päivän kissat, Montpellier osa 6

Kissoja Montpellierissä oli paljon. Viereisen talon kissa, joka näkyy hieman tuossa kuvassa ikkunasta kurkistavan ei lähtenyt ulos, vaikka olisi päässytkin, mutta mourusi kuuluvasti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tässä se keskustelee kadulla olevan (alakuva) kissan kanssa. Kissojen touhuja oli hauska seurata. Niiden hyvinvointi huolestutti välillä kissarakasta ystävääni. Onneksi esim. isossa kasvipuutarhassa näimme ’kissanaisen’, joka tuli puistoon kissaruokien kanssa ja antoi kissoille vettä. Hän näkyy yhdessä valokuvissani ( päivän väri, oranssi)

Montpellier-sarja päättyy. 

rakastan

Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut puistopuutarhuri  

tai jos se on paremmin mahdollista niin jokin iso puu,

tai orava tai punarinta.

Tällainen vanha puisto vaan tuntuu niin hyvältä,

kaikkina vuodenaikoina!

Mutta rakastan minä metsiäkin :) 

viileyttä ja valoa

vain yksi rohkea sinivuokko oli avoinna

muut suojautuivat, kuten minäkin, aamun viileydeltä

mutta onko mitään ihanampaa kuin keväinen metsä

täynnä linnun laulua

peipon, tiaisten, tiklin, varpusten

rannan hiljaisuus

lasinkirkas ohut jääpeite 

kauempana avovesi

valon ja varjojen leikkiä

kevät

Lapin hahmoja

Ei tarvinnut tässä mökissä tuntea oloaan yksinäiseksi

väkeä oli monenlaista, 

kun vain pysähtyi katsomaan.

En olisi itse keksinyt ;) 

välivaihe tai kauneinta mahdollista ja katsetta tulevaan

Takana touhukas viikko, jossa oli iloa tuomassa kaksi pientä poikaa.

Pienten elämässä on niin paljon tapahtumia, jotka tapahtuvat ensimmäistä kertaa.

Ja tutut kävelyreititkin muuttuvat mielenkiintoisiksi, 

kun pitää tutkia kuinka paljon tästä rännistä tippuu vesipisaroita, entä seuraavasta jne. 

Paljon hienoja asioita sisältyy tuttuihin paikkoihin, 

kun vain kulkee pienten askelten tahtiin ja pysähtyy katsomaan. 

Nyt on pienet sormenjäljet pyyhitty ja hieman levättykin,

mieli alkaa siirtyä eteenpäin.

Silmät huomaavat jo ennakkoja tulevasta.

Kuitenkin tänään on hyvä olla juuri tässä. 

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämmittäen, 

tuuli on jossain muualla ja pieni pakkanen raikastaa. 

Joku tyyppikin tuossa nauttii auringosta talviunen päätyttyä ;)

kauniin päivän ilta

Kauniin kevättalven päivä illassa.

Aamuinen lenkki, pitkästä aikaa, piristi hienosti päivää.

Nyt on aika rauhoittua,

jättiläisetkin jo nukkuvat.

Voimaannuttavaa viikonloppua!

salaperäisiä olentoja ja melkein lentävä lautanen

Lumihämähäkkejä ja siivekkäitä tyyppejä voi tavata kulkiessaan talvisessa puistossa

ja aurinko toi mieleeni jo viestin kevään mahdollisuudesta!

Nyt kuitenkin haluan nauttia talvesta enkä kaipaa vielä kevääseen.

nuorta ja vanhaa

Vanhan ja uuden kohtaaminen ei aina ole ongelmatonta, mutta toisaalta se on kyllä mielenkiintoista.

Suurissa kaupungeissa pidän kuitenkin eniten suurista puistoista. Niissä voi nähdä vaikka mitä. Tielleni osui useita kummallisia otuksia, keskikuvassa yksi heistä.

 (kts. outoja olentoja kotikaupungista)

Kasvoja luonnossa

Minulla, kuten varmaan monella tähän blogiin eksyneistä, on tapana löytää luonnosta tyyppejä. Se alkoi jo lapsena ja on jatkunut aina vain. Metsässä kävellessäni tapaan aina heitä. 

Yläkuvassa puun hengellä on selvästi hätä, mutta hän on kyllä kokenut elämässään monia vaiheita yli satavuotisen elämänsä aikana, joten eiköhän tilanne rauhoitu.

Alakuvan vanha lisko pitää kyllä huolta  munastaan, eräänä päivänä siitä kuoriutuu vielä jotain, se on varmaa....