terveellisen elämänkin suhteen.
Koitan olla viime syksyä viisaampi. Jolloin olin todellakin puhki. Kävin ylikierroksilla ja ajanpuutteessa sitten nipistin yöunista ja kierrehän oli valmis. Olin kiukkuinen, alakuloinen ja ahdistunut. Pienetkin asiat rasittivat ja kun niitä pieniä asioita oli liikaa, niistä tuli yksi iso möykky.

Toivoa siis on, että "vahingosta viisastuu". Nyt ainakin hymyilyttää. Ei ole pitkää to-do-listaa mielessä, aurinko paistaa kauniin pakkasaamun jälkeen, pyykkikone on pyörinyt ja pientä rauhallista kotihommaa tiedossa. Meillä on lomalaisella loma loppusuoralla, päiväkotilainen viettää toipilaspäivää...ihanaa joutenoloa ♥

Rentoutumisesta & itsensä (toisten) hemmottelusta.

 

 Rentoutumiskonsteja on vähintääkin yhtä monta kuin on erilaista persoonaa. Kukin kokee rentoutumisen omalla tavallaan. Rentoudun hyvässä seurassa, tai yksin. Luonnossa, kauniissa ympäristössä, hiljaisuudessa, hyvän ruoan äärellä, saunassa. Muutamia mainitakseni.

Eilen oltiin viettämässä iltaa Miinan savusaunalla. Lähdettiin liikenteeseen äitini, tätini ja kahden serkkulikkani kanssa. Itselleni tämä oli jo toinen kerta samaisella saunalla. Odotin kovasti tätä iltaa. Tiesin että luvassa on monta tuntia kiireetöntä olemista, luonnonkauniissa paikassa, hemmoteltuna.
Olimme ansainneet illan itsellemme.

Alkuunsa juotiin pienet puhdistavat alkumaljat, meidän viiden lisäksi siis saunalla oli viisi muuta naista. Saunailtoja kun järjestetään niin että sinne voi kuka vaan varata paikkansa tai sitten voi varata saunaillan ihan "omalle sakille".

Maljojen ja pienen tervetulopuheen jälkeen alkoi saunominen. Kyseessä on vanha savusauna. Saunomisen lomassa käytiin kastautumassa ohi virtaavaan jokeen, taas saunottiin (yhteensä liki kaksi tuntia)...Illan ohjelmaan kuului saunan lämmössä tehtävä turvehoito & liukukuppausta. Molemmat on sellaisia että ne vain pitää kokea.

Saunomisten ja hoitojen jälkeen oli tarjolla salaatti-iltapala sekä kahvit.
Hyvin maistui, ihanat terveelliset tarjottavat, ja nauru raikui saunamökissä!

Ilta venyi lähemmäs puoli yhdeksää (kai... katsoinko edes kelloa). Niin se aika meni siivillä, mieli rentoutui ja lepäsi, kroppa lähti puhdistautumaan ja aineenvaihdunnalle annettiin potkua...

Isot suosittelut tälle paikalle, googlettamalla saa lisäinfoo.

uusi vuosi

 

 

 

 

 

 

 

Tänään on uuden vuoden kymmenes päivä.

Vichykuurini viides päivä.

Ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun herään täynnä energiaa.

Takana usempi päänsärkyinen (kirjaimellisesti) päivä.

(Johtunee erittäin niukkakalorisesta/puhdistavasta kuurista johon pienellä työporukalla ryhdyttiin).

 

Pakkaspäivän, vapaapäivän ja energisen olon johdosta alettiin heti aamusta hommiin.

Peitot ja tyynyt heivasin ulos tuulettumaan.

Kunnes pian alkanut lumisade pilasi hieman siivousprojektini ja peitot piti pikapikaa heitellä sisälle.

Joulupukki toi raikkaan raidalliset Annon-petivaatteet ♥

Ja kuvissa näkyvät Marimekon mukit ja kirjoja...

 

Tammikuu on täynnä lupauksia, mutta myös täynnä uutta innostusta ja toivonkipinää siitä että kevät ja kesä on taas askeleen lähempänä.

Valon määrä kasvaa, vaikkei siltä ihan näyttäisi.

 

Tämänpäiväinen fiilis on 1000x parempi kuin mikä oli joulukuussa.

 

Rentoa viikonloppua kaikille, nyt nutturaa löysemmälle & hymyä huulille!

 

 

 

34

 

Marianne-juustokakku

 

 

Tänään olen 34 vuotias.

Tänään olen nukkunut pitkään.

Saanut kukkia ja onnittelulauluja.

Herkutellut kakulla.

Surffaillut vitamiinisivustoilla.

Haaveillut.

Kiukutellut syksyn säkkipimeyttä.

Pyykännyt, kokannut, puunannut.

Polttanut aamusta asti kynttilöitä.

 

.

 

Illalla nappaan itselleni tunnin aikaa ja suuntaan jumppasalille.

Ryhdistäydyn, reipastun ja päätän lopettaa surkuttelun väsymyksestä, kiireestä ja pimeydestä.

(se jää nähtäväksi kuinka onnistun...)

