päivän väri oranssi, Montpellier osa 3

rakastan

Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut puistopuutarhuri  

tai jos se on paremmin mahdollista niin jokin iso puu,

tai orava tai punarinta.

Tällainen vanha puisto vaan tuntuu niin hyvältä,

kaikkina vuodenaikoina!

Mutta rakastan minä metsiäkin :) 

talvista kirkkopuistoa

 

lauhaa talvea

ja piilossa jo kevään ajatuksia

(-olkaa vielä hetki suojassa)

valon lisääntymisen jo huomaa

hetken melkein tuntee auringon lämmittävän

piilipuu

Vanha piilipuu, jonka ikää ei kukaan tiedä,
niin monet ihmissukupolvet se on ollut omalla paikallaan.
 Onttokin se jo on, ihminen mahtuu sinne sisään seisomaan.

Se näyttää kuolleelta ja hauraalta,
 mutta kevään tullessa se herää eloon
ja kesällä sen nuoret oksat ovat täynnä herkkää vihreyttä.
Paljon on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut tämä puu ja uskoisin,
että se on saanut olla kotina melkoiselle määrälle pikkueläimiä.

Kyseessä on siis nykyisin yleisimmin salavaksi nimitetty puu.
 Piili on tarkoittanut teräväkärkistä nuolta,
joten salavaa lienee käytetty nuolien raaka-aineena.

Japani, osa 3: porttinäkymä ja lyhtyjen aikaa

Portin avautuessa on erittäin tärkeää se, mikä on ensinäkymä portin sisäpuolelle. 

Se täällä osataan ottaa todella huomioon!

Toiset kuvat kertovat meillekin näin joulunaikaan tärkeistä lyhdyistä,

tässä hieman toisenlaisessa tarkoituksessa. 

Alimmassa kuvassa on hääpari Kioton vanhassa kaupungissa. 

värejä

Tällaiset värit ovat sisimpäni värejä, koskaan en käytä niitä vaatteissani. 

Monet luulevat, että lempivärini on sininen, koska minulla on usein sinisävyisiä vaatteita.

Tarvitsen sinistä vain rauhoittamaan näitä omia värejäni. 

Mitkä ovat sinun sisimpäsi värejä?

rauhoittumisen aika

Voimaantumista mielipuun alla, 

kävelyä rannan juurakkoisella polulla, 

ilostuttavaa teatteria, 

mökin rauhaa ja sopivaa puuhailua, 

kaunis tunnustus blogiystävältä!

Tällaisia jaksoja tarvitsee noiden touhukkaampien välillä :) 

'Every day is Valentine's day' - soittaa mieheni  tuossa taustalla saksofonillaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa teille blogiystäväni! 

nuoruuden rakastettuni, Oulu osa II

Ihastuin taas nuoruuden 'rakastettuuni' Ainolan puistoon. 

Yllätyksekseni kesäkahvila Kiikku, mielikahvilani täällä, oli auki vielä viikonlopulla. 

Kotiutuakseni tarvitsen kirjaston, kuten edellisessä postauksessa kerroin, 

mutta kyllä heti toiseksi tulee monitahoinen puisto, 

joskus jopa ennen tuota edellä mainittua. 

hyvä olo, Oulu osa I

Riippumatta paikkakunnasta tai sen koosta, kotoinen olo tulee viimeistään kun menee kirjastoon.

Siellä kohtaa vanhoja tuttuja ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita.

Tai sitten vain voi istua ja lukea, mietiskellä - tai vain olla. 

(ylimmäisen kuvan maalaus: Tauno Ohenoja: Huhtikuu)

voimapuu

 

Tässä hän on, minun voimapuuni.

Usein olen hänen luonaan vieraillut, 

kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisessa säässä.

Hän ei ole enää mikään nuori ja kuoren jäljistä huomaa, 

että elämä ei ole aina kohdellut silkkihansikkain,

Mutta mikä voima!

Hänellä on sydän, joka lyö joskus nopeastikin, on, on, olen sen tuntenut.

Hänellä on upea kasvupaikka ja isojen oksien alta on turvallista katsoa järvelle.