päivän väri violetti, Montpellier osa 1

no, hieman punaistakin...

Mukava keväinen viikko Montpellierissä hyvän ystävän kanssa.

Air Francen ja rautatieläisten lakko toi lisäjännitystä matkaan,

mutta emme antaneet sen häiritä ja

lopulta kaikki sujui ihan alkuperäissuunnitelman mukaan.

Tässä hieman alkupaloja.

missähän sitä taas ollaan

Aurinkoinen raikas talvisää

on hellinyt minua

tämänkertaisella vierailullani.

Aina voi tutustakin

kaupungista  löytää jotain uutta,

joskus maanrajasta,  joskus korkeammalta.

Ja mukavaa on aina tavata vanhoja  tuttuja näkymiä. 

kuka, mikä, minkälainen

Aika taas palata kotimaahan.

Lontoon päivät olivat työntäyteisiä, kuten aina.

Tänne blogiin laitoin tuokiokuvia vapaapäivistäni.

Vielä jäi paljon tutkittavaa seuraaviksi kerroiksi.

Tässä yksi esimerkki ;)

jo toisen kerran

Eriskummallinen, mutta oudolla tavalla kiinnostava,

kauneuttakin löytyi, vaikka olin sitä epäillyt.

London Urban Sketching, kuukausittainen yhdessä piirtelevä ryhmä, 

kokoontui tällä kertaa Wellcome  Collectionin tiloissa.

Päivä oli kolea ja sateinen,

mutta sisällä valitsi iloinen ja inspiroiva tunnelma.

Muutama teistä saattaa tunnistaa oman luonnoskirjani muiden joukossa.

Muita kuvia instagramissa, nimellä Seija12. 

kaupungin valoja

Pimeys luo myös
mahdollisuuksia,
yllätyksiä,
uusia näkökulmia
ja
ihan kotinurkilla.

Taideteokset Valogalleriasta:
Tuula Lehtinen: Matkamuisto 1 ja
saman tekijän: Lakana

taidetta varjossa ja auringossa, toisten tekemää ja hieman omaakin

Alimman kuvan työt ovat London Urbansketching-ryhmän tapaamisesta, johon uskaltauduin mukaan. Ja kannatti! Hieno kokemus!

On aina helppoa olla uudessakin ryhmässä, 

jossa kaikki ovat innostuneet samasta asiasta. 

Meitä oli enimmillään kuutisenkymmentä piirtämässä Old Spitalfieldin marketin läheisyydessä

Ja sää todella suosi meitä.

Tässä pieni osa töistä, minun työn tunnistaa ainakin suomenkielisestä tekstistä :) 

Lontoo osa IV, värit

Kevään valo herättää taas näkemään värejä

iloitsemaan niistä

muodot ja graafiset linjat, jotka äsken olivat pääosassa

saavat taas jäädä hetkeksi odottamaan vuoroaan

erilaisia

erilaisia

omalla laillaan kauniita

salaisuuden sisäänsä kätkeviä

tai sitten

avoimesti ilon ja elämän riemun kokevia

Tänään aurinko oli täällä! 

Helsinki osa 2

Vielä Helsingin tunnelmia

Sää oli harmaa, mutta kauneuttahan siellä silti kohtaa, 

kun vain muistaa katsoa ympärilleen.

Kotiintuomisiksikin asti sitä riitti.

Helsingissä

Suunniteltu kolmen päivän matka pääkaupunkiin supistuikin päivän reissuksi, 

mutta minkälaiseksi!

Taidemuseoissa eniten huomiotani kiinnittivät puut.

(Joku voisi sanoa, että tuon nyt arvasikin.)

Minulla on aina vaikea piirtäessäni saada puuta mahtumaan paperille tai kankaalle 

ja tämä ei riipu pohjan koosta. 

Nyt huomasin, että mielenkiintoinen oksakin riittää tai pala kiehtovaa puunrunkoa. 

Väreistäkään ei niin ole väliä, 

voi olla vaikka vain vihreää ja pieni ripaus ruskeaa ja valkoista.

Tässä kaksi esimerkkiä, ylimmäinen Gallen-Kallelan 

ja alimmainen minulle ennestään tuntematon Julia Stigzelius-de Cock (suomalainen hänkin).

Päällimmäiseksi kuitenkin jäi matkasta mieleen kohtaaminen kiehtovan ihmisen kanssa. 

Tavallaan olin jo tuntenut hänet kauan, 

tavallaan en.

Hieno kokemus!

Taikalatikko, Oulu osa III

Olen ihaillut jo kauan Rut Brykin töitä ja se etten päässyt Espoon kesänäyttelyyn suretti kovasti. 

Niinpä hihkaisin junassa ääneen,kun huomasin, 

että tuo sama näyttely oli juuri avautumassa Oulussa. 

Ja näyttely ylitti vielä odotukseni, jos mahdollista! 

Nyt kahden peräkkäisen päivän museovierailun jälkeen olen täynnä kauneutta. 

Työt vaikuttavat monella tavoin, esim värit ovat niin syvät ja täyteläiset. 

Saakohan millään muulla tekniikalla aikaan tuollaista hehkua.  

Ja sitten vuosien kuluessa hänen työtapansa muuttuu, värit vähenevät ja graafiset  

ja arkkitehtooniset elementit lisääntyvät.