21 päivää, 3 haastetta

Nappasin haasteen My Villa May-blogista, ja haaste meni jotakuinkin ulkomuistista näin:
annetaan itselle 21 päivää aikaa oppia uusia asioita, joita haluaa lisätä pysyväksi osaksi arkea. Ne asiat voi olla itselle mitä vaan, mikä itselle olisi tärkeä juttu.
Terveellisempään elämäntapaan nämä monilla taisi olla, ja itse omin heti kaksi samaa kohtaa kuin haasteen laittajallakin:

* Joka päivä liikuntaa, väh. 30min. lenkki
* Smoothie päivässä
ja sitten lisäsin sen mikä tuntuu olevan oudon vaikeeta, eli riittävä juominen
* 2-3 litraa päivässä vettä

Tein jääkaapin oveen itselleni tarrataulun, johon lapsille jätin tehtäväksi antaa äidille tarran jokaisesta onnistuneesta päivästä.
Tänään lähti käyntiin 3. päivä ja mulla on siellä kaksi komeeta hymynaama-tarraa...

Lenkit on ollut kahtena ekana päivänä niitä nippanappa 30 minuutin lenkkejä, ja aika tekeminen on ollut että olen löytänyt aikaa ja motivaatioo. Lenkkihän ei tarkoita mitään joka päiväistä juoksulenkkiä vaan se voi olla hyötyliikuntaa vaikka kauppaan ja takaisin.

Juominenkin on haastavaa. Mulla on keittiössä litranen ikean lasipullo, joita siis tasan sen 2 olen saanut alas. Tiedän että ennen tätä taitaa vedenjuominen olla 0,5litran luokkaa, eli aivan liian vähäistä. Vapaapäivinä vedenjuominen on huomattavasti helpompaa, kun ainakin tässä alussa vessareissut päivässä on triplaantunut!

Smoothie päivässä on varmaan se helpoin. Sinne kerään pihasta marjoja, mukaan aina jotain pakkasesta, ja sitten banaanin, jotain vihreää esim. lehtisalaattia ja basilikaa, lurauksen hunajaa ja vettä tai joskus jotain maitotuotetta.

Näillä mennään! Asiaan siis kuului kertoa miten homma kullakin rullaa, eli varmaan jokunen postaus aiheesta tulossa...

yksi juoksulenkki voi muuttaa päivän paremmaksi

Kiitos pikkukakkosen=perheen miesten huilihetken=mieheni kannustuksen, skippasin ajatukset lähteä laahustamaan kiukkuisena pitkin marketin käytäviä. Ostamaan ei mitään erityistä ja laahustamaan kotiin entistä ärsyyntyneempänä siitä että siellä oli jonoja ja kaikki oli kallista. Enkä olisi loppujen lopuksi tiennyt mitä ihmettä lähdin sieltä etsimään.
Niin tai tiedän, olin hetken, sen hullun hetken, ajatellut lähteväni ostamaan itselleni mielenrauhaa ja iloisempaa mieltä. Miten hullu ajatus.

Onneksi minulla on fiksu mies. Joka muistutti niistä lenkkareista siellä verannan nurkassa. Kehoitti vielä juoksemaan niin lujaa että tuntuu. Niin että hengästyisin kunnolla.
Ja minä onnekas kuuntelin kerrankin tätä, kirjaimellisesti noudatin ohjetta.
Juoksin, hölkkäsin, kävelin. Sen mitä useamman viikon/kuukauden juoksubreikiltä jaksoin. Kaipasin lenkkikamua naapurista, yksin on hurjasti tylsempi juoksta. Mutta juoksin silti.
50 minuutin lenkki. Paljon paljon iloisempi ja rauhallisempi tyyppi palasi suihkun jälkeen äidin rooliinsa.

Afterjuoksulenkkiolotila on kyllä jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. Virtaa piisaa ja hyvää oloa.
Tehtiin pikkujätkän kanssa tehosekoittimellinen tehojuomaa joka teki huippuhyvin kauppansa.

Nyt tarkastaan pankkitilin saldo ja ehkä lenkkarikaupoille. Luulen että voisin juosta jouheammin paremmilla popoilla.

Huippufiilis!!

Naistenpäivä

 Kevät on hyvä aika antaa auringon paistaa kodissa nurkasta nurkkaan, näyttäen kaikki kamalat pölypallokertymät ja näin pakottaen aloittamaan jonkinasteinen raivaus ympäristöön. Onhan se iso ahdistus kun matalalla paistava aurinko on niin armoton, mutta toisaalta, siitä ahdistuksesta voi seurata rauhallisempi olo kun hommaan jaksaa tarttua. Siivouksen jälkeinen hyvä olo on vähän verrattavissa liikunnan jälkeiseen mielihyvään, ainakin itseni kohdalla.

Aurinko lämmittää verannaa ja tekee mieli avata ovia ulos, vaikka pakkanen siellä paukkuukin vielä.

 Se samainen kevätinnostus koskee ravitsemusasioita. Kirjastosta tarttui mukaan muutama kirja mistä voisi löytyä uutta potkua. Nyt jo olen oppinut juomaan kolmisen litraa vettä päivässä, ja huomannut aineenaihdunnan kiihtyneen. Kasvisten kanssa huolehdin että niitä kuluu vähintäänkin se puoli kiloa päivässä. Valkoisia viljoja olen jättänyt vähemmälle, ja yleensä leivän syömistä. Samoin karkkipäiväilen (kohtuudella) kerran viikossa.
Hyvin normaaleja pikku muutoksia.

Nyt ulos! Poika odottaa jo haalarit päällä kun äiti vaan paukuttaa konetta!
Hyvää Naistenpäivää leidit!
Kotipäivän päätteeksi varastan illalla itselleni tunnin ja lähden hikoilemaan pe-illan bodypumppiin.
Naisena olo on tänään taas oikein mukavaa...